Vahvamieliset

//Shaido ja Sayashi tännepäin!\\

Ravana astui ylös vaunuista, joilla hän oli tullut erään kaupungin hienoimman ravintolan eteen. Pitkät hiukset valuivat silkkisinä miehen selkään ja vahvasti rajatut punaiset silmät katselivat ympäristöä arvioivasti. Miehellä oli yllään mustat pitkät housut, joiden lahkeiden sivuissa olevista halkioista pursusi jotain mustan pitsin tapaista. Housujen lisäksi hänellä oli musta pitkähihainen paita, jossa oli korkea kaula-aukko ja hihansuista näkyi samaa pitsiä kuin housuissakin. Kokonaisuuden päällä hänellä oli viilenevän ulkoilman huomioon ottaen pitkä korkeakauluksinen musta viitta. Ravana pyyhkäisi pitkäkyntisillä sormillaan muutaman hiuksen pois kasvoiltaan ja asteli selkä arvokkaasti suorana sisään ravintolaan.

Ovimies kyseisessä ravintolassa oli vampyyrille jo tuttu ja jokseenkin ystävällinen tervehdys pääsi mustapunaisilta huulilta ovimiehen taivuttaessa kaulansa kumarrukseen. Vakaat askelet veivät miehen vakituiseen pöytään, jossa hieman pelokkaan näköinen nuorehko miesvampyyri istui odottamassa.
”Jaha, sinä siis olet Abia”, hän sanoi vampyyrille kylmällä äänellä ja istui alas viitaten tarjoilijan luokseen.
”Tiedät mitä minä haluan”, hän sanoi tarjoilijalle, joka nyökkäsi ja poistui hakemaan tilausta.

Ravanalla oli tapaaminen Abian kanssa, koska nuori vampyyri halusi liittyä hänen laumaansa. Keskustelu sujui rauhallisesti noin tunnin ajan ja laumanjohtajan oli pakko todeta, että Abia oli hyvä vampyyri ja täysin kelvollinen hänen laumaansa.
Tunnin kuluttua nuorukainen lähti ja Ravana jäi yksin siemailemaan pikarillista verta, jonka tarjoilija oli hänelle tuonut. Seura kelpaisi, mies ajatteli ja nojautui taaksepäin tuolissaan.

Kouhei Sayashin mielestä hänen edessään istuva nainen oli ärsyttävä. Toinen yritti flirttailla hänen kanssaan selvästi, mutta se vain huvitti miestä suuresti. Naisella oli kuulemma tytär, jolla tämä oli huomannut ilmaelementalistin kykyjä ja siksi Sayashi oli suostunut tapaamaan tämän. Outoa tosin oli, ettei tuosta tyttärestä näkynyt jälkeäkään näin tärkeässä tapaamisessa, vaikka Sayashi oli maininnut, että haluaisi tavata ennemmin tytön kuin tämän äidin. Silti, tuossa tuo nainen istui ja yritti udella hänen henkilökohtaisia asioitaan, yritti tiedustella, oliko hänellä naisystävää tai rakastajaa tai muuta vastaavaa. Olisiko pitänyt sanoa suoraan, että häntä kiinnostivat enemmän nuoret pojat kuin tuollaiset ylipyntätyt harakat? Nainen oli kyllä aivan mukiinmenevän näköinen, mutta Sayashin kaltaiselle ihmiselle sellaisista oli vain harmia.

Hän hymyili naiselle kohteliaasti ja nyökkäsi.
"Kyllä, rakkauselämäni on hyvinkin kunnossa", hän valehteli sujuvasti. Oikea ilmaisu olisi ollut, että "leikkikalut kellarissa ovat ahkerassa käytössä". Rakkaudesta siinä tosin ei ollut kyse. Hänen sormiaan syyhytti ajatus eräästä hänen entisestä oppilaastaan, jonka hän vieläkin kutsui joskus luokseen vierailulle. Asame Ryu... niin kylmä ja etäinen, mutta tiettyjen välineiden avulla tämänkin sai itkemään ja murtumaan. Sayashi oli jopa ylpeä siitä, että oli saanut tämän huutamaan kerta toisensa jälkeen. Hän epäili, ettei kukaan muu ollut koskaan nähnyt sen miehen kyyneleitä.

Kuultuaan hänen vastauksensa nainen hiljeni hetkeksi. Sayashi kohotti kulmiaan viattomasti, ajatukset edelleen Ryussa.
"Haluaisin nähdä tyttäresi, ennen kuin voin päättää opetanko häntä vai en", hän sanoi siemaisten hiukan punaviiniä. Hän oli juuri lopettanut ateriansa syömisen ja tarjoilija tuli keräämään lautasen ja aseet pois. Vielä olisi vuorossa jälkiruoka.
Nainen mietti hetken ja hymyili tekohymyä. Katsoi kelloa.
"Herranen aika, minun pitääkin lähteä!" tuo kauhisteli ja pyyteli vuolaasti anteeksi. Sayashi kuunteli tämän selityksiä puolella korvalla ja nyökkäili ymmärtäväisenä. Nainen sanoi ottavansa yhteyttä, mutta Sayashi epäili sitä suuresti. Tuskin tuolla edes oli mitään tytärtä. Sen näkisi sitten myöhemmin. Hän sai jälkiruokansa eteensä ja alkoi nauttimaan sitä naisen astellessa pois. Parempi näin. Hän ei halunnut koskea naiseen pitkällä tikullakaan.

Sayashi antoi katseensa kiertää ympäri salia. Hänen silmänsä viipyivät hetken yksin istuvassa miehessä, joka istui viereisessä pöydässä pelkkä jokin juoma kädessään. Hieman outoa, mutta eihän asia hänelle kuulunut. Hän kuitenkin mietti, oliko nähnyt tämän täällä ennenkin. Se oli todennäköistä, sillä Sayashi kävi juuri tässä ravintolassa melko usein. Tuo mieskin vaikutti sellaiselta, että kävi täällä usein. Itse asiassa Sayashi oli miltei täysin varma, että oli nähnyt tämän täällä monesti aiemminkin. Päättäen sitten, ettei asia kuitenkaan kuulunut hänelle, elementalisti jatkoi jälkiruokansa syömistä rauhalliseen tahtiin.

Tuolin raapaisu lattiaa vasten sai Ravanan kohottamaan katseensa pikaristaan. Hän käänsi päätään ja näki jälkiruokaa syövän mustahiuksisen miehen. Hän kohotti kulmiaan. Vampyyri muisti nähneensä tuon miehen täällä aiemminkin. Hän oli joskus koettanut päästä tämän mieleen, mutta ei ollut onnistunut yrityksessään. Vaikuttaa mielenkiintoiselta, hän totesi mielessään ja nousi ylös elegantein elein. Hän otti kasvoilleen kauniilla tavalla vakavan ilmeen ja asteli lähemmäs miestä. Vahvamieliset ihmiset olivat aina kiinnostaneet häntä. Ja tuo ei ollut pahannäköinenkään.
”Hyvää iltaa, olen varma, että olen nähnyt sinut aikaisemminkin. Olisin iloinen, jos tulisit pöytääni lasilliselle kanssani”, hän sanoi miehelle kylmänkauniilla äänellään ja viittasi pöytäänsä päin.

Sayashi huomasi sivusilmällään, kuinka viereisen pöydän mies nousi ylös. Hänen kulmansa kurtistuivat hieman, kun hän huomasi miehen astelevan hänen suuntaansa. Hän oli kuin ei ollut huomannutkaan ja jatkoi jälkiruokansa syömistä. Vasta, kun toinen puhui, hän kohotti katseensa rauhallisesti mieheen. Hän otti lusikallisen jälkiruokaa suuhunsa ja söi ennen kuin vastasi mitään.

"Hyvää iltaa", hän sanoi nyökäten kohteliaaseen sävyyn, harkiten ehdotusta. Silmät kaventuivat hetkeksi, kun Sayashi mittaili miestä katseellaan. Ilme ei paljastanut mitään juurikaan, kun hän otti viimeisen lusikallisen suuhunsa.
"Kiitos, voisin tullakin", hän sanoi sitten. Ei voisi mitenkään tietää, miten tämä päätyisi. Toinen vaikutti mieheltä, jonka tahto ei ollut helposti murrettavissa. Eikä tämä vaikuttanut mieheltä, jota pystyi lukemaan helposti. Päin vastoin, tämä vaikutti hyvinkin tietoiselta itsestään ja ympäristöstään ja siitä mihin kykeni. Aivan samoin Sayashi itse.

Syötyään hän nousi tuoliltaan ja hymyili ystävälliseen sävyyn miehelle. Hän asteli tämän pöytään ja istui alas.
"Olen nähnyt sinut täällä monesti aiemminkin", hän totesi katsoen miestä viileän kohteliaasti.

"Kiitos, voisin tullakin"
Ravana nyökkäsi tyytyväisenä vaikka tuo tunnetila ei kauniilta kasvoilta näkynytkään. Hän ei ollut tottunut hyväksymään kieltävää vastausta pyyntöihinsä.
Vampyyri käveli pöytäänsä ja napsautti sormiaan, jolloin tarjoilija kiirehti hänen luokseen. Mies tunsi paikan omistajan hyvin, tämä oli hänen laumassaan, ja siksi sai hyvää ja nopeaa palvelua kyseisessä ravintolassa. Tuon edun vuoksi hän paikassa kävikin.
"Olen nähnyt sinut täällä monesti aiemminkin"
Ravana ei huomioinut toisen miehen kommenttia vaan keskittyi tilaukseen.
”Tuo minulle sitä samaa mitä aina ja hetkinen”, hän muisteli hetken ja muisti nähneensä tuon miehen juomassa joskus viiniä samaisessa paikassa.
”Herralle talon parasta viiniä”, hän lopetti ja tarjoilija kiiruhti pois.
”Olen varma siitä, että olet nähnyt minut. Olenhan täällä useampana iltana viikossa. Joskus elämä on vain turhan yksinäistä kotona istuskelemiseen”, vampyyri sanoi ja hänen vakava ilmeensä ei värähtänytkään, kuten ei ollut värähtänyt koko keskustelun aikana.

Tarjoilija saapui kaksikon luokse nopeaa vauhtia ja asetti lasit heidän eteensä.
”Toivottavasti pidät viinistä”, vampyyri sanoi tarjoilijan kääntyessä poispäin.
”Olisi muuten mukavaa tietää sinun nimesi”, hän jatkoi, koska nimen tietäminen lisäsi tietämystä itse henkilöstä.

Sayashi ei pannut vastaan, kun mies tilasi hänelle viiniä. Hänen kulmansa tosin kohosivat hienoisesti, kun tämä vastasi hänen toteamukseensa.
"Aivan", hän sanoi nyökäten hieman. "Itsekin käyn täällä vähintään kerran viikossa."

Viini tuotiin kiitettävän nopeasti ja kun sitä oli selvinnyt hänen lasiinsa asti, mies kohotti sen ensin nenänsä eteen saadakseen sen aromia sieraimiinsa. Sitten vasta hän otti siitä pienen siemauksen. Hän antoi hyväksyvän nyökkäyksen.
"Erittäin hyvää", hän kommentoi ennen kuin vastasi miehen epäsuoraan kysymykseen.
"Olisi mukava tietää tietää sinunkin nimesi", hän sanoi katsoen miestä silmiin vakaasti. "Minä olen Kouhei Sayashi."

Hetken Sayashi oli ajatellut, ettei olisi sanonut nimeään vielä lainkaan, mutta tuli siihen tulokseen, että se saattaisi antaa hyvinkin epäkohteliaan kuvan. Ja Sayashi oli kohtelias mies - julkisesti.

"Olisi mukava tietää tietää sinunkin nimesi. Minä olen Kouhei Sayashi."
”Ravana Jinan”, vampyyri soi Sayashille ensimmäisen hymyn tämän keskustelun aikana. Ei hymyä lämpimäksi voinut sanoa, mutta oli se hymy silti. Mies hörppäsi pikaristaan.
”Mitä sinä teet työksesi? Seurassasi on täällä mitä kummallisinta sakkia. Tuo äskeinenkin nainen. Ei hänellä mitään tytärtä ole, ja hän oli vain kiinnostunut sinusta. Lisäksi hän käyttää huumeita”, Ravana sanoi ja nojautui jälleen taemmas tuolissaan. Kello ravintolan seinällä löi puoltayötä.

Sayashi vastasi Ravanaksi esittäytyneen hymyyn jokseenkin samalla lailla. Hymy ei tosin kestänyt hetkeäkään pidempään kuin oli tarve. Hän siemaisi lasistaan katsoessaan tarkkaavaisena miestä edessään. Mistä toinen tiesi tuosta naisesta? Sayashi ei tiennyt ja se vaivasi häntä.

"Tiesin sen", hän tuhahti ja napautti sormiaan viinilasin reunaan pienesti. Hän katsoi Ravanaa silmiin hieman kysyvästi.
"Mistäs sinä oikein tiedät, millainen nainen hän on?" hän kysyi jokseenkin värittömällä äänellä, silmät hieman kavenneina. Tunsiko tuo mies kenties sen naisen? Sayashi alkoi pohtia, millainen mies hänet oikein olikaan kutsunut pöytäänsä ja kannattaisiko tähän edes tutustuakaan lähemmin. Hän ei tosin antanut ajatustensa näkyä millään lailla kasvoiltaan. Hänellä oli tunne, ettei tuolle miehelle niitä kannattanut paljastaa. Kysymys hänen työstään jäi ikään kuin vahingossa vastaamatta. Tosin, kun kyseessä oli Sayashi, vastaamatta jättäminen tuskin oli vahinko. Tiedä sitten huomaisiko tuo mies sitä.

"Mistäs sinä oikein tiedät, millainen nainen hän on?"
”Minä tiedän yhtä sun toista. Minulla on hyvin paljon suhteita eri puolille Aryliaa, joten saan tietooni paljon asioita”, eihän Ravana toki kertonut totuutta tietojensa alkuperästä, mutta valhetta oli mahdotonta lukea hänen kasvoiltaan. Mies jäi hetkeksi kuuntelemaan tarjoilijoiden askelten ääniä puheensorinan joukosta ja käänsi sitten kasvonsa kohti Sayashia.
”Häiritseekö sinua se, että tiedän asioita?” hän kysyi pitäen sävyn neutraalin keskustelevana. Kuin aihe olisi ollut hänestä vain etäisesti kiinnostava.

Sayashi siemaisi viinistään ja katsoi Ravanaa yrittäen lukea tämän kasvoilta, mitä toinen ajatteli. Se tosin ei tuottanut paljoakaan tulosta, mikä häiritsi häntä enemmän kuin mikään muu. Silmät kaventuivat tuskin havaittavasti, kun hän antoi pienen hymyn häivähtää kasvoillaan.

"Pitäisikö sen häiritä?" hän vastasi kysymykseen kysymyksellä. Se häiritsi häntä, mutta Sayashi ei antanut sen näkyä kasvoillaan. Tuossa miehessä oli jotakin, mikä sai hänet olemaan ilmeidensä kanssa vieläkin varovaisempi kuin mitä hän normaalisti oli. Millaisia suhteita tuolla miehellä saattoi olla ympäri Aryliaa? Oliko tämä joku huumediileri, jos kerran tiesi tuon äskeisen naisen käyttävän huumeita? Sayashi ei tiennyt, mutta ei myöskään alkanut kyselemään tai päättämään omin päin, mitä mies teki ammatikseen. Ei ollut hyvä olettaa mitään tuntemattomista.

"Pitäisikö sen häiritä?"
”Se on varmaankin sinun päätettävissäsi. Se vain tuntuu häiritsevän useita”, Ravana sanoi ja siemaisi juomastaan.
”Ja et vastannut kysymykseen ammatistasi”, se oli ennemminkin toteamus kuin uusi kysymys. Miestä kuitenkin kiinnosti vastaus tuohon miltei kysymykseen.
”Olet salaperäinen mies. En pistä sitä ollenkaan pahaksi”, hän jatkoi ja mittaili vastapäätä istuvan kasvoja tarkkaavaisesti.
”Pidätkö hevosista?” kysymys ei periaatteessa liittynyt aiheeseen mitenkään, mutta Ravana halusi verukkeen, jolla kutsua tuo mies hänen kotiinsa. Hän halusi tutustua tuohon.

Sayashia huvitti hieman Ravanan vastaus ja hän hymyili jälleen pikaisesti.
"En vastannutkaan", hän totesi, siemaisten uudelleen viiniä. Hän oli hyvän viinin ystävä, joten miksi ei olisi siemaillut sitä?
"Salaperäinen?" Sayashi kohotti hieman kulmiaan. Hänen mielestään Ravana oli salaperäinen, joten ilmeisesti he ajattelivat toisistaan jokseenkin samoin siltä osalta. "Ei, minä olen pelkkä opettaja. Sinä taas olet se salaperäinen."

Niin, hän oli juuri paljastanut ammattinsa. Jokseenkin ympäripyöreästi, mutta kuitenkin. Olisi ollut jo miltei loukkaavaa tässä vaiheessa olla sanomatta mitään. Varsinkin, kun opettajan ammatti ei ollut mtenkään erikoinen tai sellainen, mikä oli pakko pitää salassa. Olisihan hän voinut valehdellakin, mutta Sayashilla oli tunne, että tuo mies saisi sen ennen pitkää selville. Toisen kysymys sai hänet kohottamaan kulmiaan hieman.
"En juurikaan. Miten niin?" hän kysyi, yrittäen miettiä Ravanan ajatuksen juoksua. Hänellä oli epäilyksensä, mutta ei hän niitä lauseiksi pukenut.

"Ei, minä olen pelkkä opettaja. Sinä taas olet se salaperäinen."
”Opettaja… Mielenkiintoista. Mitä sinä opetat?” Ravana jätti tarkoituksella oman ammattinsa kertomatta. Salaperäisyys puri joihinkin ja hän oli vahvasti sitä mieltä, että tähän mieheen se tehosi. Hän itsekin piti salaperäisyydestä. Ainakin silloin, kun sai itse olla se salaperäinen osapuoli.
"En juurikaan. Miten niin?"
”Ajattelin vain. Minulla on nimittäin hevosia. Mutta siitä viinistä taidat pitää?” hän sanoi kasvot ilmeettöminä. Hiljaa mielessään hän kirosi ettei ollut pyytänyt tarjoilijaa laittamaan juomaan mitään ylimääräistä.
”Asutko täälläpäin?”

Sayashin silmät kaventuivat hivenen, kun hän huomasi, että toinen kierteli oman ammattinsa sanomista. Hyvinkin taitavasti. Moni olisi saattanut jatkaa itsestään kertomista, kun toinen jatkoi kyselemistä, mutta Sayashin kasvoille kohosi viileän kohtelias hymy.
"Kerropa sinä vuorostasi oma ammattisi", hän sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Se ei ollut kysymys, vaan pikemminkin kohteliaalla äänensävyllä esitetty pyyntö.

Sayashi vilkaisi viinilasiaan, kun Ravana mainitsi viinistä pitämisen. Se oli kyllä totta. Pitihän hän viinistä. Hän oli hyvän viinin ystävä ollut aina, eikä se muuttuisi mihinkään. Sen hän pystyi myöntämäänkin.
"Pidän laatuviineistä", hän sanoi hymyillen hieman. Toisen seuraavat sanat saivat Sayashin katseen kuitenkin valpastumaan entisestään.
"Kuinka niin? Olisitko halunnut tulla vierailulle?" hän kysyi tuijottaen toista jokseenkin tiiviisti.

"Kerropa sinä vuorostasi oma ammattisi"
”Olen eräänlainen… Johtohahmo”, Ravana tokaisi kiertäen edelleen ammattinsa sanomisen. Ei hän halunnut kertoa olevansa jokseenkin pahamaineinen laumanjohtaja.
"Kuinka niin? Olisitko halunnut tulla vierailulle?"
”Ei minulla mitään sitä vastaan olisi, mutta se ei ole syy sille miksi kysyin. Halusin vain pitää keskustelun yllä, ymmärräthän”, vampyyri sanoi ja tarkasteli toista kiinteästi. Hän ei edelleenkään päässyt toisen mieleen vaikka kuinka yritti. Se oli ikävää. Hän kun olisi niin mielellään tiennyt toisesta kaiken mahdollisen ja katsonut kuinka helppo tuota miestä olisi pelotella.
”Taidat olla melko vahvamielinen?”

Sayashin silmät kapenivat hieman kuullessaan Ravanan vastauksen. Johtohahmo? Tuo oli enemmänkin kuin epäilyttävää. Sayashi tuli entistä varovaisemmaksi sanojensa ja ajatustensa kanssa. Selvästikin toisella oli salattavaa. Olihan hänellä itselläänkin tosin.

Hän siemaisi viiniä hiukan, kuunnellessaan toisen puhetta.
"Aivan..." hän sanoi sitten. Oli sekin tapa pitää keskustelua yllä. Sayashin ilme oli täysin mitään sanomaton tosin. Hän kun ei tunteitaan pahemmin pitänyt esillä. Toisen kommentti hänen vahvamielisyydestään tosin sai hänen kiinnostuksensa heräämään ja hän kumartui hieman lähemmäs toista, puhuakseen hiljaisemmalla äänellä, jottei kukaan sivullinen kuulisi heidän keskusteluaan.

"Se taidat olla sinä, joka yrittää koko ajan päästä mieleeni." Toisen tiiviiseen tuijotukseen vastattiin samalla mitalla. Hän ei aikonut näyttää toiselle minkäänlaista heikkouden merkkiä, vaikka tämä ehkä olisi sellaista toivonut.

"Se taidat olla sinä, joka yrittää koko ajan päästä mieleeni."
Ravana hymähti.
”Niinkö meinaat?” mies väläytti hampaitaan ja otti rennon asennon tuolillaan katsoen toista suorastaan leppoisasti.
”Sinun mielesi kiinnostaa minua erityisen paljon”, vampyyri nousi seisomaan ja käveli toisen tuolin taakse asettaen kätensä tämän olkapäille.
”Se kiinnostaa minua äärimmäisen paljon”, hän kuiskasi toisen korvaan ja puristi tämän hartioita tiukasti.

//Lyhyt kakka... Anteeksi muruseni <3\\

Sayashin silmät kapenivat viiruiksi. Ravanan käytös oli hämmentävää ja se kävi vielä enemmän hämmentäväksi pian. Hän ei kuitenkaan näyttänyt noita hämmennyksen tunteita kasvoillaan, vaikka hänen kehonsa jännittyi aavistuksen toisen noustessa.

Kädet hänen olkapäillään tuntuivat voimakkailta. Ote oli tiukka ja Sayashille tuli tunne, että toinen halusi jollakin keinolla saada hallitsevan otteen hänestä. Joko henkisesti tai fyysisesti tai molempia. Sayashi ei kavahtanut kosketusta, mutta ei rentoutunutkaan. Hän yritti olla paljoa reagoimatta siihen, mutta toisen ääni sai hänen silmänsä hetkeksi välähtämään. Sitten hän sulki mielensä yhä paremmin.

"Samaa voisin sanoa sinunkin mielestäsi", hän sanoi äänellä, joka ei myöskään ollut kuiskausta äänekkäämpi. Se oli hillitty, asiallinen kuiskaus, mutta kätki sisäänsä sanattoman varoituksen, ettei Sayashi noin vain antaisi Ravanan tutkia mieltään.

"Samaa voisin sanoa sinunkin mielestäsi"
Ravanan sormet tekivät pienen silittävän liikkeen, jonka olisi voinut tulkita helliväksi joissain muissa olosuhteissa.
”Sinä olet kiinnostava. Kokonaisuutena”, vampyyrin oikea käsi liukui toisen leuan alle ja käänsi tämän päätä itseensä päin.
”Minä todella haluaisin tietää mitä sinun päässäsi liikkuu”, hän kehräsi ja silitti toisen poskea.

Sayashin ilme kiristyi hieman. Toinen ei hellittänyt otettaan, muutti sitä vain vielä hyvin hämmentävään suuntaan. Pieni henkäys pääsi hänestä, kun toinen taivutti hänen päätään taaksepäin. Oikeastaan henkäisy ei kertonut vain hämmennyksestä. Se kertoi myös siitä, että hän oli innostunut tästä tilanteesta. Huulet kääntyivät vinoon, hieman huvittuneeseen hymyyn ja silmät nauliutuivat toisen kasvoihin.

"Voisin taas sanoa nuo samat sanat suoraan takaisin", Sayashi sanoi tarttuen toisella kädellään Ravanan ranteeseen - sen käden ranteeseen, joka siveli hänen poskeaan. Ote oli tiukka ja miltei vaativa. Se kertoi siitä, ettei hän antanut kenenkään heitellä itseään miten sattuu - ei, jos se hänestä oli kiinni.

Sayashi ei voinut olla huomaamatta, että heidän käytöksensä oli alkanut saamaan jo muidenkin asiakkaan mielenkiinnon osakseen. Hän ei halunnut oikeastaan herättää huomiota näin.
"Irrottaisitko otteesi", mies sanoi hiljaisella ja matalla äänellä ja puristi toisen rannetta hetken tiukemmin. "Täällä on muitakin asiakkaita."

Ravana hymähti tuntiessaan tiukan otteen ranteessaan.
”Vai niin”, miehen ääni oli edelleen kehräävä, mutta kylmä sävy ei kaikonnut siitä minnekään.
"Irrottaisitko otteesi. Täällä on muitakin asiakkaita."
Vampyyri tarrasi toisen käteen ja pyöräytti tämän seisomaan painaen vartalonsa vasten toista. Hän oli kyllä aistinut muiden asiakkaiden hermostuneisuuden. Mies loi ravintolaan niin kylmän katseen, että suurin osa asiakkaista hätkähti hieman.
”Ehkä meidän täytyisi sitten mennä jonnekin yksityisempään paikkaan”, hän kehräsi toisen korvaan.

Sayashi yllättyi hieman siitä, mitä Ravana teki seuraavaksi. Tuo yllättyneisyys näkyi kuitenkin hänen kasvoillaan vain hetken. Toisen ote oli tiukka ja hetken Sayashi ajatteli, että pakottaisi toisen irrottamaan otteensa ilman avulla. Ilman painetta toinen tuskin pystyisi vastustamaan. Hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja tuijotti rävähtämättä noihin punaisiin silmiin, jotka ehkä jonkun mielestä näyttivät pelottavilta. Sayashin mielestä ne kuitenkin näyttivät mielenkiintoisilta.

Sayashi tarttui toisella, vapaalla kädellään, Ravanan leuasta ja piteli tämän kasvoja paikoillaan. Hän ei välittänyt, vaikka olisikin puristanut hieman liian lujaa.
"Erittäin mielenkiintoinen ehdotus", hän sanoi matalalla äänellä. "Ajattelitko nyt kutsua minut luoksesi katsomaan hevosia?" Nyt äänessä oli aivan hivenen jopa pientä ivaa.

"Erittäin mielenkiintoinen ehdotus. Ajattelitko nyt kutsua minut luoksesi katsomaan hevosia?"
”Voinhan minä silläkin verukkeella sinut kotiini viedä”, Ravana jatkoi kehräystään hätkähtämättä toisen puristavaa otetta leuassaan. Hän laski vapaan kätensä miehen vyötärölle ja silitti sitä hieman.
”Se mitä minä mielelläni kuitenkin katsoisin olet sinä”, mies sanoi matalasti.

Sayashin toinen kulma kohosi hieman ja suupielet kääntyivät vinoon hymyyn. Hän sipaisi sormellaan hieman Ravanan punaisia huulia.
"Minusta taas tuntuu siltä, että minulla tulee olemaan paljon...mielenkiintoisempaa sinua katsellessa", Sayashi sanoi samanlaisella matalalla sävyllä, mitä Ravanakin oli käyttänyt. Hän katsoi toisen silmiin kuin olisi halunnut halunnut nähdä suoraan tämän mieleen ja nuolaisi huuliaan hieman.