Ireria vuori ja sen lähiympäristö

Pieni tuulen vire kävi ja Irera vuoren keskikohdalla olevalle kivi tasanteelle laskeutui liki kokomusta, suden oloinen olento.
Se pudisti turkkiansa pienen sade kuuron aiheuttamasta märkyyden takia. "Tshi.. Lentäessä tulee nälkä.." Peto totesi itselleen, suoristi isot puna-mustat höyheniset siivensä ja pudisti niitäkin hiukan ennen kuin asetteni ne "kasaan" kylkeensä kiinni.
Tämä vilkaisi ympärilleen, sitten kielekkeeltä alas huomaten mehevän, laumasta eksyneen villisian ja tarkasteli hetken sitä kelta-puna silmillään "Kelvatkoon.." Samassa syöksähti suoraan kielekkeeltä alas ja iski isot tora hampaansa yllättyneen karjun niskaan, kerralla purren eläimen valtimon ja niskan poikki. Katkaisi myös varmuudeksi sian jänteet hännässään olevilla piikeillä.
Lohikäärme susi virnisti verisillä kulmahampaillaan seuratessaan saaliinsa kuolin kouristuksia "Kyoteru Kurasa kaatoi sinut.." ja antoi viimeisen armon iskun sarvillaan sian sydämeen.
Alkaen sitten tyytyväisesti syömään noin parisen sataa kiloista päivällistään hyvällä ruoka halulla.

Nainen katsoi pieneltä kallion nyppylältä hiukset liehuen, siivekkään suden näköistä olentoa jollaista ei ollut ennen nähnyt. Nainen huomasi suden saaliin olevan villisika ja pian hänen suupielille valahti kuolavana, sillä hän himoitsi juuri tuota villisikaa joka näytti muhkealta ja ravitsevalta. Yht'äkkiä maha mouraisi riipivästi ja Mielessään hän mietti "odottaisinko täällä kunnes susi on syönyt tarpeeksi, söisin sitten mitä jäljelle jäisi, vai menisinkö mukaan syömään jolloin voisin joutu tappeluun? Pienin askelin hän lähti suden ja kuolleen villisian luokse, pysähtyen noin 10 metrin päähän sudesta.

Kyoteru oli jo jonkin aikaa haistanut ja aistinut "tunkeilijan" lähistöllään.
Kun nainen otti viimeisen askeellen, niin peto yllättäen kääntyi ympäri ja hyppäsi muukalaisen päälle muristen ja hampaat irveessä, painaen tämän olkapäistä maahan tassuillaan. "Kuka olet, mitä haluat!?" Ääni oli jykevä ja painostava. Ja Paljasti enemmän suuria torahampaitaan.
Suuret puna-mustat siivet oli hiukan levitetty parivaljakon ympärillen estääkseen toisen karkaammisen.
Vielä tuore veri valui nuoren naisen kasvoille pedon suu pielistä ja sarvista sen tuijottaessa kaksijalkaista silmiin omilla puna-keltaisilla silmillään.

//Tuo päälle hyppäys oli sitten sovittu (eli sain luvan Grieveriltä) ettei kukaan ymmärrä sitä autohittaukseksi//

Demoni katsahti hyökkäävää sutta julmasti ja tunsi olonsa uhatuksi, sanoen uhmakkaasti "Pois päältäni susi! Minun asiani kuuluvat vain minulle, eikä kellekään muulle, varsinkaan eläimelle joka hyökkää kimppuuni" Nainen yritti rimpuilla kättänsä vapaaksi ja tarttui vyöllä roikkuvaan piiskaan sormenpäillään (käden yhä ollessa suden tassujen alla). Näyttäen sitten terävät hampaansa ja murisi kuin susi.

Peto ei tehnyt elettäkään poistuakseen uhkailijan päältä, mutta lopetti murinansa katsoen naista edelleen.
Se vain tuijotti läpitunkevilla silmillään jotka toisaalta olivat niin lumoavat. Hitaasti se nosti hiukan päätään, mutta katsoen silti silmiin. "En tee sinulle mitään. Jos sinä et haasta riitaa ja selität mitä kuolasit ja katselit?"
Odotti hetken vastausta, mutta astui yllättäen sivuun kaksijalkasen päältä ja alkoi nuolla väliinpitämättömänä siipiään. Istuen villisian raadon edessä.

Demoni nousi ripeästi jaloilleen, päästi piiskastaan irti ja siisti vaatteitaan ja hiuksiaan, välittämättä hetken hyökänneestä pedosta. Katsahti sitten suteen ja vastasi "Katselin ja kuolasin juuri metsästämääsi villisikaa, se näyttää niin mehevältä ja herkulliselta" Meni sitten pienen kiven päälle istumaan ja sanoi " alkaa tulla pimeä, onko sinulla paikkaa jonne mennä?"

Kyoteru katsahti ohi mennen naista. Sitten nosti kevyesti raadon hampaillaan ilmaan heittäen sen kaksijalkaisen jalkoihin.
Totesi yksin kertaisesti "Syö."
Asteli hiukan loitommalle puun alle hiukan hangaten verisiä sarviaan ruohikkoon.
Tämä samalla ravisti isoja siipiään ja aukoi niitä, samalla kun venytteli vahvoja ja jänteviä lihaksia jotka eivät oikein muuten näkynyt turkin alta.

Demoni repäsi villisiasta ison muhkean palasen ja alkoi syödä sitä hienostuneesti, yrittäen olla sotkematta itseään ja vaatteitaan vereen. Syötyään vatsansa täyteen villisiasta oli jäljellä enään rippeet. Nainen kiitti riistasta ja sanoi ääneen "Karmea jano, missä täällä on lähin puro?" Hän asteli sitten hiukan lähemmäksi siivekästä sutta.

Sivu silmälllä Kyoteru seurasi naisen liikkeitä ja elkeitä.
Kun tämä esitti kysymyksensä niin nosti vaan toisen siiven jonka kärjellä osoitti metsää kohden. "Tuolla on hajusta päätellen."
Käänsi hetkeksi katseensa kaksijalkaiseen "Te kaksijalkaiset ette haista tai kuule näemmä paljon mitään." katse oli toteava ja liki ärsyttävän väliinpitämättömän oloinen.
Pedon tuijoteltuaan hetken nuorta neitoa levitti siipensä täyteen mittaan ja nousi seisomaan. Kävellen häntä kohden.
Uros käveli niin likeeltä muukalaista että tämä tunsi sulkien pienen sipaisun kyljessään. Silti se vain meni kylmästi ohi, kävellen hitaasti ja rauhallisesti vuorta kohden.

Nainen tuhahti vain tympeästi vastaukseksi ja vaivautui hetken päästä sanomaan "En tunne näitä seutuja ja kukkuloita, vaikka monia mantuja, kukkuloita, jokia, metsiä ja peltoja olenkin kulkenut lävitse" Demoni meni kauemmas tuosta siivekkäästä olennosta, sillä ei tiennyt toisen aikeita tai ajatuksia. Mennen sitten kyykkyyn ja tuijotti sutta arvioiden tämän aikeitaan, varmistaen samalla ettei hameen alle nähnyt.

"En minäkään. Laskeuduin ensimmäistä kertaa tälle maa perälle." kyoteru totesi.
Ollessaan yli kymmenen metrin päässä, tämä käänsi päänsä naisen suuntaan. "Äläkä erehdy luulemaan minua pelkäksi eläimeksi." Pedon kulmat kurtistuivat.
Hetken jälleen tuijoteltuaan nosti katseensa taivaalle, nuuhkien ilmaa.
"Kohta sataa.. Käy juomassa jollet halua olla koko loppu päivää ilman juomaa." Sitten jatkoi matkaansa vuorelle, pysähtyi jälleen ja katsahti naista.
"Menetkö vai tuletko kyytiin?" Ilme oli tutkimaton, mutta syvä ja tietävyyttä viestivä. Silti sisäistä pedon raivoakin tuikki piilotettuna silmien takana.

Nainen punnitsi mietteliäänä toisen sanoja ja katsetta. "Jaksatko varmasti lennättää meidät molemmat? Entä voinko luottaa sinuun? En kovin helposti luota uusiin tuttaviin tai henkilöihin jotka käyvät kimppuun, vaikka ethän sinä voinut tietää minllä asioilla olen" Nainen kaiversi pientä kuoppaa isoilla kengillään ja laittoi turkistaan paremmin olkapäille.

Hetken Kyoteru selvästi mietti naisen tekojen ja sanojen yhteyttä yllättäen lennähtäen aivan muukalaisen vieressä olevaan puuhun josta katsoi naista alas.
"Jaksan. Ja se että luotatko. Ei ole minun ongelma." Kalisutti kierteisiä sarviaan puuhun.
"Voit joko nousta selkään ja mennä suojaan sateelta paikkaan jossa on ruokaa tai jäädä tänne räytymään nälkään."
Jatkoi hetken päästä "Tee mitä teet, en välitä, en ole kiinnostunut sinusta millään kannalla."
Sitten yllättäen tämän ilme muuttui julmalla tavalla syyttäväksi ja vaativan oloiseksi. "Mutta suostun tähän vain jos otat oikean muotosi.. En voi sietää kaksijalkaisia.."
Korvat värähtivät hiukan luimuun "sanoessaan" kaksijalkaiset.

Tuuli alkoi kovenemaan ja tummia pilviä alkoi lähestyä Kyoterun sanojen mukaan.

Demoni mietti mistä toinen epäili hänen olevan jokin muu kuin kaksijalkainen, hänen silmänsä kiiluivat nyt eritavalla kuin koskaan aikaisemmin heidän lyhyen tapaamisen aikana, silmät kiiluivat nyt sudenlailla, pitkä häntä alkoi tuuhentua, mutta muuta ei vielä tapahtunut. Nainen kysyi "Mikä onkaan nimesi? En voi luottaa eläimeen, ihmiseen tai olentoon jonka nimeä en tiedä"

Kyoteru virnisti hiukan. "Kutsu minua Kyoteru Kurasaksi." eläin suoristi siipiään ja asteli jo loitolle naisesta.
"Minä en pidä kaksi jalkaisista." Tämä toisti vakavasti sanansa. Loitoten enemmän.

Tuuli yltyi ja pieniä tornaadojakin näkyi jo horisontissa. Mustat pilvet lähenivät lähenemistään ja niin läheni naisen päätöskin.

Peto tuhahti halveksuvasti, enempää elkeitä tekemättä alkoi aukomaan mahtavia siipiään.
Vilkaisten vielä kerran muukalaiseen.

Demonin silmät muuttuivat täysin susimaisiksi ja naisen kehoon alkoi tulla pitkiä mustia karvoja, kasvoissa olevat arvet peittyivät karvojen alle niin ettei niitä näkynyt kunnolla ja samalla kädet muuttuivat jalantapaisiksi. Siivekkään olennon edessä ei ollut enää kaksijalkaista demonia vaan täysiverinen susi joka sanoi "tulen kyytiisi, myrsky on tulossa tännepäin kovaa vauhtia"

Kyoteru katsoi hetken hiukan tyhjillä silmillä sutta.
Enempiä hienostelematta se otti suden niskasta kiinni vahvoilla leukaluillaan ja nousi pikaiseen lentoon.
Kyoteru kiisi suoraa viivaa ylös päin jyrkkää kalllion seinämää yht äkkiä hän teki hiukan keljusti ja puodottautukin vapaaseen pudotuskeen, muttei kauaksi aikaa kun lähti taas nousemaan ylös.

Vihdoin päästyään melki vuoren laella olevalla kallio tasanteella lohikäärme susi tipautti demonin hampaistaan tasanteelle parin metrin korkeudesta. Kun taas itse laskeutui hitaasti ja arvokkaasti tämän viereen.
"Pitää mennä pian sisään." Ja meni jo edellä suuremmin huomioimatta seuralaistaan luolan perälle.

Suden muodossa oleva Nagiri muuttui takaisin Demoni muotoon ja karvat hänen kehostaan katosi, silmät muuttuivat enemmän ihmismäisiksi ja kynnet lyhenivät. Hän murisi "Olisit voinut pudottaa minut hiukan hellävaraisemmin ja tasaisemmalle maalle." Hän käveli Kyoterun perässä luolaan, pitäen piiskastaan kiinni ja kuunnellen tarkasti jokaista pientä rasahdusta

Samassa kun Nagiri muuttui takaisin ihmismuotoon Kyoterun silmissä välähti ja tämä hyppäsi samantien naisen tielle ettei tämä pääsisi luolaan.
"Ei kaksijalkaisia!" Yleensä niin väliinpitämätön ilme suorastaa liekehti puhdasta raivoa, tämän muristessa ja paljastaessa hampaitaan enemmän.

Pieni tihku sade alkoi, ukkonen jylisi aina vain lähempänä.

Peto nosti häntäänsä jossa oli piikkejä hiukan hyökkäys tarkoitusta muistuttavaan asentoon ja painoi päätäänkin alemmas.

Nagiri katsoi toista vihaisesti ja laittoi käden piiskallensa, piti sitä valmius asennossa ja samalla muuttui takaisin suden muotoon. Sen jälkeen hän kysyi hiukan ilkkuen "Miksei tänne saa tulla kaksijalkaisia? Entä jos joku vain eksyy tänne?" Nagiri heilutti häntäänsä ja venytti haukotukseksi leukojaan.

Samassa Kyoterun viha ja hyökkääväisyys katosi ja asteli takaisin luolan perälle. Pois naisen tieltä. Luolan pimentoihin.
Yllättäen fasaanin haaska lensi naisen eteen.
"Siinä on ruokaa. Sadevettä saa ulkoa, pienestä kuopasta."
Peto asteli esiin ja asettautui makaamaan liki luolan suulla, katsellen salamointia ja luonnon mahtavia voimia.
Katsettaan kääntämättä "Perällä on olkia. Siellä voit nukkua."

Salamien luontainen luoma valo toi enemmän esiin eläimen lihaksikkaan ja hurjan, mutta silti niin puoleensa vetävän osuuden tästä.
Tämä oli varmaan, vielä Kyoterulle, muukalaiselle ensimmäinen kerta kun näki seuralaisensa silmistä aktiivista olemista hetkessä.

Nagiri puraisi fasaania kaulasta ja eläimen pako loppui nopean, hän söi siitä hiukan, mutta säästi sitä myöhemmäksi sillä ei tiennyt kauanko sade ja ukkonen kesti. Hän sanoi "Voit syödä osan fasaanista jos on nälkä, mutta kerro minulle miksi tänne ei saa tulla kaksijalkaisia ja miksi täällä pitää juoda jostain kuopasta? Kaipasin virtaavaa puroa, en likaista sadevettä" Hän mietti mielessään ettei toisaalta olisi voinut valittaa, sillä hänellä oli suoja päänpäällä, ruokaa ja juomaa ja kaveri ettei hänen tarvisi olla yksin. Hetken päästä Nagiri meni makaamaan Kyoterun viereen ja ummisti hiukan silmiään ja odotti vastausta kysymyksiinsä.

Kyoteru ei edelleenkään välittänyt seuralaisensa kysymyksistä.
Nostin suden niskavilloistaan jälleen ilmaan, tällä kertaa hiukan hellemmin ja kantoi olki petiin. Katsoi hetken tätä silmiin kunnes kääntyi takaisin ja meni takaisin paikalleen.
"Jos haluat hyvää vettä, se on sade." Kuului hiljainen kuiskaus naaraan mielessä.
Peto antoi parin sade tipan kastella kuononsa, kunnes veti sen takaisin luolan suojiin.

Myrsky repi puita ja tuuli ulvoi kalliomuodostelmissa. Tämä oli yksi niistä hetkistä kun ei todellakaan halunnut olla yksin.

Kyoteru ummisti silmänsä ja makasi vain paikoillaan.

Nagiri murahti jälleen kun toinen kantoi tämän olkipetiinsä ja sanoi "Tuollainen ei käy minulle, pystyn kyllä itse kävelemään enkä tarvitse huolenpitoa tai kanto apua" Nagiri meni makaamaan olkipedille ja ummisti silmänsä, samassa hän haistoi jotain uutta mikä ei tullut luolasta itsestään ja kuuli jonkun askelia tai ainakin hän luuli niitä askeliksi. Nagirin korvat nousivat pystyyn ja hän kysyi hiljaa kuiskaten Kyoterulta "kuuletko saman kuin minäkin?"

Peto avasi laiskasti silmänsä puolilteen ja kuunteli hetken hiljaisuutta.
Pian se huokaisi, nousi ylös ja asteli naaraan luokse. Jälleen väliin pitämätön ilme kasvoillaan.
Näykkäsi aivan yllättäen seuralaisensa tassua. "Et osaa olla paikallasi ja vain elää luonnossa."
Kun oli hetken tuijotellut toisen silmiä, kääntyi ja palasi takaisin, mutta tällä kertaa ei käynyt makaamaan vaan jäi istumaan luolan suulle.
"Nuku kaksi jalka." "äänen" sävy ei ollut erityisen ystävällinen, vaan kuullosti kuin olisi pitänyt sisällään suurta inhoa.