Kylmempi kuin jää

// Dias Skyward kutsuttu peliin

Lumi piiskaa vuoreten rinteitä metalliset kalahdukset seuranaan. Valtava nuija
iskee vuorenseinämää vihan voimin. Arctos Glacialis, Jäässä Syntynyt, harjoittaa
lihasvoimiaan ja lyöntitekniikkaansa. Vastutajanaan kivet ja vuoriston vähäinen
eläinkunta, hän valmistautuu levittämään vihaansa vastaan tuleville seikkailijoille.

Vuoriston riista ruokanaan ja kielekkeet kattonaan, on tämä jäinen soturi selvinnyt
jo useita päiviä uudessa ympäristössään. Hän on valmiina taisteluun koska tahansa:
Metalliset hanskat puristavat nuijan kädensijaa. Hänen katseensa on kylmempi kuin jää
ja hänen karjahduksensa kuin halkeava harmaakallio.

Kuka uskaltaisi kohdata hänet, kuka uskaltaa laittaa henkensä vaakalaudalle?

Dias Nousee portaita ylöspäin ja tuntee jo tuulensuojaamalla käytävällä kylmän viiman, joka saa hänen ihonsa kananlihalle. Hän harppoo viimeiset askelmat muutamalla pitkällä loikalla kolme porrasta kerrallaan ja pysähtyy portaikon päähän. Hän nauttii hetken raikkaasta vuoristoilmasta ja sulkee silmänsä kuunnellakseen ilmalaivansa moottorin jyskyttävän hiljaisesti. Dias astuu eteenpäin kannelle ja kävelee sen vasempaan reunaan jossa muutama hänen miehistönsä jäsenistä kurkottelevat ylitse. Älkäähän tipahtako hyvät herrat, tai meillä ei kohta ole kannen kiillottajia Dias hymähtää hyväntuulisesti. Miehet hätkähtävät, kääntyvät ympäri ja Diaksen nähdessään nyökkäävät kohteliaasti. Dias naurahtaa ja kävelee heidän luokseen. Lyhyen hiljaisuuden jälkeen lyhyempi kansimies Ben munger tokaisee: Kuule Dias.. luuletko että tosiaankin löydämme hänet? Diaksen ilme kiristyy hieman, mutta sen jälkeen miehen kasvoille nousee ilkikurinen hymy joka saa jostain syystä benin voimaan pahoin. Hmm enpä tiedä Dias vastaa. Pari kolme metriä pitkän ja mustaan haarniskaan kokoista liha möhkäletttä on kyllä vaikea erottaa tätä valkoista taustaa vasten. Ben avaa suunsa, mutta sulkee sen huomatessaan kaverinsa ilmeen. Dias poistuu reunalta ja lähtee kävelemään kannen poikki toiselle puolelle. Ben, mene sinä sanomaan alas että lasketaan korkeutta 20 jalkaa ja Rob.. Pitemmän miehen otsa painuu rypyille [i]Ruben, Ruben slam kapteeni hyvä. Dias kääntyyy katsomaan häntä vielä olkansa ylitse. [i]Aivan, Rubenhan se oli. Mene sinä tähystämöön auttamaan tarkkailussa.

Miesten lähdettyä Dias ottaa suuren metalli kahvaisen varsijousensa selästään. Mies kopeloi nuolikoppaa joka on kiinnitettynä oikeaan reunaan ja tarkastelee muutamaa hyvin erikoisen näköistä nuolta. Lopulta hän päätyy sinivartiseen tylppään nuoleen, jonka kärki on mustan värinen siihen upotetusta aineesta. Hän asettaa sen varmoin ottein jouselleen ja jännittää jousen kevyesti. Maalikseen Dias ottaa kaukana alhaalla näkyvän puun josta törröttää pieni oksa, kuin maalitauluksi tehty. Dias vapautta nuolen ja se lähtee valtavalla voimalla halkomaan ilmaa kunnes poikkaisee tuon oksan. Oksaan osuessaan nuoli kuitenkin raapaisee itselleen kipinän ja roihahtaa suuriin liekkeihin. Tämä meteli säikäyttää pienen kavioeläimen tiehensä ja se loikkii kovaa vauhtia pakoon. Maahan lopulta osuessaan jää törröttämään pystyasentoon pieneen lohkareeseen tehden siihen särön. Dias heilauttaa jousen selälleen ja hymähtää[i] Sääli, ei saatu peuraa ruoaksi.

Tuulen ulvonnan ja viiman vihellysten joukosta Arctos kuulee suurten moottorien pauhun.
Jokin on lähestymässä vuoristoa - jokin Arctosille täysin uusi asia. Pohjoisissa maissa ei
moista ääntä ole ennen kuultu, saatika pystytty tuottmaan.

Arctos astuu pois suojaisan kielekkeen alta keskelle suurta vuoristotietä. Hän katsahtaa
horisonttiin, nähden taivaanrannassa suuren aluksen lähestyvän vuoristoa. Viha väistyy
hämmästyksen tieltä jäisten maiden jätin jähmettyessä näkyä kummastelemaan. Hän ei
tiedä pitääkö han näkemästään; onko alus hänelle suurempi uhka, kuin hän alukselle.

Dias istuu suuressa ohjaamossa drinkki lasi puoliksi juotuna, kun ensimmäisen hissin ovet aukenevat ja yksi tähystäjä miehistä ryntää sisään. Dias kääntyy tuolillaan 180 astetta ja katsoo heiman hämmentyneenä hiestä märkänä ja suuresti hengästyneenä, polviaan vasten nojaavaa miestä. Hetken hiljaisuuden jonka rikkoo vain hissistä juosseen miehen kiivas hengitys rikkoutuu, kun mies saa soperrettua: "me..me löysimme..hä..sen."

Diasksen kädessä ollut drinkki putoaa ja leviää muuten niin tahrattomalle kokolattia matolle. Hän pongahtaa pystyyn ja sanaakaan sanomatta ryntää miehen ohitse ja saa juuri ja juuri ahdettua itsensä hissin sulkeutuvien ovien välistä. hissin lähdettyä liikkeelle hän kaivaa taskustaan radiopuhelimen ja sanoo siihen: "Kaikki miehet taistelu valmiuteen, ladatkaa harppuuna tykit ja järjestäkää kaikille varjoja. Hetkeä myöhemmin ovet avautuvat alemmalla kannella ja Dias kiirehtii ympäri ämpäri juoksentelevien eri ikäiseten miesten ja naisten ohitse kannen reunalle. Katsoessaan alas hänen kasvoilleen virittyy sadistisen pelokas hymy. Ben juoksee hänen luoksensa hänkin huohottaen "Kapteeni! oletko varma että tämä on viisasta? meinaan vaan etenkään nyt kun HÄN ei ole täällä?"
Dias kurtistaa kulmiaan "Se vanha hulluko? (naurahtaa) ei ei, kyllä me ilman häntäkin selviämme." Dias ohittaa benin pelokkaan katseen ja sitoo kaksi nuolikoppaa selkäänsä täynä nuolia. sitten hän vetäisee vielä yhden takkinsa liepeestä roikkuvaan ketjuun ja nostaa jousensa selästään. "Miehet! Dias karjuu yleisen hälinän ylitse. On tullut aika tienata valtavia summia (nauraa kovaan ääneen) muistaka, tarkoituksenamme ei ole tappaa, vain varastaa niin plajon kuin suinkin vain voimme! Emmekä pelkästään toimi omiin nimiimme vaan myös kaikkien arylialaisten. Mitä enemmän heikennämme tuota hirviötä sitä helpompaa sen voittaminen on jälkeenpäin. Tapamme jos tarvis mutta varastamme kaiken mikä vain irti lähtee. Kuka tietää jos miehestä on jo luvattu palkkiorahakin. Onnea matkaan toverit!". Näin sanoen hän kääntyy radiopuhelimensa puoleen ja pyytää laivaa siirtymään tuon hahmon yläpuolelle.

Arctos näkee laivan lähestyvän. Pian se onkin jo hänen yllään.
Koska laiva ei jatka matkaansa vaan jää jyristen leijumaan hänen ylleen hän ymmärtää
sen tulleen hänen takiaan. Arctos kiinnittää jäisen nuijan selkäänsä ja tarttuu kallion seinämään
repien siitä irti suuren lohkareen. Hän nostaa kivenjärkäleen päänsä ylle ja kovan
karjunnan voimin sinkoaa sen laivaa kohti. Järkäle kuitenkin ohittaa laivan ja sen miehistön;
asioiden heittäminei ole Arctosin vahvimpia puolia. Uusi järkäle irtoaa ja huudon saattelemana
sinkoaa taas kohti laivaa. Tälläkertaa näyttää siltä että lohkare on törmäyskurssilla laivan
kanssa.

"Toinen kivi tulossa! ampukaa se alas!" Dias karjuu ohjeita miehistölleen. Neljä harppuunaa singahtaa laivan sivuilta kohti kiveä. Kaksi niistä osuu ja kaksi raapaisee sen pintaa kevyesti. Kivi halkeaa keskeltä ja toinen puolisko sinkoutuu takaisinpäin. *RYSKIS* Osa kivestä osuu silti laivan alle ja tärisyttää laivaa voimakkaasti.

Tästä eteenpäin kaikki tapahtuu Diaksen näkökulmasta kuin hidastetussa filmissä. Hän näkee kuinka harppuunoilla olleet miehet kaatuvat tykkiensä ylitse ja putoavat laivasta. Diasken tasapaino horjuu ja hän huomaa kallistuvansa uhkaavasti takakenoon aivan laivan reunalla. Juuri kun hänen jalkansa irtoavat laivan kannelta ja hän lähtee putoamaan hän ehtii nappaamaan laivan reunaan kiinnitetystä koukusta, puolivahingossa, laskuvarjonsa.

Pudotessaan kohti maata ja siellä odottavaa olentoa hän näkee kuika osa pudonneista on avannut varjonsa ja laskeutuvat uhkaavan lähelle Arctosia. Hän vetäisee oman laskuvarjonsa auki ja nykäisee nuolen kotelosta. Tuuli nopeuttaa laskutumista painaessaan varjoa pienessä kulmassa ylhäältä kohden. Pian Dias päästääkin irti varjosta ja pudottautuu pienen vuorten muodostaman kivikon taakse. Hän virittää jousensa ja huutaa tovereilleen "Kaikki suojautukaa! kukaan ei saa jäädä näkyviin, painukaa helvettiin sieltä" Hän lisää joukolle jotka edelleen kummastuneina tapahtuneesta seisovat vajaan 15 metrin säteellä arctosista.

Maassa on noin parikymmentä miestä ja muutama laskeutuu vielä laskuvarjoilla toisten avuksi. Helkkari, tätähän juuri yritin välttää.. lähitaistelu tuon hirviön kanssa ei tule olemaan kaunista". Dias puree hampaitaan yhteen ja valmistautuu elämänsä taisteluun.

// Sääntöjen mukaisesti Diasin miehistön jäsenet ovat vapaita hahmoja sillä ne eivät ole kenenkään pelaajan varsinaisia pelihahmoja. Näinollen kumpikin pelaaja saa päättää mitä miehistölle tapahtuu. Asiasta on myös sovittu Diasin pelaajan kanssa.

Moni ei olisi uskonut ihmisen naaman vääntyvän niin tuskallisiin ilmeisiin kuin Diasin miesten kasvot juuri tällä hetkellä, ja harva on nähnyt ihmsten sinkoavan niin pitkälle nuijan iskun voimasta.

Arctosin karjahdukset kaikuivat pitkälle Ikkusian vuoriston juurella olevaan havumetsään hänen paiskoessaan lähelle laskeutuneita kokemattomia taistelijoita vuoren seinämään. Pienet tikarit ja tavalliset puiset nuolet kimpoilivat hänen haarniskastaan kuin sadepisarat tiilikatosta sateisena syyspäivänä. Taistelun tuoksinnassa arctosin raivokasta mieltä vaivasi kuitenkin miesten suuri lukumäärä.

Neljä matalana, kymmeniä vielä pystyssä...

Nuija viuhui verestä punaisena ja viitta lepatti tuiskun armoilla, mutta ei kauaa. Miehistön jäsenten määrällinen ylivoima alkoi näkyä: yksi miehistön jäsenistä oli saanut otteen valtavasta nuijasta ja piti sitä alhaalla kaikin voimin. Kaksi muuta miestä tarttuivat jäisen jätin viittaan ja loput lähistöllä olevat neljä koittivat laannuttaa haarniskoidun hirviön rimpuilua pitämällä kiinni jaloista ja käsistä.

Arctos ei ollut pitkiin aikoihin tuntenut olevansa niin avuton. Hän haki lisää voimaa sydämessään jylläävästä raivosta, riuhtaisi itseään ja sai kolme miestä lennähtämään hänestä kauemmas loppujen vielä pidellessä häntä aloillaan. Ote nuijasta alkoi livetä.

Dias ei voinut muuta kuin huutaa miehilleen ohjeita ja katsella tätä surullista teurastusta, kun useita miehiä sinkoili uskomattoman pitkiä matkoja ja lopulta putosivat vuorenseinämää vasten ikävästi rusahtaen. Lukuisista menetyksistä huolimatta tilanne näytti paranevan hetki hetkeltä. Maahan laskeutuneita miehiä oli enemmän, kuin hän oli alunperin kuvitellut. Kukaan ei nähtävästi ollut valmis jättämään kapteeniaan ja muita ystäviään pulaan ja viimeiset laivasta hypänneet laskeutuivatkin vasta nyt taistelualueelle. Jos Diaksella olisi ollut siihen aikaa hän olisi saattanut murehtia oliko jätin kimppuun hyökkääminen vain suuri virhe ja kuolisiko joku hänen tahdittomuutensa vuoksi taas? Kuitenkin hän sivuutti ajatuksen hyvin nopeasti, sillä nyt oli jo myöhäistä katua.

Lopultakin hän oli saanut jousensa viritetyksi ja käänsi selästään jousikotelonsa. Hän silmäili sen sisältöä hetkisen ja tarrasi sitten kahteen nuoleen. Toisen nuolen sulat olivat vihertävät ja toisen tummanpunaiset. Dias koppasi nuolikotelon pohjalta kalkkia ja levitti sen nopeasti käsilleen. Tällä kertaa ohi laukaus ei olisi vaihtoehto. Hän nosti jousen ja nojasi kyynerpäällään kiveä vasten, jonka takana hän oli. Matkaa oli runsaat 30 metriä ja loiva alamäki. Maali oli mielettömän kokoinen ja siitä hän ei voisi ampua ohitse. Ongelmana oli tuo pirullinen panssari, se tuntui olevan lähes aukoton ja siinä voisi olettaa olevan hyvin vähän heikkoja kohtia. Hänen olisi pakko tähdätä kainaloon taikka silmäaukkoon. kainalo tuntui paljon järkevämmältä joten hän suuntasi tähtäyksensä sinne.

Arctosin heiluessa voimakkaasti puolelta toiselle oli tiettyyn paikkaan osuminen lähes mahdotonta, mutta kuin ihmeen kaupalla hänen miehensä saivat arctosia pidettyä aloillaan hetkeä myöhemmin edes sen verran että tähtääminen oli jokseenkin mahdollista. Dias odotti hetkeä jolloin Arctosin vartalo huojahtaisi ensin takakenoon, jolloin olisi suuri todennäköisyys että hän korjaisi asentoaan vaistomaisesti nostamalla vasenta kättään. Juuri silloin arctosin onnistu vapautua kolmesta miehestä rajulla liikkeellä, joka sai luvan kelvata. Dias raappaisi kiven pintaa mustalla tulikivellä ja heti suuret kipinät viilettivät ppunaisen nuolen sulille ja hän päästi nuolet lentoon. Jos kaikki menisi niinkuin piti, nuoli osuisi Arctosin kainalo koloon ja luultavasti räjäyttäisi ainakin osan kättä taivaantuuliin. Vihreä nuoli takaisi lamaannuttavan myrkyn, joka olisi tarpeeksi kaatamaan ison norsun. Vaikka Arctos ei täysin lamaantuisi niin viimeistään raajan menettämisen luulisi takaavan tarpeeksi suuren kipushokin tajunnan menetykseen. Jos kaikki menisi siis laskelmien mukaan.

Taistelun kalinan keskeltä arctosin kylmän kypärän alla litistyviin korviin kaikui nuolten vaimea vinkuminen. Ennen kuin hän ehti enempää ajatella punainen nuoli iskeytyi hänen olkapanssariinsa räjäyttäen tämän taivaantuuliin. Vihreä nuoli, joka tuli muutaman merkitsevän sekunnin viiveellä upposi hänen hartiaansa. Arctos repäisi nuolen irti lihastaan ja iski sillä yhtä häntä pidättelevistä miehistön jäsenistä silmään.

Arctosin pupillit laajentuivat ja näkökenttä meni sameaksi. Pulverimainen lumi pöllähti ilmaan rosoisesta kallionpinnasta jätin kaatuessa maahan liikuntakyvyttömänä.

Dias ei voinut uskoa tuuriaan. Hänen nuolensa olivat tehneet juuri sen mihin hän oli pyrkinytkin, joskin hieman erilailla kuin oli tarkoitus. Hän ei ehtinyt jäämään miettimään upeaa laukaustaan enempää sillä vaikka lamaannuttava myrkky olikin voimakasta, ei sen vaikutus olisi taattu edes moneksi minuutiksi noin isonmiehen ollessa sen viakutuksne alaisena. Oli jopa todennäköistä, että Arctos nousisi tuotapikaa ja jatkaisi hänen miestensä teurastamisen siitä mihin oli jäänyt. "Ottakaa tuo helvetin nuija pois siltä" Dias karjui kaikinvoimin juostessaan kohti maassa makaavaa jättiä. "Nuija pois ja sitten häivymme, se saakoon kelvata voitonmerkiksi ja siitä saamme ivan hinnan."

Miehet, jotka olivat taistelun tuoksinnasta loukaantuineita tai muuten pyörällä päästään havahtuivat kapteeninsa huutoihin. Ne olivat selkeät: varastakaa nuija, pakoon. Miehet lähtivät juoksemaan niiden vähäisten avuksi, jotka olivat säästyneet Arctosin vihaisilta iskuilta ja olivat jo nyt nostamassa nuijaa. "Tämähän painaa mielettömästi!" Yksi miehistön jäsenistä huusi. Dias, joka oli saanut viitottua Treesappiä laskemaan aluksen suhteellisen lähelle juoksi autamaan miehiään. Nuija todellakin painoi, mutta se lähti liikkeelle. Oli ihmeellistä miten yksi mies, vaikkakin Arctosin kokoa kykeni kannattelemaan tälläistä painoa käsillään, jonka katamiseen tarvittiin kahdeksan vahvaa miestä. saatuaan nuijan lopulta työn ja tuskan jälkeen laivaan usea miehistön jäsen oli lähtemäisillään takaisin Arctosin luo. He halusivat kostaa menetettyjen ystäviensä puolesta, mutta Dias katsoi tilanteen menneen jo tarpeeksi pitkäle. "Seis! me palaamme handareen ja hoidamme siellä loukkaantuneet!", osa miehistö totteli sokeasti kapteeniaan ja kääntyi, osa jäi hieman vaivautuneena seisomaan paikoilleen. "Kaikki sisällä NYT!" Dias karjui ja sai viimeisetkin miehistön jäsenet valumaan sisälle. Treesap, joka oli rynnännyt sanaakaan sanomatta heidän ohitseen laskusillan avauduttua palasi nyt vetäen perässään kolmea vielä hengissä olevaa miestä. Dias nyökkäsi kiitoksen hänelle ja astui itsekkin laivan sisään.

hetkeä myöhemmin ilmalaivann moottorien humina taas täytti ilman ja puuterinen lumi pöllysi sen noustessa taivaalle. Moni oli menettänyt henkensä tänään, moni selvinnyt, mutta vain yksi katsoi kannelta alaspäin tuota veristä taistelukenttää. Dias huokaisi syvään, hän tiesi, että taistelu oli ohitse, mutta tuskin jäisi viimeiseksi.

Arctos tunsi myrkyn vaikutuksen hälvenevän ja nousi maasta. Hän näki ilmalaivan kaukana horisontissa kulkemassa poispäin pohjoisen vuoristosta. Tokkuraisena ja raivoissaan hän repäisi kallion seinämästä lohkareen kiveä ja alkoi aikaa hukkaamatta hakata siitä itselleen kivistä miekkaa menetetyn nuijan korvikkeeksi.

// kiitos pelistä! jatkakaamme toisen pelin merkeissä jossakin vaiheessa.