Nimi:
Rou Fwen Meiki, ”Yvonne”
Ikä:
Hän näyttää melko iättömältä, ehkä päälle kolmekymppiseltä, todellisuudessa on 503 vuotta vanha.
Laji/Rotu:
Haltia
Sukupuoli:
Nainen
Työtausta ja ammatti:
Yvonne on toiminut monissa eri ammateissa, yrteillä parantajasta palkkatappajaan. Nykyään hän auttaa veljeään kukkakaupan pyörittämisessä, ja opettaa valikoidusti metallielementalisteja.
Taidot:
Yvonne pitää luonnosta ja pärjää siellä erinomaisesti, ja hän osaa paljon pientä ja hyödyllistä, kuten ompelua, ensiapua ja ruuanlaittoa erikoisissakin ympäristöissä. Pienet parantavat taiat tai muut pienet loitsut eivät ole mahdottomuus, mutta hänen suurin kykynsä on metallielementalius – eli hän pystyy hallitsemaan metalleja mielensä mukaan, nelinkertaistamaan alkuperäisen määrän, nostamaan malmeja maasta ja upottamaan niitä takaisin. Kyky on lähellä maaelementalistin omaa, mutta keskittyy siis metalleihin, ja niitä hallitakseen hänen pitää ensin kyvyllään ottaa selville metallin tai seoksen tarkka sisältö. Tarkka hallinta loppuu kymmenen metrin jälkeen, mutta hän ulottuu kaiken kaikkiaan kahdenkymmenen metrin ja muutaman sentin säteelle ympäristöönsä.
Perhe ja läheiset:
Yvonnen vanhemmat kuolivat tulipalossa hänen ollessaan erittäin nuori, ja hänen isovanhempansa Karima ja Kemen(r.i.p.) kasvattivat hänet ja hänen pikkuveljensä Dairaen. Nainen oli kerran ollut kihloissa erään haltiamiehen kanssa, mutta suhde päättyi äkillisesti – nykyään hän auttaa veljeään hoitamaan veljentytärtään, Chiekoa.
Hahmosi tavarat:
Yvonnella on monen monta koristusta, joita hän kantaa aina mukanaan, ja nämä kuvaillaan ulkonäössä. Hän liikkuu paljon, eikä siksi omista vaatteidensa lisäksi paljoa muuta - armaat nopat ovat erikoisin tavara, mitä häneltä löytyy yleisen selviytymissälän lisäksi.
Lemmikit:
15-vuotias hyasinttiaraa muistuttava ukkoslintu on Yvonnen rakas lemmikki, mutta se viihtyy usein muidenkin olkapäillä. Otus on lähestulkoon kauttaaltaan indigonsininen, siipien alla on mustaa ja mustan nokan alareunassa keltainen alue – samoin kuin keltaiset renkaat silmien ympärillä. Se on 95cm pitkä, siipien kärkiväli 143cm ja painoa linnulla on 1,5 kiloa. Sievä naaras on nimeltään Neela, ja taitaa muutamien sanojen höpinän ja on luonteeltaan utelias. Se osaa myös kuljettaa kirjeitä. Se laulaa vain ennen ukkosta, ja on normaalia lintua paljon pitkäikäisempi.
Naisella on ollut aiemminkin eksoottisia lintuja lemmikkinä.
Luonne:
Ulkonäkönsä takia Yvonne on hieman varautunut, hiljainen ja omiin oloihinsa vetäytyvä. Hän ei halua vaivata muuta väestöä itsellään eikä itseään muilla, ja on siksi useimmiten hissun kissun kaupungeissa ollessaan. Hän on myös käsittämättömän ylpeä, ja uudet tuttavat joutuvatkin hurjan epäilyksestä johtuvan torjunnan kohteeksi, koska hän epäilee aina kaikkien vain jotenkin kiinnostuvan hänen ulkomuodostaan.
Ongelma on siinä, että hän on rotunsa takia tottunut olemaan muita viisaampi, ihan jo kokemuspohjan kautta, ja siksi menettänyt uskonsa lyhytikäisiin rotuihin – ja demoneihin ihan vain näiden arvaamattomuuden vuoksi. Pessimistinen hän on oikeastaan vähän kaikkea kohtaan, varautuen aina kaikkein pahimpaan – mutta onneksi ainakin yrittäen toivoa parasta.
Kovan ja torjuvan kuorensa alta löytää remakan, jätkämäisen naisen, joka pitää taistelemisesta, uhkapeleistä ja nauramisesta liian kovaan ääneen. Hänessä on paljon lämpöä, paljon huolehtivaisuutta ja paljon koviksen leikintää. Hän puolustaa itselleen tärkeitä asioita viimeiseen saakka, ja on erittäin uppiniskainen jos sille päälle sattuu. Selittäminen, avun vastaanottaminen ja muiden vaaraan päästäminen ovat lähes mahdottomuus hänelle, ja suurimman osan aikaa tämä nainen toivoo maailman muuttuvan kauttaaltaan yhtä kauniin yksinkertaisen monimuotoiseksi kuin luonto on.
Ulkonäkö:
Kuva
Sen sitten piirsi Iksu.
Yvonnen ulkonäkö dominoi hänen muiden puoliensa ylitse: lähes kaikki tekevät siitä vääriä johtopäätöksiä ja eivät viitsi näkemisen jälkeen tutustua haltiaan sen paremmin. Vika ei ole hänen lihaksikkaassa, lähes 180-senttiä pitkässä vartalossaan, kasvojen kapeudessa ja luisevassa hienostuneisuudessa, pienessä suussa, vinoissa ruskeanpunaisissa silmissä, suorassa nenässä, viivasuorissa ja tiukassa kulmassa silmiin nähden olevissa kulmakarvoissa tai harvinaisen pitkissä ja kapeissa haltiakorvissa: ehei, vika on siinä, että puolet muuten keskivertohaltian kasvoista ei ole enää ennallaan.
Nainen koki erään onnettomuuden, josta lisää menneisyydessä. Sen jäljiltä vasen puoli hänen kasvoistaan on valkoisenkirjava ja epämuodostunut, kulmakarvan korvaa tikkirivi, ja vasen suupieli ei ole koskaan kiinni vaan vääntyneenä ikuiseen petomaiseen virneeseen, josta näkyy aivan liikaa hampaita ja ientä jottei sitä säikähtäisi. Vasen korva ei kärsinyt niin pahasti, mitä nyt sen kärjestä puuttuu pitkä pala, mutta silmä verestää aina hieman ja se on lähes sokea. Vasemman puolen ihossa kulkee olkapäästä jalkaterään asti suuria, räjähdyskuviota muistuttavia arpia, ja naisen jalkapohjat ovat molemmat arpien kirjomat – toisesta, aikaisemmasta onnettomuudesta johtuen. Lisäksi elämän alkupuoliskon varomattomat taistelut ovat jättäneet jälkensä hyvin koulittuun kehoon – on vaikeaa olla tökkäisemättä jotakin vanhaa arpea naisen ihoa koskiessaan.
Hän pitää silloin, kun ei halua kerätä minkäänlaisia katseita rujoutensa takia, kasvoillaan mustaa naamiota, joka peittää vaurioituneen puolikkaan ja on muutamalla remmillä kiinni.
Haltian hiukset ovat puolipitkät, hädin tuskin kaulalle yltävät, ja suurena pöyheänä pehkona. Väri on kirkas hopea, ja niskasta ja korvien takaa lähtevät vyötärönpituiset rastaletit ovat puhtaanvalkoiset. Rastoissa on siellä täällä metallilankoja, helmiä ja renkaita, sekä jokaisen päässä joko piikki tai pieni terä. Naisen korvatkin ovat täynnä metallia, erikokoisia renkaita. Yvonne pitää kaulassaan lähes aina pantamaista, edestä avonaista rengasta, ja pienirintaisen sekä kapealanteisen kehonsa peittona pientä kietaistavaa toppia, jonka olkaimet kulkevat ristikkäin rintakehän poikki ja joka on väriltään valkoinen, sekä pitkää, leveää ja mustaa hametta. Asusteen päällä on lähes aina pari suurisolkista vyötä ristikkäin, sekä muutamia ketjuja. Jalassaan hän pitää pitkävartisia niitein koristeltuja saappaita, ja hartioilla lepää pitkä, hupullinen viitta. Hänen aseensa ja räikein tuntomerkkinsä kulkee vasemmassa kädessä: se on haarniskamainen käsine, joka ylettyy hartialta sormenpäihin. Metallihökötyksen olkapäällä on muutamia piikkejä ja se kohoaa hieman, suojukseksi kaulalle, ja se jatkuu alaspäin limittäisinä metallirenkaina. Kyynärpäässä on yksi piikki lisää, samoin kummallakin puolella rannetta, ja nivelletyt sormet päättyvät metallikynsiin. Harmaan kauhistuksen pinnassa on itkupajun lehtiä muistuttava kuviointi, ja Yvonne pystyy muokkaamaan sitä vapaasti miten haluaa – muut eivät kai voisi edes käyttää sitä.
Menneisyys:
Yvonne syntyi Mirassa, saaden syntymänimekseen Roun. Hänen vanhempansa pyörittivät kukkakauppaa, mutta pian hänen pikkuveljensä syntymän jälkeen kauppa ja heidän kotinsa paloi, ja vanhemmat kuolivat palossa. Tämä tarkoitti muuttoa Arzéen, isovanhempien luo. Yvonne piti miekkailua harrastavan isoisänsä luona asumisesta, ja tuo opetti häntä jo pikkutytöstä taistelemaan – kuten myös naisen veljeä. Vanhemman elementalius pulpahti pintaan melko aikaisin, mikä sai hänet siirtämään innostuksensa kyvyn hallinnan opetteluun sillä aikaa kun veli jatkoi miekan kanssa. Hänellä ja vieläkin kuumapäisemmällä Dairaella oli loistavat välit, ja kun molemmat lähtivät kiertämään, etsimään omaa polkuaan, he pitivät tiiviisti yhteyttä toisiinsa ja isovanhempiinsa.
Ollessaan kaksisataa vuotta vanha Yvonne tapasi Remenin, haltiamiehen jota hänen isoisänsä oli suositellut. Lempi leimahti, ja pari oli kihloissa kun nainen sai kuulla pikkuveljensä kadonneen. Kihlattu jäi pikkuveljen etsinnän jalkoihin, ja kun Yvonne sai vielä keskenmenon miehelle riitti ja hän hylkäsi haltian, jättäen tämän huolehtimaan veljestään isovanhempiensa kanssa. Se ei ollut helppoa aikaa Yvonnelle, ja hän joutui vielä kuulemaan suru-uutisen isoisänsä kaatumisesta jossain tämän uhkarohkeissa kaksintaisteluissa, naisen ollessa kolmesataa vuotta vanha. Hautajaiset lankesivat hänen niskoilleen, koska isoäiti oli surusta murtunut.
Ja jottei elämä olisi ollut liian helppoa, täytettyään 346 Yvonne joutui pahaan ”onnettomuuteen”. Joku idiootti oli hankkinut lemmikikseen erityisen ärhäkän lohikäärmeen, ja tietysti nainen halusi auttaa isoksi kasvaneen söpöliinin kiinniotossa. Hän vain sai vasempaan kylkeensä räkäistyksi ison kasan pienehköjä tulipallonkaltaisia, jotka jokainen räjähtivät osuessaan. Tästä seikkailusta on muistona hänen komein arpikokoelmansa.
Mutta pian tämän jälkeen hän sai toivoa, jolla päästää vaikeiden aikojen yli. Hän kuuli vihdoin veljensä nimen lausuttavan Arylian rajojen sisäpuolella, jotka tuo oli ilmeisesti jättänyt taakseen monen monta vuotta sitten. Koska hän ei sillä hetkellä keksinyt muutakaan tarkoitusta elämälleen, Yvonne aloitti taas ahkerat etsinnät – mutta silti kesti sata vuotta, ennen kuin hän lopulta löysi veljensä Jiroasta, pienen puolimerenneitolapsen kanssa, paljon vakavampana ja aikuisempana sekä kuuroutuneena. Ja koska tuo ei ilmeisesti ollut lainkaan tarpeeksi, Dai oli velkaantunut pahasti ja jotkut pahantahtoiset tahot epäilivät jo pikku Chiekon perimää.
Tuota ennen hän oli jo ottanut lempinimen Yvonne, ja siirtynyt enemmän opettamaan elementalisteja kuin toimimaan palkkamurhaajana. Hän kuitenkin ilmoitti kaikille oppilailleen, että joutuisi pitämään taukoa, ja auttoi veljensä takaisin jaloilleen, pyörittämään pientä kukkakauppaan ja opettelemaan elämää ilman kuuloa.
Nykyään velipoika on jo päässyt omille jaloilleen, ja kiertää maailmaa aina välillä tuohon ”kotiinsa” palaten, ehkä yrittäen unohtaa muistoista niiden pahimman terän tai etsimässä jotain järkeä edes johonkin.
Muuta:
Yvonne pelkää tulta.
Hän pitää uhkapeleistä vähän liikaakin.
Huonopuoli/puolet:
Varautuneisuus, pessimistisyys, usko että kukaan ei pidä hänestä ulkonäön takia. Yvonnella on myös heikkoutensa taistelussa, vaikkei sitä uskoisi. Melkein sokea silmä noin aluksi.
Pelit:
Heikompi kuin koskaan?
- Yvonne rökittää Arctoksen Pohjois-Aryliassa
Iloinen kyklooppi
- Yvonne hoitelee lähikylää terrorisoivan pedon ja lähtee käymään kotona seuranaan Leon (Dias) Jiroassa
Rou Fwen Meiki, ”Yvonne”
Ikä:
Hän näyttää melko iättömältä, ehkä päälle kolmekymppiseltä, todellisuudessa on 503 vuotta vanha.
Laji/Rotu:
Haltia
Sukupuoli:
Nainen
Työtausta ja ammatti:
Yvonne on toiminut monissa eri ammateissa, yrteillä parantajasta palkkatappajaan. Nykyään hän auttaa veljeään kukkakaupan pyörittämisessä, ja opettaa valikoidusti metallielementalisteja.
Taidot:
Yvonne pitää luonnosta ja pärjää siellä erinomaisesti, ja hän osaa paljon pientä ja hyödyllistä, kuten ompelua, ensiapua ja ruuanlaittoa erikoisissakin ympäristöissä. Pienet parantavat taiat tai muut pienet loitsut eivät ole mahdottomuus, mutta hänen suurin kykynsä on metallielementalius – eli hän pystyy hallitsemaan metalleja mielensä mukaan, nelinkertaistamaan alkuperäisen määrän, nostamaan malmeja maasta ja upottamaan niitä takaisin. Kyky on lähellä maaelementalistin omaa, mutta keskittyy siis metalleihin, ja niitä hallitakseen hänen pitää ensin kyvyllään ottaa selville metallin tai seoksen tarkka sisältö. Tarkka hallinta loppuu kymmenen metrin jälkeen, mutta hän ulottuu kaiken kaikkiaan kahdenkymmenen metrin ja muutaman sentin säteelle ympäristöönsä.
Perhe ja läheiset:
Yvonnen vanhemmat kuolivat tulipalossa hänen ollessaan erittäin nuori, ja hänen isovanhempansa Karima ja Kemen(r.i.p.) kasvattivat hänet ja hänen pikkuveljensä Dairaen. Nainen oli kerran ollut kihloissa erään haltiamiehen kanssa, mutta suhde päättyi äkillisesti – nykyään hän auttaa veljeään hoitamaan veljentytärtään, Chiekoa.
Hahmosi tavarat:
Yvonnella on monen monta koristusta, joita hän kantaa aina mukanaan, ja nämä kuvaillaan ulkonäössä. Hän liikkuu paljon, eikä siksi omista vaatteidensa lisäksi paljoa muuta - armaat nopat ovat erikoisin tavara, mitä häneltä löytyy yleisen selviytymissälän lisäksi.
Lemmikit:
15-vuotias hyasinttiaraa muistuttava ukkoslintu on Yvonnen rakas lemmikki, mutta se viihtyy usein muidenkin olkapäillä. Otus on lähestulkoon kauttaaltaan indigonsininen, siipien alla on mustaa ja mustan nokan alareunassa keltainen alue – samoin kuin keltaiset renkaat silmien ympärillä. Se on 95cm pitkä, siipien kärkiväli 143cm ja painoa linnulla on 1,5 kiloa. Sievä naaras on nimeltään Neela, ja taitaa muutamien sanojen höpinän ja on luonteeltaan utelias. Se osaa myös kuljettaa kirjeitä. Se laulaa vain ennen ukkosta, ja on normaalia lintua paljon pitkäikäisempi.
Naisella on ollut aiemminkin eksoottisia lintuja lemmikkinä.
Luonne:
Ulkonäkönsä takia Yvonne on hieman varautunut, hiljainen ja omiin oloihinsa vetäytyvä. Hän ei halua vaivata muuta väestöä itsellään eikä itseään muilla, ja on siksi useimmiten hissun kissun kaupungeissa ollessaan. Hän on myös käsittämättömän ylpeä, ja uudet tuttavat joutuvatkin hurjan epäilyksestä johtuvan torjunnan kohteeksi, koska hän epäilee aina kaikkien vain jotenkin kiinnostuvan hänen ulkomuodostaan.
Ongelma on siinä, että hän on rotunsa takia tottunut olemaan muita viisaampi, ihan jo kokemuspohjan kautta, ja siksi menettänyt uskonsa lyhytikäisiin rotuihin – ja demoneihin ihan vain näiden arvaamattomuuden vuoksi. Pessimistinen hän on oikeastaan vähän kaikkea kohtaan, varautuen aina kaikkein pahimpaan – mutta onneksi ainakin yrittäen toivoa parasta.
Kovan ja torjuvan kuorensa alta löytää remakan, jätkämäisen naisen, joka pitää taistelemisesta, uhkapeleistä ja nauramisesta liian kovaan ääneen. Hänessä on paljon lämpöä, paljon huolehtivaisuutta ja paljon koviksen leikintää. Hän puolustaa itselleen tärkeitä asioita viimeiseen saakka, ja on erittäin uppiniskainen jos sille päälle sattuu. Selittäminen, avun vastaanottaminen ja muiden vaaraan päästäminen ovat lähes mahdottomuus hänelle, ja suurimman osan aikaa tämä nainen toivoo maailman muuttuvan kauttaaltaan yhtä kauniin yksinkertaisen monimuotoiseksi kuin luonto on.
Ulkonäkö:
Kuva
Sen sitten piirsi Iksu.
Yvonnen ulkonäkö dominoi hänen muiden puoliensa ylitse: lähes kaikki tekevät siitä vääriä johtopäätöksiä ja eivät viitsi näkemisen jälkeen tutustua haltiaan sen paremmin. Vika ei ole hänen lihaksikkaassa, lähes 180-senttiä pitkässä vartalossaan, kasvojen kapeudessa ja luisevassa hienostuneisuudessa, pienessä suussa, vinoissa ruskeanpunaisissa silmissä, suorassa nenässä, viivasuorissa ja tiukassa kulmassa silmiin nähden olevissa kulmakarvoissa tai harvinaisen pitkissä ja kapeissa haltiakorvissa: ehei, vika on siinä, että puolet muuten keskivertohaltian kasvoista ei ole enää ennallaan.
Nainen koki erään onnettomuuden, josta lisää menneisyydessä. Sen jäljiltä vasen puoli hänen kasvoistaan on valkoisenkirjava ja epämuodostunut, kulmakarvan korvaa tikkirivi, ja vasen suupieli ei ole koskaan kiinni vaan vääntyneenä ikuiseen petomaiseen virneeseen, josta näkyy aivan liikaa hampaita ja ientä jottei sitä säikähtäisi. Vasen korva ei kärsinyt niin pahasti, mitä nyt sen kärjestä puuttuu pitkä pala, mutta silmä verestää aina hieman ja se on lähes sokea. Vasemman puolen ihossa kulkee olkapäästä jalkaterään asti suuria, räjähdyskuviota muistuttavia arpia, ja naisen jalkapohjat ovat molemmat arpien kirjomat – toisesta, aikaisemmasta onnettomuudesta johtuen. Lisäksi elämän alkupuoliskon varomattomat taistelut ovat jättäneet jälkensä hyvin koulittuun kehoon – on vaikeaa olla tökkäisemättä jotakin vanhaa arpea naisen ihoa koskiessaan.
Hän pitää silloin, kun ei halua kerätä minkäänlaisia katseita rujoutensa takia, kasvoillaan mustaa naamiota, joka peittää vaurioituneen puolikkaan ja on muutamalla remmillä kiinni.
Haltian hiukset ovat puolipitkät, hädin tuskin kaulalle yltävät, ja suurena pöyheänä pehkona. Väri on kirkas hopea, ja niskasta ja korvien takaa lähtevät vyötärönpituiset rastaletit ovat puhtaanvalkoiset. Rastoissa on siellä täällä metallilankoja, helmiä ja renkaita, sekä jokaisen päässä joko piikki tai pieni terä. Naisen korvatkin ovat täynnä metallia, erikokoisia renkaita. Yvonne pitää kaulassaan lähes aina pantamaista, edestä avonaista rengasta, ja pienirintaisen sekä kapealanteisen kehonsa peittona pientä kietaistavaa toppia, jonka olkaimet kulkevat ristikkäin rintakehän poikki ja joka on väriltään valkoinen, sekä pitkää, leveää ja mustaa hametta. Asusteen päällä on lähes aina pari suurisolkista vyötä ristikkäin, sekä muutamia ketjuja. Jalassaan hän pitää pitkävartisia niitein koristeltuja saappaita, ja hartioilla lepää pitkä, hupullinen viitta. Hänen aseensa ja räikein tuntomerkkinsä kulkee vasemmassa kädessä: se on haarniskamainen käsine, joka ylettyy hartialta sormenpäihin. Metallihökötyksen olkapäällä on muutamia piikkejä ja se kohoaa hieman, suojukseksi kaulalle, ja se jatkuu alaspäin limittäisinä metallirenkaina. Kyynärpäässä on yksi piikki lisää, samoin kummallakin puolella rannetta, ja nivelletyt sormet päättyvät metallikynsiin. Harmaan kauhistuksen pinnassa on itkupajun lehtiä muistuttava kuviointi, ja Yvonne pystyy muokkaamaan sitä vapaasti miten haluaa – muut eivät kai voisi edes käyttää sitä.
Menneisyys:
Yvonne syntyi Mirassa, saaden syntymänimekseen Roun. Hänen vanhempansa pyörittivät kukkakauppaa, mutta pian hänen pikkuveljensä syntymän jälkeen kauppa ja heidän kotinsa paloi, ja vanhemmat kuolivat palossa. Tämä tarkoitti muuttoa Arzéen, isovanhempien luo. Yvonne piti miekkailua harrastavan isoisänsä luona asumisesta, ja tuo opetti häntä jo pikkutytöstä taistelemaan – kuten myös naisen veljeä. Vanhemman elementalius pulpahti pintaan melko aikaisin, mikä sai hänet siirtämään innostuksensa kyvyn hallinnan opetteluun sillä aikaa kun veli jatkoi miekan kanssa. Hänellä ja vieläkin kuumapäisemmällä Dairaella oli loistavat välit, ja kun molemmat lähtivät kiertämään, etsimään omaa polkuaan, he pitivät tiiviisti yhteyttä toisiinsa ja isovanhempiinsa.
Ollessaan kaksisataa vuotta vanha Yvonne tapasi Remenin, haltiamiehen jota hänen isoisänsä oli suositellut. Lempi leimahti, ja pari oli kihloissa kun nainen sai kuulla pikkuveljensä kadonneen. Kihlattu jäi pikkuveljen etsinnän jalkoihin, ja kun Yvonne sai vielä keskenmenon miehelle riitti ja hän hylkäsi haltian, jättäen tämän huolehtimaan veljestään isovanhempiensa kanssa. Se ei ollut helppoa aikaa Yvonnelle, ja hän joutui vielä kuulemaan suru-uutisen isoisänsä kaatumisesta jossain tämän uhkarohkeissa kaksintaisteluissa, naisen ollessa kolmesataa vuotta vanha. Hautajaiset lankesivat hänen niskoilleen, koska isoäiti oli surusta murtunut.
Ja jottei elämä olisi ollut liian helppoa, täytettyään 346 Yvonne joutui pahaan ”onnettomuuteen”. Joku idiootti oli hankkinut lemmikikseen erityisen ärhäkän lohikäärmeen, ja tietysti nainen halusi auttaa isoksi kasvaneen söpöliinin kiinniotossa. Hän vain sai vasempaan kylkeensä räkäistyksi ison kasan pienehköjä tulipallonkaltaisia, jotka jokainen räjähtivät osuessaan. Tästä seikkailusta on muistona hänen komein arpikokoelmansa.
Mutta pian tämän jälkeen hän sai toivoa, jolla päästää vaikeiden aikojen yli. Hän kuuli vihdoin veljensä nimen lausuttavan Arylian rajojen sisäpuolella, jotka tuo oli ilmeisesti jättänyt taakseen monen monta vuotta sitten. Koska hän ei sillä hetkellä keksinyt muutakaan tarkoitusta elämälleen, Yvonne aloitti taas ahkerat etsinnät – mutta silti kesti sata vuotta, ennen kuin hän lopulta löysi veljensä Jiroasta, pienen puolimerenneitolapsen kanssa, paljon vakavampana ja aikuisempana sekä kuuroutuneena. Ja koska tuo ei ilmeisesti ollut lainkaan tarpeeksi, Dai oli velkaantunut pahasti ja jotkut pahantahtoiset tahot epäilivät jo pikku Chiekon perimää.
Tuota ennen hän oli jo ottanut lempinimen Yvonne, ja siirtynyt enemmän opettamaan elementalisteja kuin toimimaan palkkamurhaajana. Hän kuitenkin ilmoitti kaikille oppilailleen, että joutuisi pitämään taukoa, ja auttoi veljensä takaisin jaloilleen, pyörittämään pientä kukkakauppaan ja opettelemaan elämää ilman kuuloa.
Nykyään velipoika on jo päässyt omille jaloilleen, ja kiertää maailmaa aina välillä tuohon ”kotiinsa” palaten, ehkä yrittäen unohtaa muistoista niiden pahimman terän tai etsimässä jotain järkeä edes johonkin.
Muuta:
Yvonne pelkää tulta.
Hän pitää uhkapeleistä vähän liikaakin.
Huonopuoli/puolet:
Varautuneisuus, pessimistisyys, usko että kukaan ei pidä hänestä ulkonäön takia. Yvonnella on myös heikkoutensa taistelussa, vaikkei sitä uskoisi. Melkein sokea silmä noin aluksi.
Pelit:
Heikompi kuin koskaan?
- Yvonne rökittää Arctoksen Pohjois-Aryliassa
Iloinen kyklooppi
- Yvonne hoitelee lähikylää terrorisoivan pedon ja lähtee käymään kotona seuranaan Leon (Dias) Jiroassa