Puiden varjossa...

//Tää on sitte TODELLA huono alotus mutta joo... ja Tenshiniä tänne kaipaisin..!!//


Yu

Nuori tyttö istuskeli puun viileässä varjossa. Oli lämmin loppukesän päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli puhalsi lämpimästi. Yu katseli joitain hyyppiä jotka kävelivät naureskellen tämän ohi. Yksi ohikulkijoista vilkaisi Yuta ja sanoi jotain kaverilleen joka rupesi nauramaan. Sitten hä juoksivat pois. Tyttö huokaisi syvään ja katseli taivaalle jossa linnut lensivät vapaina ja iloisina. "Voisimpa minäkin olla lintu.... ei tarvitsisi kärsiä.... kukaan ei voisi määrätä mitä saa tehdä ja mitä ei... olisi vapaa menemään minne haluaa..." Yu ajattelli itsekseen ja nousi ylös. Tuuli puhalsi hänen kasvoihinsa lempeästi. Yulle tuli jotenkin koitoisa olo ja tämä rupesi hyräilemään jotakin biisiä jota hänen äitinsä oli laulanut tälle kun Yu oli ollut pieni ja tämän äiti vielä elossa. Muutama kyynel vierähti tytön poskelle mutta tämä kuivasi ne nopasti pois ja hymyili. "Ei kannata murehtia menneitä.." Yu kuiskasi linnuille ja lähti kävelemään puiden varjossa epämääräiseen suuntaan.

Yu oli kävellyt jo jonkin aikaa kun äkkiä sää muuttui. Taivaalle oli kasaantunut paljon tummanpuhuvia pilviä. Yu oli varma että pian saataisiin vettä oikein kunnolla. Jossain kaukana kuului ukkosen jyrinää ja jossain välähti salama. Sitten alkoi sataa. Aluksi vettä tuli vain tihuttaen mutta se yltyi. Yu päätti odotella hetken ison ja tiheäoksaisen puun alla että sade lakkaisi. Tyttö istahti puun alle ja veti jalat itseään vasten ja nukahti.

Tuntui kuluneen ikuisuus siitä kun sade oli alkanut. Yu raotti avasi silmänsä ja haukotteli. Tyttö katseli ympärilleen. Ketään ei näknyt mailla eikä halmeilla. "Hmph.." Yu huokaisi ja nousi ylös. Hän astui puun alta sateeseen ja lähti hiljaa kävelemään päämäärättömästi eteempäin. Tyttö ei tienyt minne oli menossa, hän vain käveli.

Vähän ajan kuluttua sade lakkasi ja aurinko alkoi paistaa lämpimästi pilvien takaa. Yu pysähtyi katselemaan aurinkoa ja hymyili. "Montakohan vuotta siitä on..?" Tyttö kysyi itseltään ja sulki silmänsä. Hän hengitti syvään raikasta ilmaa ja avasi silmänsä hitaasti. "Varmaan aika monta..." Yu hymähti ja jatkoi matkaansa.
Äkkiä hän kuuli oikealta puoleltaan askeleita ja kääntyi nopeasti katsomaan kuka siellä oli.




//Minähän varoitin Tenshin//

Taku

Nuori neito istui puun latvalla katsellen ympäristöään. Tytöllä oli tylsää, kuten melkein aina. Hänen lepakkonsa nukkui luultavasti luolassa jossain. Taku ei tahtonut häiritä häntä. Sade oli loppunut vasta ja sateenkaari näkyi taivaalla auringon rinnalla. Aurinko.. Taku ajatteli ja tuhahti turhautuneena. Neito toivoi että tulisi taas yö. Hämärä, pimeä metsä.. Pian Taku näki jonkun tuntemattoman tytön kävelevän. Hänellä oli musta mekko ja mustat hiukset. Kenties vampyyri..? Taku ajatteli.
Pian tämä tyttö pysähtyi ja luultavasti sanoi jotain hiljaa. Taku hyppäsi äänettömästi puusta ja käveli tyttöä kohti ja vihelsi kutsuen lepakkoaan. Toinen tyttö oli kääntänyt päänsä Takua kohti ja Taku asteli esiin ja samalla hänen lepakkonsa asettui tytön olalle. Taku laittoi kätensä Kuroin suun eteen jolloin pieni lepakko puraisi Takua ja tällä alkoi vuotaa sormesta verta. Taku laski kätensä ja katsoi toista tyttöä, miten tämä reagoi vereen?

//Nojee että on mahottoman pitkä mulla xD//

Yu huomasi erään tytön hyppäävän esiin puiden välistä. "Kuka tuo on?" tyttö ajatteli ja perääntyi samalla muutaman askeleen. Viileä tuulahdus puhalsi metsän läpi. "Kuka olet?" Yu kysyi tytöltätuijotti Yuta ja samalla antoi lepakon puraista sormeensa haavan. "Toivottavasti hän ei ole niitä hempukkaprinsessoja jotka luulevat olevansa parhaita kaikessa..." tyttö ajatteli ja tuijotti verta epäluuloisti mutta hieman nälkäisesti. Miksi tuo tuntematon tyttö pysytteli paikallaan eikä tehnyt mitään, jo melko paljon verta vuotavalle sormelleen. Yu tunsi kuinka himo verestä hänen sisällään kasvoi, mutta tyttö ei missään nimessä hyppäisi tuon tuntemattoman syliin ahmimaan tämän verta. Se sitäpaitsi haisi erillaiselle kuin normaali veri. Yu naurahti, nosti katseensa tytön kasvoihin ja katsoi tätä suoraan silmiin. Yu katseli tuntematonta hieman surullisella muttaenemmänkin paheksuvalla katseellaan jonka kaikki uudet tulokkaat saivat kokea. Tytön sisimmässä kasvoi ahdistuksen tunne.

Ehkä tuokin tyttö oli vain niitä jotka halusivat ystäväkseen toisia hempukoita, eikä tälläisiä epänormaaleja, tylyjä, itsekkäitä ja hiljaisen omituisia yön olentoja joilla ei muka ole mielessä muuta kuin veri. Yuta puistatti pelkkä ajatuskin niistä ilkeistä ihmisistä jotka ajattelivat niin. Miten he luulivat olevansa parempia kuin muut. Miten he kävelevät nenä pystyssä isoissa kaupungeissa ja flirttailevat kaikille vastaantuleville nuorille pojille ja miehille. Tyttöä ihan oksetti ajatus noista ilkeistä ihmisista ja siksi tytön oli pakko laskea katseensa hetkeksi, saadakseen ajatusten aiheuttaman oksetuksen laantumaan.

Pian tuo inhottava tunne oli poissa ja Yu nosti katseensa takaisin tuntemattoman kasvoihin. Hän tarkasteli niitä ja lopulta, kun hän katsoi tyttöä silmiin hän tajusi tytyön olevan ainakin jossain määrin vampyyri. "Mikä sinä edes olet?" Yu kysäisi hieman ilkeään äänensävyyn joka tuli automaattisesti, ei Yun omasta tahdosta.


// Kirjota!!//

Taku

Taku seisoi katsoen toista. "Kuka olet?" Tämä kysyi, jolloin Taku hymyili hieman.
"Toivottavasti hän ei ole niitä hempukkaprinsessoja jotka luulevat olevansa parhaita kaikessa..." Hän ei tee ainakaan vielä mitään.. Onkohan hän edes vampyyri..? Eipä olisi minun häpeäni vaikka olisi.. Taku ajatteli jolloin hänen hymynsä muuttui miltein naurahdusta pitäväksi. Ja en ole paras kaikessa.. Kaikessa... Ei kukaan voi olla.. Enkä kyllä luulekkaan että olisin.. En ole hyvä kovin missään.. Taku ajatteli jolloin hymy hieman pieneni, tytön pää laskeutui hieman riippumaan ja käsikin laskeutui alemmas väsymyksestä pitää sitä ylhäällä.


Sanonko jotain..? Vai olenko hiljaa? Minä kyllä aloitin tämän.. No, koitetaan.. Taku sanoi nostaen pelottavasti hymyilevät kasvonsa ylös ja laittoi sormensa kielen ylä puolelle josta tippui aina tippa verta. Pian Taku laittoi sormensa suuhun ja nuoli verensä pois. "Minä olen Taku... Mikä olen?" Taku sanoi sormi hieman suussa naurahtaen. "Se onkin sitten ihan eri asia.." Neito sanoi ottaen sormensa kokonaan suusta. "Kuroi, voit mennä. Kiitos avusta.." Taku sanoi lepakolleen joka lähti lentäen pois. Taku katsoi tämän perään. "Kuka ja mikä sinä sitten olet?" Taku kysyi kääntäen samalla päänsä tyttöä kohti. "Mitä minä olen sinua vastaan rikkonut?" Taku kysyi naurahtaen oudosti vaikka ei itsekkään tajunnut miksi kysyi tuollaista. Ehkä koska hänellä oli tylsää.. Ehkä.. Tai hän vain tahtoi jutella edes jostain. Edes jonkun kanssa.

Yu

Yu mietti hetken ennenkuin vastasi naureskelevan tytön, Takun kysymykseen. "Olen Yu Hihome, Vampyyri" Yu sanoi tyynesti. Hänen kasvonsa olivat valahtaneet kalman kalpeiksi ja muuttuneet hieman ilkeästä ja ivallisesta ilmeestä ilmeettömiksi. Yu vain tuijotti tuota Takuksi esittäytynyttä tyttöä täysin ilmeettä, ehkä jopa hieman ahdistavan pelottavsti. Tyttö näytti ihan kuolleelta räsynukelta kun hän sitten alkoi roikuttaa päätään sivulle, edelleen tuijottaen toista tyttöä.

"Mitä minä olen sinua vastaan rikkonut?" Yu kuuli takun naurahtavan oudosti. "Tyttöhän nauraa ihan turhissa asioissa.." Yu ajatteli ja nosti sitten päänsä takaisin suoraan, nostaen samalla oikean kätensä peittämään puolet kasvoistaan. "Vampyyrit.. et näytä tietävän mitä me yön olennot olemme.. vai kuinka?" Yu sanoi hiljaisella, melkein kuiskauksen omaisella äänellä ja pelottavan ilmeettömästi. Kuinka tuo.. Taku.. reagoisi hänen kysymykseensä? Millainen hänen ilmeensä olisi kun kuulisi tuon hiljainsen ja ehkä hieman oudoksuttavan kysymyksen. Miksi tuo tyttö näytti niin.. tutulta.. Ei sillä että Yu olisi joskus tuon tytön tavannut, mutta silti. Miksi?
Nämä kysymykset pyörivät Yun päässä kuin karuselli, muttei tyttö sitä ulkomuodossaan mitenkään ilmaissut. Hän jatkoi ahdistavaa tuijotustaan jolle ei tuntunut olevan loppua vähään aikaan.

Aurinko vilahti pilvien takaa ja se sai Yun näyttämään vielä kalpeammalta, jos tyttö tuosta enää kalpeammaksi voisi tulla. Mutta miksi tyttö oli muuttunut niin nopeasti täysin eri ihmiseksi? Siihen ei Yu itsekkään osannut vastata. Jostain syystä hänelle tuli paha olo. Sellainen turhauttava tunne jonka tuntiessaan Yu harkitsi aina elämänsä lopettamista vakavammin kuin muut saman tunteen tuntiessaan. Mutta miksi? No se johtuu tytön menneisyydestä joka yhä kummitteli tytön mielessä.

Karmiva tuijotus jatkui, kun Yu odotti Takun vastausta jota ei ihan heti kuulunut. Ehkä tyttö säikähti kysymystä niin paljon ettei saanut sanaa suustaan. Tai sitten se johtui siitä ettei tuo osannut vastata siihen. Tai sitten oli kyse Yun karmivasta, ahdistavasta ja aavemaisesta katseesta joka leikkasi Takun päätä. Mikä ikinä syy olisikin, ei Yu odottaisi enää kauaa.. kärsivällisesti.. koska se ei todellakaan ollut tytön vahva puoli.

Taku

"Olen Yu Hihome, Vampyyri" Toinen esittäytyi Takulle. Taku nyökkäsi oudosti hymyillen. "Vampyyrit.. et näytä tietävän mitä me yön olennot olemme.. vai kuinka?" Yuksi esittäytynyt sanoi hiljaisella äänellä. Juuri ja juuri Takun korvat kuulivat sen ja tyttö oli hiljaa ilman tämän hymyä. Pää taas hieman alempana, hiukset silmät peittäen tämä seisoi miettien jotain. Ei vastausta kysymykseen vaan jotain muuta. Jotain, mikä ei liittynyt tähän hetkeen, päivään, aikaan tai mihinkään vastaavaan. Mihinkään?

Hiljaisuus oli kohta paksua massaa Takun yllä. Hän tunsi olonsa epämukavaksi. "Mitä.. Mitä minun pitäisi tietää?" Taku sanoi vihdoin pitäen päänsä alhaalla. " Enköhän tiedä riittävästi liikkuakseni täällä? Onko sinulla ongelma sen kanssa...? Onko sinua jotain lajitovereita vastaan...?" Taku sanoi hieman ilkeän-surullisella äänellä. Enemmän tämän sanat puhkuivat kyllä vihaa mutta hieman surunkin siitä erottaa. Olihan Taku hieman oudoksuen sanonut sanansa mutta noita hän ei peruisi. Ei hänen mielestään toisella ollut oikeutta kysenalaistaa Takua tuollaisella kysymyksellä. Tyttö tunsi olonsa uhatuksi jolloin nosti päänsä nähdäkseen aikooko Yu tehdä jotain. Takun silmät olivat puoliksi auki, ja tämän silmän alukset näyttivät tummilta. Yun kasvot sen sijaan valkoisilta. Ehkä heillä on jotain yhteistä, ehkä ei mutta ainakaan Taku ei sitä ajatellut.

Aurinko vilahteli hieman sankahkojen pilvien takaa. Aurinko.. Se... Tulee aina tielle.. Valo.. Se on turhaa... Taku ajatteli kävellen muutaman pienen askeleen taakse päin, lähemmäs puun varjoa. Aurinko tuntui tahtovan esiin yhtä kovasti kuin Taku varjoon. Neito katsahti taivaalle ja näki auringon joka olisi pian pois pilvien takaa. Taku katsahti jalkoihinsa ja näki kuinka auringon valo läheni tämän jalkoja. Ja viimeiseksi tyttö katsoi hetken Yuta ja sitten hyppäsi hieman taaemmas varjoisampaan..

//No jee mitä sontaa...//

Yu

"Mitä.. Mitä minun pitäisi tietää?" Taku vihdoinkin vastasi. " Enköhän tiedä riittävästi liikkuakseni täällä? Onko sinulla ongelma sen kanssa...? Onko sinua jotain lajitovereita vastaan...?" tuo uusi tuttavuus jatkoi ilkeyttä huokuvalla äänellä. Yu kuitenkin pystyi aistimaan siitä lievää surullisuutta jota täysin normaalit ja kokemattomat olennot eivät pystneet erottamaan.

Takun ivalliset ja ilkeät kysymykset kaikuivat kalmankalpean tytön, Yun päässä. "Ongelma sen kanssa..?" Yu sanoi hiljaisesti. Tytön katse oli lasittunut ja puhuessaan tyttö tuskin liikutti huuliaan. "Ongelma..?" hän toisti hiljaa. Nyt tuijottaen Takun suuta joka ei ollut enää viehättävässä hymyssään. "Ongelma minkä kanssa?" tyttö sanoi ja hymyili pelottavasti.

"Lajitovereita? Mekö?" Yu naurahti hieman ivalliseen sävyyn. "En oikein usko.. Olen yksin omaa lajiani.." hän jatkoi ja räpäytti tumman punaisia silmiään ja samalla tyttö pisti merkille kuinka Taku siirtyi varjoon auringolta. Kuinka tyttö vilkaisi Yuta ja hyppäsi sitten kauemmas varjoon.

Aurinko poltteli Yun kalpeaa ihoa. Olihan tyttö vampyyri, yön olento, eikä siksi voinut olla auringossa, ainakaan pitkään. Juuri tuosta syystä tyttö siirtyikin puiden varjoon.

Mutta hetkinen..? Missä susi oli? Yun rakas harmaasusi oli kadonnut jonnekkin. Tyttö vilkuili huomaamattomasti ympärilleen, yrittäen etsiä jälkiä sudesta muttei löytänyt mitään elämään viittaavaa. Sitten hän huomasi ison tummanharmaan kiven.. joka liikkui. EI, eise ollut kivi.. Vaan iso susi joka ilmeisesti nukkui puiden varjossa.
"Tuolla se siis on.." Yu ajatteli ja huomaamattaan huokaisi helpotuksesta. Sitten tyttö keskittyi taas Takuun.

"Luulet siis tietäväsi tarpeeksi paljon, jotta voit liikkua näinkin vaarallisella seudulla..?" Yu lausahti ja katsoi samalla tyttöä silmiin. Yun pelottava katse, hymy ja kalmankalpea iho saattoivat tuntua toisesta jotenkin ahdistavalta muttei Yu siitä välittänyt. Hänestä oli vain hauskaa nähdä kuinka toinen näytti epävarmalta tai jotain vastaavaa. Eniten Yu nauttisi jos tuo Taku näyttäisi pelkäävän.

Äkkiä Yu nosti katseensa ylös ja nuuhkaisi ilmaa. "Verta.." tyttö sanoi vahingossa ääneen. Sitten tyttö käänsi päätään vasemmalle ja antoi katseensa kiertää avarassa maastossa muttei nähnyt mitään. "Ehkä noin kilometrin päässä on haavoittunut.." Yu sanoi enemmänkin itselleen, ja kuroille nuuhkien samalla ilmaa. "Haavoittunut ihminen.." hän jatkoi ja otti muutaman askeleen siihen suuntaan josta tuuli oli veren tuoksun kantanut.


//Joo tuli vähän sekava mutta.. ei oi mitään..//

Taku

Siinä he seisoivat. Kummatkin miltein liikkumatta. Ehkä miettiäkseen. "Luulet siis tietäväsi tarpeeksi paljon, jotta voit liikkua näinkin vaarallisella seudulla..?" Toinen osapuoli lausahti vihdoin. Yu katsoi Taku silmiin. Takun omat silmät olivat tuimasti katse kontaktissa toisen silmiin. Ilkeä katse joka oli aika itsevarma oli Takun naamalla tällä kertaa. " Olen ollut alueella useasti, tiedän sen verran ettei minulle ole paljoa mitä varoa. Ehkä yhtä sutta Taku sanoi osottaen kiven näköistä möykkyä sivummalla. Takun katse ei kääntänyt Yusta mutta sormi osoitti hetken sutta. "Sinunko?" Taku ksysyi.

"Verta.." Yu sanoi hetken kuluttua. Takun käsi oli jo laskeutunut alas ja tyttö katsoi yhä toista tuimasti. Tämä puhui jotain hiljaa ja Taku ei saanut siitä selvää. Neitonen ei niinkään välitä tällä kertaa verestä, onhan tämä vasta saannut verta. Pian Takun naamalle levisi jäätävä hymy kuin tyhjästä. " Taidat tykätä siitä..?" Taku sanoi toiselle joka oli juuri ottanut muutaman askeleen. " Taidat todella tykätä verestä? Ei se ole ihme.. Vampyyrit kyllä tykkäävätkin..." Taku sanoi hymyillen. "Tiedänkin mistä sitä saa.." Tyttö-vampyyri jatkoi hymyillen leveästi. "Leppakkoni aistii veren myös. Sen hajuaisti on todella hyvä. Se haistaa miltein kaiken.." Taku lopetti puheensa viheltaen. Pian musta lepakko liisi paikalle, Takun viereiseen oksaan. "Haluaisitko tuoda verta tähän pussiin, rakas pikku Kuroi?" Taku sanoi antaen nahka-pussin tälle ja tämä otti sen ja lähti nopeasti lähimmälle veri apajalle..

//Jee... Ei ehkä pitkä mutta asiaa(Toivottavasti xD)//

Yu

"Sinunko?" Taku ksysyi osoittaen sutto joka makoili puun takana ja jonka Yu oli jo aikaisemmin huomannut. Yu ei kuitenkaan kiinnittänyt huomiota Takun kysymykseen vaan keskittyi veren tuoksutteluun.

"Taidat tykätä siitä..?" Taku sanoi hetkenkuluttua. " Taidat todella tykätä verestä? Ei se ole ihme.. Vampyyrit kyllä tykkäävätkin..." Taku sanoi nyt maireasti hymyillen. Yu ei kuunnellut. "Tiedänkin mistä sitä saa.." tyttö jatkoi muttei Yu kuunnellut vieläkään, sillä hän oli niin keskittynyt veren tuoksuun joka lähestyi kovaa vauhtia. "Leppakkoni aistii veren myös. Sen hajuaisti on todella hyvä. Se haistaa miltein kaiken.." Taku viimein lopetti puheripulinsa.

"Haluaisitko tuoda verta tähän pussiin, rakas pikku Kuroi?" Taku puheli lepakolleen. Yu pisti merkille että lepakko lehahti lentoon ja lensi suoraan paikkaa kohti josta haju tuli. "Kiran" Yu kuiskasi. Tummanharmaa susi nosti päänsä, nousi kokonaan seisomaan ja olikin jo Yun vierellä. Tyttö laskeutui koiran tasolle. "Seuraa lepakkoa.. katso mistä veren tuoksu tulee.. ja yritä pysytellä näkymättömissä.." tyttö kuiskasi sudelleen. Susi loikkasi puuhun ja lähti lepakon, Kuroin perään. Sitten Yu kääntyi Takun puoleen. "Mitä sinä haluat minusta?" hän sanoi ja katsoi Takua tuimasti mutta samalla kysyvästi. Hän oudoksui tälläisiä tilanteita jissa oli vain hän.. ja joku muu.. kahdestaan.. Yu kun ei ollut mikään maailman kiltein olento. Muttei myöskään ilkein.

Mitä tuo vielä kovin tuntematon tyttö, Taku Yusta halusikaan ei Yu sitä ilmeisemmin tulisi antamaan. Mutta jos tästä nyt jotenkin päästäisiin juttuun, olisi Yu melkovarmasti mielellään uuden tuttavuuden ystävä.

//Super duper tuber nopeaa kirjotettu juttu ^^ kelpuuta se tuollaisena ^^//

Taku

"Kiran" Toinen sanoi jolloin Taku käänsi päänsä kohti sutta joka nousi ylös. "Seuraa lepakkoa.. katso mistä veren tuoksu tulee.. ja yritä pysytellä näkymättömissä.." Tämä sanoi sudelleen. Taku hymyilimutta ei sanonut mitään. Taku hyppäsi vierellään, alhaalla olevaan oksaan istumaan heiluttaen jalkojaan edes takaisin.
Hmmmm... Mitä teen? Taku mietti tylsistyneenä. Tyttö tahtoi jotain puuhaa mutta ei tällä ollut keskellä metsää tekemistä. Hän tahtoi emnnä tutustumaan kaupunkiin mutta ei tiennyt miten hänet vastaan ottettaisi siellä. Kirvein ja miekkojen? Vai avoin sylin? Ei välitetä erikseen? Taku huokaisi ja hymykin oli loppunut.

Pian musta lepakko kiiti kohti Takua ja laskeutui tämän olalle. " Hei Kuroi." Taku sanoi ottaen täyden pussin tältä. Taku kurkkasi sisään ja se oli täynnä verta.Neito upotti sormensa vereen ja maistoi tätä. " Hmm.. Ihan Ok.." Taku sanoi ja katsahti Yuta.

"Tahdotko?" Taku kysyi yllättäen tullen puusta muutamia askelia lähemmäs Yuta ja hymyili ehkä hieman lempeästi. "Saat vaikka kaikki jos tahdot." Taku jatkoi osoittaen pussilla Yuta kohti hymyillen...

//kirjoita pian! Tämäkin aika nopeesti tehty kun pitää mennä ettimään vaatteita xD//

Yu

Yu odotti Takun vastausta mutta näytti siltä ettei tuo ollut huomioinut Yun kysymystä ollenkaan. Yuta ärsytti tuo ja siksipä tyttönen päätti toistaa kysymyksensä. "Mitä sinä haluat minusta?" tyttö kysyi, mutta tälläkertaa paljona voimakkaammalla äänellä, kiivaammin ja ärtyisämmin.

Äkkiä tytön, Takun lepakko, Kuroi liiteli puiden välistä ja laskeutui omistajansa olalle. Taku sanoi jotain ja otti täyden pussukan lepakon jalasta. Yu tiesi mitä pussissa oli. Ei sen takia että muistaisi Takun aiemmat sanat vaan koska haistoi. "Hmm.. Ihan Ok.." Taku sanoi kun oli upottanut sormensa pussukkaansa ja nostanut sen sieltä, laittaen sen suuhunsa.

"Tahdotko?" Taku kysäisi astuen samalla muutaman askeleen tyttöä lähemmäs. Yu perääntyi muutaman askeleen. Häntä arvelutti tytön niin äkillinen luonteenmuutos ja lempeähkö hymy. Yu pyöritti päätään kun kuuli Takun uuden kysymyksen. Hän ei halunnut verta toisen pussukasta eikä muutenkaan. Hän halusi juoda veren tuoreena, ei niin että joku muu olisi sen valmiiksi irrottanut omistajastaan. Sitäpaitsi kylmä/viileä veri oli pahaa.

Kiran asteli Yun vierelle ja istahti. Yu vilkaisi suttaan ja huomasi tämän olevan veressä. Oikeastaan tyttö oli tiennyt sen (hajuaisti pelaa XD) jo. Sitten Yu kääntyi Takun puoleen. Hän ei voinut sille mitään mutta tämän silmät alkoivat hohtaa verenpunaisina (taas). "M-mitä sinä edes teet täällä? Oletko noin laiska ette viitsi tuon enempää vaivautua veresi hankkimiseen?" Yu kysäisi äkkiä. Hän oli yhä enemmän huonolla tuulella. Ei Taku js tämän käyttäytyminen tyttöä niin ärsyttänyt, hän vaan halusi aukoa päätään jollekkin.

Joku ihme hyökkäsi Yuta kohti. Tyttö oli kääntynyt hyökkääjää kohti ja huomasi tämän olevan ihminen. Joku jolla oli jotain tyttöä vastaan. Yu otti huomaamattomasti kaksi katanaansa ja oli juuri tekemässä hienon miekkatemppnsa kun Kiran jo hyökkäsi ukkelin kimppuun. Susi puri tyypin kasvoja jonka surauksena tyyppi kaatu selälleen maahan ja yritti saada suden irti itsestään. "Tulitko maksamaan kalavelkoja?" Yu naurahti ivallisesti. Hän oli huomattavasti paremmalla tuulella kun oli saanut jotain tekemistä. "Kiiran.. jätä loput minulle!" tyttö huudahti iloisesti ja hyppäsi samalla miehen päälle seisomaan ja taiteellisen yksinkertaisesti riekaloi ukkelin. SItten tyttö kyykistyi ja nosti miehen vartaloa niin että tämän kaula oli tämän suun kohdalla. Hitaasti Yu upotti hampaansa ukkelin pehmeään ihoon ja joi. Hän joi janoonsa jota ei oltu tukahdutettu moneen, moneen kuukauteen. Sitten Yu nousi seisomaan, heitti ruumiin puiden taakse, vilkaisi Kirania joka oitis juoksi ruumiin perään ja kääntyi sitten Takua kohti. Hän pyyhki veret suupielestään ja hymyili pelottavalla tavalla. Sitten tyttö jäi taas tuijottamaan Takua ja samalla tutkiskeli Tytön reagtiota äskeiseen välikohtaukseen.


//Ha-ha-ha-HAUSKAA! Oli pakko keksiä jotain jännittävämpää kuin vaan seisomista, tuijottamista, seisomista, tuijottamista, kysymys. tuijottamista, seisomista, tuijottamista........(loputtomiin jatkuvaa)........ tujottamista, yms yms. XD nyt sitten sullakin on jotain luovaa keksimistä! Keksi keksi! LUOVAA!!//

Taku

Yu kieltäytyi ja Taku oli hetken hiljaa. "No, ei sitten.." Tämä sanoi j antoi pussinsa takaisin Kuroille. "Tee verelle mitä haluat." Taku sanoi jolloin lepakko lensi pussin kanssa pois näkyvistä.
"M-mitä sinä edes teet täällä? Oletko noin laiska ette viitsi tuon enempää vaivautua veresi hankkimiseen?" Yu sanoi pian. "Hm?" Taku käänsi päänsä Kuroin perästä kohti toista. "Mitä teen täällä? Se on kuule ihan oma asiani.. Ja miksi minun pitäisi hakea verta? En tarvitse sitä jatkuvasti ja enkä oisi verta tahtonutkaan. Et tunne minua joten turha aukoa päätä turhasta." Taku sanoi röyhkeästi ja ivallisesti toiselle katsoen tätä.

Pian joku hyyppä hyppäsi Yun kimppuun jolloin Taku vaistoimaisesti hyppäsi taaksepäin, varjompaan. Siinä he 3, hyyppä, Yu ja Kiran tappelivat, siis tietenkin Yu ja Kiran sitä yhtä vastaan, ei toisiaan. Tappelukohtaus? Se tästä puuttuikin.. Taku ajatteli huokaisten ja tämän kasvot näyttivät väsyneiltä. "Kiiran.. jätä loput minulle!" Yu sanoi sudelleen ja alkoi riekaloimaan ukkelia mielissään. Huonot huvit.... Taku ajatteli ja naurahti itsekseen. Tämä ei ruukanut tapella noin, ei lähellekkään. Mielummin tämä aiheuttaa mielipahaa kuin fyysistä kipua. Henkinenhän kestää kauemmin, kuin se, että tapetaan.

Jonkin ajan kuluttua toinen oli tappanut hyypän ja heitti tämän pois. Yu katsoi pian Takua, verta naamallaan ja hymy kasvoillaan. Taku oli hieman peloissan, jos toinen saisi taas jonkun ihme sekohullu-kohtauksen mutta sanoi: "Oliko noin hauskaa?" Taku kysyi, hieman epävarma hymy kasvoillaan. Tyttö oli valmis poistumaan paikalta jos tämä toistuisi, Yun ja Takun välillä.

Taku katsoi Yuta hieman hymyillen. "Taidat harrastaa tälläistä useinkin?" Taku sanoi jolloin ei enää edes hymyillyt. Hänelle tuli mieleen menneisyys. Kuinka hänkin on tappanut muutamia ihmisiä, välittämättä. Mutta sitä ei kyllä tapahtunut usein. Vain muutaman kerran tyttö on tappanut jonkun kokonaan. Kitumaan hän usein jättää mutta.. Ei aina tapa. Ehkä hän osaa arvostaa hieman ihmiselämää, tai jonkin muun olion elämää.

"Tahdotko..." Taku sanoi, kunnes sanat jäivät kurkkuun. Tyttö aikoi pyytää toiselta seuraa mutta se ei ollut Takun tapaista joten sitä hän ei osannut muotoilla sanoiksi. Hän tunsi ensinmäistä kertaa tarvitsevansa juttuseuraa. Lajitoveri olisi ehkä parempi kuin ihmiset. Olihan takukin puoliksi ihminen mutta ei piitannut siitä. " Tahdotko vaikka.." Taku hetken kuluttua sanoi. "Seuraa?" Taku sai viimeisteltyä lauseensa. Neito uskoi kyllä että toinen kieltäytyisi mutta voisihan sitä kokeilla. Tytöllä oli hieman outo olo, tämän vatsaan koski hieman, ehkä jännityksestä tai sitten tämän pienestä nälästä. Taku tarkkaili mitä toinen oisi mieltä Takun kysymykseen. Viaton ilme kasvoilla Taku katsoi Yuta silmiin kysyvästi.

//Öh öh... Luovaa? Mie oon nii epäluova, kuten tiedät xD//

Yu

"Oliko noin hauskaa?" Taku kysäisi. Yu naurahti ja jatkoi tuijottamistaan. "Sinähän pelkäät.." tyttö sanoi pelottavalla äänellä ja samalla tämän silmät muuttuivat verenpunaisiksi. "Oliko noin hauskaa?" tuo tyttö, Taku jatkoi nyt epävarmasti. Tyttö oli selvästi pelästynyt Yun äkillistä tappo-ökkely-pökkely juttua joka oli jo ohi. Ei Yu noita 'kohtauksiaan' usein saanut, vain silloin kun joku itse hyökkäsi tytyön kimppuun, ja koska Yu vaistosi kuka halusi OIKEASTI tappaa tytön, ei vain vahingoittaa tuota. Hän ei vastannut Takun kysymykseen vaan käänsi katseensa Kiraniin joka kalusi ukkelin luita mielissään.

"Taidat harrastaa tälläistä useinkin?" Taku sanoi, mutta hänen kasvonsa olivat tälläkertaa ilmeettömät. Yu ei vastannut. Hän ei halunnut vastata moiseen turhanpäiväiseen kysymykseen jota sai kuulla kokoajan. Tai.. ei ihan.. Harvoin Yu kellekkään puhui. Ja vielä harvemmin hän muiden nähden jonkun teurasti. Mutta silloin harvoin, kun se tapahtuu ei Yu voi sille mitään. Tytön ruumis, ikäänkuin liikkuu itsestään.

"Tahdotko..." Taku sanoi yllättäen, mutta lopettikin lauseensa kesken. Yu kääntyi katsomaan tuota ja hymyili ilkeästi. " Tahdotko vaikka.." tuo jatkoi, muttei vieläkään saanut sanottua sitä minkä aikoi. Se ärsytti Yuta, sillä tämä ei pitänyt odottelusta. Sellaisesta hitaasti kulkevasta ajasta jonka aikana toinen sanoo jotain mutta lopettaakin sen kesken.
"Seuraa?" Taku viimein sanoi. Yu hätkähti hieman muttei näyttänyt sitä ulkoisesti. "Seuraa?" Yu kuiskasi. Viimeksi kun hänellä oli ollut ihmis-seuraa hän oli ollut 12-vuotias. Joten tyttö ei oikein ilahtunut kutsusta. Hän ei luottanut tuohon tyttöön vaikka tämä olikin vamyyri. Ainakin puoliksi. Yu vilkaisi Takun silmiin ja huomasi kuinka tuo katsoi häntä viaton ilme kasvoillaan.

"En luota sinuun.." Yu töksäytti suoraan. Hän ei todellakaan luottanut tuohon vielä kovin tuntemattomaan ihmisen puolikkaaseen joka nt esitti niin viatonta. Mutta joku Yun sisällä sanoi että tuo tyttö, Taku olisi jokseenkin samallainen kuin hän itse, joten ehkäpä ei olisikaan niin huono idea matkustella tuon seurassa. Ei. EI Yu voisi koskaan unohtaa kuinka se mies oli esittänyt ystävää mutta sitten napannutkin tämän. Ja nyt tuo Taku yteki juuri samalla tavalla. Halusi Yun seurakseen. "En luota sinuun.. tai kehenkään muuhun. EN luota!" Yu huusi ja kääntyi poispäin Takusta. Kiran asteli Yun vierella ja murisi Takulle hiljaa.

Yu puristi kätensä nyyrkkin. Hän puri huultaan, teki kaikkensa jotteivät niin kauan pidätellyt kyyneleet tulisi ulos. Yu ei halunnut. Hän ei halunnut ruveta itkemään nyt. EI koskaan enää. Hän oli saanut tarpeekseen itkemisestä. Kaikesta.



//......................Gomen ^^ Yu ei oikein luota Takuun xD Gomenne//

Taku

Tyttö odotti vastausta kunnes toinen sanoi: "En luota sinuun.." Taku katsoi toista, ehkä hieman kysyvästi. Pian toinen jatkoi: "En luota sinuun.. tai kehenkään muuhun. EN luota!" Ja kääntyi ja hänen susi, Kiran murisi Takulle ja Taku hymyili hieman ilkeästi. Tyttö otti muutaman askeleen eteenpäin. Takun ja Yun väli oli noin 2 metria enää.

Taku aukaisi hitaasti suunsa, piti sitä hetken auki ja sanoi:"Et luota, vai? Luottamus on kyllä suuri asia.. Sillä voi päättää elääkö vai ei.. Miksi minuun ei voi luottaa?" Taku lopetti ilman hymyä. Hieman vakava, ehkä vihaisen vähävähtävä katse naamallaan tämä seisoi liikkumatta, yrittäen selvittää mitä toinen ajatteli.
" Olet kyllä kokenut kovia, selvästi.." Taku sanoi ystävällisellä äänellä huokaisten hieman loppuun.

//Kauheen lyhyt, sori! Sormet ihan tönkkönä! D8<//

Yu

Yu huomasi sivusilmälä kuinka Taku astui muutaman askeleen lähemmäs ja samalla lyhenti välimatkan pariin metriin. "Et luota, vai? Luottamus on kyllä suuri asia.. Sillä voi päättää elääkö vai ei.. Miksi minuun ei voi luottaa?" kuului Takun ääni tytön takaa. Yu puristi käsiään yhä enemmän nyrkkiin, niiden muuttuessa valkoisiksi puristuksessa. Hän ei osannut vastata Takun kysymykseen. Hän ei osannut. Yu tunsi Takun tuijotuksen takaraivossaan, se oli vakava utta hohkasi pientä vihaa. " Olet kyllä kokenut kovia, selvästi.." Taku sanoi jälleen, mutta tälläkertaa ystävällisemmin. Yu ei sanonut mitään. Hän ei halunnut sanoa mitään koska tiesi joutuvansa selittelemään menneisyytensä toiselle, eihän tämä mitään siitä tiennyt, tai siitä miksi Yu oli niin epäluottavainen. Ei tyttö pelännyt Takun tekevän mitään mutta joku tämän ystävistä saattaaisi. Hän ei todellakaan halunnut tuntea sitä ahdistavaa tunnetta enää ikinä.

"Niin olen.." Yu sanoi äkkiä. Kyyneleet jotka äsken olivat kuristaneet tytön kurkkua olivat nyt poissa ja Yu saattoi kääntyä takaisin Takun puoleen. Hän hätkähti hieman sitä miten lähelle tuo oli tullut, muttei taaskaan näyttänyt sitä ulkoisesti. Yu otti muutaman askeleen taakseppäin ja hymyili, omalla pelottavalla tavallaan, jolla oli saanut monet tyypit poistumaan nopeasti luotaan. "Hmhh.." tyttö hymähti, räpäytti silmiään ja otti askeleen taakseppäin päästäkseen pois auringosta joka oli laskenut yhä alemmas.

"Minä tästä menen.." Yu sanoi ja kääntyi siltä seisomalta lähteäkseen. "Tule Kiran" hän sanoi ennen kuin lähti kävelemään pois aukealta, pois ahdistuksesta, pois Takun luota.

Jokin väännähti Yun mielessä kun tämä oli kävellyt jo jonkin aikaa. Olikohan Taku seurannut häntä? Ei.. ei varmaankaan. Mutta jokin sai Yun ajattelemaan tyttöä, joka oli vaikuttanut samanlaiselta. Kovia kärsineeltä. No mse oli nyt ohi. Yun ei tarvitsisi palata enää. Ei enää.

Yu juoksi. Hän juoksi todella kovaa. Ahdistus oli palannut, mutta se ei johtunut seuralaisesta tai mistään sellaisesta. Se johtui yksinäisyydestä. Pitkästä aikaa Yu oli saanut höpötellä jonkun kanssa ja se oli saanut Yun ajattelemaan ettei seura ollutka niin paha asia. Niin ehkä. Mutta nyt kun Yu oli valmis seuraan ei lähistöllä ollut ketään joka seuraa kaipaisi. Taku oli nähtävästi häipynyt koska aukealla jossa he olivat jonkin aikaa sitten olleet, se oli tyhjä. Yu huokaisi harmistuksesta ja lähti kävelemään pois metsästä, yksin.



/Joops... tää tais olla tässä ^^ Gomen.. tää loppu aika lyhyeen.. nee?//

Taku

"Minä tästä menen.." Yu sanoi. "Tule Kiran" Hän jatkoi. Taku ei sanonut mitään katsoi vain toisen perään. Taku hymyili leveästi hetken seisten, ei liikahtanutkaan kunnes tämä kääntyi, pyyhki hymynsä sanoen itselleen. "Outo tyyppi.." Oikeastaan hän ei sitä tarkoittanut. Hän vain sanoi ettei.. Ettei jäisi ajattelemaan toista.

Pian Kuroi tuli tytön olalle katsoen oudosti tämän kavsoja. "Mitä sinä katsot? Ei minulla ole mitään hätää.." Taku sanoi oudolla äänellä ja Kuroi katsoi yhä tyttöä. Taku katsoi lepakkoaan silmiin. Pian Takun omat silmät tuntuivat kosteilta. Kylmä kyynel valui pian tytön poskea pitkin ja Taku lysähti istumaan jalkojensa päälle. Kädet kasvoillaan Taku itki. Hän ei tiennyt syytä. Luultavasti koska menetti seuransa.
Hän oli tuntenut kuinka seurasta oli tullut parempi mieli. Hän ei luultavasti ikinä saisi seuraa.. Muuta kuin Kuroi.

Hetken kuluttua tyttö päätti ryhdistäytyä, pyyhki kyyneleensä mekon helmaan, niiskuttaen ja nousi ylös ja huokaisi pää roikkuen. "Olet oikeassa, Kuroi.. En minä tahdo olla enää yksin.. Mutta.. Mutta ei kukaan toivo seuraani.. Äskeinenkin.. Ja vaikka hän oli vampyyri.. Ei normaali ihminenkään hän.. Hän ei silti luottanut minuun. Mitä minun täytyy tehdä että joku luottaisi minuun?" Taku suri ja päätti lähtä paikalta, kukapa hän täällä kaipaisi. Aurinkokin oli laskemassa, yö oli tulossa mutta Taku ei riemuinut. Ei edes huomannut. Hän tahtoisi vain mennä maate, purkaa kaikki. Kertoa kaikki.. Mutta kelle? Kuroi ei ehkä ymärtäisi, vaikka olihan hän Takun paras ystävä.. Mutta.. Kyyneleet olivat taas nousemassa Takun kalpeille kasvoilla mutta tuo pidätteli kyyneliään ja istahti puun oksalle. Pitämmälle tuo ei jaksanut kävellä. Väsymys oli tullut yllättäen. Hän päätti istua hetken siinä ja sitten lähtä, kun jaksaisi. Silmät sulkien tuo istui, pää puuta vasten...

/D8<//