Nimi: Chimamire
Ikä: n. 20 vuotias
Sukupuoli: Nainen
Laji/Rotu: Ihmissusi
Ammatti: Jos häntä huvittaa ja palkkio on hyvä, Chimamire saattaa toimia jäljittäjänä
Taidot: Erittäin taitava jäljittäjä, joka löytää melkein kenet tahansa, mistä tahansa. Hallitsee myös sapelin käytön ja selviytymiseen tarvittavia taitoja.
Perhe ja läheiset: Oikeat vanhemmat eivät ole tiedossa, ottovanhempien luota lähti 10-vuotiaana.
Tavarat: Kaksi todella käyrää sapelia
Lemmikit: Omapäinen susi, joka saattaa kulkea Chimamiren mukana tai ei.
Ulkonäkö: Chimamire on hivenen tummahipinen ja mustatukkainen nainen, joka pitää lähes mustaan taipuvaisista punaisista huulipunista. Hänen hiuksissaan on mustan lisäksi myös harmaita raitoja, joista ensimmäiset ilmestyivät hänen ollessaan vielä lapsi. Naisen silmät ovat mustat ja synkät ja oikean silmän alapuolella on punainen ns. Kolmisakarainen tatuointi. Chimamire pitää yleensä intensiivisesti tiettyjä vaatteita jonkin aikaa, kunnes vaihtaa tyyliään, usein totaalisesti. Tällä hetkellä nainen pitää erittäin epäkäytännöllisestä vihreästä mekosta ja sen päällä punertavanruskeasta liivistä, joka on sidottu kiinni leveällä vyöllä ja koristavasti sidotulla nauhalla. Nainen ei ole vielä joutunut taistelemaan näiden vaatteiden kanssa, joten hän luultavasti viihtyy niissä vielä hyvän aikaa.
Ihmissutena naisen yllä on tietysti ne vaatteet, mitä hän sattuu muuttumishetkellä yllään pitämään. Hänen turkkinsa on suurimmaksi osaksi vaaleanharmaa, mutta siellä täällä on tumman harmaampia alueita, kuten korvissa, silmien yläpuolella, hännässä, selässä ja kyljissä. Hänen oikean silmänsä alapuolella on mustakarvainen alue, josta hän on selvästi saanut inspiraationsa tatuoinnille. Ihmissutena Chimamire on paljon rennompi ja hän saattaa jopa hymyillä, susimaiseen tyyliin.
Luonne: Chimamire on varsin rauhallinen ja usein kylmän kalskahtava persoona. Naisella ei ole pahemmin tapana jutella turhista ja hän välttelee mielellään muita ihmisiä. Synkkämielisyys on myös silmiin pistävä piirre Chimamiressa.
Näin siis voisi luonnehtia Chimamirea muiden silmin. Todellisuudessa vahvana ja itsevarmana esiintyvä nainen onkin pelokas ja epävarma. Menneisyytensä vuoksi Chimamire kuvittelee, että hänessä on jotain vikaa ja hän yrittää suojata itseään päättämällä jo etukäteen miten kukin hänestä ajattelee. Hänestä on helpompaa päättää jo etukäteen, että joku vihaa häntä, jolloin hän voi henkisesti varautua kyseessä olevan vihamieliseen käytökseen. Tällainen käyttäytyminen tosin vain lietsoo hänen epävarmuuttaan ja haluttomuuttaan tavata muita.
Ristiriitaisin piirre Chimamiressä on se, että vaikka hän välttelee kaikkia ja vaikka kaikki hänen mielestään vihaavat häntä, hän haluaa todella paljon tavata ihmisiä. Hänestä on mukavaa istua tavernoissa ja kuunnella muiden keskusteluja ja samalla salaa toivoa, että joku tulisi puhumaan myös hänen kanssaan. Joskus joku tulikin, mutta Chimamiren huonosti suunnitellun itsesuojelun takia nainen oikeastaan pakotti nämä lähtemään. Hän siis elää noidankehässä, josta nainen tuskin ikinä pääsee pois.
Menneisyys: Ei ole tarkkaa tietoa milloin Chimamire on syntynyt eikä kukaan osaa sanoa ketkä olivat hänen vanhempansa. Pieni tyttö, ehkä parin päivän ikäinen, löytyi hylättynä erään orpokodin ovelta. Hänellä oli kaulassaan vain pieni nauha ja siihen sidottu lappu, jossa luki Chimamire. Orpokodin johtajatar otti Chimamireksi nimeämänsä tytön jo muutenkin ylitäyteen orpokotiin ja hoiti tätä parhaansa mukaan. Tyttö sairastui hyvin pian orpokotiin joutumisen jälkeen ja hänen luultiin kuolevan parin päivän sisällä. Kuumeinen lapsi ei suostunut syömään laimennettua maitoa ja orpokodin johtajatar alkoi taipua ennusteiden puolelle.
Samoihin aikoihin jo hivenen vanhempi pariskunta etsi itselleen ottolasta. He olivat kiertäneet useissa orpokodeissa, mutta vaikka heillä oli kova tahto saada itselleen lapsen, eivät he olleet vielä ketään mukaansa valinneet. Jokin pienessä Chimamiressa sai heidät valitsemaan tämän, vaikka orpokodin johtajatar kertoi heille lapsen eliniän odotuksen.
Chimamire ei kuitenkaan kuollut. Ottovanhempien varakkuus tarjosi tytölle tarpeellisen ravinnon ja lääkkeet ja hän voimistui pian orpokodista muuttamisensa jälkeen. Terveys ei kuitenkaan ollut hänelle kovin pitkä seuralainen, vaan hän sairasti vähän väliä. Vanhemmat suhtautuivat Chimamireen ylihuolehtivaisesti ja hänen käskettiin usein olla sisällä niinä aikoina kun hän oli terve. He jaksoivat toistaa kerta toisensa jälkeen, että kunhan Chimamire kasvaisi hieman, hän saisi juoksennella ulkona mielensä mukaan. Tyttö jäi onnellisena odottamaan tätä hieman kasvamista ja tyytyi siihen asti vain piipahtamaan lastenhoitajan kanssa ulkona.
Hänen lapsuutensa oli sairastumisia huolimatta onnellista ja hän sai usein uusia leluja millä sisällä leikkiä.
10-vuotta täytettyään Chimamire oli sairastanut pitkään ja yhtäjaksoisesti. Parantajia virtasi kymmenittäin sisään ja ulos, mutta silti Chimamiren kuume ei suostunut talttumaan. Viimein eräs parantajista vihjaisi, että tytössä olisi jotain sisäistä vikaa. Vanhemmat alkoivat katsoa tytärtään uusin silmin ja alkoivat huomaaman tästä asioita, joista he eivät keskenään puhuneet. Tyttö itse ei tiennyt, että kuulle ulvominen oli poikkeavaa, tai leikit joissa hän saalisti.
Eräänä yönä Chimamire näki unen jossa hän oli tappanut ihmisen. Lapsi itki aamulla vanhemmilleen untaan ja kuvaili miltä ihminen oli näyttänyt. Hänen äitinsä lohdutteli häntä, untahan se tietysti vain oli, mutta isä ei sanonut mitään. Samana iltana Chimamire kuuli alakerrasta puhetta. Hän kuunteli ääniä ja yritti tunnistaa ketä alhaalla oli. Äidin ilmestyminen säikäytti tytön, joka piiloutui peittonsa alle. Äidin hiljainen ja rauhoittava ääni sai kuitenkin Chimamiren tulemaan peiton alta, vaikka hän ei voinut ymmärtää miksi äiti puhui niin hiljaisella äänellä. Vielä vähemmän tyttö ymmärsi mitä äiti aikoi, kun tämä alkoi pukea tyttönsä päälle mekkoja. Yksi toisensa jälkeen hän puki niin monta mekkoa kun mahtumaan sai Chimamiren ylle ja nosti tämän sitten syliinsä. Lyhyt ja yksinkertainen käsky olla hiljaa, ihan hiiren hiljaa sai Chimamiren nipistämään suunsa kiinni, kun he laskeutuivat portaita ja ohittivat valaistun huoneen, josta äänet kuulivat. Tyttö ehti nähdä isänsä ja muutaman muun miehen, erilaiset aseet käsissään. Hän painautui pelokkaasti äitiään vasten.
Ulkona äiti kantoi tytön metsänrajaan ja laski tämän sitten maahan. Äiti selitti selkeästi tytölle, että tämän pitäisi lähteä, eikä koskaan tulla takaisin. Kyyneleet eivät auttaneet, hän oli tehnyt jotain pahaa, mistä häntä rangaistaisiin pahalla tavalla. Niin äidiksi oppimansa ihminen jätti Chimamiren metsänrajaan, ruokanyssäkkä käsissään.
Chimamire pakeni metsään nähdessään talosta tulevan ulos miehiä. Hän uskoi äitiään ja pakeni niin syvälle metsään kun jaksoi juosta. Chimamire oli vihdoinkin kasvanut tarpeeksi ollakseen ulkona.
Tyttö opetteli selviämisen taitoja metsässä ja lopulta hän ymmärsi itsekin olevansa ihmissusi. Ymmärtäminen ei kuitenkaan helpottanut hänen hylätyksi tulemisen tunnettaan ja niin hän uskoi kaikkien pyrkivän hylkäämään hänet, tavalla tai toisella. Hän viihtyi mieluusti yksikseen metsissä, missä oli oppinut selviämään. Mutta samalla kun hän nautti metsän yksinäisyydestä, hän myös kaipasi ihmisten seuraan. Hän kulkikin usein eri tavernoissa sillä verukkeella, että etsi töitä saadakseen rahaa varusteisiin ja kankaisiin. Harvemmin hän sai töitä, sillä hänen töykeytensä ajoi useimmat työnantajat pois. Ja toiset työnantajat tarjosivat töitä mitä Chimamire ei todellakaan halunnut tehdä. Siitä huolimatta hän aina etsiytyi kyliin ja siellä tavernoihin ja istui tuntikausia odottamassa työtarjouksia.
Muuta: Hallitsee ihmissusipuolensa hyvin ja pystyy muuntautumaan ihmissudeksi myös ilman täysikuuta. Tällöin hänellä ei kuitenkaan ole käytössään niitä voimia ja raivoa kuin täydenkuun öinä.
Huonot puolet: Nirsous jäljitys töiden suhteen, oppimansa tapa suojella itseään päättämällä muiden vihaavan itseään, jonka myötä ajaa muut pois luotaan. Ei välitä missä ja milloin muuttuu ihmissudeksi, joten on saanut useasti taistella henkensä puolesta ja päästääkseen pois kylistä.
Ikä: n. 20 vuotias
Sukupuoli: Nainen
Laji/Rotu: Ihmissusi
Ammatti: Jos häntä huvittaa ja palkkio on hyvä, Chimamire saattaa toimia jäljittäjänä
Taidot: Erittäin taitava jäljittäjä, joka löytää melkein kenet tahansa, mistä tahansa. Hallitsee myös sapelin käytön ja selviytymiseen tarvittavia taitoja.
Perhe ja läheiset: Oikeat vanhemmat eivät ole tiedossa, ottovanhempien luota lähti 10-vuotiaana.
Tavarat: Kaksi todella käyrää sapelia
Lemmikit: Omapäinen susi, joka saattaa kulkea Chimamiren mukana tai ei.
Ulkonäkö: Chimamire on hivenen tummahipinen ja mustatukkainen nainen, joka pitää lähes mustaan taipuvaisista punaisista huulipunista. Hänen hiuksissaan on mustan lisäksi myös harmaita raitoja, joista ensimmäiset ilmestyivät hänen ollessaan vielä lapsi. Naisen silmät ovat mustat ja synkät ja oikean silmän alapuolella on punainen ns. Kolmisakarainen tatuointi. Chimamire pitää yleensä intensiivisesti tiettyjä vaatteita jonkin aikaa, kunnes vaihtaa tyyliään, usein totaalisesti. Tällä hetkellä nainen pitää erittäin epäkäytännöllisestä vihreästä mekosta ja sen päällä punertavanruskeasta liivistä, joka on sidottu kiinni leveällä vyöllä ja koristavasti sidotulla nauhalla. Nainen ei ole vielä joutunut taistelemaan näiden vaatteiden kanssa, joten hän luultavasti viihtyy niissä vielä hyvän aikaa.
Ihmissutena naisen yllä on tietysti ne vaatteet, mitä hän sattuu muuttumishetkellä yllään pitämään. Hänen turkkinsa on suurimmaksi osaksi vaaleanharmaa, mutta siellä täällä on tumman harmaampia alueita, kuten korvissa, silmien yläpuolella, hännässä, selässä ja kyljissä. Hänen oikean silmänsä alapuolella on mustakarvainen alue, josta hän on selvästi saanut inspiraationsa tatuoinnille. Ihmissutena Chimamire on paljon rennompi ja hän saattaa jopa hymyillä, susimaiseen tyyliin.
Luonne: Chimamire on varsin rauhallinen ja usein kylmän kalskahtava persoona. Naisella ei ole pahemmin tapana jutella turhista ja hän välttelee mielellään muita ihmisiä. Synkkämielisyys on myös silmiin pistävä piirre Chimamiressa.
Näin siis voisi luonnehtia Chimamirea muiden silmin. Todellisuudessa vahvana ja itsevarmana esiintyvä nainen onkin pelokas ja epävarma. Menneisyytensä vuoksi Chimamire kuvittelee, että hänessä on jotain vikaa ja hän yrittää suojata itseään päättämällä jo etukäteen miten kukin hänestä ajattelee. Hänestä on helpompaa päättää jo etukäteen, että joku vihaa häntä, jolloin hän voi henkisesti varautua kyseessä olevan vihamieliseen käytökseen. Tällainen käyttäytyminen tosin vain lietsoo hänen epävarmuuttaan ja haluttomuuttaan tavata muita.
Ristiriitaisin piirre Chimamiressä on se, että vaikka hän välttelee kaikkia ja vaikka kaikki hänen mielestään vihaavat häntä, hän haluaa todella paljon tavata ihmisiä. Hänestä on mukavaa istua tavernoissa ja kuunnella muiden keskusteluja ja samalla salaa toivoa, että joku tulisi puhumaan myös hänen kanssaan. Joskus joku tulikin, mutta Chimamiren huonosti suunnitellun itsesuojelun takia nainen oikeastaan pakotti nämä lähtemään. Hän siis elää noidankehässä, josta nainen tuskin ikinä pääsee pois.
Menneisyys: Ei ole tarkkaa tietoa milloin Chimamire on syntynyt eikä kukaan osaa sanoa ketkä olivat hänen vanhempansa. Pieni tyttö, ehkä parin päivän ikäinen, löytyi hylättynä erään orpokodin ovelta. Hänellä oli kaulassaan vain pieni nauha ja siihen sidottu lappu, jossa luki Chimamire. Orpokodin johtajatar otti Chimamireksi nimeämänsä tytön jo muutenkin ylitäyteen orpokotiin ja hoiti tätä parhaansa mukaan. Tyttö sairastui hyvin pian orpokotiin joutumisen jälkeen ja hänen luultiin kuolevan parin päivän sisällä. Kuumeinen lapsi ei suostunut syömään laimennettua maitoa ja orpokodin johtajatar alkoi taipua ennusteiden puolelle.
Samoihin aikoihin jo hivenen vanhempi pariskunta etsi itselleen ottolasta. He olivat kiertäneet useissa orpokodeissa, mutta vaikka heillä oli kova tahto saada itselleen lapsen, eivät he olleet vielä ketään mukaansa valinneet. Jokin pienessä Chimamiressa sai heidät valitsemaan tämän, vaikka orpokodin johtajatar kertoi heille lapsen eliniän odotuksen.
Chimamire ei kuitenkaan kuollut. Ottovanhempien varakkuus tarjosi tytölle tarpeellisen ravinnon ja lääkkeet ja hän voimistui pian orpokodista muuttamisensa jälkeen. Terveys ei kuitenkaan ollut hänelle kovin pitkä seuralainen, vaan hän sairasti vähän väliä. Vanhemmat suhtautuivat Chimamireen ylihuolehtivaisesti ja hänen käskettiin usein olla sisällä niinä aikoina kun hän oli terve. He jaksoivat toistaa kerta toisensa jälkeen, että kunhan Chimamire kasvaisi hieman, hän saisi juoksennella ulkona mielensä mukaan. Tyttö jäi onnellisena odottamaan tätä hieman kasvamista ja tyytyi siihen asti vain piipahtamaan lastenhoitajan kanssa ulkona.
Hänen lapsuutensa oli sairastumisia huolimatta onnellista ja hän sai usein uusia leluja millä sisällä leikkiä.
10-vuotta täytettyään Chimamire oli sairastanut pitkään ja yhtäjaksoisesti. Parantajia virtasi kymmenittäin sisään ja ulos, mutta silti Chimamiren kuume ei suostunut talttumaan. Viimein eräs parantajista vihjaisi, että tytössä olisi jotain sisäistä vikaa. Vanhemmat alkoivat katsoa tytärtään uusin silmin ja alkoivat huomaaman tästä asioita, joista he eivät keskenään puhuneet. Tyttö itse ei tiennyt, että kuulle ulvominen oli poikkeavaa, tai leikit joissa hän saalisti.
Eräänä yönä Chimamire näki unen jossa hän oli tappanut ihmisen. Lapsi itki aamulla vanhemmilleen untaan ja kuvaili miltä ihminen oli näyttänyt. Hänen äitinsä lohdutteli häntä, untahan se tietysti vain oli, mutta isä ei sanonut mitään. Samana iltana Chimamire kuuli alakerrasta puhetta. Hän kuunteli ääniä ja yritti tunnistaa ketä alhaalla oli. Äidin ilmestyminen säikäytti tytön, joka piiloutui peittonsa alle. Äidin hiljainen ja rauhoittava ääni sai kuitenkin Chimamiren tulemaan peiton alta, vaikka hän ei voinut ymmärtää miksi äiti puhui niin hiljaisella äänellä. Vielä vähemmän tyttö ymmärsi mitä äiti aikoi, kun tämä alkoi pukea tyttönsä päälle mekkoja. Yksi toisensa jälkeen hän puki niin monta mekkoa kun mahtumaan sai Chimamiren ylle ja nosti tämän sitten syliinsä. Lyhyt ja yksinkertainen käsky olla hiljaa, ihan hiiren hiljaa sai Chimamiren nipistämään suunsa kiinni, kun he laskeutuivat portaita ja ohittivat valaistun huoneen, josta äänet kuulivat. Tyttö ehti nähdä isänsä ja muutaman muun miehen, erilaiset aseet käsissään. Hän painautui pelokkaasti äitiään vasten.
Ulkona äiti kantoi tytön metsänrajaan ja laski tämän sitten maahan. Äiti selitti selkeästi tytölle, että tämän pitäisi lähteä, eikä koskaan tulla takaisin. Kyyneleet eivät auttaneet, hän oli tehnyt jotain pahaa, mistä häntä rangaistaisiin pahalla tavalla. Niin äidiksi oppimansa ihminen jätti Chimamiren metsänrajaan, ruokanyssäkkä käsissään.
Chimamire pakeni metsään nähdessään talosta tulevan ulos miehiä. Hän uskoi äitiään ja pakeni niin syvälle metsään kun jaksoi juosta. Chimamire oli vihdoinkin kasvanut tarpeeksi ollakseen ulkona.
Tyttö opetteli selviämisen taitoja metsässä ja lopulta hän ymmärsi itsekin olevansa ihmissusi. Ymmärtäminen ei kuitenkaan helpottanut hänen hylätyksi tulemisen tunnettaan ja niin hän uskoi kaikkien pyrkivän hylkäämään hänet, tavalla tai toisella. Hän viihtyi mieluusti yksikseen metsissä, missä oli oppinut selviämään. Mutta samalla kun hän nautti metsän yksinäisyydestä, hän myös kaipasi ihmisten seuraan. Hän kulkikin usein eri tavernoissa sillä verukkeella, että etsi töitä saadakseen rahaa varusteisiin ja kankaisiin. Harvemmin hän sai töitä, sillä hänen töykeytensä ajoi useimmat työnantajat pois. Ja toiset työnantajat tarjosivat töitä mitä Chimamire ei todellakaan halunnut tehdä. Siitä huolimatta hän aina etsiytyi kyliin ja siellä tavernoihin ja istui tuntikausia odottamassa työtarjouksia.
Muuta: Hallitsee ihmissusipuolensa hyvin ja pystyy muuntautumaan ihmissudeksi myös ilman täysikuuta. Tällöin hänellä ei kuitenkaan ole käytössään niitä voimia ja raivoa kuin täydenkuun öinä.
Huonot puolet: Nirsous jäljitys töiden suhteen, oppimansa tapa suojella itseään päättämällä muiden vihaavan itseään, jonka myötä ajaa muut pois luotaan. Ei välitä missä ja milloin muuttuu ihmissudeksi, joten on saanut useasti taistella henkensä puolesta ja päästääkseen pois kylistä.
