Hymy pysytteli kasvoilla - niin se oli pysytellyt koko ajan. Viiniä maisteltiin aina välillä ja muutama viinirypälekin jatkoi tietään miehen suuhun aina toisinaan - katseen pitäytyessä kuitenkin seuralaisessaan. Jotenkin heissä kahdessa oli niin paljon samaa, Dorien ei vain osannut nimetä yhtäläisyyksiä vaan aisti ne. Mieskin halusi omalta osaltaan olla huomion keskipiste, se joka seisoo parrasvaloissa ja se jota kuunnellaan ja totellaan. Hänelle muut olivat vain leikkimistä varten tai sitten toisista piti koitua hänelle itse jotakin. Hän ei ollut tähänkään menessä kunnioittanut ketään, paitsi niitä joilla oli valtaa ja voimaa.
Itserakas ja kunnianhimoinen sielu, joka ei ollut ihan mikään tavallinen kaduntaaplaaja. Käärmeen lailla viekas, epäilyttävä ja petollinen, joka pystyi katoamaan tuossa tuokiossa. Mies, joka pystyi puremaan pisteliäillä kommenteillaan tai sitten viettelemään hunajaisella olemuksellaan, kummin vain mutta yleensä kummastakin seurasi vain karvas tappio.
Dorien hymyili - vieläkin. Ilmeeseen oli liittynyt vielä ripaus lisää kinnostusta. Tämä taisikin olla yksi niistä kerroista, jolloin Dorien oli edes hitusen vilpittömästi kiinnostunut toisista, mutta tässäkin oli tietenkin oma lehmä ojassa - Dorien sai Kerestä seuraa ja huvia tylsään iltaan. Hänhän oli aikaisemmin tylsistynyt istumaan yksin nurkkapöydässä, josta kukaan ei huomannut häntä.
"Itsekin voisin tätä toki suositella tuttavilleni ja ystävilleni - mukava paikka kaikin puolin", Dorien nyökäytti päätään kerran, kuin korostaakseen sanoja. Tosin hänkin tässä välissä veti sitä pajunköyttä - eipä ollut Dorienille niinkään ystäviä siunaantunut, mutta eihän Kere sitä tiennyt.
"Totta. On mukavaa kun sain seuraa sinusta", pieni, hyvin hunajainen toteamus kera imelän hymyn. Viinilasi kallistui taas huulilleen, ja punaista juomaa valui tuon kurkusta alas. Hän pyöritteli hetken aikaa lasia sormissaan, katsellen Kereä nyt ilman analysointia. Eiköhän hän ollut saanut kaiken tarpeellisen tiedon aikaisemmin, sen mitä Kerestä pystyi päällepäin näkemään.
"No, kirjurin hommassa sitä kirjoittamista on. Pitää kirjoittaa sopimuksia, tiliotteita, laskuja, ja vaikka mitä muuta", Dorien hymähti, "se on oikeastaan hyvin tylsä työ, mutta saahan siitä palkkaa."
Dorien nojautui hieman eteenpäin nojaten nyt kyynärpäillään puiseen pöytään. Mustia suortuvia valahti otsalle, josta hän ne vain sipaisi nopealla liikkeellä pois.
"Minä yleensä juon viiniä tai jotain vahvempaa, vaikka harvemmin tulee alkoholia nautittua nykyään", demoni naurahti leppoisasti, pistäen kuitenkin merkille toisen kommentin siitä, että rahahuolia varmaan oli ollut.
Hunajainen ilme, pieni naurahdus ja pieni kulaus viiniä.
"Joskus kävin Mirassa aika tiuhaankin tahtiin, mutta nyt ei ole tullut kauheasti täälläpäin liikuttua. Mirahan on todella kiva kaupunki, mutta kyllä minä olen Eanéen tykästynyt enemmän", Dorien vastasi, ihan rehdisti ja vilpittömästi naurahtaen. Hän todellakin piti Eanésta, se oli sentään kotikaupunki.
"Mistä päin itse olet tulossa, jos saan udella?", pieni selaperäinen vilkaisu Kereä kohti, "se kaupunki saa olla onnellinen kun siellä asuu noinkin kauniita yksilöitä."
Imelä ääni, tosin hiljaisempi kuin aikaisemmin. Hunajainen hymy oli levinnyt kasvoillaan, ja silmissä tuikkia tuo punainen katse. Noh, tämä oli hyvää illanviettoa~