Tintin tuherrukset..

Rakkaudesta hulluuteen

Sä tulit vastaan kuin jumalatar, katsoit silmiin ahnaasti.
Minä vastasin katseeseesi, lähdin mukaan leikkiin petolliseen.
Hymyilit, nauroit ja tanssit, mun sydämmelläni.
Lähdin mukaan leikkiis irstaaseen, tartuin kätees petolliseen.
Käsikkäin valkoinen ja musta, tanssii yhdessä suonsumussa.
Hymyilit, nauroit ja tanssit, irroitit mun sydämen.
Huomasin vain, kun hitaast eros kätemme nää, katosit sumuun pehmeään.
Huusin kyllä perääsi, toivoin että vastaisit, mutta hiljaiusuus kaikui.
Hymyilit, nauroit ja tanssit, revit mun sydämen.
Nyt tanssin yksin täällä, suonsumussa ja uppoan.
Valoa ei käy täällä tervehtimässä, sinun mukanasi katosi leikki irstas.
Hymyilin, nauroin ja tanssin, tein pesäni hulluuden puuhun.
Hymyilit, nauratit ja tanssitit mut raukkaudesta hulluuteen.

Hiljaisuudessa

Hiljaisuudessa se suo katslee, olet silmänruokaa sille.
Hiljaisuudessa, sen mielessä, te juttelette.
Hijlaisuudessa sä sitä kosketat, se suo hivelee.
Hiljaisuudessa haaveilette, kuinka olisitte yhdessä ikuisesti.
Hiljaisuudessa kuvittelee se matkoja kanssa sun.
Hiljaisuus on vain haaveuni.

Kivun kasvot

Kärsimyst on monenlaist, kirjavaa ja kaikenlaist.
Tuskaaki o miljuunast, vaik sul ei ois lantin lanttia.
Kivust valitat, et siit eroo pääse ei.
Sattumiin on lieroa, siihen mikää auta ei.
Inhottavuuksii taas tarpeettomasti sulla on.
Miten noist eroo pääsee?

Kärsimyst on se mikä repii.
Tuskaa on se mikä sattuu,
sattumist se mikä koskee.
Kipua on se mikä raastaa,
inhottavuuksii se mikä polttaa.

Tervehdi sitä!

Pelko saapuu vaivihkaa. Se nappaa kurkust kiinni ja puristaa.
Koko ruumis tärisee ja vapisee. Sydän laukkaa ja jyskyttää.
Pelko runtelee vahvaa olentoa. Henkisesti se rusikoi ja pistää hetkeks seinää vasten.

Minut painoit seinää vasten, kurkusta nappasit ja suutelit.
Minä rimpuilin ha riehuin, mut et lasken irti. Työnsin sut pois ja tärisin.
Mikään auttanut ei, pelko vei, paluuta ei.
Pelko saapuu puun takaa.
Tervehdys pelko.

Kevät

Kevät mielessäni pyörii, kukat niityllä kukkii.
Lempeä tuuli kättäin koskee, koulu puskee jo korvista ulos.
Loskalumi kenkien alla, lumi sulaa, purot ja pellot täyttyy.
Aurinko lämmittää selkää, kun sulaneelle lammelle poljin.
Kirpeään veteen pulahdan, keväisen lammen syliin sujahdan.
Petollinen ja kylmä kevät, myrsky juoksi lammelle ja jouduin kotiin palata.
Nyt tuuli kylmänä vihoittelee, kuin talvi tekis paluuta.

Maailma

Katso ympärillesi syntinen.
Katso jalkoihisi nuori ihminen.
Mitä mennyt ootkaan tekemään, sille mitä luoja loi aikanaan?

Onni

Miten onnekkaita me oikeastaan ollaan, tai ainakin minä.
Astuessain ovesta ulos, mä nähdä sain luontoa vain.
Koivu tuulessa sugisi, ötökkä kukass pörisi, lintu taivaalla lauloi,
toinen kaarnaa kauhoi.
Niin paljon ääniä on luonto tulvillaan.
Olkaamme iloisia. Iloitkaamme, siitä kauneudeta minkä luoja aikanaan meille loi.

______________________________________________________________________

Siinä nyt jotakin, ne on ihan omituisia, mutta saa kommentoida.

Ystävä, Rakastettu, Vihamies.

Kuiskaan, Ystävä.
Suljetaan kätemme toistemme käsiin.
Katsotaan yhdessä aurinkoa laskevaa.
Nauretaan hyville vitseille, päiville eilisille.
Puhutaan pojista, puhutaan harrastuksista
Itketään kun siltä tuntuu, kuitenkin yhdessä.
Koskaan toisiamme hylätä ei, tuemme aina vain.
Valitetaan siitä, valitetaan tosta, ylistetään toista.
Sovitetaan askeleemme kulkemaan samaa matkaa.
Haistellaan ihania tuoksuja, hevosen ominaishajuja.
Haukutaan exiä, ylistetään nykyisiä, haveillaan uusist.
Hymyillään kun silmiin katsotaan, halataan ku tavataan.
Vietetään aikaa yhdessä, välillä vaikka mitään tekemättä.

Hengähdän, Rakastettu?
Katsotaan toisiamme syvälle silmiin.
Puhutaan kaikesta, jaetaan murheet.
Kuulostellaa toisen tasaista hengitystä.
Pidetäänhän toisiamme käsistäkin kiinni.
Ei ressata ajasta, ei paikasta, ei mistään.
Hymyillään toisillemme, aina vain syvemmin.
Kosketellaan, katsellaan, hetkestä kii pidetää.
Ollaan vaan, lojumassa kainalossa lämpöisessä.
Suudellaan hellästi, nautitaan toistemme seurasta.
Nauretaan, pidetään hauskaa ja toisiimme luotetaan.
Pyydetään anteeks kun sen aika on, kiitetään me myös.
Eihän välitetä muitten kommenteista, kateellisiahan ne on.

Huudan, Vihamies!
Sanat viiltävät syviä haavoja sisälle.
Toisemme alas lakaistaan, tiputetaan.
Tahdotaan vain pahaa toisillemme, lisää.
Omatunto ei hakkaa, mutta sinua hakkaan.
Tapetaan toisiamme kilpaa, ei paeta taistoa.
Tahdota ei luovuttaa, heiluttaa lippua valkeaa.
Veri pakenee sielusta revitystä, se sun syysi on.
Suuttumuksen mustin siivin, yllesi tulee varjo musta.
Sääli on sairautta, viha maan perii, kosto on suloinen.
Huomenna taas tavataan, taistelutantereella taistellaan.
Tieto lisää tuskaa, sillä jos sä ton tiedät sitä käytät muhun.
Hymyt häijyt toisillemme annetaan, armoa tunneta laisinkaan.


Helvetti sentää!!

Lasittuneet silmät, leikki viimeinen.
Vapisevat kädet, tanssi kuolontyttären.
Haudantakaa, huutotää kantautuu.
Valokuva viimeinen, kellastunut vanhuuttaan.

Tuli raunioissa kattoparruja nuolee, kuumuutta patsaina seinien tilalla.
Kurkkua kuristetaan, siltä tahtoisi joku ulos tulla.
Kädet vapisevat, niitä yrittää rauhoittaa.
Muistot seuraa, kärventää.
Epäilyksen siemen kylvetään, maahan tuhkaiseen.
Hengitys ei kulje, savuavaa, henkeä ei saa.

Katkeruuden vuodattama veri virtaa.
Vihan tuottama rakkaus kuolee.
Kateellisuuden tähden sodat syttykööt.
Ahne kuolee omien taakkojensa alle.
Ylpeät kääntävät päänsä raakuuksista, ja näin kohtalonsa sinetöivät.
Laiska unohdetaan, omaan kotiinsa mätänemään.

Tunteettomana katsellaan, kun ihmiset tappaa toisiaan.
Veri on saaste saastaisin, se tahrii mielenkin puhtaimman.
Pimeys liittyy verenvirtaan viimeiseen, se tahrii sinunkin sandaalin.
Tuollaisia kaikki me ollaan, tuollaisiksi tullaan muuttumaan.


Muutosten tuulia:

Kuulen joen kuohujen äänet korvissani. Linnut laulaa loppusyksyn sävelmää.
Tuuli puissa kertoo omaa tarinaansa. Jossakin hirnahtaa hevonen.
Istun minä yksin, alla sinisen taivaan, yllä vihreän veen.
Katselen joen kuohuja, omia veessä vääristyneitä kasvojani.
Muutosten tuulet puhaltaa, menneeseen ei voi enää palata.

Hetki sitten kaikki niin erilailla oli, miten voikaan ihmismieli muuttua näin?
Vasta eilenhän minä olin aivan pieni lapsi, joka leikki ruispellossa.
Vasta äskenhän itkin, kun muurahainen sattui varpaasta puraisemaan.
Muistan, kun lempileluni sattui rikkoutumaan, ja itkin siitä päiviä.
Enää en ole huoleton lapsi, joka voi päivästä toiseen leikkiä. Olen olevinani joku aikuistuva.
Muutosten tuulet puhaltaa, menneeseen ei voi enää palata.

Yhä tuijotan kasvojani tuossa riehuvassa veessä. En näe lapsenpyöreyttä, en hölmöä otsatukkaa.
Näen edessäni naisenalun, vartalon jota himoitaan, en lapsenomaista lautamahaa, riippakinttua.
Niin paljon ollaan muututtu sitten eilisen, eilenhän vasta olin se lapsi hentoinen.
Voi kumpa voisin sinne palata, huolettomaan elämään. Nyt pitäs kaikkee tehdä, leikkii aikuista.
Miksen voi enää huolettomasti niityllä tanssahdella? Sammalten syliin nukahtaa? Vehnäpellolla juosta.
Muutosten tuulet puhaltaa, menneeseen ei voi enää palata.

Mun pitäs jatkaa matkaa. Pitäisi itse alkaa huolta itsestään pitämään.
Pitäis alkaa ottaa vastuuta teoistaa, sanoistaa, tekemättäjättämisistä. Mutta kun kotoon on niin helppoo.
Äidin helmoissa, palveltavana, palvelijana. Täällä vaan on toisaalta niin helppoo, miksi muualle tahtoisin?
Haikeasti kuvalleni hymähdän, en ehkä huomenna lähde, mutta kyllä sekin päivä tulee.
Täytyy vaan leikkii rohkeeta, aivanku tulevaisuus ei pelottas yhtää.
Muutosten tuulet puhaltaa, menneeseen ei voi enää palata.

Nousen seisomaan, katson ympärilleni. Tuolla vasemmalla oli keppihevostallini, oikealla niiden uittopaikka.
Vasemmalla oli puumajani, josta veljen kanssa tapeltiin. Muistatko, kun hait apujoukkoja taistoon?
Muistatko, kun olin takinkääntäjä, ja vaihdoin puolta? Muistatko, kun ensikertaa maistettiin tupakkaa?
Hymähdän. Niin paljon muistoja, onneksi niistä ei tarvi irroittautua, vaikka joudutaankin kasvamaan.
Muutosten tuulet puhaltaa, menneeseen ei voi enää palata.

Muistan ne tuhannet riidat, kun tahdoin, että leikitään juuri niinkuin minä tahdon.
Muistan ne lukuisat hetket, kun anelin suo takaisin leikkiin, vaik olin just käskenyt pois.
Mutta muistatko sinä, kuinka vannoin, etten koskaan tee sitä sun tätä? Ja mitä nyt teen?
Hymyillen, tippa linssissä, katselen ympärilleni. Joko tämä on uuden alku, tai lopunalkua.
Muutosten tuulet puhaltaa, menneeseen ei voi enää palata.

Ensimmäiset sydänsurut tässä itkin. Ensimmäiset ystävät tässä hylkäsin. Ensisuudelmankin tässä sain.
Tämä sama paikka on palvellut minua, kerta toisensa jälkeen korjannut. Tänne tulin pienenä leikkimään, nyt tuun vastauksia etsimään.
Kyynel silmässä käännyn, jätän tän paikan taakseni. Jätän lapsuuden taakse, mutta muistoja en unohda.
Viimeisen kerran katsahdan vihreän veen jokee. Niitä tyrskyjä, valkoisia kuohuja, ja kuiskaan:
"Muutosten tuulet puhalta, menneeseen ei voi enää palata."


Piste

Kestää,
Kestää
Kuka jaksaa?

Jaksaa
Jaksaa
Kuka välittää?

Välittää
Välittää
Kenelle välittää?

Mitä?
Mitä?
Mitä se valittaa?

Valittaa valittaa, sinusta välittää, sinä kestät kestät, jaksat jaksat. Mitä?


Demoni rakastettuna

Kuvittele, kuinka sen kätes pitelee sun ihoa kalpeaa.
Tunne, kuinka kalpautes kananlihalle nousee.
Jokainen kohta, mihin demonin sotmi osuu, kuumaks muuttuu.
Mitä enemmän suo demoni koskettaa, sitä enemmän sen kosktusta janoat sä.
Se nauttii, kun himo silmiisi nousee.
Se nauttii, kun huulenne toisiaan lähenee, ja se pääsee sielusi susta imemää.
Demonin käsi koskettaa, huulet hivelee.
Syntinen himo, demonin uhrin valtaan saa.
Hengityksenne tihenee, otteenne kovenee, vauhti kiihtyy.
Ruumiisi värisee, nautintosi lisääntyy, hymy syvenee.
Kuiskaus tilanteen laukaisee:
'Anna mennä vaan!'

Himon näät nousevan demonin silmiin roihuumaan.
Vasta nyt tajuat, mihin leikkiin ryhdyt.
Demoni kanssas pelaa, kysyy silmillään, varma kai sä oot?
Hölmönä katseesi vastaa, kyllä maar!
Nyt sitten lähdettiin, leikkiin syntiseen.
Nautit siitä niin, voi kumpa se tietäis siis.
Koskettaminen,
sipaiseminen,
sisälmyksiisi,
ulos sieltä,
nautintoa,
kouristus,
puristus,
purema,
nopeus,
raapia,
jatkuu,
kiihtyy,
syntiä,
huuto,
ääniä,
hymy,

Loppu.