Sekoilua Oreumissa

// Ei se mitään XD\\

Sorano jäi seisomaan siihen paikkaan ja mietti hetken. Nainen päätti mennä sängyn reunalle istumaan ja otti Kiran syliinsä. Kira nautti siitä, kun häntä oli silitelty vähän väliä ja nytkin kissademoni silitti.
" Kyllä minä pystyn kävelemään kadulla..", nainen sanoi ääneen miettien ja silitti kettua päästä.
" Ehkä hän on huolissaan sinusta", Sorano kuuli, jonkun sanovan. Nainen katsoi Edwardia, mutta mies näytti nukkuvan ja muita ei näkynyt huoneessa.
" Minä olen tässä", ääni sanoi ja demoni katsoi sinne mistä ääni tuli, eli huoneen ovelle. Siellä seisoi mustan värinen kissa, jonka vasemmassa korvassa on valkoinen läikkä, ja oli varmaan ymmärtänyt, mitä nainen oli sanonut juuri. Sorano katsoi hetken kissaa miettien.
En ennen ole puhunut kissan kanssa näin.. tässä ihmismuodossa.. nainen ajatteli ja katsoi kummissaan kissaa, joka katsoi keltaisilla silmillään takaisin naista.
" Miksi katsot minua noin kummissasi? Olethan ennenkin puhunut kissan kanssa, vai mitä?", Kissa kysyi ja hyppäsi sängylle. Sorano hätkähti.
" O-olen, mutta.. En ihmismuodossani en ole koskaan puhunut..", nainen vastasi ja nousi seisomaan ja Kira hypähti pois naisen sylistä, ettei putoaisi.
" Mutta miksi mietit liikaa asioita? Sinun päätä voi alkaa särkeä tai uuvut tai jotain sinne päin..", kissa selitti ja katsoi, kun nainen naurahti.
" Et sinä ymmärrä..", kissademoni sanoi ja pudisti päätään ja istuutui lattialle kissamaisesti. Kira meni kissan lähelle ja haisteli sitä hetken varovaisesti, mutta kissa ei välittänyt siitä.
" Mitä en voi ymmärtää?", se kysyi ja katsoi mielenkiintoisena Soranoa, joka oli kääntänyt katseensa pois kissasta.
" En jaksa selittää..", nainen vastasi huokaisten samalla ja venytteli pienesti ja otti laukkunsa pois olaltaan ja asetti sen viereensä. Hän ei todellakaan jaksaisi selittää sitä asiaa uudelleen.
" Ei sinun tarvitsekkaan selittää, koska kuulin koko jutun, kun se mies oli vielä täällä ja kerroit siitä. Sattumoisin olin etsimässä ruokaa itselleni ja kuulin, kun kerroit itsestäsi", kissa selitti ja nuolaisi tassuaan ohi mennen ja hieroi tassullaan päätään. Sorano katsoi kissaa hetken epäillen ja sitten nousi kontalleen ja samalla hiukset valuivat aaltoina naisen olkapäätä pitkin alas ja nainen katsoi kissaa silmiin keskittyneenä ja kissa katsoi naista takaisin silmiin kiiluvilla silmillään. Kira katsoi hetken molempia, jotka olivat hiljaa ja aivan hiljaa ja paikallaan. Oli aivan hiljaista.
" Sinulla on mielenkiintoisen väriset silmät", kissa sanoi rikkoen hiljaisuuden.
" Kiitos, mutta itse en pidä niistä. En oikein välitä, miltä näytän, koska ei kukaan minuun voisi ihastua. Olen varmaan kaikkien mielestä pelottava tai jotain sinne päin..", nainen sanoi ja kellertävän vihreillä silmillään katsoi nyt laukkuaan.
" Miksi? Minun mielestä olet tavallista kauniimman näköinen ja sinä olet sen verran tyhmä ja moitit ulkonäköäsi", kissa selitti ja hyppäsi sänkyltä lattialle ja sen jälkeen venytteli pienesti ja käveli Soranon lähelle. Demoni katsoi kummissaan kissaa. Kuuliko hän oikein. Musta kissa pudisti päätään hetken huokaisten.
" Haluatko tietää, mikä minua huolestuttaa?", Sorano kysyi ja meni polvilteen istumaan, jotta voisi laittaa pitkät ja tumman lilan väriset hiuksensa ponihännälle, mutta muisti, että hänellä ei ollut ponnariaan, kun se oli pudonnut hänen hiuksistaan. Musta kissa nyökkäsi pienesti. Sorano huokaisi pienesti.
" En halua muuttua taas Mikayoksi. En kestäisi sitä, jos silloin satuttaisin Jiania silloin! En.. vain kestä..", demoni selitti ja katsoi polvilla lepääviä käsiään ja kissan korvat laskeutui alas.
" Jaa.. Se sinua pelottaa..?", kissa kysyi ja ja meni makuu asentoon. Sorano nyökkäsi pienesti ja kuuli, jonkun tulevan. Kissa juoksi ikkunalle, joka oli auki ja hyppäsi muualle. Sorano katsoi hetken ikkunaa, mutta sitten meni äkkiä sänkyyn istumaan ja Kira hypähti onnellisena naisen syliin. Tuan astui sisään ja katsoi jotain paperia miettien.
" Mikä on vointi?", mies kysyi, kun oli päässyt demonin luo.
" Voin hyvin ja voin lähteä, mutta odotan Jiania. Hän lähti etsimään jotain majataloa", Sorano vastasi ja hymyili Tuanille.
'Toivottavsati hän ei kuullut tai nähnyt sitä, kun hän puhui kissan kanssa. Kira makaili demonin sylissä. Tuan nyökkäsi.
" Minun mielestä voit lähteä kyllä", mies sanoi ja katsoi Edwardia, joka nukkuu sikeästi edelleen.
" Hän sitten nukkuu..", mies jatkoi ja pudisti päätään.
" Älä huoli. minä annoin hänelle kaikki tarvittava, kun olen itsekin paranataja", nainen sanoi ja naksautti niskaansa. Tuan katsoi häntä hetken ja nyökkäsi sitten.
" Olen pahoillani, muta joudun pyytämään maksua hoidosta", mies sanoi ja käveli takaisin Soranon luokse.
" Ei se mitään. Paljonko?", nainen kysyi ja nousi sängyltä ja haki laukkunsa ja kaisoi pientä pussukkaa, jossa piti rahojaan. Pussukka on ruskean värinen ja ohut ruskea nauha ympäröi pussukan aukkoa tiukasti sidottuna.
" Hmm.. ehkäpä 30 galdia voisi olla sopiva hinta", mies sanoi ja katsoi, kun nainen kaivoi rahojaan. Sorano nyökkäsi ja otti kolikoita pussukasta, kunnes hänen kädessään oli 30 galdia ja ojensi ne miehelle.
" Kiitos", Tuan sanoi ja laski ne varmuuden vuoksi ja sen jälkeen lähti pois huoneesta.
" Paljonkohan minulle jäi?", demoni kysyi ja katsoi lempeästi Kiraa, joka näytti nukkuvan taas. Sorano hymähti ja kaatoi rahansa peitolle, Kiran viereen ja alkoi laskea.
" Tasan 190 galdia enään jäljellä..", Sorano sanoi hetken päästä laskettuaan rahansa ja huokaisi pettyneenä.
'Pitäisi hankkia töitä taas..' nainen ajatteli samalla laittaen pussukan laukun oienimpään taskuun takaisin ja katsoi ikkunasta ulos. Ulkona satoi vettä ja kaatamalla.
Missäköhän Jian viipyy? Sorano mietti huolissaan.

Nainen katsoi Jiania ja huomasi miehen olevan aivan märkä.
" Toivottavasti et vilustu, kun olet noin märkä", Sorano sanoi huolissaan ja etsi katseellaan, jos löytyisi jotain millä voisi mies kuivata itsensä, mutta ei oikein löytänyt mitään hyödyllistä.
" Hyvä. Me voimme sitten lähteä täältä", Sorano sanoi hymyillen ja siirsi Kiran pois sylistään niin varoen, ettei kettu heräisi, mutta se heräsi ja venytteli hetken ja huomattuaan Jianin, kettu juoksi miehen luo. Sorano otti laukkunsa ja laittoi sen olalleen ja otti hiuksensa laukun olkaimen lata ja antoi niiden valuvan alas selkäänsä pitkin.
" Sinun ei tarvitse hoito maksusta murehtia. Ehdin maksaa sen jo", nainen selitti ja hymyili hetken ja sitten käveli huoneesta pois. Odotushuoneeseen päästyään Sorano huomasi, että satoi vielä, kun katsoi ikkunasta ulos.
" Siellä sataa vielä. Voimme juosta sinne. Onko se kaukana?", demoni kysyi ja vielä ikkunasta ulos, kun sade piiskasi ikkunaa.

Jian hymyili ketulle sen juostessa hänen luokseen. Hän nosti eläimen syliinsä ja silitteli sen päätä.
”En minä vilustu. Ja sinne majatalolle ei ole pitkä matka, voimme juosta jos sinä jaksat”, hän sanoi ja laski ketun maahan.
”Mutta lähdetään sitten heti”, hän sanoi ja astui takaisin sateen piiskaamaan Oreumiin toivoen, että majatalo olisi vielä lähempänä mitä se oli nyt.

Hän lähti juoksemaan ja pinkoi kohti majataloa. Se sama itsensä lätäkössä kastellut kissa istui nyt erään kaupan kuistilla puhdistamassa itseään vedestä. Jian hymyili hieman ja kiristi tahtiaan toivoen Soranon pysyvän perässä. Hetken juoksun jälkeen hän näki jo edessään majatalon, josta oli varannut heille huoneet. Hän vilkaisi nopeasti kyltissä tanssivaa naista ja astui sitten sisään majatalon aulaan. Sama kodikkuus ja viihtyisyys kuvastui edelleen aulasta ja Jian tunsi olonsa saman tien mukavammaksi. Seinillä oleviin kynttilöihin oli nyt sytytetty tuli ja se loi väreilevää valoaan ympäri huonetta.
”Tule”, hän sanoi Soranolle ja lähti kävelemään kohti tiskiä. Sen takana näytti seisovan nainen, jolla oli tummanpunainen puku ja aivan lyhyet tummanruskeat hiukset, naisen takana seisoskeli jo aiemmin tutuksi tullut Spyro, paikan ainoa mies.
”Iltaa jälleen”, Jian sanoi ja mies kääntyi hänen suuntaansa.
”Ah, tulitte takaisin ja toitte seuralaisenne mukananne. Kuinka viehkeää”, Spyro sanoi ja mittaili Soranoa katseellaan.
”Hyvin viehättävää”, hän mutisi hiljaa itsekseen ja tämän katse liukui jälleen Soranon vartaloa alaspäin.
”Niin haluaisimme nyt sinne huoneeseemme”, Jian sanoi ehkä kohtuuttoman kovalla äänellä, mutta Spyron käytös ärsytti häntä.
”Aivan”, mies sanoi ja loi vielä silmäyksen Soranoon.
”Candra, käyhän hakemassa Tülay”, hän sanoi tiskin takana seisoneelle naiselle ja tämä nyökkäsi kiiruhtaen takahuoneeseen.
”Tülay näyttää teille huoneenne. Tulkaa ihmeessä sen jälkeen nauttimaan baarimme antimista”, Spyro sanoi kaksikolle ja loi vielä pitkän silmäyksen Soranoon ennen kun siirtyi palvelemaan haltialta näyttävää naista tiskin toisella laidalla.

Kohta Candraksi kutsuttu nainen saapui takaisin mukanaan melko nuorelta näyttävä vyötäröpituiset mustat hiukset omistava tyttö, jolla oli myöskin yllään tummanpunainen mekko.
”Minä näytän teille huoneenne”, tyttö sanoi hieman hiljaisella äänellä ja niiasi pienesti. Hän ei voi olla kolmeatoista vanhempi Jian ajatteli ja mietti kuinka tämä tyttö oli päätynyt töihin tähän paikkaan.
”Mikä huoneenne numero on?” tyttö kysyi erittäin hiljaisella äänellä.
”Tülay, miten voit kuvitella, että kukaan saa selvää siitä mitä sanot jos puhut noin hiljaa? Ryhdistäydy tyttö”, sanoi paikalle saapunut nainen. Tällä naisella oli olkapäille ulottuvat tummanvioletit hiukset ja samanlainen tummanpunainen mekko kuin kaikilla muillakin.
”Olen pahoillani Ayla”, Tülay sanoi ja kumarsi syvään.
”Siis mikä huoneenne numero on?” hän kysyi nyt hieman kovemmalla äänellä, mutta kuulosti siltä kuin olisi juuri purskahtamaisillaan itkuun.
”164”, Jian sanoi ja tyttö nyökkäsi lähtien kulkemaan kohti huoneen perällä olevia portaita.
”Seuraisitteko minua”, hän sanoi värisevällä äänellä ja lähti kiipeämään portaita ylöspäin.

Jian seurasi Tülayta portaita ylöspäin ja hänen kävi sääliksi tuota tyttöä. Hänellä ei ilmeisesti ollut helppoa ensinkään.
”Huoneenne”, tyttö sanoi ja avasi tummaa puuta olevan oven, jonka pintaan oli painettu numero 164. Hän astui sisään viitaten Jianin ja Soranon perässään.
”Toivottavasti viihdytte”, tyttö sanoi ja kumarsi taas. Jian huomasi jotain tippuvan huoneen lattialle, seuraavaksi hän kuuli nyyhkäisyn. Tyttö itki.
”Mikä sinulla on?” Jian kysyi polvistuen lattialle lysähtäneen tytön viereen. Tyttö aukoi suutansa kyynelten tulviessa kasvoille ja valuttaessa meikin pitkin poskia.
”Voitko sulkea oven?” hän kysyi Soranolta ja oletti oven sulkeutuvan.
”Kaikki o-o-on vain liikaa minulle”, tyttö sanoi nyyhkytystensä välistä ja mies painoi kätensä tämän hiuksille silittäen niitä kevyesti.
”Onko sinulle sattunut jotain?” hän kysyi ja Tülay loi häneen säikähtäneen katseen.
”S-Sp-Spyro-herra hän hän”, tyttö ei kyennyt enää jatkamaan vaan purskahti kahta kovempaan itkuun ja Jianin hämmästykseksi painoi päänsä tämän rintaa vasten. Mies kietoi kätensä tämän tytön ympärille ja silitti tämän hiuksia.
”Shh Shh kerro vain mitä hän on tehnyt. Kaikki järjestyy”, hän ei tiennyt miksi lupaili tytölle kaiken järjestymistä, mutta hänestä vain tuntui, että nyt oli tärkeintä saada lapsi rauhoittumaan.
”Minkä ikäinen olet?” hän kysyi ja katsoi tyttöön.
”Kaksitoista”, tyttö sanoi ja Jian tunsi tämän tärisevän.
”Ja mitä Spyro on sinulle tehnyt?” hän jatkoi kyselyään saadakseen totuuden selville.
”Hän hän hän tappoi minun perheeni, tai tapatti tai jotain ja toi minut tänne. Olen elänyt viimeisen kuukauden vampyyreiden keskuudessa ja Psyche on kertonut minulle, että heti, kun täytän kuusitoista minutkin muutetaan vampyyriksi”, Tülay sanoi ja tärisi enemmän ”En halua muuttua vampyyriksi.” Jian tunsi järkyttyvänsä. Näinkö Spyro oli hankkinut kaikki muutkin työntekijänsä? Tappamalla heidän perheensä ja muuttaen heidät sitten vampyyreiksi.
”Miksi sinä et sitten lähde vain pois?” hän kysyi tytöltä, joka nyyhkäisi.
”En minä selviäisi tuolla”, tyttö sanoi ja alkoi jo hieman rauhoittua. Jian otti tyttöä olkapäistä ja katsoi tätä silmiin.
”Kuule, mitäs sanoisit jos minä pitäisin sinusta huolta?” hän kysyi tytöltä ja hymyili.
”Sinä? Minusta? Huolta?” tyttö katsoi häntä silmät pyöreinä.
”Niin. Minä ajattelin olla täällä vielä noin kolme päivää. Kestätkö sen aikaa täällä?” hän kysyi tytöltä, joka nyökkäsi iloisemman näköisenä.
”Sovitaanko, että sinä työskentelet kuin kiltti tyttö ainakin sen kolme päivää täällä niin sitten lähdetään yhdessä pois?” hän sanoi ja tyttö nyökkäsi hymyn levitessä hänen kasvoilleen.
”Menehän nyt siistimään itsesi ja sitten tuonne alas ja tee työsi. Ajattele kolmatta päivää. Silloin pääset pois”, hän jatkoi ja leveämpi hymy kaunisti nuoren tytön kasvoja. Jian nosti tytön kainaloista pitäen ylös lattialta ja tyttö halasi häntä.
”Mikä sinun koko nimesi on?” hän kysyi tytöltä.
”Tülay Migina”, tyttö sanoi ja kurtisti sitten kulmiaan ”Entä sinun?”
”Jian Guozhi”, Jian sanoi ja Tülay hymyili.
”Entäs sinun? Oletko sinä hänen vaimonsa?” tyttö kysyi Soranolta pää kallellaan. Kunpa hän olisikin Jian ajatteli ja hymyili Soranolle.

//Sori kun kesti\\

// Ei se mitään ^^\\

Sorano juoksi miehen perässä ja piti Kiraa sylissään samalla. Sade kasteli naisen hiukset aivan märiksi, mutta ei demoni siitä välittänyt vaan jatkoi juoksuaan. Hän huomasi jossain vaiheessa kissan. Sorano katsoi sitä hetken, mutta jatkoi juoksemistaan, ettei eksyisi Jianista. Hän näki näki jo majatalon ja kyltin jossa oli tanssiva nainen.

Astuttuaan majatalon ovesta sisään Sorano katsoi ympärilleen hetken. Nainen kuuli, kun Jian sanoi hänelle jotain ja nyökkäsi ja seurasi miestä tiskille. kissademonia ahdisti hieman, kun huomasi tiskin takana seisovan miehen katsovan häntä, mutta ei näyttänyt sitä tunnetta. Kira taas murisi hiljaa, mutta demoni hiljensi hänet laittaen kätensä ketun kuono eteen. Sorano seisoi hiljaa Jianin vieressä hymyillen pienesti. Ei kauaakaan kestänyt, kun
nuorelta näyttävä tyttö, jolla oli tummanpunainen mekko. Soranon mielestä tyttö näytti aika suloiselta ja lähti seuraamaan Tülayta ja Jiania.

Sorano sulki oven käskettyä toisella kädellä ja samaan aikaan Kira hyppäsi naisen sylistä pois. Sorano ei oikein tiennyt mitä tehdä ja päätti nojata ovea vasten ja kuunteli kahden keskustelua. Nyt vasta nainen muisti, että hän oli vielä aivan litimärkä, mutta ei oikein tehnyt asialle mitään. Demoni oli aivan kauhuissan, kun kuuli mitä Tülayn selitti ja meni Jianin ja tytön luokse.
" Sorano Nekoya. Eh.. E-en ole. Olemme tavanneet hiljattain juuri.." Sorano vastasi tytön kysymykseen ja pieni puna levisi hänen poskilleen. Demoni katsoi Jiania joka näytti hymyilevän hänelle. Nainen hymyili miehelle takaisin pienesti.
" Sinulla on muuten kaunis nimi, Tülay", Sorano sanoi vaihtaen puheen aihetta ja katsoi tyttöä hymyillen lempeästi.

Muutaman minuutin päästä, kun Tülay oli lähtenyt, Sorano otti huoneen nurkalla olevasta kaapista pyyhkeen ja kuivasi hiuksiaan. Kira makoili lattialla ja nuoli tassuaan. Ulkona näytti satavan vielä ja demoni katsoi ajatuksissaan ikkunasta ulos.
Se mies.. Oli muutenkin pelottava.. Sorano ajatteli ja tunsi kylmien väreiden kulkevan aaltoina hänen selkäänsä pitkin. Kuivattuaan hiuksensa nainen kutsui Kiraa, joka riensi ilo mielin naisen syliin ja demoni alkoi kuivata kettua. Sorano ei oikein keksinyt mitään puheen aihetta, joten oli aivan hiljaa. Kuiattuaan ketun hän nousi ja käveli laukkunsa luokse, jonka oli jättänyt oven viereen aikoja sitten. Sieltä nainen penkoi mekkonsa sieltä.
" Vaihdan nopeasti vaatteeni", Sorano sanoi ja meni huoneen kylpyhuoneeseen ja sulki oven. Kissademoni vaihtoi nopeasti märän leningin päältään, jonka Jian oli ostanut hänelle. Se oli aika vaikeaa saada se pois päältä, kun leninki oli tarttunut hänen ihoonsa kiinni. Muutaman minuutin kuluttua nainen huokaisi helpotuksesta, kun oli saanut vihdoinkin sen pois päältään ja kuivaili nyt pyyhkeellä itseään. Pian hän puki kuivan mekkonsa päälleen ja tuli kylpyhuoneesta pois ja oli jättänyt leningin kuivumaan kylpyammeen reunalle kuivumaan.
" Anteeksi, että kesti hieman", demoni sanoi ja letitti samalla hiuksiaan.

Jian vilkutti Tülaylle tämän lähtiessä ja jäi katsomaan hymyillen tytön perään. Tavallaan hän oli juuri adoptoinut lapsen itselleen. Ajatus tuntui oudolta. Nyt hänen täytyisi pitää huolta jostakusta muustakin kuin itsestään ja kuljettaa tätä lasta mukanaan. Hänen täytyisi oikeastaan varmaankin asettua aloilleen ja etsiä työpaikka sekä asunto. Mies katseli Kiraa ajatuksissaan. Tämä tyttö, Tülay oli valtava muutos hänen elämässään. Hän vilkaisi Soranoa, nainen oli kaunis ja järkevän oloinen. Oliko hän jo kysynyt toisen ikää? Jian oli melko varma ettei ollut. No käyttäytymismallien mukaan naiseltahan ei saisi edes kysyä ikää. Mies kuitenkin oletti naisen olevan häntä vanhempi. Hän nyökkäsi Soranon ilmoittaessa menevänsä vaihtamaan vaatteitaan.

Mies käveli huoneen ainoan sängyn luo ja istahti sen reunalle. Jotenkin todellisuus, johon hän nyt oli itsensä heittänyt kaatui hänen ylleen arvaamattoman rajusti ja mies tunsi jonkinlaisten outojen aaltojen pyyhkivän ympäri kehonsa. Hän bongasi pöydältä harjan, jonka varressa luki sen olevan majatalon omaisuutta, ja ryhtyi harjaamaan takkuisia hiuksiaan. Hetken harjaamisen jälkeen hiukset olivat jotenkuten siistiytyneet, mutta kuitenkin hieman sotkussa. Jian tuhahti, hän ei lähes koskaan saanut hiuksiaan kunnolla suoriksi. Ne olivat suorat tasan sen hetken, kun ne olivat aivan litimärät, mutta hetken kuivuttuaan ne muuttuivat sotkuisen näköisiksi. Mies käänsi päänsä kylpyhuoneen ovelle päin kuullessaan sen avautuvan. Hän katseli hiljaa hymyillen Soranoa tämän tullessa pois huoneesta. Nainen todellakin oli hyvin sievä.
”Ei se mitään. Näytät muuten kauniilta”, hän sanoi ja hymyili naiselle niin kauniisti kuin vain pystyi. Hetken hymyiltyään Jian muuttui värähdellen näkymättömäksi itse sitä kuitenkaan haluamatta.

Kissademoni punastui aika paljonkin, kun kuuli Jianin viimeisimmän kommentin.
" Kiitos", nainen sanoi ja kääntyi katsomaan miestä hymyillen, mutta hymy hyytyi, kun hän huomasi Jianin katoavan.
" Jian?", Sorano kysyi hieman säikähtäneenä ja päästi hiuksistaan irti. Letti purkautui hieman, velttona ja hieman kosteina liukuivat naisen selkää pitkin niin pitkälle alas, kuin suinkin ylttivät. Kettu katsoi sängyllä jiania aika kummissaan. Demoni käveli Jiania kohti muutaman askeleen ja katsoi miestä huolissaan, mutta ei saanut sanoja ulos suustaan vaikka kuinka yritti.
" Mi-mitä..?", hän sai ulos suustaan ja katsoi edelleen miestä tai ainakin sitä mitä siitä näkyi vielä.

Jian hymyili Soranolle ja kohotti kättään tajuten sitten, että ei nähnyt sitä.
”No voi perkeleen perkele”, hän kirosi kovaan ääneen ja tajusi vasta sitten, että nainen saattaisi säikähtää tyhjästä kuuluvaa kiroilua.
”Älä pelkää, minä olen aivan kunnossa. Tätä tapahtuu välillä”, hän päätti, että rauhoittelu olisi paikallaan. Yhtäkkiä pirullinen virnistys kohosi hänen kasvoilleen ja hän liikkui täysin näkymättömänä niin hiljaa kuin pysty Soranon taakse. Hän piti toista kättään suunsa edessä ettei ryhtyisi nauramaan ja seisoi hiljaa naisen takana. Pian hän otti kätensä pois suunsa edestä ja nappasi naisesta kiinni nostaen tämän ilmaan.
”Böö”, hän kuiskasi toisen korvaan muuttuen sitten hiljalleen takaisin näkyväksi.

//Jian pitää Soranoa sylissään siis niin, että toinen käsi on polvitaipeiden alla ja toinen pitää selän takaa kiinni. Sorano on siis selällään poikittain. Ymmärräthän?\\

// Ymmärrän :D\\

Nainen katsoi eteenpäin, kun ei oikein tiennyt minne katsoa ja säpsähti hieman, kun kuuli Jianin kiroavan kovaan ääneen ja astui pari askelta taakse päin. Häntä ei oikein pelottanut, mutta oli vain hieman shokissa. Demoni tunsi, kun mies nosti hänet syliinsä. Sorano säihkähti aivan totaalisesti ja tunsi kuinka sydämmensä pamppasi lujaa.
" IIIIIKK!", nainen kiljaisi kovaa ja pelkäsi putoavansa. Sorano huomasi Jianin palaavan taas näkyviin ja oli helpottunut hieman.
" Sinä senkin.. Meinasin saada sydänkohtauksen", Sorano sanoi hieman moittien ja alkoi nauraa. Kira loikoili vain sängyllä. Se oli hieman mustasukkainen, mutta ei oikeib jaksanut tehdä mitään ja haukotteli hieman ja sulki silmänsä. Ulkona ei enään satanut samalla lailla, kuin aiksemmin. Enimmääkseen tihkutti ja aurinkokin oli laskeutumassa. Sorano katsoi miestä silmiin hymyillen suloisesti. Demonin oli jotenkin mukava olla siinä, vaikka ei tiennyt miksi. Ovelta kuului koputusta. Sorano katsoi ovelle ihmetellen.
" Kuka siellä voisi olla?", nainen kysyi ja katsoi Jiania. Kira hyppäsi sängyltä ja juoksi ovelle mielenkiintoisena ja odotti, että joku avaisi oven.

Jian nauroi Soranon säikähdykselle.
”No et saanut sydänkohtausta. Onneksi”, hän sanoi ja hymyili toiselle säteilevästi. Naisen hymyillessä hänelle hän huomasi, että tämän hymy oli yllättävän suloinen. Muutenkin neiti, jota hän piteli parhaillaan sylissään oli aivan syötävän suloinen. Koputuksen kuuluessa Jianin olisi tehnyt mieli kirota koputtaja alimpaan helvettiin. Juuri, kun hän oli edistymässä asiassaan joku kehtasi tulla häiritsemään. Hän puristi Soranon hetkeksi itseään vasten, laski tämän sitten sängynlaidalle istumaan ja vastaamatta toisen esittämään kysymykseen marssi ovelle ja vetäisi sen auki. Oven takana seisoi hänen suureksi harmistuksekseen Spyro. Aina niin ylväänä ja arvovaltaisena.
”Anteeksi nyt vain, mutta mitä sinä tällä teet?” hän kysyi ehkä hieman liiankin töykeään sävyyn.
”Olin vain kuulevinani täältä kirkunaa ja ajattelin tulla tarkistamaan ettei teillä ole mitään hätää. Taisin keskeyttää jotain?” Spyro katsoi Soranosta Jianiin ja takaisin virnistellen kummallisesti.
”Todellakin. Joten voisitko nyt ystävällisesti poistua?” Jian sanoi ja nyökäten Spyro poistui huoneesta.
”Rasittavaa”, Jian tuhahti ja muuttui näkymättömäksi, tällä kertaa tarkoituksella. Hiljaa hän hiipi Soranon vierelle ja puhalsi ensin tämän korvaan laskien huulensa sitten tämän niskaan muuttuen hiljalleen näkyväksi.
”Mmh, tuoksut hyvälle”, hän sanoi hiljaisella äänellä toisen korvaan.

Sorano katsoi hetken Jiania, kun tämä puhui Spyrolle ja sen jälkeen siirsi katseensa muualle. Kira pettyi pahasti ja käveli huoneessa olevan kaapin viereen ja makasi siinä. Demoni oli oli jäänyt tuijottamaan lattiaa. Kun mies puhalsi hänen korvaansa, Sorano tunsi kylmien väreiden aaltoilevan selkäänsä pitkin ja hätkähti säikähtäen. Sorano hymähti hieman ja katsoi Jiania silmiin. Mies oli erittäin mukava ja nainen luotti mieheen jo, vaikka he olivat tunteneet vain jonkin aikaa. Sorano nojasi miehen rintaan ja tunsi Jianin lämmön.
" Jian.. Et ole vielä kertonut itsestäsi oikein mitään", Demoni sanoi hempeästi muistaessaan sen, ettei hän melkein mitään tiennyt miehestä.
" Ei sinun ole pakko.. Mutta olisi kiva tietää, vaikka mitä teet työksesi", nainen sanoi hymyillen ja katsoi miestä silmiin odottavasti, että tämä kertoisi. Häntä kiinnosti kuulla mitä Jian teki työkseen. Hän voisi olla joku.. ei ainakaan omista ravintolaa, koska muuten olisi vienyt minut sinne.. Eikä majataloakaan.. hän mietti, mutta se on kumminkin hänelle on aivan sama mikä mies teki työkseen, koska se ei merkinnyt oikeastaan mitään.

Jian hymyili tyytyväisenä Soranon nojatessa häntä vasten. Mies otti hyvän asennon sängyllä ja kurtisti kulmiaan hieman naisen puhuessa.
”Ah, niin enpä ole tullut maininneeksi. No voinhan minä itsestäni kertoa”, mies sanoi ja silitti naisen hiuksia hellästi.
”No mistäs aloittaisin. Saat tietää sen ammatin myöhemmin kunhan olen päässyt tarinassani siihen asti. Mutta sitten kunhan minä olen kertonut itsestäni niin haluaisin kuulla sinusta jotain”, mies hymyili ja suuteli Soranon niskaa uudestaan.
”Eli siis nimeni on Jian Guozhi ja olen 18-vuotta. Olen ihminen ja no, älä pidä minua outona äläkä minään kamalana rikollisena, mutta olen työtön ja elätän itseni varastelemalla ihmisiltä rahaa”, Jian painoi päänsä hetkeksi, mutta jatkoi sitten tarinaansa.
”Eli siis olen varas ja jostain kumman syystä osaan muuttua näkymättömäksi ja kuten tuossa aikaisemmin tapahtui, se käy joskus vahingossa enkä mahda sille mitään. Eli ei kannata säikähtää jos niin tapahtuu vielä joskus uudestaankin. Pystyn tekemään sen kyllä omasta tahdostanikin. Vanhempia minulla ei ole, koska he hukkuivat ollessani seitsemän ja sisaruksia en omista myöskään. Olen elänyt huoltajani Lifenin luona niin kauan kunnes täytin 16. Sitten minulla on jokin kummallinen sairaus, jonka takia saatan vajota jonkinlaiseen tiedottomaan tilaan, jolloin en kuule enkä näe mitään”, Jian lopetti tarinansa ja katsoi Soranoon hitusen puolustelevan näköisenä.
”No, nyt tiedät minusta varmaan enemmän kuin kukaan tähän mennessä”, hän sanoi virnistäen ja silitti jälleen naisen hiuksia.
”Haluaisitko sinä nyt kertoa itsestäsi?” hän kysyi ja kietoi kätensä toisen ympärille.

//Pyydän nyt tässäkin anteeksi, koska minulla hieman kesti tuon vastaamisen kanssa\\

Demoni kuunteli hiljaa Jiania ja nyökkäili merkitsi siitä, että ymmärsi. Kun mies lopetti ja kysyi häneltä, Sorano katsoi Jiania hymyillen.
” Otan osaa. Ei se minua haittaa jos olet varas ja voin kertoa itsestäni”, demoni sanoi ja otti paremman asennon.
” Olen Sorano Nekoya, 20-vuotta. Olen kissademoni, kuten olet varmaan huomannut. Olen ammatiltani parantaja. Asuin äitini, isoäitini ja veljeni kanssa enimmikseen Valuinessa. Isäni itse oli matkoillaan melkein aina. Ja minulla on ollut sisko, Miyako, joka ehti elää kuusi vuotta vain, kun hän kuoli ja samana päivänä synnyin minä. Ja silloin minulla oli toinen silmä tumman keltainen ja toinen veren punainen ja monet uskoivat Miyakon sielun olevan minun sisälläni, joka kuulostaa ihan tyhmältä..”, Sorano selitti ja katsoi muualle hetkeksi.
” Mutta se näköjään oli totta.. Se ilmestyy joskus, kun olen vaarassa tai ainakin tunnen itseni olevan vaarassa, mutta ei kumminkaan..”, nainen mutisi hiljaa ja katsoi Jiania. Sorano alkoi hymyillä.
”Kun olin matkaillut jonkin aikaa löysin Kiran, joka oli aivan pieni poikanen ja erittäin pahassa kunnossa. Minä hoidin sen ja pidin siitä hyvää huolta. Siinä oli minun tarinani”, demoni sanoi ja jäi katsomaan miestä silmiin. Kira hörötti korviaan kuullessaan hänen nimensä sanovan ja katsoi kahta hieman ärtyneenä. Mustasukkaisena se juoksi Soranon ja Jianin väliin. Sorano nauroi.
” Joku taitaa olla hieman mustasukkainen..”, hän tokaisi ja katsoi Kiraa. Soranoa alkoi pikku hiljaa väsyttää. Nainen ei ollut aivan varma olko keski yö jo.
" Kummalla puolella haluaisit nukkua?", nainen kysyi ja katsoi petiä.


// Ja taas jälleen kerran pahoittelen, että on kestänyt ikuisuuden, että vastaan.. Anteeksi\\

Jian nyökkäsi Soranon puheille ja vilkaisi sitten sänkyä.
”Minulle on aivan sama kummalla puolella nukun. Kunhan nukun jossain”, hän sanoi ja asettui makuulle sängylle. Hetken mietittyään hän loikkasi Soranon kimppuun ja ryhtyi kutittamaan tätä.
”Kutituskuolema”, hän nauroi ja kaatoi naisen sängylle. Hetken vielä kutitettuaan hän havaitsi joutuneensa naisen päälle. Hieman vaivautunut hymy kohosi hänen kasvoilleen.

//Olen enemmän kuin pahoillani lyhyestä vastauksesta\\

Sorano katsoi Kiraa, joka oli siirtynyt hänen jalan viereen ja silitti sitä, kuunnellen Jiania samalla. Nainen oli nousemassa seisomaan, kun hän tunsi jonkun kutittavan häntä. Hän nauroi ja yritti päästä miehen otteesta irti. Vatsassa alkoi tuntua, kun hän nauroi. Nauru loppui äkkiä, kun demoni huomasi Jianin olevan hänen päällään. Hieman punastuneena, hän nauroi vaivalloisesti. Kira ei vähän aikaa sitten välittänyt kahden leikistä, mutta nyt oli mennyt siihen suuntaan, että se tuijotti mustasukkaisena molempia vuorotellen. Tuuli ulvoi ulkona, mutta sade oli lakannut aikoja sitten. Sorano kuuli, kun käytävästä vielä kuului askelia, mutta aika harvoin.

// Olen erittäin pahoillani, että tuli lyhyt\\

Jian pyörähti pois naisen päältä ja nousi seisomaan. Ei hän ollut tarkoittanut ruveta liian läheiseksi. Hieman punastuen hän asteli edestakaisin huoneessa ja vilkuili välillä Soranon suuntaan.
”Tiedätkö, en tiedä olenko kuitenkaan hyvää seuraa sinulle. Tai siis en ole hyvää seuraa oikeastaan kenellekään. Sinunkin seuraasi tuppauduin, koska ajattelin ryöstää sinut. Ne ajatukset ovat kyllä jo hävinneet, mutta en usko, että seurani kannattaa. Olen niin pahoillani. Hyvästi”, Jian suuntasi askelensa kohti ovea, ulos ovesta, ulos majatalosta. Hänen olisi jälleen aika vaihtaa kaupunkia.

//Jian siis lähti. Kiitoksia pelistä. Olen pahoillani, kun kesti ja, koska jouduin lopettamaan tämän näin, mutta minun on pakko vähentää pelejä tai en jaksa.\\

Sorano katsoi Jiania kummastuneena ja kuunteli tämän selitystä. Hän pudisti päätään ja oli sanomassa, mutta huomasi miehen jo lähtevän.
" Jian, odota!", nainen huusi miehen perään ja juoksi ovelle, mutta jokin hänen sisällään pysäytti hänet. Hänen sisällään kouristi. Demoni sulki ovensa ja nojasi siihen. ' Miksi tämän piti mennä näin..?', hän ajatteli ja laskeutui alas lattialle nojaten edelleen ovea vasten. Hän oli siinä ja halasi polviaan. Kyyneileitä alkoi valua naisen poskia pitkin ja nyykyhti. Kira katsoi surullisena omistajaansa, kun tämä itki. Se yritti lohduttaa tätä puskien naisen jalkaa. Sorano katsoi lemmikkiään surullinen ilme kasvoillan. Hetken päästä nainen pyyhki kyyneleet kasvoiltaan ja sanoi hiljaa:
" Kaikki kunnossa, Kira. Ehkä se on näin tarkoitetu.. Jäimme taas kaksistaan..". Sorano hymyili Kiralle pidätellen kyyneleitä. Kettu katsoi allapäin demonia ja hyppäsi tämän syliin.

// Kiitos. Oli kiva peli ja toivottavasti joskus toistekin voimme pelata :D\\