Yksi tehtävä, monta ongelmaa

// RevitytSiivet tänne näin :D\\

Päivä oli pilvinen ja muutenkin viileä. Tuuli puhalsi viilentäen ilmaa vielä enemmän. Miran kaduilla oli vilskettä kumminkin. Erilaisia olentoja näki kaduilla kulkevan. Puheen sorinaa kuuli väkisinkin. Nao ei ole koskaan oikein tykännyt olla näin väki rikkaissa paikoissa. Nuorukainen seisoi erään kahvilan läheisyydessä ja katsoi jään sinisillä silmillään kadun tapahtumia. Mies oli saanut viestin eräältä hepulta, joka tahtoi hänen hoitelevan jonkun päiviltä. Se ei ollut yhtään uutta hänelle kylläkään. Ihmisolennolla oli päällään tumman sininen paita ja mustat housut, jotka ovat hieman löysät hänelle. Sen päällä hänellä oli kaapu, jossa oli iso huppu. Se oli mustan ruskean värinen. Miehen hiukset olivat tummalla nauhalla kiinni. Toisessa kädessään hän kantoi katanaa. Hän ei koskaan kulkenut minnekään ilman sitä.

Olentoja vilisi ohi ja Aika kului hitaasti. Eipä kauaa kestänyt, kun Nao huomasi henkilön kävelevän häntä kohti ja katsoi tätä. Olento oli häntä hieman lyhyempi ja omisti aikamoisen parran. 19-vuotiaan ilme ei värähtänytkään, kun tuntematon henkilö pysähtyi hänen eteensä ja katsoi ruskeilla silmillään mulkoilevasti. Nao tuijotti kylmästi toista takaisin ja odotti toisen aloittavan. Hiljaisuus jatkui kaksikon yllä hetken ennen kuin lyhyempi rikkoi sen:
" Tuollainen rääpäle on mukamas palkkamurhaaja?". Mies enemmän mutisi ärsyyntyneenä tuon. Nao puolestaan katsoi toista kylmästi, mutta ei sanonut mitään. Vaan kääntyi ja oli kävelemässä pois päin. Ei hän ehtinyt kuin pari askelta ottaa, kun hän tunsi lyhyemmän tarraavan hänen kaapuunsa ja katsoi tätä hiljaa. Oli harvinaista, että hän puhui. Hän ei vain oikein tykännyt kommunikoida muiden kanssa.
" Kyllä sinä kelpaat", mies sanoi nopeasti ja vilkuili ympärilleen. Nuorukainen oli edelleen hiljaa ja katsoi toista.
" Ota tämä ja hoida homma mahdollisimman nopeasti ja siinä lukee mistä voit löytää minut", mies sanoi nopeasti samalla työntäen paperin pojalle ja häipyi samantien. Nao katsoi hieman ällistyneenä toisen loittonevaa selkää ja sen jälkeen kädessään olevaa paperi lappusta.
' Outoa...', hän ajatteli ja alkoi tutkimaan paperia.

Siinä luki tietoja päiviltä hoidettavasta henkilöstä ja sun muuta. Ehkä hieman tylsältä homma vaikuttaa, mutta palkka tästä on aikamoinen, niin kyllä hän sen tekee. Pojalla oli taas rahat hieman lopussa. Nuorukainen lähti kulkemaan toiseen suuntaan suunnitellen miten hoitelisi henkilön.

// Hehehe... Otsikko on kylläkin aivan random XD\\

Räsynukke, tuo suurehkon, likaisenvalkoisen ja laihan suden muodossa tallusteleva demoni uikutti vimeasti puiden suojissa. Nälkä kurni vatsassa kovempana kuin pitkään aikaan, mutta tuonne kaupunkiin, kaiken sen massan sekaan ei tehnyt mieli mennä. Susi vilkuili sen jalkojen juuressa olevaan nukkeen, eriparisilmissään epäröintiä ja jopa hitunen pelkoa. Räsy luimisti ohuet korvansa niskaansa vasten, laski hieman päätään ja päästi ilmoille pitkän, vaimean ulinan. Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Jos halusi pysyä hengissä, oli hankittava jotain syötävää. Ja helppo ruoka oli kaupungissa.
Räsynukke nappasi nuken hellästi hampaisiinsa, kohottautui laihojen jalkojensa varaan ja lähti nopeaan tahtiin kipittämään kaupunkiin, häntä aavistuksen verran koipien välissä ja korvat tiukasti luimussa. Susi väisteli jokaista vastaantulijaa, ja ärähti niille jotka erehtyivät talsimaan liian läheltä. Jonkin aikaa kuljettuaan tämä alkoi rauhoittua, ja keskittyi nyt paremmin ruuan keräämiseen. Räsynukke pujahti ohuehkolle kulmalle, josta leijaili ruuan tuoksu. Hiljaa hiipien tämä lähestyi jonkinlaista roskatunkiota, josta kuului rottien vaimeaa piipitystä. Susi kohotti korvansa ylös, laski nuken varovasti maahan ja hiipi roskatunkion luokse, ja nopealla liikkeellä nappasi yhden rotan suuhunsa, ja sen enempää aikailematta, viitsimättä edes purra sitä kuoliaaksi Räsynukke painoi sitä molemmin tassuin ja ahnaasti repi rotan vähäistä lihaa. Nälkä ei kuitenkaan sillä loppunut, vaan Räsy saalisti vielä muutaman rotan.

Susi vilkaisi ensin oikealle, sitten vasemmalle, jonka jälkeen lähti nopeahkosti lönkyttelemään pois kujalta, päämääränään palata takaisin metsään. Tämä pujotteli jälleen olentojen ohitse, niin kaukaa kuin vain pääsi. Samassa tämän eteen asteli mustanruskeaan kaapuun sonnustautunut nuorehko mies, jonka toisessa kädessä komeili katana ja toisessa paperilappu.
Räsynuken niskavillat nousivat pystyyn, ja tämä laski päätään, kyyristäen selkäänsä. Tämän eriparisilmät tuijottivat lautasen kokoisina miehen ohitse, "sielunperhoseen", selittämättömiin valoihin joita vain Räsy näki jokaisella olennolla, tietämättään olivatko ne hänen hulluutensa luomia vaiko totisinta totta. Tuon miehen sielunperhonen oli tummanharmaa, voimakassiipinen. Valkoturkin ylipitkät kynnet upposivat maahan. Tuon värisen sieluperhosen poika oli vain kerran elämänsä aikana nähnyt, eikä siitä ollut seurannut hyvää.
Räsynukke värähti, nukke putosi hänen suustaan, ja keuhkoista purkautui kirkumista, korviariipivää, tukahtunutta kirkumista. Samassa suden hahmo näytti hieman läpikuultavalta, särisevältä kuin huonosti näkyvä televisio, ja siinä samassa se katosi. Ei mennyt kahtakaan sekunttia kun susi ilmesyti jälleen esiin, yhtä särisevän näköisenä, mutta hän oli metrin taaempana kuin äsken. Susi katosi välillä näkyvistä, alle sekunniksi, ja ilmestyi jälleen takaisin samalle paikalleen. Särinä loppui, sillä susi huomasi hänen nukkensa lojuvan maassa, lähempänä tuota tuntematonta miestä kuin sutta itseään. Yhdessä hetkessä oli susi muuttunut ihmiseksi, nuoreksi, noin 11-vuotiaaksi ja laihaksi pojaksi jonka yllä oli likaisenvalkoinen pakkopaita, tosin sen pitkät hihat olivat vapaina. Alaselkään asti ylettyvät, pikimustat hiukset vain lehahtivat kun Räsynukke syöksähti napaten nuken tiukasti rintakehäänsä vasten, ja tämä jäi kyyhöttämään maahan miehen eteen, raivokkaasti sähisten, eriparisilmät lautasen kokoisina.

Nuorukainen nosti katseensa paperista ja katsoi jään sinisillä silmillään olentoa, joka oli jostain ilmestynyt hänen eteensä. Olento näytti olevan aika huonokuntoinen susi. Muuten pojan huomio ei olisi kiinnittynyt suteen, mutta tämä näytti tuijottavan jotain järkyttyneen näköisenä. Nao ei ollut varma mitä toinen tuijotti, mutta ei välittänyt. Eipä kauaa kestänyt, kun mies kuuli olennon kirkuvan ärsyttävästi jostain kumman syystä. Nuorukaisen korvia vihloi kamalasti ja hän peitti korvansa yrittääkseen vihlonnan hellittävän edes vähän. Monet muutkin olivat pysähtyneet ja pitivät korvistaan kiinni. Kesti hetken aikaa ennen kuin se loppui. Musta hiuksinen katsoi siihen suuntaan missä oli ollut outo susi, mutta se näytti menneen kauemmas hänen luotaan. Hän pudisti päätään ja oli jatkamassa matkaansa, mutta näytti jonkun nuken makaavan maassa. Poika arveli sen olevan tuon olennon. Häntä mietitytti kylläkin että miksi ihmeessä toinen oli tuijottanut jotain niin järkyttyneenä. Nao ei muistanut ennen nähneet olentoa, mutta sudethan olivat melkein samanlaisia. Ehkäpä olento tiesi hänet. Sitten ei olisi mikään ihme.

Nao huomasi pienen pojan ilmestyi nopeasti nuken luokse ja jäi siihne nuorukaisen eteen. Toinen näytti aika huonokuntoiselta oikeastaan. Pieni poika muistutti Naota eräästä henkilöstä jonkin ajan päästä. Siitä oli jo jonkin aikaa kun hän oli tavannut sen ja ykskaks juossut pois. Musta hiuksinen pudisti päätään ja ei välittänyt toisesta henkilöstä jatkaen matkaansa. Hänen olisi hoidettava tämä työ mahdollisimman pian.

Sydän hakkasi epärytmikkäästi kalpeaa rintakehää vasten. Suuriksi rävähtäneet eriparisilmät tuijottivat räpäyttämättä, liikahtamatta tuon mustanruskeakaapuisen nuorukaisen tummanharmaata sielunperhosta. Tuo väri ei voinut tietää hyvää. Ei, koska se oli niin tumma. Tummat värit olivat pahoja.
Räsynukke oli lakannut sähisemästä, mutta ilme oli järkyttynyt, pelokas ja äärimmäisen varautunut. Tekisikö mies Räsynukelle jotain? Veisikö se Frightin? Tappaisiko se hänet? Pojan kädet puristuivat tiukemmin nuken ympärille. Keho jähmettyi liikkumattomaksi, olkapäät kohosivat aavistuksen. Niskavillat kohosivat pystyyn kun mies otti askeleen lähemmäs.. Ja ohitti pojan. Räsyn katse seurasi miestä hetken päästä, kun tämä sai jäsenensä liikkeelle. Outoa. Miksei se tehnyt pojalle mitään? Oliko Räsynukke arvioinut sielunperhosen värin merkityksen sittenkin väärin..? Poika oli liian utelias, asiasta olisi otettava selvää.
Räsynukke kohottautui jaloilleen, ja lähti miehen perään. Poika hiljensi vauhtiaan ollessaan noin metrin päässä mustatakkisesta miehestä, ja seurasi tätä niin hiljaa kuin kykeni. Katse nousi tummanharmaaseen sieluperhoseen, jonka lento näytti olevan vaivatonta niin voimakkailla siivillä.
Toinen käsi hellensi otetta nuken ympäriltä, ja ojentautui miestä kohti. Räsyn pitkä hiha vain juuri ja juuri hipaisi miehen käsivartta, mutta poika inahti itsekseen ja värähti hypähtäen kauemmas. Hän halusi olla varovainen, kun oli näin tietämätön. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan, joten poika kiri taas miehen kiinni, tällä kertaa Räsy hivuttautui lähemmäs, niin että toinen varmasti huomasi sen vaikkei poika toiseen koskenutkaan. Pieni nuuhkaisu, hiljainen inahdus ja nuorukainen otti jälleen etäisyyttä. Pian tämä taas palasi miehen rinnalle, tällä kertaa vielä lähemmäs kuin äsken. Hämmennystä täynnä olevat silmät vilkuilivat välillä tummanharmaata sieluperhosta, välillä miestä itseään. Samassa Räsynuken olemus muuttui jälleen säriseväksi, epätarkaksi - teleportaatio. Ja samassa sekunnissa oli tämä ilmestynyt miehen eteen pysäyttäen tämän, ja silmät suurina tuijotti miestä suoraan silmiin.
" Miksi väri tummanharmaa? Mistä se kertoo? " Räsynukke kysyi kallistaen päätään. Nukkea hän puristi edelleen tiukasti rintakehäänsä vasten.

Nao katsoi jään sinisillä silmillään eteenpäin kun käveli. Edelleenkään nuorukainen ei tykännyt olal tälläisessä meluavassa paikassa. Hän ei ollenkaan huomannut pojan seuraavan, mutta oli semmoinen tunne, että joku seuraisi häntä ja oli varuillaan koko ajan, mutta ulkoapäin hän näytti aivan rennolta. Jonkin aikaa käveltyään, Nao huomasi sivusilmällään tutun lapsen kävelevän vierellään.
' Mitä hän haluaa..?', 19-vuotias mietti, mutta ei huomoinut toista ollenkaan. Ensiksi meinaa kuolla pelosta, kun näkee hänet ja nyt seuraa. Poika päätti olla välittämättä toisesta ja siirsi huomionsa muualle.

Eipä kauaa kestänyt, kun tumma hiuksinen huomasi aikaisemman lapsen ilmestyvän hänen eteensä. Nao pysähtyi ja katsoi kylmästi lasta, joka katsoi häntä ja kysyi:
" Miksi väri tummanharmaa? Mistä se kertoo? ". Poika oli hieman hämillään toisen kysymyksestä, mutta ei näyttänyt sitä. Hän oli hetken hiljaa ja sitten ohitti lapsen. Hänellä ei ollut aikaa pennuille. Joten hän vain ei huomioinut toista. Mutta kysymys jäi vaivaamaan häntä. Mitä toinen tarkoitti sillä? Nuorukaista jäi se ärsyttävästi vaivaamaan, mutta ei kumminkaan halunnut kysyä toiselta. Ei, hänellä oli nyt kiire.

Pää kallistui toiseen suuntaan, kun poika odotteli vastausta. Minkäänlaista hämmennystä ei toisen kasvoilta löytänyt, mutta silti pieni virne kohosi Räsynuken kasvoille. Ja jälleen kerran mustakaapuinen mies ignoorasi pojan täysin, ja ohitti tämän sanaakaan sanomatta. Räsynukke jäi jälleen hetkeksi katsomaan tuntemattoman perään. Hymyntapainen virne levisi tämän kalpeille kasvoille, ja Räsy pyyhälsi miehen perään. Tällä kertaa Räsynukke talsi toisen perässä, ja matki tämän askelmia. Hetkeksi näytti poika tyystin unohtavan mitä olikaan tekemässä, kun hetken ajan hyräili itsekseen. Pienesti säpsähtäen katse kohottautui edellä kulkevaan henkilöön, ja poika kiri miehen vierelle.
" Vaiti vain, ilmeettömästi ohittaen. Sanat eivät Räsynuken taida kiinnostaa? " Poika katseli toisen kasvoja, omilla kasvoillaan ihmettelevä katse. Se kuitenkin muuttui pian takaisin leveäksi virneeksi. Katse laskeutui maahan ja Räsy hyräili jälleen vaimeasti itsekseen.
Kuitenkin aivan yllättäen Räsynukke käytti jälleen teleportaatiota ja ilmestyi taas miehen eteen kuitenkaan pysäyttämättä tätä, vaan laahusti kömpelösti toisen edessä. Räsynukke painautui lähes mieheen kiinni - selvästi kutienkin huoamsi että poika varoi koskemasta toiseen - ja silmät olivat jälleen lautasen kokoiset, mutta suu oli leveässä virneessä.
" Huijaaminen turhaa, huomaamme sen kuitenkin. Uteliaisuus, sen näkee silmistä, oikesti tietää tahtoo, mitä me tarkoittaa.. " Poika sanoi, ja sanojensa jälkeen vetäytyi miehen vierelle, jääden hieman jälkeen, mutta tallusteli silti omaa vauhtiaan toisen perässä.

//Anteeksi epäaktiivisuus.. x_x//

Nao jo ehti kuvitella pääsevänsä eroon oudosta lapsesta, mutta kuuli pojan hyräilevän hänen takana. Miksei yksi pieni lapsi voisi ymmärtää hänen tahtovan olla yksin. Vai oliko se todellakin niin tyhmä eikä tajunnut? Se voisi olla kyllä ihan mahdollista. Hän edelleen ignoorasi toista ja jatkoi matkaansa. Eipä kauaa kestänyt, kun lapsi kiri hänen vierelleen ja kuuli toisen sanovan:
" Vaiti vain, ilmeettömästi ohittaen. Sanat eivät Räsynuken taida kiinnostaa? ". Nao ei katsonut toista ja oli ilmeetön edelleen. Häntä häiritsi se miksi ensinnäkään tuo seurasi häntä. Eikö häntä pelottanut olla hänen kanssaan? 19- vuotias nuorukainen kumminkin huomasi pojan ilmestyneen hänen eteensä ja lähestyi liiankin lähelle häntä. Hän katsoi toista ja kuuli toisen sanovan:
" Huijaaminen turhaa, huomaamme sen kuitenkin. Uteliaisuus, sen näkee silmistä, oikesti tietää tahtoo, mitä me tarkoittaa.. ". Palkkamurhaaja mietitytti toisen puhe tyyli. Se oli aika omituinen, mutta hän oli jotenkin tottunut siihen jo. Olihan hän tavannut ennenkin olentoja, jotka puhuivat vähän samanlailla. Tumma hiuksinen pysähtyi ja tuijotti lasta.
" Mitä sinä haluat?", hän kysyi hiljaa ja kylmästi. Häntä alkoi todellakin ärsyttää tuo penska.

// Ei se mitään n.n'' Olen itsekin ollut epäaktiivinen vähän aikaa\\

Räsynukke hyppelehti mustakaapuisen miehen perässä, ja leikitteli nukellaan, supisten tälle vähän väliä ties mitä. Samassa toinen yhtäkkiä pysähtyi ja jäi tuijottamaan Räsyä, jonka takia poikakin pysähtyi ja nosti katseensa mieheen.
" Mitä sinä haluat?" Tuo kysyi kylmästi. Räsynuken kasvoille kohosi leveä virneentapainen hymy, kuin tämä ei olisi kuullutkaan miehen äänessä värähtelevää kylmyyttä.
" Haluamme tietää, sitä vain. Väri harmaa on meille mysteeri, emme tiedä mitä se tarkoittaa. " Räsynuken virne hälveni ja tilalle tuli mitäänsanomaton ilme, kun tämä päätään kallistaen kohdisti katseensa toisen tummanharmaaseen sieluperhoseen.
" Niin lähellä valkoista, mutta niin lähellä mustaa.. Mitä se tarkoittaa? Haluan selvää ottaa. Sitä minä haluan. " Virne palasi pojan kasvoille leveänä, kuten ennenkin. Nuorukaista ei näyttänyt enää mies näyttänyt pelottavan, mutta tosiasiassa tämä oli hieman varuillaa, ja kyllä, hieman peloissaankin. Uudet, hänelle tuntemattomat asiat olivat Räsylle hämmentäviä ja tämä suhtautui niihin aina varauksella.

Nao katsoi toisen virnistelyä ja kuuli pojan vastaavan:
" Haluamme tietää, sitä vain. Väri harmaa on meille mysteeri, emme tiedä mitä se tarkoittaa. " Mies katsoi poikaa hiljaa ja sen jälkeen käänsi selkänsä toiselle. Hän ei oikein ymmärtänyt mitä toinen selitti.
" Niin lähellä valkoista, mutta niin lähellä mustaa.. Mitä se tarkoittaa? Haluan selvää ottaa. Sitä minä haluan", mies kuuli pojan jatkavan.
" Parempi että pysyt kaukana minusta", Nao sanoi hiljaa ja jatkoi matkaansa olettaen tuon pojan tajuavan jo ettei seuraisi häntä. Hänen kanssaan oleminen oli vaarallista. Hän oli muutenkin tottunut olemaan yksin. Palkkamurhaaja käveli hiljaisena ja yritti olla miettimättä mitä poika oli tarkoittanut, mutta se oli vaikeaa.

// Anteeksi kesto. Olin kokonaan unohtanut tämän, anteeksi, anteeksi ^^\\

Räsynukke kallisteli päätään puolelta toiselle, katsellen tuota tuntematonta herraa suurilla eriparisilmillään. Ja vaikka toinen sanoikin - tai pikemminkin käski - Räsyä pysymään kaukana toisesta, pojan suupielille kohosi virne. Räsy hihitteli hetken, ennenkuin lähti kiellosta huolimatta jälleen kerran seuraamaan miestä.
" Todellakin, todellakin Fright, hassu setä, kerta kaikkiaan.. Hih hih.. " Mustatukkainen hihitteli nukelleen. Sanallisia varoituksia ei Räsynukke todellakaan ymmärtänyt sillä noh, hän oli hieman vialla päästään. Poika lähestyi miestä oikealta puolelta, polvet hieman koukussa ja selkä kyyryssä - asento näytti jotenkin alistuvalta, mutta suulla koreili virneentapainen hymy ja silmät loistivat uteliaina.
" Minne on hän menossa, en tiedä. Kysytäänkö? Hihi, kysytään, kysytään pois.. " Räsy kuiskaili kuin itsekseen. Katse kohottautui mieheen.
" Minne matkaa hän, niin vakavana? Murhaamaanko menossa? Hih hih, totta tosiaan, siltä näyttää vaikkei myönnäkään.. "

//Haha. X'D Ei haittaa. n_n//

Pian Nao huomasi ettei tuo poika meinaa jättää häntä rauhaan. Hän kuuli tuon oudon pojan puhuvan yksikseen tai sitten tuolle nukelleen. Kaikkeen sitä sattuu törmäämään. Ehkäpä hän voisi säikäyttää tuon lapsen oikein kunnolla, mutta hänellä nyt ei ollut aikaa tuollaiseen turhanpäiväisiin juttuihin. Nyt hänen oli aivan varmasti löydettävä kohteensa ja varjostettava tätä kunnes löytäisi sopivan hetken milloin hoitaisi tämän päiviltä. Nuorukainen heräsi ajatuksistaan, kun hän kuuli pojan kysyvän:
" Minne matkaa hän, niin vakavana? Murhaamaanko menossa? Hih hih, totta tosiaan, siltä näyttää vaikkei myönnäkään.. ". Nao pysähtyi kuin seinään törmännyt ja kääntyi katsomaan poikaa murhaavasti. Kuinka tuo saattaa puhua noin kovaan ääneen. Hän puristi otettaan katanansa huotrasta. Tämän takia hän ei tahtonut seuraansa tuollaisi arääväsuita! Mutta hän ei sanonut mitään vaan tuijotti murhaavasti lasta ja toivoi tuon juoksevan pois vihdoinkin. Tästä ei tule mitään jos tuo seuraa häntä koko ajan ja muljauttelee jotain mitä ei saisi.