Nimi: Kneri on Kneri, enemmän tai vähemmän.
Ikä: Kneri ei ole varma iästään, mutta on se kuitenkin rotalle jo melkoisen hyvin. Voipi olla tusinan vuotta, voipi olla enemmän. Rotta on onnistunut järjestämään itselleen hiukkasen lisää aikaa, ja tuntuu vanhenevan hitaanpuoleisesti. Tämä näyttää nuorehkolta ikäisekseen, mikä tosin ei millään tavoin tee tästä komeaa. Ihmisvuosissa Kneri olisi jossakin vanhuuden puolella, mutta näyttäisi kuitenkin olevan vielä keski-iän paikkeilla.
Laji/rotu: Rial, kuten Vanha Rottakin.
Sukupuoli: Uroksenpuoleinen.
Työtausta ja ammatti:
Kneri on tehnyt hieman kaikkea ja elättänyt itsensä milloin milläkin, olipa kyseessä sitten epäonnisten murjominen jengiläis-katupaskana, varastelu, rehellisensuuntainen pikkuhommien hoito tai vaikkapa yksinkertainen selviytyminen.
Taidot:
Rottien keskuudessa Kneri on pieni monilahjakkuus. Tämä on elänyt harvinaisen pitkään, ainakin kokoisekseen, ja on melkoisen terävä. Niinpä tämä onkin oppinut yhtä jos toista. Kneri hallitsee esimerkiksi kädentaidot, uhkapelit ja haavojen sitomisen. Pitkälti jokapaikan höylä, joka voinee ainakin vilkaista jotakin ongelmaa ja esittää edes summittaisesti arvion. Osaapa Kneri nuijaansa ja monia veitsiäänkin käyttää, vaikkei millään muotoa mikään mestari olekaan. Tarpeeksi taitava ollakseen vaarallinen ja vaatiakseen ainakin hieman vakavuutta, jos ei sen enempää.
Knerissä on hippunen taikuutta. Suuri hippu se ei ole, eikä millään muotoa väkevä. Enemmänkin pelkkä ripaus. Mutta siitä huolimattakin tämä kykenee hyvinä päivinä laittamaan hieman “vääntöä” johonkin, olipa kyseessä sitten nuijan isku taikka jalkojen vauhti. Mitään uskomattomia suorituksia on turha sen takia odottaa, mutta ainakin onni on hieman enemmän puolella. Kneri itse ei millään muotoa pidä siitä, että tätä sanotaan taikuudeksi, vaan väittää hyvin kovaa ja korkealta sen olevan vain jotakin, jota tämä osaa.
Perhe ja läheiset:
Perhettä ei liene millään tavoin, vaikka todennäköisesti sukulaisia jossain onkin - siis siinä mielessä, että samoista edeltäjistä maailmaan pullahtaneita rottia kaiketi elää jossakin. Lähimpänä omaisia ovat kaiketi Pohjoishaaran Nuijapojat, jotka nämäkään tuskin ryntäisivät apuun pää kolmantena jalkana, jos jotenkin edes rotan mahdollisesta hädästä kuulisivat.
Hahmosi tavarat:
Suurin osa Knerin tavaroista on vähintäänkin arkisia, mitä nyt voisi kiertelevältä rotalta olettaa. Lankaa, muutama neula, siteitä ja pullo viinaa rotalla on mukanaan aina, kuten usein myös pari naulaa. Lisäksi tämä kantaa melkoisen kunnioitettavaa määrää erilaisia veitsiä, puukkoja ja tikareita, joita tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin pitäisi. Mukanaan rotalla on myös vanha kunnon ryhmynuijansa, kovasta puusta tehty ja vankka ase, jolla saa hyvin rikottua muutaman leuan, nenän tai esimerkiksi polven.
Luonne:
Kneri on, kaiken kaikkiaan, aina ensiksi itsensä perään. Millään muulla ei ole rotalle läheskään yhtä paljon väliä, kuin omalla nahalla - se kun suojaa sisuksia, ja niillä on melko paljon merkitystä. Rotta ei juuri arkaile tehdä mitä tarvitsee selviytyäkseen, eikä suuremmin häpeile tulla julistetuksi tämän takia pelkuriksi tai paskiaiseksi. Pelkurit ja paskiaiset ovat ainakin hengissä vielä seuraavanakin päivänä. Nurkkaan ajettuna tai pakotettuna Kneri toki tekee mitä täytyy, mutta yrittää mieluummin löytää jonkin keinon päästä tilanteesta ennen kuin tekee mitään hätiköityä - paitsi jos kyseessä on paniikkipinkominen toiseen suuntaan.
Selviytyjän luonteensa lisäksi Kneri on, enemmän tai vähemmän, ahneenpuoleinen. Rotta ei juuri arkaile ottaa jotakin jos siihen saa tilaisuuden. Itselleen tämä perustelee sitä - silloin kun edes perustelee - sillä, että ansaitsee kaiken mitä voi ottaa. Onhan Kneriä potkittu päähän aina ja niin paljon kuin lähtee, joten on vain oikeus ja kohtuus ottaa takaisinkin päin välillä. Toisaalta tarpeen vaatiessa tämä myös on paljon valmiimpi luopumaan omaisuudestaan kuin hengestään. Toista voi aina saada lisää, toista on vain yksi. Siltikin, rotta nauttii niistä vähistä vallan ja voiman tunteista, joita toisinaan kykenee saamaan.
Kneri on elämänkatsomukseltaan pragmaattisen puoleinen pessimisti, eikä syyttä. Rotta on yksinkertaisesti huomannut, että mitä varmimmin elämä koettaa potkia päähän, joten on hyvä olla myös varautunut siihen. Tämä toivoo toki parasta, mutta odottaa kuitenkin pahinta - sillä tavoin ei pety koskaan. Eipä tämä tosin estä rottaa yrittämästä saada irti edes hieman mukavuutta sieltä, mistä pystyy. Mutta loppujen lopuksi Kneri on kuitenkin aina valmis ja jännittynyt; ennemmin tai myöhemmin jokin menee vikaan. Ja Kneri aikoo olla hengissä vielä senkin jälkeen, kun se tapahtuu.
Ulkonäkö:
Kneri ei ole mitenkään erityisen kaunis tai sulomuotoinen otus. Rotta on laiha ja melko hintelä, vaikkakin ainakin päällisin puolin jäntevä. Voisipa joku tätä luisevaksikin haukkua. Knerin ulkomuodossa on samanlaista teräväsärmäisyyttä ja ikävyyttä, kuin tämän monissa veitsissä, ja rotan naamalla näyttääkin olevan pysyvä, melkein ihmismäinen hapan irvistys. Haalea, harva turkkikaan ei juuri paranna ulkonäköä, ei niin hintelyyden kuin kulmikkuudenkaan kohdalla. Mutta pitkä tämä on, melkein miehen mittainen, vaikkakin hieman ylivenytetyllä tavalla.
https://2img.net/h/i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Knericudgel.jpg
Menneisyys:
Kneri ei ole koskaan ollut erityisen hyväosainen tai -onninen. Maailma tuntuu potkivan päähän melkoisesti, mutta samalla jonkin sairaalloisen huvin vuoksi pitävän hengissä. Kneri putkahti maailmaan kaukana, jossakin Auspuriksi kutsutun kaupungin vähemmän mukavien kujien kätköissä. Tämä oppi varhain selviytymään miten taisi, varastellen kun pystyi ja kaapien kasaan elannon mistä tahansa. Isoa ja vahvaa rottaa Kneristä ei koskaan kasvanut, mutta teräväkulmainen, jäntevä ja ilkeä otus kuitenkin, sellainen joka ei ehkä voita nujakkaa, mutta joka teloo sen verran ikävästi, ettei välttämättä kannattaisi kokeilla. Ilkeä rotta ilkeillä kaduilla.
Auspurin kujilla Kneri liittyi erääseen paikalliseen jengiin, Pohjoishaaran Nuijapoikiin. Knerin tapaan sekään ei ollut iso tai vahva, mutta kuitenkin sisukas ja ilkeä. Rotta liikuskeli muutaman vuoden näiden seurassa ja selvisi paremmin, kuin hintelästä otuksesta olisi voinut päällisin puolin odottaa. Samalla tämä oppi kaikenlaista hyödyllistä, ja tästä sukeutuikin melkoisen kätevä yleisrotta - siinä polvien ja kallojen kopauttelun lomassa. Mutta, kuten usein tapaa olla, ei niitäkään aikoja kestänyt loputtomiin.
Knerin elämän käännekohta tuli, kun eräs harvinaisen salakähmäinen mies värväsi tämän avukseen. Mies vaikutti toki melkoisen oudolta ja epäilyttävältä, mutta lupaili hyvää maksua. Homma, joka rotan oli määrä tehdä, osoittautuikin melkoisesti vaarallisemmaksi, kuin sen oli luvattu olevan, mutta jonkin ihmeen kautta tämän onnistui kuitenkin selvitä siitä hengissä, ja vieläpä harvinaisen menestyksekkäästi. Mies ei ilmeisestikään ollut odottanut sen onnistuvan, ei ainakaan niin hyvin, mutta kiitollisuudessaan maksoi kuitenkin Knerille. Tämä teki muutaman ikävän ja kivuliaan tempun, joita rotta mieluummin ei muistele, ja häipyi sitten ties minne. Viimeisinä sanoinaan tämä lupasi, ettei Knerin tarvitsisi hetkeen murehtia rottien lyhyistä elinvuosista.
Aluksi Kneri luuli miehen sanoja pelkäksi paskapuheeksi. Tuskinpa tämä oli ollut mitään muuta, kuin outo ja sekaisin. Ja vaikka kyseinen hiippari olisikin ollut jonkin sortin taikoja, niin miksi tämä muka olisi yhteen luisevaan rottaan tuhlannut voimiaan? Typerältähän se kaikki vaikutti, ja hyväksi hetkeksi tämä unohtikin sen. Mutta sitten kuitenkin Kneri alkoi pikkuhiljaa huomata, ettei ollut vanhentumassa läheskään yhtä nopeaan tahtiin, kuin oli luvattu. Mikään uskomattoman teräskuntoinen ei rotta koskaan ollut ollut, mutta jotenkin ruumis tuntui tulevan silti reilusti vuosia jäljessä.
Äkillinen lisäaika oli Knerille ensin vähintäänkin uskomaton yllätys. Ensiksi tieto tuntui äärimmäisen mukavalta. Rotille ei liikaa vuosia annettu, ja Kneri saisi elää hieman pitempään. Mutta samalla alkoi toinen puoli miehen sanoista kalvaa. Tämä oli puhunut hetkestä, ei mistään pysyvästä. Ties milloin taika lakkaisi vaikuttamasta. Paluu vanhenemiseen ja kuolemanpelkoon ei millään muotoa rottaa viehättänyt, joten oli vain yksi vaihtoehto: jos yksi mies osasi tehdä tällaista, osaisi joku toinenkin. Kukaties joku osaisi sen paremmin, pysyvästi. Eikä aikaakaan, kun Kneri häipyi Auspurista ja suuntasi muille maille, kaukaisiin paikkoihin joista kerrottiin mystisiä.
Lähtönsä jälkeen Kneri on ilmaantunut esiin siellä täällä ympäri maailmaa, etsien pidempää elämää ja siinä sivussa menestystäkin. Kumpaakaan ei ole tähän asti oikein tuntunut löytyvän. Mitä ilmeisimminkin miehen silloinen temppu ei todellakaan ollut mikään aivan mitätön pikkutaika…
Muuta:
Kneri on ihmeen hyvä puhumaan sanoilla, ainakin rotaksi. Toki tämän ääni vinkuu ja narisee ja on käheä, mutta siltikin tämä osaa muodostaa monimutkaisiakin lauseita. Se on jo melkoisesti rotalle.
Vaikkei mikään juoppo olekaan, on Kneri kuitenkin viinalle perso, ja pitääkin huolen, että kantaa aina mukanaan pullollista.
Kneri on, omalla tavallaan, taikauskoinen, ja pelkää loitsijoiden tahtovan tälle pelkkää pahaa. Toki tämä etsii elämänpidennystä juuri näiltä, mutta samaan aikaan pyrkii pitämään esimerkiksi nimensä ja muut tietonsa visusti piilossa. Rotta kun uskoo, että ilman niitä näillä ei ole tähän valtaa.
Huonopuoli/-puolet:
Kneri ei ole pelkkää luuta ja nahkaa, mutta hyvin harva valitsisi tätä ensimmäiseksi, jos pitäisi hankkia vahva apuri. Loput olisivat todennäköisesti sokeita. Lisäksi Kneri ei ole millään muotoa tyhmä otus, muttei usein kuitenkaan ajattele hiukkaakaan sen enempää, kuin on tarvis. Niinpä tämä usein tekeekin ensin, ja korjailee omia suunnitelmiaan vasta jälkiviisaasti. Ja onpahan tämä pelkurikin siinä määrin, että mieluummin kipittää häntä koipien välissä karkuun, jos tilanne alkaa näyttää pahalta.
Ikä: Kneri ei ole varma iästään, mutta on se kuitenkin rotalle jo melkoisen hyvin. Voipi olla tusinan vuotta, voipi olla enemmän. Rotta on onnistunut järjestämään itselleen hiukkasen lisää aikaa, ja tuntuu vanhenevan hitaanpuoleisesti. Tämä näyttää nuorehkolta ikäisekseen, mikä tosin ei millään tavoin tee tästä komeaa. Ihmisvuosissa Kneri olisi jossakin vanhuuden puolella, mutta näyttäisi kuitenkin olevan vielä keski-iän paikkeilla.
Laji/rotu: Rial, kuten Vanha Rottakin.
Sukupuoli: Uroksenpuoleinen.
Työtausta ja ammatti:
Kneri on tehnyt hieman kaikkea ja elättänyt itsensä milloin milläkin, olipa kyseessä sitten epäonnisten murjominen jengiläis-katupaskana, varastelu, rehellisensuuntainen pikkuhommien hoito tai vaikkapa yksinkertainen selviytyminen.
Taidot:
Rottien keskuudessa Kneri on pieni monilahjakkuus. Tämä on elänyt harvinaisen pitkään, ainakin kokoisekseen, ja on melkoisen terävä. Niinpä tämä onkin oppinut yhtä jos toista. Kneri hallitsee esimerkiksi kädentaidot, uhkapelit ja haavojen sitomisen. Pitkälti jokapaikan höylä, joka voinee ainakin vilkaista jotakin ongelmaa ja esittää edes summittaisesti arvion. Osaapa Kneri nuijaansa ja monia veitsiäänkin käyttää, vaikkei millään muotoa mikään mestari olekaan. Tarpeeksi taitava ollakseen vaarallinen ja vaatiakseen ainakin hieman vakavuutta, jos ei sen enempää.
Knerissä on hippunen taikuutta. Suuri hippu se ei ole, eikä millään muotoa väkevä. Enemmänkin pelkkä ripaus. Mutta siitä huolimattakin tämä kykenee hyvinä päivinä laittamaan hieman “vääntöä” johonkin, olipa kyseessä sitten nuijan isku taikka jalkojen vauhti. Mitään uskomattomia suorituksia on turha sen takia odottaa, mutta ainakin onni on hieman enemmän puolella. Kneri itse ei millään muotoa pidä siitä, että tätä sanotaan taikuudeksi, vaan väittää hyvin kovaa ja korkealta sen olevan vain jotakin, jota tämä osaa.
Perhe ja läheiset:
Perhettä ei liene millään tavoin, vaikka todennäköisesti sukulaisia jossain onkin - siis siinä mielessä, että samoista edeltäjistä maailmaan pullahtaneita rottia kaiketi elää jossakin. Lähimpänä omaisia ovat kaiketi Pohjoishaaran Nuijapojat, jotka nämäkään tuskin ryntäisivät apuun pää kolmantena jalkana, jos jotenkin edes rotan mahdollisesta hädästä kuulisivat.
Hahmosi tavarat:
Suurin osa Knerin tavaroista on vähintäänkin arkisia, mitä nyt voisi kiertelevältä rotalta olettaa. Lankaa, muutama neula, siteitä ja pullo viinaa rotalla on mukanaan aina, kuten usein myös pari naulaa. Lisäksi tämä kantaa melkoisen kunnioitettavaa määrää erilaisia veitsiä, puukkoja ja tikareita, joita tuntuu olevan huomattavasti enemmän kuin pitäisi. Mukanaan rotalla on myös vanha kunnon ryhmynuijansa, kovasta puusta tehty ja vankka ase, jolla saa hyvin rikottua muutaman leuan, nenän tai esimerkiksi polven.
Luonne:
Kneri on, kaiken kaikkiaan, aina ensiksi itsensä perään. Millään muulla ei ole rotalle läheskään yhtä paljon väliä, kuin omalla nahalla - se kun suojaa sisuksia, ja niillä on melko paljon merkitystä. Rotta ei juuri arkaile tehdä mitä tarvitsee selviytyäkseen, eikä suuremmin häpeile tulla julistetuksi tämän takia pelkuriksi tai paskiaiseksi. Pelkurit ja paskiaiset ovat ainakin hengissä vielä seuraavanakin päivänä. Nurkkaan ajettuna tai pakotettuna Kneri toki tekee mitä täytyy, mutta yrittää mieluummin löytää jonkin keinon päästä tilanteesta ennen kuin tekee mitään hätiköityä - paitsi jos kyseessä on paniikkipinkominen toiseen suuntaan.
Selviytyjän luonteensa lisäksi Kneri on, enemmän tai vähemmän, ahneenpuoleinen. Rotta ei juuri arkaile ottaa jotakin jos siihen saa tilaisuuden. Itselleen tämä perustelee sitä - silloin kun edes perustelee - sillä, että ansaitsee kaiken mitä voi ottaa. Onhan Kneriä potkittu päähän aina ja niin paljon kuin lähtee, joten on vain oikeus ja kohtuus ottaa takaisinkin päin välillä. Toisaalta tarpeen vaatiessa tämä myös on paljon valmiimpi luopumaan omaisuudestaan kuin hengestään. Toista voi aina saada lisää, toista on vain yksi. Siltikin, rotta nauttii niistä vähistä vallan ja voiman tunteista, joita toisinaan kykenee saamaan.
Kneri on elämänkatsomukseltaan pragmaattisen puoleinen pessimisti, eikä syyttä. Rotta on yksinkertaisesti huomannut, että mitä varmimmin elämä koettaa potkia päähän, joten on hyvä olla myös varautunut siihen. Tämä toivoo toki parasta, mutta odottaa kuitenkin pahinta - sillä tavoin ei pety koskaan. Eipä tämä tosin estä rottaa yrittämästä saada irti edes hieman mukavuutta sieltä, mistä pystyy. Mutta loppujen lopuksi Kneri on kuitenkin aina valmis ja jännittynyt; ennemmin tai myöhemmin jokin menee vikaan. Ja Kneri aikoo olla hengissä vielä senkin jälkeen, kun se tapahtuu.
Ulkonäkö:
Kneri ei ole mitenkään erityisen kaunis tai sulomuotoinen otus. Rotta on laiha ja melko hintelä, vaikkakin ainakin päällisin puolin jäntevä. Voisipa joku tätä luisevaksikin haukkua. Knerin ulkomuodossa on samanlaista teräväsärmäisyyttä ja ikävyyttä, kuin tämän monissa veitsissä, ja rotan naamalla näyttääkin olevan pysyvä, melkein ihmismäinen hapan irvistys. Haalea, harva turkkikaan ei juuri paranna ulkonäköä, ei niin hintelyyden kuin kulmikkuudenkaan kohdalla. Mutta pitkä tämä on, melkein miehen mittainen, vaikkakin hieman ylivenytetyllä tavalla.
https://2img.net/h/i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Knericudgel.jpg
Menneisyys:
Kneri ei ole koskaan ollut erityisen hyväosainen tai -onninen. Maailma tuntuu potkivan päähän melkoisesti, mutta samalla jonkin sairaalloisen huvin vuoksi pitävän hengissä. Kneri putkahti maailmaan kaukana, jossakin Auspuriksi kutsutun kaupungin vähemmän mukavien kujien kätköissä. Tämä oppi varhain selviytymään miten taisi, varastellen kun pystyi ja kaapien kasaan elannon mistä tahansa. Isoa ja vahvaa rottaa Kneristä ei koskaan kasvanut, mutta teräväkulmainen, jäntevä ja ilkeä otus kuitenkin, sellainen joka ei ehkä voita nujakkaa, mutta joka teloo sen verran ikävästi, ettei välttämättä kannattaisi kokeilla. Ilkeä rotta ilkeillä kaduilla.
Auspurin kujilla Kneri liittyi erääseen paikalliseen jengiin, Pohjoishaaran Nuijapoikiin. Knerin tapaan sekään ei ollut iso tai vahva, mutta kuitenkin sisukas ja ilkeä. Rotta liikuskeli muutaman vuoden näiden seurassa ja selvisi paremmin, kuin hintelästä otuksesta olisi voinut päällisin puolin odottaa. Samalla tämä oppi kaikenlaista hyödyllistä, ja tästä sukeutuikin melkoisen kätevä yleisrotta - siinä polvien ja kallojen kopauttelun lomassa. Mutta, kuten usein tapaa olla, ei niitäkään aikoja kestänyt loputtomiin.
Knerin elämän käännekohta tuli, kun eräs harvinaisen salakähmäinen mies värväsi tämän avukseen. Mies vaikutti toki melkoisen oudolta ja epäilyttävältä, mutta lupaili hyvää maksua. Homma, joka rotan oli määrä tehdä, osoittautuikin melkoisesti vaarallisemmaksi, kuin sen oli luvattu olevan, mutta jonkin ihmeen kautta tämän onnistui kuitenkin selvitä siitä hengissä, ja vieläpä harvinaisen menestyksekkäästi. Mies ei ilmeisestikään ollut odottanut sen onnistuvan, ei ainakaan niin hyvin, mutta kiitollisuudessaan maksoi kuitenkin Knerille. Tämä teki muutaman ikävän ja kivuliaan tempun, joita rotta mieluummin ei muistele, ja häipyi sitten ties minne. Viimeisinä sanoinaan tämä lupasi, ettei Knerin tarvitsisi hetkeen murehtia rottien lyhyistä elinvuosista.
Aluksi Kneri luuli miehen sanoja pelkäksi paskapuheeksi. Tuskinpa tämä oli ollut mitään muuta, kuin outo ja sekaisin. Ja vaikka kyseinen hiippari olisikin ollut jonkin sortin taikoja, niin miksi tämä muka olisi yhteen luisevaan rottaan tuhlannut voimiaan? Typerältähän se kaikki vaikutti, ja hyväksi hetkeksi tämä unohtikin sen. Mutta sitten kuitenkin Kneri alkoi pikkuhiljaa huomata, ettei ollut vanhentumassa läheskään yhtä nopeaan tahtiin, kuin oli luvattu. Mikään uskomattoman teräskuntoinen ei rotta koskaan ollut ollut, mutta jotenkin ruumis tuntui tulevan silti reilusti vuosia jäljessä.
Äkillinen lisäaika oli Knerille ensin vähintäänkin uskomaton yllätys. Ensiksi tieto tuntui äärimmäisen mukavalta. Rotille ei liikaa vuosia annettu, ja Kneri saisi elää hieman pitempään. Mutta samalla alkoi toinen puoli miehen sanoista kalvaa. Tämä oli puhunut hetkestä, ei mistään pysyvästä. Ties milloin taika lakkaisi vaikuttamasta. Paluu vanhenemiseen ja kuolemanpelkoon ei millään muotoa rottaa viehättänyt, joten oli vain yksi vaihtoehto: jos yksi mies osasi tehdä tällaista, osaisi joku toinenkin. Kukaties joku osaisi sen paremmin, pysyvästi. Eikä aikaakaan, kun Kneri häipyi Auspurista ja suuntasi muille maille, kaukaisiin paikkoihin joista kerrottiin mystisiä.
Lähtönsä jälkeen Kneri on ilmaantunut esiin siellä täällä ympäri maailmaa, etsien pidempää elämää ja siinä sivussa menestystäkin. Kumpaakaan ei ole tähän asti oikein tuntunut löytyvän. Mitä ilmeisimminkin miehen silloinen temppu ei todellakaan ollut mikään aivan mitätön pikkutaika…
Muuta:
Kneri on ihmeen hyvä puhumaan sanoilla, ainakin rotaksi. Toki tämän ääni vinkuu ja narisee ja on käheä, mutta siltikin tämä osaa muodostaa monimutkaisiakin lauseita. Se on jo melkoisesti rotalle.
Vaikkei mikään juoppo olekaan, on Kneri kuitenkin viinalle perso, ja pitääkin huolen, että kantaa aina mukanaan pullollista.
Kneri on, omalla tavallaan, taikauskoinen, ja pelkää loitsijoiden tahtovan tälle pelkkää pahaa. Toki tämä etsii elämänpidennystä juuri näiltä, mutta samaan aikaan pyrkii pitämään esimerkiksi nimensä ja muut tietonsa visusti piilossa. Rotta kun uskoo, että ilman niitä näillä ei ole tähän valtaa.
Huonopuoli/-puolet:
Kneri ei ole pelkkää luuta ja nahkaa, mutta hyvin harva valitsisi tätä ensimmäiseksi, jos pitäisi hankkia vahva apuri. Loput olisivat todennäköisesti sokeita. Lisäksi Kneri ei ole millään muotoa tyhmä otus, muttei usein kuitenkaan ajattele hiukkaakaan sen enempää, kuin on tarvis. Niinpä tämä usein tekeekin ensin, ja korjailee omia suunnitelmiaan vasta jälkiviisaasti. Ja onpahan tämä pelkurikin siinä määrin, että mieluummin kipittää häntä koipien välissä karkuun, jos tilanne alkaa näyttää pahalta.