Sara Gazai käveli Miran keskutassa, lunta satoi hiljalleen, ja Sara nautti joka hetkestä. Olihan se vaihteenvuoksi mukavaa olla paikassa, jossa riitti olentoja, ja etenkin tieto nukkumispaikasta muualla kuin jättimäisten puiden juurilla tai latvoissa piristi.
Siitä tulikin mieleen... Tuumi furry ja seisahtui syrjemmälle katsahtamaan rahapussukkaansa. Jonkin verran rahaa oli mukana, noin 35 galdia, mutta Sara arveli hotellihuoneen ja ruuan vievän sen verran rahaa, että lisätienestit saattaisivat olla tarpeen. Eli ei muuta kuin katulaulajaksi Tuumi Sara ja virnisti ilkikurisesti itsekseen.
Sen verran Sara tunsi Miran seutua, että tiesi suunnistaa aukiolle, jolla katuesiintyminen oli ilmaista. Kulkiesssaan sinne hän kietoi uuden hupullisen viittansa ympärilleen (syy Saran rahan rahanpuutteeseen) ja toivoi ettei vilustuisi, sillä matkalle lähtiessään Saran isä oli tokaissut "Muista, että flunssa on laulajan rutto", ja vaikka hän ei mikään kullannuppu aina
vanhemmilleen ollutkaan, päätti Sara noudattaa isänsä ohjeita.
Pian hän oli aukiolla, jolla oli oli jo haltiatulennielijä, ennustajanpahainen ja muuta porukkaa. Eniten innoissaan esiintyjistä lienivät lapset, jotka säikkyivät pelottavampia ilmestyksiä ja kinusivat vanhemmiltaan rahaa taidokkaimille, eli parhainta aikaa tulla laulamaan.
Sara istahti matalalle muurille, poimi repustaan pienen kulhon ja laski sen viereensä. Ja alkoi laulaa kauniilla sopraanoäänellään, kauniista vuorista joille haluaisi kiivetä, meristä joilla tahtoisi seilata ja rakkaudesta, jonka jokainen halusi itselleen. Aluksi kulkijat jäivät ihmettelemään ketun piirteitä omaavaa tytttöä, sitten osa jäi kuuntelemaan ja lopulta kolikoita alkoi kilistä kulhoon. Furry viihtyi niin laulaessaan, ettei aluksi huomannutkaan illan pimenemistä, ja että ohikulkijat alkoivat kiirustaa kuka minnekin. Sara lopetti laulamisensa, kiitti kuuntelijoitaan ja sai raikuvat ablodit eräältä pikkutytöltä.
Sara jäi istumaan muurille, ja laski tienestinsä (15 gualdia vartin laulusta) ja päätti jäädä katsomaan tulennielijän esityksen loppuun asti. Yöpaikan ehtisi etsiä myöhemmin.[/i]
Siitä tulikin mieleen... Tuumi furry ja seisahtui syrjemmälle katsahtamaan rahapussukkaansa. Jonkin verran rahaa oli mukana, noin 35 galdia, mutta Sara arveli hotellihuoneen ja ruuan vievän sen verran rahaa, että lisätienestit saattaisivat olla tarpeen. Eli ei muuta kuin katulaulajaksi Tuumi Sara ja virnisti ilkikurisesti itsekseen.
Sen verran Sara tunsi Miran seutua, että tiesi suunnistaa aukiolle, jolla katuesiintyminen oli ilmaista. Kulkiesssaan sinne hän kietoi uuden hupullisen viittansa ympärilleen (syy Saran rahan rahanpuutteeseen) ja toivoi ettei vilustuisi, sillä matkalle lähtiessään Saran isä oli tokaissut "Muista, että flunssa on laulajan rutto", ja vaikka hän ei mikään kullannuppu aina
vanhemmilleen ollutkaan, päätti Sara noudattaa isänsä ohjeita.
Pian hän oli aukiolla, jolla oli oli jo haltiatulennielijä, ennustajanpahainen ja muuta porukkaa. Eniten innoissaan esiintyjistä lienivät lapset, jotka säikkyivät pelottavampia ilmestyksiä ja kinusivat vanhemmiltaan rahaa taidokkaimille, eli parhainta aikaa tulla laulamaan.
Sara istahti matalalle muurille, poimi repustaan pienen kulhon ja laski sen viereensä. Ja alkoi laulaa kauniilla sopraanoäänellään, kauniista vuorista joille haluaisi kiivetä, meristä joilla tahtoisi seilata ja rakkaudesta, jonka jokainen halusi itselleen. Aluksi kulkijat jäivät ihmettelemään ketun piirteitä omaavaa tytttöä, sitten osa jäi kuuntelemaan ja lopulta kolikoita alkoi kilistä kulhoon. Furry viihtyi niin laulaessaan, ettei aluksi huomannutkaan illan pimenemistä, ja että ohikulkijat alkoivat kiirustaa kuka minnekin. Sara lopetti laulamisensa, kiitti kuuntelijoitaan ja sai raikuvat ablodit eräältä pikkutytöltä.
Sara jäi istumaan muurille, ja laski tienestinsä (15 gualdia vartin laulusta) ja päätti jäädä katsomaan tulennielijän esityksen loppuun asti. Yöpaikan ehtisi etsiä myöhemmin.[/i]