Nimi: Bulag
Ikä: Kuuden vuoden paikkeilla. Nuorehko, aikuinen rotta.
Sukupuoli: Uros
Työtausta ja ammatti: Barbaari?
Laji/rotu:
Rial. Jotkut ovat kuvailleet rialeita - tuttavallisemmin rottiaisia - ihmisrotiksi, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovinkaan todenmukaista. Tarkemmin tavanomaista rialia voisi kuvailla suunnilleen ihmisen kokoiseksi, yleensä hieman pienemmäksi, rotan tapaiseksi otukseksi, jolla tarpeeksi älyä ja sopivat raajat kahdella jalalla kävelyyn - ja peukalot. Mieleltään ne ovat usein yhtä eläimellisiä kuin ulkonäöltäänkin, ja vaikka suurimmalta osalta todistetusti löytyykin tarpeeksi älyä (ja äänihuulia) vaikkapa takeltelevan ihmismäisen puheen oppimiseen (rialeiden oma kieli muistuttaa pitkälti vinkunan ja elehtelyn sekoitusta), ei niiden voi parhaalla tahdollakaan sanoa olevan erityisen luovia tai sivistyneitä. Rotat turvaavat usein vahvoihin vaistoihinsa jos järki ei riitä - ja usein silloinkin, kun se riittäisi; eläimellisessä mielessä vaistojen on helppo viedä.
Luonto on antanut rialeille monia etuja. Niillä on terävät, pitkät hampaat ja kynnet ja turkilla varustettu paksu nahka, joka suojaa pienemmiltä kolhuilta ja kylmältä. Toisaalta niiden näkö ei ole juuri mistään kotoisin, eikä keskivertorial todennäköisesti erota jonkin matkan päästä edes puuta vasten painautunutta ihmistä - olkoonkin, että todennäköisesti on haistanut tai kuullut tämän jo ennen sitä. Lisäksi näillä ei ole juuri minkäänlaista värinäköä, eivätkä rotat erota punaista ollenkaan - ja ne muutkin vain huonosti. Niitä on ollut aina ja hieman kaikkialla, ja kaiken kaikkiaan niiden elämä on aina tuntunut olevan yhtä suunnatonta ja merkityksetöntä.
Rialeilla ei ole mitään yhtenäistä kansaa taikka kulttuuria. Enemmänkin ne ovat sitkeitä jokapaikan eläjiä, joita asuinseutu muovaa. Usein ne matkivat muulta lähitienoon väestöltä kaikenlaisia tapoja, siinä missä tajuavat niiden hyödyn. Kaupunkeihin ja kyliin muodostuukin nopeasti oma rottakuntansa, joka varsin mielellään elelee siivellä. Vaikkapa rialit (ainakaan terveet ja eheäaivoiset) eivät verenhimoisia tappajapetoja olekaan, ei niiden moraalikäsitys silti ole erityisen pitkälle kehittynyt, ja yleisesti ottaen ne pitävät kaikenlaisia ja sääntöjä suunnilleen yhtä tärkeinä, kuin niitä valvovalla on rahkeita niiden ylläpitämiseksi. Jos jonkin voi ottaa, harvempi rotta pohdiskelee pitkään omistusoikeuksia. Niiden itsensä keskuudessa vahvimman oikeus on yleensä ainoa oikeus. Yleensä rottiin suhtaudutaankin paikasta riippuen joko hyödyttöminä riesoina tai vaarallisina hirvityksinä, joista on kuitenkin myös melko mahdoton päästä eroonkaan.
Oman osansa rialeiden kiivaaseen, yleensä suurempia harkitsemattomaan ja alkeelliseen elämään tuo sekin, ettei niillä juurikaan ole aikaa, ja se vähänkin on nopeatahtista. Vuoden tai parin ikäinen rotta (yleensä yksi kolmesta tai neljästä sisaruksestaan) on jo enemmän tai vähemmän valmis luikkimaan pois pesästä, ja on viimeistään muutamaa vuotta myöhemmin kaikin puolin aikuinen. Toisaalta kuolema korjaa (paikallisista rottien uskontokäsityksistä riippuen joko rottien paratiisiin taikka sitten ei) satoaan viimeistään kolmenkymmenen vuoden paikkeilla, mutta harvempi elää niin pitkään muutenkaan. Vanhat, heikot rotat harvemmin löytävät apua taikka tukea mistään, ja usein tarpeeksi hidas ja heiveröinen rotta onkin jo jonkun toisen ateria - olipa vanha tai ei.
Jos rialilla on kykyä minkäänlaiseen taikuuteen, syntyy se karvattomana - tai tarkalleen ottaen pysyy karvattomana, kaikki rialit tulevat maailmaan karvattomina ja vaaleanpunaisina vinkujina. Laadultaan tämä taikuus on siis luonnollista, ei oppittua, mutta sen voimakkuus vaihtelee suuresti. Suurin osa loitsurotista on myös enemmän tai vähemmän lisääntymiskyvyttömiä ja mahdollisesti myös hieman hulluja; taikuus ei oikein tunnu sopivan hyvin rotille. Toisaalta jokainen kalju rotta ei kuitenkaan kykene taikuuteen, joitakin vain onni potkii päähän kaikilla mahdollisilla tavoilla. Taioissaan rialit ovat harvemmin erityisen hienovaraisia, ja suurimman osan ajasta käyttävätkin mahdollisimman paljon voimaa.
Taidot ja heikkoudet:
Bulag on tanakka ja vahva otus. tällä on alkukantaisen ja raskaan elämän kovaksi pieksämä ruumis, joka ei suuremmin kavahda työtä taikka kahakkaa. Kaiken kaikkiaan tämä siis osaa tehdä pahaa jälkeä, olipa kyseessä sitten jokin lihallinen tai vaikkapa puu. Mikään hienovarainen tai taitava taistelija rotta ei ole, vaan korvaa puutteensa voimalla ja raivolla. Se yleensä riittää, mutta jo vähemmän taitavakin, oppinsa oppinut soturi osaisi kyllä sanoa tämän käyttävän liikaa voimaa ja liikaa turhia liikkeitä.
Työnteon ja tappelun lisäksi Bulag tuntee elämänsä pohjalta myös luonnossa selviytymisen perusteet, jotka vaikkapa tavalliselta kaupunkilaiselta menisivät humisten ohi ja yli. Veden, suojan ja ruuan etsiminen onnistuvat, ja tunteepa tämä myös yleisimmät yrttikasvit. Oikein pinnistäessään kykenee Bulag vääntämään ilman tuluksia tulenkin, vaikkei kärsivällisyys yleensä siihen riitäkään.
Perhe ja läheiset:
Rottia, yllätys yllätys. Rialit harvemmin välittävät erityisemmin siitä, kuka on kenenkin jälkeläinen, eikä tämäkään ole poikkeus. Ei siis suuremmin välitä, ovatko mahdollisesti vielä hengissä vaiko eivät.
Hahmosi tavarat:
Bulagilla on vähänpuoleisesti tavaraa. Karkeatekoiset kivileka ja puukko lienevät arvokkain omaisuus. Niistä suuri vasarantapainen ase on arvokkaampi. Sen heiluttelu vaatii melkoisesti voimaa, ja alunperin se kuuluikin eräälle Bulagia vielä reilusti suuremmalle rotalle, josta aika jätti.
Muuta ei juuri olekaan, mitä nyt matkamuonaa ja sentapaista. Kukaties olisi järkevä hankkia muutakin...
Luonne:
Nopeasti ilmaisten Bulag on ärhäkkä nuori rialuros, jota ei ole siunattu erityisen suurilla älynlahjoilla. Tällä on luonnollisesti melkoinen tarve todistella voimiaan ja kovuuttaan, koskapa on oikeastaan pitkälti niiden summa. Ajattelupuolta tämä ei paljoakaan arvosta. Sillä ei ole todistettavasti saavutettu yhtään mitään, mitä vain tehdä rykäisemällä ei olisi hoideltu pois alta reilusti nopeammin. Eritoten kaikenlainen sivistyksen hapatus (kotieläimet, lattiamatot, kirjat tai vaikkapa kivetyt tiet) arveluttaa tätä, ja se leimaantuukin helposti turhaksi heikkojen touhuksi. Tämä saattaa toki tajuta toisinaan hyvinkin, miksi jokin on tehty, mutta usein pitää sitä kuitenkin turhana velttoiluna. Kaikenlaiset raskasta työtä vaativat asiat ovat luku erikseen.
Bulagilla on jonkin verran luontaista uteliaisuutta, mutta vain siihen asti, kun uusi asia on helppo tajuta. Mikäli jokin menee yli hilseen, yrittää tämä aivan ensiksi tehdä siitä tutumman katsomalla, mitä tapahtuu, jos siihen käyttää hieman voimaa. Jos se ei auta, on parempi olla olematta tekemisissä asian kanssa. Tai ainakin siihen pitää ehdottomasti suhtautua kylmähkösti ja näreästi.
Bulag pitää yksinkertaisista nautinnoista. Tämän huvit ovat yleensä karkeita ja aina maanläheisiä. Hyvä ruoka on jo mukava alku, ja vaikkapa voitto voimainkoetuksessa toista rottaa (tai ihmistä jos niikseen tulee) vastaan on sekin mukavaa. Pitää itsensä rasittamisesta, koska pääsee todistamaan sillä, miten paljon jaksaa ja miten vahva on.
Bulag on melkoisen härkäpäinen otus, jos kohtaa jotakin, jota ei kykene voittamaan. Ei tämä toki yritä tusinaa miestä voittaa, tai kaataa vuorta, muotta jos jokin on edes melkein saavutettavissa eikä onnistu, on se rotan mielestä haaste.
Ulkonäkö:
Bulag on tanakka ja jymäkkä rotta. Ei millään muotoa jämäkin rotta koskaan, eikä suurin, mutta siitä huolimatta se on sitä sorttia, jota ei mielellään lähtisi härkkimään turhan takia. Lihaksen lisäksi tällä on rasvaakin luidensa ympärillä, mutta terveessä määrin, ei pelastusrenkaana vyötäröllä. Paksu niska ja paksu kallo lisäävät jämäkkää vaikutelmaa.
https://2img.net/h/i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Bulag.jpg
Menneisyys:
Bulag syntyi enemmän tai vähemmän sivuun kaikesta, niin sivistyksestä kuin ihmisistäkin, kurjalle ja kumpuilevalle maanpalaselle, joka tunnettiin lähinnä rosvojoukkojen vaanimisalueena. Bulag varttui muutaman tusinan rotan liikuskelevassa heimolaumassa, ja oppi elämän kovuuden jo penikkana. Oli oltava yhtä kova, tai muuten olisi kuollut. Bulag ja tämän lajitoverit elelivät miten elelivät. Jonkin verran nämäkin ryöstelivät, mutta pyrkivät lähinnä pysymään erossa rosvojoukoista (jotka harvemmin olivat pitkäikäisiä). Eipä niin, etteikö Bulagkin olisi nähnyt omaa osaansa kahakoinnista ja verenvuodatuksesta jo pienenä. Aina ei kaikki mennyt sopuisasti, ja usein viimeistään muiden rottien kanssa oli hieman rääyttävä ja huidottava, että jokainen tiesi, kuka kukin oli.
Eräs poikkeus ryöstelyyn ja yleiseen rottien ikävyyteen oli eräs tietty kauppias, joka vuosi toisensa perään kulki alueen läpi. Sikäli mikäli Bulag mitään ymmärsi, oli tällä jonkinlainen sopimus silloisen, jo pitempään vallan kahvassa pysyneen johtajarotan kanssa. Joka tapauksessa, mies vei vartijoidensa kanssa vaununsa maan lävitse kauppatavaroitaan myymään joka vuosi ja teki toisinaan rottienkin kanssa kauppaa. Kaiketi rotatkin olivat mukavampi vaihtoehto, kuin rosvot.
Bulagin elämä oli pitkälti yleisköyhää hyvän aikaa. Sitten kuitenkin, joskus tämän kuudennen elinvuoden alkupuolella, kun lumet olivat hiljalleen sulamassa, tapahtui jotakin. Jokin olento, hirviö joka ei haissut lihalta ja vereltä, vaan kuolemalta ja ikivanhoilta ajoilta, ilmaantui yön turvin teurastamaan niin rottia kuin rosvojakin. Ensimmäisinä öinä se oli varovainen, jätti vain verisiä ruumiita ja oudon hajun, mutta sitten se kävi rohkeammaksi. Mutta olipa se miten kauhea tai kuolemalta löyhkäävä tahansa, se oli selvästikin tarpeeksi lähellä lihallista. Puolipaniikissa mutta tositarkoituksella rottaheimo puolustautui ja sai otuksen pakenemaan mustaa, löyhkäävää verta valuen.
Veri ja jäljet johtivat takaa-ajoon lähteneet rotat lopulta koloon, jonka ilmeisestikin kevättulvat olivat paljastaneet. Koko paikka löyhkäsi samalta kuolemalta ja muinaisajalta. Kukapa tietää, miten kauan onkalo oli ollut piilossa ja sen asukas häiritsemättä, mutta nyt se oli paljastunut, ja hirviö vapautettu.
Se, mitä kolossa tapahtui, ei ollut millään tavalla mieluisaa tai uljasta. Kolonsa taaimmaiseen nurkkaan ahdistettuna otus taisteli kuin riivattu, ja vaikka Bulag antoikin sille lopulta - saatuaan pahan haavan rintaansa sen kalmaisista kynsistä - tappoiskun, ei onkaloon jahdanneista kahdeksasta rotasta ollut ulostulijoiksi kuin kolme.
Tapauksen jälkeen elämä jatkui jollain mallilla kesään asti. Silloin kuitenkin sama kauppias ilmaantui jälleen, mutta tällä kertaa tämä ei vain kulkenutkaan ohi. Rosvot ja muut vaarat olivat vieneet tältä yhden liikaa vartijoita, ja mies halusikin tuttujen rottien joukosta uuden tilalle. Ei se mitenkään erityisen tavallista ollut, eikä Bulag edes tiennyt miksi tämä rottia niin hyvin sieti vaikka yleensä ihmiset aivan korkeintaankin suhtautuivat epäilevästi. Mutta oli miten oli, se vaikutti hyvältä idealta, etenkin kun lupailtiin hyvää palkkiota. Siispä, kun kukaan muu ei ehtinyt ensin, tämä ilmoittautui mukaan. Siispä tämä nosti vasaransa olalleen, keräsi vähän tavaransa säkintapaiseen ja kiipesi kärryihin joukon jatkoksi.
Nyt kauppias ja tämän vankkurit ja vartijat ovat matkalla jonnekin, jossa on paljon ihmisiä ja vähän rottia. Vielä Bulag ei oikeastaan ole uhrannut ajatustakaan sille, miten aikoo suoriutua pitkänpuoleisesta (joskin armollisen rauhalliseksi jääneestä) matkasta takaisin kotiinpäin, mutta sitä ehtii miettiä sitten. Vankkurin pyörät ovat jo lähestulkoon pyörineet matkansa, ja edessä häämöttää outo, suuri kaupunki. Ja paljon ihmisiä.
Kukapa tietää...
Muuta:
Eritoten Bulag karsastaa kaikenlaista taikuutta. Se ei noudata mitään kunnollisia luonnonlakeja, eikä siihen auta voima. Eikäpä tämän melkeinpä ainoa kunnon kohtaaminenkaan sen kanssa, kevättalven hirviö ja sen kalmanhaju, erityisen paljon ole ainakaan mielipidettä auttanut.
Huonopuoli/-puolet:
Bulag ei ehkä ole suoranaisen tyhmä otus (jos nyt tarpeeksi suopeasti ajatellaan), mutta hidas tämä ainakin on. Tältä on turha odottaa suuria ratkaisuja arvoituksiin tai pulmiin, ja tämä mieluummin pitäytyykin niissä konsteissa, jotka on todennut hyväksi. Tämän lisäksi rotta on pahapäinen, eikä kovin kauaa siedä härnäystä tai sitä, että jokin ei mene kuten pitäisi. Kaiken kaikkiaan, Bulag lyö ensin ja pohtii sitten.
Bulagin rinnassa hirviöntapon jäänteinä möllöttävä arpi on arahko. Pelkkä kosketus ei kukaties saa aikaan sen suurempia, mutta on tämä useaan otteeseen ollut lähellä putoamista saatuaan siihen kunnon tällin. Välistä se myös kivistää itsestään ja ärtyy omia aikojaan.
Ikä: Kuuden vuoden paikkeilla. Nuorehko, aikuinen rotta.
Sukupuoli: Uros
Työtausta ja ammatti: Barbaari?
Laji/rotu:
Rial. Jotkut ovat kuvailleet rialeita - tuttavallisemmin rottiaisia - ihmisrotiksi, mutta loppujen lopuksi se ei ole kovinkaan todenmukaista. Tarkemmin tavanomaista rialia voisi kuvailla suunnilleen ihmisen kokoiseksi, yleensä hieman pienemmäksi, rotan tapaiseksi otukseksi, jolla tarpeeksi älyä ja sopivat raajat kahdella jalalla kävelyyn - ja peukalot. Mieleltään ne ovat usein yhtä eläimellisiä kuin ulkonäöltäänkin, ja vaikka suurimmalta osalta todistetusti löytyykin tarpeeksi älyä (ja äänihuulia) vaikkapa takeltelevan ihmismäisen puheen oppimiseen (rialeiden oma kieli muistuttaa pitkälti vinkunan ja elehtelyn sekoitusta), ei niiden voi parhaalla tahdollakaan sanoa olevan erityisen luovia tai sivistyneitä. Rotat turvaavat usein vahvoihin vaistoihinsa jos järki ei riitä - ja usein silloinkin, kun se riittäisi; eläimellisessä mielessä vaistojen on helppo viedä.
Luonto on antanut rialeille monia etuja. Niillä on terävät, pitkät hampaat ja kynnet ja turkilla varustettu paksu nahka, joka suojaa pienemmiltä kolhuilta ja kylmältä. Toisaalta niiden näkö ei ole juuri mistään kotoisin, eikä keskivertorial todennäköisesti erota jonkin matkan päästä edes puuta vasten painautunutta ihmistä - olkoonkin, että todennäköisesti on haistanut tai kuullut tämän jo ennen sitä. Lisäksi näillä ei ole juuri minkäänlaista värinäköä, eivätkä rotat erota punaista ollenkaan - ja ne muutkin vain huonosti. Niitä on ollut aina ja hieman kaikkialla, ja kaiken kaikkiaan niiden elämä on aina tuntunut olevan yhtä suunnatonta ja merkityksetöntä.
Rialeilla ei ole mitään yhtenäistä kansaa taikka kulttuuria. Enemmänkin ne ovat sitkeitä jokapaikan eläjiä, joita asuinseutu muovaa. Usein ne matkivat muulta lähitienoon väestöltä kaikenlaisia tapoja, siinä missä tajuavat niiden hyödyn. Kaupunkeihin ja kyliin muodostuukin nopeasti oma rottakuntansa, joka varsin mielellään elelee siivellä. Vaikkapa rialit (ainakaan terveet ja eheäaivoiset) eivät verenhimoisia tappajapetoja olekaan, ei niiden moraalikäsitys silti ole erityisen pitkälle kehittynyt, ja yleisesti ottaen ne pitävät kaikenlaisia ja sääntöjä suunnilleen yhtä tärkeinä, kuin niitä valvovalla on rahkeita niiden ylläpitämiseksi. Jos jonkin voi ottaa, harvempi rotta pohdiskelee pitkään omistusoikeuksia. Niiden itsensä keskuudessa vahvimman oikeus on yleensä ainoa oikeus. Yleensä rottiin suhtaudutaankin paikasta riippuen joko hyödyttöminä riesoina tai vaarallisina hirvityksinä, joista on kuitenkin myös melko mahdoton päästä eroonkaan.
Oman osansa rialeiden kiivaaseen, yleensä suurempia harkitsemattomaan ja alkeelliseen elämään tuo sekin, ettei niillä juurikaan ole aikaa, ja se vähänkin on nopeatahtista. Vuoden tai parin ikäinen rotta (yleensä yksi kolmesta tai neljästä sisaruksestaan) on jo enemmän tai vähemmän valmis luikkimaan pois pesästä, ja on viimeistään muutamaa vuotta myöhemmin kaikin puolin aikuinen. Toisaalta kuolema korjaa (paikallisista rottien uskontokäsityksistä riippuen joko rottien paratiisiin taikka sitten ei) satoaan viimeistään kolmenkymmenen vuoden paikkeilla, mutta harvempi elää niin pitkään muutenkaan. Vanhat, heikot rotat harvemmin löytävät apua taikka tukea mistään, ja usein tarpeeksi hidas ja heiveröinen rotta onkin jo jonkun toisen ateria - olipa vanha tai ei.
Jos rialilla on kykyä minkäänlaiseen taikuuteen, syntyy se karvattomana - tai tarkalleen ottaen pysyy karvattomana, kaikki rialit tulevat maailmaan karvattomina ja vaaleanpunaisina vinkujina. Laadultaan tämä taikuus on siis luonnollista, ei oppittua, mutta sen voimakkuus vaihtelee suuresti. Suurin osa loitsurotista on myös enemmän tai vähemmän lisääntymiskyvyttömiä ja mahdollisesti myös hieman hulluja; taikuus ei oikein tunnu sopivan hyvin rotille. Toisaalta jokainen kalju rotta ei kuitenkaan kykene taikuuteen, joitakin vain onni potkii päähän kaikilla mahdollisilla tavoilla. Taioissaan rialit ovat harvemmin erityisen hienovaraisia, ja suurimman osan ajasta käyttävätkin mahdollisimman paljon voimaa.
Taidot ja heikkoudet:
Bulag on tanakka ja vahva otus. tällä on alkukantaisen ja raskaan elämän kovaksi pieksämä ruumis, joka ei suuremmin kavahda työtä taikka kahakkaa. Kaiken kaikkiaan tämä siis osaa tehdä pahaa jälkeä, olipa kyseessä sitten jokin lihallinen tai vaikkapa puu. Mikään hienovarainen tai taitava taistelija rotta ei ole, vaan korvaa puutteensa voimalla ja raivolla. Se yleensä riittää, mutta jo vähemmän taitavakin, oppinsa oppinut soturi osaisi kyllä sanoa tämän käyttävän liikaa voimaa ja liikaa turhia liikkeitä.
Työnteon ja tappelun lisäksi Bulag tuntee elämänsä pohjalta myös luonnossa selviytymisen perusteet, jotka vaikkapa tavalliselta kaupunkilaiselta menisivät humisten ohi ja yli. Veden, suojan ja ruuan etsiminen onnistuvat, ja tunteepa tämä myös yleisimmät yrttikasvit. Oikein pinnistäessään kykenee Bulag vääntämään ilman tuluksia tulenkin, vaikkei kärsivällisyys yleensä siihen riitäkään.
Perhe ja läheiset:
Rottia, yllätys yllätys. Rialit harvemmin välittävät erityisemmin siitä, kuka on kenenkin jälkeläinen, eikä tämäkään ole poikkeus. Ei siis suuremmin välitä, ovatko mahdollisesti vielä hengissä vaiko eivät.
Hahmosi tavarat:
Bulagilla on vähänpuoleisesti tavaraa. Karkeatekoiset kivileka ja puukko lienevät arvokkain omaisuus. Niistä suuri vasarantapainen ase on arvokkaampi. Sen heiluttelu vaatii melkoisesti voimaa, ja alunperin se kuuluikin eräälle Bulagia vielä reilusti suuremmalle rotalle, josta aika jätti.
Muuta ei juuri olekaan, mitä nyt matkamuonaa ja sentapaista. Kukaties olisi järkevä hankkia muutakin...
Luonne:
Nopeasti ilmaisten Bulag on ärhäkkä nuori rialuros, jota ei ole siunattu erityisen suurilla älynlahjoilla. Tällä on luonnollisesti melkoinen tarve todistella voimiaan ja kovuuttaan, koskapa on oikeastaan pitkälti niiden summa. Ajattelupuolta tämä ei paljoakaan arvosta. Sillä ei ole todistettavasti saavutettu yhtään mitään, mitä vain tehdä rykäisemällä ei olisi hoideltu pois alta reilusti nopeammin. Eritoten kaikenlainen sivistyksen hapatus (kotieläimet, lattiamatot, kirjat tai vaikkapa kivetyt tiet) arveluttaa tätä, ja se leimaantuukin helposti turhaksi heikkojen touhuksi. Tämä saattaa toki tajuta toisinaan hyvinkin, miksi jokin on tehty, mutta usein pitää sitä kuitenkin turhana velttoiluna. Kaikenlaiset raskasta työtä vaativat asiat ovat luku erikseen.
Bulagilla on jonkin verran luontaista uteliaisuutta, mutta vain siihen asti, kun uusi asia on helppo tajuta. Mikäli jokin menee yli hilseen, yrittää tämä aivan ensiksi tehdä siitä tutumman katsomalla, mitä tapahtuu, jos siihen käyttää hieman voimaa. Jos se ei auta, on parempi olla olematta tekemisissä asian kanssa. Tai ainakin siihen pitää ehdottomasti suhtautua kylmähkösti ja näreästi.
Bulag pitää yksinkertaisista nautinnoista. Tämän huvit ovat yleensä karkeita ja aina maanläheisiä. Hyvä ruoka on jo mukava alku, ja vaikkapa voitto voimainkoetuksessa toista rottaa (tai ihmistä jos niikseen tulee) vastaan on sekin mukavaa. Pitää itsensä rasittamisesta, koska pääsee todistamaan sillä, miten paljon jaksaa ja miten vahva on.
Bulag on melkoisen härkäpäinen otus, jos kohtaa jotakin, jota ei kykene voittamaan. Ei tämä toki yritä tusinaa miestä voittaa, tai kaataa vuorta, muotta jos jokin on edes melkein saavutettavissa eikä onnistu, on se rotan mielestä haaste.
Ulkonäkö:
Bulag on tanakka ja jymäkkä rotta. Ei millään muotoa jämäkin rotta koskaan, eikä suurin, mutta siitä huolimatta se on sitä sorttia, jota ei mielellään lähtisi härkkimään turhan takia. Lihaksen lisäksi tällä on rasvaakin luidensa ympärillä, mutta terveessä määrin, ei pelastusrenkaana vyötäröllä. Paksu niska ja paksu kallo lisäävät jämäkkää vaikutelmaa.
https://2img.net/h/i35.photobucket.com/albums/d198/Erabus/Bulag.jpg
Menneisyys:
Bulag syntyi enemmän tai vähemmän sivuun kaikesta, niin sivistyksestä kuin ihmisistäkin, kurjalle ja kumpuilevalle maanpalaselle, joka tunnettiin lähinnä rosvojoukkojen vaanimisalueena. Bulag varttui muutaman tusinan rotan liikuskelevassa heimolaumassa, ja oppi elämän kovuuden jo penikkana. Oli oltava yhtä kova, tai muuten olisi kuollut. Bulag ja tämän lajitoverit elelivät miten elelivät. Jonkin verran nämäkin ryöstelivät, mutta pyrkivät lähinnä pysymään erossa rosvojoukoista (jotka harvemmin olivat pitkäikäisiä). Eipä niin, etteikö Bulagkin olisi nähnyt omaa osaansa kahakoinnista ja verenvuodatuksesta jo pienenä. Aina ei kaikki mennyt sopuisasti, ja usein viimeistään muiden rottien kanssa oli hieman rääyttävä ja huidottava, että jokainen tiesi, kuka kukin oli.
Eräs poikkeus ryöstelyyn ja yleiseen rottien ikävyyteen oli eräs tietty kauppias, joka vuosi toisensa perään kulki alueen läpi. Sikäli mikäli Bulag mitään ymmärsi, oli tällä jonkinlainen sopimus silloisen, jo pitempään vallan kahvassa pysyneen johtajarotan kanssa. Joka tapauksessa, mies vei vartijoidensa kanssa vaununsa maan lävitse kauppatavaroitaan myymään joka vuosi ja teki toisinaan rottienkin kanssa kauppaa. Kaiketi rotatkin olivat mukavampi vaihtoehto, kuin rosvot.
Bulagin elämä oli pitkälti yleisköyhää hyvän aikaa. Sitten kuitenkin, joskus tämän kuudennen elinvuoden alkupuolella, kun lumet olivat hiljalleen sulamassa, tapahtui jotakin. Jokin olento, hirviö joka ei haissut lihalta ja vereltä, vaan kuolemalta ja ikivanhoilta ajoilta, ilmaantui yön turvin teurastamaan niin rottia kuin rosvojakin. Ensimmäisinä öinä se oli varovainen, jätti vain verisiä ruumiita ja oudon hajun, mutta sitten se kävi rohkeammaksi. Mutta olipa se miten kauhea tai kuolemalta löyhkäävä tahansa, se oli selvästikin tarpeeksi lähellä lihallista. Puolipaniikissa mutta tositarkoituksella rottaheimo puolustautui ja sai otuksen pakenemaan mustaa, löyhkäävää verta valuen.
Veri ja jäljet johtivat takaa-ajoon lähteneet rotat lopulta koloon, jonka ilmeisestikin kevättulvat olivat paljastaneet. Koko paikka löyhkäsi samalta kuolemalta ja muinaisajalta. Kukapa tietää, miten kauan onkalo oli ollut piilossa ja sen asukas häiritsemättä, mutta nyt se oli paljastunut, ja hirviö vapautettu.
Se, mitä kolossa tapahtui, ei ollut millään tavalla mieluisaa tai uljasta. Kolonsa taaimmaiseen nurkkaan ahdistettuna otus taisteli kuin riivattu, ja vaikka Bulag antoikin sille lopulta - saatuaan pahan haavan rintaansa sen kalmaisista kynsistä - tappoiskun, ei onkaloon jahdanneista kahdeksasta rotasta ollut ulostulijoiksi kuin kolme.
Tapauksen jälkeen elämä jatkui jollain mallilla kesään asti. Silloin kuitenkin sama kauppias ilmaantui jälleen, mutta tällä kertaa tämä ei vain kulkenutkaan ohi. Rosvot ja muut vaarat olivat vieneet tältä yhden liikaa vartijoita, ja mies halusikin tuttujen rottien joukosta uuden tilalle. Ei se mitenkään erityisen tavallista ollut, eikä Bulag edes tiennyt miksi tämä rottia niin hyvin sieti vaikka yleensä ihmiset aivan korkeintaankin suhtautuivat epäilevästi. Mutta oli miten oli, se vaikutti hyvältä idealta, etenkin kun lupailtiin hyvää palkkiota. Siispä, kun kukaan muu ei ehtinyt ensin, tämä ilmoittautui mukaan. Siispä tämä nosti vasaransa olalleen, keräsi vähän tavaransa säkintapaiseen ja kiipesi kärryihin joukon jatkoksi.
Nyt kauppias ja tämän vankkurit ja vartijat ovat matkalla jonnekin, jossa on paljon ihmisiä ja vähän rottia. Vielä Bulag ei oikeastaan ole uhrannut ajatustakaan sille, miten aikoo suoriutua pitkänpuoleisesta (joskin armollisen rauhalliseksi jääneestä) matkasta takaisin kotiinpäin, mutta sitä ehtii miettiä sitten. Vankkurin pyörät ovat jo lähestulkoon pyörineet matkansa, ja edessä häämöttää outo, suuri kaupunki. Ja paljon ihmisiä.
Kukapa tietää...
Muuta:
Eritoten Bulag karsastaa kaikenlaista taikuutta. Se ei noudata mitään kunnollisia luonnonlakeja, eikä siihen auta voima. Eikäpä tämän melkeinpä ainoa kunnon kohtaaminenkaan sen kanssa, kevättalven hirviö ja sen kalmanhaju, erityisen paljon ole ainakaan mielipidettä auttanut.
Huonopuoli/-puolet:
Bulag ei ehkä ole suoranaisen tyhmä otus (jos nyt tarpeeksi suopeasti ajatellaan), mutta hidas tämä ainakin on. Tältä on turha odottaa suuria ratkaisuja arvoituksiin tai pulmiin, ja tämä mieluummin pitäytyykin niissä konsteissa, jotka on todennut hyväksi. Tämän lisäksi rotta on pahapäinen, eikä kovin kauaa siedä härnäystä tai sitä, että jokin ei mene kuten pitäisi. Kaiken kaikkiaan, Bulag lyö ensin ja pohtii sitten.
Bulagin rinnassa hirviöntapon jäänteinä möllöttävä arpi on arahko. Pelkkä kosketus ei kukaties saa aikaan sen suurempia, mutta on tämä useaan otteeseen ollut lähellä putoamista saatuaan siihen kunnon tällin. Välistä se myös kivistää itsestään ja ärtyy omia aikojaan.