Mitä, nytkö ne karnevaalit on?

Hiipiessään kohti viherviittaista henkilöä mies yllättyi iloisesti huomatessaan henkilön sammuttavan tulta, mutta se tapa kuinka se tapahtui sai puolihaltian pysähtymään. Suuri vesipallo näytti tulevan läheisestä tynnyristä ja se satoi alas tulipalon päällä. Moinen sai Riekun hetkeksi pysähtymään ja miettimään. Kenet hän oli juuri parhaillaan ryöstämässä? Ei kait vain mies paininut liian suuressa sarjassa? Hänen edessään oleva henkilö pystyi liikuttelemaan esineitä! Ainakin niin Rieku luuli ja kuvitella nyt mitä kaikkea tuollaisella voimalla saattoikaan saada aikaan. Ehkä mies oli aliarvioinut lyhyehkön viittahenkilön? Ajatus siitä kuinka viittahenkilö nostattaisi Riekun ilmaan ja heittelisi häntä talojen seiniä vasten ei oikein innostanut miestä. Miehen pirullinen virne muuttuikin epäileväksi kulmien kupristamiseksi.

Rieku ei ollut päässyt paljoa yhtään lähemmäs viitahenkilöön, kun tämä näytti jatkavan matkaansa. Mies luuli nähneensä kuin henkilö, jota puolihaltia vainosi, olisi katsonut taakseen. "Helvetti", mies sanoi ehkäpä liian suureen ääneen ja jälkeenpäin mies toivoi ettei edellä kulkeva ollut kuullut hänen kiroiluaan. Mutta se ei ollut pääasia. Rieku oli tehnyt päätöksensä ja aikoi koittaa pitää sen. Hän oli jo nähnyt niin paljon vaivaa tuohon henkilöön. Jos hän vain keksisi kuinka pysäyttää henkilön.



Shiran sydän alkoi hakkaamaan hitusen kovempaa, kun hänen ajatuksissaan hän kuvitteli, mitä kaikkea tuo mies hänen takanaan saattaisi hautoa mielessään. Hän ei tiennyt oliko vain kuvitellut kuulevansa miehen kiroilevan, mutta yhtäkaikki se sai hänet jokseenkin varuilleen. Hänen huulensa kiristyivät tiukaksi viivaksi ja hänen askeleensa alkoivat osua maahan tiheämpään tahtiin. Portille oli vielä hieman matkaa ja hän alkoi toivoa, että olisi jo siellä.

Hän vilkuili taas taakseen ja huomasi, ettei mies ollut hävinnyt mihinkään. Se huolestutti häntä vieläkin enemmän. Hän ei oikein ollut varma, miksi toinen seuraili häntä. Käsi tikarin kahvalle puristuen hän päätti kiiruhtaa askeliaan vieläkin enemmän. Portti oli jo kiitettävän lähellä ja hän näki jo vartijat, vaikkakin hämärästi.


Rieku huomasi kuinka uhkaavasti edessäpäin oleva portti läheni lähenemistään. Edessä kulkeva 'uhrikin' tuntui vai kirivän askeliaan. Mies puuskutti hieman. Tällaiset kokopäivän eestaas juoksemiset ja pikakävelyt saivat rapakuntoisen Riekun puuskuttamaan ja ärsyyntymään, mutta hän koitti pitää malttinsa. Hänen piti keksiä suunnitelma mahdollisimman pian tai oikeastaan näillä sekunneilla.

Puolihaltia mies mietti kuumeisesti mitä hänellä olisi jolla saisi edellä kulkevan kaapuhenkilön pysähtymään. Mies katsoi kädessään olevaan kävelykeppiinsä. Jos heittäisin sitä? Sanoisin, että ote lipsahti tai jotain.. ...Ehkei..., hän ei kannattanut ehdotusta, jos edellä kulkeva tyyppi todella osasi liikuttaa esineitä tahtonsa mukaan, siitä olisi vain haittaa. Puuskuttava puolihaltia nosti katseensa takaisin ylemmäs ja tutkaili kaapuhenkilöä niin tarkkaan kuin suikin pystyi. Mistä edellä kulkeva voisi tykätä? Se on varmaan joku uus rikolline... Eikait se muuten pakenisi viaton... no ei ihan viatonta, tai eihän se sitä tiedä... kuitenkin.. tuiki tavallista henkilöä? Jokin rikollinen se on!, puolihaltia spekuloi. Nyt pitäisi vain keksiä mitä yhteistä hänellä ja Riekulla olisi, jos kummatkin nyt on rikollisia. Mitä rikolliset hakevat karnevaaleilta? Raha! Kaikkihan rikolliset kaappaavat nyt karnevaalipäivinä rahat!, mies tuumasi mielessään. Hän oli keksinyt viimein kuinka pysäyttää edellä kulkeva. Pieni virne nousi kasvoille. Ainut mutta oli, että hänen täytyi luopua hieman osasta rahoistaan.

Rieku hidasti hieman vauhtiaan, kallisti päätään hieman eteenpäin ja silinteri hattu tippui hänen syliinsä. Silinterihatun sisällä oli pieni piilotasku jonka sisältä mies kaivoi kolikkopussinsa. Kukkarossa ei maltaita ollut mutta jonkin verran. Rieku noukkasi käsiinsä 25 galdenia ja laittoi sitten rahapussunkansa takaisin salataskuun. Hän puristi nyrkissään kolikoita ja laittoi silinterinsä takaisin päähän, sinne minne kuuluikin.

Puolihaltiasta tuntui kuin edellä kulkeva olisi mennyt entistä kauemmas. No olihan miehen pitänyt hidastaa vauhtiaan. Rieku veti henkeä ja puristi kädessään olevia kolikoita entistä kovempaa. "Hei sinä siellä! Minulla teille jotain!", mies huusi edellä kulkevalle kovaan ääneen ja heilutti samalla kättään ylhäällä osoittaakseen olevansa se, joka huusi.

//Ghööh.. pahoittelen kun kesti lähettää tämä.. .__.//

((ei haittaa ^^))

Shira ei osannut rentoutua, vaikka vartijoiden hahmot olivat joka askeleella lähempänä. Hän vilkuili taakseen ja näki miehen seuraavan häntä yhä. Hän puri huultaan ja huomasi nyt lähinnä olevansa enemmän ärsyyntynyt kuin peloissaan.

Sitten hän kuuli jonkun huutavan. Hän katsoi taakseen ja näki miehen huitovan kädellään. Hän katsoi ympärilleen, mutta ei nähnyt muita. Tuo siis huusi hänelle. Hän pysähtyi ja yrittäen piilottaa epävarmuutensa kääntyi ympäri kohtaamaan miehen. Mitä tällä muka olisi hänelle voinut olla? Hän puristi tikarinsa kahvaa ja tuijotti miestä kiinteästi ja tarkkaavaisena. Hän ei kuitenkaan puhunut mitään, katsoi vain.

((ihan kuin tuosta olis tullut vähän lyhyt...))

//ei tuo mikään lyhyt ole! .D//

Mitä suuremmaksi onnekseen Rieku huomasi, kuinka edellä oleva pysähtyi ja kääntyi. Onneksi..huh.., puolihaltia ajatteli puuskuttaen ja käveli henkilöä kohti. Kävellessään pieni jännityksen tunne tuntui alkoi nousta miehelle. Kuka edellä oleva olisi? Mitä hän osaisi? Jos edellä olisi rosvo, jota Rieku vahvasti uskoi, miten hän osaisi huijata samanalan ammattilaista, jos niin voidaan sanoa? Entä jos henkilö olikin maan paras varas? Silloin Rieku menettäisi vain rahansa ja kaiken mikä oli edes hieman arvokasta. Silinteri hattunsakin. Mitä enemmän mies ajatteli asiaa sitä epävarmaksi hän tuli. Rieku päätti olla ajattelematta asiaa ja puristikin kourassaan olevia kolikoita tiukasti kämmessään, etteivät ne varmastikaan putoaisi.

Matka kaapuhenkilöön oli turhauttavan lyhyt vain joitain metrejä. Miten siinä ajassa ehtisi keksiä minkäänlaista aloitussuunnitelmaa? Tai edes jotain millä voittaisi aikaa. Asiaa ei auttanut sekään ettei Rieku tietänyt henkilöstä muutakuin tämä osasi kait liikutella esineitä mielensä mukaan. Oliko tyyppi mies vai nainen? Siitäkään ei ollut tietoa. Tiedottumuus sai puolihaltia miehen entistä epävarvemmaksi. Olisikohan henkilö jokin maagivaras tai jotain vastaavaa? Jos henkilö olisi jokin maagimestari, silloin Rieku olisi todellakin pulassa.

Rieku oli enää metrin tai puolentoista päässä henkilöstä. Nyt pitäisi aloittaa jokin sortin puhuminen ja ajan voittaminen. Jännittyneenä mies aukasi suunsa ja sanoi kaapuhenkilölle vielä hieman puuskuttaen: "Olen koittanut pidemmän aikaa tavoittaa teidät, mutta en saanut teitä kiinni". Rieku astui viimeisen askeleensa ja kurotti kämmentään, jonka sisällä rahat olivat. Mies aukaisi hieman kämmentään ja yksi kolikko tipahti maahan. "Ohoh..", puolihaltia sanoi ja kurottautui ottamaan maasta kolikon. Nostaessaaan kolikkoa mies koitti samalla katsoa kuinka henkilön kaapu oli kiinni ja rahakukkaro kenties näkyvästi esillä. Nostettuaan kolikon takaisin käsiinsä ojensi kämmenissään olevia kolikoita henkilölle. "Olisivatko nämä voineet pudota teiltä?", Rieku kysyi hymyillen.

//siitä tuli sekava ku tein niin monessa osassa.//

Shira katsoi miestä, joka tuli hänen luokseen ja astahti hieman taaemmas, kun tämä puhui pudotti rahansa maahan. Hän kohotti kulmiaan ja pudisti päätään, kokeillen läpi oikeastaan koko kehonsa viittansa läpi. Hänellä kun oli rahoja hieman eri paikoissa.

"Eivät ne ole minun", hän sanoi ja hymyili hieman väkinäisesti. Sitten hän katsoi miestä hieman tarkemmin. Tuohan oli...niin. Tuo oli se samainen mies, joka oli tanssinut heille pöydällä virvoketeltassa.
"Ei ole totta..." hän sanoi tuijottaen miestä silmät selällään. Hän tuijotti tätä vielä tarkemmin.
"Olet se sinä..." hän sanoi nyökytellen päätään hieman. Sitten ystävällinen hymy levisi hänen kasvoilleen ja hän otti huppunsa päästään pois.

"Vieläkö haluat tanssia pöydällä?" hän kysyi virnistäen ja rentoutuen hieman. Hän otti toisen kätensä pois tikarin kahvalta eikä yrittänytkään peittää sitä, että hän kantoi tikareita vyöllään. Hänen pienet veitsensä oli piilotettu pitkin hänen vaatteitaan, joten niitä ei näkynyt. Vaikka ne olivatkin vaatteiden sisällä, hän oli onnistunut piilottamaan ne niin, etteivät ne pullottaneet mistään kohdin, eivätkä ne haitanneet hänen liikkumistaan.

"Eivät ne ole minun", kaapuun pukeutunut henkilö sanoi. Piru.. Miksi joidenki pitää olla niiiiin rehellisiä ja kilttejä? Kyllä minä nyt ainakin olisin vienyt nuo rahat vaikkei ne oliskaan ollut mun!, Rieku kirosi pettyneenä, kun hänen suunnitelmansa ei ollutkaan toiminut halutulla tavalla. Häntä risoi suunnitelman pilalle meno ja samalla sekunnilla pitäisi kehittää uusi. Joka yrityksen jälkeen epäonnistuminen ja uuden suunnitelman laatiminen... lisäksi toteutus. Raskas ja pettymystä täynnä ollut huokaus pääsi puolihaltian suusta.
Puolihaltia kuuli henkilön sanovan jotain ja mies tarkensi kuulemistaan jottei mitään tärkeää menisi ohi korvien. "Olet se sinä..", kaapuhenkilö sanoi ja sai Riekun sydämen lyömään jännityksestä kiivasta tahtia. Onko joku nähnyt hänet tekemässä varauksia? Mies silmäili nopeasti ympärilleen ettei kuulijoita ollut lähellä, sydän ei tuntunut rauhoittuvan. Ei kukaan ole voinut nähdä minua varkaissa... ei kukaan... se yrittää vaan narrata, muista se on huippuluokan murhaaja varas... ei se ole nähnyt, mies rauhoitteli itseään ja sai kuin saikin hieman itseään rauhoitettua.
Sydän alkoi kuitenkin lyödä jälleen tiiviimmin ja entistä kovempaa henkilön laskiessa huppuaan alas. Kuka henkilö mahtoi ollakaan..? Vastaus oli kihelmöivää saada tietoon, kuka mahtoi olla häntä vastassa. Kuitenkin pahimmaksi onnekseen se sattui olemaan aikaisemmin siellä teltan luona terassissa istumassa nuoremman mustahiuksisen tytön seurassa..? Riekun silmän laajenivat. "Vieläkö haluat tanssia pöydällä?", Riekun edessä oleva nainen vaikutti kysyvän hieman virnistäen. Puolihaltia oli vielä hiljaa. Hän ei tiennyt oliko tämä kohtalon ivaa vai mitä. Kuinka voi sattua käymään moinen tuuri? Tosin... Kuten Rieku oli aiemmin luvaillut, ensin työ sitten hupi. Olisiko nyt huvin vuoro?
Pian, kun alkuhämmennys alkoi olla ohi mies puistatti päätään. "Anteeksi, tämä tuli niin yllättäen, että menin ihan lukkoon!", puolihaltia sanoi vielä hämmentyneenä. Ehkä hän teki tästä liian ison numeron, mutta asia tuntui vai niin hämmästyvältä ja latistavalta. Kuinka hän oli onnistunut vainoamaan henkilöä, jonka oli vähän aikaisemmin nähnyt? Koko juttu tuntui nyt turhalta ja naurattavalta. Mutta kuinkas nyt? Ei Rieku voisi mitenkään varastaa häneltä. Se olisi liian läpinäkyvääkin.
"Jos löytyisi kaunista yleisöä, niin mikäs siinä", puolihaltia viimein vastasi hymyillen pilke silmäkulmassa henkilön esittämälle kysymykselle. Riekun katse laskeutui hieman alemmas hän näki henkilön kantavan tikareita vyöllään. Hirvitys! Se tosiaan on tappajamurhaaja!, oli Riekun ensi reaktio, mutta hän koitti pitää sen pois kasvoiltaan. Naishenkilö olisi paha vastus jos he riitautuisivat. Mies nielaisi äänettömästi ajatelleessaan tikareita hänen lihassaan. "Minnekös olet matkalla neiti...?", Rieku uteli pian.

//Pahoittelen kun kesti vastata.. .__. toivottavasti määrä korvaa sen n__n''//

Shira katsoi miestä huvittuneena. Toinen ei nähtävästi ollut tajunnut ollenkaan, ketä oli ollut seuraamassa. Mielessään hän kirkui naurusta, mutta kasvoilla näkyi vain huvittunut hymy ja pieni pilke silmäkulmassa. Hän tuijotti miestä hetken, ennen kuin puhui mitään.

"Mitäs pienistä", hän sanoi hieman naurahtaen toisen kertoessa menneensä lukkoon. Hänellä oli outo tunne, että sai kiittää onneaan, että he olivat tavanneet jo aiemminkin. Hän hymähti hieman hymyillen toisen seuraaville sanoille ja alkoi miettiä, mistä löytyisi kaunista yleisöä tuolle miehelle. Jostakin baarista? Hän ei tiennyt. Ehkä hän voisi muuttaa suunnitelmia ja raahata tuon miehen ympäri Miran baareja etsimään maksavaa kaunista yleisöä tämän tanssia katsomaan. Itse hän tuskin olisi maksava asiakas. Eikä hän ainakaan kovin kauniskaan omasta mielestään ollut, olihan hänellä ilkeän näköinen arpikin poskea koristamassa. Ajatuksissaan hänen kätensä siveli hetken arven ääriviivaa ja se saattoi vaikuttaa siltä, kuin hän olisi ottanut miehen sanat itseensä. Siten että hän olisi kuvitellut toisen loukanneen hänen ulkonäköään kuin hän ei olisi kelvannut kauniista yleisöstä. Niin hän tosin ei ajatellut.

"Hmm...olin matkalla tuonne", hän viittasi kädellään kohti porttia.
"Ajattelin pikkuhiljaa lähteä Mirasta, tai ainakin olla yön jossakin lähistöllä", hän sanoi jättäen kertomatta luolasta, jonne hän oli aikonut viskipullon kera.
"Mitäs sinulla on suunnitelmissa?" hän kysyi sitten. Hän mietti hetken ja päätti esitellä itsensä. Mies kun selvästi oli vihjannut siihen suuntaan, että halusi tietää hänen nimensä.
"Voit kutsua minua Shiraksi", hän sanoi vilkaisten hieman ympärilleen.
"Miksikäs minä kutsun sinua?"

((eipä mitään...jotenkin tuntuu nyt että mullakin hieman kestää näissä vastauksissa...n.n))

Rieku huomasi edessään olevan naishenkilön hipaisevan vasempaa poskeaan ja siinä olevaa arpea. Aikaisemmin puolihaltia mies ei ollut edes huomannut moista, mutta nyt naishenkilön kuin ilmoittaessa arven olemassa olosta, se pisti silmään. Olikohan arpi neidon jostain sota taistelusta? Tai olikohan joku henkilö pannut hanttiin neidon tätä murhatessa. Kylmiä väreitä meni Riekun selkäpiitä pitkin ja pahat ajatukset kiemurtelivat miehen mielessä.

Hyr, ketäköhän kaikkia se o tappanu?, mies tiivisti kaikki ajatuksensa yhteen virkkeeseen. Toisaalta... Eikös tuo neito pystynytkin liikuttelemaan mielellä tavaroita mielensä mukaan? "Jos et päihitä vihollista, liittoudu heihin!" Eikös nii sanota kansalaisneuvoissakin...? Tai jossain...?, mies tuumi ja katseli naista kasvoihin. Hän koitti katsoa naisen kasvoja niin ettei jäänyt tuijottelemaan vasemmassa poskessa olevaa arpea.

Mustahiuksinen nainen oli näyttänyt hetken aikaan kuin olisi Riekun sanat olisivat satuttaneet häntä. Nyt kun ajattelee... Eikös naiselle ole tärkeää heiän ulkonäkönsä ja miten muut heiät näkee? Ny pitää vaa toivoa ettei se ajattele nii ku luulisi sen ajattelevan.., mies ajatteli ja mietti kuinka voisi korjata tilannetta. "...Nii sitä vaan, että saankos sinut katsojaksi? Muillehan minä en ole tähänkään asti suostunu tanssimaan ilmaseksi.. En vaikka ollaan polvillaan aneltu!", puolihaltia sanoi ja virne nousi hänen kasvoilleen. Äänessään hänellä oli varsin varma ääni ja jos mies vain olisi voinut, hän olisi röyhistellyt rintaansa kuin ylpeä kukko (onkohan tuo yleinen esimerkki?). Pienen röyhistelyhetken jälkeen hän katsoi lyhyehköä mustahiuksista naishenkilö hymyillen toivoen tietenkin itselleen parasta mahdollista vaihtoehtoa.

Naishenkilö vastasi miehen esittämiin kysymyksiin. "Hmm...olin matkalla tuonne", kuului naisen vastaus ja puolihaltia katsoi naisen käden viittomaa porttia. Rieku nyökkäsi ja katsoi jälleen naiseen odottaen jospa jatkoa tulisi muihinkin kysymyksiin.
Naisen kerrottua suunnitelmistaan mies nyökkäsi jälleen. Missäköhän täällä lähellä voi edes nukkua?, tuli miehelle ensimmäiselle mieleen vastauksesta.
"Minun suunnitelmani? Tuotaah..", Rieku aloitti vastauksen neidon kysymään kysymykseen. Varastaa ihmisiä ja ryövätä itselle yöpaikka hotellista olisi suunnitelmissa.. Parempi varmaan ettei nii suoraan ala ilmoittelemaan tekemisiään..., mies tuumi ja suki niskassa olevia hiuksiaan. "...Itse asiassa.. Kaikki aikaisemmat suunnitelmani peruuntuivat ja nyt ei ole muuta kuin aikaa!", mies vastasi sitten, lopetti hiustensa sukimisen ja virnisti.

"Shira... kaunis nimi", puolihaltia hymyili ja kehui naisen nimeä tämän esitellessä itsensä. Shiran kysyessä miehen nimeä, puolihaltia vastasi samassa: "Floyd-Esram". "Tosin.. Kukaan ei kutsu sillä nimellä. Se on emänkin jokin 'varmuusnimi' kuin etunimi. Riekuksi saa kutsua, sillä tunnetaan", puolihaltia vastasi pienen väliajan jälkeen kerrottuaan etunimensä ja kohotti hieman silinterihattuaan Shiralle.

Shiran kasvoille levisi pieni, hieman ilkikurinen hymy toisen ehdotuksesta.
"Totta kai saat", hän sanoi. "Kyllä minulle aina tanssiesitys kelpaa." Hän huomasi iskevänsä silmää, vaikka ei ollut niin aikonut tehdä. Hetken häntä hieman ihmetytti oma käytöksensä, mutta sitten hän päätti olla välittämättä. Hän käyttäytyi juuri niin mieli teki ja mitä hän sillä hetkellä tunsi.

Shiran hymy levisi hieman Riekun puhuessa ja hän sipaisi silmille karanneen hiussuortuvan korvansa taakse. Jotenkin se oli päässyt irti hänen ponihännästään. Hän katsahti Riekua siirsi painoa jalalta toiselle.
"Rieku siis...selvä", hän sanoi sitten ja virnisti.
"Jos sinulla ei kerran ole suunnitelmia, miten olisi viskiryypyt ja tanssiesitys jossakin?" hän kysyi vilkaisten hieman ympärilleen.
"Mennäänkö baariin vai suoraan sinne yöpaikkaani?" hän kysyi suorasukaisesti antamatta toiselle juurikaan aikaa kieltäytymiseen kysymysten välissä. Hän hymyili - tai ainakin yritti hymyillä - jokseenkin valloittavasti. Hän halusi vaihteeksi seuraa itselleen, sillä hänen ei tehnyt enää mieli hukuttautua yksin viinapulloon.

((toivottavasti ei oo liian lyhyt...x__x))

"Hahah!", mies naurahti hyväntahtoisesti Shiran ehdotukselle viettää iltaa viskiryypyillä ja tanssiesityksillä. Virne nousi Riekun kasvoille. Mies ei ehtinyt pahemmin vastatakaan kun mustahiuksinen Shira esitti samassa kysymyksen.
Suoraan yöpaikkaan vai mutka baarissa? Miehen "bisnekset" olivat kyllä jääneet vielä vähän kesken ja jos he menisivät baarin kautta hän saisi itselleen vielä helposti jokusen lantin ja koska kyse oli baarista, kyllä siellä aina joku suostui uhkakilpailuun, vieläpä rahasta.

Rahanahneus kiemurteli Riekun mieltä. Hän puristi hieman vasemmassa kädessään olevaa keppinsä päätä ja pyöritteli kepillään mukulakadulle jonkinlaista ympyrää ajatuksissaan.
Rahaa ei ikinä voisi olla liikaa, eihän? Mutta... ei olisi kovinkaan herrasmiesmäistä käytöstä mennä baariin. Mutta.. Ilmaista rahaa ei voi jättää lojumaan, mies ajatteli ja lopetti keppinsä pyörittämisen.
"Miten olisi, jos kävisimme baarin kautta..? Voin tarjota samalla tuopin kaikesta tämän päivän vaivannäöstä mitä olen sinulle aiheuttanut", Rieku sanoi varmana ja hymyili. Hän ei uskoisi epäonnistuvansa. Yksi tai kaksi juomaa sinne tänne. Ei uskoisi paljoa maksavan ja lisäksi mies jäisi voiton puolelle, varastamalla tai sitten pelaamalla.

//Pahoittelen, että kesti lähettää tämä viesti. //

((ei mitään... nyt on taas minun vuoro pahoitella kun kesti hieman...:3))

Shira katseli Riekua kulmiensa odottaessaan tämän vastausta. Hän tuli tulokseen, ettei mies ollut ollenkaan hullumman näköinen, itse asiassa aivan komeakin. Kun tämä puhui, hän pani myös merkille, että tämän äänikin oli melko miellyttävä.

"Selvä", hän sanoi ja hymyili jokseenkin kauniisti. Tosin hän ei itse koskaan ajatellut, hymyilikö kauniisti tai oliko edes mitenkään hyvän näköinen. Tai ei hän ainakaan koko aikaa antanut sellaisten toisarvoisten ajatusten häiritä itseään. Se oli hänen mielestään turhamaista, eikä hän mielestään ollut turhamainen ihminen.

"Saatkin tarjota minulle jotain hyvää..." hän jatkoi ja virnisti, lähtien kävelemään kohti lähintä baaria. "Tai no...kyllä olut riittää. Mennäänkö tuonne vai tiedätkö jonkun hyvän paikan johon haluaisit mennä?"
Hän vilkaisi Riekun suuntaan osoittaen baaria, joka näkyi vähän matkan päästä. Shiralle oli oikeastaan aivan se ja sama minne he menisivät, kunhan hän nyt vain saisi sen tuopin, jonka toinen oli mennyt lupaamaan.

Rieku kuuli naisen hyväksyvän ehdotukseensa ja hymähti hyvän tuulisesti sen kuuleessaan. Asiat rullasivat niinkuin pitikin. Mies huomasi naisen hymyilevän samalla kuin oli vastannut eikä hän voinut olla hymyilemättä takaisin. Kieltämättä Shira vaikutti mukavalta seuralta ja puolihaltian silmissä nainen näytti myös kauniilta. Häntä ei haitannut naisen kasvoilla oleva arpi, olihan hänellä itselläänkin toinen silmä sokea eikä se tosiaankaan näyttänyt miltään suussasulavalta suklaanappisilmältä.
Kaikkein tärkeintä oli sitä paitsi luonne. Rieku kohautti olkieen omille ajatuksille. Tuo kuullostaisi hänen suultaan täysin valheelta. Kaunis siro neito jolla on asennetta on se paras vaihtoehto, mies ajatteli ja katsoi Shiraa silmiin vieläkin hymy kasvoilla. Tästähän voi tulla yllättävän hauskaa, puolihaltia tuumasi mielessään vaihtaen samalla keppinsä vasemmasta kädestä oikealle.


Mies naurahti ja hymyili naisen lausahdukselle. "Selvä, varmasti. Enhän minä kauniille neidoille mitään pahaa ikinä tarjoaisikaan", puolihaltia jatkoikin hymyillen hymyään, jota piti itse hurmaavana.
Huomaessaan Shiran lähtiessä kävelemään mies lähti itsekin kävelemään seuraamaan naista, joka mitä luultavammin olisi kävelemässä jonnekin tiettyyn hyvää baariin, jossa oli miehen toivon mukaan hyvä mahdollisuus tienata muutama kilinki, näin juomarahoiksi.
Joka toisella askeleella miehen suora puinne kävelysauva osui maahan. "Kyllä minä parempaakin voin tarjota, mutta jos tahdot olut tuopin, kyllä se minulle passasaa", Rieku sanoi naiselle ja vastasi samantien Shiran esittämään kysymykseen katsoen samalla mitä rakennusta toinen hänelle kädellään osoitti: "Minulle passaa mikä tahansa. Valise mieluisasi. Minulle passaa mikä vaan jossa mukava kulauttaa juomaa kurkkuun".


//Pahoittelen, kun kesti näin kauan vastata ja laatukaan ei ole mikään häävin. Onnistui sattumaan yhtä ja toista. //

Shira naurahti hieman katsoessaan taakse Riekun suuntaan. Hän oli oikeastaan hyvillään, että oli saanut baariseuraa, vaikka olikin ollut lähdössä pois kaupungista.
"Tuonne siis", hän sanoi baarin ollessan heidän edessään. Shira avasi oven Riekulle, vaikka yleensä se meni toisin päin: mies avasi naiselle oven. Mutta tästä hyvästä tuo saisikin tarjota hänelle jotakin muuta kuin pelkän oluen.

Shira katsoi Riekua vino hymy huulillaan ennen kuin astui sisään baariin, joka vaikutti viihtyisältä ja kodikkaalta. Sisustus ei ollut mikään nukkavieru. Se oli sellaista keskitasoa. Ei hän mihinkään ylikalliseen paikkaan olisi halunnutkaan. Shira käveli baaritiskille ja vilkaisi Riekua ennen kuin sanoi baarimikolle juoman, jonka halusi.
"Hän maksaa..." hän viittasi Riekun suuntaan ja baarimikon silmistä paistoi pieni huvittuneisuus, kun tämä alkoi tehdä Shiran tilaamaa melko vahvaa paukkua.

((ei mitään...ei tuo minunkaan posti ole mitenkään kovin pitkä eikä laadukas xD))

Ovi avautui Riekun edessä, Shira avasi oven hänelle. Mies mietti pienoisen hetken tilannetta, mutta asteli hyvinkin pian sisälle baariin. Puolihaltia kiitti Shinraa tavallisella äänellään: "Tattis", sama niijaten ja hymyillen. Muutama lähellä oleva juoja katsoi tilanetta hieman miettien, mutta ajattelivat sittenmin noiden kahden olevan jo humalassa, mitäpä noista välittämään.

Ei niinkään överiäs paikka..., mies tuumi tukaillessaan baaripaikkaa. Ei sillä. Ei Riekua päästettäisiinkään minnekään kalliisiin paikkaan. Liian epäilyttävän näköinen, mukamas.
Puolihaltia kokeili taskujensa ulkopuolelta oliko niiden sisältö vielä tallessa. Oli tallessa. Mikä ne olisi sieltä saanut katoamaan? Rieku asteli Shiran luo, joka näytti ollevan jo tilaamassa.

Hattupäinen puolihaltia nyökkäsi baarimikolle samalla tervehdykseksi. "Mitäköhän sitä itse tilaisi... Taidan tyytyä olueen", mies tuumi ääneen itsekseen katsellen samalla baaritiskin sisältöä ja baarimikon hommia. "Yksi oluttuoppi", Rieku huikkasi baarimikolle, joka otti tilauksen vastaan.

Mies nosti vasemman kätensä baaripöydälle ja nojasi leukaansa siihen. Baarissa oleva väki olivat enemmän tai vähemmän humalassa joka iikka. Sen kuuli taustalla kuuluvasta melusta, jota kuului koko ajan miehen katsellessa ympärilleen etsien helppoa saalista.
Katseltuaan hetken ympärilleen Rieku kääntyi katsomaan Shiraan päin.

Baari pöydälle, Shiran kohdalle, nostettiin juoma, jonka puolihaltia päätteli kuuluvan neidolle. "Mitä oikein tilasit?", mies kysäisi raapaisten leukapiitään samalla hymyillen.
Mies ajatteli olevan hyvä hetki kaivaa rahat esiin ja tutki taskujaan. Taskuissa ei ollut muuta kuin varastettua tavaraa ja muutama hassu lantti, ja eihän ne kelvanneet maksuksi. Rieku laski silinterihattunsa syliinsä hatun suuaukon olessa häneen päin. Puolihaltia suki toisella kädellään hiuksiaan tasaisemmiksi katsellen samalla ympärilleen. Toisella kädellä taas mies hapoi hattunsa salataskusta rahapusukkaansa.
Pian kiitettävän paksu rahapusukka oli miehen käsissä ja hän sujautti sen housujensa taskuun odottamaan hetkeksi. Samalla hetkellä, kun mies oli saanut rahapussukansa taskuun hän laittoi hattunsa alkuperäiseen paikaansa, päähänsä peittämään pörröisiä rastahiuksiaan.

//Pöh, pöh .D//

Shira tarkkaili sivusilmällä Riekua, mutta kun juoma laskettiin hänen eteensä, mielenkiinto siirtyi siihen. Hän maistoi sitä hieman ja hymyili. Riekun kysymys sai Shiran katsomaan mieheen ja sitten juomaansa hieman miettiväisenä.
"Öh...tämä on...tällainen kossupatteri, jossa on hieman enemmän kossua kuin normaalisti", hän sanoi virnistäen ja kulautti juomaa kurkkuunsa.

Shira kohotti kulmiaan Riekun etsiessä rahoja. Hetken näytti siltä, että toinen olikin täysi tyhjätasku, mutta sitten hänen olonsa helpottui, kun jostakin miehen hatun kätköistä löytikin erittäin houkuttelevan näköinen rahapussukka.
"Tuohan on aika kätevä keino välttyä taskuvarkailta", Shira mutisi mietteliäänä ja naurahti sitten hieman. Ei hän tosin itsekään oikein tiennyt, miksi. Ehkä Rieku vain näytti hetken jotenkin huvittavalta.

Shira otti uuden siemauksen juomastaan ja mietti jo seuraavaa juomaa. Hän yritti jo päättää, mitä haluaisi ja ajatus oluesta alkoi muotoutua hänen päässään yhä houkuttelevammaksi. Hän vilkaisi Riekun suuntaan ja hymyili hieman. Ehkä hänen olisi pitänyt ajatella nyt ennemmin seuralaistaan kuin oluita.
"Asutko sinä Mirassa?" hän kysyi sormeillen samalla lasissaan olevaan pilliä ja katsoi Riekua aidosti kiinnostuneen näköisenä.

"Ehkäpä minunkin pitäisi ottaa semmoinen..", mies tuumasi Shiran kertoessa tilauksestaan. Baarimikon kertoessa kossupatterin hinnan Rieku tuli toisiin aatoksiin. "Kyllä se oluttuoppi taitaa olla kuitenkin paras", silmälasipäinen mies naurahti saaden oman tilauksen eteensä.

Maksun aika. Rieku etsi taskustaan kolikkopussukansa, jonka oli äskettäin sinne laittanut, ja laski sen tiskille. "Totta, et kait tunne ketään sellaista?", puolihaltia tuhahti hyväntuulisesti kaivellessaan pussukasta kolikoita joilla maksaa juomat. Varastaminen oli miehelle kieltämättä turhan tuttu käsite. Entä, jos.. Shira onkin oikeasti varas tai tappajamurhaaja, hänen mieleensä tuli ajatus väistämättä. Varkaat koittivat aina vaikuttaa kaikkein lainkuulijaisimmilta ja niihän Shira oli juuri valehdellut. Tai niin mies otaksui. Rieku vilkaisi vierellään olevaan naiseen. Kaikki valhetelivat.

"Tuossa, tasaraha", puolihaltia sanoi ojentaen kolikot baarimikon kouraan. Työntekijä laski tiskipöydän ääressä. Rahat olivat hänen kämmenellään hänen silmäillen nopeasti kolikoita melkein Riekun nenän alla. Samaan aikaan baarin toiselta puolelta kuului kovaa ääntä, tavaroiden rikkoutumisen ääntä. Vastomaisesti baarimikko käänsi katseensa katsomaan ettei mikään arvokas olisi rikkoutunut, ja hänen mielensä herpaantui. Silinteripäinen parrakas mies huomasi tämän ja aikoi toimia vaihtvihkaa. Varas ei voi jättää tälläistä houkutusta käyttämättä.
Rieku nosti pussukastaan muutaman vähäarvoisia kolikoita ja otti olutlasinsa nopeasti käteensä kääntyen Shiraan päin, tökäten baarimikon kättä, jossa rahat olivat.
"Anteeksi!", mies pahoitteli ja pysäytti kolikoiden pyörimisen ympäri tiskipöytää. Hän keräsi nopeasti rahat käsiinsä kämmenttensä sisään vaihtaen muutaman kolikon vähemmän arvokkaisiin, jotka oli tätä tilannetta vartavasten pöydälle nostanut.
"Tässä, pahoittelen kömpölyyttäni", Rieku sanoi ja ojensi uudelleen baarimikolle maksun juomista. Baarin työntekijä kiitti nyökäten nopeasti ja meni selvittämään mitä hänen baarissaan oli rikkoontunut. Puolihaltia virnisti.

Kolikko toisensa jälkeen putosi miehen ruskeaan pussukkaan kilahtaen, kunnes pöytä oli tyhjä kolikoista. Oikeastaan hän ei ollut voittanut mitään, jäänyt vaan vähemmälle tappiolle, mutta sekin oli positiivista eikö vain?
Silinterihattu heilui samaa tahtia kuin miehen pää. Hän heilutti päätään hitaasti, soimaten itseään. Tai niin hän näytteli. "En tiennyt itseäni moiseksi mämmikoiraksi", puolihaltia sanoi mukamas surkeana ja päätti lopettaa työnsä ainakin hetkeksi, ja keskittyä Shiraan. Ehkäpä hän saisi selville oliko tämä tappajamurhaaja vai ei.

Rieku kääntyi kokonaan Shiraan päin ja otti kulauksen oluestaan huomatessaan naisseuransa jo juovan.
"Minäkö Mirassa? En nyt aivan. Kuhan kiertelen maita ja mannuja silloin tällöin!", mies valehteli. Hänellä oli pieni rämä katteisto pääkaupungin takakujilla, mutta se oli täynnä varastettua tavaraa. Puolihaltia ei tahtonut oikein menettää henkeään varestelusta, jos Shira näkisi varastetut tavarat ja ilmiantaisi miehen. Ajatus hirvitti miestä ja hän joi uuden kulauksen tuopistaan.
"Entäpä sinä? Matkaaja vai kaupunkilainen?", mies esitti kysymyksen laskien samalla juomansa pöydälle.

//pahoittelen sekovuutta//

Shira kohautti olkiaan. Ehkä hän tunsi jonkun 'sellaisen', ehkä ei. Ainahan niihin kyllä kieltämättä törmäsi. Eikä hän itsekään ollut aivan tietämätön tuon alan suhteen. Hän hymyili arvoituksellisesti.
"Jaa-a", hän sanoi hieman venyttelevästi. "Kyllähän noita aina tapaa mitä yllättävimmistä paikoista..."

Shira oli miltei varma, että itse liikkui nyt varkaan mukana. Eikö tuo ollut se sama mies, joka oli seurannut häntä jo pidemmän aikaa? Sellainen tunne hänellä oli, joskaan nainen ei ollut täysin varma asiasta. Syytöksiä tosin oli turha laukoa ulos suusta, saattaisi pilata koko tunnelman. Hän seurasi sivusilmällä Riekun puuhia ja silmät kaventuivat hieman, kun hän mietti, miten hyvä keino tuokin oli - tosin tällä kertaa varastamiseen, ei siltä välttymiseen. Hän siemaisi juomaa tarkkaillen Riekun jokaista liikettä, välittämättä muualta kuuluvista äänistä.

Kulmat kohosivat miehen vastaukselle hänen kysymykseensä ja hän soi miehelle pienen hymyn.
"Ai minä? Matkaaja. En viihdy samassa paikassa muutamaa viikkoa kauempaa. Joskus lähden pois jopa samana päivänä, kun saavun jonnekin. Riippuu aivan mielentilastani", Shira sanoi hieman virnistäen. Hänelllä ei ollut mitään syytä valehdella asiasta ja miten tuota nyt voisi käyttää häntä vastaankaan mitenkään?

Shira kumartui hieman lähemmäs kohti Riekua ja kuiskasi.
"Tiedätkö täältä mitään yöpaikkaa?" hän kysyi, yrittäen jokseenkin suloista hymyä. "Rahatilanteeni ei ole niin hyvä, että minulla olisi varaa maksaa mitään kallista ja jotenkin taivasalla nukkuminen ei tänä yönä houkuta sittenkään niin paljoa..." hän valehteli huokaisten. Tosiasiassa hän halusi vain tietää, oliko toisella täällä minkäänlaista kämpän tapaista. Tosin hän epäili, ettei tuo mies haluaisi sitä hänelle näyttää, jos tällä sellainen olisi.