Tukaan matkalla

// Täällä päin Tintti! :D\\

Vihreä hiuksinen poika käveli vierellään lohikäärme, joka katseli, kun linnut lensivät taivaalla. Roku venytteli hieman ja pysähtyi.
" Hei Soraxie, levätään vähän. Olemme kävelleet koko päivän", Roku sanoi ja huomasi Soraxien olevan muissa maissa.
" Hei!", poika sanoi kovempaa ja meni lohikäärmeen luokse ja tökki tätä. Lohikäärme katsoi häntä ihmetellen.
" Me voimme levätä hieman", poika selitti ja otti laukustaan kartan ja alkoi selailla sitä.
"Me olemme lähellä.. kai", Roku sanoi miettien ja huomasi, kun lohikäärme katsoi häntä kiusallisesti.
" Älä mua syytä kun en ole hyvä suunnistamaan", Roku sanoi ja lysähti istumaan. Soraxie katsoi lilan värisillä silmillään poikaa ja meni makuulleen pojan viereen. Poika katsoi Soraxieta hetken ja sitten älysi, mitä lohikäärme halusi.
" Oletsä nyt ihan varma? Jos joku on lähistöllä ja näkee..", Roku jätti lauseen kesken, kun huomasi Soraxien alkavan murjottaa ja katsomaan häntä vihaisesti.
" Okei, okei. Enhän ole pitkään aikaan laulanut sinulle, mutta jos joku näkee minut niin olet liemessä", Roku selitti ja huokaisi. Roku nousi ja sulki silmänsä ja laittoi kädet yhteen ja lausui loitsun. Samassa hän muuttui tytöksi. Se ei ollut aina niin helppoa, kun tuo loitsu, joskus otaa voimille. Tyttö istahti ja oli hetken hiljaa. Soraxie katsoi häntä ja odotti. Pian roku alkoi laulamaan heleällä äänellä.

// Nyt tuli hieman lyhyt :/ Sori.\\

Jare oli aina rakastanut tuulen voimaa, se oli aina toivonut että jonakin kauniina päivänä sen selkään kasvaisivat punertavat siivet. Siivet sitten jalkaansa vedessä ja lentää siten että aallot räiskyisivät vasten vatsaa. Siivet olisivat suuret, kärjestä kultaiset ja muuten tulen punertavat, sulat olisiva suuria ja siivet vahvat, tylppien kynsien tilalle tulisi koukkyiset ja tappavan terävät petolinnun kynnet. Hampaat muotoutuisivat teräväksi kuten petollinnun nokka ja näkö parantuisi huomattavasti. Jare olis kaikkien aikojen mahtavin siivekäs. Kaikki todellakin oli muuttunut silloin kun mies sai tietää olevansa Demoni joka kykeni muutumaan linnuksi. Vuosia oli kestänyt opetella siihen, mutta nyt Jare oli todella hyv muuttumaan, ja sai myös tavaransakkin pysymään mukana muuttuessaan punapurstöhiirihaukaksi.

Jare kaarteli taivaalla, katsoi alas ja huomas siellä miehen sekä lohikäärmeen. Kohta mies muuttui tytöksi ja alkoi laulaa, haukkana oleva mies kaarsi alemmas ja istahti sitten erään puun oksalle kuuntlemaan tyttöpojan kaunista ääntä. Lalajan lopettaessa Haukka puhui: "Kaunis lauluääni sinulla, joka muutuit tytöksi" se sanoi. Sitten Jare ponisti kohti maata ja matkalla muuttui takaisin pojaksi, itse asiassa mieheksi. maahan hän laskeutui polvi edella ja käsi kosketti maahan. Toinen polvi maassa, toinen kohti taivasta, oikea käsi selän takana ja vasen maassa, siitä tämä nousi ja sipäisi his suortuvan korvantaakse.

//eipä tuo mitään//

Roku hätkähti kuulessaan äänen ja katsoi siihen suuntaan mistä ääni oli tullut. Tyttö huomasi kuinka haukka muuttui mieheksi. Soraxie oli säihkähtänyt ja nyt alkoi murisevan tapaista ääntä päästää ja oli valmiina hyökkäämään miehen kimppuun minä hetkenä hyvänsä. Roku käveli lohikäärmeensä luo ja rauhoitti hänet.
" Kuka sinä olet?", Roku kysyi ja katsoi miestä kellertävänvihreillä silmillään ja silitti Soraxien otsaa rauhoitella tätä. Rokun sydän pamppasi vielä kovaa, kun oli säikähtänyt. Tyttö hengitti syvään ja yritti rauhoittaa itseään. Hetken hän luuli, että joku yritti hyökätä tai jotain.
Voiko tuohon äijään luottaa vai ei?, Roku mietti, mutta päätti yrittää tutustua tuohon ja katsoa minkälainen mies on.
" Rauhoitu nyt, poika", tyttö yritti rauhoitella lohikäärmettä, joka hengitti vieläkin kiivaasti ja sen sieraimista tuli pientä savua.
" Sinä säikäytit ja aika pahasti", Roku selitti, mutta tällä kertaa puhui lempeämmin.
Pitäisiköhän minun muuttua takaisin pojaksi? Mies varmaankin luulee minun oikeasti olevan mies.., Roku mietti ja katsoi sivusilmällään miestä.
" Oletko matkalla Lakeen?" hän kysyi pienen mietinnän jälkeen ja katsoi miestä suoraan silmiin. Soraxie alkoi rauhottua ja alkoi hieroa päätään hellästi tytön kylkeen samalla Roku taputti hiljaa lohikäärmeen kaulaa.

Jare katsoi lohikäärmeeseen lempeästi, kumarsi tälle pieneti paljastaen niskansa a sitten kohottaen katseensa ja aktsoen hetken aikaa silmiin. Se oli kunnioutus lohikäärmeiden harvinaisuutta, voimaa ja suurta kokoa kohtaan ja samalla myös osoitus siitä ettei mies halunnut ainakaan lohikäärmeelle pahaa. Jare jumailoi kaikkea ja kaikkia jotka kykenivät lentämään, ja siksi hän piti heti ensi silmäyksellä verenpunaisesta lohikäärmeestä joka omasi liilat viirusilmät. Hetken muuttujademoni katsoi vielä lohikäärmeeseen ja sitten kiinnitti huomionsa tyttöön joka puhui. "Olen Jare" mies sanoi kohteliaasti ja hymyili ujosti.

"Tuota, saisinko kysyä oletko sinä oikeasti tyttö vai poika?" Jare sanoi katsoen kenkiensä kärkiä, niin ujo poika nimittäin oli että tuollainenkin kysymys tuotti vaikeuksia. Vieläkään Jare ei kehdannut katsoa tyttöön kunnolla, sillä poika totta totisesti oli todella ujo tapaus. Nimeäkään ei hän viitsinyt kysäistä, tai kertoilla mitään itsestään jollei joku kysyisi. "Mikä on komean lohikärmeesi nimi?" poika kysyi ja samassa tyttökin kyseli jotakin. "En ole oikeastaan amtkalla minnekkään" Jaren teki mieli sanoa että olivain lentelemässä mutta eihän hän kehdannut.

//Sorg lyhyys//

Kuultuaan Jaren sanovan häntä komeaksi Soraxie nosti päätään ylväästi.
" Eh.. Olen oikeasti tyttö, vaikka minulla on pojan nimi ja se on pitkä tarina. Ja hänen nimensä Soraxie", Roku vastasi ja katsoi lohikäärmettä hymyillen ja samalla hieroi lohikäärmeen kylkeä.
" Minun nimeni on muuten Roku", tyttö sanoi muistaessaan, ettei ollut kertonut miehelle nimeään. Roku otti kaksi askelta miehen suuntaan, mutta ei uskaltanut tulla lähemmäksi, kun ei vielä oikein osannut luottaa mieheen.
" Huvikseen vain lentelit?", Roku kysyi huvittuneena ja huomasi, kun Soraxie jo haisteli uteliaana ja varovaisena Jaren kättä. Tyttö katsoi kummastuneena hetken ja sitten hymähti pienesti.
Yleensä Soraxie murisee tai jopa uhkailee tuiki tuntematonta, mutta nythän se näyttää yrittävän tutustua tuohon mieheen., Roku ajatteli ja naurahti hieman huomattuaan Soraxien hieman päällään tönien Jiroa, jotta tämä alkaisi silittämään tätä.
" Älä pelästy Soraxieta, hän pitää siitä, kun häntä silitetään, vaikka minä olen ollut ainut tähän asti, jonka se on antanut silittää", tyttö selitti ja käveli lohikäärmeen kyljen viereen.
" Me olemme menossa Tukaan, etsimän erästä henkilöä", hän sanoi aika hiljaa ja katsoi muualle. Hän ei oikein halunnut katsoa miestä ja oli aivan ymmällään miksi hän puhui siitä.

// Ei se mitään, niin minullakin taisi tulla aika lyhyt ^^' \\

Jare katseli jonnekkin kaukaisuuteen, sinne kauas metsän rajaan niityn rajaan. Kotkansilmillä mies näki toisenkin linnun, se oli naaras ja haukka. Pähkinänruskeilal silmillään tämä tutkaili lintua aidosti kiinnostuneena, mutta lopetti heti kun tyttö puhui. Ujosti Jare katsoi ruskeilla silmillään Rokua ja hymyili. Samaan aikaan kun tyttö kertoi nimensä, leikitteli tuuli demonin hiksilla jotka olivat päästä aivan mustat ja vaalenivat tyveen siten että tyvrssä oli vaaleimmillaan. Jaren pyyhkäistessä hiuksensa korvan taakse tuli korvarengas näkyviin ja kultainen käsikoru livahti nahkatakin ihan alle. Oikeassa olkapäässä Demonilla oli haukan silmää esittävä tatuointi joka oli täysin samanlainen kuin kaulassa riippuva riipus. "Joo, niin lentelin"

Taas Jare tipahti maanpinnalle Soraxien tökkäistessä tätä, hetken demoni oli ymmällään mutta ojensi sitten kättään silittääkseen punanahkaa. "Ai, sitten minä kai olen otettu" Jare sanoi silmät kohti lohikäärmettä. Tytön sanoihin ruskeasilmä vastasi nyökäten.

//ei tappakaa minut kirjotan liian lyhkäsi :(//

Rokua ahdisti hieman, kun ei ollut tottunut olemaan niin kauaa tyttönä, ja pian päätti itsekseen, että muuttuisi takaisin pojaksi.
" Mun on pakko tehdä näin..", Roku sanoi ja siirtyi kauemmaksi muista ja siirsi kätensä yhteen ja sulki silmänsäja samalla mutisi loitsun hiljaan ja samassa Rokun ympärille tuli valoa ja hiekkapöly alkoi pöllytä ilmassa, kun pieni tuulen vire pyöri tytön ympärillä. Tytön vartalo muuttui hieman tikkumaisemmaksi ja tyttömäiset piirteet hävisivät. Roku muuttui pojaksi.

Hetken päästä hiekkapöly alkoi laskeutua ja poika pyyhki sitä pois vaatteiltaan ja huokaisi. Joskus se vain kävi aika paljon voimille. Roku käveli muiden luokse takaisin .
" Anteeksi, mutta minun oli pakko, koska en ole tottunut olevani niin kauan tyttönä", Roku selitti ja nauroi hieman. Soraxie katsoi kysyvästi Rokua, kuin pyytäen jotain. Poika arvasi heti ja katsoi mulkoilen lohikäärmettä.
Onko se nyt ihan tosissaan!? Olemme tunteneet hänet vähän aikaan ja se jo melkein luottaa häneen.. Se taitaa olla päästään sekaisin. Tai no.. miksei? Mutta täytyy olla vain hieman varovaisempi sitten.., Roku ajatteli ja hätkähti hieman, kun tunsi Soraxien hännän osuvan häntä jalkaan, kuin hoputtaen häntä. Poika alkoi hieman hermostua lohikäärmeen ärsyttävään käytökseen, mutta rauhottui, kun muisti Jaren olemassa olon.
" Jare, Haluaisitko matkata meidän kanssamme Tukaan?", Roku kysyi ja katsoi Jarea.

// Ei tapeta! XD Joo mullakaan ei kauheen pitkää tullut, mut life is life.. nannaananan.. * Alkaa hoilata*\\

Jare katsoi taivaalle, vilkuili ympärilleen ja etsi jotakin, tietämättä itsekkään mitä hän etsi. Ruskeat silmät viistivät puidenrunkoja katseellaan ja hieman haltijamaisen suipot korvat kuuntelivat tavallista paremmalla kuulollaan. Demoni oli koko elämänsä tottunut siihen että kaikki inhosivat demooneja, vaika Jare olikin vain tavallinen muuttuja. Demoneja katsos oltiin koko niiden olemassa olon ajan luultu pahiksiksi, mutta sitä Jaresta ei ikinä saisi aikaiseksi. Hajamielisenä mies silitteli Soraxieta ja kuunteli vain puolellakorvalla Rokua. Tytön muuttuessa pojaksi katseli mies nyt tätä uudemman kerran ja pisti muistiin myös Rokun mieshahmon. Pieni puistatuksen aalto kävi lävitse Jaren, kun hän oli äsken pitänyt Rokua mukiinmenevän näköisenä. Oksettavaa.

Tyttöpojan kysymys tuli yllätyksenä, Jare katsoi silkasta hämmästyksestä mykistyneenä Rokuun ja havahtui vasta kun tunsi Soraxien tökkäisyn kädellään. "Ti-tietysti voin tulla jos te vain tahdotte. Menemmekö me kävellen vai lennetäänkö?" sisimmässään mies tahtoi taas lentää mutta tiedä sitä antoiko Soraxie edes Rokun istua selässään. Kohta taivaalta kuului haukan kiljahdus, Jare katsoi sinne ja vastasi samalla tavalla kuin äskeinen haukka ja siirtyi kauemmas lohikäärmeestä. Siniseltä taivaalta kaarteli alas kauniisti naaras hauka, jonka nimeksi Jare oli anatanut Fewen. Fewen katsoi pelokkaasti paikallaolijoita laskeutuessaan Jaren käsivarrelle. Rauhoittavasti mies silitti lintuaan ja rapsutti niskasta, Few painoi nokkansa kiinni rintaan ja nautti rapsutuksesta. "Mitä tässä enään odotellaan?" Jare kysyi heitti haukkansa ilaan ja pomppasi perässä muuttuen hetkessä takaisin linnuksi.

Jare syöksyi kohti taivasta, levitti siipensä ja liisi korkeammalle, kohta mies veti siipensä suppuun ja syöksyi kohti maata. Juuri ennen kuin osui Soraxieen tämä levitti siipensä ja lennähti taas korkeammalle. Haukkamaisesti naristen mies laskeutui oksalle ja tämän kaveri naarashaukka viereen. Fewen nokkasi Jarea ja haukka mulkaisi tätä kohottaen itsensä täyteen mittaansa ja pörhistelemällä sulkiaan. Few pyöräytti silmiään ja katsoi myöskin pääkallellaan Soraxieen ja Rokuun. "Täs on Fewen, mun viestinviejä haukka" mies sanoi liikuttaen nokkaansa.

Roku nyökkäsi ymmärtäen ja hetkeäkään empimättä kiipesi Soraxien selkään.
" Mennään lentäen. Se on paljon mukavampaa", Roku sanoi hymyillen ja asettui istumaan mukavasti ja kannusti Soraxieta nousemaan lentoon. Soraxie oli odottanut pääsevänsä esittelemään lento taitojaan. Soraxie ponnahti voimakkaasti maasta ja levitteli siipiään. Samalla kun lohikäärme ilmaan, niin se karjahti kovaa ja alkoi räpytellä siipiään ja nousi korkealle ilmaan ja teki pienen pyörähdyksen. Roku piteli kovaa kiinni ettei putoaisi ja nautti siitä. Soraxie alkoi tehdä pientä kieppiä ja alkoi laskeutua suoraan maata kohti. Rokun silmistä alkoi vuotaa vettä, kun he menivät niin kovaa. Lohikäärme alkoi hidastaa levittämällä siipiään, mutta pysyi edelleen ilmassa.

Hetken Roku siristeli silmiään ja pyysi lohikäärmettä lentämään haukkojen luo. Pian he olivat lähellä sitä puuta jossa Jare ja Few istui.
" Joko lähdetään?", Roku kysyi ja katsoi kahta haukkaa hymyillen. Hänestä tuntui oikein mukavalta taas olla Soraxien selässä. Huomattuaan Roku siirsi hiuksensa pois silmiensä edestä ja tunsi pienen tuulen vireen puhaltavan heidän takaaltaan. Roku katsoi taivaalle ja huomasi, kun aurinko alkoi laskeutua ja alkoi maalata taivaanrannan punertavaksi.
Aurinko alkaa laskeutua.. Ehditään varmaan juuri yöllä vasta Tukaan.., poika ajatteli ja käänsi katseensa takaisin haukkoihin.
" Lähdetäänkö nyt vai huomenna?", Roku kysyi leikkimielellään ja Soraxie lähti lentämään eeltä, mutta sen verran hitaasti, ettei he eksyisi uusista matka seuralaisista.

//Taas lyhkänen! Anteeksi.. \\

Auringon valo punersi taivaanrantaa oranssain ja tulenpunaisen erisävyin. Hennot tuulet pilvettömän taivaan alla nostelivat kahta lentävää olentoa mukanaan ylemmäs. Punertava suomuilla kirjailtu lohikäärme heilutteli vahvoja siipiän, ja Jare lensi kauempana Soraxiesta ettei tämän diipien tuottama ilmavirta heittäisi haukkaa kurssiltaan. Jare aukaisi nokkansa, päästi intoa ja iloa pursuavan haukan kiljahduksen ja pyörähteli kieppejä ilmassa karkuun Fewiä. Jos haukat voisivat oikeasti hymyillä ja nauraa, niin silloin Jare nauruaisi ja hymyilisi. Ilmassa Demoni oli omassa elementissään!

"Joo lähdetään vain" se sanoi ja suuntasi nokkansa kohti Tukaa. Tasaisin siiven vedoin kaarteli punapyrstöhiirihaukka ja tämän ystävätär rinta rinnan ja kohta naaras hävisi metsän suojiin saalista hakemaan. Jare kohteliaana jäi Soraxien ja Rokun kanssa lentelemään. Ujoudesta ei ollut enää häivääkään jälellä, sillä demoni luotti nyt Soraxieen ja kun Soraxie luotti Rokuun uskalsi myös Jare sitä yrittää. "Miten te tapasitte Soraxin kanssa?"

" Sain hänet syntymäpäivä lahjaksi äidiltäni ja Soraxie oli silloin vielä munan sisällä", Roku vastasi ja katsoi punertavaa taivasta. Soraxie karjahti pienensti ja ravisti pienesti päätään.
" Olen tuntenut Soraxien melkein koko ikäni", poika selitti ja silitti lohikäärmeen kaulaa. Roku pystyi jo pikkuisen luottamaan Jareen, mutta ei aivan täysin.
" Pian sen jälkeen hän katosikin ja isäni selitti aina, että hän olisi kuollut, mutta en oikein uskonut", poika jatkoi kertomistaan ja katsoi haukkaa.
" Kerro itsestäsi muuten. Et ole kertonut melkein mitään itsestäsi", Roku sanoi hymyillen.

Aurinko oli jo laskeutunut melkein kokonaan ja kauemmanpana näkyi jonkin verran pilviä ja muutama lintu lensi heidän ohitseen. Roku hengitti syvään raikasta ilmaa ja nautti maisemista.
" Haluatko, että lepäämme yön ajan vai jatkammeko matkaa koko yön?", poika kysyi miettien.

Vaaleat siivet kaartelivat sulvasti taivaalla, valkoinen vatsa loisti valottomuudessa ja sulkien päissä olevat laikut tuntuiva kadonneen ja sulista näytti muka puuttuvan palaset päistä. Sormien lailla pisimmät lentosulat oltiin levitetty erilleen toisistaan, ja yhdenkin sulan liikahdus muutti lentorataa. Tuulten herrana lintu liisi taivaalla, kurkotti siipien kärjillään mahdollisimman kauas toisistaan ja jalat oli painettu pyrstönmyötäisesti jotta tuulenvastus olisi mahdollisimman pieni. Pähkinänruskeat silmät tarkkailivat maastoa valppaana, ja terävä nokka suippona kärkenä kohti Tukaa.

Jare kuunteli Rokun puhetta, haltijoituneena mies kuitenkin keskittyi suurimmaksi osaksi lentämiseen jottei tippuisi tai väsähtäisi. Sana syntymäpäivä vihlaisi vähän Jarea, hänen isänsä syntymäpäiviin oli enää kolmisen kuukautta, ja sitä ennen Jaren pitäisi löytää isansä murhaaja ja tappaa se. Rokun kysymys kouraisi Jaren vatsanpohjaa ja pitkään haukkademoni mietti mitä sanoisi. "No.. Minulla on kämppä Mirassa, valmistuin juuri taideakatemiasta ja palasin tänne synnyinseuduilleni. Rakastan lentämistä ja maalaamista." muuta oikeastaan Jare ei itsestään edes haluisi kertoa.

Taivas alkoi jo tummentua ja aurikoakaan ei enään näkynyt paljoa. Punainen lohikäärme räpytteli siipiään. Soraxie ei näyttänyt olevan yhtään väsynyt, vaan oli innoissaan. Se oikein nautti lentämisestä ja sen kunniaksi sylki hieman tulta suustaan. Jos joku olisi katsonut maan pinnalla taivaalle, niin olisi nähnyt pienen valo näytöksen. Roku kuunteli Jarea ja nautti samalla lentämisestä.

Poika kurottautui eteenpäin niin pitkälle, että Soraxie kuulisi häntä.
" Sinä taidat olla hieman yli energinen, Soraxie", Roku sanoi hymyillen ja samalla siirsi tumman vihreitä hiuksiaan pois silmiensä edestä. Soraxie nyökkäsi pienesti ja Roku hymähti pienesti ja meni takaisin istumaan kunnolla. Tähtiä alkoi näkyä taivaalla. Poika katseli niitä ja vaipui ajatuksiinsa.
Isä.. Toivottavasti olet kunnossa.. Roku ajatteli ja tosiaan toivoi, että isänsä olisi kunnossa. Mutta miten hän voisi löytää hänet, kun ei ole edes pientä vihjettä, joka voisi auttaa häntä löytämään isänsä sijainnin. Roku huokaisi pienesti ja katsoi lohikäärmeen takaraivoa ja jäi katsomaan sitä. Hänen mieleensä tuli kysymyksiä, joihinn hän on jo kauan yrittänyt löytää vastausta.
Miksi? Mitä he haluavat isästäni? Tietääköhän isä jotain tärkeää? Roku mietti kuumeisesti, mutta hän ei vain saa mitää mieleensä mitään järkevää selitystä. Vaikka kuinka hän muistelisi mitä hänen isänsä on tehnyt tai sannut, mutta ei vain löydä mitään vihjettä.

Aurinko teki jo laskuaan, se värjäsi yhä vähemmän taivasta jota jo kuu sekä tähdet valtasivat alleen. Mustalle sametille kävivät tähdet lepäämään, ja tähtiö vartioisi kuu. Hiirihaukka ja lohikäärme olivat ainoat taivaalla lentelijät, ja kun Jare ei ollut tottunut yöllä lentämään alkoi olla o vaikeuksia nähdä, etenkin kuin pilvet alkoivat mennä viimeiste valonlähteiden eteen. "En muista koska viimeksi lensin yöllä, niin voitasiinko levähtää aamuun jossakin?" Jare kiljaisi Haukkamaisella äänellään ja katseli nyt tarkkaavaisesti maahan, nälkä urni vatsaa. Lintudemonina olossa oli se huono puoli, että linnun vaistot olivat todella voimakkaat ja kun silmät iskivät maassa viipeltävään saaliiseen ei voinut Jare itseään hallita. "Anteeksiiii" se ehti vain kiljaista kun Haukka otti miehestä vallan ja syöksyi saalista kohti.

Kynnet porautuivat pahaa aavistamattoman pikkiriikkisen kanin ympärille,kynnet saivat lihaan upottuaan värjätyski turkin ja sitten nokka teki työstä lopun ja kuollut kani makasi maassa. Samassa Jare sai itsestään vallan, repi haukkauotonsa irti saaliistaan ja muuttui nopeasti ihmiseksi. Hätääntyneenä Jare peruutti puutavasten ja jäi siihen nojaamaan hädissään. Miksi en akatemiassa käyttänyt voimiani, muuten olisin tuon kohdan hallinnut! Nyt he jättävät minut yksin kun nirhasin tuon raukkaparan.

Roku palasi takaisin todellisuuteen säpsähtäen, kun kuuli Jaren kysyvän jotain.
" Joo, voimme", poika ehtisi vastata ja huomasi Jaren syöksyvän maata kohti.
" Soraxie, laskeudutaan", Roku sanoi ja yhtään empimättä lohikäärme totteli ja syöksyi maata kohti.

Päästyään laskeutumaan lohikäärme meni makuu asentoon ja poika hyppäsi alas Soraxien selästä. Hän etsi hetken katseellaan miestä.
" Jare?", Roku huhuili ja katsoi ympärilleen. Soraxie katsoi ympärilleen kanssa ja haisteli ilmaa. Lohikäärme haistoi verta. Roku huomasi lohikäärmeen haistannen jotain ja lähti lohikäärmeen perään. Ei kauaakaan kestänyt, kun poika ja lohikäärme huomasivat kuolleen kanin makaavan maassa ja Jaren nojaavan puuta vasten.
" Jare, mikä on? Tapoitko sinä tuon kanin?", Roku kysyi ja lähestyi miestä ja katsoi miestä huolissaan. Ei hän ollut vihainen miehelle.
" Ei se mitään", poika sanoi rauhallisesti ja koski miestä olkapäähän. Soraxie haisteli kania hetken ja sitten sen jälkeen avasi ison kitansa ja söi kuolleen kanin. Roku pyöräytti silmiään huomattuaan, mitä lohikäärme oli tehnyt. Sen jälkeen lohikäärme meni makuulleen tyytyväisenä ja katsoi Jarea lempeästi.

Kylmä tuuli viuhui rauhallisena metsän yllä, lumi pöllysi välillä ilmaan ja toisinaan vaan liikahti eteenpäin maassa. Oksien humina tuulessa oli ainokainen ääni siinä yössä, paitsi tietysti alituinen rapina jonka metsä kätki juuriinsa. Pienen aukion reunassa Jare nojasi puuhun, silmät selällään se katsoi kania, jonka hön oli äsken tappanut. Pienesti Jare pudisti päätään, puri huultaan ja katsoi taas valkoiseen kuolleesen olioon. Sydän tällä pamppaili tuhatta ja sataa ja kurkussa olis suuri pala, ikinä Jare ei ollut kyennyt tapamaan metsän eläimiä ja nut Haukkakeho oli ottanut vallan. Vapina yltyi miehen kehossa ja vain väkisin ruskeahiuksinen sai pidettyä itsensä paikallaan ettei lähtisi lentoon yksinään ja jättäisi lohikäärmettä ja Rokua etsimään jo kadonnutta Demonia.

Metsästä kuului askeleita, suurempaa töminää punasuomuisen tassuista ja pienenpää miehen jaloista.Rokun puhe meni ohi korvien mutta kun tämä kosketti olkapäätä, se tuntui sähköiseltä ja oudolta. Silmät yhä lautasina Jare katsoi saalistaan, ja kun Soraxie nappasi sen hampaisiinsa ja söi sen Demoni naurahtikin jo hieman. "Silloin kun olin siellä taideakatemiassa niin en käyttänyt haukkamuotoani lähes yhtään. Muuntautuminen ja lentäminen on todella helppoa mutta oman järjen pitäminen, eikä haukan vaistoille antautuminen, silloin kun on nälkä on todella vaikeaa. Nyt minulla oli nälkä ja haukkavaistoni käski tyydyttämään sen enkä kyennyt hallitsemaan sitä" Siitä oli rutosti aikaa kun Jare noinkin pitkän puheen piti.

Roku kuunteli Jarea, mutta lohikäärme näytti olevan nukahtamaisillaan. Poika ei nyt miettinyt sitä.
" Et sinä sille voinut mitään", poika yritti lohduttaa. Ja hän kun ei ollut mikään mestari näissä lohdutus asioissa, niin ei oikein muutakaan keksinyt.
" Ei kai haittaa jos nukumme tässä, kun Soraxie ehti nukahtaa jo", Roku sanoi ja katsoi lohikäärmettä, joka näytti nukkuvan sikeästi jo. Puoli haltia pyöräytti silmiään taas.
Miksi hänen täytyy käyttäytyä taas noin.. poika mietti ja katsoi ympärilleen etsien polttopuita tai jotain oksia.
" Menen hakemaan polttoouita. Tulen aivan pian", Roku sanoi ja laittoi laukkunsa ja miekkansa maahan, lähelle lohikäärmettä ja käveli lähellä olevaan metsään.


Metsässä oli pimeää, mutta Rokua se ei haitannut. Poika avasi kämmenensä.
" Incendó pignié flammai", Roku mumisi loitsun ja äkkiä hänen kämmenesä keskelle syttyi pieni liekki ja valaisi sen verran, että hän näkisi eteensä. Roku etsi hyvää paikkaa, missä löytyisi hyviä oksia ja sun muuta poltettavaa, jotta voisi tehdä hyvän nuotion. Ei kauaakaan kestänyt, kun poika tuli pienelle aukiolle. Siellä oli hyviä halkoja ja kuun valo valaisi tarpeeksi hyvin.
" Apagarium", poika sanoi ja kämenessään palava tuli sammui. Puolihaltia käveli halkojen luo ja katsoi oliko ne märkiä.
Ei kai haittaa, jos otan pari.. Roku ajatteli ja otti pari päälimmäistä halkoa ja varmisti, ettei ketään ollut näkemässä. Roku lähti kävelemään pois paikalta, niin nopeasti kuin jaloistaan pääsi, ettei joku olisi huomannut häntä. Muttä poika oli väärässä. Jokin oli huomannut hänet ja tällä hetkellä katsoi varjoissa poikaa ja seurasi tätä ääntäkään päästämättä.

Soraxie nukkui, mutta heräsi pian outoon tunteeseen. Jokin huoletti häntä ja alkoi katsella ympärilleen ja huomasi Rokun puuttuvan, lohikäärme huolestui entistä enemmän. Soraxie nousi seisomaan ja katsoi, kuinka kuu meni pilvien taakse ja tuli pimeämpää. Soraxie kurkotti kaulaa venytellen ja ravisti sitä hieman. Se ei päässyt ikävästä tunteesta pois vaikka kuinka yritti. Lohikäärme ei keksinyt muuta kuin lähteä etsimään, mutta juuri kun oli lähdössä, se muisti Jaren. Ei miehen pitäisi jäädä yksin. Lohikäärme katsoi miestä huolestuneena, se ei halunnut jättää miestä yksin, mutta se tunne, jonka lohikäärme tunsi tuntui jotenkin niin huolestuttavalta.

" Incendó isgnouse flammai", poika lausui ja hänen kämmeneen syttyi isompi liekki, joka valaisi paljon enemmän, kuin pienempi liekki. Puolihaltialta tippui yksi halko sylistään.
No voi..! hän ajatteli ja pysähtyi ja kääntyi hakemaan halkoa. Roku mietti hetken, miten hän voisi nostaa halon, kun toinen käsi oli muutenkin käytössä ja toisessa hän piti toista halkoa. Puoli haltia mutisi loitsun ja liekki sammui ja hän nosti vapaalla kädellä maassa lojuvan halon.
Nyt vain pitää palata muiden luo Roku ajatteli ja oli juuri lähdössä, kun tunsi pientä kipua kyljessään ja kaatui maahan. Halot jäivät hänen mahan ja maan väliin ja teki pari pientä ruhjetta pojan vatsalle. Puolihaltia irvisti kivusta.
Mikä se oli? poika mietti ja vaivalloisena nousi seisomaan ja pudotti halot maahan ja kääntyi samalla lausuen saman loitsun, jonka oli aiemmin lausunut ja pojan kämmenelle ilmestyi liekki. Poika huomasi jonkun seisovan varjossa, mutta ei nähnyt kasvoja kunnolla, joten hän ei tunnistanuthenkilöä. Roku oli juuri ottamassa miekkeensa, kun muisti, että hän oli jättänyt sen. Hän kirosi mielessään hetken.
"Kuka siellä!?", puolihaltia kysyi melkein huutaen. Henkilö astui muutaman askeleen ja nähtyään kasvot Roku järkyttyi.
" Minähän se olen", mies vastasi ja katsoi hymyillen poikaa, joka oli jähmettynyt paikalleen.
" Mitä sinä täällä?", Roku sai kysytyksi ja tunsi kuinka kyljessä tuntui kovaa kipua.
" Olin sattumoisin etsimässä yösijaa ja sattumoisin huomasin sinut, puoliverinen", kahdenkymmenen ikäinen mies sanoi ja naurahti hieman.
" Tämä taitaa olla onnen hetkeni", mies jatkoi ja ja otti miekan esille. Roku katsoi miekkaa ja sitten miestä. Puolhaltia ojensi toisen kätensä, jossa liekki oli ja lausui loitsun: " Flammai kugél!". Roku nosti toisn kätensä liekin päälle ja liekki muuttui pallon muotoiseksi ja pieteli sitä kämmeniensä välissä ja hiljaa työnsi sen itseensä päin ja sen jälkeen työnsi lujaa tulipallon miestä päin ja tulipallo lensi lujaa ja osui mieheen, joka lensi muutaman metrin päähän. Nyt tuli pojan tilaisuus karata ja ryhtyi tuumasta toimeen. Roku otti äkkiä halot ja lähti juoksemaan sen minkä jaloistaan pääsi, mutta kyljen kipu hidasti häntä. Mies nousi tuskaisena ja piteli vatsastaan kiinni. Poika juoksi vaikka ei nähnyt mitään, kun oli pimeää ja kuu oli pilvien takana ja samalla toivoi, että oli lähtenyt oikeeseen suuntaan, muuten hän olisi pahassa pulassa. Ei kauaakaan kestänyt, kun Roku tunsi oksan lämäyttävän kasvojaan ja tunsi kovaa kipua ksvoillaan ja taisi tulla muutama naarmu poskiin. Mutta nyt hän ei ehtinyt miettiä sitä, kun ei tiennyt missä mies olisi. Pian kumminkin poika pääsi muiden luokse, mutta ei kauaakaan kestänyt, kun uupunut poika tunsi vielä enemmän kipua, kun kyljessä haava oli pahentunut hänen juostessa ja nyt vasta tunsi sen kaamean kuvan. Puolhaltia lyyhistyi kyykkyyn ja haukkoi henkeä.

Jare katsoi suoraan eteenpäin, ruskeilla silmillään katsoi siihen kohtaan missä kani oli ollut. Rokun lohdutukset auttoivat jonkunverran ja Jare nousi seisomaan hitaasti. Kylmissään mies kaivoi repustaan, joka ihme ja kumma sualutui oudosti Jaren haukkakehoon kun hän muuttui, lämpimiä vaatteita. Samalla Soraxie päätti että he nukkuisivat tässä, Jare inhosi talvisin taivasallanukkumista mutta minkäs sille voi. Roku sanoi lähtevänsä etsimään polttopuota, niin Jare päätti rakentaa tulisijan tasaisimmalle paikalle.

Ensiksi mies putsasi kaiken lumen parhaimmasta ja suojaisimmamamsta kohdasta joka oli kolmen litimärän puun keskellä. Sitten tämä taputteli lumesta nuotion reunat ja etsi vielä kiviä lisareunoiksi. Vielä Demoni kaivoi repustaan eilisen lehden ja repi siitä suokaleita sytykkeiksi. Tulitikkuja valitettavasti Jarella ei ollut joten tämä ei teinnyt miten he sytyttäisivät nuotion, mutta se olikin sitten sen ajan murhe. Jare etti vielä kaksi kiveä jotka hän sai juuri ja juuri vieritettyä nuotiopaikan vierelle ja istahti toiselle niistä. Soraxie nukkui joten Demoni vihelsi haukalleen joka kohta lensi kyysen alimmalle oksalle.

Kylmätuuli sivalsi aukiota, hyvän kuulonsa ansiosta Jare kuuli Rokun tulevan mutat askelluksessa oli jotakin epätavallista. Nopeasti mies livahti oksien alta kuun valoon ja huomasi Rokun oarhaiksi lyyhistyvän lähes eteensä. Ruskeasilmä huomasi jotakin tummaa nestettä valivan tyttöpojan kylkeäpitkin ja käski haukkansa lähteä hakemaan sidetarpeita. Spraxiekin oli jo herännyt, mutta Jare oli täysin keskittynyt Rokuun eikä etsinyt lohikäärmettä. Demonitaikoja käyttäen mies yritti hieman parantaa Rokun haavaa, ja saikin verenvuodon tyrehtymaan pikkusen. Kohta Fewen toikin sidetarpeita jotka se kuulemma oli pöllinyt läheisestä talosta jollakin ihme konstilla. "Käy selällesi, sitten kyleltesi ja laita kätesi pään alle ja alempi polvi koukkuun ja ylempi jalka suoraksi." jos Roku tottelisi alkaisi Jare yrittää kierittää sideharsoa kyljen ympärille, kuhan oli nostanut eka paidan ylemmäs, jos Roku antaisi.

Valitettavasti Jare ei ehtinyt paljoa tehdä, kun kuuli askeleita takaansa. Salamana Jare oli napannut miekan selästään ja pamauttanut eteenpäin juuri parahiksi kun metallinen terä välähti ja miekat iskeytyivät toisiinsa kiinni. JAre kiepsahti vasemmalle, väisti iskun ja iski eteenpäin. Tuntemeton mies iski takaisin mutat Jare torjui sen. Seuraavaksi Demoni ja mies kieppuivat ja pomppivat miekkojen viuhuessa ja kohta tuntematon mieshenkilö oli maassa ja Jaren miekan terä tämän kurkulla.
"Mitä teet tuon puolihaltijan kanssa?" tuntematon sanoi ja Jare vilkaisi Rokuun. Valitettavasti se oli virhe ja kohta Jare oli maassa. "Kuolette molemmat, Demoni ja puolihaltija" mies tiuskaisi. Se oli tarpeeksi Jaren lyhkäselle pinnalle ja tämä päätti olla välittämättä seurauksista ja käytti pimeitä Demonivoimiansa. Silmät hetkeksi sulkin, ja avaten ne sitten, olivat Jaren silmät kirkkaan punaset ja hehkuiset. Hetken kuluttua tuntematon mies laski miekastaan irti, kun se oli liian kuuma. Voimillaan Jare nosti miehen ilmaan ja viskaisi sivuun.

"Jos tulet takaisin, tapan sinut" Jare sanoi ääni hassusti kähisten. Hetkessä tilanne oli ohi, mies katosi metsään ja punaisuus hiipui Demonin siömmistä ja tämä lysähti polvilleen Rokun vierelle. "Nyt tiedämme tistemme salaisuudet, olet puolihaltija ja minä Demoni"

Roku katsoi hetken hiljaa miestä ja demonia huolestuneena, kun hän oli paljastunut puolihaltiaksi. Mutta ei kauaakaan kestänyt, kun Jare hääti miehen pois. Puolihaltia hymähti, kun kuuli Jaren viimeisimmän kommentin.
" O-oletko kunnossa?", Roku kysyi huolissaan ja yritti nousta, mutta kyljestä tuleva kipu ei hellittänyt. Soraxie meni Rokun luo ja puolihaltia huomasi lohikäärmeen katumuksen katseen.
" Älä nyt, Soraxie. Et sinä voinut tietää, että hän olisi täällä", poika selitti ja irvisti kivusta. Soraxie ei kumminkaan antanut itselleen anteeksi, vaan meni kauemmaksi ja samalla makasi maassa ja katsoi ympärille varmistaen, ettei ketään enään tulisi. Puolihaltia pyöräytti silmiään ja huokasi samalla. Paikat alkoi puutua, kun hän oli makanut siinä asennossa jo jonkin aikaa. Hän yritti vaihtaa asentoa, mutta kipu yltyi vain ja poika irvisti vielä enemmän kivusta ja huomasi ettei pysty liikuttamaan oikean puoleista kättään.
Olisi pitänyt tietää, että hän käyttää lamaannuttavaa loitsua puolihaltia ajatteli ja katsoi maassa olevaa käpyä, joka oli jonkin matkan päässä hänestä. Pian hän tunsi lämmintä nestettä valuvan hänen poskiaan pitkin ja muisti kuinka okasat olivat raapineet hänen kasvojaan ja varmaan verta valui hänen poskeaan pitkin ja tunsi kihelmöintiä kasvoillaan. Soraxie nousi lentoon ja lensi jonkin matkan päähän.

Laskeutui järven rantaan ja katseli ympärilleen etsien jotain. Veren punaisen värinen lohikäärme huomasi peuran ja nousi lentoon ja kaarteli metsän asukin yläpuolella ja huomattuaan lohikäärmeen se pinkosi juoksuun. Soraxie karjahti pienesti ja lähti syöksymään kohti pakoon juoksevaa peuraa. Lohikäärmeen harmiksi peura juoksi metsään, jossa puut olisvat tiheästi. Lohikäärme pysäytti äkki syöksynsä ja nousi ylemmäksi taivaalle. Se tarkkaili pientä autiota peltoa, jos vaikka peura juoksisi sinne ja oikeassa se oli. Ei kauaakaan niin peura juoksi pellolle. Se yritti juosta pellon läpi, niin nopeasti kuim pääsi. Soraxie pinkoi peuran perään. Salamana lohikäärme oli melkein lähellä peuraa ja avasi kitansa ja otti tukevan otteen peuran kyljestä. Peura päästi kovan äänen, tunsiessaan lohikäärmeen terävät hampaat kyljessään ja yritti rimpuilla, mutta lohikäärmeen ote oli sen verran kova, että peura ei päässyt pakoon. Hyvällä mielellään soraxie lensi takaisin muiden luo. Nyt hänkin oli tehnyt jotain.

Pian lohikäärme laskeutui sille pienelle aukiolle, missä Jare ja Roku olivat. Soraxie laskeutui niin hiljaa kuin osaisi ja pudotti kuollen peuran maahan. Sen hampaat olivat aivan veriset ja suupieletkin olivat. Verta tippui lohikäärmeen hampaista. Soraxie alkoi ylpeillä saaliillaan, vaikka ei siinä oikeasti ollut mitään ylpeyden aihetta.

// Anteeksi, kun kesti hieman ^^'\\

Jare oli käänänyt katseensa siihen pimeyteen minne se outo mies oli kadonnut. Silmissä viipyvä raivonpuna oli jotakin itkeneiden silmien ja tavallisten silmien välillä, joten enään tuskin havaittavissa kuten äsken. Milloinkaan Demoni ei ollut tajunnut miksi onnistui käyttämään voimiaan vain tunteidensa äärirajoissa, vahvimmillaan hän kuitenkin oli erittäin vihaisena. Jare oli selittänyt tämän itselleen siten että hänhän oli demoni, ja yleensä demonithan olivat pahoja, vai kuinka?

Rokun änkyttävä kysymys ja vaivalloinen yritys pystyyn saivat Jarelle tekosuun lopetta moisen kurjuuden tykkänään, ja niin mies tekikin.
"Fyysisesti kyllä, henkisestä en ole niinkään varma."
Jare katsoi ruskeilla silmillään Rokuun, tukka hassusti silmien yllä, nahkatakki märkänä ja hiukset vähän pörrössä paljastaen korut mies näytti varmaankin aika söpöltä.
"Tuota, e-en tiedä saanko udella.. Mutta, mu-tta kuka se mies oli ja mitä se halusi? Tai siis tiedätkö.." Jare katsoi Rokuun aina pienesti epätoivoisesti pojan älähtäessä.

Soraxien hävitessä, ja kohta palatessa peuran kanssa Jare irvisti mielessään. No jotakin syötäväähän meidan on saatava. "Käyn hakemassa ne polttopuut" Kohta tuli puut oltiinkin aseteltu kaksikon eteen, sytykkeineen päivineen, mutta tuli puuttui. "Tuota, onko sinulla tulitikkuja?"

" Ikävä kyllä, tunnen hänet jotenkin. Hän on eräs puoliveristen vaanija tai mikä ikinä onkaan. Nimi oli joku Archie", Roku selitti hieman tuskaisen näköisenä, kun kasvoissa tunsi kaameaa kipua vielä pahemmin, kuin vähän aika sitten.
" En tiedä miten hän huomasi minun olevan puoliverinen, mutta aina siitä lähtien kun hän oli hoksannut, että olen puoliverinen on jahdannut minua", poika jatkoi hieman väsyneenä. Paikat alkoivat puutua ja Rokun teki mieli vaihtaa asentoa, mutta hänen kehonsa oli lamaantunut.
' Miksen heti keksinyt sitä!?' poika ajatteli ja piti itseään tyhmänä, kun ei keksinyt aikaisemmin, että voisi poistaa lamaannuksen. Vasemman kätensä hän siirsi vartalonsa kohdalle ja piti sitä siinä.
" geelähmt Wegiyu", poika lausui päättäväisenä ja hänen kämmenensä hohti hetken ja tuntui, kuin joku olisi irrottanut köyden hänen ympäriltään. Ei kauaakaan kestänyt kun Roku ponkaisi ylös ja venytteli puutuneita jalkojaan ja käsiään.
" Minä voin hoitaa tuon", hän sanoi Jarelle ja käveli nuotion luo ja avasi kämmenensä ja lausui loitsun ja yhtäkkiä nutioon syttyi pieni liekki, mutta se kasvoi pikku hiljaa. Roku huokaisi pienesti ja istahti maahan, mutta se oli huono ajatus, kun kyljessä tuntui ja kasvoissakin vuoti verta. Hänen näkönsä alkoi huonontua, mutta nyt hän ei jaksanut siitä välittää, kun hän oli jotenkin väsynyt.

Soraxie katsoi peuraa hetken nälkäisenä, mutta pudisti päätään ja sitten ravisti itseään kokonaan, koska tunsi hieman kylmiä väreitä selässään. Lohikäärme huomasi Rokun olevan väsynyt ja meni pojan luokse. Lilan värisillä silmillään se katsoi Rokua erittäin huolissaan ja meni makuu asentoon pojan viereen. Rokua huimasi ihan hirvittävästi ja nojasi lohikäärmeen kylkeen ja sulki silmänsä. Hän voisi nukkua hetken.

Jare katseli taivaalle, mies nojasi puun runkoon ja oli ristinyt kätensä niskansa taakse. Mustalla taivalla tuikki jokunen tähti, ainoina valomerkkeinä samettisella yökauneudella. kuunsirpin pikkuinen valo oli vain hitusen parempi kuin rykelmän tähtiä ja Jare tuijotti sitä sirppiä ajatuksiinsa vaipuneena. "En ole ikinä ymmärtänyt että mitä pahaa puoliverisissä on, mitä väliä jos heitä ei luotu aikojen alussa?" Kysymykseen mies ei edes odottanut vastausta. Roku nojasi punertavaan lohikäärmeeseensä, näytti torkkuvan sitä vasten ja Jare hymyili pienesti Soraxielle. Huokaisten mies kaivoi repusta paksumman takin, ja vihelsi sitten kolme kertaa pitkän ja kimeän haukkamaisen vihellyksen.

Kahden pitkältä tuntuvan minuutin kuluttua taivaalta liisi haukka, Fewen. Se samainen viestinviejä haukka joka aiakaisemminkin oli heidän kanssaan ollut. Koukkunokka laskeutui Jaren polvelle, töykkäsi miestä kädestä ja katsoi peruan raatoa. "Senkus syöt, itse teen siitä kohta ruokaa meille." Lintu lensi peuran pään luo ja alkoi syömään, se ehti ottaa vain kaksi lihanpalaa kun totesi ettei pitänyt ruuasta ja lensi Jaren yläpuolela olevalle oksalle. Jare taas alkoi puukollaan lihasta repimään suikaileita ja paistamaan niitä hetken kuluttua.

Roku oli vielä puoliksi hereillä, mutta ei oikein jaksanut välittää, mitä ympärillä tapahtui. Soraxien kylki oli ihanan lämmin ja muutenkin poika alkoi luottaa Jareen. Mies ei ollut muutenkaan kovin ilkeä, vaikka oli juuri saannut tietää hänen olevan puoliverinen. Tiesihän Roku miehen salaisuuden, mutta ei se pojan mielestä niin paha ollut. Muutaman minuutin päästä poika nukahti sikeään uneen. Soraxie katsoi peuran raatoa erittäin nälkäisenä ja toivoi, että Jare jättäisi sillekin jotain. Huomaamattaan Soraxie oli avannut ison suunsa ja nyt kuola valui suupielestä. Lohikäärme sulki suunsa ja nielaisi. Sen vatsa alkoi kurnia poenesti. Kani ei ollut riittänyt tarpeeksi.

Roku seisoi jossain pimeällä kujalla ja siellä ei näyttänyt olevan ketään muuta kuin hän. Ja sattumoisin hän oli tyttönä, eli normaali muodossaan.
" Mitä..?", tyttö kysyi ihmetellen ja katsoi itseään. Hän yritti muuttaa itseään pojaksi , mutta jotenkin hän ei saanut loitsua sanotuksi. Aivan kuin joku olisi estänyt loitsun sanojen tulemasta ulos.
Mitä tämä on..? Roku ihmetteli ja katsoi ympärilleen. Hän näki hyvin hämärästi, koska oli pimeää ja tytön silmät eivät olleet tottuneet pimeään. Roku siristeli silmiään kunnes ne tottuivat pimeään. Kujalla näkyi vain muutama iso roskapönttö ja kissa maukui yhden roskapöntön päällä. Puolhaltia säihkähti, kun kuuli kirkuntaa. Tyttö juoksi siihen suuntaan, mistä kirkunta kuului. Päästyään perille Roku näki, kun jokin iso musta hahmo oli jonkun naisen kimpussa ja oli ottamassa miekkaansa, mutta huomasi, ettei hänellä ollut miekkaa mukanaan. Yhtäkkiä tyttö huomasi käsissään olevan verta ja katsoi eteen päin. Jokin oli lähellä häntä ja oli lyönyt miekkansa hänen vatsaansa. Hän ei tuntenut yhtään kipua. Vain surua ja yksinäisyyttä. Rokun poskilla vieri pari kyyneltä ja tunsi kauheaa pelkoa. Hän ei saanut enään henkeä. Kuin joku kuristaisi häntä kaulasta. Jokin nauroi mielipuolisesti ja sanoi jotain, mutta Roku ei kuullut sitä.

Roku nousi istumaan kunnolla ja tunsi kun kylmä hikipisara valui hänen otsaansa pitkin. Hän haukkoi henkeä ja katsoi käsiään. Verta ei ollut ja katsottuaan ympärilleen hän huomasi sen olleen vain unta. Poika huokaisi helpotuksesta, mutta jokin häntä pelotti. Hän ei itse oikein tiennyt mikä häntä niin pelotti. Roku huomasi tärisevänsä, ei sen takia, että olisi kylmä.

Liha rätisi tulessa, levittiherkullista tuoksuaan ympäristöön ja Jarella oli kova nälkä. Hitaasti punainenliha muutti väriään rusehtavammaksi, rapeammaksi ja maukkaammaksi. Demoni maustoi kypsymisen puolessa välissä lihat suolalla, kun muuta miehellä mukana ei ollut, huokaisten mies tunki kepit maahan ja antoi niiden itsekseen ritistä tulessa. Äkki arvaamatta sisälle levinnyt raskas tunne sai miehen nojaamaan entistä enemmän puuhun ja katseleman taivaalle, haikeana. Valoakaan ei sirppi luonut silllä sen edessä oleva ohut pilvipäästi lävitse vain ohuen ohuen kaistaleen kylmää valoa. Tähdistä ei ollut minkään näköistä hyötyä, Demoni tunsi itsensä niin pieneksi keskellä niin suurta maailmaa jonka toisella puolen saattoi olla ääretöntä köyhyyttä, kun taas tääll joku oli äärettömän rikas.

Mies huokais uudemman kerran, Fewen inahti jotakin ja Jare pudisti päätään inahtaen vastauksensa. Lintu lehahti taas miehen polvelle ja kipitti käden luokse, varovasti lintu tunki päänsä Jaren sormien väliin. Pienesti hymyillen mies rapsuti tätä niskasta ja yritti päästä eroon ahistavasta tunteesta. Oikeastaan mies tiesi miksi hänellä oli se tunne, tunne oli turhautuneisuus siitä että mies oli ollut Aryliassa jo kuukauden, eikä päässyt isänsä murhaajan etsimisessä eteenpäin. Ainut löytämänsä johtolanka kertoi että sen oli tehnyt joku etevä palkkamurhaaja.

Soraxien vatsan murina havahdutti miehen aatteistaan ja Demoni kuiskasi jottei herättäisi Rokua: "Voit syödä loput, aamulla löydämme kyllä itsellemme lisää ruokaa jos se siitä kiinni on." Valitettavasti Roku heräsi, mutta sitä Jare ei tiennyt että sy oli aivan jokin muu. "Anteeksi että herätin, tässä olisi ruokaa." Mies sanoi ojentaen toista tikkua jossa oli peuran kypsää lihaa. Kohta Jare alkoi itsekkin syömään.

Roku katsoi Jarea hetken ja pudisti päätään.
" E-et sinä herättänyt minua.. minä vaan.. näin pahaa unta..", poika mutisi ja yritti rauhoittua. Poika hymyili pienoisesti ja otti tikun käteensä. Käsi vielä hieman tärisi, mutta hän ei välittänyt siitä. Äkkiä hän huomasi, ettei lohikäärme ollut enään takanaan ja katsoi ympärille ja naurahti pienesti, kun huomasi Soraxien menneen syömään peuran raatoa nälkäisenä. Roku aloitti kanssa syömään peuran lihaa.
" Tämä on hyvää", poika sanoi, kun oli saanut ensimmäisen palan nielaistua. Pojalla oli todella kova nälkä ja huomasi sen vasta nyt, mutta ei kumminkaan alkanut ahmia, vaan söi ihan tavallisesti miten söi. Soraxie taas näytti ahmivan. Roku katsoi hetken kun lohikäärme söi. Nyt ei ollut sitä samaa pelon tunnetta, mitä oli tuntenut vähän aikaa sitten. Tuuli puhalsi pienesti ja heilutti puiden oksia. Tuuli ei ollut kylmä vaan hieman lämmin. Kuu loisti taivaalla ja tähdet tuikkivat siellä sen seurana.
" Kaunis ilta tänään..", poika sanoi ajatuksissaan ja katsoi taivasta ja ihaili sitä hetken ja jatkoi syömistään. Pojan huulille ilmestyi pieni hymy.
Kunpa olisitte täällä.. Äiti ja isä.. puolhaltia ajatteli ja katsoi tikkuaan, jossa oli liha kimpale. Enään oli vain pieni pala lihaa. Roku söi sen. Poika riisui takkinsa ja etsi isoa ja veristä reikää, jonka oli saanut aikaisemmin. Löydettyään sen hän kurkotti laukulleen, joka oli hänen selkänsä takana jonkin matkan päässä. Sieltä hän penkoi valkoisen ja aika pienen pussukan. Pussukasta hän otti mustan väristä lankaa ja neulan. Pussukan laittoi laukun päälle, joka oli hänen vieressään. Sitten hän alkoi ommella umpeen takissaan olevaa reikää ja hyräili hiljaa jotain laulua, joka nyt tällä hetkellä pyöri päässään.