//Kaikki saa tulla mukaan\\
Etelä-Arylian eräässä metsässä, joka sijaitsi lähellä Mira järveä, paistoi aurinko, eikä pilviä näyttänyt olevanlähi maillakaan. Oli erittäin kaunis ilma. Metsässä ei ollut kumminkaan rauhallista, kun viaton peura juoksi henkensä edestä erittäin peloissan. Musta hiuksinen mies juoksi keskellä metsää saaliinsa perässä.
" Älä juokse karkuun!", Lloyd huusi peuralle joka juoksi hieman kauempana miestä karkuun. Sen pitäis olla hänen tuleva lounas, mutta peura näytti olevan erimieltä. Peura hyppäsi puskan yli ja yritti karistaa miehen kannoiltaan, mutta ei oikein saanut miestä karsitettua.
" Et sinä minulta karkaa", mies sanoi ja alkoi saada peuraa kiinni. Kun hän oli tarpeeksi lähellä peuraa, niin mies raapaisi terävillä kynsillään peuran kylkeen ja siihen tuli syvä haava ja verta valui paljon. Peura hyppäsi, mutta huonoksi onnekseen törmäsi puuhun ja näytti siltä kuin se olisi menettänyt tajuntansa.
" Minähän sanoin sinulle, että minulta et pääse karkuun", mies selitti ja katsoi tumman sinisillä silmillään peuraa ja tunsi kuinka hänen mahansa kurni. Nyt hän vihdoinkin saisi syödä, kun peuran pyydystämisessä oli mennyt aika kauan. Hetkeäkään epäröimättä mies laittoi katanansa maahan ja muuttui sudeksi ja alkoi syödä saalistaan aloittaen kyljestä. Suden kuono oli aivan veressä, kun se ahmi raakaa lihaa. Verta valui ruohikolle pieneksi lammikoksi. Samalla kun Lloyd söi lounastaan, samalla hän kuunteli tarkaan, jos sattumoisin joku tulisi häiritsemään hänen ruokailua tai sitten yritti tulla varastamaan hänen lounaansa. Mutta onneksi kukaan ei näyttänyt tulevan häiritsemään häntä.
Jonkin ajan päästä, kun peurasta ei ollut paljoa enään jäljellä, Lloyd muuttui takaisin mieheksi ja alkoi venyttelemään ja nuoli suupielensä puhtaiksi verestä. Sen jälkeen hän piilotti peuran, jotta siinä olisi hänen illallinen. Sen jälkeen susidemoni otti katanansa käteensä ja sitten istahti lähellä olevaan puun rungon viereen ja nojasi siihen ja piteli katanaansa kädessään ja haukotteli.
Nyt pienet nokoset tekisi terää. mies ajatteli ja sulki silmänsä. Pian hän nukahti, mutta hän edelleenkin kuunteli tarkkaan ja piti hajuaistiaan tarkkana. Harvoin hän nukkui sikieästi, kun piti aina olla varuillaan, sen takia ainakin, kun hän on puoliverinen.
Etelä-Arylian eräässä metsässä, joka sijaitsi lähellä Mira järveä, paistoi aurinko, eikä pilviä näyttänyt olevanlähi maillakaan. Oli erittäin kaunis ilma. Metsässä ei ollut kumminkaan rauhallista, kun viaton peura juoksi henkensä edestä erittäin peloissan. Musta hiuksinen mies juoksi keskellä metsää saaliinsa perässä.
" Älä juokse karkuun!", Lloyd huusi peuralle joka juoksi hieman kauempana miestä karkuun. Sen pitäis olla hänen tuleva lounas, mutta peura näytti olevan erimieltä. Peura hyppäsi puskan yli ja yritti karistaa miehen kannoiltaan, mutta ei oikein saanut miestä karsitettua.
" Et sinä minulta karkaa", mies sanoi ja alkoi saada peuraa kiinni. Kun hän oli tarpeeksi lähellä peuraa, niin mies raapaisi terävillä kynsillään peuran kylkeen ja siihen tuli syvä haava ja verta valui paljon. Peura hyppäsi, mutta huonoksi onnekseen törmäsi puuhun ja näytti siltä kuin se olisi menettänyt tajuntansa.
" Minähän sanoin sinulle, että minulta et pääse karkuun", mies selitti ja katsoi tumman sinisillä silmillään peuraa ja tunsi kuinka hänen mahansa kurni. Nyt hän vihdoinkin saisi syödä, kun peuran pyydystämisessä oli mennyt aika kauan. Hetkeäkään epäröimättä mies laittoi katanansa maahan ja muuttui sudeksi ja alkoi syödä saalistaan aloittaen kyljestä. Suden kuono oli aivan veressä, kun se ahmi raakaa lihaa. Verta valui ruohikolle pieneksi lammikoksi. Samalla kun Lloyd söi lounastaan, samalla hän kuunteli tarkaan, jos sattumoisin joku tulisi häiritsemään hänen ruokailua tai sitten yritti tulla varastamaan hänen lounaansa. Mutta onneksi kukaan ei näyttänyt tulevan häiritsemään häntä.
Jonkin ajan päästä, kun peurasta ei ollut paljoa enään jäljellä, Lloyd muuttui takaisin mieheksi ja alkoi venyttelemään ja nuoli suupielensä puhtaiksi verestä. Sen jälkeen hän piilotti peuran, jotta siinä olisi hänen illallinen. Sen jälkeen susidemoni otti katanansa käteensä ja sitten istahti lähellä olevaan puun rungon viereen ja nojasi siihen ja piteli katanaansa kädessään ja haukotteli.
Nyt pienet nokoset tekisi terää. mies ajatteli ja sulki silmänsä. Pian hän nukahti, mutta hän edelleenkin kuunteli tarkkaan ja piti hajuaistiaan tarkkana. Harvoin hän nukkui sikieästi, kun piti aina olla varuillaan, sen takia ainakin, kun hän on puoliverinen.