Murto ja sen seuraukset.

”Pikku Guntram pitää turhat mölyt mahassaan. Tai saa toisen ramman jalan.”
Kim käänsi katseensa Skyeen. Hän keplotteli hymyn kasvoilleen ja nyökkäsi miehelle arvostava pilke silmissään. Guntram Bielschowsky nimi kuulosti etäisesti tutulta.

Ivallinen nauru karkasi Kimin huulilta Skyen pakottaessa Guntramin lattialle.
”Pomo tahtoi tietää tietosi Begeertestä. Antaa tulla, niin päästään hiton paljon nopeammin eteenpäin.”
”Olen täysin samaa mieltä. Ei tässä koko yötä ole aikaa”, Kim sanoi ja loi taas hyväksyvän silmäyksen Skyeen. Hän kurtisti kulmiaan huomatessaan, että tämän katse oli aivan jossain muualla. Hän seurasi miehen katsetta vartijaan. Jaha, hänkin on huomannut ulkonäköseikan, jonka takia en tapa tuota vartijaa.

Naurahtaen Kim käveli Skyen taakse.
”Minäkin olen tuota mieltä”, hän sanoi laittaen kätensä miehen olalle. Hän katsoi peittelemättä vartijaa ja käveli sitten tämän luo. Hän kyyristyi miehen vierelle ja katsoi tätä hymyillen. Mies tärisi.
”Oi, hän pelkää”, Kim sanoi ärsyttävän lässyttävällä äänellä ja hipaisi miehen poskea. Nopealla sormien napsautuksella hän siirsi miestä niin, että Guntramilla oli esteetön näkymä tämän luo.
”Alatkos puhumaan”, hän sihisi talon isännälle ja silitteli jälleen vartijan poskea toivoen saavansa näin miehen puhumaan.

”Mikä sinun nimesi on?” hän kysyi vartijalta hymyillen tälle pehmeästi. Mies nipisti suutaan tiukemmin umpeen ja näytti uhmakkaalta.
”Etkö meinaa vastata? Minulla on kyllä keinoni saada sinut vastaamaan”, äänensävy oli varoittava ja Kim nautti nähdessään pelon miehen kasvoilla. Vartija oli liian nuori ollakseen vielä kovin urhea.
”Garret”, miehen ääni oli hyvin matala ja pehmeä.
”Hei Garret. Eikö olisikin parempi jos isäntäsi puhuisi meille ihan kunnolla ja kertoisi hieman Begeerteestä. Silloin kaikki selviäisivät tuskitta”, hän oli päättänyt, että vartija oli heikoin lenkki tässä vaiheessa. Mieheen kannattaisi vedota. Garretin mielestä ajatus kuulosti hyvältä ja hän katsoi Guntramin suuntaan jokseenkin koiranpentumaisella katseella ja nyökkäsi.
”Tuota minäkin ajattelin. Hyvä poika”, Kim taputti vartijaa päälaelle ja käveli sitten Guntramin eteen.
”Haluatko, että teen kaikista vartijoistasi ja muistakin työntekijöistä hakkelusta vai kerrotko kaiken mitä tiedät?”

”Tule tänne”, hän vinkkasi Skyelle kutsuen tätä lähemmäs.
”Sinä pidät hänen ulkonäöstään, etkö?” hän kysyi viitaten vartijan suuntaan.
”Suostuttelisitko häntä suostuttelemaan Guntramiamme hieman?” Kim halusi nähdä kahden erittäin hyvännäköisen miehen siinä lattialla suostuttelijana ja suostuteltavana. Siksi hän antoi Skyelle tuollaisen tehtävän.
”Ja sinun ei tarvitse edes hakata häntä”, hän toivoi, että Skye tajuaisi mitä hän ajoi takaa.

Guntramin sähähti kuullessaan huomautuksen jalastaan, vaikkei hän voinut asiaa kieltää, siitä vinoilu oli kuin isku vyönalle. Hän puri huultaan ja jätti vastaamatta, tilanne ei ollut enää sellainen, että hän olisi voinut sanoa kaksikolle juuri ollenkaan vastaan.
Tilanteeseen olisi saatava muutos.

Pidemmän miehen sitoessa Guntramin keskinkertaisesti - toisen jalan heikkous ilmeisesti teki hänestä muutenkin heikon - ja pakottaessa istumaan hän ei voinut muuta kuin totella, keksien samalla useammankin tavan, jolla tappaa luisevan miehen, jos saisi siihen tilaisuuden.

Kaksikko menetti pian mielenkiintonsa vankiinsa ja keskittyivät sen sijaan Garretiin, joukon heikoimpaa lenkkiin. Guntram käänsi katseensa itsepäisesti pois maagin katsoessa häneen, he eivät olleet vielä uhanneet nuorukaisen henkeä joten hänellä ei olisi vielä syytä alkaa käymään kauppaa Garretista.
Guntram jätti hetkeksi muut huomiotta, tuijotti vain elottomin harmain silmin näihin päin samalla kun ujutti käsiään nahkaisesta nauhasta. Pidempi mies oli jättänyt huomiotta nahan venyvyyden tai oli aliarvioinut Guntramin pahasti.

Saatuaan kätensä vapaiksi Guntram laittoi ne selkänsä taakse, katsellen edelleen toisaalle kuin tilanne ei olisi muuttunut. Vasta maagin tullessa suoraan hänen eteensä mies loi katseensa - josta oli helposti aistittavissa viha, Guntram keksi monia tapoja tappaa maaginkin jos saisi siihen tilaisuuden - tähän.
"En usko, että teidän on tarpeen raiskata häntä", Guntram kuiskasi ja kohottautui niin, että hän ylettyi koskettamaan edessään seisovaa. Maagi ei mitä luultavimmin tuntenut kosketuksessa mitään erikoista, ehkä pienen sähköiskun kaltaisen räsähdyksen jonka saattoi olettaa johtuvan staattisesta sähköstä.
"Olen valmis käymään kauppaa kanssanne."

Taikurin kosketus Skyen olalla sai hänet nytkähtämään, ja oli vähällä ettei hän olisi lyönyt toisen kättä pois. Toisen sanat ja avoin tuijotus vartijaa kohti saivat hänet jähmettymään paikalleen, ja siniharmaat silmät tuijottivat järkyttyneinä kun punatukka alkoi sivellä sidotun poskea.
Hyvä on, se saattoi toimia – Guntram saattoi välittää palkollisestaan sen verran ettei halunnut tälle tapahtuvan tuollaistakaan pahaa.

Garretin puhuessa se pieni ääni blondin pään sisällä huomautti tämän kuulostavankin söpöltä. Se ei kuitenkaan pitänyt siitä pelokkaasta ilmeestä, mutta kuvitella miltä Garret näytti kun –
”Turpa kiinni.”
Kuiskaus kuulosti enemmän sihahdukselta, ja Skye vilkuili muita toivoen ettei kukaan kuullut. Hitto, kohta hän vaikuttaisi hullummalta kuin punatukkainen fanaatikko.

Taikurin seuraavat sanat olivat kuin isku päin luisevan miehen naamaa. Hän jäi tuijottamaan toista suu raollaan, eikä huomannut mitään Guntramin puuhista, vaikka piti asianaan vahtia tätä.
”Mitä?”
Silmät hyppivät Garretin ja taikurin välillä, ja lopulta pitkätukka otti huomaamattaan yhden askeleen taaksepäin, kauemmas noista.
”Minä mitään rupea raiskaamaan – ja tuo on mies.” Toinen askel, ja hän tajusi sen osuessaan Guntramin työpöytään. Skyen kasvoilla oli samankaltainen ilme kuin kujakissalla joka oltiin ahdistettu nurkkaan, ja hän oli kiitollinen huoneessa vallitsevasta pimeydestä. Ei hänen ihostaan punastus kauhean selvästi näkynyt mutta silti.
”Hakkaaminen, tappaminen – mikä tahansa muu onnistuu, koska maksat, mutta mitään helvetin lähentelyä en harrasta.”
Blondi toivoi, että se kuulostaisi siltä että hänellä oli oma kunniantuntonsa, eikä todelliselta tilanteelta – hän ei pystynyt tekemään sellaista, koska pelkäsi että oikeasti pitäisi siitä – mikä on melko varmaa, mutta mies ei pystynyt vielä hyväksymään sellaista. Ei ainakaan tällaisessa tilanteessa.

Guntramin ilmoittaessa olevansa valmis käymään kauppaa Skyen katse napsahti tähän. Muutama hengenveto, niin hän sai rauhoitettua itsensä.
”Sinä. Aloillasi ellei lupaa anneta.”
Vaimea ääni ei enää kuulostanut säikähtäneeltä, vaan sen ärsyyntynyt ja käskevä sävy palautui hetkessä.
Sitten Skye sulki suunsa, pitäen tummatukkaa silmällä ja päättäen ettei tekisi mitään ennen kuin taikuri käski ja käsky oli toteltavissa.

Huvittunut hymy kasvoillaan Kim katsoi Skyen järkytystä. Jaaha, ei ole sinut asian kanssa. Mielenkiintoista. Toisen mielikuvitusta ruokki hyvin paljon komea mies, joka ei näemmä hyväksynyt sitä, että piti miehistä. Hän kuitenkin säpsähti tuntiessaan jonkinlaisen sähköiskuntapaisen Guntramin koskettaessa häntä. Hän kyykistyi miehen eteen.
”Vai että kauppaa. Minä teen kauppaa vain henkilöistä nimeltä Begeerte, Zorn, Ragauti, Faul, Invidia, Pýcha ja Gier. Tiedot heistä kiinnostavat myös, mutta muilla keinoilla et saa itseäsi tästä pinteestä. Tuliko selväksi”, hän mulkaisi miestä vihaisesti ja nousi sitten seisomaan.
”Skye, haluaisitko suostutella tätä säälittävää miestä hieman sen ihastuttavan nyrkkirautasi kanssa?” Kim virnisti Skyelle ja käveli sitten kirjoituspöydän luo nostaen käteensä paperiveitsen.
”Tästä saattaisi olla myös hyötyä”, hän viskasi veitsen Skyelle. Tylsistynyt ilme kasvoillaan hän asteli lattialla istuvan vartijan luo ja istahti tämän viereen.
”Katsohan pikkuiseni esitystä. Katso, ja mieti sitten kannattaisiko sinun liittyä meidän puolellemme ja suostutella ihastuttavaa isäntääsi yhteistyöhön”, hän virnisti miehelle ja nojasi takanaan olevaan seinään raukeasti.

//Anteeksi kun kesti ja anteeksi lyhyestä vastauksesta\\

Guntram katseli lievästi kiinnostuneena pitkää miestä, jolle raiskaaminen ei ollutkaan samalainen itsestäänselvyys kuin se oli näyttänyt olevan tätä komentavalle maagille. Yllättävää, liikemies oli ilmeisesti arvioinut vaalean miehen väärin, tuominnut tämän pelkän ulkonäön perusteella pikkurikolliseksi joka tekisi mitä tahansa taskuvarkauksista murhiin kunhan saisi siitä tarpeeksi rahaa.
Rikollisillakin näytti olevan selkäranka.

Tummatukkainen huomasi, ettei ollut ainoa, jota vaalean miehen järkytys kiinnosti. Punatukkainen oli myös kääntänyt katseensa tähän ja hymyili huvittuneesti. Pian kuitenkin tämän huomio kiinnittyi jälleen Guntramiin ja sai sanoillaan miehen tuhahtamaan halveksivasti.
Ehkä punatukkainen olikin kaksikosta pahempi, vaalea saisi jäädä vähemmälle rangaistukselle ja Guntram voisi tappamisen sijasta laittaa jonkun raiskaamaan tämän rangaistukseksi ja päästää pakoon nöyryytettynä. Fantasiat siitä, mitä hän noille kahdelle tekisi, jos he jäisivät kiinni, rauhoittivat Guntramin mieltä sen verran että hän onnistui pitämään hengityksensä tasaisena maagin mainitessa nyrkkirautoihin tutustumisen.

Guntram harkitsi mahdollisuuksiaan, hän voisi paljastaa korttinsa tai odottaa että palvelusväki murtaisi oven ja pelastaisi heidät jos siihen pystyisi. Vähemmältä vaivalta tietenkin säästyttäisiin jos hän vain tottelisi maagia ja kertoisi kaiken tietämänsä sekä esittelisi tällä isoisänsä tutkimukset
Toisaalta mikään ei estäisi kaksikkoa tappamasta häntä ja sieppaamasta Garrettia mukaansa sen jälkeen kun tiedot oli kerrottu heille.

Skyellä oli suuria vaikeuksia pitää naamansa peruslukemilla kun hän seurasi kahden muun miehen ilmeitä.
Paska. Ne huomasivat kummatkin.
Kiinnostuneet katseet ruokkivat blondin mielikuvitusta aivan tarpeeksi liittyen siihen mitä toiset ajattelivat. Hän ei kuitenkaan edes halunnut tietää, vaan yritti keskittyä olemaan katsomatta Garretiin päin ja kuuntelemaan taikurin puhetta.

Hän nyökkäsi lyhyesti ja nappasi tämän heittämän veitsen kiinni. Hän asteli Guntramin luo, ja repi tämän kauluksista seisaalleen. Tietysti hän olisi voinut hakata tämän nenän uuteen uskoon niin että tummatukka oli maassa, mutta… Sillä hetkellä häntä ei oikein huvittanut pyöriä lattiarajassa toisen miehen kimpussa.

Laiheliini ei vielä käyttänyt nyrkkirautaansa, vaan pompotti paperiveistä kädessään, katsoen lyhyempää kysyvästi.
”Ala vain puhua. Pomo saa tiedot, hankkii haluamansa, ja sitten me lähdetään eikä tästä jää sulle muuta kuin paha muisto, jos sitäkään. Tuollainen saatanan rikas pikkupohatta ei varmaan jaksa huolehtia pienestä murrosta kovin pitkään.” Hän puhui hyvin monotonisesti, ja painoi säälittävän pienen terän Guntramin kaulansivuun, raapaisten ihoa kevyesti, hymyillen samalla kolkosti.
Rauhallinen aloitus, sillä blondi ei ollut varma kuinka pitkälle taikuri halusi hänen menevän. No, mahdollisimman pitkälle mikäli hän oli arvioinut kiihkoilijan oikein.
Piti vain toivoa että hän ei ollut menettänyt kaikkea arvokkuuttaan äskeisen järkyttymisen takia.

Kim hymyili vinosti Skyen puhuessa miehelle. Hän olisi halunnut sitoa Guntramin piinapenkkiin ja vetää tältä nivelet paikoiltaan, jonka jälkeen työntää jo valmiiksi runneltu ruumis rautaneidon sisään ja antaa kuolla verenhukkaan. Kunhan mies olisi vain tuskissaan huutanut tietonsa ja kaikkien liemien sekä papereiden sijainnit.
”Puhuminen kannattaisi. Kyllä me saamme tänne espanjalaiset saappaat, jotka voimme laittaa sinun jalkoihisi ja jos sekään ei tehoa niin voimmehan sen jälkeen ottaa käyttöön vaikka vesikidutuksen tai Juudaksen tuolin. Miltäs kuulostaisi?” kaikkinainen hymy oli kadonnut Kimin kasvoilta ja tämän silmät kaventuivat uhkaavasti. Punapää nousi ylös ja asteli työpöydän luo ottaen miekkansa vyötäröltään. Muutamalla viillolla hän sai pöydästä irtoamaan tikkuja ja puunsäleitä.
”Skye, pidä hänen käsistään kiinni”, ensimmäistä kertaa Skyelle puhuessaan Kimin ääni oli erittäin käskevä.
”Katsotaan kuinka kestät kipua”, ääni oli vaarallinen. Nopealla miekan viillolla punapää teki muutaman tikun päistä terävät. Hän vei suuttumuksesta kipunoivin kasvoin tikun Guntramin etusormen kynnen alle.
”Katsotaan itketkö kohta haluamani tiedot ulos”, hän sanoi ja työnsi tikun kokonaan kynnen alle, jolloin sen kykeni näkemään hennosti kynnen läpi.

// Piinapenkki on puinen kehikko, johon uhri sidotaan ranteistaan ja nilkoistaan. Uhria venytetään niin kauan kunnes nivelet poksahtavat irti toisistaan.
Rautaneito on metallista tai puusta valmistettu kaappi, jonka sisäpinnoissa olevat piikit lävistävät uhrin ja tämä kuolee muutaman päivän kuluttua verenhukkaan.
Espanjalaisissa saappaissa on kaksi saappaan kyljen muotoista palaa, joiden välissä on tapit, joissa on jengat ja tappien päissä kiristyskanget (kuin höyläpenkissä). Saappaita käytettäessä kysyttiin kidutettavalta tunnustusta, ja jos tämä ei tunnustanut, väännettiin tapeista esimerkiksi kierros lisää. Saappaat aiheuttivat kovia kipuja, ja pahimmassa tapauksessa jaloilla ei voinut enää kävellä.
Vesikidutuksessa kiinnisidotun kuulusteltavan pään päälle kaadetaan vettä, mikä aiheuttaa hukkumisrefleksin. Toinen keino on sitoa kuulusteltava jalat hieman ylhäällä lankkuun, pään päälle sidotaan muovi, jonka päälle kaadetaan vettä. Tunne tukehtumisesta johtaa yökkäysrefleksiin ja voimakkaaseen hukkumisen pelkoon.
Juudaksen tuoli on kidutusväline. Sen toiminta perustuu istuimen keskelle asennettuun terään, jonka yläpuolella uhria riiputetaan tai hän joutuu riiputtamaan itse itseään käsivoimiensa varassa. Kun käsivoimat ehtyvät, uhri joutuu laskeutumaan terän päälle niin että se aiheuttaa suurta tuhoa ja vahinkoa sukupuolielimille ja peräaukolle.
Koin selvyyden vuoksi tarpeelliseksi selittää nuo.\\

Guntram oli olettanut jotain paljon pahempaa kuin pelkkää uhkailua ja paperiveitsellä viillettyä pikkuista haavaa.
"Mitä jos en kerro? Raiskaatteko minut?" Guntram kuiskasi tuskin kuuluvasti, olettaen vain lähempänä olevan vaalean miehen kuulevan hänen sanansa, kuulostaen selvästi huvittuneena. "Vaikka ethän sinä pystyisi siihen. Pitänee pistää joku alaiseni raiskaamaan sinut kun olette jääneet kiinni." Hän hymyili vinosti ja käänsi katseensa maagiin.

Elottoman harmaat silmät vastasivat selvästi vihan täyttäminä maagin kaventuneiden silmien katseeseen. Guntramin silmät rävähtivät kunnolla auki punatukkaisen koskiessa hänen pöytäänsä, hän vihasi sitä, että ihmiset hajottivat hänen tavaroitaan, vaikkeivat he kunnioittaneet häntä, olisivat he silti voineet jättää hänen pöytänsä rauhaan.

Tikun pureutuessa kivuliaasti kynnen alle Guntram puri huultaan. Luisevaa miestä hän pystyi vielä käsittelemään ja tämä vaikutti hetki hetkeltä huomattavasti lyhyempää miestä miellyttävältä, mutta kiihkouskovainen punapää oli kaiken manipuloinnin ulottumattomissa, hän oli liian sekaisin kuunnellakseen järkipuhetta.
"Ymmärrän, ymmärrän ja olen valmis vaihtamaan tietoni Garretin vapauteen."

Skye kirahti hyvin hiljaa kuullessaan Guntramin sanat. Hän nytkähti hieman kauemmas toisesta miehestä, ja pakotti itsensä mulkaisemaan tätä muualle tuijottelun sijaan.
”Miesten ei kuulukaan raiskata toisia miehiä -”
Blondi ei päässyt selittämään kirosanojen kanssa kuinka luonnotonta hänestä moinen oli, kun hänen epäuskoiset korvansa kuulivat mitä pelottavimman uhkauksen.
Jos hän olisi tiennyt joutuvansa edes kuulemaan tuollaista mies ei olisi noussut sängystä aamulla.
”Ideana on se että me ei jäädä kiinni.”
Hiljainen sihahdus oli enemmän laiheliinin itsensä rauhoittamiseen kuin Guntramille sanottavaksi tarkoitettu. Onneksi tämän mielenkiinto kohdistui hetkeksi taikuriin, ja taikurin viha tähän.

Itse asiassa, Skye ei tiennyt kumpaa hänen pitäisi varoa enemmän. Taikuri kuitenkin maksoi hänelle, joten blondi nappasi kiinni tummatukan käsistä ja väänsi ne esille. Hän katsoi punapään kidutuskeinoa tietyllä mielenkiinnolla, mutta huomasi harmikseen hokevan mielessään kirosanojen koristamaa mantraa siitä, miten hän ei enää ikinä vain lähtisi mukaan ryöstämään jotain taloa kyselemättä ensin tarkemmin keikan luonnosta.
Maailmassa oli aivan liikaa hulluja.

Aivan aavistuksenomainen helpottunut hengähdys jäi toivottavasti muilta huomaamatta, kun Skye kiitti onneaan ettei Guntram jaksanut vastustella pidempään. Hän tahtoi pian ulos sieltä, mahdollisimman kauas liikemiehestä ja tämän alaisista.

"Ymmärrän, ymmärrän ja olen valmis vaihtamaan tietoni Garretin vapauteen."
”Nyt alkaa kuulostaa hyvältä. Kiltti poika”, Kim naurahti ja taputti Guntramin poskea siirtyen sitten Garretin luo.
”Kuulitko, kiltti isäntäsi tahtoo päästää sinut vapaaksi”, hän sanoi miehelle ja nosti tämän kainaloista pystyyn.
”On se kyllä sääli päästää noin suloinen poju menemään”, Kim virnisti ja laski irti toisesta, mutta joutui tarraamaan tähän uudestaan, sillä Garret ei meinannut pysyä pystyssä.
”Koetahan nyt pysyä jaloillasi. Sinusta tulee vielä hyvä vartija”, hän sanoi toiselle hymyillen ja taputti tätä päälaelle. Garretin ilme oli jotain pelokkaan ja ärsyyntyneen väliltä.
”Selvä, kerro kaikki mitä tiedät ja anna meille kaikki aiheeseen liittyvä kirjallisuus ja tavarat”, Kim sanoi pitäen kättään jo omin jaloin seisovan vartijan vyötäisillä.
”Minulla on kidutuskeinoja Garretiakin varten, jos et puhu riittävän nopeasti ja paljon”, hän jatkoi ja katsoi Guntramia suoraan silmiin.
”Skye, viitsisitkö työntää vielä yhden tikun armaan Guntramimme kynnen alle. Saataisiin hieman vauhtia tähän.”

Guntram oli tyytyväinen aikaansaamaansa järkytykseen jo asiasta mainitseminen ja uhkaaminen saivat aikaan tyydyttävän reaktion. Valitettavasti hän ei päässyt jatkamaan uhkailua ja mahdollisesti manipuloimaan pidempää miestä joka tyytyi vain pitelemään hänestä kiinni.

Tummatukkainen käänsi päänsä halveksivasti pois maagin kosketttaessa hänen kasvojaan voimatta kuitenkaan olla kääntämättä katsettaan takaisin, nähdäkseen mitä punatukkainen teki Garretille. Nuorukainen näytti olevan kunnossa ainoastaan peloissaan, mutta mitään muuta ei voinut kokemattomalta vartijata olettaa tässä tilanteessa. Lievästi ärtynyt olemus saattoi kuitenkin viitata siihen, että Garret oli tekemässä jotain sankarillisen uhkarohkeaa.
"En usko pojan kiduttamisen olevan tarpeen", liikemies totesi vastaten maagin katseeseen.

"Oi kyllä, Skye, työnny sisääni, lupaan voihkia kuuluvasti", Guntram kuiskasi vaivautumatta katsomaan luisevaan mieheen.

Skye seurasi hetki hetkeltä hermostuneempana taikurin toimia. Samalla hän oli tavallaan tyytyväinen, että tämä oli alkanut toimia patsastelun sijasta, ja antoi kunnon käskyjä. Tietysti tämän Garretiin kohdistuvat lähentelyt saivat hänet enemmän tai vähemmän vaivautuneeksi. Normaalissa tilanteessa hän olisi käynyt vetämässä punatukkaa turpaan, huomauttanut ystävällisesti kuinka tämän käytös oli helvetin luonnotonta ja sitten marssinut tiehensä – tai vaihtoehtoisesti antautunut kunnon tappeluun. Nyt, jos hän edes yrittäisi moista, taikuri varmasti maksaisi potut pottuina ja Guntram saattaisi tehdä vaikka mitä, kuten hankkia paikalle ne viisitoista muuta, melko varmasti kokeneempaa vartijaa.
Garret näytti kuitenkin siltä että saattaisi tehdä jotain, joten hyvä sinänsä että taikuri piti tätä silmällä.

”Pomo päättää mikä on tarpeen.” Skye sihahti hiljaa ja mulkaisi liikemiestä. Täytyihän hänen nyt edes yrittää esittää olevansa järkkymätön ja että tilanne oli hallinnassa.
Punatukan käskyn kuultuaan hän nappasi yhden puusälön käteensä, ja nosti Guntramin käden sopivasti esille, puristaen tämän rannetta tiukasti.

Kapeat silmät laajenivat aavistuksen, ja sormien puristus toisen ranteen ympärillä höltyi, tiukkeni ja höltyi uudestaan. Guntram ei edes katsonut häneen, mutta pidempi yritti silti kätkeä kasvonilmeensä kaikilta huoneessa olijoilta. Mies näytti siltä kuin olisi saanut sydänkohtauksen, tai joku olisi upottanut polvensa hänen vatsaansa.
Yksinkertainen kuiskaus, ja hän lamaantui hetkeksi. Jos Skye olisi ollut kykenevä ajattelemaan sitä, hän pitäisi itseään melko säälittävänä. Hänen mielessään kuitenkin kulki monimutkainen ajatusketju, joka päätyi lopulta siihen että mies kokosi itsensä, häivytti säikähtäneen ilmeen pois kasvoiltaan ja vain survaisi sen hiton puutikun liikemiehen siistin kynnen alle.
”En kuuntele yhtään tuota paskaa.”
Tällä kertaa Skye ei katsonut Guntramiin päin, ja puhui tarkoituksella niin hiljaa ettei taikuri kuulisi. Punatukkakin oli tietynlainen uhka tässä suhteessa, joten hän ei halunnut tämän huomaavan kuinka lähellä palkattu työvoima oli hyödyttömäksi muuttumista.

Kim katsoi virne kasvoillaan, kun Skye työnsi tikun Guntramin kynnen alle. Kidutuskeino ei vaikuttanut hääppöiseltä, mutta kyllä se jotenkin toimi. Punapää ei halunnut kuitenkaan aiheuttaa miehelle vielä mitään pysyvää ruumiillista vahinkoa.
”Älkää satuttako häntä”, Kimin katse napsahti vieressä nyt hyvinkin ryhdikkäänä seisovaan vartijaan. Toinen näytti saaneen itseluottamuksensa ja rohkeutensa takaisin ja katsoi Kimistä Skyeen ja takaisin silmät salamoiden. Vaistomaisesti Kim tiukensi otettaan miehen vyötäisiltä yrittäen eliminoida tämän pakomahdollisuudet.
”Minä en salli teidän satuttaa isäntääni enää yhtään”, Garret suorastaan murisi ja kohottautui täysin suoraksi. Hän näytti vanhemmalta ja viisaammalta kuin aikaisemmin. Hänen vartalonsa lihakset tärisivät suuttumuksesta ja Kimin kulmat kohosivat. Hän aisti miehen ympärillä jonkinlaista hallitsematonta magiaa. Toisella oli ilmeisesti jotain maagisia kykyjä, joista tämä ei välttämättä itsekään tiennyt ja ne tulivat suuttuessa pintaan.
”Miten sinä ajattelit estää meitä satuttamasta häntä?” Kimin ääni oli vahingoniloinen. Vartija tuijotti häntä ensin hetken sivusilmällä ja riuhtaisi sitten itseään voimakkaasti saaden yllätyksen tuomalla edulla itsensä irti. Samaan aikaan oven takaa alkoi kuulua jyskytystä.
”Hän on tuolla!” tuntematon miesääni huusi oven takaa. Siitä ei ollut enää epäilystäkään, vartijat olivat saapuneet.

”Skye, me otamme heidät mukaan ja lähdemme nyt!” Kim parkaisi ja hänen äänensä kohosi ohikiitävän hetken ajaksi miehelle luonnottoman korkealle. Oli tämäkin nyt aika liemien tehon alkaa hellittää.
”Garret, tule tänne tai pomosi on kuollut ennen kuin ehdit luetella kuningattaren kuuden kissan nimet”, Kim sanoi hiljaa tehden omin voimin äänestään matalamman ja kiroten liemensä mielessään alimpaan helvettiin. Asialle täytyisi tehdä jotain ja pian ennen kuin muut huomaisivat hänen todellisen sukupuolensa. Eihän kukaan ottaisi naista vakavasti. Vimmoissaan Kim nappasi miekkansa ja vei sen Guntramin kurkulle. Kaulan herkkään ihoon tuli pieni naarmu, josta valui hitaasti muutama pisara verta.
”Minä en epäröi katkaista hänen kaulaansa”, Kim jatkoi murinaansa ja Garretin olemuksessa näkyi jo lievää epävarmuutta.
”Te ette selviä tästä”, vartija sähisi kävellessään Kimin luo. Punapää oli sillä välin tarkastanut huoneen ikkunat ja havainnut yhden mahdolliseksi pakoreitiksi kelpaavan.
”Me poistumme tuosta ikkunasta”, hän osoitti ikkunaa etusormellaan.

Guntram oli tyytyväinen huomatessaan pystyvänsä noin helposti vaikuttamaan vaaleaan mieheen. Tämä tosiaan ei ollut selvillä oman suuntautumisensa kanssa, tämä ei ollut normaalia inhoa erilaisuutta kohtaan, mitä miehet usein harrastivat. Liikemies oli miltein harmistinut siitä ettei pystynyt näkemään luisevan rikollisen ilmettä, kiitos pimeyden ja sen, ettei hän suostunut kääntämään katsettaan tuohon. Hän pystyi kuitenkin aistimaan - ei, tuntemaan miehen liikkeistä - että sanat olivat osuneet maaliinsa.
Puutikku työntyi hänen kyntensä alle ja sai miehen voihkaisemaan liiankin kuuluvasti, häneen ei sattunut läheskään niin paljon kuin hän antoi ymmärtää.

Tikun aikaan saama kipu ei ollut niin suuri, etteikö Guntram olisi pystynyt keskittyä siihen, mitä ympärillä tapahtui. Garret oli saanut lopultakin rohkeutensa takaisin ja asetti itsensä vaaraan jo uhmaamalla vangitsijaansa. Guntram vihasi sitä, vartijoidensa pakkomielistä hänen puolustamistaan, sitä kuinka nämä olivat valmiina uhraamaan itsensä, jottei häneen koskettaisi.
Garretin ympärillä pystyi aistimaan magian, seikka jonka Guntram oli huomannut aiemminkin muttei ollut vaivautunut tutkimaan asiaa tarkemmin, jos tämän nukkuvat kyvyt heräisivät, se olisi hyvä, jos ne pystyisivät pelkkinä magian tuntuna, sekin kelpaisi hänelle, nuorukaisesta oli paljon hyötyä vartijanakin.

Oven takaa kuuluvat äänet saivat aikaan kaaoksen, maagin ääni kohosi hetkeksi huomattavasti korkeammalle kuin olisi pitänyt, mutta Guntram pani sen paniikin syyksi, hänen oma äänesäkin muuttui hienoisesti korkeammaksi hänen joutuessaan paniikkiin.
Tummatukkainen ei voinut olla naurahtamatta kuullessaan maagin uhkauksen, hän tiesi sen perättömäksi, tämä ei voisi noin vain tappaa häntä, hän oli ainoa huoneessa joka tiesi vastaukset maagin kysymyksiin - tai tiesi, mistä ne vastaukset pystyi löytämään - joten hänen tappamisensa olisi ollut kaiken jäjen mukaan tilaisuuden hukkaan heittämistä.

Guntram hymähti.
"Ikkunasta? Sitten meillä on ongelma", liikemies totesi, kääntämättä päätään suuntaan tai toiseen, hän ei uskaltanut tehdä äkkinäisiä liikkeitä miekan ollessa hänen kaulallaan. Jollain tavalla tilanne kuitenkin oli parempi kuin ennen, kun he olisivat liikkeellä, olisi helpompi paeta. "Kuka teistä kantaa minut?"
Kumpi tahansa, Skye tai Garret kävisivät hänelle paremmin kuin hyvin. Onneksi maagi ei näyttänyt niin voimakkaalta, että olisi pystynyt itse kantamaan hänet ja koska Guntram oli estänyt tämän magiankäytön itseään kohtaan, jonkun olisi pakko kantaa liikemies käsivarsillaan.

Skye nytkähti aavistuksen kauemmas Guntramista kun tämä todellakin voihkaisi äänekkäästi – eikä äännähdys voinut johtua kivusta, puutikku kynnen alla sattui muttei niin paljon.
Hänen sisäinen äänensä oli alkanut höpistä omiaan, mutta laiheliini sai sen vaimennettua nopeasti kun Garret alkoi osoittaa oman tahdon merkkejä. Jotenkin tämä näytti pelottavammalta kuin aiemmin siniharmaissa silmissä – Skye ei osannut tämän taikuudesta sanoa mitään, mutta aisti sen alitajuisella tasolla, joka luokitteli moisen tietysti vaaraksi.

Kun oven takaa alkoi kuulua huutoa ja jyskytystä blondi tunsi heti adrenaliiniryöpyn purskahtavan suoniinsa. Taikurin ei olisi tarvinnut edes sanoa että he lähtivät, sillä Skye ei todellakaan aikonut jäädä kiinniotettavaksi. Hän ei edes huomannut punapään äänen yhtäkkistä kohoamista.

Garret niskuroi minkä kerkisi, ja samalla kun laiheliinin sisäinen ääni huokaisi harmista hän katsoi tiukasti pomoonsa ja nyökäytti päätään kohti söpöä vartijaa.
”Emme tarvitse häntä. Parasta olisi tappaa, ettei hän aiheuta mitään … hankaluuksia.” Skye nielaisi sen yhden kirosanan, jonka muuten olisi sanonut. Ei kohteliaisuussyistä, vaan koska tajusi että se saisi hänet vaikuttamaan hätääntyneemmältä.

Kun taikuri oli varmistanut Guntramin aloillaan olon miekallaan, blondi asteli osoitetulle ikkunalle ja hetken sitä arvioituaan, ja todettuaan ettei sitä oltu tehty avattavaksi, potkaisi sen rikki ja raksautteli pystyyn jääneet lasinsirut pois aukosta. Käytävältä kuului aina vain isompaa metakkaa, mutta onneksi katsottuaan ulos hän ei nähnyt vielä ketään siellä. Ja ikkunasta oli pieni pudotus ensimmäisen kerroksen kaltevalle katolle. Melko varmasti sitä pitkin juoksemalla pääsisi lähellä olevien muiden rakennusten luo, mahdollisesti jopa jatkamaan kulkua kattoja pitkin – tai ainakin laskeutumaan sopivan harvaan käytetylle kadulle.

Blondi käännähti ympäri kuullessaan Guntramin sanat kantamisesta, ja hetken ihmeteltyään muisti tämän jalan. Tosiaan, sisäkissa ei varmastikaan pystyisi kulkemaan mukana hidastamatta heitä huomattavasti.
”Pomo, varmaan voit leijuttaa tuon mukaan?”
Hän ei halunnut koskea itse Guntramiin muulloin kuin pakosta, eikä pitää tätä lähellään niin että joutuisi kuuntelemaan tämän häiritseviä sanoja.

"Ikkunasta? Sitten meillä on ongelma"
”Ongelma? Kuuntelen sen kernaasti”, Kimin ääni oli osittain kysyvä, osittain vahingoniloinen, mutta sen voimakkuus oli edelleen pieni.
"Kuka teistä kantaa minut?"
”Pomo, varmaan voit leijuttaa tuon mukaan?”
”Noniin, katsos siinähän se vastaus tuli. Meillä ei ole mitään ongelmaa”, Kim napsautti sormiaan, mitään ei tapahtunut, napsautti uudestaan, ei vieläkään mitään.
”Mitä tämä on?” hänen olisi tehnyt mieli kirota kaikki alimpaan helvettiin, mutta ei voinut nyt kuluttaa aikaansa sellaiseen. Hän napsautti sormiaan jälleen.
”Mitä helvettiä?!” hän parkaisi korkealta ja kovaa paniikin häivähtäessä kasvoilla.
”Sinä”, punapää kääntyi muristen Guntramin puoleen ”mitä sinä olet tehnyt minulle?” Hän viilsi kevyesti miehen kaulaa miekalla ja muutama uusi veripisara putosi koristamaan lattiaa.
”Puhu nyt tai Garret kuolee!” hän huusi jälleen välittämättä korkeaksi muuttuneesta äänestään ja vetäisi esille toisen veitsistään painaen sen vartijan kylkeen kiinni viiltäen paidan rikki satuttamatta kuitenkaan ihoa.

Guntram olisi kääntänyt katseensa Skyeen kuullessaan tämän ehdotuksen vartijan tappamisesta, aukaisten suunsa huomauttaakseen sopimuksesta jonka he olivat epäsuorasti tehneet. Tiedot vastineeksi Garretin hengestä, niin he olivat sopineet.
Tummatukkainen tyytyi kuitenkin sulkemaan suunsa, panikoiminen ei auttanut tilanteessa mitään ja hän toivoi maagin olevan eri mieltä asiasta alaisensa kanssa.

Liikemies päästi pienen älähdyksen toisen rikkoessa ikkunan, sen olisi saanut auki saaden aikaan vähemmänkin vahinkoa vaikkei se olisikaan ollut yhtä helppoa kuin rikki potkaiseminen. Guntram päätti oll jälleen hiljaa, asialle ei voinut enää mitään.

Guntramin huulille nousi vino hymy, hän oli tyytyväinen itseensä. Hän olisi ollut valmis maksamaan nähdäkseen maagin ilmeen, muttei valitettavasti nähnyt sitä. Sen sijaan hän kuuli paniikin värittämän äänen.
Miekan viiltäessä Guntramin kaulaa mies värähti, hän kesti hyvin tikulla uhkailut mutta miekka oli eri juttu, etenkin kun se oli jonkun noin vihaisen kädessä. Hänen pelkonsa oman henkensä puolesta haihtui kuitenkin maagin alkaessa kiristää häntä Garretin hegellä.
"En mitään vakavaa", liikemies totesi yllättävän rauhallisella ja hiljaisella äänellä. "Pidin vain huolen, ettette käytä pikku temppujanne minuun. Jos nyt tapatte Garretin, minulla ei ole mitään syytä antaa varastamaani magiaa takaisin." Viimeinen lausahdus oli valetta mutta maagi oli toivottavasti liian järkyttynyt miettiäkseen olivatko toisen sanat totta vai eivät.

Taikurin kimeä kiljunta – joka oli yllättävän naisellista – kun tämän taikuus ei ilmiselvästi toiminutkaan sai Skyen tuhahtamaan hiljaa.
Tietysti taikuus pettäisi juuri silloin kun sitä tarvittiin.
”Ai sitä voi varastaakin? V***n kivaa.”

Blondi kuitenkin lähti arvioimaan tilannetta. Punapää ei varmastikaan jaksaisi kanniskella Guntramia, Garretille taas tehtävää ei voinut luottaa: tämähän saattoi hetkenä minä hyvänsä päättää luikkia karkuun.
”Pomo, kokeile pystytkö vielä vaimentamaan Garretin ja pistämään hänet jonkinlaiseen pakettiin. Se on paljon todennäköisempi vaikeuksien aiheuttaja kuin tuo saamarin …” Hän ei keksinyt sopivaa nimitystä, mutta kaikki varmasti käsittivät että hän tarkoitti Guntramia.

Ovelta kuului jälleen kerran huolestuttava jysähdys, kun vartijat yrittivät tulla läpi. Vetäisten syvään henkeä hän sitten nappasi Guntramin roikkumaan olkapäälleen pää selän puolella roikkuen ja jalat blondin etupuolella, luisevan käden otteessa.
Siniharmaat silmät kohdistuivat taikuriin, kun Skye oli ikkunalla.
”Kolmen korttelin päässä on hylättyjä varastorakennuksia. Jos pomolla ei ole mielessä piiloa niin…” Hän korjasi hajamielisesti panttivangin asentoa. Tämä painoi ikävästi hänen hartiaansa jollain luullaan.

//Tuntuu kuin hittailisin oikein urakalla... mutta sehän oli luvallista, ne~?//

”Ai sitä voi varastaakin? V***n kivaa.”
”No minäkään en ollut tietoinen tuosta varastamismahdollisuudesta”, Kim jatkoi murinaansa, koska tajusi, että niin hän saisi äänensä pidettyä matalampana kuin se olisi jos hän nyt puhuisi tavallisesti.
”Pomo, kokeile pystytkö vielä vaimentamaan Garretin ja pistämään hänet jonkinlaiseen pakettiin. Se on paljon todennäköisempi vaikeuksien aiheuttaja kuin tuo saamarin …”
Kim katsoi vartijaa hetken ja napsautti sitten sormiaan. Köydet kietoutuivat tiukasti miehen ympärille ja tämän suuhun ilmestyi kangas, joka esti tätä puhumasta. Tuo paskiainen valehteli minulle. Hän ei ole varastanut magiaa vaan estänyt sen käytön itseensä. Ainakin vaikuttaa siltä. Uusi sormien napsautus ja Garret leijui Kimin vieressä täysin sidottuna.
”Kolmen korttelin päässä on hylättyjä varastorakennuksia. Jos pomolla ei ole mielessä piiloa niin…”
”Hienoa. Odotas laitan sinuun pienen loitsun, joka estää sinua putoamasta katolta ja murtamasta luitasi”, Kim sanoi ja napsautti sormiaan Skyen suuntaan sitoen tämän itseensä. Tämän jälkeen hän sitoi Garretin itseensä, koska ikinä ei voinut olla varma jos leijuntaloitsu murtuisi. Viimeisenä palana hän sitoi itsensä tiukasti ympäröivään ilmaan. Nyt heidän olisi mahdotonta pudota, mutta heidän liikkumisensa olisi silti vapaata. He olivat kiinni toisissaan olemattomilla köysillä, jotka muuttuisivat olevaisiksi vasta sitten, jos joku meinaisi pudota.
”Skye, älä päästä hänestä irti vaikka mikä olisi. Hän on ainoa, jossa ei ole putoamisen estävää loitsua, koska en pysty sitä langettamaan”, Kim tunsi jo alkavan päänsäryn, joka aiheutui taikojen niin suuresta käyttämisestä.

”Ja ulos sitten vain”, hän sanoi kiiveten ikkunasta ja leijuttaen vartijapojan mukanaan. Hyvin pienen pudotuksen jälkeen hän tunsi vankan katon jalkojensa alla ja lähti askeltamaan kohti katon reunaa. Mukavasti loikkausmatkan päässä reunasta näkyi seuraavan talon katosta työntyvä koristepatsas. Hyvä, kun ihmiset koristelevat kattonsa noin näyttävästi.
”Odotas siinä”, hän sanoi liikuntakyvyttömälle Garretille ja laski tämän patsaan taakse seuraavalle katolle loikaten sitten itse perässä.
”Skye, johda sinä nyt, kun tiedät tarkalleen minne olemme menossa.”

Guntram käänsi päänsä ovelle päin, hymyillen hienoisesti. Vartijat eivät ehtisi mitenkään ajoissa mutta he huomaisivat pian heidän lähteneen ja pääsisivät nopeasti jäljittämään rikollisia. Jos kaikki sujuisi hyvin, nämä onnistuisivat yllättämään kaksikon eikä Guntram joutuisi antamaan maagille tiedonmurustakaan - joita hänellä ei vieläkään ollut, ainoat tiedot aiheesta olivat isoisän kirjoissa.

Liikemies oli kyllästynyt tähän kaikkeen alkuunsa, hän ei halunnut tulla retuutetuksi ympäriinsä, hän ei halunnut tulla raahatuksi väkisin ulos omasta kodistaan, etenkään luisevalla hartialla, vaikka Skyen manipuloiminen saattaisi olla hieman helpompaa kuin maagin. Valitettavasti Guntram ei saanut päähänsä montaakaan vaihtoehtoa jossa joko hän tai Garret ei olisi joutunut hengenvaaraan. Hän saattaisi saada taivuteltua Skyen sieppaamaan vain hänet rahojen toivossa, kertomalla tälle sen tosiasian, ettei maagi välttämättä jättäisi luisevaa miestä henkiin tämän jälkeen, mutta toiminnallaan hän joutuisi vaarantamaan vartijan, jota maagi raahasi mukanaan.

Tummatukkainen puri huultaan, hänen oli valittava huonoista suunnitelmistaan vähiten huonoin. Hän siveli hajamielisesti luisevaa selkää pannen merkille, että tämä asento oli luultavasti heille molemmille epämukava, hänelle luun painaessa epämiellyttävästi hänen omia luitaan vasten eikä hän uskonut blondin säästyvän samankaltaiselta epämukavuudelta.
"Kolmen korttelin? Aiotko kantaa minut koko matkan hartiallasi?" liikemiehen äänensävy oli flirttaileva, kuin hän olisi ihaillut Skyen voimia, todellisuudessa hän yritti kehitellä kelvollista suunnitelmaa mutta päätyi kerran toisensa jälkeen harmikseen umpikujaan.

Skye nyökkäsi kuullessaan taikurin ohjeistuksen, ja hymähti vahingoniloisesti kun Guntram ei ollutkaan ilmeisesti varastanut punatukan taikuutta. Hän ei pitänyt ajatuksesta että oli sidottuna johonkin, vaikkakin näkymättömästi eikä blondi mitään sidoksia tuntenutkaan.

Hän seurasi pomoaan ulos ikkunasta, ja oli kolhia Guntramin pään ikkunanpuitteisiin, mutta liikemies säästyi vaurioilta. Tömähdys pienen pudotuksen jälkeen sai laiheliinin irvistämään – kantotapa pisti hänen tasapainonsa koetukselle ja hänen hartiansa ei tosiaankaan pitänyt ylimääräisestä painosta.
Kahden katon välissä olevan kuilun kohdalla hän pysähtyikin, ja katseli kuinka taikuri loikkasi helponnäköisesti ylitse. Ei loikka ollut hänellekään läheskään mahdoton, mutta kantamuksen kanssa…

Silloin kantamus päätti huomauttaa olevansa elossa, ja Skye oli tippua katolta hätkähtäessään kosketusta selällään.
”En aio.” hän murahti lirkutteleville sanoille, tiedostaen ettei liikemies voinut tosissaan käyttää sitä äänensävyä; kaikki oli vain hänen kiusaamisekseen.
Niinpä hän lasketti toisen alas, ja tarttuen hartiasta kiinni kiepautti katsomaan kattojen välistä aukkoa. Koristepatsas oli loikkausmatkan päässä, mutta ei minkään pienimmän loikan. Hän epäili syvästi että sisäkissa pääsisi siitä omin voimin yli, ainakaan jalkansa kanssa.
”Pystytkö hyppäämään, vai heitänkö sinut?” Skye kysyi irvailevalla äänellä, ja katsoi taikuria pyytäen tätä odottamaan muutaman sekunnin.
Guntramin ei ikinä tarvinnut sanoa päätöstään blondille, kun tämä jo laskeutui polvistaan löysäten hieman matalammaksi, selkä liikemieheen päin. Hän mulkaisi tätä hartiansa yli.
”Reppuselkään. Ei liian turvallista, mutta jos siitä hiton loitsusta on mitään hyötyä et putoa jos pitelet kiinni.”

Kunhan Guntram oli hänen selässään, ja Skye oli saanut kiinni tämän jaloista, hän otti pari juoksuaskelta ja loikkasi kohti seuraavaa kattoa. Hänen jalkansa itse asiassa osuivat sille, mutta turhan reunalle ja hän oli kaatua kohtalokkaasti taaksepäin, ellei se loitsuköysi olisi päättänyt materialisoitua ja nykäistä hänet turvaan. Helvetin epämiellyttävä kokemus, mutta parempi kuin katolta tippuminen.

Hän nyökkäsi pikaisesti kun punatukka määräsi hänet näyttämään tietä. Siniharmaat silmät tähyilivät hetken, paikantaen ne kolme varastorakennusta. Suurimman osan matkasta pääsisi kattoja pitkin, eikä hyvän reitin valitessaan tulisi yhtään äskeisenkään levyistä loikkaa.

Blondi lähti askeltamaan ripeää tahtia kohti nykyisen katon toista päätyä, muttei loikannutkaan seuraavalle vaan siirtyi kulmittain kohtuullisen lähellä toisiaan olevien räystäiden kautta. Itse asiassa koko seuraava kortteli oli yhtä ja samaa kattoa, kun talot oltiin rakennettu vieri viereen. Sillä alueella oli väljempää ja paremmannäköistä kuin siellä missä Skye asui, mutta aina oli hieman vaatimattomammin asuvaa väkeä, näin kartanonkin lähettyvillä.
Ja sen osuuden päädyssä reitti lähti vasemmalle, pienen loikan myötä. Siellä katoilla alkoi olla jo enemmän liikkumisen merkkejä; jollakulla oli kyyhkyslakka, ja useiden rakennusten väliin oltiin säädetty lankkuja.
Skye hymähti astellessaan erästä sellaista tilapäissiltaa pitkin. Hän oli laittanut sen siihen joskus kuukausi sitten, ollessaan mukana kaupungin palkkaamassa työurakassa jonka tarkoitus oli siistiä paikkojen ulkonäköä kattoja myöten.

Loppumatka kuluikin tiuhemmin rakennettujen talojen katoilla hyppelehtimiseen, ja kohta laiheliini laskeutui maanpinnalle erään käymälän katon kautta.
”Kujan päässä. Jos saisi tuohon oveen jonkin hokkus-pokkuksen ettei tarvitse alkaa rikki potkimaan?” Hän virnisti taikurille, ja asteli ränsistyneen mutta salvatun oven luo, joka sijaitsi umpikujan päässä. Asutus oli aikaa sitten tunkenut aivan kiinni käyttämättömiin varastoihin, jotka odottivat purkamista mutta jotka oltiin unohdettu kun olihan sitä nyt kiireellisempiäkin asioita.
Bielchowskyn kartano saattoi olla ilmavasti puutarhan ympäröimä samoin kun sen lähistöllä olevat talot, mutta näin lähellä Miraa oli väistämättä köyhempääkin porukkaa jotka halusivat käydä töissä pääkaupungissa, ja elivät käyttäen jokaisen neliösentin jotka saivat tarkkaan ja huolella. Piti vain pysytellä näköetäisyyden ulottumattomissa ’paremmasta väestä’.
Mutta alue näytti silti vieläkin niin paljon paremmalta kuin Skyen kodin lähikorttelit, että blondi tunsi tiettyä ärtymystä.

Kim lähti seuraamaan palkollistaan hiljaisuuden vallitessa ja ajautui miettimään omaa menneisyyttään. Siitä ei ollut niin kauan aikaa, kun hän oli saapunut Aryliaan. Jos hän oikein tutkiskeli tunteitaan niin hän havaitsi, että hänellä oli pienimuotoinen ikävä kotiaan. Olisi ollut jotenkin mukavampi olla sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka ymmärsivät häntä ja kunnioittivat samoja asioita hänen kanssaan.

Hän hätkähti takaisin ajatuksistaan Skyen puhuessa.
”Kujan päässä. Jos saisi tuohon oveen jonkin hokkus-pokkuksen ettei tarvitse alkaa rikki potkimaan?”
”Tiedätkö, ei niitä hokkus pokkuksia tuosta vain tehdä”, Kim suivaantui ja mulkaisi toista pahasti napsauttaen kuitenkin sormiaan, jolloin ovi aukesi narahtaen. Hän nosti leukansa ylös ja käveli ovesta sisään leijuttaen Garretia edellään. Varastoon päästyään hän mätkäytti vartijan lattialle ja kääntyi katsomaan ovelle.
”Tuo hänet tänne niin saatamme jopa edistyä”, hän sanoi purkaen samalla heitä sitovat taiat.

Lirkuttelevat sanat saivat Skyen murahtamaan vastauksensa, kuinka mukavaa olikaan kuulla tämä noin ärtyneenä, mieluusti Guntram olisi ärsyttänyt tätä lisääkin mutta olisi rajoitettava ärsyttävyyttä, Garretin henki tuskin olisi blondin vallassa mutta riskien ottaminen tällaisessa tilanteessa ei ollut viisain ratkaisu.
Guntram tyytyi roikkumaan kantamuksena luisevalla hartialla.

Liikemies ei pystynyt näkemään mihin he olivat menossa mutta tajusi heti ettei toinen voinut olla tosissaan, eihän hän voisi lähteä heittelemään heidän arvokasta vankiaan noin vain.
Skye antoi Guntramille mahdollisuuden paeta - tilanne, jota ei olisi tapahtunut jos miehen jalat olisivat olleet terveet, blondi tiesi hyvin, ettei tummatukkainen päässyt pakoon vaikka olisi halunnutkin - antaessaan tämän nousta itse reppuselkäänsä. Itsensä pieneksi tuntien Guntram tukeutui vasten luisevaa selkää.
"Mukavaa huomata, että aina löytyy joku pitämään minusta huolta", Guntram totesi rakastettavaan äänensävyyn vaikka todellisuudessa hän ei halunnut olla lähelläkään luisevaa miestä.
Rystyset valkeina Guntram painoi itsensä vasten pitkää miestä, hän ei ollut atleettista tyyppiä, vaikka hänen jalkansa eräänä aamuna olisi täysin parantunut, hän ei pystyisi juoksemaan kovinkaan pitkään hengästymättä ja hän ei edes unelmoinut pystyvänsä loikkimaan katolta. Hyppyä seuraava horjahdus sai tummatukkaisen puremaan huultaan, hän ei pystynyt mitenkään vaikuttamaan asioiden kulkuun mutta onneksi mitään ei tapahtunut.

Guntram loi ärtyneen katseen maagiin.
"Saatamme jopa edistyä? Takapakkia me olemme ottaneet, nyt en voi antaa teille tietojani vaikka haluaisinkin", liikemies totesi ärtyneesti. "Minähän sanoin jo, etten itse tiedä aiheesta mitään."

”Tuki suusi jollakin, teen vain mitä täytyy rahojeni eteen.” Skye murahti uudelleen hyvin ärsyyntyneen kuuloisena ja hiljaa Guntramille. Hänen teki mieli myös huomauttaa, että voisi ihan hyvin tiputtaa tämän katolta jos ei kyyti kelvannut.

Skye olisi nostanut kätensä rauhoittelevaan eleeseen, ellei Guntram olisi ollut yhä hänen selässään, kun taikuri alkoi tiuskimaan. Ovi kuitenkin lennähti auki, ja laiheliini asteli nopeasti sisälle, irvistäen henkisesti kuullessaan Garretin epähienovaraisesta kohtelusta johtuvan mätkähdyksen. Ei myötätunnosta, vaan koska mies ei itse halunnut joutua viskellyksi samalla tavalla.

Sisällä suurehkossa, tyhjien hyllyjen ja isojen laatikoiden täyttämässä varastossa oli todellakin hämärää, vaikka yö olikin pikkuhiljaa kääntymässä aamuun. Skye irrotti otteensa kyytiläisestään, ja lähestulkoon ravisti liikemiehen selästään keskelle pienen puru- ja pölykerroksen peittämää lattiaa. Sitten hän harppoi ovelle, sulkien sen. Hän vilkaisi punatukkaaja salpasi oven parhaiden taitojensa mukaan, improvisoiden. Taikuri ei varmaan jaksanut enää tehdä kovin kauaa mitään ihmeempiä.

Muiden sananvaihto sai yksinäisen kirosanan tipahtamaan laiheliinin suusta. Hän ei ainakaan muistanut Guntramin sanoneen mitään, että ei itse tietänyt mitään. No, heillä oli Garret, jolla kiristää. Ehkäpä jos Guntramin päästäisi menemään, ja he etsisivät uuden piilopaikan ja siten vaihtaisivat Garretin tietoihin…
E-hei. Sinä et jää minnekään taikurin, Garretin tai Guntramin lähellekään tämän yön jälkeen. Se oli maksettu yksittäinen murto, ei mikään hiton kiristyssuma… Taikuri keksiköön juttunsa itse.

Blondi marssi eräälle laatikolle, ja ponnisti itsensä istumaan sen päälle niin että jalat vain hipoivat maanpintaa. Hän myös kaivoi taskustaan esiin tupakka-askinsa, ja asetti yhden syöpäkääryleen suupieleensä. Seuraavaksi, pitkällisen kalastelun jälkeen esiin nousi tulitikkuja, ja kohta hän puhalsikin savua ilmaan, antaen nikotiinin vaikuttaa.
Hän katseli muita vuoron perään, tarkkaillen tilannetta noin yleensä. Garret ei ainakaan tekisi mitään vähään aikaan, eikä Guntramillakaan ollut mitään häiriköintikeinoja. Tämä pelkäsi liikaa vartijansa puolesta. Punatukka… oli oma lukunsa.
”No, tänne ei ainakaan ole rynnistämässä laumaa vartijoita, ainakaan heti.” hän tokaisi, ja haroi hiuksiaan hetken.
”Taikuri hei, haluan sitten satasen lisän siitä että homma meni paskaksi ja minun piti keksiä piilo.”
Se oli rohkea vaatimus, mutta Skye ei todellakaan aikonut kaikkien epämiellyttävien järkytysten jälkeen tyytyä vähempään.

"Saatamme jopa edistyä? Takapakkia me olemme ottaneet, nyt en voi antaa teille tietojani vaikka haluaisinkin. Minähän sanoin jo, etten itse tiedä aiheesta mitään."
”Hiljaa”, Kim tiuskaisi ja istui Garretin viereen lattialle.
”No, tänne ei ainakaan ole rynnistämässä laumaa vartijoita, ainakaan heti. Taikuri hei, haluan sitten satasen lisän siitä että homma meni paskaksi ja minun piti keksiä piilo.”
Kim pomppasi pystyyn ja käveli kiivain askelin Skyen eteen.
”Me emme keskustele aiheesta nyt. Minä maksan sinulle mitä sinä haluat kunhan teet työsi”, hän sihisi hampaidensa välistä ja siristi silmiään vihaisesti. Punapää kääntyi ympäri ja käveli Guntramin luo kyykistyen tämän eteen.
”Hei, eikö me voitaisi hoitaa tämä homma nätisti ja ystävällisesti. Meidän ei tarvitse satuttaa ketään eikä edes vihata toisiamme”, hän hymyili miehelle ja istui tämän eteen.

Guntram putosi sahanpurujen keskelle irvistäen. Hänen jalkansa tuskin pystyisi pitämään häntä tällä hetkellä pystyllä joten hänen olisi tyydyttävä istumaan likaisella lattialla, antaen ymmärtää että hän istui siinä, koska oli itse päättänyt niin eikä missään nimessä siksi, että kävelykyky meni miltein täysin pelon mukana.

Liikemies tyytyi kuutelemaan rikollisten keskustelua, kommentoimatta asiaa sen kummemmin. Se ei kuulunut hänelle ja sen ajan hän voisi käyttää miettimällä, miten hän pääsisi tästä tilanteesta. Jos hänellä olisi ollut jotain kerrottavaa, hän olisi viimeistään nyt kertonut kaiken tietämänsä, hän ei halunnut olla tässä paikassa yhtään sen kauemmin kuin olisi pakko, hän oli väsynyt ja entistä ärtyneempi sen takia.
Erityisen ärtynyt hän oli sen takia, ettei löytänyt minkäänlaista pakotietä tästä tilanteesta.

"Vihaan sinua jo", tummatukkainen totesi levolliseen sävyyn ja vastasi maagin katseeseen. "Kartanon alla on kirjasto ja tutkimustilat, ne ovat isoisäni jäljiltä enkä tiedä paljoakaan hänen tutkimuksistaan, sinne johtavat portaat ovat niin jyrkät että tarvitsisin jonkun kantamaan minut sinne."

Skye oli pudota laatikoltaan kun taikuri tuli aivan hänen nokkansa eteen sihisemään ja siristelemään silmiään. Hän osittain oletti, että saisi kourallisen tulta naamalleen tai jotain, mutta onneksi pippurinen punatukka peruutti nopeasti.

Hetken itseään koottuaan Skye puhalsi puolivahingossa savurenkaan ilmaan, ja jäi sitten taas paikoilleen, seuraten toisen yhtäkkiä hymyileväistä ja lähestulkoon kiltinkuuloista puhetta.

Täytyi sanoa, ettei hän olisi halunnut olla tummatukan paikalla siinä lattialla. Jotenkin taikuri vaikutti paljon pelottavammalta kun oli sen avoimen raivoamisen jälkeen vaihtanut persoonallisuuttaan.

”Ihan vain jos joku kuuntelee…” hän mutisi itsekseen, ”Minua ei saa takaisin sinne kartanoon vaikka maksettaisiin kolminkertainen summa. Tai koko helvetin mörskä annettaisiin käyttööni.”

Sillä hetkellä blondi vain toivoi, ettei kukaan oikeastikaan kuunnellut, ja että sillä hetkelläkään ei ollut kymmenen vihaisen vartijan lauma jäljittämässä heitä, vaikkapa noin teoreettisesti ajatellen jonkun kaukokatseisen maagin avulla.

"Vihaan sinua jo"
Kimin hymy ei värähtänytkään.
”Oi, sepä harmi. Minä en haluaisi vihata sinua. En haluaisi satuttaa sinua enkä myöskään Garretia tuolla”, hän hymyili lähestulkoon ystävälliseksi tulkittavaa hymyä ja taputti miestä päälaelle.
”Kartanon alla on kirjasto ja tutkimustilat, ne ovat isoisäni jäljiltä enkä tiedä paljoakaan hänen tutkimuksistaan, sinne johtavat portaat ovat niin jyrkät että tarvitsisin jonkun kantamaan minut sinne."
Kim katsoi Guntramia hetken hymyn häivähtämättäkään kasvoiltaan.
”Mikä sinun isoisäsi nimi oli?” häntä todella kiinnosti. Jos tuo mies oli tiennyt jotain Begeertestä hän oli saattanut tuntea Kimin vanhemmat.
”Ihan vain jos joku kuuntelee… Minua ei saa takaisin sinne kartanoon vaikka maksettaisiin kolminkertainen summa. Tai koko helvetin mörskä annettaisiin käyttööni.”
”Juu, ei sinun tarvitse sinne mennä. Älä huoli pikkuinen”, Kim heitti hymynsä pikaisesti Skyen suuntaan ja kääntyi sitten katsomaan jälleen Guntramia.
”Mitä sinä tiedät niistä tutkimuksista? Tiedät varmasti edes jotain”, hänen äänensä oli kiltti ja pyytävä ja hymy pysyi edelleen kasvoilla.

Guntram hymyili hymyä, josta paisoi läpi ärtymyts.
"Sepä mukavaa, mikset päästäisi meitä saman tien pois jos kerran niin pidät meistä?" Mies ei yrittänytkään estää maagia taputtamasta hänen päätään, vaikka hän ei pitänyt punatukkaisen kosketuksesta hän tiesi, ettei hän voisi pelkällä pääntaputuksella tehdä hänelle mitään.

"Guntram Guilford, nimi kiertää suvussa", tummatukkainen totesi antaen samalla pientä lisätietoa, se ei ollut lainkaan hänen tapaistaan mutta hän ei uskonut siitä olevan haittaa - ei tosin sen enempää hyötyäkään, nyt oli kyse hänen äitinsä isästä, ei siitä, miksi heillä oli sama nimi. Guntramilla olisi ollut paljon muutakin huomautettavaa isoisästään mutta päätti pitää tiedot itsellään, Guilfordien suvussa tuntui kulkevan useita mielisairauksia eikä hänen isoisänsä ollut ollut poikkeus, joten Guntram ei ollut varma, kuinka luotettavia mielipuolen tutkimukset olisivat.

Liikemies loi nopea vilkaisun Skyeen, hymähtäen halveksien muttei kommentoinut tätä mitenkään.
"Ymmärrätte kai, että minä käyn kauppaa omastani ja Garretin vapaudesta? Minä olen kertonut teille enemmän kuin ansaitsisitte, joten oletan näiden tietojen jälkeen Garretin - ja mieluusti itsenikin - pääsevän vapaaksi", Guntram totesi kyllästyneeseen sävyyn. Hän oli kyllästynyt istumaan kylmällä, kovalla ja saastaisella lattialla. Hän oli kyllästynyt tulemaan kuulustelluksi, satutetuksi ja joutumaan pelkäämään alaisensa puolesta jatkuvasti.
"Kuten olen jo sanonut, en ole perehtynyt aiheeseen. Olin viimeksi tutkimustiloissa käydessäni kahdeksan, osasin lukea mutten jaksanut kiinnostua pienitekstisistä kirjoista, mukanani ollut palvelija suostui lukemaan niitä hieman mutta et voi olettaa, että muistan mitä hän luki, siitä on lähes kaksikymmentä vuotta."

Skye hätkähti kun kumpikin muista ilmeisesti kuuli hänen henkilökohtaisen valitusjupinansa. Ha. Sepä hienoa. Ja taikuri vielä kutsui häntä pikkuiseksi… No, tämä lupasi ettei laiheliinin tarvinnut mennä kartanolle, joten hän ei valittanut ihmeemmin.

Häntä sitten huoletti josko oli ollut väärässä sen toisenkin toivomuksensa kanssa.

Sätkä alkoi huolestuttavasti huveta, ja blondi tuijotti sitä hetken harmistuneena.
Kaikki ne puheet vapaudesta ja elossa pois pääsystä ja siitä miten Guntramilla itsellään ei ollut tietoja olivat sellaisia ettei hän osannut sanoa yhtään mitään siihen väliin.
Hän olisi saattanut tuntea hyvin pientä ja vastahankaista myötätuntoa siitä, kun rampajalkainen joutui raahatuksi pois kotoaan keskellä yötä istumaan lattialle kuunnellen uhkauksia kohdistuen itseensä ja työntekijäänsä, mutta koska Guntram oli mennyt uhkailemaan häntä aivan liian vakavilla asioilla blondi tyytyi tuhahtamaan osaaottavasti jonkinlaisen huomautuksen sijasta.
Taikuri kai itse päättäisi, miten vapaina nuo kaksi lähtivät ulos.

//Lyhyt, sssooori.//

//Sori kun kesti\\

"Kuten olen jo sanonut, en ole perehtynyt aiheeseen. Olin viimeksi tutkimustiloissa käydessäni kahdeksan, osasin lukea mutten jaksanut kiinnostua pienitekstisistä kirjoista, mukanani ollut palvelija suostui lukemaan niitä hieman mutta et voi olettaa, että muistan mitä hän luki, siitä on lähes kaksikymmentä vuotta."
Kim tuhahti ja katsoi Guntramia kulmiensa alta.
”Tiedätkö, olet ajanut meidät hieman ikävään tilanteeseen. Ainakin minun mielestäni”, punapää puhui äänellä kuin olisi nuhdellut pientä lasta. Hän kääntyi katsomaan Garretia ja näytti miettivän.
”Kuules poikaseni”, hän käveli vartijan luo ”tehdäänpäs tällainen pieni operaatio.” Vihreäsilmäinen polvistui Garretin eteen ja painoi oikean kätensä tämän otsalle. Valkoinen valo välähti ja vartijan silmiin tuli lasittunut, hieman sumuinen katse. Sormien napsautuksesta vartija vapautui kaikista siteistään ja tämä nousi ylös kävellen robottimaisesti ovelle. Mies avasi oven, meni ulos ja sulki sen perässään. Kim valahti voihkaisten istumaan ja ryhtyi hieromaan ohimoitaan jyskyttävän päänsäryn voimistuessa.

Guntram tuhahti. Hän oli osannut arvatat tämän - häntä syytettäisiin siitä, että tilanne oli muuttunut tällaiseksi, vaikka hänen itse ei ollut pystynyt vaikuttamaan tapahtumien kulkuun.
"Pyysinkö minä, että raahaisitte minut ulos kodistani? Omien muistikuvieni mukaan en", mies totesi kylmästi, käyttäytyen kuin ei olisi huomannut maagin nuhtelevaa sävyä.
Maagin kääntäessä katseensa Garretiin - poika parka, tämä taisi olla jatkuvasti tulilinjalla - Guntram mutristi kulmiaan muttei sanonut mitään. Aneleminen ei auttaisi tässä tilanteessa eikä hänellä ollut enää mitään, mitä käyttää kauppatavarana, ei mitään vaihdettavaa.

Liikemies ei tuntenut magiaa juuri ollenkaan, se oli aina ollut hänelle asia, jonka hän pystyi kumoamaan vaikkei pystynytkään ymmärtämään sitä. Siksi hän ei harmikseen tiennyt, mitä hänen alaiselleen oli juuri tehty.
Guntram käänsi katseensa maagiin, joka ilmeisesti kärsi suunnattomasta päänsärystä. Hän totesi itsekseen, että tuo oli ansainnutkin sen.

Skye pyöritteli sätkänloppuaan suupielestä toiseen, kuunnellen Guntramin ja taikurin puheita etäisen kyllästyneenä ja selvästi huolestuneena. Homma polki tyhjää, vaikka punatukka olisikin pistänyt Garretin tekemään mitä tahansa. Lisäksi tuo oli valahtanut istuvalleen, ilmeisesti kivusta.

Taisi olla taikuudessakin omat haittansa. Velvollisuudentunnosta blondi kukkakeppi tuhahti, ja asteli pomonsa luo. Hän oli ehkä sanomassa jotain, kysymässä miten voisi olla avuksi, kun kapeat silmät puristuivat kiinni ja lävistetyltä huulilta pakeni pitkittynyt kirahdus heittoveitsen upotessa luisevaan hartiaan. Aluksi pystymättä uskomaan, että palanen metallia oli pureutunut hänen ihostaan läpi, Skye kiepahti ympäri katsomaan salpaamalleen ovelle. Ei, siellä ei ollut ketään.
Sen sijaan varaston hylätyiden, korkeiden hyllyköiden takaa ilmestyi joukko – jonka hän epäili kuuluvan Guntramin palkollisiin – murhanhimoisilta näyttävää väkeä. Hetken ajan mietittyään, oliko ajatus kaukokatseisen velhon tai selvännäkijän avustuksesta ollut sittenkin liian tosi blondi räpäytti epäuskoisena silmiään, ja loikkasi pois pelottavasti kiljuvan, lihaksikkaan ja miekan kanssa huitovan naisen alta.

Taikuri ei varmaan ollut puolustautumiskunnossa, mutta anorektikonalku ei ehtinyt huolehtimaan hänestä koskettaessaan kivusta ähkäisten veistä olkapäässään, nykäisten sen sitten irti. Siniharmaat silmät hakeutuivat Guntramiin, jonka hän oletti hykertelevän mielissään.
”Hitto, joka iikka pysähtyy tai tuo velho tappaa pikku isäntänne!” Se oli epätoivoinen huijausyritys, mutta ainakin tuo pelastava viisikko, joista yksi oli jo melkein päässyt Guntramin luo ja kaksi seisoi punatukan vieressä aseet koholla, pysähtyi. Viisi erilaista silmäparia nauliutui ensin häneen, sitten Guntramiin ja lopulta taikuriin.
Hiljaisuus oli käsin kosketeltava, ja Skye nielaisi, hokien mielessään hysteerisesti kirosanoja.

//Ja sori jälleen, kun kesti...\\

Kimin ajatuksenkulku oli laskenut lähes miinuksen puolelle pelkän kivun täyttäessä hitaasti hänen päätään. Joku osa hänen tajunnastaan ymmärsi Skyen seisovan hänen lähellään, mutta muuta hän ei sitten tiedostanutkaan. Hän tiesi olonsa helpottuvan heti, kun hän voisi päästää Garretista irti, mutta sitä hän ei voisi tehdä vielä. Kivun lievittyessä hetkeksi hän tajusi, että huoneessa oli enemmän ihmisiä kuin äsken. Ja kaksi noista seisoi hänen vierellään.
”Hitto, joka iikka pysähtyy tai tuo velho tappaa pikku isäntänne!”
Skyen huuto havahdutti Kimiä hieman enemmän tähän maailmaan. Hänen katseensa tarkentui aavistuksen ja hän ymmärsi, että kyse oli Guntramin vartijoista. Hän kohotti toisen tärisevän kätensä ylös ja muodosti siihen mustan, hieman savuavan pallon mustaa magiaa. Hiki kohosi punapään otsalle ja pallo kasvoi hieman nostaen paksun mustan savun leijumaan ympärilleen kuin liekkeinä. Tuskasta huutaen nainen päästi irti magiasta ja huone räjähti täyteen mustaa savua. Kim tiesi olevansa ainoa, joka kykeni näkemään tuossa savussa ja hän haki haparoivalla katseellaan Skyeä ja Guntramia.

Vihreät silmät löysivät kuin löysivätkin luurangonlaihan miehen ja hän osittain käveli, osittain mönki tämän luo tarttuen tämän ranteeseen. Hän sai vaivoin itsensä pysymään pystyssä ja voihkaisi lähtiessään kävelemään kohti paikkaa, jossa oli nähnyt Guntramin.
”Älä… älä katoa”, hän kähisi kivusta paksulla äänellä Skyelle ja pääsi Guntramin vierelle tarttuen tämän käteen.
”Tule nyt. Jos et tule minä tapan sinut enkä tarvitse magiaa tehdäkseni sen”, hän kähisi ja lähti kulkemaan kohti ovea mustan savun täyttäessä yhä huonetta. Nainen liikkui pelkän pakenemisen toivon voimalla kokien suuria tuskia jokaisella askelella. Hänen vartalonsa joka kolkkaan sattui. Kuin joku olisi työntänyt häneen tuhansia veitsiä ja vääntänyt niitä haavoissa.
”Skye… auta”, hän koetti nojata itseään miestä vasten, koska ei pysynyt kunnolla omin avuin pystyssä.