Tulevaisuudennäkymiä

Se tummiin pukeutunut hyyppä häiritsi porukan laihinta hyvin paljon. Tämä vain myhäili siinä itsekseen, vaikuttaen siltä ettei uskonut maailman tapahtumien koskevan itseensä. Siinä määrin käytös pisti Skyen miettimään, että hän ei vaivautunut äyskähtämään mitään ruskeatukan heittämälle lentosuukolle.
Noh, hyvällä tuurilla hänelle tulisi tosiaan hauskaa tuon korston kanssa tapellessaan – ja huonolla hän kuolisi.

Skye naurahti vaimeasti kun susinainen kävi piikittelemään.
”Köyhät pummit ovat ryhmä erikseen.” Ignoroiden huomionkipeän miekkosen – Felician - täydellisesti hän nappasi tulitikut käteensä, ja raapaisikin nopeasti yhteen tulen. Hän virnisteli lähes huomaamattomasti kuullessaan susinaisen vihaisen ärähdyksen, muttei sanonut mitään ennen kuin sai vedettyä ensimmäiset sauhut nikotiinirullastaan. Tikkurasia lensi pienessä kaaressa istuvaa kohti.

”Äkeä narttu. Mutta hyvännäköinen koru tuo rehu.” Toinen käsi upposi takataskuun, ja paidaton seisoi hyvin rennonoloisesti siinä muiden keskellä. Siniharmaat silmät kuitenkin tarkkailivat joukon toiseksi pisintä, jota Felicia kutsui Aamutähdeksi – siinä yksi lempinimigeneraattori – arvioiden tätä.
Miekka? Kivaa. Tahtoo varmaan leikkiä pikku ritaria.

Skye teki hyvin nopeasti pienen päätöksen, jolla oli melko paljon painoarvoa. Hän hylkäsi Felician ärsyttämisen yrittämisen, sillä ei uskonut tämän olevan sen arvoinen, ja keskittyi susinaisen kiusaamiseen. Hyvällä tuurilla mustakaapu oli sellainen herrasmies että auttaisi neitoa pulassa.

”Saahan sitä mielipiteensä sanoa. Helvetti, luulisi että valitusoikeus loppuu siinä vaiheessa kun lähtee vapaaehtoisesti kämpiltään tuon näköisenä. Nuo herrat ei myöskään varmaan tarvitse pikkulutkaa kunniaansa puolustamaan, vai mitä sanot?”
Syöpäkääryle savutti pilaten lähellä olijoiden hengitysilman hyvin tehokkaasti.

Keren pinna oli aina ollut äärettömän lyhyt, syytä hän ei tietystikkään siitä teinnyt. Ainut mutta asiassa oli se, että yleensä kun naiselta meni pinna, hän kävi kimppuun. Ja nyt demonilla oli kaiken lisäksi jalka kipeänä, joten tappeleminen ei olisi järkevää. Pinna koetuksella Kere yritti kaikin voimin olla suuttumatta, muistuttaen itselleen että mitä järkeä olisi tapella tuollaisen helpon vastuksen kanssa.
"Kai sinä sitten olet se 'köyhä pummi'."
Sihahti Kere hampaidensa välistä. Jokainen naisen solu inhosi sekuntti sekunnilta enemmän tuota laiheliinia. Todellakin hän toivoi, ettei ikinä olisi pysähtynyt tähän, vaan etsinyt apua jostakin muualta. Mielessään Kere ihaili tuota Feliciaksi esittäytynyttä, kun hän otti akiken vitsillä ja pelleili. Jostakin tuo mies on tuttu.. mutta mistään ei tuo nainen keksinyt, mitä kautta tunnisti tuon koomikon.
Hitaasti susityttö käveli koomikon luokse pirullinen hymy huulillaan.
"Luuleeko herra, että kaikki tahtoisivat sinusta osansa?"
Susityttö kävi vielä lähemmäs ja kuiskasi miehen korvaan:
"Mutta osan minä voisin huolia, ei sinun muille tarvitse antaa.."

Susityttö iski silmäänsä, ja käveli hieman kauemmaksi. Narttu, ja paskat blondie laiheliini.
"Niin, laiheliini, moni kakku päältä kaunis.."
Enää ei tuo nainen kyenyt itseään hilltisemään, ainakaan kauaa, sillä tuo mies lakoi toden totta käydä hermoille, ja ylikin.
"Aceri nake fitsuma rana zisuma."
Nainen kuiskasi ilmaan, herättääkseen omat voimansa, ja kutsuakseen susitovereita hieman lähemmäksi, jos tarvitsisi kenties apua.
"Mitä minä sinulle olen tehnyt, että olet tuollainen stultus."

Niin no, eihän se mikään yllätys ollut, että Cuivre esineistettiin, mutta joskus olisi kiva vain sanoa ääneen "Hei, olen myös elossa, en ole mikään lyhtypylväs" mutta sen tiedoittaminen olisi ollut turhaa, eihän kukaan Cuivrea koskaan kuunnellut. Noh, oli mukasaa tehdä vain kivoja sivuhavaintoja, elää kuin ei mitään, katsella idoottien riehumista, kunnes joltain lähtisi pää irti. Somaa. Cuivren jäiset silmät liikkuivat nyt tuohon ruskeatukkaiseen hippiäiseen, jonka ilolle ja itsevarmuudelle ei näyttänyt tulevan loppua. Selvästi tuo oli erittäin energinen, hyvä hänelle, energia ei ollut koskaan pahasta. Ellei se ärsyttänyt muita.
Kukkakeppi blondia se taisi hieman ottaa nuppiin, mutta ongelmahan ei ollut Cuivren. No jaa. Brunette, joka esitteli itinsesä Feliciaksi, jaksoi olla hyvällä päällä, hänestä kuulemma riitti kaikille. Sehän oli somaa, mutta Cuivre ei mielellään tulisi osingoille. Häntä kun ei suuremmin kiinnostanut koko asia. Mutta susityttö taisi olla oikein mielissään. Cuivrea puistatti. Mustakaapua inhotti sydämen pohjasta itseään muille tarjoavat ja vastaanottavat olennot, joilla ei ollut mitään tunteita toisiaan kohtaan. Cuivre karttoi sellaisia suhteita, kuin ruttoa, häntä ei kiinnostanut pätkääkään. Mutta jos muut tykkäsivät, sama se, kunhan Cuivrea ei vedetty mukaan. Itseasiassa Cuivre alkoi ymmärtää yhä enemmän blondia, joka vaikutti hyvin kireältä ja vihaiselta tilanteeseen. Hän ei selvästi pitänyt näistä hippiäisistä elämässään. Nyt Aamutähdeksi ristitty mustakaapu huomasi, että Felicia oli luikerellut hänen taakseen piiloon pahaa maailmaa. Cuivre katsahti huppunsa varjoista brunetta, eikä sanonut sanaakaan tuon juttuihin. Blondin olion syöpäkääryle hieman haittasi Cuivren elämää. Hän ei polttanut, joten haltia ei savua kovin hyvin sietänyt. Mustakaapu olisi astellut taaksepäin, ellei brunette olisi piilotellut hänen takanaan. Noh jos nyt tuo halusi, Felicia saisi helposti suojelian miehestä. Samalla kun tuo susityttö manasi jotain kummallista. Mikä sitä nyt taas vaivasi? Varmaan blondi ärsytti suunnattomasti. Pitäisi oppia sulkemaan korvansa asioilta, antaa vain tyyppien puhua, ilman että vastasi. Jotenkin Cuivrella oli tunne, että tässä tilanteessa, hän mieluummin suojelisi blondia kuin susityttöä. Jopa mustakaavun ylirauhallisille hermoille alkoi olla liikaa tuo tyttö.

Vastoin yleistä valtakäsitystä myös Marraskuu osasi toisinaan olla hiljaakin, huolimatta siitä, ettei utilisoinut taitoa kovinkaan pitkiä aikoja kerrallaan. Nytkin hän piti suunsa sievästi tukittuna juuri ja juuri sen aikaa, mikä kului perusteelliseen kuikuiluun, jonka tarkoituksena oli löytää edes yksi silmä jostain Aamutähden hupun kätköistä. Epäonnistuttuaan päämääränsä saavutuksessa, mies luovutti olkiaan kohauttaen ja kääntyi virnistämään Sudensilmälle, jonka puhetta oli kuunnellut tarkasti kaikenaikaa, vaikka näennäisesti olikin touhunnut kaikkea muuta.
"Ja minulla on siitä todisteetkin."
Hän vastasi viattomasti ja nautti näkyvästi pienestä kylmästä väreestä, jonka nuoren naisen kuiskaus sai vilistämään hänen selkärankaansa pitkin.
"Älähän pakahdu, sydämeni, tarvitsen sinua vielä."
Marraskuu hymyili itsekseen katsellessaan susitytön selkämystä. Siinäpä vasta viehättävä nainen, vahva ja ehkä hieman turhankin ylpeä. Ja iso plussa estetiikasta.
"Jos haluat synnyttää minulle lapsen, en ala riitelemään."
Mies tarkasteli seesteisesti hymyillen Sudensilmän sangen viehättäviä kasvoja, kallistaen sitten päätään mietteliäästi toiselle sivulle, samalla kun hymy kaartui virneeksi.
"Suolistolleni saatan kuitenkin löytää vielä käyttöä, mikäli aikomuksesi olikin hypätä sillä narua."
Nuoren naisen asennetta silmällä pitäen Marraskuu katsoi sangen aiheelliseksi epäillä, että tuo oli ollut hieman tavanomaista kirjaimellisempi sanoessaan, että huolisi kyllä osansa.
Ja kun seuraavaksi siirtyi tarkastelemaan Blondien asennetta, täytyi ihan ihmetellä, ettei kukaan ollut vielä hyökännyt kenenkään kimppuun. Susityttö vaikutti kyllä varteenotettavalta kandidaatilta.
Näinkin paljon maailmaa nähneellä miehellä ei ollut aavistustakaan, mitä tyttö oli juuri sanonut, mutta maagi kun oli itsekin - ainakin väitti mieluusti olevansa- arveli sen jonkinlaiseksi manaukseksi. Hän ei myöskään tarkalleen tiennyt, mitä stultus tarkoitti, mutta päätteli järkevästi, että tuskin mitään kovin imartelevaa ainakaan.
"Ehkä hänen äitinsä ei rakastanut häntä tarpeeksi?"
Marraskuu ehdotti avuliaasti mustakaavun olan takaa, päättäen ilmeisesti, että kun pitkä, tumma muukalainen ei katsonut tarpeelliseksi uhrata happeaan muille, hän saattoi käyttää sitä senkin edestä.
"Tai sitten hänen isänsä rakasti hieman liikaa?"
Normaalisti sirkuksen johtajalla ei ollut tapana varsinaisesti ilkeillä, mutta nyt hän otti huomiotta jättämisensä henkilökohtaisena loukkauksena ja muutenkin noin yleisesti oli sitä mieltä, että naiset ansaitsivat kohteliaanpaa puhuttelua.
"Olen iloinen, että seisot siinä, Aamutähti."
Hän puhutteli elävää barrikaadiaan ystävällisesti.
"Näyttää siltä, että olet ainoa tolkun mies kivenkantaman säteellä."

Susityttö jaksoi räksyttää, mutta Skye alkoi pikkuhiljaa epäillä josko tämä pystyisi edes nujakoimaan jalkansa kanssa.
Hän ei kommentoinut mitään, sillä oli jo myöntänyt olevansa pummi. Felician flirttailua ja puheita lapsensynnyttämisestä hän ei olisi halunnut kuulla, ja irvisti pienoisesti.
”Hankkikaa huone.”

Susitytön alkaessa vääntää siansaksaa mies huolestui hieman. Mutta kun häneen ei iskenytkään salama tai maa ei revennyt hänen altaan, hän virnisti ja puhalsi savut naikkosen naamalle.
”Olet olemassa. Mutta älä viitsi puhua jollain saamarin sivistyssanoilla, jotkut ovat niin typeriä etteivät ymmärrä.”

Aamutähdeksi ristitty vain katseli, hiljaisena. Skyestä alkoi tuntua, ettei tätä varmaan saisi millään vihaiseksi. Ja susityttö varmasti käyttäisi likaisia (lue: taikakeinoja) keinoja tappaakseen hänet, ja Feliciasta taas ei kuitenkaan olisi mitään vastusta.

Lopulta Felicia onnistui heittämään jotain, joka kiinnitti blondin huomion väkipakolla mustakaavun takaa. Tupakoiva naurahti, ja siirsi kuin siirsikin pistävän tuijotuksensa ruskeatukkaan.
”Luottaisit arvauskykyysi enemmän, meni kerrasta oikein. Isäni ei oikein päässyt rakastamaan liikaa kun on sellainen pikku paskiainen joka panee 15-vuotiaita tyttöjä paksuiksi ja jättää sitten ne kaltoinkohtelemaan lastaan.” Hän totesi asian keskustelusävyyn, ja virnisti.
”Sainko myötätuntopisteitä tarpeeksi, että vaikka synkistelijä tarjoaisi paukun? Tai sitten pellekeikari voisi olla kiltti turvalleen ja tarjota hänelle ja maksaa sen minulle tarkoitetunkin lasillisen?” Skye yllätti itsensäkin puhumalla lähestulkoon epäloukkaavaan äänensävyyn ja lisäämättä yhtään kirosanaa minnekään. Hän jopa kääntyi virnuilemaan susitytölle huomattavasti rauhanomaisempaan sävyyn.
”Ja jos sinä pyydät nätisti, voisin itse vaikka tarjota sen lasillisen. Köyhillä pummeillakin on joskus rahaa.”
Hyvin mainiota juomaseuruetta Skye olikin keräämässä – yksi joka ärsytti häntä suunnattomasti, yksi joka leikki kivipatsasta ja yksi joka oli valmis tappamaan.
Eipähän tule tylsää, ja humalaisten kanssa on ihan hiton helpompi aloittaa tappelu.

Sisäinen raivo pisti naisen veren kiehumaan yli äyräidensä, väin väkisin Kere onnistui pitämään kädet rennosti sivuillaan, eikä nyrkissä ja suuta sihahtelemassa manauksia. Tuo saatanan blondi lommoposki ärsytti aivan tahalleen häntä, ja sen susityttö tiesi, ettei voisi kunnolla taistella jalka tuossa kunnossa. Toki hän voisi olla sika, ja leikkiä omilla taikakeinoillaan. Onnekseen hän oli jo niin kokenut taikomaan, että haittavaikutuksetkaan eivät olleet mitään suuria, paitsi ehkä erittäin väsyneenä. Ärsyyntyneisyys laski hippusen, kun Skye käski hänen ja marraskuun hankkia huoneen, ei ei sitä ollut susityttö tarkoittanut. Hän suunnitteli viettelevänsä tuon miehen, sitten silppovansa sen kuoliaaksi ja syöttävän susille, kun tuo Feliciakin alkoi ärsyttää. No ei vaineskaan, Kere ei ollut kylmäverinen murhaaja.
"Hyvä että myönnät puutteesi loca" Loca tarkoitti homoa, mutta sitä tuskin tuo blondi mies tietäisi mutta se taas ei haittaisi Kereä, vaikak tietäisikin.

Hetken aikaa, kun kaikki kiinnostus muilta oli hänestä häipynyt, Kere alkoi rauhoittaa itseään. Salaa hän kasvati erään rauhoitavan kukan rintojensa väliin, ja sen tuoksu sai hitaasti aikaan naisen rauhoittumisen. Niimpä kun huomio Skyen osalta liikkui häneen, vastasi Kere:
"Minä tarjoan ekan kierroksen, mutta sinä päätät paikan."
Nainen sanoi ja hymyili ystävällisesti Skyelle. Tästä voisi tulla ihan kivaa, jos paasisi tappelemaan ja vielä leikkimään tuon Felician kanssa. Kyseisen Felician luokse nainen sitten käveli ojensi käsikynkkäänsä ja iski silmäänsä.
"Tuleeko herra sirkustirehtöörikin, viime näytöksenne oli muuten mahtava."
Kere sanoi kun muisti yht äkkiä mistä tuo mies oli tuttu.
"Ja sinä huppupää, saanko tarjota sinullekkin?"

Cuivre oli jo melkoisen tottunut siihen, että häntä ei huomioitaisi koskaan, mutta oli kummallista, että yksi piilotteli hänen takanaan, samalla kun kaksi muuta kiukuttelivat. Söpöä. Itseasiassa tuota tilannetta oli äärettömän kiva katsella. Ei Cuivrella koskaan ollut ystäviä ollut, mutta nämä tuntuivat sellaisilta, että heidän kanssaan voisi olla päivän tai illan, miten vaan. Itseasiassa huppupää ei ollut enää edes varma, mistä nuo oikein puhuivat. Omituinen brunette piilotteli yhä hänen takanaan, "Aamutähti" tunsi edelleen hänen kehostaan huokuvan lämmön ja auran selkäänsä vasten. Mielellään Cuivre olisi häätänyt tyypin pois, mutta kerta hänestä ei ollut mitään harmia, olkoon siinä sitten. Ei ongelmaa. Yllättävän vähän tuo enää puhui, verrattuna alkutapaamiseen. Brunetesta lähti ääntä, kuin kolmesta suusta yhtä aikaa. Välillä mustakaapu katsahti myös susityttöä. Susitytön ja Felician keskustelu muistutti jonkinlaista, hyvin erikoislaatuista flirttiä. Cuivre oli samaa mieltä blondin kanssa, hankkisivat vain huoneen, niin heidän ei tarvitsisi kestää tätä outoa lemmenshowta.
Hyvin pieni hymynkare nousi noille marmoripintaisille kasvoille, mustakaavun kuunnellessa nyt blondia ja brunettea. Metkaa, tosiaan. Blondin elämäntarina tiivistettynä muutamaan hassuun lauseeseen naisista ja rakastamisesta. Niin no, oli hauskaa ajatella, millainen menneisyys blondilla oli ollut, kerran tuo oli mitä oli. Ei ainakaan turhan paljon rakkautta, blondin omien juttujen mukaan. No eihän mustakaavunkaan elämässä mitään rakkautta ollut, joten hän ymmärsi paremmin kuin hyvin.
Cuivre oli vaipumassa ajatuksiinsa, kun havahtui. Nyt nuo kolme sekopäätä olivat keksineet jotain uutta. Jotenkin se liittyi kai juomiseen. Eihän Cuivre itse juonut juuri lainkaan, vaikka ei häntä alkoholi vahingoittanut. Haltia ei tullut humalaan. Cuivre oli aikeissa lähteä paikalta, kerran muutkin lähtivät, mutta hän yllättyi hieman susitytön kysymystä. Cuivre mukaan? Mitä hän muka tekisi mukana? No jaa, parempi sekin, kuin olla yksin. Cuivre tapitti pitkään susityttöä huppunsa varjoista, kunnes nyökkäsi. Kyllä hän mukaan voisi tulla, ainakin jonkinlaiseksi henkivartijaksi.

Hetkiseksi Marraskuu kohotti yhden nyt jo melko puhtaaksi hangatuista sormistaan mietteliäästi (kipeälle) leualleen ja näytti harkitsevan Blondien ehdotusta hankkia huone. Sellaista hänellä ei ollutkaan sitten poikavuosiensa ollut, mutta silloin niitä olikin 48. Sitten hänelle valkeni, että tässä yhteydessä puhe oli luultavasti ennemminkin hotellihuoneesta ja Marraskuu tiputti aiheen olkiaan kohauttamalla.Eriparisilla silmillään mies katseli vaaleaverikköä mittaillen, yrittäen laskea millä todennäköisyydellä tämä ihmisriekale olisi hänen velipuolensa. Marionhan oli ollut kuudentoista, kun isä-Marraskuu oli siittänyt alulle nuoremman Marraskuun - mikä saattoi osaltaan selittää syntyneen lapsen pieniä poikkeavuuksia. Kuka sitä tiesi, ettei vanhalla parralla ollut muitakin nuoria naisystäviä?Ruskeatukka tirskahti kuin olisi juuri kuullut hyvänkin vitsin ja pudisteli päätään. Kättään heilauttamalla hän jätti tämänkin aiheen taakseen, eikä luultavasti tulisi sitä enää koskaan ajattelemaan. Ilmoille oli näet lausuttu houkuttelevanpiakin sanoja."Fantastinen ajatus!"Hän hihkaisi, jättäen taktisesti huomiotta suurimman osan Blondien lauseesta, keskittyen vain siihen 'lasillinen' ja 'kierros'- osioon. Sirkuksen johtajana miehellä olisi ollut riittävästi rahaa vaikka ostaa joku paikallinen juottola, mutta kun Sudensilmä tarjoitui ensimmäiselle kierrokselle, mikäs siinä, se sopi miehelle erinomaisesti.
"Jos minä pyydän nätisti, tarjoatko minullekin lasillisen?"
Marraskuu tuijotti Blondieta toiveikkaana silmiään räpäytellen, muistaen kuitenkin pysytellä turvallisesti ainakin Aamutähdenmitan päässä väkivaltaisesta nuorukaisesta.
Hän katseli susityttöä uteliaana ja tyrskähti nauramaan tämän tarjotessa hänelle käsikynkkäänsä - yleensähän se oli mies, joka niin teki - mutta asetti kuitenkin kätensä sievästi toisen käsivarrelle ja virnisti."Oi, olitko katsomassa?"Vaikka aurinko paistoi sirkustirehtöörin selän takaa, hänen silmänsä näyttivät säihkyvän silkasta riemastuksesta. Mies oli erittäin perso kehuille ja näytti hetken siltä, että saattaisi ihan vain onnellisuuttaan kapsahtaa nuoren naisen kaulaan. "Olisit tullut nykimään hihasta, sinulle olisin kyllä esitellyt paikkoja."Hän kehräsi puhdasta, kultaista hunajaa äänessään ja vaikutti kovasti siltä, että voisi kuolla onnellisena siihen paikkaan. Vähintään kuin koko muu maailma kaikkine pahuuksineen olisi juuri haihtunut tietymättömiin.Niin kävi miltei aina, kun joku erehtyi kehumaan miestä tai tämän saavutuksia.
Myös mustaviitta osoitti jonkinlaista hyväksyntää nyökkäämällä ja Marraskuu miltei repesi liitoksistaan. Seuraavaksi hän pakottaisi tuon päästämään jonkinlaisen äännähdyksen. Jep. Haaste oli ilmassa.

Skye naurahti kuivasti, ja näytti kansainvälistä käsimerkkiä Felicialle.
”En. Et ole tarpeeksi neiti siihen.”
Hän pudisti päätään, ja kieltämättä vähän huonossa kunnossa olevat platinablondit hiukset heiluivat paljaalla selällä. Samassa hän upottikin sormensa kampailemaan niitä mietteissään, katsellen muita arvioivasti, syöpäkääryle siirtyen suupielestä toiseen.
”Tietä eteenpäin on viihtyisä pikku kapakka. Menen sinne, ja te saatte valita ihan vapaasti tuletteko sinne. Paskat minä siitä. Mutta jos haluatte kokeilla maksaa pummi tarpeeksi kännissä kierroksen kaikille…” Hän jätti lopun avoimeksi, ja maleksi pitkän pätkän tietä eteenpäin, päätyen lopulta sinäkin kellonaikana meluisan kapakan tiskille.

//Sowwy, tylsä jatko… Yrittäkää kestää, ne~?//

Ihme ja kumma, huppupää suostui siihen että tälle tarjoiltiin juomaa. Ja vielä enemmän susityttö hämmästyi tuon Marraskuun tarttuessa ojennettuun käteen. Felicialle nainen hymyili äärettömän suloisesti, ja kiinnitti sitten huomionsa kuuntelemiseen. Kerestä tuo Marraskuu näytti suloiselta, kun silmät säihkyivät noinkin iloisesti, jä ääni kumpuili täytt riemua.
"Voi, olinhan minä. Miten oikein saatte ne eläimet tottelemaan niinkin hyvin? Ja ne trpaetsitaiteilijat WAU. Mutta kaiken kruunasit sinä siinä viimeisessä yllätyrnumerossa."
Kere sanoi, huomatessaan mitä kehut saivat aikaan tuossa olennossa. Liikaa ei nainen kuitenkaan alkaisi kehuskelemaan, sillä muuten hän voisi jäädä kiinni taka-ajatuksistaan. Taka-ajatuksia Kerellä oli vaikka muille jakaa, joko ihana ajatus, tai sitten vähemmän ihana ajatus ja molempiin pari eri vaihtoehtoa. Skyelle Kere virinisti, ja lähti sitten kävelemään tuon perässä eteenpäin, toivoen etti joutuisi sirkustirehtööriä raahaamaan perässään.
"Muuten, huppupää, mikä on nimesi? Minä olen Kere."

Voi voi sentään. Oliko Cuivre joutumassa keskelle hullujen juominkikilpailua? Hmm..Vielä kaiken lisäksi kun mies vältti alkoholia, toisin kuin hänen nuorempi velipuolensa. Ainakin tuo hullu pikkubrunette tuntui olevan seitsemännessä taivaassa ajatuksesta. Mikäs sen parempaa, kuin juoda itsensä perskänniin ja puuhailla vaikka mitä kivaa vastakkaisen, ja miksei samankin, sukupuolen kanssa. Niinpä niin, tämä oli tätä elämää. Blondie alkoi nähtävästi olla vain kyllästynyt tilanteeseen ja noiden kahden, luultavasti kolmannenkin, hyypiön olemassaoloon. Vasta nyt oikeastaan mustakaapu huomioi, että blondi kuljeskeli ilman paitaa. Eikö miekkoselle tullut kylmä? Asiahan ei oikeastaan edes kuulunut Cuivrelle, joten hän lopetti sen ajattelemisen kokonaan. Oikeastaan, miksi Cuivre edes lähti noiden mukaan? Hän epäili, että muutaman oluen jälkeen brunette ja koiratyttö vetäytyisivät johonkin huoneeseen viettämään lemmenhupia ja blondi varmaan menisi kerjäämään verta nenästään. Mustakaapu jäisi luultavimmin täysin ypöyksin. No sehän ei ollut ongelma, miekkonen oli tottunut yksinäisyyteen, rakasti sitä. Sekalainen seurakunta lähti kävelemään jo edeltä, eikä Cuivren ollt hyvä jäädä nuolemaan näppejään, joten tuo lähti perään, hiljaisena, kuin musta aave huppunsa alla. Kettutyttö esitteli itsensä Kereksi. Hyvä, sai ainakin tietää, millä nimellä kutsuisi kahta henkilöä, jos siis Cuivre puhuisi yhtään mitään. Kuitenkin, ensimmäistä kertaa, koko tuona aikana, mutakaapu avasi kitaansa.
"Cuivre.."
Mies sanoi hyvin rauhallisella ja hiljaisella äänellä, joka oli kumea kuin ukkosen jyly tai kallioilohkareiden siirtyminen paikoiltaan. Mahtipontinen ääni.

Marraskuu oli sangen huvittunut kuullessaan, että maailmassa oli ainakin yksi henkilö, jonka mielestä hän ei ollut tarpeeksi neiti. Ruskeatukkainen mies olisi saattanut vaikka purskahtaa nauruun, ellei olisi ollut niin kiireinen kepillä-lyöty-koiranpentu-ilmeensä kanssa. Ja jos pääsi yli siitä, että sirkuksen johtajaa yleensä pidettiin kokolaila naurettavan näköisenä, saattoi ilme olla kohtalaisen tehokaskin, huolestuttavasti kimmeltävine, kosteine silmäkulmineen kaikkineen.
Kaikista hämmentävintä oli kuitenkin se, että siinä samassa kun Sudensilmän valloittava hymy valaisi maailmaa, kaikki merkit mahdollisista kyynelistä katosivat kuin pois noiduttuina ja korvaantuivat lukuisilla pienillä ilotulituksilla ja haltioituneella hymyllä.
"Ah, minä tulen hyvin toimeen eläinteni kanssa, joten ne antavat mieluusti kaikkensa."
Marraskuu vastasi vaatimattomuutta taitavasti imitoiden, kevyen, joskin yhtälailla epäaidon punastuksen kohotessa poikamaisille poskipäille. Koko olemus itseasiassa täydensi mukavaksi kokonaisuudeksi hänen sanansa; paksua valetta ja taitavaa teatteria. Oli kyllä totta, että sirkuksen "eläimet" 'antoivat mieluusti kaikkensa' mutta eivät suinkaan siksi, että olisivat pitäneet johtajastaan, vaan koska niitä ruokkiva käsi oli paitsi höveli jakelemaan kiitoksia, myös napakka läimäyttämään nenälle, jos kapinan henkonen uhkasi yltyä puhuriksi.
"Olen imarreltu, sinä siis tosiaan pidit minun numerostani?"
Marraskuu kehräsi, suorastaan kerjäten lisää kehuja, sillä kyllä, hän oli niistä pahasti riippuvainen. Sen nyt näki onnellisesta hymystäkin.
"Hm, minähän ihan punastun."
Hän nauraa kihersi tyytyväisenä, koskettaen miltei kainosti toista keveästi punertavaa poskeaan.
Ehkä omasta euforiatilastaan johtuen mies ei ensialkuun tahtonut ymmärtää lainkaan, mistä tuo mahtipontinen ääni yllättäen oli alkunsa saanut. Hän jopa harkitsi pistävänsä sen puhtaasti mielikuvituksensa piikkiin, ennenkuin viimein ymmärsi, että Sudensilmä - Kere - oli juuri onnistunut siinä, minkä hän oli vannonut tekevänsä.
Pikainen pettymys hautautui nopeasti leviävään riehakkaaseen virnistykseen, mutta kerrankin Felicia piti suunsa kiinni, sillä oli juuri saapumaisillaan Blondien perässä kapakan tiskille.

Skyeltä pääsi vaimea sadatus, kun Felicia alkoi leikkiä koiranpentua. Blondi tuijotti tätä sekunnin murto-osan ajan, ja hänen päässään elelevä ääni selitti siitä miten suloiselta tuo näytti ja että ehkä hän voisi sittenkin tarjota juoman ja sitten kun he olisivat kännissä kaikesta voitaisiin syyttää alkoholia ja – valitettavasti hän tappoi pienen alipersoonansa jälleen kerran, ennen kuin se ehti innostua enempää.

Hän huomasi Aamutähden katsovan häntä hetken ajan, mikä oli melko häiritsevää mutta anorektikko antoi sen olla. Sen sijaan hän tuhahti susitytön lirkutteluille ja Felician taitavalle esitykselle – jotenkin hän ei voinut uskoa tuon olevan noin vaatimaton.

Jo vähiin hiipunut tumppi tipahti kadulle kun huppupäinen päätti ilmoittaa nimensä Keren pyynnöstä. Ääni säikäytti blondin perinpohjaisesti, saaden sisäisen äänen innostumaan jälleen.
”Oi, tuo kuulostaa hyvältä. Miksi ihmeessä hän ei puhu enempää? Kuvitella miltä hän kuulostaa kun –”
”Pää kiinni.”

Tuosta henkisestä keskustelusta ei kuitenkaan näkynyt ulospäin muuta kuin tavallista happamampi ilme, joka sekin haihtui kuin tyhjään kun anorektikko sai lasin käteensä, ja kääntyi sekalaiseen seuraansa päin, virnistäen ja kohottaen sitä.
”Eli, Kere. Sinä maksat sitten tämän.”
Hän joi ehkä puolet viinatilkasta, ja lysähti nojailemaan tiskiin.
”Niin, jos se muka kiinnostaa – nimi on Skye. …Rasui.” Hän nyökkäsi enemmän Kereen ja Cuivreen päin, kun Felicia oli jo kuullut hänen nimensä – vaikka ei hän muistanut tai osannut sanoa olivatko nuo kaksi olleet kuuloetäisyydellä tai sen livahtaneen ulos jossain välissä.

Ääni joka kumpusi tuon huppupäisen ruumiista, oli jotakin sellaista mikä saisi vaikka metsät liikkumaan juuriltaan. Miehen ääni oli niin vahva, niin luotettava ja jotakin sellaista, mikä sai Kerenkin kunnioittaman ilman että mitään tarvitsi tehdä. Ystävällisesti nainen nyökkäsi Cuivrelle, ja kääntyi sitten taas Felician puoleen.
"Voi toki tykkäsin, itse kun olen aika susi, kuten olet huomannut, rakastan kaikkea missä on edes suden akrva. Kuhan se ei ole taljana seinällä, jos ymmärrät mitä tarkoitan."
Kere naurahti, ja salaa piilossa muiden katseilta, yriti hipaista Marraskuun kylkeä. Nainen vinkkasi vielä silmäänsä ja kuiskasi sitten.
"Mutta punastuminenhan on vain söpöä."

Tuon keskustelun pätkän aikana oli kaksikko ehtinyt jo tiskille, joten Kere pääti tilata.
"NAisethan oli aina ensin."
Hetken mietittyään, tuo teki tilauksensa.
"Yksi villi coctail, kiitos. Jotakin eksoottista mielellään. Hinnalla ei väliä."
Kere sanoi, kuullessaan samaan aikaan Skyen puheen.
"Toki toki maksan, ensimmäinen kierroshan tuli minun piikkiini."
Skyen juoman maksun nainen antoi jo nyt, ja kun sai omansa maksoi senkin.
"Ja mitäs te kaksi herraa tilaatte?"
Tuo uteli juuri ennen Skyen esittäytymistä.
"Jos kerta sukunimetkin, niin Kere Reena Némjad. Ja toki halaun tietää keiden kanssa puhun."

Ehkä se oli vain mustakaapu itse, mutta hänellä oli pelottava tunne, että mölähdys jätkän suusta, eli nimen kertominen, oli vaikuttanut jotenkin kanssaolijoihin. Oliko se nyt noin kummallista kuulla kaapin kokoisen lyhtypylvään puhuvan? Kummallista väkeä. Ainakin blondi anorektikko vaikutti jokseenkin mieltyneen Cuivren matalaan ääneen, tai sitten hän vain kuvitteli. Kaksi muuta, Kere ja Marraskuutuntuivat olevan enemmän keskittyneitä toisiinsa. Muutamat oluttuopin jälkeen meno voisi mennä villiksi. Onneksi Cuivre ei tullut humalaan. Miten nuo kaksi jaksoivatkin olla flirtti päällä koko tuon ajan? Ehkäpä Cuivre saisi edes vähän älyllisempää seuraa blondista..ainakin hän toivoi niin. Voisipa tuo jopa vähän yrittää jokusen sanasen päästää kidastaan ja jutella niitä näitä. Tämän juomingin jälkeen Cuivren pitäisi kyllä mennä etsimään töitä. Mutta toistaiseksi, hän seurasi noita hassuja tyyppejä baariin. Cuivre pyöritti hupun alla silmiään, Keren hiplaillessa brunetta ja selittäessä jotain punastumisesta. Cuivre punastui yhtä harvoin, mitä puhuikin.
Mustakaavut askeleet eivät oikeastaan näkyneet juuri kaavun alta. Ehkäpä tuo liukui maata pitkin, jos hän leijui maan yläpuolella. No sitä oli vaikea sanoa. Cuivre itse toki tiesi, että hänellä oli tukevasti jalat maassa, kaikissa tilanteissa. Baari oli sellainen normaali juottola, jossa oli pikkuisen paikat rempallaan, soi huono musiikki ja ihmiset olivat 24/7 täysin jurrissa. Hurmaava paikka. Cuivre käveli sekalaisen seurakuntansa kanssa baaritiskille ja istui yhdelle jakkaralle. Mies kyllä oli sen verran pitkä, että joutui melkein koukistamaan jalat 90-asteen kulmaan, että saisi sentään pikkuisen ilmavaraa jalkapohjien ja lattian väliin. Cuivre katsahti huppunsa kätköistä vähän Kereä, tuon maksaessa kierroksen omien sanojensa mukaan. Mikäs siinä..Cuivre joi harvoin, mutta joipahan silti. Mies nosti hieman sormeaan ja sai eteensä suuren puutuopin, joka oli ääriään myöten täynnä tummaa olutta. Hetken aikaa Cuivre vain katseli tuoppia, kunnes otti siemauksen olutta. Hieman tuota vaahtoa jäi hänen suupieliinsä, mutta mustakaapu ei tuntunut asiasta välittävän. Vieläkään tuo ei suostunut riisumaan salaperäistä huppuaan ja paljastamaan kasvoistaan muuta, kuin suun ja hieman nenää. Sellainen se Cuivre oli.

[Anteeksi, että on kestänyt. En ole ollut kotosalla. Juuri nyt on hyppytunti.]

Skyen hiljainen sadattelu ei päässyt livahtamaan ohi Marraskuun, jonka kasvoilla käväisi vaatimaton, mutta selvästi voitonriemuinen virne. Mies oli hävinnyt ensimmäisen ääneen julistamattoman pelinsä - purista ääni ulos lyhtytolpasta - Kerelle 1-0, mutta siirtyi nyt jo huolettomana seuraavaan - pakota hämmentynyt reaktio ulos kukkakepistä. Pari ylimääräistä silmänräpäystä, ehkä jopa pieni punastus. Kyllä.
Juuri nyt miehen huomio oli kuitenkin jälleen tiiviisti nykyhetkessä, tarkemmin sanottuna viehättävässä neidossa, jonka käsikynkässä hänen toinen kätensä vielä oli.
"Oh, minulla on viisi mustaa sutta. Pitäisit varmasti heistä, vaikka sinun susihahmosi rinnalla he ovatkin aika vaatimattomia."
Marraskuu säteili ja reagoi kevyeen hipaisuun kyljellään tirskahtamalla vaimeasti. Hänen kylkensä olivat herkät kutiamaan.
"Ah, mutta miehet eivät haluakaan olla söpöjä. He pitävät enemmän sellaisista kuvailevista sanoista kuin 'komea' tai 'hurmaava'."
Mies nakkasi niskojaan nauraen hyväntuulisesti. Häntä ei kiusannut lainkaan olla 'söpö', vaikka sitä sanaa hän ei yleensä ihan ensimmäisenä yhdistänyt itseensä. Hän päästi nyt irti Sudensilmän kädestä, voidakseen istua, ei suinkaan baaritiskin ääreen, vaan reteästi baaritiskille.
Marraskuu painoi mietteliäästi sormen alahuulelleen, antaen Skyen ja Keren lyhyen keskustelun virrata suoraan lävitseen harkitessaan liioitellun huolellisesti juomien välillä.
Yritettyään sitten tilata kolmea sangen eksoottiselta kuulostavaa drinkkiä, vain saadakseen kuulla, ettei baarimikolla ollut pienintäkään käsitystä mistä hän puhui, mies kääntyi lopulta seurueensa puoleen kädessään yksinkertainen boozeblenderi ja niskassaan muutama äkäinen tuijotus, ja pari mutinaa, jotka vaativat häntä siirtämään perseensä muualle.
Vaan häirtisikö se Marraskuuta? Ei sitten tippaakaan.
Hän tarkkaili muita toinen kulma lievästi koholla, ja kurottautui sitten ilman sen kummempaa ennakkovaroitusta kohti Aamutähteä, koska oli juuri tullut siihen tulokseen, että halusi nähdä tuon kasvoista loputkin. Näin tehdessään mies joutui hivuttautumaan niin lähelle tiskin reunaa, että pienikin äkkinäinen liike mitä luultavimmin saisi hänet putoamaan turvalleen lattialle.

Skye naurahti hiljaa Kerelle – ei sillä että tämän sukunimi olisi jotenkin hassu, hänestä vain tuntui siltä että tahtoi naurahtaa. Sillä että hän tunsi olonsa huomattavasti rennommaksi saatuaan alkoholia elimistöönsä saattoi olla jotain tekemistä asian kanssa.
”No, Kere, mitä muuta teet kuin leikit petoa?” hän kysäisi, säästellen juomaansa ja vain pyöritellen lasia kädessään, kyynärpäät tiskille tuettuina. Felician hän tiesikin jo olevan sirkuslainen – tarkkaa hommaa hän ei muistanut tai ollut kunnolla kuullut, kai johtaja tai jotain – ja Cuivren saattoi epäillä… no, mitäköhän tuollainen hiljainen, vakava ja tappajannäköinen voisikaan tehdä?

Blondi päätyi kaivamaan uuden tupakan suupieleensä, muttei sytyttänyt sitä, ainakaan vielä. Cuivren hiljaisuus sai hänet ihmettelemään, miten tuo sitten hankki itselleen tuttavia? Tällä tavalla seuraan jäämällä? Siinä oli erikoinen tapaus.

Toinen erikoinen tapaus, joka oli neiteillyllään ja baaritiskille istumisellaan saanut paikan muun väen harkitsemaan tämän viskaamista pihalle, päätti yhtäkkiä nojautua aivan liian reunalle ja huppupäistä kohti.
Pahemmin sitä harkitsematta Skye tuuppasi tätä kyynärpäällään takaisinpäin, ettei mies tupsahtaisi maahan, kurottautuen sitten itse huomattavasti lähempänä olijana yrittämään vippaamaan hupun Cuivren niskaan.
Virnistäen hän kohotti lasiaan kummallekin.
”Halua että tipahdat päälleni, ja on ihan vain kohtuullista että kaikki saavat nähdä kaikkien naamat, kun kerta ollaan yhdessä lasillisilla.”
Hetken ajan laiheliini sai pidettyä kasvonsa peruslukemilla, mutta virnisti sitten uudestaan, naurahtaen hiljaa.
”Vaikka paskat minä siitä oikeasti välitä.”

Cuivren suuren puutuopin nainen maksoi parilla kiiltävällä kolikolla, mutta sitten huomio kiinnittyi takaisin herra sirkusjohtajaan.
"Tietysti olisivat, sillä itse uskallan tehdä mitä vain mutta sinun lemmikkikoirasi ovat pelkureita."
Tosissaan ei toki nainen ollut, sen pitäisi kuulua jo äänestäkin. Naurahtamatta tuo ei voinut olla, kun neitimäisesti mies istahti siihen keskelle baaritiskiä. pari närkästynyttä sanaa ja mulkaisua mies keräsi itsellee, joihin Kere kommentoi:
"Jos häiritsee hänen käytös, menkää muualle."
Veikeä hymy kasvoillaan nainen kumartui kohti johtajaa, tarkemmin tuon korvaa, kuiskatakseen.
"No olethan sinä aika komistuskin, mutta söpö ja komea yhdessä on taivaallista katsottavaa."

Sitten tuo nainen istuutui baarijakkaralle, lähelle Maraskuuta. Kenenkään huomaamatta nainen yritti hivellä miehen polvea pariin otteeseen, ja katsella reaktiota. Seuraavaksi kaikki kävi aika nopeasti, Skye törkkäsi sirkustirehtöörin maahan, huppu lensi Cuivren päästä ja Kere naurahti. Toki nainen ojensi sitten kätensä Marraskuulle auttaakseen tämän seisomaan, jos apu kelpiasi. Skyelle tuo vastasi samalla:
"Varastelen, huijaan korttipeleissä ja kiusaan ohikulkevia."
Nainen vastasi totuudenmukaisesti.

// Mites nyt kaikilla on himmee himo Cuivren huppuun? : D //

Cuivre vähän pyöritteli ohrantummaa oluttaan tuopissa. Hän oli kerrankin tuon playboyn kanssa samaa mieltä, miehet eivät mielellään olleet söpöjä. Cuivrea ainakin vähän häiritsisi, jos joku sanoisi hänen olevan söpö..Koko ajatus puistatti niin paljon miestä, että hän päätti lopettaa asian ajattelun, ennenkuin hän sanoisi jotain jopa ääneen. Cuivre katsahti mustan huppunsa varjoista sekalaisen sirkuksen tirehtööriä, joka istuskeli baaritiskillä niin onnellisen näköisenä, että hänestä säteilevä hyväntuulisuus olisi voinut sokaista jonkun. Onneksi Cuivre käytti huppua. Muutaman pahan tuijotuksen Marraskuu olikin saanut joiltain paikan asiakkailta, tuon kököttäessä tyytyväisenä baaritiskillä litkimässä drinkkiä. Cuivre pyöritteli hupun sisällä silmiään ja kuunteli vähän myös hurttatyttö Kereä. Kere vaikutti vähän liiankin innokkaalta..Mitäköhän tuosta tulisi muutaman drinkin jälkeen? Oikeastaan Aamutähti ei mielellään ajatellut asiaa, hän epäili kuitenkin Marraskuun ja Keren päätyvän vielä samaan huoneeseen..Joten, Cuivre päätti nyt keskittyä itseensä ja oluttuoppiin. Ehkäpä jossain vaiheessa iltaa hän voisi yrittää puhua kukkakepin kanssa. Blondi vaikutti sentään pikkuisen paremmalta seuralta kahteen, toisiaan himoitsevaan seuralaiseen verrattuna.
Cuivre oli ottamassa uutta kulausta oluttuopista, kun huomasi sekä Skyen että Marraskuun olevan molempien liikkeellä, häntä kohti. No perhana, nehän kävivät kiinni. Ainakin tavallaan. Halusivat pois Cuivren hupun. Ei sentään, Aamutähti ei paljastaisi kasvojaan kovin mielellään. Ei ainakaan ihan kelle vai. Cuivre oli valmis läppäisemään Marraskuun käden syrjään arvokkaan huppunsa tieltä, mutta sitten tapahtuikin vähän enemmän. Skye tökkäisi tirehtöörin muualle ja se vähäksi aikaa laittoi Cuivren raiteet sekaisin, jolloin blondi sai hupun Aamutähden päästä. Pitkät, mustat ja letillä olevat hiukset valahtivat hupun sisältä, laskeutuen pitkänä nyörinä aina takaliston kohdalle. Cuivre katsoi kylmillä ja jäänsinisillä silmillään hieman paheksuvasti Skyeä, joka hupun oli vetäissyt pois. Aamutähden kasvot olivat jylhät ja vakavat, kuin miehen äänikin. No jaa..Asialle ei enää voisi mitään, joten Cuivre jatkoi oluen kittaamista. He eivät edes olleet humalassa ja nyt jo meno oli näin rajua..Oli tämäkin tapa viettää iltapäivä.

Marraskuu katseli Kereä tarkasti drinkkilasinsa reunan yli, ennenkuin virnistäen kohotti kätensä kuin olisi juonut maljan jonkun kunniaksi.
"Ah, sitä en epäile hetkeäkään, sinä oletkin ainutlaatuinen."
Hän hymyili maireasti ja tyhjensi kolmanneksen juomastaan ilman, että hänen ilmeensä muuttui hiventäkään. Eripariset silmät seurailivat hetken laiskasti väritöntä nestettä, joka hiljakseen pyörteili lasissa, jota toinen selvästi harjaantunut käsi sormissaan pyöritteli, läikyttämättä.
"Ehkäpä sinun sitten pitäisi liittyä esitykseeni ja näyttää hieman esimerkkiä minun lemmikkikoirilleni?"
Hän ehdotti katsellen silmäkulmastaan huvittuneena susityttöä, joka juuri oli mitä ilmeisimmin puolustanut häntä vakibaarikärpästen epämieltymykseltä. Ja mahdollisesti myös nyrkeiltä.
Mies hykersi tyytyväisenä ja tukki suunsa drinkillään juuri hieman ennenkuin Sudensilmä nojautui kuiskuttelemaan jotain hänen korvaansa. Vain muutama pisara viinaksia valahti lasin reunan ohi sirkustirehtöörin leualle, kun huvittunut hymy väkisinkin levisi hävyttömän itsetyytyväiseksi virneeksi. Kuitenkin siinä vaiheessa, kun Marraskuu jälleen laski lasinsa vastatakseen Kerelle, oli hänen ilmeessään enää vain tarkoinharkittu annos nöyrää mielihyvää.
"Hemmottelet minut pilalle, kultaseni."
Mies olisi ehkä yrittänyt kietaista kätensä naisen lantion ympäri, ellei juuri niihin aikoihin olisi saanut kyynärpäästä palleansa seutumille, ei ehkä liioitellun väkivaltaisesti, mutta tarpeeksi kovaa, että se pakotti hänet taipumaan hetkeksi kaksinkerroin, jolloin painovoima pääsi vihdoin ilkkumaan hänelle, ja miehen nenä teki tuttavuutta lattian kanssa, vain vaaralliset pari milliä sivussa Skyen baarijakkaran jalasta.
Keren ojennettua kättä apuna käyttäen Marraskuu oli kuitenkin pian taas jaloillaan, toinen käsi puistellen pölyjä housunpunteilta ja toinen vaaliessa sinänsä vauriotta säilyneitä kasvonpiirteitä.
"Pshh, toinen kerta tänään. Noinko paljon sinä minua vihaat?"
Vääränparisten silmien nurkat kimmelsivät uhkaavasti, kun Marraskuu kääntyi räpyttelemään silmiään Skyelle. Jättämättä ajattelemiselle lainkaan aikaa, ruskeatukka lyöttäytyi jo toista kertaa tiiviisti blondin kylkeen ja istutti leukansa tuon olkapäälle, nenä lähes kiinni tuon poskessa.
"Suukota se paremmaksi?"
Hän virnisti kurittomasti, ennenkuin sukkelasti ninjaili Skyen ympäri ja ensimmäistä kertaa oikeasti kasvotusten Cuivren kanssa.
"Ch, taisin hävitä jälleen."
Mies totesi itsekseen leukaansa hieroskellen, samalla kun tutkaili uteliaana mustakaavun vaikutusvaltaisia piirteitä. Hän puhui tietysti tuoreimmasta pelistään - aseistariisu [tai hupustariisu] mustahuppumies - jonka hän oli hävinnyt tällä kertaa Blondielle.
Olkiaan kohauttaen sirkusmies hyppäsi uudestaan tiskille istumaan, etsien jo katseellaan rytäkässä kadonnutta drinkkiään - jonka pian pettyneenä totesi päätyneen sirpaleiseksi lätäköksi lattialankuille.

[Minä jotenkin sain sellaisen käsityksen, että hyypät istuivat suunnilleen järjestyksessä - vasemmalta oikealle - Cuivre, Skye, Marraskuu, Kere. Kunnes Marraskuu vaihtoi paikkaa Skyen toiselle puolelle. Toivottavasti olemme kaikki suunnilleen yhtä mieltä tästä.]

//Minä ainakin olen olettanut sen olevan noin koko ajan… ja, kysyn nyt vain tulevaisuuden varalta, ketään ei varmaan haittaa pieni ja harmiton hittailu silloin tällöin? Olen huomannut tekeväni sitä vahingossa, unohtaen kysyä lupaa tässä viime aikoina erinäisissä peleissä… että, ärähtäkää heti jos haluatte että muutan jotain.//

Kerellä ja Felicialla meni lujaa, turhankin lujaa pohjimmiltaan melko häveliään Skyen mielestä. Siis, hän kulki ilman paitaa eikä häiriintynyt sitten yhtään siitä tai muiden epäsoveliaasta pukeutumisesta, ja tuo vilkas, ehkä välillä jostain aivan muusta vihjaavia sävyjä saava flirttailukin oli jotenkuten siedettävää, mutta hän ei halunnut nähdä noiden kahden lääppimisiä.
Sisäinen äänihän tuli siinä vaiheessa huomauttamaan, että tälle saattoi olla jokin toinen syy kuin soveliaisuudentaju, ehkäpä Skye halusi itse olla Keren paikalla, mutta kuten tavallista hän mottasi sitä henkisesti ja holautti loput juomastaan alas kurkustaan.
Sitä seuraavassa alkoholin kevyessä polttelussa ja hiljalleen vähemmän selvemmäksi vaipumisessa hänen alipersoonansa vaikeni jälleen, rauhoittavasti.

Cuivren hiljaisuus vain jatkui, ja tämä joi omassa rauhassaan oluttaan. Sen jälkeen kun blondi oli vipannut hupun tuon pitkätukkaisen haltian niskaan, tämä taisi mulkaista häntä kohtalaisen paheksuvasti, mutta keskittyi sitten jälleen olueensa.
”Mitä hittoa? Sinulla ole mitään syytä piilotella naamaasi, älä yhtään mulkoile minua”, hän virnisti, ja oli juuri kääntymässä jakkarallaan ympäri tilatakseen lisää juotavaa kun Felicia oli päässyt jaloilleen ja tunki aivan hänen kylkeensä kiinni.

Teolla oli dramaattiset seuraukset. Ensiksikin Skye hätkähti rajusti, kääntyen katsomaan tätä henkilökohtaisen koskemattomuutensa jo toista kertaa rikkonutta. Koska tämä oli painanut leukansa hänen laihalle olkapäälleen ja nenän melkein kiinni miehen poskeen, hänen lävistetyt huulensa sipaisivat tuon nenänpäätä vahingossa. Ei se ollut paremmaksi suukottamista, mutta silti liian lähellä sitä.

Ruskeatukka hiipparoi juuri ajoissa Cuivren luo, jättäen järkyttyneen laiheliinin räpyttelemään silmiään pari kertaa, ja painamaan kätensä otsalleen mutisten jotain hyvin harmistuneenkuuloista.
Kohta hän kuitenkin sai tilattua tarpeeseen tulevan viinapaukun, ja veti sen nopeasti sisuksiinsa, kääntyen sitten katsomaan Kereä.
”Viettelisit tuon nopeammin. En halua joutua kaikkiruokaisen hippiäisen uhriksi enää kertaakaan”, hän ilmoitti melko hiljaa, tarkoituksenaan jättää ehdotuksensa vain susitytön kuultavaksi.

[tähän peliin saatan kyllä va]tailla vähän tiuhemmin, vaikka inspis onkin vähän niin ja näin.]

Kere keskittyi juomaan omaa juomaansa, ja vilkuilemaan ympärilleen. Parilta mieheltä tuo toki sai huomiota huoravaatteissaan, mutta susimaiset mulkaisut saivat nuo jättämään naisen rauhaan. Tätä kivaa, romanttistakin, elokuvaa sivusta katsoen, tunsi nainen hippuisen vihlaisun sisällään nähdessää Felician leikkivän tuon, ehkä, homopojan kanssa. Ei naisesta kuitenkaan vähemmistökansassa mitään vikaa ollut, toi vain vaihtelua. Olihan Kerekin melkein Bi. Cuivrelle Kere lahjoitti vain epätävallisen ystävällisen, ja myös ilman mitän takajatuksia, kauniin hymyn. Skyen sanat kuullessaan nainen katsoi tätä ja hymyili.
"Yes sir."

Tuo sanoi yhtä hiljaa, tahtomatta paljastaa herran, ehkä, salaisuutta. Nainen katsos ei ollut mikään hyvä ihmistenlukija, joten voisihan tuo olla myös väärinkäsitys. Käskyä noudattaen tuo hiippaili Felician luokse hyvän tekosyyn varjolla.
"Kävisin naistenhuoneessa kädet ja kasvoni pesemässä, ja kun tuo ovi tuolla näyttää niin huteralta, niin tulisitko vahtimaan."
Tällä kertaa naisen äänessä ei ollut flirttailua, mutta ne silmät minkä katseen vain tuo sirkusmies näki, vihjailivat.
Kulman takana olevaa naistenhuonetta kohden tuo sitten tallusti, kunnes oli huitaissut ensin juomanloppunsa alas kurkusta.

Cuivre ei ollut kovin iloinen ajatuksesta, että joku näki hänen kalpeat kasvonsa, jotka olivat kapeat ja kalpeat kuin vampyyrillä, mutta jylhät ja aristokraattiset kuin haltialla. Olihan toki miekkonen kuullut elämänsä aikana niin miehiltä kuin naisilta, että hän oli komea, mutta kukaan sanojista ei ollut saanut Cuivrelta minkäänlaista huomiota. Skyehen Cuivren hieman ärtynyt katse ei tuntunut tehoavan, sillä blondi kukkakeppi oli edelleen yhtä pirteä, kuin aikaisemminkin. Cuivre ei voinut nyt salassa tarkkailla huppunsa varjoista ketään seuralaisistaan joten hän jopa joutui kääntelemään päätään tai silmiään katsoessaan muita. Se siis tarkoitti, että katseen kohteet tajusivat että Cuivre katsoi heitä. No perhana. Itseasiassa Cuivre meinasi kerrankin puhua ja sanoa vastalauseen Skyelle, mutta taisipa miehellä olla muuta tekemistä. Cuivre oli tukehtua olueeseensa, Marraskuun hiipparoidessa kuin kärppä blondin luokse ja kerjäsi nyt jonkinlaista huomiota ja pusuttelua osakseen. Okei..Loistavaa..Cuivre keskittyi juomiseen. Hän ei välittänyt pätkääkään ympäristöstä niin kauan kuin hänelle ei tapahtunut mitään pahaa. Kunhan tuo homohtava brunette ja kylmäkiskoinen blondi antaisivat mustakaavun olla rauhassa, hän olisi ei-väkivaltainen.
Cuivre tyhjensi tuoppinsa ja katsahti eteensä, kohdaten Marraskuun katseen. Jaa, brunette oli päässyt pakoon Skyea. No sehän oli somaa. Hävisi? Mistäköhän tällä kertaa oli kyse..Cuivresta lähti kyllä naurahdusääni, tai jokin sen kaltainen, Skyen sanoista. Tosiaan, mitä pikemmin nuo kaksi olisivat toistensa kimpussa, sitä nopeammin blondi pääsisi eroon ahdistelevasta Marraskuusta. Cuivre napsautti hieman sormiaan ja tilasi toisen oluen, samalla kun katsahti vähän Keren perään. Jaaha..Mihinköhän tuokin vessareissu päättyisi, kun kaksi hieman mielenkiintoista elukkaa laitettiin samaan, suljettuun tilaan? Cuivre arveli jo, muttei halunnut asiaa sanoa ääneen. Taisivatpa ehkä pelkästään Skye ja Cuivre jäädä tuohon. Cuivre kyllä epäili Skyen lähtevän siinä vaiheessa, kun joku paljastavasti pukeutunut hameväen edustaja kävelisi ohi. Mutta pitkittääkseen blondin lähtöä, Cuivre napsautti uudelleen sormiaan, tilaten myös Skyelle tuopillisen olutta. Oli mukavaa saada seuraa niin monen vuoden yksinäisyyden jälkeen. Samalla mustakaapu kaivoi repustaan pitkänomaisen, ohuen piipun.
"Pahastutko..?"
Cuivre kysyi melko hiljaa Skyeltä, tarkoittaen piippunsa polttelua. Jotkut ottivat asian todella pahakseen, mutta jotenkin Cuivre epäili, ettei blondin kaltainen ketjupolttaja välittänyt paljoakaan.

// Ptjaa, minä en suuremmin pahastu isosta tai pienestä hittailuista. Senkun autohittaatten, kunhan Cuivre ei kuole //

Marraskuun vielä miettiessä mitä ryhtyisi tekemään drinkkilasitta jääneillä käsillään, hänen hämmästyttävän laajan näkökenttänsä laitamilla Skye räpäytti kuin räpäyttikin silmiään ylimääräisen kerran. Lähes äänetön 'ha!'-huudahdus karkasi omahyväiseen virneeseen kaartuvien huulten välistä, kun Marraskuu oman pienen päänsä tutkimattomassa pimeydessä suoritti lyhyen, jos kohta riehakkaan voitontanssin.
Varmuudella ei voida sanoa, kuuliko ruskeatukka Blondien pisteliäitä sanoja kaikkiruokaisuudesta, tuskinpa, mutta lähes täydellisesti ajoittuen hän nuolaisi huuliaan kielenkärjellään, naputtaen vaativasti sormillaan tiskin pintaa samalla, kun yritti vaatia vuorossa olevaa baarimikkoa - lienikö itse paikan isäntä? - sekoittamaan hänelle jotain, jonka nimeä ei edes osannut lausua oikein, mutta joka siitä huolimatta kuulosti synonyymiltä sanalle 'maksakirroosi'.
Viimein, ärtyneen murahduksen kera, tähän varietee-taiteen prinssiin kyllästyneenä isompi mies tyrkkäsi pienemmän käteen tuopillisen jotain paloöljyltä lemahtavaa, tumman rommin väristä nestettä. Osaamatta oikein tehdä sille muuta kuin tuijottaa ja nyrpistellä nenäänsä, Marraskuu sysäsi mokoman myrkyn tiskiä myöten kauemmas, kääntyen sitten jo uudistettu hymyarsenaali kasvoillaan Keren puoleen, auliina ja palvelualttiina kuin partiopoika.
"Sisä- vai ulkopuolelta?"
Hän kysyi silmiään viattomasti räpäyttäen, metsästäen hämmentävän huomiotaherättämättömästi käteensä oluttuopin, jonka Aamutähti juuri hetkeä aikaisemmin oli itselleen tilannut ja maistoi sitä kuin olisi maistellut hienoja vuosikertaviinejä, harkitun rauhallisesti ja näennäisen keskittyneesti.
Ei hän sen mausta kuitenkaan pitänyt, joten aatelistä paheksuntaa kuvastava ilme vain pikaisesti kasvoilla käväisten Marraskuu liukui alas tiskiltä - hän miltei vannoi kuulleensa baarimikon huokaisevan helpotuksesta - ja asteli rennonkevein askelin susitytön perässä naistenhuoneelle. Ei hän tietenkään sisälle mennyt, jopa Marraskuun kaltaisilla miehillä oli miehinen ylpeytensä - tunnetaan myös itsesuojeluvaistona - joka ilmaisi, ettei naistenhuoneeseen ollut miehillä mitään asiaa. Siksi sen nimikin oli naistenhuone, ruskeatukka muisti joskus perustelleensa jollekkin.
Ajatuksissaan hän poimi mennessään erään pöydän reunalta jonkun poloisen sällin hetkeksi käsistä laskemansa drinkin, eikä oikeastaan edes ajatellut sen kuuluvan jollekulle toiselle, ennenkuin raskastekoinen käsi naputti häntä erittäin huomiotavaativasti olalle, ja kääntyessään Marraskuun aulis hymy kohtasi kolmet kapakkatappeluita varmaan työkseen järjestävät ja pienempiä ihan vain harrastuksena rusikoivat kasvot.
"Kippis?"

[No, Kai tietää jo, mutta ihan vapaasti saa Marraskuutakin viskellä. Minäkin harrastan sitä vahingossa. Nytkin hittasin näemmä...Cuivren oluttuoppia? Lasketaanko sitä?]

Skye huokaisi tuskin kuulumattomasti helpotuksesta, kun Kere pomppasi seisomaan ja ilmoitti tarvitsevansa vahtijan mukaansa naistenhuoneeseen. Pitkätukka ei tehnyt elettäkään noustakseen, ja katsoi susitytön perään piipertävän Felician perään tyytyväinen virne huulillaan.

Hän myös katsahti melko osaaottavasti Cuivren hyökkäyksen kohteeksi joutunutta oluttuoppia, harkiten hetken ajan taputtaisiko jylhäkasvoista hartialle, mutta jätti sen tekemättä. Hänen alipersoonansa ei onneksi villiintynyt tuosta haltiasta, se vaikutti pitävän… suurisilmäisistä, lyhyemmistä ja noh, kaiken kaikkiaan suloisemmista henkilöistä. Mutta hän ei silti halunnut koetella rajojaan, nyt kun oli päässyt hetkeksi eroon päänsisäisestä tappelustaan.

Tämän kysyessä pahastumisesta blondi naurahti, ja pyöritteli omaa sytyttämätöntä sätkäänsä sormissaan.
”En, kunhan annat tulta.” Sanojensa perään Skye ojensi tupakkaa Cuivrea kohti kahden sormensa välissä. Hetken ajan vino hymyntapainen käväisi miehen kasvoilla, kun hän sattui katsomaan kättään, huomaten kuinka luut paistoivat ihosta läpi.

Ilmainen olut sai hänet nyökkäämään kiitoksentapaisen tummatukalle, ja hän hörppäsi heti aimo kulauksen tummaa juomaa. Alkoholi kelpasi missä tahansa muodossa, ilmaisena vielä paremmin.
”Olet sitten ihailtavan hiljainen. Luulin saavani päänsäryn sen helvetin hippiäisen lirkutuksesta…” hän totesi hiljaa, paikantaen katseellaan selvästi ongelmiin joutuneen puheenaiheensa. Pitkätukka ei tehnyt aluksi elettäkään ilmaistakseen aikovansa auttaa tätä, mutta huoahti kohta raskaasti. Kohta hän olikin seisaallaan, ja tällä kertaa taputti hiljaista tuttavaansa olkapäälle.
”Hitto. Tietysti tuon on ihan pakko tapahtua silmieni edessä? … vahdi tuoppiani.”

Skye olisi paljon mieluummin jäänyt istumaan, ehkä jutustellut jotakin Cuivren kanssa, mutta ei. Se hyvä ihminen, joka eli hänen sisällään kaikesta huolimatta, pakotti hänet kävelemään naistenhuoneen oven äärelle, tempaisemaan itseään lähimpänä olevaa Felician ahdistelijaa kauluksesta kiinni ja lyömään yllätyksen turvin tämän nenän litteäksi. Ei katsettakaan ruskeatukkaa kohti, mutta ylimielinen, pistävä mulkaisu tuohon kolmikkoon. Se oikein huusi näitä käymään kimppuun, yrittämään saisivatko hänet ruhjottua pahemmin kuin hän heidät.

//nice~ ^^ Mutta siis jättääkö Tintti nyt Kerensä vessaan ajanjaksoksi x kuten poissaoloilmoituksissa sanoi vai ei? *epätietoinen*//

{ei se jätä, vastailen kyllä mutta aika lyhyitä saattaa tulla]

Niin se Kere sitten naistenhuoneelle katosi, meinasi pyytää myös Feliciaa mukaan, mutta ajatteli kerrankin niitä muita hameväen edustajia.
"Toistaiseksi ulkona, kulti."
Tuo sanoi ja yritti hipaista sormellaan miehen leukaa, ja vinkkasi samalla flirttailevasti silmäänsä. Parilla askeleella tuo oli naistenhuoneesta sisälle astellut. Tällä hetkellä siellä ei kukaan ollut. Kere pesi kätensä, kasvonsa kun oli aluksi käynyt tarpeillaan. Hiuksiaan tuo pörhötti hieman, ja nosti korsettia ylemmäs kun isku yritys oli vain Felicialle tarkoitettu.
Salista kuului jotakin kolinaa, ja niimpä nainen hiipparoi sinne katsomaan, mikä oli käynnissä. Tullessaan ovesta ulos, sai joku juuri turpiinsa Skyeltä. Felician selän taakse tuo nainen kipitti, kurottautui korvan luokse kuiskaamaan varmistettuaan ensin ettei tuo pelästyisi.
"Onnistuitko jo haastamaan riitaa? Jos onnistuit, voin varata huoneen jonne liueta."
Samalla Kere yritti hivellä miehen selkää vihjailevasti.

Jaaha..Vai että tällaista tänään..Kere lähti vessaan ja Felicia mukana. Paitsi, ennenkuin Marraskuu otti ja lähti, tuo päätti nyysiä pienen kulauksen Cuivren arvokkaasta mallasjuomasta. Cuivre katsoi hetken pöytää, jossa tuoppi oli ollut ja sitten melkoisen kylmästi teennäisesti olutta maistelevaa Feliciaa. Silti tuo pysyi rauhallisena ja nyökkäsi kiitokseksi, saadessaan oluensa takaisin. Mustakaapu otti kulauksen juomaa, Marraskuun viipottaessa tiehensä. Ah, ihanan rauhallista, kun petotyttö ja omituinen brunette olivat poissa. Enää nuo kaksi melko hiljaista herraa olivat jäljellä. Skye oli hyvää seuraa, ei liian puhelias tai pirteä. Sellainen sopivan yrmy ja veemäinen. Cuivren mielenkiinto Feliciaa ja Kereä kohtaan karisi nyt täysin vessareissun alettua. Aivan vamasti Keren aika helppo kiertää joku onneton mies pikkusormensa ympärille, sen verran oli naisessa itsevarmuutta ja näköä.
Cuivre täytti piippuaan erikoisella sekoituksella jotain kuivattuja rehuja ja risuja, joita hän mielellään poltti. Miten helppoa olisikaan vain sytyttää tuli sormesta, mutta se voisi olla epäilyttävää. Mustakaapu ei mielellään näyttänyt omia taitojaan, mutta toisaalta oli hyvin työlästä kaivaa tuluksia esiin repusta. No, olkoot..Tuskin blondi hehkuttaisi asiasta sen enempää. Tupakan tullessa tarpeaksi lähelle Cuivre napsautti hieman sormiaan ja peukalon, etu- ja keskisormen väliin tuli pikkuinen liekki, jolla Cuivre sytytti tupakan. Samalla tulella Cuivre sytytti myös oman piippunsa. Hetken aikaa mustakaapu pössytteli rauhassa ja puhalteli mietteliäänä savua ulos, kunnes Skye hieman puhui Cuivrelle. Cuivre katseli blondia jääsilmillään melko tyynenä ja vieläkin puhumattomana, mutta vähän miekkonen hymyili Skyen sanoista. Tosiaan, joidenkin tyyppien äänestä nyt sai vaan päänsärkyä, vaikka henkilö oli muuten ties kuinka rakastettava. Näin kävi aika usein mustakaavun elämässä.
"Sellainen olen.."
Cuivre totesi lopulta jylhällä äänellään ja otti kulauksen olutta, katsahtaen sivusilmällä Marraskuuta. Jaaha..Herra oli nähtävästi ärsyttänyt itseään hieman isompaa roikaletta, joka ei selvästi pitänyt Felician olemassaolosta. Cuivre laski oluttuopin ja piipun hetkeksi pöydälle, samalla kun tunsi olallaan taputuksen ja kuuli Skyen sanat. Cuivresta lähti vain jokin "hmm"- äännähdys, josta ei paljoa selkoa saanut. Pitäisikö mustakaavun istua ja antaa muiden hoitaa riehumisen? Itseasiassa se oli yleisin tapa, mitä Cuivre teki, mutta hän voisi kerrankin olla nuori kapinallinen ja kuullessaan pikkuisen kapakkatappelun alkavan, Aamutähti nousi seisomaan ja kumartui samantien, väistäen ilmassa sujahtavaa oluttuoppia, joka osui seinään ja rikkoutui siihen, valuttaen ruskean sisältönsä maahan. Jaaha..Cuivre lähti rauhallisin askelin kävelemään taistelupaikalle. Ensimmäistä lähellä olevaa tyyppiä mustakaapu tarrasti ranteesta ja pienoisen rutinan saattelemana katkaisisi luun, iskien voimakkaalla potkulla tyypin samantien kauemmas. Silti, vaikka tappelusta innostuneita idiootteja tuli paikalle enemmän, mustakaapu säilytti rauhallisen ja hiljaisen olemuksensa, rusikoiden kuitenkin vihulaisiaan kuolettavan nopeasti ja tarkasti.

Marraskuu kohotti huvittuneena molempia kulmiaan Keren kutsuessa häntä 'kultiksi', mutta päästi kurkustaan kehräystä etäisesti muistuttavan kurahduksen tytön hipaistessa hänen leukaansa, nauttien täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Se juovutti häntä paremmin kuin parhainkaan viini, eikä jättänyt edes järkyttävää jysäriä. Marraskuu oli nimittäin immuuni moraalikrapulalle.
Lienikö se näinollen vain yhdistelmä alkoholihumalaa ja mielihyvähumalaa, mutta edes seistessään siinä, edessään kolme miestä, joiden paskassakin luultavasti oli vaarallinen aura, sirkustaiteilija ei osannut päästää irti naiivista kuvitelmastaan, että oli kuolematon.
Hän tiesi, uhkapelurin pulaanjättämättömällä vaistollaan, että oli turvassa, muiden ulottumattomissa, koskematon.
Ja niin säälimätön huumorintaju kuin Sattumalla ja Tarkoituksella olikin, ne jälleen sallivat Marraskuun olla oikeassa ylittämättömässä itseriittoisuudessaan. Ruskeatukka ehti nähdä vilahdukselta yllättyneen ilmeen yhden korston kasvoilla, ennenkuin luiseva, mutta yllättävän voimakas - ja Marraskuu tiesi tämän kokemuksella - nyrkki pakotti perunanmallisen nenän syvälle kasvojen sisään.
Vaikutus oli hieman vastaava, kuin heitettäessä kanisterillinen puhdistettua bensiiniä nuotioon. Pian kukaan ei enää muistanut - tai piitannut - kuka löi ensin, kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä niin kauan, kuin heidän nyrkkinsä vain tekivät kontaktia edes jonkin kanssa.
Aamutähtikin liittyi kahinaan, omalla hiljaisella ja eittämättömän vaikutusvalaisella tavallaan, ja hoikka blondi pisti kampoihin kuin riivattu.
Marraskuu nuolaisi jälleen huuliaan kielenkärjellään melkein mietteliäänä ja kohotteli kulmiaan hilpeän riemastuneena. Kädet nätisti selän taakse niputettuina hän perääntyi kauemmas myrskyn silmästä ja istahti sitten elegantisti seinän viereen työnnetylle pöydälle, toinen jalka siististi ristissä toisen päällä, kädessään edelleen se drinkki, joka koko sotkun oli pannut aluille, leuka kohotettuna kuin aatelisella, joka seuraa laadukasta oopperaa, tai harvinaisen viihdyttävää teatteriesitystä.
"Ja maailma kuin näyttämö. Kuinka kurjia ovatkaan nuo, vailla kärsivällisyyttä."
Hän letkautti nauraen ääneen, kohottaen lasiaan pilkalliseen maljaan juuri, kun Kere palasi. Marraskuu näki tytön silmänurkastaan ja hymyili tälle herttaisesti.
"En usko, että sille on tarvetta."
Ruskeatukka siemaisi nautinnollisesti lasistaan ja nojasi sitten leukaa kämmeneensä, kyynärpää ristissä olevan jalan polvella, katse seuraillen verrattoman huvittuneena riehuvaa taistelua.
"Tilanne näyttää olevan oikein taitavissa käsissä."
Hän nauroi taas, olkapäät kevyesti nytkähdellen. Jotenkin mies onnistui antamaan vaikutelman, että oli suunnitellut kaiken etukäteen, kuin jonkinlaiseksi kostoksi kahdelle muukalaiselle jostain teosta, jota vain Marraskuu piti syntinä. Sillä totuushan oli, ettei ruskeatukka ollut tyytyväinen noilta saamaansa kohteluun.
Oliko asia sitten näin vai ei, sitä tuskin pystyi kukaan perustellusti kertomaan.

Skyen laihoilla kasvoilla väikkyi sietämättömän onnellinen virne, kun hän huomasi aloittamansa nujakan roihahtavan koko paikan laajuisiksi pieksäjäisiksi. Jotain sellaista hän oli toivonutkin, sillä hauskuuden lisäksi hän nyt sattui olemaan parempi yleisessä kaaoksessa kuin kaksintaisteluissa.

Korsto jonka nenän paikalla oli nyt verinen möykky hoiperteli taemmas, ja tämän pitkänhuiskea – ei kuitenkaan pidempi – ystävä hyökkäsi surutta blondin kimppuun nyrkit pystyssä. Hän ei kuitenkaan päässyt tarpeeksi lähelle lyödäkseen, ennen kuin raskastekoinen kengänkärki rusautti miekkosen leuat yhteen.
Kylkeen osuva tuolinjalan palanen muistutti, että tappelu tosiaan oli levinnyt tehokkaasti. Siitä ei ollut täyttä varmuutta, urahtiko Skye kivusta vai naurahtiko hän, mutta ehdoton totuus oli se että takaapäin yllättänyt sai polvensa hajalle.

Nähdessään silmäkulmastaan Cuivren tappelemassa – ei, taistelemassa, muuten tuota tyynen rauhallista eliminointia ei voinut nimittää – hän nauroi yllättävän kovaan ääneen, väistäen leukaansa kohti tulevan nyrkin samalla kun vetäisi viimeiset henkoset syöpäkääryleestään ja vippasi sen tarkasti kohti sivummalla istuvaa Feliciaa ja tämän lasia. Jäämättä katsomaan osuiko, hän upotti toisen kätensä pikaisesti perstaskuun, ja seuraava uhri saikin sitten tylpistä metallipiikeistä vatsaansa.

Ulkopuolisista se olisi näyttänyt mielettömältä, kun väkeä lakosi ja hetki sitten ystävällisellä drinkillä olleet liittyivät aloitettuihin turpakäräjiin ja päätyivät hakkaamaan toisensa. No, paikka oli niitä joissa Skye kävi silloin tällöin, ja niissä paikoissa oli aina väkeä jotka halusivat upottaa rystysensä jonkun lihaan tai saada itselleen mustan silmän. Baarimikko oli piiloutunut aikaa sitten tiskinsä taakse, ja kokemuksesta anorektikonalku tiesi, että tajuttomiksi jääneet ryövättäisiin ”korvausten” nimissä.
Siinä olikin lisämotivaatio muussata vastustajat. Kun kerrankin oli rahaa, hän ei halunnut hävitä sitä ihan heti.
Tuolilla tajun kankaalle kajauttaminen ja kuristusotteeseen joutuessaan toisen pureminen poispääsyn helpotukseksi kuuluivat kuitenkin hänen normaaliin, vimmaiseen tapaansa pitää hauskaa. Ja hauskaa hänellä olikin: Skye hymyili kuin mielipuoli, ja nauroi joka kerta kun joku pääsikin yllättämään hänet ja lisäämään yhden ruhjeen tai mustelman edellisten sekaan – joutuen sitten vastahyökkäyksen kohteeksi ja suurimmassa osassa tapauksia tajuttomaksi.

Mutta kun viimeinen Felician ahdistelijoista ilmestyi hänen viereensä, lyöden jostain nappaamansa pullon rikki ja sohaisten sen sitten jonkun seireenin selkään Skyen hymy hyytyi. Hän ei pitänyt teräaseista. Suurimmaksi osaksi koska ei itse niitä käyttänyt, ja koska pitkiä ja teräviä lasinsälöjä ei voinut torjua kädellä.
Kaiken kukkuraksi joku pullotyypin kaveri tarttui kiinni hänen hiuksistaan, ja nykäisi laiheliinin pois tasapainosta. Kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt saada kurkkunsa auki, mutta onnekas, refleksinomainen käsillä suojautuminen saikin luovan aseenkorvikkeen uppoamaan hänen käsivarteensa. Kahden sekunnin ajan siniharmaat silmät mulkoilivat kellanvihreitä, ja sitten blondi repäisi kätensä toisen leukaan, saaden sälön napsahtamaan irti pullosta ja jäämään hänen lihaansa.

Felician ahdistelija oli maassa, ja Skye tönäisi kyynärpäällään toisen irti itsestään, kohti lähistöllä riehuvaa Cuivrea. Pieni apu olisi tarpeeseen, jos nyt hiljainen haluaisi hieman hengästynyttä ja vertavuotavaa kättään pitelevää auttaa.

Kere naurahti, vetäisi itselleen tuolin vastapäätä sirkustirehtööriä ja istuutui sille. Käsillään nainen nojasi pöytään ja leuan tuo pani kämmeniensä varaan. Käsivarret Kerellä tekivät Vmuodon vääripäin, ja siksi tuo paljasteli autuaasti Herra Sirkuksenjohtajalle naisellisuuksiaan. Se oli tarkoituskin.
"Eikö kaksin olo kiinnosta, herra sirkuksenjohtaja."
Nainen sanoi katsoen lumoavasti vedenvärisillä silmillään tuohon olentoon. Sitten katse kääntyi takaisin tappelupuolelle.
"Suunnittelitko tuon?"
Nainen sanoi katsoen rähisevää kapakkaa ja epätoivoista johtajaa.

Hiljainen mustakaapukin tuli rytäkkään mukaan, yhtä rauhallisena kuin olemuksensa se 'taisteliä kuin oikea soturi. Olikohan mustakaapu soturi vaiko ei? Se ei oikeastaan varastelevaa Kereä kiinnostanut, sillä rahakkaalta ei tuo Cuivre näyttänyt. Yhä tappelun rytäkkään keskittyen nainen yritti pöydän alla hivellä Felician jalkaa jalallaan, sisäpohjetta pikemminkin. Vihjailu kävi entistä suur eleisemmäksi, mitä enemmän Kere joi drinkkiään. Tappelu oli todella laajentunut, ja yksi apalnen tuolista lensi heitä kohti, sen Kere nappasi ilmasta ja viskaisi taakseen. Kohta leikki muuttui tuolla veriseksi, ja valitettavasti Skye sai kätensä osuman.
"Harmi, että jalkani on kipeä. Olisi kiva likkiä sutta ja katsoa miten nuo reagoisivat.."
Kere sanoi jatkaen jalallaan toisen hivelyä, jos ylipäätänsä oli alunperin siinä onnistunut.

Hiljainen ja jylhä vaeltaja ei juuri pitänyt taisteluista. Oikeastaan, hän mieluummin poistui paikalta, kuin jäisi nujakoimaan, vaikka kokenut soturi olikin. Mutta joskus oli tehtävä päivän hyvä työ ja hieman autettava muita, vaikka se tarkoittaisi luiden murtamista ja muiden rusikoimista. Cuivre oli rauhaa rakastava miekkonen, joka mielellään samosi metsässä. Tällainen kapakkatappelu otti kieltämättä vähän hermonpäälle ja sai Cuivren kärsivällisyyden venymään äärimmilleen. Pitä pidemmälle taistelu venyi, sitä enemmän Cuivre alkoi ihmetellä, miksi he enää tappelivat? Marraskuu ja Kere eivät tuntuneet kiinnittävän enää mitään huomiota koko asiaan. Hei, kukkakeppi ja mustakaapuhan olivat tulleet auttamaan porukan ongelmanuorta, Marraskuuta, ja nyt lähinnä tuo oli keskittynyt irstaaseen kanssakäymiseen Keren kanssa. Sopimatonta. Viimeinen kerta kun Cuivre teki yhtään mitään kenenkään muun takia.
Näitä hulluja riitapukareita kyllä riitti molemmille aika reippaasti. Onneksi suurin osa oli päissään ja lisäksi erittäin huonoja taistelijoita, joten Cuivrelta homma sujui aika leppoisasti. Cuivren liikkeet olivat hyvin nopeita, tarkkoja ja tehokkaista. Mustakaapu liikkui melkein kuin tanssien, iskien joko nyrkeillään tai voimaikkailla jaloillaan vihulaisia. Miekkosella oli jopa aikaa vähän katsella ympärilleen, muiden baarissa olijoiden toimia. Baarimikko oli katsonut parhaaksi vain vetäytyä taistelukentältä ja liueta turvaan baaritiskin taakse. Skye tuntui enemmän nauttivan itse tappelusta ja satuttamisesta, kuin ritarillisesta ajatuksesta, että suojelisi heikompiaan. No eivät kaikki voineet olla sankareita. Kukapa tässä porukassa muka olisi?
Kaikki ei kuitenkaan aina sujunut suunnitelmien mukaan, edes Cuivren ah-niin-suunnitellussa elämässä. Hän oli tähän asti tottunut ettei yhdelläkään noista perunanuijista ollut teräaseita, lähinnä vain surkeat taitonsa. Cuivre tunsi vihlovaa ja nopeaa kipua kehossaan, saadessaan viillon kylkeensä. Se ei ollut syvä, mutta se oli pitkä ja poltteli hieman, vaikkei ollut pahin haava, mitä Cuivre oli saanut. Mutta kipeää se teki. Cuivre tarrasti puukkomiestä paidankauluksesta ja yllättävän ärtyneenä heitti läpi lähimmän ikkunan. Kyllä, nyt mustakaapu oli kiukkuinen. Paha virhe. Verta tipahteli jonkun verran haavasta, mutta se ei estänyt Cuivren liikkumista ja tappelua oikeastaan ollenkaan.
Melko tarkkaavaiset vampyyrinpuolikkaan aistit haistoivat myös toisen verenlähteen, joka tuli blondista. Vihainen ja vähän liiankin innokas taistelukoira oli saanut pitkän haavan käteensä jostain rikkinäisesta lasipullosta. Mustakaapu havahtui, Skyen tönäistessa jonkun onnettoman sielun kohti Cuivrea. Cuivre vastasi asiaan potkaisemalla uhrin maahan ja lampsi sittenkin pitkin askelin Skyen luokse, rusauttaen matkalla jonkun Skyeä uhkaavan ukkelin naaman uuteen uskoon.
"Ehdotan lähtemistä tästä paikasta.."
Cuivre mutisi iltansa pisimmän lauseen.

Särkyvien nenien, raajojen, astioiden ja miehisten ylpeyksien sekametelisopan keskeltä sitä alkoi olla jo vaikea kuulla, mutta Marraskuu hyräili hilpeänä hajanaisia katkelmia monien tuntemista lauluista, aloittaen uuden sujuvasti sitä mukaan, kun unohti miten edellinen jatkui. Teatteriesityksen sijaan mies näytti nyt seuraavan jonkinlaista irvokasta versiota latotansseista, eikä edes hätkähtänyt, kun suurimmaksi osaksi tyhjä pullo sälähti sirpaleiksi seinälle vain kyynärän verran ruskeiden semikiharoiden peittämän ohimon yläpuolella, pisaroiden meripihkan värisen kasteensa huntuna ilakoivan sirkustirehtöörin hiuksille.
Hän nauroi ilahtuneena ja oli likellä läikäyttää vielä puolitäyden lasillisensa syliinsä.
"Kaksin kaunihimpi, kolmisin bileet."
Marraskuu siteerasi Kerelle virnuillen, mutta sävystä oli mahdoton päätellä mitä mies sanoillaan itseasiassa tarkoitti. Jälleen hän kohotti lasiaan, tällä kertaa tarkastellakseen säälittävästi savuavaa tupakan tumppia, joka siihen oli laskeutunut. Varovasti, ikäänkuin olisi pelännyt kuolleen syöpäkääryleen puraisevan, mies noukki sen lasistaan ja nyrpisti nenäänsä, ennenkuin antoi sen pudota takaisin ja nakkasi sitten koko hoidon hieman nyreänä jonnekin pahiten riehuvan taistelusumakkeen yleiselle suunnalle.
"Minäkö?"
Marraskuu siirsi katseensa lasinsa laskeutumispaikasta jälleen Keren puoleen, osoitti itseään muka hämmentyneenä ja räpäytti silmiään luonnottoman viattomasti. Siitä huolimatta omahyväisyys ei olisi voinut miehestä selkeämmin paistaa, vaikka sana olisi tatuoitu kirkkaanpunaisella arial-fontilla tuon otsaan.
Mitään hän ei kuitenkaan myöntänyt kääntyessään jälleen katselemaan taistelutannerta, jonka tatamina toimi nyt miltei rikkumaton matto tajuttomia ruumiita. Marraskuu ei ollut yllättynyt havaitessaan, että sekä Blondie että Aamutähti olivat vielä tolpillaan. Keren jalanliike sai miehen hihittämään hiljaa, kun tämä kumartui lähemmäs, painaen otsansa tytön otsaa vasten.
"Jos nuo näkisivät sinut sutena, he pakenisivat, eikä minun pikku ritareilleni sitten jäisi mitään, mihin teroittaa miekkojaan."
Jälleen hän nauroi suoristautuessaan, ehkä lähinnä itselleen, tai tilanteen absurdiudelle yleensä, väliäkö sillä. Hetken näytti siltä, ettei Marraskuun maailmaan mahtunut mitään muuta, kuin pienimuotoinen maailmanloppu, jota tuo tuijotti ikäänkuin lumoutuneena, ennenkuin äkisti tuntui menettävän mielenkiintonsa ja keskittyi sitten katselemaan Kereä, yksinkertaisesti vain katselemaan, sanomatta sanaakaan.

Skye veti syvään henkeä, ja puhalsi sitten ilmat keuhkoistaan terävänä suhinana huuliensa välistä. Vaikutti hyvin vahvasti siltä, että pieni rähinätuokio oli ohitse. Hänen käteensä sattui ihan jumalattomasti, mutta siitähän blondi ei välittänyt – hänellä oli aina ollut outo, välinpitämätön tai hyväksyvä asenne kipua kohtaan. Sen verran kokemusta hänellä oli, ettei lähtenyt nyppimään isoa lasinsirua irti ennen kuin pääsisi paikkaan jossa voisi saman tien sitoa raajan pakettiin. Ei yhtään ylimääräistä verenvuotoa, kiitos.

Cuivre tyrmäsi hänen tönäisemänsä ukon, ja toisenkin siinä sivussa, jättäen heidän kahden lisäkseen pystyyn ehkä seitsemän tyyppiä – sivustakatsojat unohtaen. Kaikki olivat kuitenkin melko tyytyväisiä mustiin silmiinsä ja ilkeisiin ruhjeisiinsa, joten tappelu loppui yhtä nopeasti ja mutkatta kuin oli alkanutkin. Ja samassa kun baarin työntekijät ja jotkin sivustakatsojista sen tajusivat, he ryntäsivät tyhjentämään tajuttomien tai liikuntakyvyttömien taskuja.

Naurahtaen hiljaa Skye tönäisi nyrkkirautansa takaisin taskuun, ja irvisti saman tien lasinsälön muljahtaessa hänen lihassaan liikkeen seurauksena. Siniharmaat silmät tavoittelivat haltian – hän oletti että Cuivre oli haltia, mutta ei sitä ikinä tietänyt varmaksi – omia, ja anorektikko muksautti tätä vasurillaan leikillään käsivarteen.
”Hiton hyvä nujakka”, hän virnisteli kuin mikäkin pikkukakara joka oli juuri leikkinyt itsensä näännyksiin, ja nauroi hetkisen.
”Mitään tarvetta ryhtyä puheliaaksi. Meikä kotiin paikkailemaan itseään, kunhan on kiittänyt pikku kusipäätä.” Hän nyhjäytti päällään kohti Keren sivummalla vehtaavaa ruskeatukkaa, marssien sitten tämän luo kasvoillaan yhä huvittunut virne.
Pistävä katse loikki Keren ja Felician välillä, ja blondi kukkakeppi hymähti.
”Menkää nyt ihmeessä panemaan siitä, kun on jo noin kuumat oltavat. Ja piiperö, kiitti vaan ongelmien keräilemisestä.” Sietämättömän hyväntuulisesti siinä hetken virnisteltyään hän puri hammasta, ja ryhtyi tutkimaan ihastuttavaa haavaansa, joka lirutteli verta miehen kättä pitkin lattialle saakka. Palanen ruskeaa lasia oli uponnut melko syvälle, eikä ollut mitään takeita siitä ettei nahassa olisi useampiakin siruja, sillä veren alta ei nähnyt mahdollisia muita haavoja tarpeeksi selkeästi. Lisäksi Skyestä alkoi tuntua omituisen kevyeltä, ja liiankin viileältä.

[luvassa täyttä skeidaa, sillä ei tekisi mieli pätkääkään kirjoittaa]

Cuivre ei onneksi käynyt verileikkiin mukaan, se vain löi jonkun tajuttomaksi ja taisi ehdotella pois lähtöä. Tappelun nujakka näytti olevan ohitse, ainakin tältä näkymältä. Pari pystyssä pysyvää alkoivat penkoa toisten taskuista tavaroita, joita voisi hyödyntää omaan käyttöön. Kere hymähti sirosti Marraskuun sanoille, ja jatkoi jalkatyöskentelyään toivon saavansa pikkuhiljaa vastakaikua. Ei Kere kauaa jaksaisi flirttailla jääkimpaleelle, jos se ei edes vähän sulaisi tuon käsittelyiden alla.
"Juuri sinä, vaikutat juuri sellaiselta henkilöltä, joka suunnittelee mitä tapahtuu mutta pysyy itse suunnitelmiensa ulkopuolella."
Kere sanoi ja kiinnitti sitten huomionsa sirkuksenjohtajaan, tai mikälie olikaan.
"Onneksi sin et pelkää minua, edes sutena."
Kere sanoi lämpimällä ja jo äärimmäisen vihjailevalla sävyllä miehelle. Jalkaliike pysähtyi, kun Skye saapui paikalle virnistellen. Skyelle tuo vain kohotti hämmästyksissään toista kulmaansa, ja katsoi sitten kujeilevasti hymyillen taas sirkuksen johtajaan.
Miten olis?
Nainen vihjaili ruumiinkielellään.