Tulevaisuudennäkymiä

{ei se jätä, vastailen kyllä mutta aika lyhyitä saattaa tulla]

Niin se Kere sitten naistenhuoneelle katosi, meinasi pyytää myös Feliciaa mukaan, mutta ajatteli kerrankin niitä muita hameväen edustajia.
"Toistaiseksi ulkona, kulti."
Tuo sanoi ja yritti hipaista sormellaan miehen leukaa, ja vinkkasi samalla flirttailevasti silmäänsä. Parilla askeleella tuo oli naistenhuoneesta sisälle astellut. Tällä hetkellä siellä ei kukaan ollut. Kere pesi kätensä, kasvonsa kun oli aluksi käynyt tarpeillaan. Hiuksiaan tuo pörhötti hieman, ja nosti korsettia ylemmäs kun isku yritys oli vain Felicialle tarkoitettu.
Salista kuului jotakin kolinaa, ja niimpä nainen hiipparoi sinne katsomaan, mikä oli käynnissä. Tullessaan ovesta ulos, sai joku juuri turpiinsa Skyeltä. Felician selän taakse tuo nainen kipitti, kurottautui korvan luokse kuiskaamaan varmistettuaan ensin ettei tuo pelästyisi.
"Onnistuitko jo haastamaan riitaa? Jos onnistuit, voin varata huoneen jonne liueta."
Samalla Kere yritti hivellä miehen selkää vihjailevasti.

Jaaha..Vai että tällaista tänään..Kere lähti vessaan ja Felicia mukana. Paitsi, ennenkuin Marraskuu otti ja lähti, tuo päätti nyysiä pienen kulauksen Cuivren arvokkaasta mallasjuomasta. Cuivre katsoi hetken pöytää, jossa tuoppi oli ollut ja sitten melkoisen kylmästi teennäisesti olutta maistelevaa Feliciaa. Silti tuo pysyi rauhallisena ja nyökkäsi kiitokseksi, saadessaan oluensa takaisin. Mustakaapu otti kulauksen juomaa, Marraskuun viipottaessa tiehensä. Ah, ihanan rauhallista, kun petotyttö ja omituinen brunette olivat poissa. Enää nuo kaksi melko hiljaista herraa olivat jäljellä. Skye oli hyvää seuraa, ei liian puhelias tai pirteä. Sellainen sopivan yrmy ja veemäinen. Cuivren mielenkiinto Feliciaa ja Kereä kohtaan karisi nyt täysin vessareissun alettua. Aivan vamasti Keren aika helppo kiertää joku onneton mies pikkusormensa ympärille, sen verran oli naisessa itsevarmuutta ja näköä.
Cuivre täytti piippuaan erikoisella sekoituksella jotain kuivattuja rehuja ja risuja, joita hän mielellään poltti. Miten helppoa olisikaan vain sytyttää tuli sormesta, mutta se voisi olla epäilyttävää. Mustakaapu ei mielellään näyttänyt omia taitojaan, mutta toisaalta oli hyvin työlästä kaivaa tuluksia esiin repusta. No, olkoot..Tuskin blondi hehkuttaisi asiasta sen enempää. Tupakan tullessa tarpeaksi lähelle Cuivre napsautti hieman sormiaan ja peukalon, etu- ja keskisormen väliin tuli pikkuinen liekki, jolla Cuivre sytytti tupakan. Samalla tulella Cuivre sytytti myös oman piippunsa. Hetken aikaa mustakaapu pössytteli rauhassa ja puhalteli mietteliäänä savua ulos, kunnes Skye hieman puhui Cuivrelle. Cuivre katseli blondia jääsilmillään melko tyynenä ja vieläkin puhumattomana, mutta vähän miekkonen hymyili Skyen sanoista. Tosiaan, joidenkin tyyppien äänestä nyt sai vaan päänsärkyä, vaikka henkilö oli muuten ties kuinka rakastettava. Näin kävi aika usein mustakaavun elämässä.
"Sellainen olen.."
Cuivre totesi lopulta jylhällä äänellään ja otti kulauksen olutta, katsahtaen sivusilmällä Marraskuuta. Jaaha..Herra oli nähtävästi ärsyttänyt itseään hieman isompaa roikaletta, joka ei selvästi pitänyt Felician olemassaolosta. Cuivre laski oluttuopin ja piipun hetkeksi pöydälle, samalla kun tunsi olallaan taputuksen ja kuuli Skyen sanat. Cuivresta lähti vain jokin "hmm"- äännähdys, josta ei paljoa selkoa saanut. Pitäisikö mustakaavun istua ja antaa muiden hoitaa riehumisen? Itseasiassa se oli yleisin tapa, mitä Cuivre teki, mutta hän voisi kerrankin olla nuori kapinallinen ja kuullessaan pikkuisen kapakkatappelun alkavan, Aamutähti nousi seisomaan ja kumartui samantien, väistäen ilmassa sujahtavaa oluttuoppia, joka osui seinään ja rikkoutui siihen, valuttaen ruskean sisältönsä maahan. Jaaha..Cuivre lähti rauhallisin askelin kävelemään taistelupaikalle. Ensimmäistä lähellä olevaa tyyppiä mustakaapu tarrasti ranteesta ja pienoisen rutinan saattelemana katkaisisi luun, iskien voimakkaalla potkulla tyypin samantien kauemmas. Silti, vaikka tappelusta innostuneita idiootteja tuli paikalle enemmän, mustakaapu säilytti rauhallisen ja hiljaisen olemuksensa, rusikoiden kuitenkin vihulaisiaan kuolettavan nopeasti ja tarkasti.

Marraskuu kohotti huvittuneena molempia kulmiaan Keren kutsuessa häntä 'kultiksi', mutta päästi kurkustaan kehräystä etäisesti muistuttavan kurahduksen tytön hipaistessa hänen leukaansa, nauttien täysin siemauksin saamastaan huomiosta. Se juovutti häntä paremmin kuin parhainkaan viini, eikä jättänyt edes järkyttävää jysäriä. Marraskuu oli nimittäin immuuni moraalikrapulalle.
Lienikö se näinollen vain yhdistelmä alkoholihumalaa ja mielihyvähumalaa, mutta edes seistessään siinä, edessään kolme miestä, joiden paskassakin luultavasti oli vaarallinen aura, sirkustaiteilija ei osannut päästää irti naiivista kuvitelmastaan, että oli kuolematon.
Hän tiesi, uhkapelurin pulaanjättämättömällä vaistollaan, että oli turvassa, muiden ulottumattomissa, koskematon.
Ja niin säälimätön huumorintaju kuin Sattumalla ja Tarkoituksella olikin, ne jälleen sallivat Marraskuun olla oikeassa ylittämättömässä itseriittoisuudessaan. Ruskeatukka ehti nähdä vilahdukselta yllättyneen ilmeen yhden korston kasvoilla, ennenkuin luiseva, mutta yllättävän voimakas - ja Marraskuu tiesi tämän kokemuksella - nyrkki pakotti perunanmallisen nenän syvälle kasvojen sisään.
Vaikutus oli hieman vastaava, kuin heitettäessä kanisterillinen puhdistettua bensiiniä nuotioon. Pian kukaan ei enää muistanut - tai piitannut - kuka löi ensin, kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä niin kauan, kuin heidän nyrkkinsä vain tekivät kontaktia edes jonkin kanssa.
Aamutähtikin liittyi kahinaan, omalla hiljaisella ja eittämättömän vaikutusvalaisella tavallaan, ja hoikka blondi pisti kampoihin kuin riivattu.
Marraskuu nuolaisi jälleen huuliaan kielenkärjellään melkein mietteliäänä ja kohotteli kulmiaan hilpeän riemastuneena. Kädet nätisti selän taakse niputettuina hän perääntyi kauemmas myrskyn silmästä ja istahti sitten elegantisti seinän viereen työnnetylle pöydälle, toinen jalka siististi ristissä toisen päällä, kädessään edelleen se drinkki, joka koko sotkun oli pannut aluille, leuka kohotettuna kuin aatelisella, joka seuraa laadukasta oopperaa, tai harvinaisen viihdyttävää teatteriesitystä.
"Ja maailma kuin näyttämö. Kuinka kurjia ovatkaan nuo, vailla kärsivällisyyttä."
Hän letkautti nauraen ääneen, kohottaen lasiaan pilkalliseen maljaan juuri, kun Kere palasi. Marraskuu näki tytön silmänurkastaan ja hymyili tälle herttaisesti.
"En usko, että sille on tarvetta."
Ruskeatukka siemaisi nautinnollisesti lasistaan ja nojasi sitten leukaa kämmeneensä, kyynärpää ristissä olevan jalan polvella, katse seuraillen verrattoman huvittuneena riehuvaa taistelua.
"Tilanne näyttää olevan oikein taitavissa käsissä."
Hän nauroi taas, olkapäät kevyesti nytkähdellen. Jotenkin mies onnistui antamaan vaikutelman, että oli suunnitellut kaiken etukäteen, kuin jonkinlaiseksi kostoksi kahdelle muukalaiselle jostain teosta, jota vain Marraskuu piti syntinä. Sillä totuushan oli, ettei ruskeatukka ollut tyytyväinen noilta saamaansa kohteluun.
Oliko asia sitten näin vai ei, sitä tuskin pystyi kukaan perustellusti kertomaan.

Skyen laihoilla kasvoilla väikkyi sietämättömän onnellinen virne, kun hän huomasi aloittamansa nujakan roihahtavan koko paikan laajuisiksi pieksäjäisiksi. Jotain sellaista hän oli toivonutkin, sillä hauskuuden lisäksi hän nyt sattui olemaan parempi yleisessä kaaoksessa kuin kaksintaisteluissa.

Korsto jonka nenän paikalla oli nyt verinen möykky hoiperteli taemmas, ja tämän pitkänhuiskea – ei kuitenkaan pidempi – ystävä hyökkäsi surutta blondin kimppuun nyrkit pystyssä. Hän ei kuitenkaan päässyt tarpeeksi lähelle lyödäkseen, ennen kuin raskastekoinen kengänkärki rusautti miekkosen leuat yhteen.
Kylkeen osuva tuolinjalan palanen muistutti, että tappelu tosiaan oli levinnyt tehokkaasti. Siitä ei ollut täyttä varmuutta, urahtiko Skye kivusta vai naurahtiko hän, mutta ehdoton totuus oli se että takaapäin yllättänyt sai polvensa hajalle.

Nähdessään silmäkulmastaan Cuivren tappelemassa – ei, taistelemassa, muuten tuota tyynen rauhallista eliminointia ei voinut nimittää – hän nauroi yllättävän kovaan ääneen, väistäen leukaansa kohti tulevan nyrkin samalla kun vetäisi viimeiset henkoset syöpäkääryleestään ja vippasi sen tarkasti kohti sivummalla istuvaa Feliciaa ja tämän lasia. Jäämättä katsomaan osuiko, hän upotti toisen kätensä pikaisesti perstaskuun, ja seuraava uhri saikin sitten tylpistä metallipiikeistä vatsaansa.

Ulkopuolisista se olisi näyttänyt mielettömältä, kun väkeä lakosi ja hetki sitten ystävällisellä drinkillä olleet liittyivät aloitettuihin turpakäräjiin ja päätyivät hakkaamaan toisensa. No, paikka oli niitä joissa Skye kävi silloin tällöin, ja niissä paikoissa oli aina väkeä jotka halusivat upottaa rystysensä jonkun lihaan tai saada itselleen mustan silmän. Baarimikko oli piiloutunut aikaa sitten tiskinsä taakse, ja kokemuksesta anorektikonalku tiesi, että tajuttomiksi jääneet ryövättäisiin ”korvausten” nimissä.
Siinä olikin lisämotivaatio muussata vastustajat. Kun kerrankin oli rahaa, hän ei halunnut hävitä sitä ihan heti.
Tuolilla tajun kankaalle kajauttaminen ja kuristusotteeseen joutuessaan toisen pureminen poispääsyn helpotukseksi kuuluivat kuitenkin hänen normaaliin, vimmaiseen tapaansa pitää hauskaa. Ja hauskaa hänellä olikin: Skye hymyili kuin mielipuoli, ja nauroi joka kerta kun joku pääsikin yllättämään hänet ja lisäämään yhden ruhjeen tai mustelman edellisten sekaan – joutuen sitten vastahyökkäyksen kohteeksi ja suurimmassa osassa tapauksia tajuttomaksi.

Mutta kun viimeinen Felician ahdistelijoista ilmestyi hänen viereensä, lyöden jostain nappaamansa pullon rikki ja sohaisten sen sitten jonkun seireenin selkään Skyen hymy hyytyi. Hän ei pitänyt teräaseista. Suurimmaksi osaksi koska ei itse niitä käyttänyt, ja koska pitkiä ja teräviä lasinsälöjä ei voinut torjua kädellä.
Kaiken kukkuraksi joku pullotyypin kaveri tarttui kiinni hänen hiuksistaan, ja nykäisi laiheliinin pois tasapainosta. Kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt saada kurkkunsa auki, mutta onnekas, refleksinomainen käsillä suojautuminen saikin luovan aseenkorvikkeen uppoamaan hänen käsivarteensa. Kahden sekunnin ajan siniharmaat silmät mulkoilivat kellanvihreitä, ja sitten blondi repäisi kätensä toisen leukaan, saaden sälön napsahtamaan irti pullosta ja jäämään hänen lihaansa.

Felician ahdistelija oli maassa, ja Skye tönäisi kyynärpäällään toisen irti itsestään, kohti lähistöllä riehuvaa Cuivrea. Pieni apu olisi tarpeeseen, jos nyt hiljainen haluaisi hieman hengästynyttä ja vertavuotavaa kättään pitelevää auttaa.

Kere naurahti, vetäisi itselleen tuolin vastapäätä sirkustirehtööriä ja istuutui sille. Käsillään nainen nojasi pöytään ja leuan tuo pani kämmeniensä varaan. Käsivarret Kerellä tekivät Vmuodon vääripäin, ja siksi tuo paljasteli autuaasti Herra Sirkuksenjohtajalle naisellisuuksiaan. Se oli tarkoituskin.
"Eikö kaksin olo kiinnosta, herra sirkuksenjohtaja."
Nainen sanoi katsoen lumoavasti vedenvärisillä silmillään tuohon olentoon. Sitten katse kääntyi takaisin tappelupuolelle.
"Suunnittelitko tuon?"
Nainen sanoi katsoen rähisevää kapakkaa ja epätoivoista johtajaa.

Hiljainen mustakaapukin tuli rytäkkään mukaan, yhtä rauhallisena kuin olemuksensa se 'taisteliä kuin oikea soturi. Olikohan mustakaapu soturi vaiko ei? Se ei oikeastaan varastelevaa Kereä kiinnostanut, sillä rahakkaalta ei tuo Cuivre näyttänyt. Yhä tappelun rytäkkään keskittyen nainen yritti pöydän alla hivellä Felician jalkaa jalallaan, sisäpohjetta pikemminkin. Vihjailu kävi entistä suur eleisemmäksi, mitä enemmän Kere joi drinkkiään. Tappelu oli todella laajentunut, ja yksi apalnen tuolista lensi heitä kohti, sen Kere nappasi ilmasta ja viskaisi taakseen. Kohta leikki muuttui tuolla veriseksi, ja valitettavasti Skye sai kätensä osuman.
"Harmi, että jalkani on kipeä. Olisi kiva likkiä sutta ja katsoa miten nuo reagoisivat.."
Kere sanoi jatkaen jalallaan toisen hivelyä, jos ylipäätänsä oli alunperin siinä onnistunut.

Hiljainen ja jylhä vaeltaja ei juuri pitänyt taisteluista. Oikeastaan, hän mieluummin poistui paikalta, kuin jäisi nujakoimaan, vaikka kokenut soturi olikin. Mutta joskus oli tehtävä päivän hyvä työ ja hieman autettava muita, vaikka se tarkoittaisi luiden murtamista ja muiden rusikoimista. Cuivre oli rauhaa rakastava miekkonen, joka mielellään samosi metsässä. Tällainen kapakkatappelu otti kieltämättä vähän hermonpäälle ja sai Cuivren kärsivällisyyden venymään äärimmilleen. Pitä pidemmälle taistelu venyi, sitä enemmän Cuivre alkoi ihmetellä, miksi he enää tappelivat? Marraskuu ja Kere eivät tuntuneet kiinnittävän enää mitään huomiota koko asiaan. Hei, kukkakeppi ja mustakaapuhan olivat tulleet auttamaan porukan ongelmanuorta, Marraskuuta, ja nyt lähinnä tuo oli keskittynyt irstaaseen kanssakäymiseen Keren kanssa. Sopimatonta. Viimeinen kerta kun Cuivre teki yhtään mitään kenenkään muun takia.
Näitä hulluja riitapukareita kyllä riitti molemmille aika reippaasti. Onneksi suurin osa oli päissään ja lisäksi erittäin huonoja taistelijoita, joten Cuivrelta homma sujui aika leppoisasti. Cuivren liikkeet olivat hyvin nopeita, tarkkoja ja tehokkaista. Mustakaapu liikkui melkein kuin tanssien, iskien joko nyrkeillään tai voimaikkailla jaloillaan vihulaisia. Miekkosella oli jopa aikaa vähän katsella ympärilleen, muiden baarissa olijoiden toimia. Baarimikko oli katsonut parhaaksi vain vetäytyä taistelukentältä ja liueta turvaan baaritiskin taakse. Skye tuntui enemmän nauttivan itse tappelusta ja satuttamisesta, kuin ritarillisesta ajatuksesta, että suojelisi heikompiaan. No eivät kaikki voineet olla sankareita. Kukapa tässä porukassa muka olisi?
Kaikki ei kuitenkaan aina sujunut suunnitelmien mukaan, edes Cuivren ah-niin-suunnitellussa elämässä. Hän oli tähän asti tottunut ettei yhdelläkään noista perunanuijista ollut teräaseita, lähinnä vain surkeat taitonsa. Cuivre tunsi vihlovaa ja nopeaa kipua kehossaan, saadessaan viillon kylkeensä. Se ei ollut syvä, mutta se oli pitkä ja poltteli hieman, vaikkei ollut pahin haava, mitä Cuivre oli saanut. Mutta kipeää se teki. Cuivre tarrasti puukkomiestä paidankauluksesta ja yllättävän ärtyneenä heitti läpi lähimmän ikkunan. Kyllä, nyt mustakaapu oli kiukkuinen. Paha virhe. Verta tipahteli jonkun verran haavasta, mutta se ei estänyt Cuivren liikkumista ja tappelua oikeastaan ollenkaan.
Melko tarkkaavaiset vampyyrinpuolikkaan aistit haistoivat myös toisen verenlähteen, joka tuli blondista. Vihainen ja vähän liiankin innokas taistelukoira oli saanut pitkän haavan käteensä jostain rikkinäisesta lasipullosta. Mustakaapu havahtui, Skyen tönäistessa jonkun onnettoman sielun kohti Cuivrea. Cuivre vastasi asiaan potkaisemalla uhrin maahan ja lampsi sittenkin pitkin askelin Skyen luokse, rusauttaen matkalla jonkun Skyeä uhkaavan ukkelin naaman uuteen uskoon.
"Ehdotan lähtemistä tästä paikasta.."
Cuivre mutisi iltansa pisimmän lauseen.

Särkyvien nenien, raajojen, astioiden ja miehisten ylpeyksien sekametelisopan keskeltä sitä alkoi olla jo vaikea kuulla, mutta Marraskuu hyräili hilpeänä hajanaisia katkelmia monien tuntemista lauluista, aloittaen uuden sujuvasti sitä mukaan, kun unohti miten edellinen jatkui. Teatteriesityksen sijaan mies näytti nyt seuraavan jonkinlaista irvokasta versiota latotansseista, eikä edes hätkähtänyt, kun suurimmaksi osaksi tyhjä pullo sälähti sirpaleiksi seinälle vain kyynärän verran ruskeiden semikiharoiden peittämän ohimon yläpuolella, pisaroiden meripihkan värisen kasteensa huntuna ilakoivan sirkustirehtöörin hiuksille.
Hän nauroi ilahtuneena ja oli likellä läikäyttää vielä puolitäyden lasillisensa syliinsä.
"Kaksin kaunihimpi, kolmisin bileet."
Marraskuu siteerasi Kerelle virnuillen, mutta sävystä oli mahdoton päätellä mitä mies sanoillaan itseasiassa tarkoitti. Jälleen hän kohotti lasiaan, tällä kertaa tarkastellakseen säälittävästi savuavaa tupakan tumppia, joka siihen oli laskeutunut. Varovasti, ikäänkuin olisi pelännyt kuolleen syöpäkääryleen puraisevan, mies noukki sen lasistaan ja nyrpisti nenäänsä, ennenkuin antoi sen pudota takaisin ja nakkasi sitten koko hoidon hieman nyreänä jonnekin pahiten riehuvan taistelusumakkeen yleiselle suunnalle.
"Minäkö?"
Marraskuu siirsi katseensa lasinsa laskeutumispaikasta jälleen Keren puoleen, osoitti itseään muka hämmentyneenä ja räpäytti silmiään luonnottoman viattomasti. Siitä huolimatta omahyväisyys ei olisi voinut miehestä selkeämmin paistaa, vaikka sana olisi tatuoitu kirkkaanpunaisella arial-fontilla tuon otsaan.
Mitään hän ei kuitenkaan myöntänyt kääntyessään jälleen katselemaan taistelutannerta, jonka tatamina toimi nyt miltei rikkumaton matto tajuttomia ruumiita. Marraskuu ei ollut yllättynyt havaitessaan, että sekä Blondie että Aamutähti olivat vielä tolpillaan. Keren jalanliike sai miehen hihittämään hiljaa, kun tämä kumartui lähemmäs, painaen otsansa tytön otsaa vasten.
"Jos nuo näkisivät sinut sutena, he pakenisivat, eikä minun pikku ritareilleni sitten jäisi mitään, mihin teroittaa miekkojaan."
Jälleen hän nauroi suoristautuessaan, ehkä lähinnä itselleen, tai tilanteen absurdiudelle yleensä, väliäkö sillä. Hetken näytti siltä, ettei Marraskuun maailmaan mahtunut mitään muuta, kuin pienimuotoinen maailmanloppu, jota tuo tuijotti ikäänkuin lumoutuneena, ennenkuin äkisti tuntui menettävän mielenkiintonsa ja keskittyi sitten katselemaan Kereä, yksinkertaisesti vain katselemaan, sanomatta sanaakaan.

Skye veti syvään henkeä, ja puhalsi sitten ilmat keuhkoistaan terävänä suhinana huuliensa välistä. Vaikutti hyvin vahvasti siltä, että pieni rähinätuokio oli ohitse. Hänen käteensä sattui ihan jumalattomasti, mutta siitähän blondi ei välittänyt – hänellä oli aina ollut outo, välinpitämätön tai hyväksyvä asenne kipua kohtaan. Sen verran kokemusta hänellä oli, ettei lähtenyt nyppimään isoa lasinsirua irti ennen kuin pääsisi paikkaan jossa voisi saman tien sitoa raajan pakettiin. Ei yhtään ylimääräistä verenvuotoa, kiitos.

Cuivre tyrmäsi hänen tönäisemänsä ukon, ja toisenkin siinä sivussa, jättäen heidän kahden lisäkseen pystyyn ehkä seitsemän tyyppiä – sivustakatsojat unohtaen. Kaikki olivat kuitenkin melko tyytyväisiä mustiin silmiinsä ja ilkeisiin ruhjeisiinsa, joten tappelu loppui yhtä nopeasti ja mutkatta kuin oli alkanutkin. Ja samassa kun baarin työntekijät ja jotkin sivustakatsojista sen tajusivat, he ryntäsivät tyhjentämään tajuttomien tai liikuntakyvyttömien taskuja.

Naurahtaen hiljaa Skye tönäisi nyrkkirautansa takaisin taskuun, ja irvisti saman tien lasinsälön muljahtaessa hänen lihassaan liikkeen seurauksena. Siniharmaat silmät tavoittelivat haltian – hän oletti että Cuivre oli haltia, mutta ei sitä ikinä tietänyt varmaksi – omia, ja anorektikko muksautti tätä vasurillaan leikillään käsivarteen.
”Hiton hyvä nujakka”, hän virnisteli kuin mikäkin pikkukakara joka oli juuri leikkinyt itsensä näännyksiin, ja nauroi hetkisen.
”Mitään tarvetta ryhtyä puheliaaksi. Meikä kotiin paikkailemaan itseään, kunhan on kiittänyt pikku kusipäätä.” Hän nyhjäytti päällään kohti Keren sivummalla vehtaavaa ruskeatukkaa, marssien sitten tämän luo kasvoillaan yhä huvittunut virne.
Pistävä katse loikki Keren ja Felician välillä, ja blondi kukkakeppi hymähti.
”Menkää nyt ihmeessä panemaan siitä, kun on jo noin kuumat oltavat. Ja piiperö, kiitti vaan ongelmien keräilemisestä.” Sietämättömän hyväntuulisesti siinä hetken virnisteltyään hän puri hammasta, ja ryhtyi tutkimaan ihastuttavaa haavaansa, joka lirutteli verta miehen kättä pitkin lattialle saakka. Palanen ruskeaa lasia oli uponnut melko syvälle, eikä ollut mitään takeita siitä ettei nahassa olisi useampiakin siruja, sillä veren alta ei nähnyt mahdollisia muita haavoja tarpeeksi selkeästi. Lisäksi Skyestä alkoi tuntua omituisen kevyeltä, ja liiankin viileältä.

[luvassa täyttä skeidaa, sillä ei tekisi mieli pätkääkään kirjoittaa]

Cuivre ei onneksi käynyt verileikkiin mukaan, se vain löi jonkun tajuttomaksi ja taisi ehdotella pois lähtöä. Tappelun nujakka näytti olevan ohitse, ainakin tältä näkymältä. Pari pystyssä pysyvää alkoivat penkoa toisten taskuista tavaroita, joita voisi hyödyntää omaan käyttöön. Kere hymähti sirosti Marraskuun sanoille, ja jatkoi jalkatyöskentelyään toivon saavansa pikkuhiljaa vastakaikua. Ei Kere kauaa jaksaisi flirttailla jääkimpaleelle, jos se ei edes vähän sulaisi tuon käsittelyiden alla.
"Juuri sinä, vaikutat juuri sellaiselta henkilöltä, joka suunnittelee mitä tapahtuu mutta pysyy itse suunnitelmiensa ulkopuolella."
Kere sanoi ja kiinnitti sitten huomionsa sirkuksenjohtajaan, tai mikälie olikaan.
"Onneksi sin et pelkää minua, edes sutena."
Kere sanoi lämpimällä ja jo äärimmäisen vihjailevalla sävyllä miehelle. Jalkaliike pysähtyi, kun Skye saapui paikalle virnistellen. Skyelle tuo vain kohotti hämmästyksissään toista kulmaansa, ja katsoi sitten kujeilevasti hymyillen taas sirkuksen johtajaan.
Miten olis?
Nainen vihjaili ruumiinkielellään.

Cuivren vakavilta ja kalpeilta haltiankasvoilta pystyi lukemaan yhden ainoan lauseen; "Painukaa helvettiin". Pikkuhiljaa alkoi tummanpuhuvaa lyhtypylvästä ärsyttämään osaamattomat tappelukaverit. Oli paljon antavampaa taistella jotakuta vastaan, joka todella osasi. Silloin pystyi todella kehittymään, näkemään itsensä vahvuudet ja heikkoudet. Mutta nämä mitään osaamattomat turvenuijat olivat pelkkää räkäistä ja humaltunutta porukkaa. Typerää..Cuivren kylmät, jäiset silmät seurasivat jokaista vielä pystyssä olevaa tapausta, joista tuskin olisi enempää ongelmia..Muutamat olennot vielä seisoivat jotenkin tolpillaan, mutta he eivät kai uskaltaneet tai viitsineet haastaa Skyen ja Cuivren kaltaisia mahtimiehiä. Olihan se ihan fiksukin veto, koska seuraavaksi Cuivre olisi kai polttanut koko paikan maan tasalle, ihan vain sen takia, että alkoi pikkuhiljaa ärsyttää. Koska jokainen siis oli ruhjeisiin tyytyväinen eikä halunnut enempää, loput selviytyjät alkoivat tonkia kaadetuilta kavereiltaan rahapusseja ja muuta jännää. No ainakin rauha oli palannut takaisin paikkaan. Ihanaa, loistavaa, onnellista. Kaikki oli siis paremmin kuin hyvin. Vähän sivusilmällään Cuivre katsahti Marraskuuta ja Kereä. Eivätkö nuo kaksi, tai oikeastaan Kere, kyllästynyt ollenkaan? Molemmilla oli kiima päällä enemmän tai vähemmän. Cuivre oli äärettömän tyytyväinen, ettei Kere ollut valinnut kohteekseen häntä. Olisi äärettömän julmaa lyödä naista. Cuivre ei ollut kiinnostunut millään aseteella jostain yhden yön nautintoa tavoittelevasta, säälittävästä ja puutteesta olevasta tapauksesta.
Mustakaapu naksautti niskojaan ja oli tekemässä lähtöä, kun kuuli ja tunsi Skyen reviirillään, hengittämässä Cuivren ilmaa ja muutenkin liian lähellä. Skye koski Cuivreen! Siis katastroofi. Mustakaapu katsoi itseään pikkuisen lyhyempää tikkua hyvin kylmästi ja voisi melkein kuulla tämän huulten välistä vihaisen "Murr" äännähdyksen. Cuivre ei pitänyt kosketuksesta.
"Hmph..Niin kai.."
Cuivre mutisi ja katsahti jälleen Marraskuuta, Skyen nyökätessä päällään pretty boyta kohti. Cuivren raskaat askeleet kopisivat puisella, hieman veren täytteisellä lattialla, miehen liikkuessa kuin varjo Skyen perässä. Tuo katsahti kylmästi ja tunteettomasti Marraskuuhun ja Kereen, nyökäten hieman kiitoksensa hyvin ongelmiin johtavasta seurasta. Vasta nyt Aamutähti muisti, että tikkublondilla oli haava. Pahus. Se oli unohtunut kokonaan. Imelän veren ja alkoholin sekoituksen haju leijaili haavasta Cuivren nenään ja tämä katseli haavaa.
"Näytä haavaasi.."
Cuivren ääni oli edelleen tasainen ja rauhallinen, mutta samalla jotenkin myös käskevä. Cuivrelle kun ei sanottu ei.

Loppuiko tappelu, vaiko ei, sillä ei Marraskuulle enää ollut juurikaan merkitystä. Se, että se oli alkanut, oli ilahduttanut häntä rajattomasti, ja jonkin aikaa yleisen kaaoksen katseleminenkin oli ollut elähdyttävän viihdyttävää, mutta yllättävän nopeasti koko touhu menetti viehätyksensä, näiltä ihmisraunioilta puuttui mielikuvitus kokonaan, he vain rusikoivat mitä tahansa eteen sattui millä tahansa eteen sattuvalla.
Veikeästi hymyillen ruskeatukka katseli Kereä, napauttaen sitten varoittamatta jalkansa yhteen, niin että naisen oma väistämättä jäi niiden väliin jumiin, joskaan ei niin lujasti, että elettä olisi voinut erehtyä pitämään vihamielisenä, oikeastaan päinvastoin.
"Aijai, sinähän saat minut kuulostamaan kauhealta pahikselta."
Marraskuu nauroi, kuin olisi juuri murjaissut hyvänkin vitsin ja päästi sitten tytön jalan vapaaksi, nojautuen edelleen hiljaa hykerrellen eteenpäin, kurottaen silittämään keveästi toisen virheetöntä poskea.
"Jos hyökkäisit kimppuuni, vapisisin pelosta."
Hän vastasi, eikä hävinnyt äänensävyssä Sudensilmälle piiruakaan. Jokin pitkänhuiskea ja vaaleahiuksinen ilmestyi häälymään jonnekkin näkökentän rajamaille miehen kumartuessa vielä hieman lähemmäs, niin, että saattoi suudella Keren otsaa, ellei tuo liikahtanut minnekään.
"Kateellinen?"
Marraskuu räpäytti teennäisen herttaisesti silmiään Skyelle suoristautuessaan ja liukuessaan alas pöydältä omille jaloilleen. Hetken mielenjohteesta hän asteli Keren tuolin taakse ja ojensi kätensä kietaistakseen ne tytön olkapäiden ympäri.
"Mitä sinä minua kiität? Sinähän se ensimmäisen löit."
Mies virnuili matkien Skyen ilmettä taitavasti, kaivellen toisella kädellään taskustaan valkoisen, pitsireunaisen silkkinenäliinan, jonka turhamaisen yliteatraalisesti keikistellen ojensi kohti Blondieta, tehden häpeilemättömästi pilkkaa kaikkien suurten näytelmien pelastetuista prinsessoista.
"Sallinet vastaanottaa tämän kiitollisuuteni osoituksena, oi pelastajani."
Järkyttävän sokerikuorrutteinen ääni särähti viimeisen tavun äännyttyä, ja Marraskuu rähäti nauramaan ensimmäistä kertaa rehellisen pilkallisesti. Edelleen naureskellen hän vetäytyi Keren luota ja melkein tanssahteli pöytien ja ruumiiden välistä tiskille, jonka päälle akrobaattisen nokkelasti kipusi seisomaan ja esitti hieman ylidramatisoidun, mutta yhtäkaikki riipaisevan monologin eräästä kuuluisasta tragediasta, ennenkuin joku vihdoin tönäisi hänet alas.
"Ah, kopatkaa minut, ennenkuin pyörryn."
Mies räkätti itsekseen samalla, kun korjasi luunsa lattialta jo toistamiseen saman päivän aikana. Jotenkin hän ei osannut olla edes pahoillaan epäsuorasti aiheuttamistaan haavoittumisista. Mutta eivätpä näyttäneet haavoittuneetkaan olevan, joten miksi Marraskuun olisi pitänyt?

Tappelusta sivussa pysynyt parivaljakko vaikutti enemmän tai vähemmän kiimaiselta, ja Skyen ehdotus taisi olla turhaan ääneen lausuttu. Hän pudisti päätään, naurahtaen hieman iloisempaan sävyyn kuin jos ei olisi juuri päässyt riehumaan.
”Sitten tippaakaan. Vaadin enemmän laatua.” Sanomatta jäi, kumpi – Kere vai Felicia – oli epälaadukas. Ehkä parempi niin, ehkä ei. Hän ei kuitenkaan miettinyt sitä pahemmin.
”Hankit tekosyyn.” Toteamus oli todenmukainen, vaikka kysyä saattoi miksi laiheliini nyt edes tarvitsisi tekosyytä. No, oli hänelläkin periaatteensa – kuten että tappelua ei aloitettu täysin tyhjästä.

Felician onneksi hän ei jaksanut räjähtää pilkallisesta eleestä, vaan nappasi silkkinenäliinan itselleen. Seuraten ruskeatukan esiintymistä vain puolella korvalla blondi veti pariin kertaan syvään henkeä, tarttuen lasinsälöön aikeinaan nyhtää se irti ja käyttää nenäliina hätäsiteenä. Mutta kuin tyhjästä kuuluva käskevä ääni sai hänet hätkähtämään ja katsomaan Cuivreen.

Äskenhän tuo oli taas vaikuttanut ärtyneen häneen jostain kumman syystä. No, auttamisenhalu ei ollut mitenkään tuomittava asia, vaikkei Skye yleensä pitänyt siitä että joku sorkki hänen vammojaan. Nyt mies kuitenkin teki poikkeuksen, ja kohotti oikeaa kättään sen verran että tummatukalle oli esteetön näköala kyynärpään yläpuolella sojottavaan lasinsiruun. Olihan hänessä pari muutakin ruhjetta, yksi kyljessä ja toinen silmäkulmassa, mutta kaipa Aamutähti oli tarkoittanut tätä yksilöä.

”… usko että se osui mihinkään tärkeään. Pitää vain paketoida.” Hymähdys kohotti suupieliä hetken ajan, mutta katosi kohta. Vaikka Skye antoikin olettaa olevansa kunnossa, hänestä oli kohta vuotanut epämiellyttävä määrä verta. Ei hän pyörtymässä vielä ollut, mutta olo oli tavallista voimattomampi.

Vain hippusen nainen värähti jalan joutuessa puristuksiin. Kuitenkaan se hymy mikä Keren kasvoilla väijyi ei häipynyt mihinkään, kuitenkin taka alalla kutkutti sanat 'aamulla kaduttaa' jos mitään edes käy. No yleensähän nainen kiersi meihet kaukaa, kun ei jaksanut niiden kakslahkeisten alapäällä ajattelua, mutta minkäs sille voi jos puutteessa on? Ja Kerehän oli, puutteessa nimittäin.
"No hyvä, lupaan tehdä sen joskus toisten.."
Kere sanoi mukamas pettyneenä, muttas ajatteli miehen lausetta ennemminkinpervosti, kuin kirjaimellisesti. Hyökkäämis tapoja on niin monta, seksuaalisesti, fyysisesti jne. Suudelma otsalle sai naisen vain hymyilemään aika epäkeremäisesti. No jaa, mistä kukaan täällä tiesi millainen hän oikeasti oli. Tilanne kuitenkin oli ohitse, eikä tuo naisolento jaksanut keskittyä oikein mihinkään muuhun kuin Marraskuuhun. Niimpä miehen kadotessa, jäi nainen vai nojailemaan käsiinsä, mutta vilkaisi ylöspäin tuntiessaan kädet olkapäillään. Muuten tuo keskittyi vain vastpäiseen seinään mietteliäs ilme kasvoillaan. Siispä Kereltä jäi loukkaantuminen Skyen sanoista väliin.

Tilanne vaikutti järjettömältä ja koomiselta, sellaiselta ettei tiennyt, pitikö nauraa vai olla vakava. Vähän niinkuin söisi banaania pohjoisnavalla. Marraskuulla ja Kerellä oli jotain hieman epäsiveellisempää menoa. Mikseivät ne vain voineet hankkia itselleen huonetta, kaikki pääsisivät helpommalla ja vähemmillä silmävaurioilla. Marraskuun kaksimieliset vihjailut Kerelle eivät, ikävä kyllä, menneet ohi Aamutähdeltäkään. Joskus hän olisi ollut vain niin iloinen, jos ei kuulisi kaikkea häiritsevää ympärillään. Haltianaistit kun olivat mitä terävimmät. Pahus soikoon. Yhä enemmän Cuivre alkoi epäillä Marraskuun seksuaalista suuntautumista nenäliinatempun ja muutenkin hieman neitimäisen käytöksen jälkeen. Eihän se oikeastaan Mustakaavulle kuulunut, hänelle oli ihan yhden tekevää, millaisia suuntauksia muu väki harrasti. Se oli kyllä nätti nenäliina, ei siinä mitään. Siksi mustakaapu vähän ihmetteli, miksi Skye oli valmis tuhrimaan hienon silkkiliinan vereensä? No jaa..Ainakin Skye kuunteli Cuivrea, se oli positiivinen asia. Tikkublondin näyttäessä haavaansa kiltisti, Cuivre hiukkasen kumartui eteenpäin nähdäkseen haavan paremmin. Lasi törrötti haavasta, kuin kristallinpalanen purossa. Haava ei ollut vakava, mutta se vuoti verta aika lailla, joten helpostihan Skyelle tulisi verenpuutos. Mustakaapu näytti melkein nukahtaneet pystyyn, sen verran pitkään tuo katseli haavaa aivan hiljaisena paikallaan. Eihän Cuivre mikään kirurgi ollut, mutta sentään 300 vuoden elämänkokemus oli tuonut jotain fiksuakin. Varovasti Cuivre tarttui terävillä kynsillään lasinpalaan ja vetäisi sen pois haavasta. Samalla mustakaavun sormet polttivat kuin tuli. Se mitä luultavimmin sattui, mutta ainakin poltti bakteerit pois haavasta ja tyrehdytti verenvuotoa. Joskus oli ihan jännää olla tulen hallitsija.
"Se pitää vielä sitoa.."
Cuivre käveli takaisin baaritiskin luokse, johon hän oli jättänyt reppunsa. Outoa kyllä kukaan ei ollut varastanut hänen epäarvokkaita tavaroitaan, ei edes piippua, hurraa. Joten, Cuivre nappasi vielä kytevän piipun hampaittensa väliin ja repun käsiinsä, tullen takaisin Skyen luokse. Cuivrella oli kyllä sidetarpeita mukana, aika paljonkin, sillä hän ei itse niitä käyttänyt.

Sillä määrällä kulmankohotuksia kuin Marraskuu harrasti, oli ihme, ettei hänen toinen kulmakarvansa ollut pysyvästi sijoittanut itseään jonnekkin hiusrajan tuntumaan. Samoin voisi kuvitella toisesta suupielestä, siitä, jota hän käytti vinon virneen aikaansaamiseen.
Tällä hetkellä tuota jopa tavaramerkiksi kutsuttua ilmettä sävytti ripaus huvittunutta epäuskoa, kun mies lähinpään vaakasuoraan pintaan nojaten silmäili Blondieta tuon puhuessa laatuvaatimuksistaan.
Toiseen käteensä ruskeatukka oli jälleen pyydystänyt juoman, joka ei tosiaankaan ollut hänen omansa, ja toisella hän elegantisti kaivoi korvaansa.
"Jommankumman meistä pitäisi nyt varmaan loukkaantua. Kummankohan, mitä luulet, Sudensilmäseni?"
Liioitellun kepeästi puhuessaan Marraskuu oli palauttanut sormensa korvastaan ja tarkasteli nyt muka kovinkin kiinnostuneena mitä sen mukana oli tullut - eli ei mitään, jotkut kun tykkäävät huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan, kiitoksia vain.
Yllättävän kauan mies kuitenkin sai aikaa kulutetuksi jokaisen kyntensä huolelliseen tarkasteluun, ennenkuin kertakaikkiaan kyllästyi ja pamautti miltei tyhjäksi juomansa lasin pöytään niin voimakkaasti, että se sälähti kappaleiksi.
Siinä sitten, juomatta jääneen nesteen levitessä pieneksi lammikoksi tiskille, Marraskuu katseli antaumuksellisen pitkästyneenä pientä seuruettaan, joka mitä ilmeisimmin oli jo onnellisesti unohtanut hänen läsnäolonsa.
Tympääntyneesti huokaisten mies sitten palasi peukalot vyön alle tungettuna muiden luo ja istui luonteelleen uskollisena pöydälle, hyräillen itseään viihdyttääkseen rytmikkäitä ralleja ja lastenlauluja, pitäen tarkasti huolen, että oli mahdollisimman lähellä Kereä ilman että istui tuon sylissä.
Oli yllättävää huomata, että kerrankin Marraskuulla ei oikeastaan ollut mitään sanottavaa.

Skye oli jotenkin osannut odottaa Felician kommenttia hänen laatuvaatimuksistaan. Ehkä pitäisi vain cuivreilla ja leikkiä kuuromykkää.
Mutta eihän hänen luonteensa siihen taipunut.
”Kyllä, sinun pitäisi loukkaantua ja pahasti. Ehdotan katolta hyppäämistä”, hän murahti, yrittäen lopettaa laatuvaatimuksiensa harkinnan. Haluamatta jäädä vahingossa tuijottamaan Cuivrea tai Feliciaa arvioivasti, hän tipautti katseensa lattiaan ja tarkkaili lattialautojen naarmuja, kolhuja ja pinttyneitä tahroja sekä kaikkea sitä roskaa mitä siellä vaelsi. Todellakin, tuollaisella lattialla ei halunnut kulkea paljain jaloin.

Cuivre kumartui katsomaan hänen haavaansa, ja nyt blondilla oli mukava näköala tämän hienostuneisiin kasvoihin. Tietysti hän yritti katsella kaikkialle muualle, mutta se osoittautui hyvin vaikeaksi kun haltia vain tuijotti ja tuijotti ja tuijotti ikuisuuden ajan, niin keskittynyt ilme kasvoillaan että hän alkoi tuntea olonsa hämilliseksi.
Vihdoinkin tämä alkoi toimia, ja muitta mutkitta upotti kyntensä haavaan, nyppäisten lasinsirun pois – ja samalla Skye tunsi polttavan terävän kipupiikin kädessään. Vähemmästäkin herahti inhimilliselle olennolle kyyneleet silmiin ja suusta pakeni terävä huudahdus samalla kun hän nytkähti kauemmas Aamutähdestä.
”Mitä hitto sinä oikein teit?”

Skye rauhoitteli itsensä, ja hieraisi silmiään ennen kuin ryhtyi tuijottelemaan haavaansa. Niin, nyt siinä oli parin sentin pituinen palojälki, joka tuoksahti juuri kärventyneelle lihalle.
Hemmetin hienoa. Miksi kaikkien pitää nykyään olla jotain hiton maageja?

Cuivre oli hiipparoinut repulleen, ja Felicia oli palannut kiehnäämään Keren luo. Lasin rikki pamauttaminen oli jäänyt laiheliinilta näkemättä, eikä hän nytkään pahemmin välittänyt noiden kahden seurailusta.
Hän häväisi hienon silkkiliinan verellään, hieroen sillä kättään puhtaaksi. Niin, sen ison haavan vierellä oli pari pikkuista nirhaumaa, jotka eivät erikseen hoitoa tarvinneet.
Liina sai osakseen pari häijyä mulkaisua, kun se ei toiminut tarpeen vaatimalla tavalla kovin hyvin. Kaipa sellainen nätti kapistus oli viehkoa heiluttelua varten.

Cuivre oli taas päässyt puremaan piippuaan, kun Skye kääntyi kuhertelijoihin päin ja vilautti nyt auttamattomasti pilalle mennyttä liinaa.
”Pääset halvalla tällä kertaa. Vain liina nahkasi pelastamisesta.”

Hän ei itsekään tiennyt, miksi yhä haastoi riitaa. Paha tapa kai.

"taidanpa tästä varata huoneen ja häippäistä." Kere sanoi ja nousi seisomaan. Sitten tuo katosi pois.

//vedän Keren pois, jotta voitte jatkaa pelausta, jos inspi palaa, olenkso tervetullut takaisin?//

Jokseenkin Cuivre oli tottunut epäystävälliseen kohteluun. Niinpä niin. Haltian kirous, aina kun hän yritti vain olla fiksu ja filmaattinen ja auttaa muita, hänelle vai huudettiin ja häntä haukuttiin. Voi kun kiva. Eikä Skye ollut poikkeus. Blondi ei tuntunut tajuavan Cuivren apua, mutta se ei ollut yllättävää. Tuntui varmaan omituiselta, jos joku ihan yllättäen polttaisi käteen palovamman, ainakin melkein. Skyesta lähti aika hemmetinmoinen huudahdus ja tuo nytkähti samantien kauemmas. Eikä mitään kiitosta. Cuivre pohti vähän, pitäisikö alkaa tekemänä lähtöä, samalla kun kaivoi sideharsoa repustaan parantamisen jälkeen, mutta niitä ei taidettu enää kaivata. Skye oli keksinyt ihan kuningasidean pyyhkiä veret Marraskuun arvokkaaseen silkkiliinaan, jos nyt se oli Marraskuun. Tilanne oli mukavasti rauhoittunut; Marraskuu oli hiljaa, Kere oli luikkinut jonnekkin ja Skye oli lopettanut kiroilun ja mahtailun. Cuivre saattoi siis rauhassa polttaa piippuaan ja ajatella tulevia, ilman, että piti vahtia kolmea pässinpäätä koko ajan. Mustakaapu puhalsi pitkän savukiekuran ja katseli jäljelle jääneitä Marraskuuta ja Skyeä. Skyen iho haisi vähän palaneelle lihalle, mutta kyllä se kipu ja haju tuosta helpottuisi.
Mustakaapu päätti hieman lykätä lähtöään ja istua puiselle baarituolille, saman pöydän ääreen kuin Marraskuu. Eipä ollut soveliasta jättää herraa yksin. Cuivren kylmä, hiljainen katse seuraili molempia miehiä. Aikoisivatko nuo lähteä vai juoda vielä lisää? No Cuivrella ei ollut kiire, joten hän kohotti vähän kättään ja tilasi toisen tuopillisen olutta samalla. Paikan rauhallisuustaso nousi, kun ihmisiä ja muita olentoja alkoi olla liian krapuloissa tai muuten vain sekaisin, että voisivat enää juoda. Ehkäpä ilta-aurinko sai suurimman osan väestä hieman väsyneen oloiseksi, eikä suurelle juominkijuhlalle ollut enää käyttöä. Tosin osa saapui vasta nyt juomaan. Mustakaapu kohotti uudelleen oluttuopin huulilleen ja joi kulauksen.
"Mukavan rauhallista.."
Cuivre totesi kahdelle muulle oliolle.

// Kyllä se minulle käy //

[Tottakai, tottakai. Ihan vapaasti voi tässä pelissä tulla ja mennä, tämähän on avoin.]

Tosiasiana oli pakko myöntää, että Keren äkillinen poistuminen herätti Marraskuussa enemmän syvää pettymystä, kuin hämmästystä. Päätään lievästi kallistaen mies tuijotti viehkon naisen loittonevaa selkää ja pureskeli alahuultaan pohtiessaan itsekseen oliko tuon lähtö kenties jotenkin hänen syytään. Useimmiten vastaus olisi ollut kyllä, mutta tällä kertaa sirkustirehtööri ei katsonut tehneensä mitään liioitellun julkeaa. Kerelle ainakaan.
Mietteliäästi olkiaan kohauttaen hän kääntyi takaisin kovin miehiseksi käyneen seurueensa puoleen ja kalasti taskustaan kiiltävän, tummaluisen piipun, jonka huumaavasti tuoksuvan sisällön hän sytytti koreasti kaiverretusta tulitikkuaskista nappaamallaan tikulla.

Oikeastaan Marraskuu oli tarkoittanut kysymyksensä Skyen laatuvaatimuksista lähinnä retoriseksi, muttei voinut olla riemastumatta, kun Blondie itse varasti kunnian vastaamisesta.
"Tsk, opettelisit hieman nöyrää mieltä, poika."
Hän vastasi nauraen ja viskasi kuin kontrastina sanoilleen hyvinkin turhamaisella kädenliikkeellä muutamia iloisenruskeita hiussuortuvia silmiltään.
"Helmiä ei pidä uhrata sioille, miksi minun siis tulisi loukkaantua siitä, että sinä et halua minua?"
Julkean itseriittoisesti hymyillen Marraskuu nosti toisen jalan ristiin toisen päälle, tuki käsivartensa kohotettuun polveen ja asetti leukansa rennosti ristimiensä sormien päälle, kuin olisi istunut pelaamassa shakkia ja erinomaisen taktisen siirron jälkeen jäänyt odottamaan josko vastapelurilla oli tarjota mitään hänen arvolleen sopivaa vastausta.
Tavallaan uteliaana hän silmäili Cuivrea ja tuon hieman vähemmän hienovaraisia hoitomenetelmiä. Olipa hyvä, ettei noita siruja tarvinut nyppiä hänen lihastaan, verenvuodolle ei tulisi loppua!
Juuri kun ruskeatukka oli menettämässä kiinnostuksensa kokonaan, sai Skyen huudahdus hänet hätkähtämään siinä määrin, että oli likellä suistua jälleen alas pöydältä ja turvalleen lattialle. Ei kuitenkaan tällä kertaa.
Ennenkuin mies ehti kysyä, leijaili vieno palaneen lihan haju hänen nenäänsä ja sai kohottamaan kulmiaan hivenen.
"Mm. Nälkähän tässä ihan tulee."
Hän kommentoi lähinnä itsekseen, ottaessaan piipun suustaan sormien väliin lepäämään. Jokseenkin harmistuneena Marraskuu tyytyi katselemaan, kun Blondie pahoinpiteli kauniin [ja arvokkaan] silkkiliinan värähtämättä, mutta menetys oli vain esteettinen, samanlaisia liinoja oli sirkuksen kätköissä lukuisia.
"Kiitoksia vain, hurmuri, mutta en minä sinua tarvitse nahastani huolehtimaan. Olen iso poika, osaan sitoa omat kengännauhani."
Hunajaisesti hymyillen Marraskuu veti syvät henkoset piipustaan, mutta puhallettaessa ulos ei savua tullut juuri nimeksikään. Olisiko uuden juoman tilaaminen hyvä ajatus? Aamutähden mielestä ilmeisesti ainakin.
Tuo jopa puhui jotain. Jos se ruskeatukkaa hämmästyttikin, ei hän sen antanut kasvoillaan asti näkyä. Sen sijaan hän nyökytteli liioitellun sympaattisena.
"Ah, olen samaa mieltä. Minustakin täällä on sangen pitkäveteistä."
Muka mietteliäänä hän jauhoi hetken piippuaan ja katseli ympärilleen, josko olisi vielä kerran saanut taklattua ilmaisen juoman jostain.
"Haluatko, että laulan jotain?"
Sillä 'rauhallinen' oli sana, jota ei yleensä Marraskuun läsnäollessa liiemmin käytetty.

Skyen oikeasti teki mieli käydä vetämässä Feliciaa uudestaan turpaan, muttei kehdannut. Parempi käsi oli turhan kipeä, eikä tuo ansainnut puolivillaista lyöntiä.
”Koska sinä olet epätoivoinen sika?” hän heitti ruskeatukkaisen haasteeseen vastauksen, vaikka ei olisi pahemmin jaksanut jatkaa moista typerää pikkuriitaa.

Hänen kättään jomotti hyvin ilkeästi Cuivren polttosession jälkeen, mutta ainakin verenvuoto oli ohi ja tästä voisi vain lähteä paranemaan. Hän jätti Felician puheet törkeästi huomiotta, mitä nyt mulkaisi tätä hyvin pahasti kun herra uhkasi käydä laulamaan, ja asteli Cuivren eteen.
”Kiitos.”
Tarkentamatta, kiittikö oluttuopillisesta, tappelussa auttamisesta, haavan hoidosta vai seurasta noin yleensä Skye lampsi ulos kapakasta. Hän oli saanut tarpeekseen, kipeän käden kanssa ei voisi aloittaa uutta tappelua eikä hän halunnut juoda itseään sammuksiin Felician läsnä ollessa – ties mitä tämä keksisi.
Hän katosi ulos, suuntanaan rupuinen asunto jota kutsui joka tapauksessa kodikseen.

//Skyekin katoaa nyt paikalta… Oli erittäin hauska peli, kiitos ^^//