Onko se sen arvoista?

"En kai minä saata jättää neitiä ilman yösijaa, mutta olisi toki mielenkiintoista kuulla vähän, mikä on sinun tarinasi? Mutta sen ehdin varmasti kuulla myöhemminkin, jos katsot vieraanvaraisuuteni rittävän syyksi utelemiseen"
Kim hymähti ja vilkaisi Diasia. Saattaisi hän jotain kertoa kunhan saisi ensin tutustua tähän hieman enemmän.
”Katsotaan sitä sitten”, hän sanoi ja antoi pienen hymyn karata kasvoilleen.
"Tulehan Kim.. jos se nyt on oikea nimesi?"
”Kimberley”, nainen tokaisi ja käänsi katseensa pois miehestä. Hän ei halunnut jäädä tuijottelemaan turhan pitkäksi aikaa.
"Me tässä vain mietittiin, että mahtaa olla kapteenin ikä alkanut painaa kun ei erota naisia enää miehistä"
Kim tyrskähti ja laittoi kätensä suunsa eteen kikatellen sitten siihen. Tuo puhunut mies vaikutti tutustumisen arvoiselta. Osasi ainakin kunnon tavat.

Naisen huulet mutristuivat hieman hänen nähdessään Diasin aseen. Mielenkiintoinen kapistus.
"Teidän jälkeenne olkaa hyvät. Ei mitään hätää, tämä on vain minun tapani koulia noista junteista ne vähät hyvät puolet esiin joita löytyy"
”Mitä sinä sanoit?!” Kim karjaisi ja tämän ympärille hulmahti musta, liekehtivä aura, joka kieli suuttumuksesta ja mustasta magiasta.
”Minä en ole mikään avuton neiti! Ymmärrätkö sinä?!” hän huusi ja osoitti miestä oikealla kädellään, jonka sormien päihin oli ilmestynyt joukko liekkejä, jotka näyttivät valmiilta polttamaan seuraavan vastaantulijan elävältä.

”Mitä sinä sanoit?!” ”Minä en ole mikään avuton neiti! Ymmärrätkö sinä?!”

Diaksen kasvoilla ollut lempeä hymy kaikkosi välittömästi ja hänen oikea kätensä siirtyi nopealla liikkeellä alaselälle, josta olisi vetänyt metallisen varsijousensa. Niin, hän olisi vetänyt sen jos se olisi ollut hänen selässään. Dias manasi huonoa tuuriaan, juuri tänään hän oli pyytänyt ystäväänsä Treesappiä virittämään jousen hänen poissa ollessaan. Dias katsahti hieman pelokkaasti tuota mustaa auraa, jonka kuumuus tuntui, vaikka välimatkaa oli reilut 5 metriä. Dias tajusi olevansa selkeästi alakynnessä jos tilanne räjähtäisi käsiin: Hänellä ei ollut joustaan tai nuoliaan, hän ei tiennyt tarpeeksi mustasta magiasta voidakseen arvioida sen kantomatkaa saatika voimaa. Oli totta, että koko 50 päinen miehistö oli hänen tukenaan ja valmiina uhraamaan itsensä kapteeninsa puolesta, mutta ei heitä ollut koulutettu taistelemaan näin suurta uhkaa vastaan. Suurin osa miehistöstä olivat uusia ja nuoria miehiä, olisi sääli antaa lupaavien nuorten kuolla vain hänen tahdittomuutensa vuoksi.

Dias vilkaisi nopeasti ylös kannelle, josta kuuli kevyttä puun narskuntaa. Treesap seisoi kannella ja raapi sen reunaa herättääkseen Diaksen huomion. Hän oli pitkä parrakas mies. Miehen päällä olivat vain nahkaliivi ja tiukalle nilkoista sidotut housut. Hänen kasvonsa olivat mustat ja kuumuuden kovettama rintakehä, joka oli täynä monenmoisia taistelun jälkiä paistoi alas kannelta kuin keskipäivän aurinko. Keskipäivän aurinko? Dias ravisteli päätään, normaalisti hän olisi saattanut nauraa ajatukselle, mutta nyt hän kykeni vain muistuttamaan itseään keksimään parempia vertauskuvia ensikerraksi. Treesapin käsivarsilla lepäsi Diaksen jousi, valmiiksi viritettynä. Toisessa kädessään miehellä oli myös suurehko nuolikotelo. Dias katsahti taas auran peittämää vierastaan ja laskelmoi nopeasti päässään parhaat vaihtoehdot. Ensin oli yritettävä puhua toiselle järkeä, jos se ei onnistuisi, olisi vain toivottava parasta.

"Ei, nyt olette ymmärtäneet kokolailla väärin ystävä hyvä" Dias aloitti. "Näetkös, en missään nimessä tarkoittanut, että te ystäväiseni, olisitte mitenkään kyvytön huolehtimaan itsestänne. Päin vastoin". "Enhän minä julkeaisi.." hänen lauseensa keskeytyi rajun yskänpuuskan takia, joka tuntui ravistelevan koko miestä. Ei helvetti nyt Dias manasi mielessään. Kaikista hetkistä tämä oli pitkään aikaan huonoin ruveta kärsimään Sirasta. Dias laittoi kätensä suunsa eteen ja kohtauksen loputtua vilkaisi sitä. Nahka hansikas oli tummunut verestä, jonka hän oli siihen sylkenyt. Miehistö hänen ympärillään päästi myötätuntoisen äännähdyksen ja meinasi koko joukolla juosta kapteeninsa suojaksi, mutta Dias heilautti kättään merkiksi pysyä paikoillaan.

Diaksen arviointikyky lähti suorastaan syöksykierteeseen, äsken vielä niin tarkkaan tilannetta seuraileva mies alkoi menettää otettaan oman itsensä hallinnasta, eikä hän voinut sille mitään. Hän alkoi täristä heikosti ja kun hän nosti katseensa taas Kimiä kohden olivat hänen silmänsä verestävät ja verisuonet hänen otsallaan pullistuneet. Miehen ilme oli kääntynyt sadistiseen virneeseen ja suupielestä valui hitaana norona kuolaa. Hänen suustaan pääsi yksi sana "Kuole" ja sitten Dias vetäisi pelikortit kummastakin hihastaan ja otti muutaman nopean askeleen kohti Kimiä. Ennenkuin hän ehti naisen luokse oli Treesap hänen edessään, iskenyt häntä lujasti kyynerpäällään vatsaan ja antanut kevyen napautuksen niskaan.

Nyt Dias roikkui yli kaksimetrisen Treesapin kannattelemana kuin räsynukke. Hänen ilmeensä muuttui taas normaaliksi ja kasvojen piirteet laskivat tasaisiksi. Treesap kumarsi Kimille sanoen "pahoitteluni, kapteeni ei voi oikein hyvin eikä ole oma itsensä. Jos sallitte vien hänet nyt hoidettavaksi. Te olette luonnollisesti tervettulleita laivaamme, mutta jos aiheutate minkäänlaista hämminkiä joudutte vastaamaan siitä minulle." vastausta odottamatta hän heitti diaksen olalleen ja lähti kapuamaan tikkaita laivaan.

"Ei, nyt olette ymmärtäneet kokolailla väärin ystävä hyvä. Näetkös, en missään nimessä tarkoittanut, että te ystäväiseni, olisitte mitenkään kyvytön huolehtimaan itsestänne. Päinvastoin. Enhän minä julkeaisi.."
Oli hyvin lähellä ettei hymy hiipinyt Kimin kasvoille. Jos katsoi tarkkaan kykeni havaitsemaan auran himmenemisen. Eihän hän halunnut vihoitella. Täytyi vain tuoda selväksi ettei hänelle ryppyilty.
Hymyä ei kuitenkaan noilla kasvoilla nähty, sen sijaan kasvot muuttuivat huolestuneiksi. Tuo mies oli ruvennut yskimään pelottavan voimakkaasti. Tilanne ei tuon kannalta katsottuna näyttänyt kovinkaan hyvältä. Nainen teki pienen liikkeen kohti miestä tarkoituksenaan kysyä oliko tällä kaikki hyvin, mutta tuon kasvoilla häälyvä sadistinen virne sai hänet perääntymään.
"Kuole"
Kimin silmät laajenivat ja hän keräsi käsiensä väliin suojakilven, jonka oli valmiina heittämään eteensä jos tilanne niin vaatisi. Sitä hänen ei tarvinnut kuitenkaan tehdä, kun yksi työntekijöistä kolkkasi Diasin ja nosti tämän vaivattoman oloisesti harteilleen.
"Pahoitteluni, kapteeni ei voi oikein hyvin eikä ole oma itsensä. Jos sallitte vien hänet nyt hoidettavaksi. Te olette luonnollisesti tervetulleita laivaamme, mutta jos aiheutatte minkäänlaista hämminkiä joudutte vastaamaan siitä minulle."
”En aiheuta. Kunhan te ette aiheuta mitään kurjaa minulle”, nainen sanoi ja kumarsi tuolle miehelle.

Tyynen ulkokuorensa alla Kimberley oli kauhuissaan. Miksi hänen oli heti täytynyt aiheuttaa joku omituinen kohtaus? Oliko tuo mies kunnossa?
Aura oli hävinnyt jo kokonaan ja vihreistä silmistä loisti huoli.
”Onko hän kunnossa? Onko mitään mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen? Tai teidän hyväksenne?” hän kysyi kiiruhtaen tuon miehen perässä laivaan.

Dias oli vaipunut tajuttomuuteen välittömästi kun isku niskaan oli annettu. Hänen muuten hyvin ylpeä ja suora olemuksensa oli tällähetkellä vain säälittävän lapsen tasoa. Treesap roikotti häntä harteillaan kuin moista rääpälettä ikään eikä milläänlailla yrittänyt kohdella kapteeniaan ja parasta ystäväänsä hellävaroen. Idiootti.. Treesapin päässä pyöri. Minähän varoitin häntä.

”Onko hän kunnossa? Onko mitään mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen? Tai teidän hyväksenne?”

Sam Treesap kääntyi naisen puoleen ja auttoi tämän vapaalla kädellään laivaan. "Ei, te olette tehneet jo...Oikeastaan, voisitte auttaa minua pitelemällä diasta paikoillaan kun annan hänelle lääkkeen. Mutta minun täytyy varoittaa teitä, se ei tule olemaan kaunista. Taikavoimistasi saattaa olla hyötyä." Sam ei halunnut olla epäkohtelias ja sitäpaitsi viimekerralla ruiskeen antamiseen oli mennyt melkein tunti vaikka 6 miestä oli yrittänyt pitää Diasta aloillaan. Ehkä tälläkertaa se sujuisi paremmin. Treesap marssi varman oloisesti pitkin kapeaa käytävää ja suoraan ensimmäisestä ovesta oikealla.

Oven takaa avautui valtaisa juhlatilan näköinen huone joka oli hyvin koristeellinen, kristalli kruunuja, kullanvärisiä pöytiä ja juhlavan punaista mattoa myöden. "Tämä on juhlasali, niinkuin saatoitte jo päätelläkkin. Meidän päämäärämme on tuo ovi tuolla." Hän osoitti salin vasemmassa reunassa sijaitsevaa pikimustaa ovea. Ovi oli ainoa asia tuossa valtaisassa huoneessa joka ei hehkunut loistoa tai muuta glamouria. Se oli oikeastaan hyvin synkän näköinen tukeva rautaovi, jossa luki isoin kirjaimin: PÄÄSY KIELLETTY.

Sam avasi oven suurella vanhan näköisellä avaimella ja ovi avautui raskaasti kirskuen hänen painaessaan koko painonsa sitä vasten. Hitaasti ovi aukeni ja sen takaa paljastui laboratorion näköinen huoneisto, jossa oli suuria laitteita ja valtava määrä erlaisia lääkkeitä hienossa rivissä. Treesap laski diaksen pöydälle ja kiinnitti hänet siihen käsistä ja jaloista kahleilla ja veti vielä neljät paksut nahkaremmit hyvin kireälle. "Diaksen omatekoinen labra, tehty pelkästään hänen sairautensa tutkimiseen." Sam selvitti Kimille. "Tapahtuipa mitä tahansa, hän ei saa päästä irti, tai seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Jos olemme onnekkaita hän ei vastustele paljoa. *hymähdys* Mutta sitä on tuskin turha toivoa."

"Diaksen sairaus on hyvin harvinainen ja vaatii hyvin tiukkoja menetelmiä. Kohtauksen saatuaan hän ei tunnistaisi edes omaa äitiään, ja tapaa kaiken mikä vähääkään liikkuu." Voit silti olla huoleti, nyt kun hänet on saatu näin pitkälle ei hän joudu kuin kärsimään pari tuntia ja se siitä. Hän selviää kyllä". Näin sanoessaan Samin ilme oli kaikkea muuta kuin luottavainen. Hän ei edes tiennyt sanoiko hän no sanat lohduttaakseen Kimiä vai itseään. Luultavasti molempia. "Nyt meidän täytyy vain odottaa, että hän herää. Sillävälin voit käydä peseytymässä tai ruokailemassa jos siltä tuntuu. Aikaa on riittämiin ja voimme herättää hänet sähköimpulssilla, kun haluamme. Suonet anteeksi, palaan tuotapikaa, jos poistut huoneesta varmista että ovi menee lukkoon." Näin sanoessaan hän kääntyi avasi tuon oven ja loi lohduttavan hymyn Kimille painaessaan sen taas kiinni.

Kim seurasi tuota miestä hiljaisena katsellen suurimmaksi osaksi lattiaan. No ainakin hän oli oppinut ettei tuota kapteenia kannattanut uhkailla. Ei hänelle mitään tuossa välikohtauksessa olisi käynyt, mutta hän ei halunnut tappaa ketään turhaan. Turha tappaminen oli… Niin, se oli turhaa.

Juhlava sali oli toki hieno, mutta naisen synkät ajatukset muuttivat sen täysin turhaksi ja arvottomaksi. Hän koki pilaavansa aina kaiken. Vihreät silmät vilkaisivat toisen hartioilla makaavaa miestä ja punapää pudisti päätään. Miksi hänen aina täytyi kimmastua kaikesta? Hänen olisi tehnyt mieli potkia kaikki salin tuolit kumoon ja sen jälkeen mennä räjäyttelemään puita, mutta eihän hän niin voinut tehdä. Hän oli tehnyt jo tarpeeksi tuhoa.

"Nyt meidän täytyy vain odottaa, että hän herää. Sillävälin voit käydä peseytymässä tai ruokailemassa jos siltä tuntuu. Aikaa on riittämiin ja voimme herättää hänet sähköimpulssilla, kun haluamme. Suonet anteeksi, palaan tuotapikaa, jos poistut huoneesta varmista että ovi menee lukkoon."
Kim nyökkäsi ja katsoi oven painumista kiinni. Mukavan loksahduksen kuullessaan nainen kiiruhti sen pöydän luo, jolla Dias makasi. Hän polvistui pöydän viereen ja painoi päänsä ottaen olkalaukustaan pienen maljan. Toisesta kengästä ilmestyi veitsi ja hän painoi sen vasemman kätensä pikkurillin juureen. Terä upposi lihaan ja nainen henkäisi kiivaasti kivun vuoksi. Hän veti haavan kämmenen poikki peukaloon saakka ja valutti sitten vertaan kulhoon.
Kädet painuivat yhteen kämmenet tiiviisti toisiaan vasten ja nainen kohotti katseensa hetkeksi kattoon.
”Kuule, Begeerte. Suurin Jumala, joka olet vaimoiksesi Ragautin ja Faulin luonut. Sinun raivostasi Zorn on ilmaantunut ja kateudestasi Invidia siinnyt. Kolmen heistä petturuudesta Sinua kohtaan on Gier saapunut ja siitä kurjasta ylpeydestä, jota Raivosi tunsi nousi Pýcha. Kuule minua vaivaista, anna ihmeellisen olemuksesi laskeutua minun ylleni ja tuo upea valosi minun eteeni. Niin minä syntymäsi hetkellä tulen sinun eteesi ja kumarran sinua. Minä polvistun ylpeänä eteesi, minä uhraan omaa vertani ja lihaani, uhraan oman ruumiini Sinun vuoksesi. Ja Sinä tulet minun luokseni. Sinä palaat ja minä palvon Sinua.
Ennen sitä, anna kuitenkin tämän miehen selviytyä Sinun tähtesi. Tuo kirkkautesi hänen luokseen ja anna hänelle elämää. Niin hänkin sisimmässään Sinua kiittää ja ylistää elämää valtasi alla. Hän antaa vertaan ja lihaansa Sinun käyttöösi, kuten minäkin. Me annamme ruumiimme Sinulle, jotta voit nousta ja elää, jotta mekin voimme elää uskomattomassa voimassasi.
Lupaan Sinulle olla ikuisesti uskollinen ja rakastaa sinua, tukea päätöksiäsi ja jakaa oppejasi. Minä levitän Sinun valoasi tähän kurjaan, vääräuskoisten raiskaamaan maahan. Tuon upean symbolisi kaikkien tiettäväksi ja tuon heidät Sinun eteesi. Saatan Sinut heidän tietoisuuteensa, jotta he voivat uhrautua Sinun vuoksesi”, lopetettuaan rukouksen Kim kohotti viilletyn kätensä ja paransi sen pikaisesti taian avulla.

Hän tunki maljan takaisin laukkuunsa ja nousi seisomaan.
Nainen asteli aivan pöydällä makaavan viereen ja kosketti tämän poskea.
”Anteeksi”, hän kuiskasi.

Dias oli edelleen tajuton, mutta siitä herääminen ei ollut enää kaukana. Hän kykeni ajattelemaan epäselvästi ja vaikka hänen ajatuksensa heittelehtivätkin puolelta toiselle.
Mitä tapahtui. Missä minä olen. Miksi tajuttomuus? Oliko minulla vieraita?
Dias alkoi hitaasti siirtymään jonkinlaiseen valvetilaan. Valveilla oleminen olisi ollut liikaa vaadittu, mutta hän alkoi kuulla tasaista huminaa, joka lakkasi välillä äkisti ja jatkui hetken päästä. Puhetta. En ole ainakaan kuollut. Diaksen huulilta pääsi hänen tiedostamattaan syvä huokaus ja keho, joka tajusi äkisti ettei happea ollut virrannut lihaksiin liian pitkään aikaan kunnolla teki rajun liikkeen, joka nosti Diaksen rintakehää nopeasti ylöspäin ja taivutti tämän muuta vartaloa hapen rientäessä lihaksiin ja keuhkoihin. Köydet ja kahleet eivät antaneen montaakaan milliä periksi, mutta rintakehän kohdalle ei oltu köyttä laitettu joten se pääsi nousemaan vapaasti.

Dias alkoi pikkuhiljaa erottaa puhetta. Omaa suutaan tai silmiään hän ei kyennyt avaamaan, mutta ei hän olisi väsymykseltään jaksanutkaan. Kaikki hänen lihaksensa tuntuivat kipeiltä ja loppuunkulutetuilta. Pitkä hiljaisuus ja sen jälkeen pitkä litania puhetta. Dias yritti kuunnella sitä, mutta ei saanut yrityksistään huolimatta mitään selvää. Hän oli jo luovuttanut ja tuo ääni hiljentynyt kun hän tunsi sen. Hän tunsi kevyen siipaisun poskellaan ja kuuli [i]”Anteeksi”. Dias yritti vastata ensin hiljaa ja sitten huuta vastauksen. Ääntä ei kuitenkaan tullut. vajottuaan voimattomuuteen huomatessaan, ettei kykenisi tekemään mitään vielä, jokin outo tunne alkoi hiipiä häneen. Miksi hän oli tälläinen? Mitä oli tapahtunut? Ne olivat varmasti nämä toiset, jotka olivat satuttaneet häntä. Niin, niin se täytyi olla, ne halusivat satuttaa häntä. Heidät piti tuhota. Päästää päiviltä. Siran ottaessa toivottomuuden turvin taas valtaa hänen mielessään, jokin hänen päässään huusi EI! Mutta oli jo myöhäistä. Hän oli jo antautunut synkille ajatuksilleen eikä voinut enää lopettaa. Diaksen oikea käsi hitaasti puristui nyrkkiin ja silmät palkoivat pakottautua auki. Koko mies alkoi täristä hiljaa ja verestävät silmät, jotka eivät nähneet muuta kuin kirkasta valoa vielä hamuilivat uhria jota vahingoittaa.

Samaan aikaan Tuo metalli ovi aukesi ja Sam kapusi siitä sisälle. "Nähtävästi et ehtinyt poistua. No syömään ehtii myöhemminkin, Diaskin taitaa olla heräilemässä" Hän lisäsi huomatessaan toisen avonaiset silmät. "Eiköhän ruveta hommiin sitten.". Sam laski mukanaan tuomansa pakkauksen viereiselle pöydälle, joka oli töynä lääkkeitä ja ruiskuja. Hän nosti hieman Diaksen nyrkkiin puristunutta kättä, otti siitä tukevan otteen omallaan ja päästi kädestään huomattavan suuren sähkövirran Diakseen. "Tästä se alkaa" Sam totesi synkkänä. "Toivotaan, että kaikki menee hyvin".

Rukoilunsa aikana Kim ei kiinnittänyt Diasiin mitään huomiota, mutta sen lopetettuaan hän tajusi toisen liikkuneen hieman. Nainen katsoi toista tarkasti ja toivoi huoneesta poistuneen miehen tulevan takaisin. Eihän hän osaisi toimia mitenkään jos Dias sattuisi nyt heräämään.

Pian ovi aukesikin ja tuo mies asteli sisään.
"Nähtävästi et ehtinyt poistua. No syömään ehtii myöhemminkin, Diaskin taitaa olla heräilemässä"
”En ole nälkäinen ja en voinut jättää häntä yksin. Tämä kuitenkin on minun vikani”, punapää sanoi vakavalla äänellä ja kääntyi taas kapteenin puoleen.
”Ja hän liikehti jo melko voimakkaasti”, hän päätti kertoa, jos tuosta olisi toiselle jotain hyötyä.
"Eiköhän ruveta hommiin sitten."
Kim hätkähti. Oliko tuolla aikomusta kertoa mitä hänen täytyisi tehdä? Jos ei niin mitä hän sitten tekisi?
"Tästä se alkaa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin"
”Toivotaan. Mutta voinko minä tehdä jotain sinun tai hänen hyväkseen?”

Sam naurahti kun sähkövirta siirtyi hänen olkapäästään käsivarrenläpi. Hän oli koko elämänsä kyennyt manipuloimaa ja tuottamaan sähköä kehostaan, mutta joka kerta sen kutina sai hänet nauramaan. Hän vilkaisi Vakava ilmeiseen naiseen ja tajusi tämän olevan oikeasti huolissaan.

”Toivotaan. Mutta voinko minä tehdä jotain sinun tai hänen hyväkseen?”
"Osaatko mitään taikaa jolla häntä voisi pidätellä paikoillaan. kahleet ja vyöt estävät häntä liikkumasta, mutta eivät täysin. Sen lisäksi ei olisi ensimmäinen kerta kun hän pääsee vöistä kokonaan irti. Minun täytyy antaa hänelle ruiske kaulaan ja käsivarteen, jonka aikana pienikin virheliike saattaa avata hänen valtimonsa ja sen jälkeen ei ole paljoa tehtävissä."
Samin käsivarresta sähkö levisi Diasin vartalolle ja alkoi herätllä lihaksia yksitellen. Kun kaikki oli suurinpiirtein käyty läpi Sam lopetti impulssin anatmisen ja katsahti Diakseen.

Diaksen tärinä oli lakannut ja silmät nyt kokonaan avautuneet. Hänen katseensa alkoi terävöityä ja hä näki kaksi hahmoa huoneessa. Se riitti hänelle. Raivoissaan pahoinpitelystään hän yritti hypätä toisen hahmon päälle ja repiä sen riekaleiksi. Jokin esti häntä, jokin ei päästänyt häntä liikkeelle. Diaksen tajutessa olevansa sidottuna pöytään raivo vain yltyi. Hänen jalkansa ja kätensä alkoivat riuhtoa aivokkaasti, mutta köydet ja kahlet pitelivät häntä lainkaan periksi antamatta. Sam muodosti kämmenensä päälle sähköpallon ja sinkautti sen Diaksen riuhtovaan käteen. Sähkö lamaannutti käden hetkellisesti ja Sam tarttui siihen. "Nyt olisi hyvä aika sille taijalle, tai siten jokin muu keino pidätellä häntä. Käsi on voimaton noin 1 minuutin ajan".

"Osaatko mitään taikaa jolla häntä voisi pidätellä paikoillaan. kahleet ja vyöt estävät häntä liikkumasta, mutta eivät täysin. Sen lisäksi ei olisi ensimmäinen kerta kun hän pääsee vöistä kokonaan irti. Minun täytyy antaa hänelle ruiske kaulaan ja käsivarteen, jonka aikana pienikin virheliike saattaa avata hänen valtimonsa ja sen jälkeen ei ole paljoa tehtävissä."
”Osaan, Begeertelle kiitos, osaan”, Kim sanoi ja astui hieman lähemmäs Diasia.

Nainen katsoi miehen raivokasta riuhtomista kulmat huolestuneessa rypyssä. Ei ollut varmaankaan helppoa elää tuollaisen taudin kanssa.
"Nyt olisi hyvä aika sille taijalle, tai siten jokin muu keino pidätellä häntä. Käsi on voimaton noin 1 minuutin ajan"
Punapää keräsi voimansa ja sinkautti käsistään tummanharmaan valopallon, joka muuttui ohuiksi säikeiksi, jotka kiertyivät Diasin ympärille ja köyttivät hänet pöytään. Taika näytti jokseenkin paljon hohtelevalta hämähäkinseitiltä, joka kietoutui voimakkaana miehen ympärille. Tuosta siteestä oli mahdoton päästä irti ennen taian raukeamista.
”Pystytkö nyt antamaan ne ruiskeet vai teenkö toisenkin taian?”

Diaksen silmät laajenivat kauhusta ja silkasta raivosta kun tuo seitti peitti hänen valmiiksi sidotun kehonsa. Hän ei enää kyennyt kuin huutamaan raivon ja pelonsekaisin tuntein. Hänen suustaan valui kuolaa ja hänen hampaansa louskuivat kuin olisivat yrittäneet purra kaikkea lähelle tulevaa ja murskata sen kaikin keinoin. Huuto ei pelkästään johtunut raivosta ja pelosta vaan myös kivusta, jota sairaus hänelle aiheutti. Ei ollut paikkaa mihin häntä ei olisi koskenut ja ainoa asia johon hän kykeni keskittymään olikin juuri tuo iljettävä kipu, joka ei tuntunut lähtevän mistään, mutta oli silti kaikkialla samaan aikaan

Sam katsoi seitin tiukkenevan Diaksen ympärille ja totesin sen riittävän. "Jep, eiköhän ensimmäinen pistos saada tällä annettua". Näin tokaisten hän vetäisi mukana tuomastaan laukusta pitkähkön ruiskun ja sinisen pullon, jonka kyljessä oli paljon pienellä präntättyä tekstiä. Hän avasi pullon korkin toisella kädellään ja upotti ruiskun sinne. Ruisku imaisi itsensä täyteen tuota sinistä nestettä ja Sam heitti tyhjän pullon pois. Hän nosti Diaksen kättä kämmenpuoli ylöspäin ja kiitti luojaa, että tuo taika piti kättä tarpeeksi paikoillaan. Hitaasti hän laski ruiskun valtimolle ja painoi sen sisään. Diaksen karjunta voimistui,mutta lamaannutettu käsi, joka oli kahleiden ja seitin vangitsema ei liikahtanut mihinkään suuntaan. Sam sai kuin sainkin painettua nesteen ruiskusta ja sen vaikutus oli lähes välitön. Hetken Dias oli aivan hiljaa, sitten pieni äännähdys ja hänen kaikki lihaksensa rentoutuivat ja pää retkahti rennoksi pöydälle. Hän kuitenkin hengitti tasaiseen tahtiin ja Samin tarkistettua, että sydän löi tasaisesti hän Treesap huokaisi helpottuneena.
"Se siitä, pahin vaihe meidän kannaltamme on ohitse" Sam sanoi. "Diaksen kannalta se on vasta tulossa, mutta ainakin hän selviää hengissä.." Taikaa tässä tosiaan vaadittiin.. Sam ihasteli Tuon nuorelta näyttävän naisen kykyjä. "Kauanko olet tuota.. osannut taikoa? jos saan kysyä?" Sam katsahti toiseen. "Itse olen kyennyt käyttämään sähköä tahtoni mukaan, mutta muihin elementteihin en ole koskaan perehtynyt".

Kim katsoi, kun vielä esittäytymätön mies antoi ruiskeen Diasille. Hän katsoi kapteenin ruumiin rentoutumista huolen ja helpotuksen sekaisin tuntein.
"Se siitä, pahin vaihe meidän kannaltamme on ohitse. Diaksen kannalta se on vasta tulossa, mutta ainakin hän selviää hengissä.."
”Hienoa, että hän selviää. Minä saatan kyetä helpottamaan hänen oloaan magiallani jotenkin. Vaikken olekaan mikään parantaja, mutta on ollut pakko opetella huolehtimaan itsestään”, nainen sanoi ja soi miehelle pienen hymyn.
"Kauanko olet tuota.. osannut taikoa? jos saan kysyä? Itse olen kyennyt käyttämään sähköä tahtoni mukaan, mutta muihin elementteihin en ole koskaan perehtynyt"
Kimin kasvoille nousi mietteliäs ilme, kun hän laski päässään vuosia.
”Tein ensimmäiset loitsuni siinä kahdeksan vuoden iässä, mutta niitä ei voisi sanoa mitenkään merkittäviksi. Varsinaiset taikavoimani löysin kymmenen ikäisenä, kun vanhempani kuolivat ja jouduin selviämään yksin. Siitä lähtien olen taikonut ja käynyt muutaman vuoden maagien opissa. Eli sellaiset viisitoista vuotta on tullut taiottua aktiivisesti. Minä en ole koskaan perehtynyt elementteihin erikseen. Hallitsen niistä parhaiten tulta, mutta pakon edessä muutkin menevät”, nainen kertoi ja sanojensa vakuudeksi teki kämmenelleen pienen tulipallon, joka katosi lähes heti ilmestyttyään.
”Parantavat taiat ovat helppoja silloin, kun on kyse pintahaavoista tai avomurtumista. Kivun lievittäminen vaatii jo hieman enemmän, mutta onnistuu. Kehon sisäiset vammat, kuten esimerkiksi jokin sisäinen verenvuoto, ovat vaikeampia parantaa, mutta jokseenkin suurilla ponnistuksilla nekin paranevat, eivät ehkä täydellisesti, mutta eivät ole ainakaan hengenvaarallisia enää. Sairaudet taasen, niitä en kykene parantamaan. Niiden olemus on liian monimutkainen ja en muutenkaan uskaltaisi lähteä sorkkimaan niin syvältä magialla, jota ei ole tarkoitettu pelkästään parantamiseen”, hän jatkoi ja hymyili. Hän voisi puhua taikuudesta loputtomiin.
”Mihin kaikkeen sinä pystyt sähkön kanssa?”

Mihin kaikkeen sinä pystyt sähkön kanssa?”

Sam oli kuunnellut mielenkiinnolla naisen kerrontaa. Magia oli aina kiinnostanut häntä suuresti ja kaikki siihen liittyvä, joka oli hänen erikoisalaansa. "Minäkö? Minä olen alkanut kehittämään taitojani vasta 21 vuotiaana. Minä... Anteeksi olenkohan mahtanut esittäytä teille lainkaan?" Sam katso hieman häpessään toista. "Voi anteeksi, missä minu tapani oikean ovat. Sam treesap" Hän lisäsi nopeasti.

Sam liikkui pöydänympärillä tutkien mahdollisia vammoja joita Dias olisi saattanut aiheuttaa rimpuilullaan itselleen. "Minä kyenen manipuloimaan sähköä lähestulkoon juuri niin plajon kuin haluan. Toki sähkön määrällä on rajansa, mutta esimerkiksi kaikenlaiset muodot ovat helppo juttu."

Treesap käveli ison hyllykö ohitse joka oli aivan tupatentäynä erilaisia lääkkeitä, yrttejä ja muita aineita. Hän pysähtyi yhtäkkiä ja vilkaisi Kimiä miettivän näköisenä. "Sanoit tuossa aijemmin, että sinulla on jokin oma reseptisi, jolla muutit ilmeisesti äänesikin aijemmin? Jos tuosta kaapista löytyy mitään mitä tarvitset, ole hyvä ja käytä sitä. En usko , että Dias pahastuisi. Nämä lääkkeet ja yhdisteet ovat kerätty ympäri Aryliaa ja ovat tähän asti auttaneet meitä hyvin plajon tutkimuksisamme. Jokaisessa purkissa lukee mit ne sisältävät ja kuinka paljon. Joukossa on myös muutamia hyvin harvinaisia yrttejä, kuten 'Laulu yrtti' joka saisi jopa minun ääneni kuulostamaan sopraanolta muutaman tunnin ajaksi." Tämän sanoessaan hän nauroi ja lisäsi "Ei niin, että se siltikään olisi kaunista kuultavaa".

//sorry vähän lyhyt, kun kättä rupes pakottamaan liiallisesta kirjoittamisesta xD \\\

”Mehän voimme jakaa tietouttamme jossain vaiheessa, jos aikaa riittää. Minä en ole perehtynyt sähköön lähes ollenkaan”, Kim sanoi hymyillen hymyä, joka toi hänen vähät naiselliset piirteensä selkeästi esille tehden hänestä oikein sievän.
"Sanoit tuossa aiemmin, että sinulla on jokin oma reseptisi, jolla muutit ilmeisesti äänesikin aiemmin? Jos tuosta kaapista löytyy mitään mitä tarvitset, ole hyvä ja käytä sitä. En usko , että Dias pahastuisi. Nämä lääkkeet ja yhdisteet ovat kerätty ympäri Aryliaa ja ovat tähän asti auttaneet meitä hyvin paljon tutkimuksissamme. Jokaisessa purkissa lukee mitä ne sisältävät ja kuinka paljon. Joukossa on myös muutamia hyvin harvinaisia yrttejä, kuten 'Laulu yrtti' joka saisi jopa minun ääneni kuulostamaan sopraanolta muutaman tunnin ajaksi. Ei niin, että se siltikään olisi kaunista kuultavaa"
Punapää naurahti.
”Minulla on useita erikoisempia reseptejä”, Kim sanoi hymyillen edelleen hyväntuulisesti ja asteli hänkin Diasin vierelle. Nainen painoi kätensä toisen sormen päälle, johon oli ilmestynyt ilmeisesti pöydän reunasta haava ja paransi sen nopeasti.
”Useat aineet ovat vain harmikseni Arylian ulkopuolelta. En ole nimittäin täältä kotoisin.”

Sam hymyili. Hän ei muistanut milloin olisi käynyt kunnollista keskustelua kenenkään muun kuin Diaksen kanssa. Muu miehistö pelkäsi häntä ja hän halusi pitää asian niin. Hän ei olut koskaan satuttanut yhtäkään miehistön jäsentä, mutta hänestä liikkui laivalla hurjia huhuja ja hän oli huomannut niiden olevan hänen edukseen. Diaksen kanssa hän usein naureskelikin uusimmille jutuille joita eräät levittelivät ja kauhistuttivat aina uudet tulokkaat jutuillaan.

”Mehän voimme jakaa tietouttamme jossain vaiheessa, jos aikaa riittää. Minä en ole perehtynyt sähköön lähes ollenkaan”, Kim sanoi hymyillen hymyä, joka toi hänen vähät naiselliset piirteensä selkeästi esille tehden hänestä oikein sievän.

Sam katsoi Kimiä silmiin, mutta käänsi katseensa hieman hämmentyneenä tämän hymyillessä. Diaksen tila oli nyt vakaa ja Sam valmistelikin jo uutta ruisketta häntä varten. Ison miehen lapiomaiset kädet murskasivat muutaman pillerin joiden murenat hän laski lasipulloon. Hän heitti vettä muutaman teelusikan ja seos alkoi hiljaa kuplimaan. Sitten hän nosti hyllystä Mustan pullon ja kaatoi siitä yhden tipan seoksen joukkoon jolloin koko seos vaihtoi värinsä mustaksi. Hän peitti pullon korkilla ja ravisti voimallisesti. Kun hän laski pullon pöydälle ja avasi korkin oli seoksesta tullut harmahtavaa. Ruiskepullo imaisi siitä noin puolet ja hän laittoi korkin taas kiinni. Nosti pullon hyllyyn ja kirjoitti sen kylkeen VALMIS ANNOS. Sitten hän laskeutui Diaksen ääreen ja taivutti tämän kaulaa varovasti sormilllaan ja siirsi piikkiä tämän iholla etsien oikeaa suonta. Löydettyään oikean kohdan hän hitasti painoi piikin ihon läpi ja Diaksen kasvoilla oleva rauhallinen ilme hieman rypistyi, mutta rentoutui taas. neste meni juuri niinkuin pitikin ja Sam huokaisi helpotuksesta vetäessään piikin pois. "Noin, se onnistui paljon paremmin kuin viimeksi." Hän nyökkäsi kiitoksen Kimille ja korjasi välineeet pois.

Siivottuaan hän avasi Diaksen kahleet ja vyöt. "Hän nukkuu jonkin aikaa. Seoksessa oli kevyt unilääkemäärä, joka takaa hänen toipumisensa. taidamme olla teille kiitoksen velkaa." Hän lisäsi ja katsoi taas Kimiä.

Kim katsoi toisen touhuja ja hymyili jälleen. Miehen otteet olivat niin varmat, että tätä kävi lähes kateeksi.
"Hän nukkuu jonkin aikaa. Seoksessa oli kevyt unilääkemäärä, joka takaa hänen toipumisensa. taidamme olla teille kiitoksen velkaa."
”Äh, ei tuo mitään ollut. Ja älä turhaan teitittele minua. Olen Kim vain”, nainen naurahti ja vilkaisi Diasia vihreät silmät huolta läikähtäen. No pääasia oli, että mies selviäisi.
”Kuinka kauan hän suurin piirtein nukkuu?”

//Apuaaaaa~ tänään tulee näköjään vain tällaisia lyhyitä kakkoja. Anteeksi kultaseni <3\\

Sam katsoi ystäväänsä pitkään. Hän uppoutui muistelemaan menneitä aikoja ilman sairauksia tai muita murheita. nykyään niitä oli aivan liikaakin. hänen kätensä puristuivat kevyeen nyrkiin, mutta olemus ei muuttunut muuten mitenkään uhkaavaksi. Lähinnä katuva, olisi kuvannut miestä parhaiten. Sam heräsi mietteistään kuullessaan Kimin vähättelyn ja kysymyksen.

"Hän nukkuu noin puolituntia. ei sen pidempään ja sen jälkeen hänen pitäisi olla täysin kunnossa kiitos lääkkeen, jonka hän itse kehitteli. Sitten voimmekin lähteä pienelle irtoajaelulle ja haluat. Ilmalaivalla siis." Samin kasvot nousivat taas hymyyn hänen näin sanoessaan. "Voisimme lähteä jo nyt, mutta tarvitseehan Charoline kapteeninsa." Sam nousi tuolista, jossa oli istunut ja käveli rauta ovelle avaten sen. ovi kirskahti niinkuin aijemminkin, mutta antoi periksi miehen voimakkaiden käsien alla. "Nyt voime jättää oven auki vaaraa ei enää ole. Hän tokaisi ja astui juhlasaliin. Sen kattokruunujen valaistus häikäisi häntä ja pöydillä loistavat kynttilät näyttivät upeammilta kuin pitkään aikaan. pöydille oli katettu jos jonkinmoista ruokaa ja jokaiseen pöytään oli katettu useita lautasia aseineen. Sam hymyili ja kääntyi Kimiin päin. "Meillä on näköjään ruoka aika."

///Ei se mtn ei minultakaan nyt oikein tullut tekstiä Dx\\\\

"Hän nukkuu noin puolituntia. ei sen pidempään ja sen jälkeen hänen pitäisi olla täysin kunnossa kiitos lääkkeen, jonka hän itse kehitteli. Sitten voimmekin lähteä pienelle irtoajaelulle ja haluat. Ilmalaivalla siis."
”Kuulostaa hauskalta”, Kim sanoi hymyillen. Vihreät silmät tutkivat Samia tarkasti, kuin läpivalaisten tämän, siltä se ainakin näytti ja varmasti tuntuikin.
"Voisimme lähteä jo nyt, mutta tarvitseehan Charoline kapteeninsa."
”Totta”, punapää sanoi tutkaillen katseellaan yhä jokaista millimetriä tuosta miehestä. Hyväksyvä hymy nousi hänen kasvoilleen vahvojen käsien avatessa oven jälleen. ’Ei mikään turha mies’.
"Nyt voimme jättää oven auki vaaraa ei enää ole.”
Nainen nyökkäsi ja käveli Samin perässä ulos huoneesta. Hänen suunsa aukesi aavistuksen, kun hän näki tuon salin upean loiston ja kauneuden.
"Meillä on näköjään ruoka aika."
”Oh, tämä sali on upea”, Kim sanoi haltioituneella äänensävyllä ja katsoi Samia silmiin hymyillen kauniisti.

Sam hymyili ja ohjasi Kimin läheiseen pöytään ja muutamasta pöydästä kääntyi heidän menoaan katselemaan muutama nokinen ja vielä työvaatteissaan istuva mies. Sam huomauttikin asiasta: "Tästähän ollaan puhuttu, EI työvaatteissa ruokalaan!" Nyt painutte vaihtamaan inhimilliset vaatteet päällenne ja jos noihin tuoleihin jää tahrakin punnerratte lopuniltaa kannella! Hän totesi kiukkuisesti, mutta pitkän miehen suu oli hymyssä kokoajan. Hän asteli koristellun penkin viereen ja veti sitä hitaasti taakseppäin tehden kädellään liikkeen, joka viittasi istuutumaan. Hän veti syvään henkeä ja istuutui itsekkin. hetkeä myöhemmin heidän viereensä kiiruhti tarjoilija. "
"Iltaa Sam, mitäs saisi olla?"
Tajoilija asetti heidän eteensä ruokalistat ja Sam vilkaisi Kimiä hieman huvittuneena.
" Oli Diaksen idea kerätä rahaa perustamalla ilmalaivaan ravintola ja kiertoajelu valmius. Se on erittäin kallista, mutta omistmmehan me Arylian ainoan ilmalaivan tällä hetkellä ja rikkaat pulittavat naurettavia summia mokomasta. Sinulle tietysti kaikki on ilmaista sillä olet vieraanamme ja auttanut meitä suuresti." Mies nyökkäsi ja selaili listaa valiten sieltä ruokansa.

Samaan aikaan Dias oli herännyt huoneessa ja huomasi kahleensa olevan auki. Hänen päätään pakotti ja kun hän yritti nousta seisomaan hän lysähti takaisin vuoteelle jolla makasi. Vuode tosiaan oli mukavan pehmeä ja hän olisi voinut nukkua pidempään kunnes hän muisti mitä oli tapahtunut. Tai ainakin pääpiirteissään. Dias pakottautui seisaalle ja hieman huojuen hän käveli ovelle. kaikin voimin hän painoi sen lukkoa alemmas ja hetken siinä ähistyään sai kuin saikin oven avautumaan naristen. Hän käveli saliin ovesta ja häikäistyi valoista. Hieman kirosanoja mutisten hän veti taskustaan pienen huivin ja sitoi sen silmilleen. Ruiskeiden joita hän oli kehittänyt ainoa pitempi aikainen huonopuoli oli se, että silmät eivät sietäneet valoa pitkään aikaan. Dias oli tosin tottunut tähän ja hän näki huivin lävitse hämärästi ja katseli huonetta hieman huojentuneena. Kaikki näytti olevan kunnossa. Mies etsiskeli katseellaan Samia tai vierstaan.

Sam huomasi oven avautuvan ja vinkkasi Kimille. "Ehkäpä haluat auttaa kapteenimmekin pöytään? Hänen näkönsä ei ole tällä hetkellä mikään mieletön mutta palautuu noin 10minuutin sisällä."

Kimin ilme muuttui yllättyneen kunnioittavaksi Samin kertoessa ravintolasta ja kiertoajeluista.
”Sehän on kerrassaan loistava idea! Täytyy vain toivoa ettei kukaan muu keksi rakentaa ilmalaivaa. Vaikkakaan en usko sen olevan kovinkaan yksinkertainen projekti”, nainen naurahti ja katsoi lihaksikkaan miehen ruskeisiin silmiin vihreillään. Hymy kohosi punaisille, melko lailla kapeille huulille ja Kim muuttui kertaheitolla naisellisemmaksi.

"Ehkäpä haluat auttaa kapteenimmekin pöytään? Hänen näkönsä ei ole tällä hetkellä mikään mieletön mutta palautuu noin 10minuutin sisällä."
”Oh, hänkin on hereillä”, nainen sanoi yllättyneenä ja nousi ylös. Kun hän oli varma, että kukaan ei nähnyt, hän antoi ilmeensä venähtää hieman pettyneeksi. Nyt hänellä ei olisi niin hyviä mahdollisuuksia tutustua tarkemmin tuohon mieheen. Punapää asteli kapteenin luo ja hymyili tälle.
”Tuletko syömään?” hän kysyi ja tarttui miestä lujalla otteella olkapäästä kuljettaen tätä pöytää kohti.

Dias yritti nojata yhden tuolinselkänojaan mutta horjahti hieman etukenoon laskiessaan käden tyhjänpäälle. samassa hän tunsi naisen kädet käsivartensa ympärillä ja näki hieman sumeasti että hänen vieraansa veti häntä pöytiä kohden.

"Suonete anteeksi poissaoloni, tunnen olevani kovin huono isäntä. pidän huolen että saatte vatsanne täyteen mitä ikinä haluattekaan. Sen lisäksi haluaisin korvata kaiken tämän vaivan tarjoamalla kyydin minne tahansa aryliassa taikka pienen kiertoajelun sen ympäri?"

Mies pyyhkäisi hieman hikistä otsaansa.

"Sam on kaiketi jo järjestänyt teille pöydän, joten jos vain sallinette, voisin käydä peseytymässä ja vaihtamassa vaatetustani johonkin vähemmän tukalaan."

Kumartaen ja suoden kevyen hymyn sumeahkon naisen suuntaan hän kääntyi ja lähti kävelemään kohti suuria portaita joille oli levitetty kaunis punainen matto.

"Sam pitää varmasti mielellään teille seuraa. Olete toki vapaa lähtemään koska haluatte, mutta olkaa niin hyvä ja jääkää laivaamme, olkaa kuin kotonanne. uskoakseni laivasta löytynee muutama hieno hytti jos päätätte jäädä pidemmäksikin aikaa."

näin sanoen hän käveli hieman huterasti mutta yrittäen pitää arvokkaana tasapainoaan. Huomatessaan epäonnistuneensa tässä surkeasti kääntyi vielä ja naurahtaen heilautti kättään nousten portaita suureen käytävään.

Sam viittoi Kimiä palaamaan pöydään.

"Suonete anteeksi poissaoloni, tunnen olevani kovin huono isäntä. pidän huolen että saatte vatsanne täyteen mitä ikinä haluattekaan. Sen lisäksi haluaisin korvata kaiken tämän vaivan tarjoamalla kyydin minne tahansa aryliassa taikka pienen kiertoajelun sen ympäri?"
”Äh, et sinä mikään huono isäntä ole ollut. Kaikkea sattuu eikä sille voi mitään”, Kim naurahti ja taputti kapteenin kättä.
"Sam on kaiketi jo järjestänyt teille pöydän, joten jos vain sallinette, voisin käydä peseytymässä ja vaihtamassa vaatetustani johonkin vähemmän tukalaan."
”Olkaa hyvä vain. Teidän laivannehan tämä on”, nainen nauroi ja pörrötti hieman liekehtivän näköisiä hiuksiaan.
”Sam pitää varmasti mielellään teille seuraa. Olete toki vapaa lähtemään koska haluatte, mutta olkaa niin hyvä ja jääkää laivaamme, olkaa kuin kotonanne. uskoakseni laivasta löytynee muutama hieno hytti jos päätätte jäädä pidemmäksikin aikaa."
”Kiitoksia kovasti. Ja sano vain Kimiksi. Turhat kohteliaisuudet tuntuvat tällaisesta vaeltajasta oudolta, kun yleensä kohtaa vain kapakkatappeluja, töykeitä ihmisiä ja hienoston halveksuntaa”, punapää sanoi ja vilkaisi sitten Samin suuntaan nähdäkseen tämän viittoilevan itseään takaisin.

Kim palasi nopeasti pöytään ja hymyili miehelle aurinkoisesti.
”Kapteeninne on mukava. Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta henkilöltä. Kuten sinäkin”, nainen sanoi möyhien hiuksiaan hieman lisää saaden muutaman pidemmän suortuvan valahtamaan silmille. Hänen hiuksensa olivat ehtineet kasvaa matkan aikana melkoisesti, kun niitä ei ollut ehtinyt leikkaamaan, hänen vaatteissaankin oli parantelemisen varaa. Paidan hihansuut olivat rispaantuneet ja housunlahkeissa näkyi reikiä. Ainut selkeästi hyvässä kunnossa oleva vaatekappale oli maata laahaava nahkatakki.
”Minä muuten tässä mietin, että ei teillä sattuisi olemaan mitään vaatteita, joita minä voisin lainata? Nämä vaatteet alkavat voida vähän kehnosti ja tarvitsisin jonkinlaisen vaatekerran siksi aikaa kunnes saan ostettua uusia vaatteita”, nainen puhui varovaisesti. Hän ei haluaisi pyytää liikaa.
”Ja minä toki korvaan tämän kaiken. Autan teitä töissä täällä parhaani mukaan. Jos vain pystyn jotenkin”, hän jatkoi pikaisesti. Vihreät silmät suorastaan porautuivat tuon miehen ruskeisiin ja Kim nuolaisi huuliaan lähes huomaamattomasti, kuin ohimennen.

Sam nousi kun Kim palasi pöytään ja istuutui tämän kanssa.
”Kapteeninne on mukava. Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta henkilöltä. Kuten sinäkin”
Sam hymyili vinosti Kimille ja hörppäsi vesilasistaan. Hän pani merkille toisen upeat hiukset, jotka loistivat valaistuksessa kuin olisivat olleet tulessa.
"Diasko? hän on enemmän kuin tutustumisen arvoinen, itsestäni en taas sitten tiedä."
Näin sanoen pitkä mies nosti työtakkinsa päältään ja asetti sen tuolin selkänojalle. kilinä kävi työkalujen kolahdellessa iloisesti toisiaan vasten.

Sam nojautui hieman eteenpäin ja vastasi Kimin katseeseen omallaan ja kevyelä hymyllä. Kim näytti hetki hetkeltä tulevan yhä naisellisemmaksi ja tämän jutut ainakin paljastivat naisen luonteesta jotakin.
"tottahan toki meiltä löytyy, myyntikerroksesta löydämme varmasti sinulle mukavat vaatteet, ja ole huoletta, emme me saattaisi laittaa naista töihin, kykyjäsi mitenkään aliarvioimatta tietenkään. Seurasi on enemmän kuin tarpeeeksi ja olemme kiitollisia siitä. kiitän kuitenkin tarjoustasi autttaa ja pidän sen mielessä jos kuitenkin taikavoimillesi löytyy jotakin hyödyllistä käyttöä. Omani ovat hyvin rajoittuneet sähkön puolelle ja monia askareita niillä ei kykene hoitamaan.

Sam katsahti toisen ruokalistaa joka lojui pöydällä.
"Oletko valinnut jo mitä haluat syödä? sen jälkeen voimme käydä tarkastamassa sinulle asusteita ja mikäli haluat jäädä alukseemme pitemmäksi aikaa löytynee meiltä mukavia hyttejä joista valita."

Sam pyöräytti keskisormessaan olevaa Onyx sormusta lasinraunaa pitkin.
Hän huomioi naisen kielen lipaisevan pehmeitä huulia ja käänsi nopeasti katseensa hieman hämillään poispäin.

"Diasko? hän on enemmän kuin tutustumisen arvoinen, itsestäni en taas sitten tiedä."
”Minä lyön vetoa, että olet todellakin tutustumisen arvoinen”, Kim sanoi naurahtaen ja jotain tehdäkseen loitsi pienen tuulenpuhalluksen Samin hiuksiin saaden ne heilahtamaan hauskasti silmille.
"Tottahan toki meiltä löytyy, myyntikerroksesta löydämme varmasti sinulle mukavat vaatteet, ja ole huoletta, emme me saattaisi laittaa naista töihin, kykyjäsi mitenkään aliarvioimatta tietenkään. Seurasi on enemmän kuin tarpeeksi ja olemme kiitollisia siitä. kiitän kuitenkin tarjoustasi autttaa ja pidän sen mielessä jos kuitenkin taikavoimillesi löytyy jotakin hyödyllistä käyttöä. Omani ovat hyvin rajoittuneet sähkön puolelle ja monia askareita niillä ei kykene hoitamaan.”
”No voin vakuuttaa, että autan vaikka salaa teiltä”, nainen sanoi ja tämän huulille kohosi vino virnistys, joka sai tämän näyttämään hyvin kierolta. ”En vain yksinkertaisesti hyväksy sitä, että minä saan jotain täysin ilmaiseksi. En ole tottunut siihen.” Vihreät silmät vaeltelivat miehen kasvoilla ja niiden omistaja päätti käydä yksin etsimässä vaatteet itselleen. Hän halusi yllättää tuon miehen ja näyttää hyvältä, kun he seuraavan kerran kohtaisivat.

"Oletko valinnut jo mitä haluat syödä? sen jälkeen voimme käydä tarkastamassa sinulle asusteita ja mikäli haluat jäädä alukseemme pitemmäksi aikaa löytynee meiltä mukavia hyttejä joista valita."
Kim osoitti Samille listasta jotain, jota hän epäili kanakeitoksi hienosta nimestä huolimatta.
”Menisin mielelläni hankkimaan vaatteet yksin, joten voisimmeko hommata sen hytin ennen niitä?” punapää kysyi ja hypisteli lautasliinansa kulmaa.
”Tiedätkö, minä kuulisin sinusta lisää oikein mielelläni. Kuinka vanha olet? Onko sinulla sukulaisia? Kuinka päädyit tänne? Oletko alun perin kotoisin Aryliasta? Onko sinulla vaimoa tai lapsia? Mistä ruuasta pidät eniten? Toivottavasti en ole liian utelias”, nainen naurahti ja väläytti miehelle yhden viehättävimmistä hymyistään.

Sam työnsi mustat hiuksensa silmiltään ja hymyili Kimille ystävällisesti.
"Tokihan voimme etsiä sinulle hytin ensin. Saatan sinut sen jälkeen myyntikerrokseen ja voinet valita sieltä mieleisesi vaatteet, äläkä välitä hintalapuista ne eivät koske ystäviämme"

Sam viittoi tarjoilijan luokseen ja näytti listasta heidän tilauksensa. tarjoilija hymyili ja kumarsi Kimille lähtiessään ja palatessaan pian asettaen kaksi suurta lasia ja kaataen ne täyteen vaaleanvihreää porejuomaa.

"Salakaria, hienointa ja ainoaa porejuomaa jota tietääkseni vain kääpiöt osaavat valmistaa."
Sam rykäisi merkitsevästi ja hänen kasvoillee levisi leveä hymy joka sai miehen kasvoille muutamia ryppyjä. hän hieraisi hieman hermostuneesti nenäänsä ja muisti yhtäkkiä jotakin.

"Ah aivan, melkein unohdinkin, kun olet pukeutunut minulta saattaa löytyä sinulle pieni tervettuliaislahja. Tuon sen sinulle hyttiisi myöhemmin."

Tarjoilija toi ruoat heidän eteensä ja Sam nyökkäsi Kimille ja hörppäsi juotavaansa.

"On mukava saada uusia kasvoja laivaan, muitakin kuin pröystäilevää hienosto väkeä.."
Sam huokaisi ja alkoi syömää pasta annostaan.

Mies naurahti Kimin kysymyksille, mutta samalla hänen kasvoilleen nousi mietteliäs hymy.
Hän katseli naista pitkään ennenkuin vastasi.
"Minustako, noh kaipa vois jotakin kertoa kun noin viehkeä ilmestys sitä pyytää."

Sam nosti taas lasin huulilleen ja joi pitkän kulauksen.

"Mistä aloittaisin? No, muuta perhette minulla ei ole kuin Dias, hän on toiminut minulle niin veljenä, parhaana ystävänä ja joskus hieman isänkorvikkeenakin, kun olimme nuoria. Nykyään olen 29 vuotias eli Diaksen sanojen mukaan ikäloppu ja pasta on lempiruokani niinkuin kuvasta näkyy."
Sam naurahti ja laittoi haarukallisen pastaa suuhunsa kuin korostaakseen sanojaan.
Olen Aryliasta kotoisin kyllä, ja olen ollut Diaksen kanssa niin kauan kuin muistan. Vaimoa tai lapsia? *tyrskähdys* en ole koskaan ollut niin sitoutuvaista sorttia, että naimisiin asti olisin ehtinyt. Onhan joskus tullut tapailtua jotakuta, mutta työni takia täällä laivalla sekin on jäänyt suhteellisen vähäiseksi. Nais seura ei koskaan toki ole pahitteeksi"

Kertomusta seurasi virne ja hänen katseensa kiersi pitkin naisen kasvoilla ja vartalolla kuin etsiskellen jotakin, joka olisi paljastanut mitä tämä ajatteli.

"Eiköhän se riitä minusta.. taikomisestani kerroinkin jo aikaisemmin, mutta kerrohan toki jotakin lisää itsestäsi, olisi hauska tosiaan tutustua paremmin!"

Kim kuunteli toisen tarinaa hiljaisena ja tämän lopetettua hymyili kauniisti.
”Sinä olet siis matkustellut paljon. Siinä suhteessa olemme samanlaisia”, hän hörppäsi juomaansa ja pörrötti hieman hiuksiaan.
”Minä en ole syntynyt Aryliassa. Synnyin ja kasvoin viereisessä valtiossa. Vanhempani kuolivat, kun olin kymmenen ja Aryliaan saavuin neljä vuotta sitten. Olen 25-vuotias ja osaan taikoa, kuten huomasit jo aiemmin. Osaan myös käyttää miekkoja ja veitsiä. Arvostan hyvää ruokaa, kun sitä saan, koska minun täytyy häpeäkseni myöntää, että olen surkea kokki”, nainen naurahti ja punastui hieman. Hän ei ollut kertonut itsestään puoliakaan, ei esimerkiksi sitä miksi oli esittänyt miestä tullessaan tänne, mutta hän oli havainnut herättävänsä luottamusta kerrottuaan edes jotain itsestään.

Punapää laittoi viimeisen ruokapalan suuhunsa ja katsoi Samin lautasta, joka näytti myös olevan tyhjä.
”Syötkö sinä vielä? Jos vaikka lähtisimme etsimään sitä hyttiä?” hän kysäisi ja nousi ylös kävellen sitten Samin tuolin taakse painaen sitten kätensä tämän harteille.
”Jos siis sinulle käy.”

Sam katsoi hieman oudoksuen kun nainen käveli hänen taakseen. Kun hän tunsi kädet harteillaan hän tajusi pitäneensä niitä kovassa jännityksessä pitemmänaikaa ja päästi hartiansa rentoutumaan käsien painon alla. Hän katsahti pöytää ja asetti haarukan ja veitsen lautaselleen.

"Olenhan minä valmis. Maistuiko ruoka? En ole itsekkään hyvä kokki, mutta täällä laivassa siitä ei pahemmin tarvitse murhetia.

Sam nousi pöydästä varovaisesti silä naisen kädet olivat edelleen hänen harteillaan ja kääntyi tämän puoleen. Samassa tajusi olevansa vain muutaman sentin päässä naisesta ja astui askeleen taakseppäin.

"Haemme siis ensin sinulle mukavan hytin, siinä tapauksessa tätä tietä"
Näin sanoessaan hän viittasi kädellään ohi suurten portaiden joita Dias oli kävellyt sen vierestä avautuvaan pitkään käytävään. Käytävä oli kullankimalteinen ja leveä, sillä oli hyvin pehmeä matto jossa oli pieniä silmukka kuvioita ja käytävän molemminpuolin oli useita ovia.

"Alkupään hytit ovat varattuja ja suhteellisen pieniä, voinemme lahjoittaa käyttöösi vieras hytin jos se ei ole turhan fiini makuusi?"
Sam hymyili ja kääntyi käytävän mukana vasemmalle. Täällä käytävä laajeni hiemanja muutama miehistön jäsen tuli heitä vastaan nyökäten Samille hieman ja tehden tietä huomatessaan Kimin.

"Tässä on muutama vierashytti, voit käydä tutustumassa niihin rauhassa ja vlaita mieleisesi. huoneet 11 ja 110 ovat ainakin vapaita ja niissä on lähes kaikki mukavuudet porealtaista lähtien. Nähtyäsi ne et varmaankaan ihmettele miksi monet äveriäimmät matkaajamme saattavat maksaa jopa 1600 galdia yöltä. naurttavaa touhua silti"
Sam murahti ja ojensi pienin avainnipun Kimille.

Kim tarttui Samin ojentamaan avainnippuun ja kurkisti huoneeseen. Se oli todella hieno, kelpasi ehdottomasti.
”Tämä kelpaa loistavasti. Olet aivan tavattoman ystävällinen”, nainen hymyili ja halasi miestä lujasti, kuin tekisi niin vähän väliä.
”Kiitos”, hän sanoi hymyillen ja perääntyi kauemmas toisesta.

Kimillä ei ollut tavaroita, joita olisi halunnut jättää huoneeseensa, joten Sam ohjasi hänet kauppaan, jossa kertoi myyjille, että hänen olisi annettava ottaa mitä lystäsi kaupasta ilman maksua.
”Nähdään minun hyttini ulkopuolella tunnin kuluttua. Sopiiko?” nainen nauroi ja vastauksen saatuaan paineli kauppaan ja ryhtyi kiertelemään valikoimia.

Erittäin monen kysymyksen, sovituksen ja kiukustumisen jälkeen Kim oli saanut kokoon mieleisensä vaatekappaleet ja lähti tyytyväisenä kohti hyttiään. Hän tarkisti ajan, hänellä oli vielä puoli tuntia tuhlattavanaan.

Nainen kiiruhti suihkuun ja heitti vanhat vaatteensa erään tuolin selkänojalle. Punapää antoi käsiensä liukua hoikan lihaksikkaalla vartalollaan ja teki ihostaan silkinsileän ja liattomana kauniin vaalean. Sormenpäät hyväilivät kuulasta ihoa ja vaahdottivat saippuaa pieninä kekoina pitkin litteää vatsaa ja kaunista kaulaa. Lämmin vesi valui vartaloa pitkin ja huuhteli niin saippuan kuin matkustamisen pölytkin naisesta. Hän kasteli hiuksensa ja hieroi niihin shampoota pesten ne perinpohjaisesti. Hän upotti sormensa punaisiin suortuviinsa, jotka pitenivät huomattavasti kastuessaan ja litistyessään. Hiuksista valuva vaahto valui hänen selkäänsä pitkin alemmas noudattaen selän keskellä olevaa uraa. Se valui alemmas kunnes päätyi lattialle valuttuaan hänen sisäreisiään pitkin.

Puhdistauduttuaan Kim kuivasi itsensä ja teki hiuksistaankin täysin kuivat magiansa avulla. Hän nosti mustasta kangaskassista ostamansa vaatteet ja puki ne yksi toisensa jälkeen päälleen. Valkoinen pitsihihainen paita, jonka päälle musta, punaisin nauhoin varustettu vyötärökorsetti, repaleinen musta hame, punainen kangasvyö ja mustat nahkasaappaat. Pisteenä iin päälle musta pitsein koristeltu hattu. Hiuksensa Kim jätti alas muotoillen niitä vain vähän, laittamattomina ne ylsivät hieman yli leukaperien epätasaisesti leikattuina ja liekehtivän näköisinä.

Kim tarkasti jälleen ajan, laittoi hieman mustaa kajalia, ripsiväriä ja maanläheisen ruskeaa huulipunaa. Hän katsoi itseään peilistä, myönsi näyttävänsä hyvältä ja meni minuuttia ennen sovittua tapaamisaikaa ovensa eteen seisomaan.

// Kimin puku on siis tässä Pieniä muutoksia kuitenkin: Kengissä on matalammat korot, hame on revityn näköinen ja vyönä toimiva kangas on kokopunainen, ei raidallinen \\

Vietyään Kimin myntikerrokseen hän lähti omaan hyttiinsä hissillä, joka oikeastaan oli vain avonainen tasanne, joka liikkui ylös ja alas kahden kerroksen välillä.
Sam hieraisi hiuksiaan ja huokaisi syvään. Rankka päivä takana, töitä oli riittänyt aamusta tähän asti ja Diaksen kuntokin huolestutti häntä.
Hissi kilahti pysähtymisen merkiksi ja Sam havahtui ajatuksistaan ja stui alemmalle kerrokselle. Hän käveli vähemmän glamourista käytävää pitkin kuin mitä ylhäällä. Se oli kuitenkin puhdas ja mukavan hämärä Samin mieleen.
Miehen olemus rentoutui kun nenään tulvahti kevyt raudan ja metallin tuoksu hänen työpajastaan, joka sijaitsi keskivaiheilla käytävää. Sam astui sisään valmiiksi avonaisesta ovesta ja istahti pienelle alasimelle kahden isomman viereen.
Hetken siinä istuttuaan hän käveli puiselle ovelle ja potkaisi mennessään isoa vasaraa, joka oli pudonnut maahan työpöydältä. Sam astui pienehköön huoneeseen, joka kuitenkin erosi selkeästi pajasta siten, että siellä oli huomattavasti lämpimämpi kuin hieman koleassa metallin katkuisessa huoneessa ja paljon siistimpää. huoneessa oli suuri sänky, muutama kaappi ja ikivanha puinen kirjahylly, jossa oli Samin mielestä upeita kaiverruksia.

Mies potkaisi työkengät jalastaan ja suuret sapikkaat kolahtivat seinään. riisuuduttuaan ja suihkussa käytyäänSam päätti, että työt olisivat tältä päivää pulkassa. Hän asteli vaatekaapille, joka sijaitsi kirjahyllyn vieressä ja nosti sieltä vaatteita
Hän päätti heittää päälleen valkoisen mustan pitkähihaisen, jonka hihat olivat valkoiset mustat housut ja komeuden päälle hän kiskaisi nahkatakkinsa, kannella saattaisi olla kylmä jos he menisivät sitä katsomaan. Vetäen vielä maiharimaiset pitkävartisen kengät jalkaansa hän käveli ovestaan ulos.

Hän katsahti suurehkoon kelloon, joka roikkui miehen rantessa ja hymyili.
Juuri ajallaan
Kun Sam päääsi käytävän päähän hän näki jotakin mitä ei tiennyt edes olevan olemassa ennenkuin nyt. Kim oli todella kaunis uusisa vaatteissaan ja Sam ravisti päätään ettei olisi tuijottanut liian kiinteästi muodonmuutoksen tehnyttä ja hymyili kävellessään Kimin viereen.
"Jopas, tehän löysitte itsellenne vaatteet kuin ne olisivat teitä varten tehty! Näytätte upealta, toivottavasti myyntimiehet eivät olleet kovin nyreissään?"

Sam soi Kimille hymyn ja nyökäytti päätään hieman.

"Jopas, tehän löysitte itsellenne vaatteet kuin ne olisivat teitä varten tehty! Näytätte upealta, toivottavasti myyntimiehet eivät olleet kovin nyreissään?"
Kim hätkähti huomatessaan Samin vasta nyt.
”Kiitos kovasti”, hymy nousi sieville kasvoille ”Ajattelin, että parempi näyttää sitten kokonaan naiselta etten järkytä kaikkia henkihieveriin. Ja eipä kauppiailla mitään sanomista ollut.” Nainen asteli lähemmäs Samia ja hypisteli mietteliäänä tämän nahkatakin reunaa.
”Sinäkään et näytä yhtään hullummalta. Oikein hyvältä itse asiassa”, hän sanoi hymyillen. ’Oikein syötävän hyvältä’ nainen lisäsi päässään.
”Onko meillä suunnitelmia illan varalle?” hän kysyi asettuen nojaamaan seinään siten, että hänen toinen jalkansa oli hieman erillään muusta vartalossa edessäpäin ja hänen päänsä oli hitusen kallellaan. Nainen tiesi, että tuo asento tekisi hyvin oikeutta hänen hoikille säärilleen ja kauniille kaulalleen olematta kuitenkaan liian vihjaileva.

Sam ei voinut hetkellisesti olla ajattelematta sitä, kuinka kauniilta Kim näytti. Hän kuitenkin ravisti ajatuksen hyvin nopeasti pois mielestään ja sai taas puhekykynsä takaisin.
"Ajattelin, että voisimme käydä kannella kun nousemme ilmaan. Siitä tulikin mieleeni, haluatko sinä lähteä matkaamme? Lähtö on parintunnin kuluttua, siihen asti pysymme tiukasti maanpinnalla. Huoltotyöt ovat vielä hieman kesken."

Sam hämmentyi naisen kehuista ja rykäisi hiljaa.

"Voisimme toki käydä kylpylän respassa juomassa jotakin odotellessamme. Kylpylämme on siis kaiksi pientä poreallasta ja baari, ei charolinekaan mahdottomia pysty lennättämään"
Sam naurahti ja taputti laivan seinämää.

Mies pysähtyi taas katselemaan kimin hiuksia ja huomaamattaan ehti tarkastelemaan naista varpaista päähän kunnes taas katsahti poispäin.
"Voimme ainakin lähteä sinneppäin, näet samalla laivaa?"

"Ajattelin, että voisimme käydä kannella kun nousemme ilmaan. Siitä tulikin mieleeni, haluatko sinä lähteä matkaamme? Lähtö on parintunnin kuluttua, siihen asti pysymme tiukasti maanpinnalla. Huoltotyöt ovat vielä hieman kesken."
”Kuulostaa hyvältä. Ja tulen mukaanne mielelläni. Oikein mielelläni. Olen kierrellyt turhankin kauan jalan, lentäminen on piristävää vaihtelua.”, Kim sanoi hymyillen aurinkoisesti. Todellakin hän lähtisi, tuo mies oli liian syötävä jätettäväksi tänne.
"Voisimme toki käydä kylpylän respassa juomassa jotakin odotellessamme. Kylpylämme on siis kaksi pientä poreallasta ja baari, ei charolinekaan mahdottomia pysty lennättämään"
”Loistava ajatus. Juoma kelpaa aina!” nainen huomasi toisen hieman ujosti tutkivan katseen ja vaihtoi hieman asentoaan astuen sitten irti seinästä, hieman lähemmäs Samia.
"Voimme ainakin lähteä sinneppäin, näet samalla laivaa?"
”Käy minulle loistavasti”, punapää sanoi iloisesti ja sipaisi kuin vahingossa miehen kättä siirtyessään tämän vierelle.
”Menemmekö?”

Sam hymyili ja pieni sähkömäinen kutina lefvisi miehen kättä pitkin kun hän tunsi kimin sormien nopean lähes olemattoman kosketuksen.
"Hienoa, siinä tapauksessa voimmekin mennä hissillä, kylpylä sijaitsee nimittäin pohjakerroksessa, sne alla on enää koneistoa.
Sam kohensi hieman takkiaan ja käännähti samalla kevyesti työntäen kimiä hissien suuntaan selästä. Hän käveli hissin ovien luoksen ja laittoi korttiavaimensa lukijaan.
Hetken kestävän piippauksen ja sähköisen surinan myötä hissi nousi heidän tasolleen ja Sam astui sille viittoen Kimin seuraamaan. Tämän jälkeen hän painoi isohkoa sinistä nappia josa luki Kylpylä ja hissi lähti tömähtäen liikkeelle. am nojasi hissin takaseinään ja otti taskustaan sytkärin alkaen availla ja sulkea sitä pienillä sormeniikkeillä.
"Mukavaa saada uutta seuraa"
Sam totesi miltein itselleen ja napsautti Sytkärin kiini ja pudotti sen nahkatakkinsa taskuun.

Hissien ovet avautuivat ja kosteahko ilma sekä vedenpuhdistus aineiden kevyt tuoksu leijaili hissiin. muutama laivan vieras käveli kylpytakit päällä heitä vastaan hissiin ja hissi lähti heidän siitä poistuttuaan taas kilahtaen ylöspäin.

Sam vilkuili ympärilleen etsiskellen hyvää istumapaikkaa. Kylpylä oli koristeltu palmumaisilla kasveilla ja siellä oli hyvin vaaleansininen tunnelma johtuen kauniista laatoituksesta. Veden loiskunta kuulun muutamasta altaasta ja Sam valitsi tyhjän pöydän keskivaiheilta aulaa.

"jäätkö sinä odottamaan kun haen meille jotakin juotavaa? Vai haluatko tulla mukaan?"

"Mukavaa saada uutta seuraa"
”Niin minustakin. Jotenkin vain tuntuu, että aina kun olen saanut seuraa, se jostain syystä katoaa jonnekin. Kaikki varmaan säikähtävät minua”, Kim sanoi ja hymyili hieman surumielisesti.
”Olen ollut kauan yksin.”

Nainen seurasi Samia heidän pöytäänsä ja katseli uteliaana ympärilleen.
”Tämäkin paikka on niin hieno. Minua potkaisi onni, kun satuin törmäämään Diakseen”, punapää korjaili vaatteidensa asentoa ”Eikä tuuri käynyt vain tämän paikan suhteen. Seurakin on mitä parhainta.”
"jäätkö sinä odottamaan kun haen meille jotakin juotavaa? Palaan tuota pikaa."
”Voin minä jäädä. Tuskin minusta mitään hyötyä edes olisi”, nainen hymyili viehättävästi ja istui tuolille. Hän jäi katsomaan poistuvan miehen perään silmissään hieman kaihoisa katse.

”Hei, saahan tähän istua?”
Kim havahtui miehenääneen, joka kuului hyvin läheltä. Nainen käänsi päänsä ääntä kohti ja näki arviolta kolmekymppisen miehen astelevan häntä vastapäätä olevalle, pöydän ainoalle vapaalle tuolille ja istuvan sille.
”Anteeksi, mutta odotan kyllä seuraa”, punapää sanoi kohteliaaseen sävyyn ja hymyili hieman.
”Seurasi korvaantui juuri minulla, neiti. Enkö minä muka kelpaa sinulle? Mikä sinun nimesi on?” miehen ääni oli lipevä ja inhottava, tällä oli vaaleat, taaksepäin kammatut lyhyet hiukset ja musta puku. Tämän silmät olivat vaaleansiniset ja tämä oli Kimiä huomattavasti pidempi.
”Odotan muuta seuraa. Olisitteko nyt niin hyvä ja poistuisitte?” nainen jatkoi kohteliasta linjaansa, hän oli mielestään aiheuttanut jo tarpeeksi ongelmia.
”Älä viitsi olla noin kylmä. En minä koskaan jätä ketään kylmäksi”, mies sanoi ja nousi. Hän käveli Kimin taakse ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”Hyvä herra, olkaa kiltti ja päästäkää irti”, punapää sanoi jo hieman kärsimättömämmällä äänellä ja yritti tempaista itsensä irti.
”Noh, älä nyt viitsi olla noin kiivas. Vai haluatko sinä leikkiä? Esität vaikeasti tavoiteltavaa, jotta minä kiinnostuisin enemmän. Voi kuinka mukavaa”, mies jatkoi eikä näyttänyt ymmärtävän, että Kim ei halunnut häntä lähelleen. Äkkiarvaamatta mies käänsi punapään itseensä päin ja painoi huulensa tämän huulille. Mies oli lukinnut Kimin kädet ruumista vasten, joten hän ei kyennyt taikomaan kunnolla ja ajamaan miestä siten pois ja toinen oli liian vahva. Vaikka punapää kuinka pyristeli hän ei päässyt toisen lujasta otteesta irti. Ja kahvilassa istuvia rikkaita pölvästejä ei näyttänyt edes kiinnostavan, että hän oli ahdingossa.

Sam käveli tiskille ja tilasi muutaman drinkin ja kylkiäiseksi mehusekoitteen.
"Kiitos Eres, sinun drinkkejäsi ei voita kukaan!" Sam sanoi hyvän tuulisesti baarimikolle, joka hymyili takaisin, mutta kurtisti kulmiaan äkisti.
"Tulitko sinä tuon punapään kanssa? Siellä näyttää olevan menossa astetta mielenkiintoisempi draama" Eres tokaisi ja tarttui kookospähkinä mukiin, jonka joku oli aijemmin jättänyt tiskille. Tai olisi tarttunut jollei hölmistyksekseen olisi huomannut hamuavansa tyhjää ja sen, että kyseinen muki kiisi kovaaa vauhtia kohti Kimiä käpälöivää miestä kohden.
Eres huokaisi syvään ja huikkasi suuria askeleita tarpovan Samin perään "tuo se muki takaisin kun olette valmiit, noita ei ole enää paljoa jäljellä!"
Sam tuskin kuuli häntä ja oli muutamalla pitkällä harppauksella tönäissyt miehen kauemmas Kimistä. Mies raukka piteli päätään siitä kohdasta johon muki oli kovakouraisesti paiskattu.
"Eikös sinun pitäisi olla putsaamassa koneistoa Rin?"
Sam kysyi hyytävällä äänellä ja hänen suuret kätensä olivat puristuneet nyrkkiin.
"Mitä helvet... ai Sam.. joo tietenkin mutta.."
Sam astui askeleen eteenpäin.
"Niin koneisto tosiaan... me palaamme vielä vai mitä pupuseni?" Mies huikkasi vielä ennenkuin katosi hissillä ylös.
Sam katsahti Kimiin päin hieman nolona.
"Pahoittelen, aivan kaikki työmiehet eivät ole yhtä kohteliaita kuin Dias.."
Sam asetti drinkki lautasen kädestään pöydälle.
"Oletko kunnossa?"
Sam kysyi huolestuneena ja kumartui Kimin puoleen.