Onko se sen arvoista?

"Saattaisin käydä suihkussa, mutta minulla ei ole pyyhettä, tai vaihtovaatteita mukanani.
Mitä rannalla käymiseseen tulee, voimme toki käydä katsastamassa paikan!
”Kylpyhuoneessa on puhtaita pyyhkeitä siellä hyllyllä. Siitä puheen ollen, olisiko mahdollista siirtää kyseistä hyllyä hieman alemmas? Se on aavistuksen turhan korkealla, jotta yltäisin sinne kunnolla. Olen monta kertaa pudottanut pyyhkeet vahingossa lattialle”, Kim puhui ja katseli Samin hieman pahoinvoivaa olemusta. Miehen nopeasta katseenkääntämisestä huolimatta nainen huomasi tämän vilkaisun vallan mainiosti.’Pitääköhän hän näkemästään?’
"Mitenköhän Dias voi, nukkuukohan se pöljä edelleen käytävällä"
Kimin huulilta karkasi heleä naurahdus.
”Vilkaistaan samalla, kun lähdetään ulos”, hän hykerteli ja kuvitteli työntekijöiden ilmeitä, kun kapteeni nukkui käytävällä kuin mikäkin pummi.
"Kiitos aamupalasta, olet oikea enkeli."
Kim hätkähti. Lause oli tullut hänen mielestään aivan kiven alta. Vyöry muistoja yritti tulvia hänen päähänsä. ’Äidin pikku enkeli’ Punapää työnsi muistot mielensä taka-alalle, jossa ne yleensä pysyivätkin. Naisen ilme oli muuttunut surulliseksi ja tämän silmät olivat kostuneet, mutta hän ryhdistäytyi nopeasti.
”Aina”, hän sanoi ja taputti Samin poskea.

"Sinulla on kauniit hiukset ja punainen todella pukee sinua! Sitäpaitsi pitkät hiukset sopivat siinä missä lyhyemmätkin, kunhan itse tunnet olosi hyväksi, se on mielestäni tärkeintä."
”No taidan sitten antaa näiden kasvaa. Voisin kokeilla naisena elämistä taas vaihteeksi ihan kunnolla”, Kim hymyili ja nousi ylös.
"Mutta miksi sinä minun mielipidettäni kyselet"
”Koska sinun mielipiteelläsi on paljon väliä. Minä haluan tietää mitä minulle tärkeät ihmiset ajattelevat”, hän sanoi ja kiristi aamutakkinsa vyötä ettei se tippuisi hänen päältään.
”Menen pukeutumaan. Käy sinä siellä suihkussa. Vaihtovaatteet ehtii kyllä hakea myöhemminkin”, nainen sanoi hymyillen ja katosi makuuhuoneeseensa.

Kim avasi vaatekaappinsa oven, jonne oli ehtinyt keräämään erinäisistä kaupoista naistenvaatteita. Hän oli tarkistanut tämän laivan yrttivarastot ja joutunut toteamaan, että yksi ainesosa hänen äänenmuutosliemeensä puuttui, joten hänen täytyi elää naisena. Ja hänestä jotenkin tuntui, että Dias ja Sam pitivät hänestä enemmän naisena. Punapää nosti vaatteen kerrallaan kaapista ja katsoi makuuhuoneessaan olevan kokovartalopeilin ääressä sopisiko mekko tähän päivään. Hän oli kurkistanut ikkunasta ja huomannut, että ulkona oli oikein aurinkoinen ja kesäisen lämmin ilma, joten kovin lämpimiä vaatteita ei kannattaisi laittaa. Vartin harkinnan jälkeen hän päätyi valkoiseen, rosohelmaiseen mekkoon, valkoisiin korollisiin sandaaleihin ja mustavalkoiseen päivänvarjoon. Kim möyhi vielä hiuksiaan hetken tuuheamman näköisiksi kuivattuaan ne kokonaan taialla ja rajasi silmiään hieman.

Nainen asteli päivänvarjo suljettuna olohuoneeseen ja haki Samia katseellaan. Hän halusi tietää tämän mielipiteen ulkonäöstään.

// Eli taas Kimin vaatetus. Tykkään laittaa kuvat, koska sitten vaatteen ulkonäkö on helpompi ymmärtää. Mekko on siis valkoinen ja siinä ei ole tuota typerää korua tuossa edessä. Kengät ovat siis myös valkoiset. Päivänvarjo on mustavalkoinen ja siinä ei ole noita rusetteja\\

Sam marssi suihkuu ja päätti samalla katsoa josko voisi tehdä hyllylle jotakin.
Hän avasi oven ja sulki sen perässään laittamatta sitä kuitenkaan lukkoon. Hän huomasi hyllyn jolla pyyhkeet olivat ja naurahti mielessään kun huomasi alempana olevan kiinnitystasanteen, jolle hyllyn voisi laskea muutamakymmen senttiä alemmas. Hän nosti hyllyn ja asetti sen alemmalle paikalleen ja nappasi tummansinise pyyhkeen.
Hän käveli suihkun alle ja laittoi sen kuumalle. Sam sulki silmänsä ja palautti kuvan Kimin säärestä mieleensä. Se oli todellakin näkemisen arvoinen.
Mies nauroi omia typeriä ajatuksiaan ja tuumaili, että mahtoiko hänellä olla jokin takaumamurrosikä.
Mies peseytyi ja jäi nauttiman suihkun lämmöstä ja sirsi suihkun osoittamaan seinää vasten nojaamaan. Mies sulki taas silmänsä ja pesi hiuksensa ohimennen.

Sam oli aina pitänyt pitkistä suihkuista ja juuri nyt tuollainen oli huonovointisuuden takia erittäin tervettullut. Hän muisteli ensimmäisiä päivä jolloin he olivat Kimin kanssa tavanneet ja häntä nauratti kun muisti Diaksen luulleen tätä ensin mieheksi.
Siitä hänen pitäisikin vielä kysyä Kimiltä, hyvää tilaisuutta ei ollut tullut, miksi tämä oli esiintynyt miehenä?
Sam oli myös kiinnostunut tuosta äänenmuutos rohdosta, josko Kim opettaisi häntä tekemään selaisen.

Mies oli unohtanut ajan kulun ja sen ettei olutkaan omassa suihkussaan ja oli vaipunut täysin omiin ajatuksiinsa.

Kim naputti jalkaansa olohuoneessa viisi minuuttia, söi muutaman hedelmäpalan ja kuunteli suihkun ääntä. Kuinka kauan joku voi olla suihkussa?
”Jäikö se höperö nyt tappelemaan sen hyllyn kanssa?” nainen sanoi ääneen ja huokaisi. Täytyisiköhän hänen odottaa miten monta tuntia ennen kuin arvon herra suvaitsisi palata hänen keskuuteensa.

Vartin kuluttua Kim alkoi olla huolissaan. Mitä jos toinen oli kaatunut ja lyönyt päänsä ja tarvitsi kipeästi apua? Kauhukuvat vilistivät naisen mielessä ja tämä huolestui joka sekunti enemmän. Hän istui sohvalla ja hypisteli hermostuneena mekkonsa helmaa. Miten toisella voi kestää noin kauan? Hän nousi ylös ja asteli edestakaisin pitkin hyttinsä lattiaa hermostuksissaan. Lopulta hän ei jaksanut enää huolehtia tekemättä mitään.

Punapää käveli suihkuhuoneen ovelle ja koputti siihen napakasti.
”Oletko kunnossa siellä? Jos sinä et tule pian ulos sieltä minä tulen sinne!” hän sanoi kuuluvalla äänellä, jotta ääni kuuluisi oven ja veden kohinan läpi.

Sam havahtui toisen huutoon ja oli liukastua saippuaisella lattialla pyrkiessään ovea kohden. Iso mies horjahtija tarrasi mistä esimmäisenä sai kiinni ja Samin suureksi harmiksi se sattui olemaan heikko pyyheteline. Kuului kova RÄKS ja pyyheteline irtosi liitoksistaan ja kaikki siinä olleet pyyhkeet sen mukana. Miehen huono tuuri ei päättynyt tähän vaan sotkeutuneena useampaan kuin 10 eri pyyhkeeseen, jotka olivat kietoutuneet hänen ympärilleen ja yhteen kylpytakkiin hänen horjahduksensa jatkoi matkaa kohti ovea. Yli kaksimetrisen ison miehen alla puinen ovi antoi periksi kuin lastulevy ja Sam lensi suihkuhuoneesta komeassa kaaessa repien oven lukon hajalle ja mätkähtäen Kimin jalkojen juureen kuin missäkin komedia filimissä. Mies oli alasti, mutta pyyhkeet, jotka olivat kasautuneet hänen päälleen peittivät hänet lähes kokonaan. Sam makasi muutaman hyvin pitkän ja tuskallisen sekunnin naamallaan lattialla ja mumisi pyyhkeeseen.
"Sain sen hyllyn alemmas."

Suihku suihkutteli yksinään kuumaa vettä takaseinään ja sen käyttäjä makasi nyt naama matossa ja pyyhkeisiin sotkeutuneena , litimärkänä ja äärimmäisne nolostuneena.

Sam päätti vihdoin nousta ja veti usean pyyhkeen suojakseen.
"Anteeksi jos huolestutin, niinkuin näet kaikki on kunnossa."
Sam virnisti hieman ja ravisteli päätään.

Kim kavahti kauemmas ovesta, kun huoneesta alkoi kuulua hurjaa meteliä.
”Mitä siellä oikein tapahtuu?” hän huusi huoneeseen ja sai vastauksen lähes heti, kun Sam tuiskahti huoneesta pyyhevuori seuranaan hänen jalkoihinsa.
"Sain sen hyllyn alemmas."
Näytelmää silmät lautasen kokoisina katsellut Kim havahtui järkytyksestään ja tyrskähti kerran ennen kuin purskahti raikuvaan nauruun ja istui lattialle nauramaan.
"Anteeksi jos huolestutin, niinkuin näet kaikki on kunnossa."
Punapää kampesi itsensä vaivalloisesti ylös lattialta hoikka vartalo naurun voimasta vapisten.
”Parhaat naurut aikoihin”, hän sai sanottua ja taputti Samin paljasta hartiaa.

Nauru laantui hiljalleen ja Kim pysähtyi katsomaan ylävartalo paljaana seisovaa miestä. Tämä näytti äärimmäisen hyvältä. Nainen tarkasteli tämän jokaista piirrettä häpeilemättömän avoimesti.
”Mmm”, hänen huuliltaan pääsi hyväksyvä äännähdys.
”Näytät muuten erittäin hyvältä. Ehkä minä en annakaan sinun hakea niitä vaihtovaatteita”, hän virnisti vinosti ja taputti miehen poskea. Poskelta käsi valui kaulalle ja Kim astui hieman lähemmäs. Sirot sormet silittelivät miehen kaulaa ja nainen astui jälleen hieman lähemmäs, heidän vartalonsa miltei koskettivat toisiaan. Punapää laski toisen kätensä miehen hartialle ja silitteli tämän märkää olkapäätä. Toisen märkä iho näytti suorastaan syötävän hyvältä. Naisen jalassa olevat korkokengät tasoittivat heidän pituuseroaan hieman ja Kim pystyi helposti katsomaan miestä suoraan tämän ruskeisiin silmiin. Olkapäällä levännyt käsi liukui Samin poskelle ja siitä sormet siirtyivät hivelemään miehen huulia. Vino virne katosi Kimin kasvoilta, kun hän tajusi ettei mies välttämättä halunnut tätä. Nopeasti hän veti kätensä pois tämän läheltä ja perääntyi monta askelta.
”Anteeksi, en olisi saanut”, hän kuiskasi ja katsoi lattiaan.

Sam oli aivan päästään pörällä kaatumisestaan ja hän ei voinut muutenkaan kovin hyvin. Kun Kimin käsi kosketti hänen harteitaan mies vaipui jonkinlaiseen horrostilaan. Hän ei kyennyt muutakuin seisomaan paikoillaan ja tuntemaan toisen kosketuksen. Kimin käsi oli pehmeä ja lämmin ja kun hän katsoi tätä silmiin olisi hän voinut vaikka vannoa olevansa maailman onnekkain mies kun sai tuntea naisen käden liikkuvan kasvoillaan.
Äkisti Kim kuitenkin perääntyi ja Sma ymmärsi kyllä miksi. Puhekykynsä kadottanut mies astui takaisin Kimin vierelle ja veti tämän lähemmäs itseään halaten tätä kevyesti.
"Älä murehdi"
Sam sai suustaan ja tunsi itsensä hölmöksi. Tosin hän oli juuri kaatunut oven läpi pyyhetelineselässään, joten se ei ehkä ollut ihme.
Sam hymyili ja silitti Kimin punaisia hiuksia ja laski tämän sylistään.
Mies katsoi Kimiä silmiin ja soi tälle ymmärtäväisen ja hyväksyvän katseen.
Sitten hän tyrskähti kerran, ja alkoi nauramaan itselleen.
"olen minäkin ainamoinen sirkustaiteilija eikö totta, tuohon äskeiseen ei olisi moni kyennyt yhtä taitavasti kuin minä! Enkä ole enää edes humalassa!"
Hän lisäsi ja silitti kevyesti Kimin poskea.

Kim oli yllättyneen ilahtunut, kun tunsi Samin vetävän hänet itseään vasten. Nainen nojasi päänsä toisen rintakehää vasten ja huokaisi hiljaa.
"Älä murehdi"
Punapää nyökkäsi kevyesti, hieman epävarmasti ja kohensi ryhtinsä Samin päästäessä hänet irti.
"Olen minäkin ainamoinen sirkustaiteilija eikö totta, tuohon äskeiseen ei olisi moni kyennyt yhtä taitavasti kuin minä! Enkä ole enää edes humalassa!"
Kim naurahti ja katsoi miestä silmiin.
”Pakko myöntää, että sinulla on jotain piileviä kykyjä”, nainen sanoi hymyillen. Hän laittoi kätensä poskelleen ilmestyneen käden päälle ja astui lähemmäs Samia tämän kosketuksesta rohkaistuneena. Hän katsoi tätä silmiin ja hymyili hieman.
”Anteeksi. Minä olin tahditon. Sinä et varmasti… Ethän sinä kuitenkaan…” Kim ei saanut sanottua lausettaan loppuun. Hän ei halunnut sanoa ettei toinen pitänyt hänestä tai ettei toinen kuitenkaan olisi halunnut hänen koskevan itseensä niin röyhkeästi.
”Sinulla on pakko olla mielessäsi asioita, joihin et ole saanut selitystä. Ja jos sinulla on sellaisia asioita niin ethän sinä voi…” ’…pitää minusta’ Niin, niin se lause olisi jatkunut jos nainen olisi saanut sen ulos suustaan.
”Minä… Minä olen pahoillani, todella”, tuo ei ollut se lause, joka hänen piti sanoa, mutta totta sekin oli.
”Ei, turhaan minä edes haaveilen. Minä olen liian huono ihminen…” tällä kertaa Kim puhui itsekseen ja katsoi varpaitaan. Lauseen jälkeen hän irrotti otteensa miehestä ja käveli hieman kauemmas kääntäen tälle sitten selkänsä ja painaen katseensa maahan.

// Tässä vaiheessa Sam on nostanut maasta kylpytakin ja heittänyt sen päälleen \\\


Sam kuunteli hieman hölmistyneenä tätä kummallista ja pätkivää monologia. Kun Kim oli lopettanut ja kääntänyt selkänsä hänelle Sam ymmärsi, että nyt olisi sopiva hetki avata suunsa.
Mies käveli Kimin taakse ja laske kätensä tämän harteille.
"Minulla on kieltämättä asioita ielessäni, joihi haluaisin vastauksen, mutta eivät ne estä minua pitämästä ihmisistä. En minä kaikkea voi tietää kaikista ja voin silti pitää heistä kovasti."
Sam kietoi kätensä Kimin ympärille.
"Ja kun minä pidän jostakusta, en halua kuulla heidän luulevan olevansa riittämättömiä tai huonoja ihmisiä."
Sam käänsi Kimin ympäri ja katsoi tätä silmiin.
"ja sinusta minä pidän, hyvin paljon. Sinä kerrot asioita silloin kun näet parhaaksi ja tunnet kykeneväsi siihen. Ymmärrän jos et halua puhua joistakin asioista, jotkut asiat eivät vain kuulu kenellekkään muulle kuin itselle, mutta olen valmis kuuntelemaan jos haluat kertoa."

Mies hymyili lempeästi ja silitti kevyesti Kimin poskea valuttaen kätensä tämän kaulaa pitkin pois.
"Olet kaunis ja sensuelli nainen, älä missään nimessä ryvä jossakin kummallisessa itsekritiikissä, elä, pidä hauskaa, juhli, nauti siitä."
Sam katsoi naista ja hymyillen pörrötti pämän hiuksia.

Jos olisi jotakin mitä haluaisin tietää, olisi se syy siihen, miksi alunperin esitit olevasi mies.. ja saanen huomauttaa, että minun ja Diaksen bisnekset eivät täysin laillisia ole, kaukana siitä, joten älä jarruttele koska pelkäisit minun halveksuvan, jos asiaan liittyy jotakin laitointa."

Kim hätkähti tuntiessaan kädet harteillaan
"Minulla on kieltämättä asioita mielessäni, joihin haluaisin vastauksen, mutta eivät ne estä minua pitämästä ihmisistä. En minä kaikkea voi tietää kaikista ja voin silti pitää heistä kovasti."
Henkäys karkasi naisen huulilta tämän tuntiessa miehen kädet kiertymässä ympärilleen. Hän nojasi päällään toisen käsivarteen ja pieni hymy kohosi hänen huulilleen.
"Ja kun minä pidän jostakusta, en halua kuulla heidän luulevan olevansa riittämättömiä tai huonoja ihmisiä."
Kun Kim oli kasvot Samiin päin hänen olisi tehnyt kovasti mieli suudella tätä. Hän ei ollut koskaan pitänyt kenestäkään vakavasti. Hän oli aina halunnut vain seuraa yhdeksi yöksi. Hukuttaa murheensa johonkin, mutta se mitä hän tunsi tuota edessään seisovaa miestä kohtaan oli jotain aivan erilaista. Hän oikeasti välitti tästä.
"Ja sinusta minä pidän, hyvin paljon. Sinä kerrot asioita silloin kun näet parhaaksi ja tunnet kykeneväsi siihen. Ymmärrän jos et halua puhua joistakin asioista, jotkut asiat eivät vain kuulu kenellekään muulle kuin itselle, mutta olen valmis kuuntelemaan jos haluat kertoa."
”Sam”, Kim kuiskasi niin hiljaa ettei ollut lainkaan varmaa kuuliko nimen omistaja sitä ollenkaan. Hän oli liikuttunut toisen sanoista.

"Olet kaunis ja sensuelli nainen, älä missään nimessä ryve jossakin kummallisessa itsekritiikissä, elä, pidä hauskaa, juhli, nauti siitä. Jos olisi jotakin mitä haluaisin tietää, olisi se syy siihen, miksi alunperin esitit olevasi mies.. ja saanen huomauttaa, että minun ja Diaksen bisnekset eivät täysin laillisia ole, kaukana siitä, joten älä jarruttele koska pelkäisit minun halveksuvan, jos asiaan liittyy jotakin laitointa."
Kim nappasi Samia kädestä ja kiskoi tämän perässään sohvalle.
”Tästä saattaa tulla pitkä juttu”, hän sanoi hymyillen ja silitti miehen hiuksia.
”Ensinnäkin, minä pidän sinusta kovasti. Uskoisin, että enemmän kuin olen kenestäkään muusta pitänyt. Tiedän, että tämä kuulostaa kliseiseltä paskalta, mutta se on totuus”, nainen naurahti ”Ja tuo kysymyksesi. Vastaus siihen tulee olemaan pitkä, koska koko jupakka alkoi ennen minun syntymääni, kun vanhempani saivat työpaikan. Tiedät varmaankin Arylian naapurivaltion? Siellä hallitsee kuningatar Hänen Jumalainen Majesteettinsa, Ayomidien todellinen yksinhallitsija, Cehnennemin valtiatar, Furoren ylikomentaja ja sotaherratar, kuningatar Aedan Willa Mairéad Eldorgwynna Rhiannon Nohemi I. Ja älä edes kysy kuinka muistan tuon koko nimen. Se on hakattu kaikkien siellä elävien päähän jo silloin, kun he vielä makasivat kehdossa tajuamatta mistään mitään ja kuvitellen ihmiset vain välttämättömäksi ruuanlähteeksi. Hänen palatsissaan tutkitaan monenmoisia asioita. Muun muassa maailmamme seitsemää luojaa. Tämä ei koske tietenkään Arylian uskontoa vaan vain meidän uskontoamme. Uskonnon nimi on Zorybeismi, kuten ehkä tiedätkin, en tiedä kuinka paljon olet perehtynyt uskontoihin Arylian ulkopuolella. Joka tapauksessa vanhempani olivat maailmanluojien tutkijoita. Kun minä olin viiden vanhempani päättivät kääntää kelkkansa ja kääntyivät kuningatartamme vastaan. He ryhtyivät tekemään salassa kaikilta tutkimusta siitä kuinka voisivat herättää Begeerten, ylijumalamme, kadonneen demonin. He ehtivät tehdä tutkimustaan viisi vuotta, kunnes kuningatar tajusi mitä hänen selkänsä takana tapahtui. Minä vietin usein aikaani laboratoriossa, jossa vanhempani työskentelivät. Niin tein myös silloin, kun näin kuningattaren hovivelhon marssivan huoneeseen. Vaistoni sanoi, että nyt ei ollut kaikki kunnossa ja minä nappasin vanhempieni tutkimukset mukaani ja juoksin piiloon. Katsoin sivusta, kun se mies tappoi vanhempani”, Kim piti pienen hengähdystauon.
”He yrittivät löytää minutkin, mutta epäonnistuivat siinä surkeasti. Pakenin paikalta ja jatkoin vanhempieni tutkimusta pysytellen maan alla. Vaihdoin nimeni ja muutin ulkonäköäni, jotta minua ei löydettäisi. Olen löytänyt täydellisen kaavan ja saanut osan ainesosista. Kun olin kaksikymmentä, tajusin etten löydä kaikkia aineita kotimaastani ja vuoden päästä siitä löysin tieni Aryliaan. Olen kulkenut Kim Lussurian nimellä ja vältellyt ihmisiä parhaani mukaan jos heistä ei ole ollut minulle hyötyä. Aina siihen saakka, kun tapasin Diasin. Eli tiivistettynä: Olen etsintäkuulutettu rikollinen, jonka päästä maksetaan paljon rahaa, elävänä tai kuolleena, mieluummin kuolleena. Ja oikea nimeni on Kimberley Nevroy jos se kiinnostaa”, Kim lopetti ja katsoi Samia kuin haastaen tämän epäilemään tai vähintäänkin tappamaan hänet siihen paikkaan.

Sam kuunteli tarkasti toisen kertomusta. Välillä hän hymähteli myöntymisen merkiksi ja ollakseen jotenkin mukana keskustelussa, mutta suurimmaksi osaksi hän tyytyi nyökkäilemään ja pitämään katsekontaktia Kimin kanssa.
Sam kuunteli mielenkiinnolla alusta loppuun, sillä tässä aukeni monia asioita, joita hän oli lyhyehkön tuttavuutensa aikana jäänyt miettimään. Kun Kim oli saanut lopetettua Sam nyökkäsi ja hymyili.
"Kiitos kun kerroit minulle, tuo selvensi monia asioita. Myös se seikka, että todella sopeudut joukkoon vahvistui selvästi."
Sam pyyhkäisi hiuksiaan.
"Minä ja Dias olemme ammatiltamme kaikkea muuta kuin rehellisiä kauppiaita. Ikävää myöntää, mutta tapamme, ryöstämme, huijaamme ja manipuloimme "asiakkaitamme", mitkä menettelytapa milloinkin on meille edullisin.
Mies katsoi Kimiä vakavasti ja oli hetken aikaa hiljaa. Oli kuin hän olisi yrittänyt nähdä mitä naisen pään sisällä pyöri.
"Puhuimme Diaksen kanssa tästä jo aijemmin, mutta asia jäi vain pohdinnan alle. Haluaisitko kenties liittyä Ilmapiraatiksemme? Ilmapiraatit ovat eliitti joukko, johon minä ja Dias kuulumme, se on hyvin salinen järjestö josta pelkkä puhuminenn tämän enempää saattaisi maksaa henkeni."
Sam vilkuili hieman hermostuneena ympärilleen ja hän naksautti normiaan muutamaan otteeseen.
"Sinussa on selvästi ainesta ja olet luotettava. Tuollaisen menneisyyden jälkeen on minusta selvää, että kykenisit jäseneksi helposti. Mieti asiaa, sinun ei tarvitse antaa vastausta heti."

Sam kaiveli taskujaan ja nosti sieltä jotakin pientä jossa oli nauha.
"Sulje silmäsi, tässä on se jonka lupasin tapaamispäivänämme sinulle antaa, unohdin sen taskuuni:"

Odottaen, että Kim sulki silmänsä hän avasi nauhan ja laittoi sen Kimin kaulan ympärille sitoen sen tämän niskan takana uudelleen.
Se oli Verenpunainen kivi, joka hohkasi lämpöä ympärilleen. Kiveä olisi voinut kuvailla pieneksi timantiksi. kiven sisällä liikkui punaista nestettä, joka piti liikeellään kiven hyvin lämpimänä kokoajan.

"Se on sinulle, se kuului.."
Samin ääni katosi hetkeksi.
"Se kuului edesmenneelle siskolleni, sinä muistutat minua hänestä, hyvässä mielessä tietenkin."
Sam katsoi hieman kostein silmin naista, jonka tosiaankin jopa ulkonäöllisesti muistutti hänen siskoaan.

"Tuo kivi on nimeltään Verikivi. Syytä ei varmaankaan tarvitse selittää, sen väristä johtuen.
Noita on vain kourallinen Aryliassa ja muutama sata tunnetusti koko maailmassa, moni keräilijä maksaa nykyään moisesta yli 60 000 galdia. Ymmärrän jos et halua pitää sitä, onhan se kuulunut kuitenkin jollekulle, joka on jo kuollut.. Mutta haluan sinun saavan sen."

Sam huokasi syvään ja nojautui taakseppäin, uin katselemaan sopiko koru Kimille.
Mies hymyili ja jatkoi.
"jotkut sanovat sen antavan taikavoimille lisäpontta, noilla kivillä on etsitty nuorena lahjakkaita maageja. Suurinosa niistä katosi sotien aikana idässä, kukaan ei tunnu tietävän minne tai miksi, mutta on luultavaa että ne ovat tuhoutuneet.

Sam naurahti hiljaa
"Niin ja... Ole hyvä"

"Kiitos kun kerroit minulle, tuo selvensi monia asioita. Myös se seikka, että todella sopeudut joukkoon vahvistui selvästi. Minä ja Dias olemme ammatiltamme kaikkea muuta kuin rehellisiä kauppiaita. Ikävää myöntää, mutta tapamme, ryöstämme, huijaamme ja manipuloimme "asiakkaitamme", mitkä menettelytapa milloinkin on meille edullisin.”
Kim naurahti.
”Minä ajattelinkin, että teissä on jotain hämärää. Tunnistan rikollisen, kun sellaisen tapaan”, nainen sanoi hymyillen ”Ja tappaminen ei minua hätkäytä. Minulla oli kotimaassani, ja on varmaan edelleen jos he ovat jaksaneet pysyä minulle uskollisina nämä vuodet, jonkinlainen niin kutsuttu mafia. Siihen kuului henkilöitä hyvin erilaisista ammateista ja roduista, oli joukossa myös joitakin hyvin omituisia sekoituksiakin ja meillä oli tapana kiduttaa tieto niistä keistä sen halusimme ja tappaa henkilöt, jotka olivat tiellä, joten en kavahda vähästä.”

"Puhuimme Diaksen kanssa tästä jo aijemmin, mutta asia jäi vain pohdinnan alle. Haluaisitko kenties liittyä Ilmapiraatiksemme? Ilmapiraatit ovat eliitti joukko, johon minä ja Dias kuulumme, se on hyvin salinen järjestö josta pelkkä puhuminenn tämän enempää saattaisi maksaa henkeni. Sinussa on selvästi ainesta ja olet luotettava. Tuollaisen menneisyyden jälkeen on minusta selvää, että kykenisit jäseneksi helposti. Mieti asiaa, sinun ei tarvitse antaa vastausta heti."
Kimin ilme muuttui innostuneeksi ja hymy kohosi hänen kasvoilleen.
”Saanko minä silti vastata heti?” hän kysyi virnistellen ja kapsahti Samin kaulaan ”Tuo on paras ehdotus aikoihin! Todellakin haluan! Vihdoinkin jotain toimintaa. Kunhan vain kerrotte mitä minun täytyy tehdä.”

Kimin kulmat kohosivat hieman, kun Sam ryhtyi kaivelemaan taskujaan.
"Sulje silmäsi, tässä on se jonka lupasin tapaamispäivänämme sinulle antaa, unohdin sen taskuuni:"
Nainen ummisti silmänsä kuuliaisesti ja tunsi kohta jotain kovaa ja lämmintä vasten kaulaansa. Hän avasi silmänsä ja vilkaisi korua.
"Se on sinulle, se kuului.. Se kuului edesmenneelle siskolleni, sinä muistutat minua hänestä, hyvässä mielessä tietenkin."
Kim katsoi korua uudestaan. Hänelle tuli hieman haikea olo ja hän tiesi kaksi syytä sille. Ensimmäinen ja pienempi oli se, että hän olisi aina halunnut sisaruksia, mutta ei ollut koskaan saanut niitä ja toinen, suurempi oli se, että hän toivoi kovasti ettei Sam ajattelisi häntä vain siskon korvikkeena.

Nainen kuunteli toisen selityksen kivestä ja nyökkäsi.
”Kiitos oikein paljon. Minä pidän siitä, se on kaunis”, hän sanoi ja hymyili leveästi.
”Tiedätkö… Minä pyydän tätä anteeksi jo etukäteen, mutta en voi vastustaa kiusausta enää”, Kim sanoi hymyillen. Hän silitti Samin poskea hetken ja painoi sitten huulensa tämän huulille suudellen miestä lempeästi.

Sam ei ensin käsittänyt mitä tapahtui. Hän tuijotti hölmösti Kimin kasvoja lähietäisyydeltä ja tunsi tämän pehmeät huulet omillaan. Samistä tuntui, että hän tuijotti tuskallisen pitkään Kimin otsaa kunnes teki päätöksensä. Hän sulki silmänsä ja liututti toisen kätensä naisen lantioille. Vasen käsi nousi ja ölaskeutui tämän pään taaksi silittelemään Kimin hiuksia. Sam vastasi suudelmaan yhtä pehmeästi kuin sen aloittajakin ja aika tuntui pysähtyvän.
Siinä he seisoivat ja suutelivat. Vaikka asia oli näin yksinkertainen ei Sam oikeastaan tajunnut mitä tapahtui, mutta hän piti siitä. Hän veti päätään hieman kauemmas ja laski ne uudelleen Kimin huulia vasten.

Hetken myöhemmin hän nosti päätään ja katsoi Kimiä silmiin.
"Mistä hyvästä tuo oli?" Hän kysyi hieman hölmistynyt hymy kasvoillaan, muttei viestittänyt sillä kuitenkaan paheksuvansa moista käytöstä. Miksi olisikaan, kun erittäin kaunis nainen ryhtyy suutelemaan, ei silloin kuulu miettiä, että mitä helvettiä vana ottaa tilanteesta kaikki irti. Näin Sam ainakin ajatteli.

// Joo lyhyt kakka, mut oli vähän hankala saada pitempää O.o \\\

// Btw, kirjotit et ne seisoo, ne tosiasiassa istu sohvalla xD Mut ei se mitään.\\

"Mistä hyvästä tuo oli?"
”Siitä hyvästä, että sinä olet oikein mukava, ihana ja hyvännäköinen mies ja minä en voinut vastustaa kiusausta enää”, Kim virnisti ja taputti Samin poskea. Tämän hölmistynyt hymy oli oikein suloista katsottavaa ja nainen painoi vielä nopean suukon miehen huulille.
”Ja tuo oli siitä hyvästä, että et ole vielä lyönyt minua”, hän jatkoi virnistelemistään ja pujahti Samin ohi suihkun puolelle ja kävi sammuttamassa yhä seinää kastelevan suihkun.

Nainen asteli takaisin olohuoneeseen ja pyörähti miehen edessä sievän piruetin.
”Minun täytyikin kysyä jo aiemmin, että miltä minä näytän, mutta tuli vähän muuta tekemistä”, hän naurahti ja käveli hetken edestakaisin miehen edessä. Punapää ei kuitenkaan jaksanut tehdä sitä kauaa ja istahti Samin viereen sohvalle ryhtyen hypistelemään tämän saunatakin reunaa.

”Kerro minulle lisää siitä mitä te oikeasti teette tällä laivalla”, Kim kehotti ja hymyili innostuneesti.

Sam naurahti naisen pyörähdellessä ja soi tälle kevyen hymyn
"Sinä näytät sievältä ja jatka toki pyörähtelyä, hane vain popcornit ja juotavaa, voisin katsella tätä esitystä vaikka loppupäivän."
Mies teki tilaa Kimille, joka isttuutui takaisin sohvalle.
"Mitäkö teemme? No kaiken selittämiseen menisi varmasti muutama päivä, joten jos yritän kiteyttää pää toimemma pähkinänkuoreen. Tulet huomaamaan kyllä käytännössä miten asiat toimivat ja epäilemättä pääset hyvin mukaan. Mies hieraisi kevyesti nenäänsä ja jatkoi.
"Minä ja Dias kuulume siis ilmapiraatteihin. Kaikki tällä laivalla tietävät olevansa jonkinlaisessa laittomassa työssä, mutta pidämme heidät jutun ulkopuolella heidän itsensä parhaaksi. Mitä vähemmän ihmisiä tietää, sen parempi niin järjestölle, kuin sen ulkopuolisillekkin.
Etsimme yleensä Diaksen kanssa sopivan kohteen ja iskemme sinne. Vältämme turhaa tappamista, mutta jokainen, joka tulee tiellemme on saanut kokea aika ruman kohtalon.

Samin selittäessä oveen koputetaan hiljaa.
"Tilasitko sinä jotakin? Eihän ole edes lounasaika vielä.."
Sam kävelee hiljaisin askelin ovelle ja katsoo ovisilmästä vain huomatakseen sen olevan peitetty jotenkin. Hän viittoo Kimiä menemään piiloon ja riuhtaisee oven auki voimakkaalla liikkeellä.

// Samin ohjaileminen- lupa: myönnetty xD\\

"Tilasitko sinä jotakin? Eihän ole edes lounasaika vielä.."
”En tilannut”, Kim vastasi hämmentyneenä ja nousi ylös sohvalta. Hän ei suurin surminkaan olisi mennyt piiloon, kun jotain jännittävää tapahtui, joten nainen ei totellut Samin viittauksia.

Ovi rämähti auki ja sisään porhalsi noen peittämä ja savulta haiseva valtavankokoinen mies, joka lähes jyräsi Samin astuessaan huoneeseen.
”Jumalten kiitos olet täällä”, mies sanoi katsoen suoraan Samiin hätääntynyt katse silmissään.
”Minut lähetettiin tuomaan viestiä, mutta en löytänyt sinua huoneestasi… Laivan eteläpää palaa!” mies parkaisi ja lysähti maahan ilmeisesti tajuttomana.

Kim jäi tuijottamaan Samia kauhistuneena.
”Mitä me teemme?”

//Lyhyt kakka, olen pahoillani.\\

Sam Katsoi miestä uskomatta silmiään. Hetken maassa makaavaa miestä tuijotettuaan ja kuin ohittaen Kimin kysymyksen täysin mies havahtui hetkellisestä dissosiaatiostaan ja ryntäsi miehen luokse.
"Mitä sinä sanoit? Mitä sinä sanoit!?"
Sam nappasi maassa makaavan kevyen oloisesti suurille käsilleen ja käänsi tämän ympäri kevysesti ravistellen tätä.
"Herää! herää.... Helvetti!"
Sam nosti miehen Sohvalle. "Kim voisitko heittää muutaman tyynyn?"
Sisään juossut ja nyt tajuttomana makaava mies näytti jokseenkin pieneltä, vaikkkei tosiaan mikään pieni mies ollutkaan, Samin asetellessa tämän Sohvalle. Sam kokeili nopeasti miehen pulssin ja Nosti tämän vasemman käden sitten ylös, löytäen hihan alta pienen rannekellomaisen kapistuksen. Laite oli kullanvärinen ja siinä oli muutama nappi pienen lasikehikon alla. Sam avasi kynnellään lasikuvun ja paineli näppäinyhdistelmän, jonka jälkeen pienelle ruudulle tuli lukemaan EV ja Kimin huoneen numero.
"Epikalaattori, alkeellinen, mutta hyödyllinen tapa viestittää ensiaputiimille missä niitä kuhnureita tarvitaan. Opetan sinua käyttämään tälläistä myöhemmin."
Sam vilkaisi huonetta, hänen katseensa harhaili ympäriinsä miehen etsiessä jotakin josta saattaisi olla apua tulipalon sammuttamisessa.
"Nappaa mukaasi kaikki mistä saattaa olla apua, mutta ei mitään painavaa koska meidän on päästävä paikalle nopeasti!"
Sam tiuskaisi ärsyyntyneenä kun ei itse kyennyt ajattelemaan tarpeeksi nopeasti. Tilanne oli tullut niin yllättäen, ja juuri kun he olivat saaneet Arctosin aiheuttamat tuhot korjattua.
Perhana Sam irvisti, seuraava kunnon keikka saisi taas odottaa, tästä Dias ei pitäisi, ei sitten lainkaan. Jos joku oli sytyttänyt palon huolimattomuuttaan hän todellakin saisi kuulla kunniansa, nimittäin jos Sam ehtisi paikalle Diasta ennen. Jos ei... No kyseinen henkilö ei kuulisi pahemmin mitään, eikä hänestä välttämättä kuultaisi mitään sen koommin.
Sam naurahti hieman ajatukselle, joka tosin oli pelottavan lähellä totuutta. Sam heitti päälleen loput vaatteistaan, mitä hänellä ei vielä ollut yllään ja kietaisi nahkatakin harteilleen.
"Mitäkö me teemme? Me painumme paikalle niin nopeasti kuin suinkin pääsemme ja koetamme saada tilanteen haltuun!"
Juuri kun Sam oli pyyhältämässä ovesta ulos takinhelmat liehuen hän pysähtyi äkisti ja kääntyi Kimin puoleen.
"Sinähän kykenet manipuloimaan tulta, pystytkö sammuttamaan sitä vaikkeai se olisi sinun luomaasi? Nyt kyvyillesi saattaisi olla käyttöä enemmän kuin koskaan tähän mennessä tällä laivalla."
Loppuun Sam hoksasi lisätä pienen hymyn, joka hyvin nopeasti pyyhkiytyi kuitenkin hänen kasvoiltaan. Mies oli valahtanut hieman kalpeaksi ja hänen päässään liikkui kauhukuvia palaneesta Charolinesta.
Laiva oli ollut heidän kotinsa yli puolet heidän elämäänsä, pelkkä ajatuskin sen palamisesta poroksi oli vain liian vastenmielinen. Samia puistatti ja hän vilkaisi kysyvästi Kimiä, nainen saattaisi tosiaan olla heidän pelastuksensa jos tilane olisi äitynyt kovin pahaksi.
palopaikalle olisi matkaa vain vähän ja savua ei käytävällä näkynyt, ainakaan vielä. Tämä helpotti Samin mieltä hieman koska savun katkuakaan ei ilmassa kyennyt havaitsemaan.

Sam otti Kimiä kädestä ja lähti viemään tätä käytävää pitkin reipasta kävelyvauhtia, joka hetkenpäästä muuttui juoksuksi ja miehen otsalla valui jokunen hikipisara. Hänen mielessään liikkui kokoajan, Mitä jos..
Jos Dias olisi ehtinyt paikalle ennen häntä, olisi tilanne toki jo hallinnassa, ehkä, mutta tuo idiootti oli hänen tavoin juonut itsensä sellaiseen kuntoon, että luultavasti rötkötti edelleen kuin mikäkin pummi laivan käytävän sohvalla kuolaten sen päällysteet käyttökelvottomiski.
Aivan, Dias!
"Meidän täytyy mennä tarkistamaan, ettei rakas kapteenimme juoksentele viljavilla niityillä ponien kanssa ja uneksi paremmasta viikkorahasta kun hänen elämän työnsä palaa poroksi!"
Diaksesta sarkastisia kommentteja alituiseen heittelevä Sam oli tälläkertaa huolissaan ystävästään enemmän kuin pitkään aikaan, jos kaikki menisi taas pieleen tämä ei ehkä kestäisi toista samanlaista pettymystä kuin mitä tämän isän kuolema oli aiheuttanut. Dias ei ollut syönyt melkein viikkoon ja oli vain istunut isänsä kapteenin hattu kourassaan hytissään tuijottaen lasittunein silmin eteensä ja itkenyt.
Samin selkäpiitä karmi kun hän ajatteli edes asiaa, se oli näky, jota hän ei koskaan haluaisi enää nähdä, ei sitä ilmettä, ei niillä kasvoilla.

"Epikalaattori, alkeellinen, mutta hyödyllinen tapa viestittää ensiaputiimille missä niitä kuhnureita tarvitaan. Opetan sinua käyttämään tälläistä myöhemmin."
”Nyt ei oikein taidakaan olla siihen aikaa”, Kim virnisti ja naputti jalkaansa lattiaa vasten. Mitä toinen oikein kuhnaili turhien puheiden kanssa?
"Nappaa mukaasi kaikki mistä saattaa olla apua, mutta ei mitään painavaa koska meidän on päästävä paikalle nopeasti!"
”Taidan napata vain itseni”, nainen kohotti kulmiaan. Sam näytti unohtavan jatkuvasti hänen olevan maagi.

"Sinähän kykenet manipuloimaan tulta, pystytkö sammuttamaan sitä vaikkeai se olisi sinun luomaasi? Nyt kyvyillesi saattaisi olla käyttöä enemmän kuin koskaan tähän mennessä tällä laivalla."
Punapää meinasi törmätä mieheen tämän tehdessä äkkipysähdyksen.
”Valitettavasti en. Pystyn kylläkin rajaamaan sen irti laivasta ja sammuttamaan sen sitten vedellä”, nainen kertoi vaivautumatta mainitsemaan veden olevan huonoin elementtinsä. Vesitaikojen käyttäminen verotti hänen voimiaan vietävästi ja hän sairastui helposti niiden käyttämisen jälkeen.

Kim seurasi korot kopisten Samia ja meinattuaan kaatua ainakin seitsemän kertaa hän viskasi kengät seinään ja jatkoi menoaan paljain jaloin.
"Meidän täytyy mennä tarkistamaan, ettei rakas kapteenimme juoksentele viljavilla niityillä ponien kanssa ja uneksi paremmasta viikkorahasta kun hänen elämän työnsä palaa poroksi!"
”En usko, että se on tarpeen. Miksi miehistö olisi jättänyt käytävällä nukkuvan kapteenin herättämättä, kun laiva palaa?” maagi kysyi kulmiaan kohottaen ja kiskaisi vuorostaan Samin matkaan kohti palopaikkaa.

Hetken juoksun jälkeen he saapuivat käytävään, josta pääsi ulos yläkannelle. Kim teki äkkipysähdyksen nähdessään oviaukon tukkivat lieskat. Savu tuli käytävään paksuna ja sai naisen yskimään voimakkaasti.
”Pidä kiinni”, hän huikkasi yskänpuuskiensa lomasta miehelle takanaan ja otti tiukemman otteen tämän kädestä. Heidän ympärilleen leimahti tulipallo, jonka turvin he pääsivät itseään polttamatta ulos kannelle.

Kannella heitä kohtasi surkea näky. Lankuilla lojui muutama käristynyt työntekijä ja paikalle selviytyneet yrittivät epätoivoisesti sammuttaa valtoimenaan riehuvia liekkejä, jotka levisivät uhkaavaa vauhtia. Punapää mutisi jotain hiljaa ja hänen oikea kätensä muuttui hohtelevan valkoiseksi. Hän vei kätensä suunsa eteen ja rykäisi. Pieni yskäisy kaikui ympäri kannen ja nainen hymyili.
”Kaikki, perääntykää tulesta jos ette halua teille käyvän huonosti!” hän huusi käteensä ja ääni kaikui moninkertaiseksi voimistuneena ympäri kantta. Pikaisesti pelokkaat työntekijät perääntyivät niin kauas tulesta kuin pääsivät. Kimin käsi muuttui jälleen normaalin väriseksi ja hän työnsi Samia hieman kauemmas itsestään.

Nainen mutisi jotain monimutkaisen kuuloisella kielellä ja kohotti kätensä eteensä. Hitaasti, mutta varmasti liekit alkoivat kokoontua yhteen läjään aivan kannen reunalle. Punapään koko keho tärisi ponnistuksesta, mutta jonkin ajan kuluttua tuli oli saatu kokoon ja silmänsä hetkeksi kiinni puristaen Kim keräsi voimia seuraavaan tehtävään. Hän veti syvään henkeä ja tuliryöppy alkoi nousta ilmaan kannen yläpuolelle. Sirot kasvot hikoilivat tulen tuottamasta kuumuudesta ja taikojen aiheuttamasta rasituksesta. Nainen pyörähti sulavan piruetin ja hänen käsistään purkautui suuri vesipyörre, joka iskeytyi ilmassa roikkuvaan tuleen. Kuului valtava sihahdus ja kannelle roiskui kiehuvia vesipisaroita. Kim katkaisi vesiryöpyn, kun näki tulen sammuneen. Hän huojui hetken paikoillaan ja kaatui sitten tiedottomana tulen kuumentamalle kannelle.

Sam katsoi ympärileen,jokapuolella tuntui riehuvan liekkimeri ja epätoivoiset huudot kuuluivat jo pitkälle käytävien päähän. Hänen epätoivonsa vaihtui kuitenkin ihastukseksi kun hän katseli Kimin tekemiä taikoja, joilla tämä sai kuin saikin tulen hallintaan ja lopulta sammutettua. Naisen kaatuessa Sam ehti juuri parahiksi keventää tämän kaatumista, suojaten tämän pään käsillään. Iso mies hymyili hieman ja katseli Kimiä.
"Senkin typerys.."

Dias käveli Samin ja Kimin luokse, hän oli yltäpäältä hiessä ja todella huonovointisen näköinen.
"Saatiinhan se palo sammumaan, ei tosin minun ansiostani" hän lisäsi vilkaistssaan Kimiä.
"Onko hän kunnossa?" Dias kysyi kumartuessaan hieman raottamaan naisen silmäluomia.
"taju on ainakin poissa, seon varmaa."
Sam katsoi hieman huolestuneena Kimin sieviä kasvoja ja huokaisten nosti tämän olalleen.
"Viedään hänet Sairashuoneelle, onko palonaiheuttajasta mitään tietoa?"
Dias rypisi otsaansa ja nyökkäsi.
"Yksi moottorien rataskisko oli päässyt ylikuumentumaan kun oli ollut jotakin häikkää työvuoroissa. Viilentäjät kytkettiin päälle, mutta liian myöhään. Tarvitsisimme sen jää elementalistin tänne töihin.
Dias pyyhkäisi hikistä ja nokista naamaansa käärityllä hihallaan.
"Luojan kiitos Kim oli täällä, emme olisi ehkä saneet tulta kuriin. Viedään hänet toipumaan."
Sam nyökkäsi ja sanomatta mitään kaksikko lähti paikalta jonne kerääntyi useita uusia miehiä korjaamaan ja arvioimaan tuhoja.

Sam ja Dias jättivät Kimin sairanhuoneelle ja palasivat itse auttamaan korjaustöissä.

//Sairashuone on äärimmäisen kirkkaan valkoinen tila jossa on 20 vuodetta ja kirkkaat valot. Siellä työskentelee niin ihmisiä ja muidenkin rotujen edustajia, jotka omaavat parantavia taitoja tai tietoja \\

Kim räpytteli silmiään hetken ennen kuin näki kunnolla. Hän katsoi ympärilleen huoneessa, jossa oli ja totesi olevansa jossain sairaalan tapaisessa paikassa. Hän tajusi myös päätään särkevän aivan vietävästi. Nainen hörppäsi vuoteensa viereen tuodusta lasista vettä ja hymyili hieman. Hän oli saanut palon sammumaan, joten kaikki olivat turvassa.

Valkoiseen asuun pukeutunut haltianainen tuli hänen vierelleen ja hymyili mekaanisesti.
”Tarvitsetteko jotain?” hän kysyi matalalla äänellään.
”Jos saisin vahvaa särkylääkettä ja Samin sekä Diasin olisin tyytyväinen”, punapää sanoi ja hymyili hieman. Hän halusi tietää mikä tilanne laivalla oli nyt ja kuinka nuo kaksi olivat selvinneet.

Pian hänelle tuotiin kaksi särkylääkettä ja hän otti molemmat heti. Suloinen raukeus valtasi hänen uupuneen kehonsa ja hän vaipui uudestaan uneen heräten ääniin sänkynsä viereltä.

Aikaa vierähti noin puoli vuotta ja Kim oppi laivan tavoille nopeasti. Naisen ja Samin suhde syveni ja pian he pystyivät jo rehellisesti toteamaan seurustelevansa. Punatukkaisen naisen elämässä oli tapahtunut paljon suuria muutoksia, joita hän ei olisi koskaan osannut odottaa. Ilmalaiva seilasi ympäri Aryliaa ja nainen tottui aikatauluihin ja tiesi milloin olisi vapaata ja milloin töitä. Hän auttoi parhaansa mukaan laivan töissä ja oppi jatkuvasti lisää piraattiudesta.
Naisesta oli tullut erittäinkin naisellisen näköinen tuossa ajassa, hänen hiuksensa olivat jo yli olkapäiden ja hänestä oli tullut taitavampi tekemään kampauksia ja valitsemaan vaatteita.

Eräänä päivänä laivan pysähdyttyä Mirassa Kim päätti lähteä ostamaan uutta verhokangasta, mutta palasikin huomattavasti lupaamaansa myöhemmin itkeneen näköisenä ja erittäin vihaisena.

Nainen asteli laivaan kihisten kiukusta ja mulkoillen kaikkia pahasti.
”Anteeksi, mutta onko kaikki hyvin?” joku työntekijöistä kysyi ja sai joutua todistamaan kulmakarvojensa menetystä, kun Kim käräytti ne suutuksissaan. Punapää marssi hyttiinsä, paiskasi oven kiinni ja lysähti keskelle olohuonetta antaen kyynelten kastella kasvonsa.

Dias loikoili ylisuuressa kapteenintuolissaan leveä hymy kasvoillaan ja hattu silmille vedettynä. Viikko sitten hyvin sujuneet kaupankäynnit ja odotettua suurempi profiitti myydyistä tavaroista viimepäivinä olivat valaisseet miehen elämää huomattavasti. Kimistä oli ollut laivalla apua enemmän kuin 15 miehestä ja Dias oli hyvin iloinen Samin ja naisen suhteesta. Sam oli ollut pitempään ennen Kimin tapaamista allapäin ja jotenkin sisäänpäin sulkeutunut, ja jopa Diaksella oli ollut välistä vaikeuksia päästä tuon kilven ohitse. Nykyään Sam oli taas kuin oma vanha itsensä ja oli aloittanut sepän työnsä uudelleen. Kotoinen kalske ja alasimen paukutus kantautui vähän väliä käytävillä kävellessä Diaksen korviin ja sen oli hyvä merkki. Sam oli kuin taikaiskusta saanut elämänilonsa takaisin ja tuntui unohtaneen kaikki puheet poikamieheksi jäämisestä.
Dias naurahti muistaessaan Samin vannoneen jäävänsä poikamiehekis loppuiäkseen, jos se hänestä olisi kiinni. Noustessaan tuolista Dias totesi itselleen, ettei Kim kyllä ollut jättänyt pahemmin valinnan varaa Samille, niin Kimin pauloihin tämä oli vajonnut, silti Sam pysyi ennallaan eikä Diaksen pelkojen mukaisesti olisi muuttunut leperteleväksi tossunalla istujaksi.
Dias paineli muutamaa nappulaa ohjaamon konelaudalta ja nosti vesipullon pöydältä ja hörppäsi siitä. Hän katseli ikkunasta ja näki kimin marssivan laivaan ja meinasi juuri huutaa tälle tervehdyksensä avatessan ikkunaa, mutta kun huomasi miten yhdelle miehistä kävi, hän päätti vielä toistaiseksi pitää kulmakarvansa sekä pitää suunsa kiinni.
Dias rypisti otsaansa ja läksi ohjaamosta kohden hissejä ja lähti niillä alas.

Hetken itkettyään Kim nousi ylös ja potkaisi kolme tuolia kumoon silkasta ärsyyntymisestä ja marssi sitten ulos huoneestaan ottamatta huomioon, että hänen silmänsä olivat punaiset ja kasvot vieläkin kyynelistä märät. Nainen käveli pitkin käytävää ja jätti jälkeensä kaatuneita tuoleja ja yhden hiuksiaan sammuttelevan miehen, joka oli erehtynyt huomauttamaan tuolien potkimisesta. Hän kyllä tiesi ettei saisi purkaa tällä tavalla kiukkuaan muihin muttei mahtanut sille mitään.

Nainen vaelteli jonkin aikaa päättömästi laivassa ja istui sitten penkille erään hissin viereen painaen kasvonsa käsiinsä ja hieroen ohimoitaan, koska oli saanut itselleen aikaiseksi jyskyttävän päänsäryn.

Dias Käveli pitkin käytäviä ja pehmeä kokolattiamatto tuntui mukavan pehmeältä hänen kengättömissä jaloissaan. Hänellä oli milten vapaapäivä, ei olisi myytävää eikä muutakaan kaupunkäyntiä varattuna tälle päivälle. Miehen rento kävely kiihtyi hieman hänen nähdesään kaatuneita tuoleja ympäriinsä ja osasi kyllä aavistaa kuka oli niidne takana. Hän ohitti hiuksiaan samuttavan miehen ja heitti tämän päähän kukaruukusta vettä. Dias katsoi surkeana seisovaa miestä jonka hiiltyneistä hiuksista tippui vettä.
"Ota loppupäivä vapaata hyvä mies ja laiva kustantaa parturin" hän huikkasi vielä mennessään eikä voinut ollu virnistämättä.
Dias nosti hatun päähnsä ja kääntyi kulman taakse joss anäki Kimin istuvan itkemässä sohvalla. Hän hidasti vauhtiaan ja nosti hattuaan hieman.
"Sopiiko tähän istua?" Hän kysyi päästessään Sohvan lähelle.
Dias nosti hatun päästän ja istui sen kummemmin lupaa kysymättä sohvalle Kimin viereen.
"Et viitsisi kärventää työntekijöitäni, kuka kaikki paskahommat hoitaa jos puolet heistä on sairastuvassa tai parturissa?" Dias sanoi lempeästi naurahtaen. Hän laski kätensä Kimin lähempänä olevalle hartijalle, tietäen sen olevan hieman riskialtista.
"En aijo kysyä mikä sinua vaivaa, oletan että kerrot itse jos niin näet parhaaksi, mutta tarjoan apuani. Oli kysymys sitten mistä tahansa, lähden vasta kun olet tarjoukseni joko torjunut tai ottanut vastaan. Mikäli jälkimmäinen menen kunhan olet saanut asiasi kuntoon."

Kim kohotti päätään kuullessaan jonkun lähestyvän. Hän oli tavallaan onnellinen siitä, että tulija oli Dias eikä joku ylihuolehtivainen työntekijä, mutta tavallaan taas hän olisi halunnut olla yksin. Kaikesta huolimatta nainen nyökkäsi, kun toinen pyysi lupaa istua.
"Et viitsisi kärventää työntekijöitäni, kuka kaikki paskahommat hoitaa jos puolet heistä on sairastuvassa tai parturissa?"
”Itseänikö minun tässä pitäisi käristää?” punapää kysyi saaden pienen hymyn kasvoilleen. Kapteenin seurassa oli se loistava puoli, että tämä sai hänet lähes aina hymyilemään.
"En aijo kysyä mikä sinua vaivaa, oletan että kerrot itse jos niin näet parhaaksi, mutta tarjoan apuani. Oli kysymys sitten mistä tahansa, lähden vasta kun olet tarjoukseni joko torjunut tai ottanut vastaan. Mikäli jälkimmäinen menen kunhan olet saanut asiasi kuntoon."
Kim huokaisi hiljaa ja katsoi Diasiin.

”Mafiani on täällä. Aryliassa”, nainen kertoi ja äsken kadonnut pieni hymy palasi.
”Se on toki ihana asia, koska se tarkoittaa sitä, että minun ystäväni ovat täällä. Huono juttu siinä on syy miksi he ovat täällä. Aedan, kuningatar, löysi heidät. Joku on ilmiantanut meidät kaikki ja sisäpiirin kimppuun hyökättiin ensimmäiseksi. Neljä erittäin läheistä ystävääni on kuollut ja yksi oli lähellä kuolla. Kaikista en tiedä missä he ovat tai ovatko edes hengissä, sillä heidän lähdettyään tänne heidän kimppuunsa hyökättiin ja ryhmät hajosivat”, Kim kertoi ja kyynelet valuivat hänen kasvoilleen uudemman kerran.
”Mukana oli lapsiakin. Koen itseni kovin syylliseksi jos he ovat kuolleet…” nainen jatkoi ja nyyhkäisi hiljaa miettiessään pieniä vampyyripoikia, jotka olivat yhden hänen läheisimmän ystävänsä lapset.
”Mutta on yksi asia, jossa sinä voit auttaa. Minun täytyy löytää eräs haltia nimeltä Rakesh. Hänellä on ruskeat kiharat hiukset ja hän pukeutuu melko maanläheisesti. Hän on ilmeisesti saapunut tänne jo kolme vuotta sitten”, punapää selitti.

Dias laski hatun syliinsä ja kuunteli. Hän nosti käden ja veti sen muutaman kerran hiustensa lomitse ja hymähteli Kimin kertomukselle. Kapteeni putsasi hieman hattuunsa laskeutunutta pölyä ja Kim sai puheensa päätökseen.
"Rakesh, hmm en usko, että olen kuullut tuota nimeä aijemmin, joko hän n pysytellyt hyvin huomaamattomissa ja elellyt hyvin hiljaisesti, tai sitten tietolähteeni on syytä uudelleen järjestää. Mitkään pikkutekijätkään eivät ole mielestäni nimeä maininneet, en ainakaan saa päähäni."
Mies siveli miettiväisenä sänkeään ja katseli lattiaa kuin toivoen sieltä löytyvän vastauksia.
"Minkälainen tämä Rakesh on? Luonteenpiirteitä, addiktioita, mieltymyksiä, mitä tahansa joilla hänet voisi yhdistää johonkin?"
Dias otti paremman asennon sohvalla ja huokaii kevyesti.
"Minun pitäisi tosiaankin päästä hierojalle" Hän totesi ohimennen.
"Mutta käsitinkö siis oikein, tarvitsen minun apuani tämän miehen löytämiseen? Uskon, että jos tälläinen henkilö ylipäätään on me löydämme hänet, tai ainakin tarpeeksi vihjeitä hänen löytämisekseen. Sitäpaitsi, etkö sinä voisi laittaa liikkeelle sanaa, että etsit häntä. Ei tietenkään oikeallla nimelläsi, vaan peitenimellä josta hän ymmärtäisi ketä on kyseessä. Tuskin hän sinulta on piilossa?"

Kim hymyili iloisesti, kun etsinnät näytettiin saavan käyntiin sujuvasti. Ainakin Diasin puheiden perusteella.
”Rakesh on parantaja, mutta ei ole harjoittanut tätä ammattiaan julkisesti ties miten moneen vuoteen. Hämärästi kylläkin. Hänellä oli kotipaikassani Baari nimeltä Erebos, joka oli erittäin suosittu niin pienempien kuin isompienkin rikollisten parissa. Hän piirtää uskomattoman hyvin ja on erittäin kiltti ja auttaa kaikkia, joita pystyy”, nainen kertoi.
"Minun pitäisi tosiaankin päästä hierojalle"
”Jos sinä löydät hänet minä lupaan hommata sinut koko Arylian parhaalle hierojalle!” Kim sanoi nauraen.
”En uskalla etsiä häntä julkisesti millään nimellä, koska Aedanin sotilaita on kuulemma tullut Aryliaan meidän perässämme enkä halua antaa häntä heille ilmi. Mutta olen onnellinen jos autat etsinnöissä”, punapää halasi Diasia nopeasti ja tunsi yhtäkkiä pahanolon aallon pyyhkäisevän ylitseen. Hän kurtisti kulmiaan tätä oli tapahtunut jo jonkun aikaa.
”Tiedätkö, minun täytyy käydä näyttäytymässä jollekin parantajalle. Nähdään myöhemmin ja kiitos kaikesta”, nainen sanoi ja kiiruhti ensin lähimpään vessaan oksentamaan ja sen jälkeen parantajan tykö.

Tunnin kuluttua punapäinen nainen käveli edestakaisin Samin hytin edessä harkiten koputtaako vai jättääkö koputtamatta. Hänen kasvoiltaan paistoi hermostuneisuus, kun hän lopulta kohotti kätensä ja koputti oveen terävästi.

Sam loikoili vuoteessaan edelleen. Miehellä oli aivan hirveö olo ja hän ei jaksanut edes nousta sängystä ylös. Hänen päätään jomotti ja koko kehoa tuntui särkevän kuin helvetti olisi päässyt valloilleen. Mies hörppäsin teetä mukistaan ja keskittyi päivän lehteen. Vähänväliä hän sulki silmänsä ja päästi syvän huokauksen antaen väsyneitten silmiensä levätä. Samin tukkoinen nenä ja hirvittävä päänsärky olivat estänet häntä juurikaan nukkumasta yöllä ja pienenkin hetken rentoutuminen tuntui taivaalliselta. Hän hörppi teetään ja siihen sekoitetut yrtit saivat hänet edes hengissä ja voimatta entistäkin pahemmin. Lehden lööpit olivat turhampäiväisiä ja koska tahansa muuten hän olisikin heittänyt sen ja vaihtanut mihin tahansa kirjaan, mutta ei tänään. Hän oli yksinkertaisesti aivan liian väsynyt nousemaan sängystä ja etsimään jotakin älyllistä luettavaa, saatika sitten että olisi kyennyt keskittymään mihinkään kovin hienoon tekstiin juuri nyt.
Yhtäkkiä oveen koputettiin napakasti ja Sam oli heittää teet päälleen kun heräsi valveunestaan. Hieman ärsyyntyneenä hän katsoi ovea kuin toivoen kuulleensa väärin.
Ei, kyllä siihen joku oli koputtanut.
Vaivalloisesti mies änkesi itsensä ylös ja huikkasi oven suuntaan:
"Hetki vain!"
Mies tarttui penkillä makaavaan saunatakkiin ja riuhtaisi sen äkäisesti päälleen.
Helvetti tosiaan pääsi valloilleen miehen noustessa ja päänsäryn yltyessä riemuitsemaan tästä voimainponnistuksesta.
Sam käveli päätään pidelleen ovelle ja avatessaan hän murisi jotakin, että oli sanonut ettei halunnut itseään häirittävän.
Kun hän kuitenkin sai oven auki hän näki heti Kimin ilmeestä ettei kaikki ollut kohdallaan.
"Huomenta vaan, onko kaikki hyvin?" hän lisäsi hieman huolestuneen näköisenä.

Kun oven avaamiseen meni yllättävän kauan aikaa, ehti Kim jo suunnitella tuhat ja yksi tapaa, joilla pääsisi pakenemaan ennen oven avautumista ja välttämään tulevan keskustelun. Liian pian ovi kuitenkin aukesi ja nainen kohtasi Samin kalpeat ja väsyneet kasvot.
"Huomenta vaan, onko kaikki hyvin?"
”Huomenta, vaikka onkin jo lähes iltapäivä. Ja minun täytyi kysyä samaa sinulta. Olet kuin haudasta noussut”, nainen sanoi ja suukotti toisen poskea nopeasti astuen sitten tämän ohi hyttiin.

Punapää lysähti istumaan nojatuoliin ja katsoi Samin kasvoja tutkivasti.
”Ja onko minulla kaikki hyvin… No on ja ei ole”, Kim sanoi ja hymyili pienesti.
”Törmäsin tuttuihin kaupassa… Ja sain kuulla mafiani paenneen Aryliaan. Se oli toki mukavaa, mutta, kun kuulin osan kuolleen ja osan olevan kadoksissa mukavuus laimeni melko reippaasti. Puhuin mafiastani jo Diasille ja hän lupasi kysellä erään etappimieheni perään”, hän kertoi ja pudisteli päätään.
”Heidän elämänsä on mennyt aikalailla raiteiltaan. Alaisteni siis. Heillä on varmasti pahoja sopeutumisvaikeuksia, koska Aryliassa on meininki täysin toinen kuin siellä mistä he tulivat”, naisen ilme muuttui erittäin vaivautuneeksi, kun hänen nyt täytyisi kertoa se viimeinen asia. Se asia, jota hän ei tiennyt pystyisikö kertomaan. Hän ei edes vielä tiennyt kuuluiko se hyvien vai pahojen asioiden listaan. Nainen huokaisi ja katsoi miestä päättäen siirtää kertomista vielä hieman.
”Mutta mikä sinulla on? Oletko kipeä?” hän kysyi ja nousi kokeilemaan toisen otsaa kädellään.

Sam käveli naisen kanssa olohuoneeseen ja jäi sohvaa vastapäätä seisomaan hieman tuskaillen oloaan. Toinen selitti asiansa Sam kuunteli ja ymmärsi kertomuksen päätyttyä miksi toinen vaikutti siltä kuin olisi itkenyt koko päivän. Hänen huuliltaan pääsi kevyt äännähdys kun Kim painoi viileän kätensä hänen tulikuumaa otsaansa vasten. Sam nosti oman kätensä Kimin käden päälle kuin olisi kokeilevinaan siitä oman lämpönsä.
"Heranjestas, minähän olen jäätymispisteessä." Sam naurahti hyvin vaivautuneesti omalle typerälle heitolleen ja laski toisen käden otsaltaan.
"Olen kunnossa, kipeä vain siinä kaikki."
Kunnossa ei todellakaan ollut hyvä sana kuvaamaan siltä miltä miehestä tuntui, mutta hän ei koskaan ollut totunut siihen että muut murehtivat hänestä ja yritti aina olla mahdollisimman vähän säälittävissä.
"Vaikutat kovin apealta, vaikka tilanne nyt näyttääkin hieman huonolta, niin voihan aina olla mahdollista, että he kaikki ovat turvassa ja piileskelevät jossakin. Kokonaisuutenahan tilanne ei ole tietenkään hyvä, mutta on turha pelätä pahinta."
Sam ei jaksanut enää istua vaan käveli sänkynsä laidalle ja istuutui siihen silitettyään Kimin hiuksia ohimennessään.
"Näytät kyllä todella kalpealta, oletko varma, että et ole itsekkin tulossa sairaaksi?"
Sam kysyi ja katsoi hieman epäilevän näköisenä Kimiä.

”No onneksi flunssa ei ole tappava”, Kim sanoi Samille ja hymyili hieman.
"Vaikutat kovin apealta, vaikka tilanne nyt näyttääkin hieman huonolta, niin voihan aina olla mahdollista, että he kaikki ovat turvassa ja piileskelevät jossakin. Kokonaisuutenahan tilanne ei ole tietenkään hyvä, mutta on turha pelätä pahinta."
”Niin. ja kyllä he löytyvät. Ei iso joukko ihmisiä voi noin vain kadota kuin maan nieleminä”, nainen alkoi ajatella tilannetta jo hieman positiivisemmin. Hän naurahti tuntiessaan silityksen hiuksissaan ja hetken harkinnan jälkeen totesi ettei hänen kannattanut mennä Samin viereen sängylle jos ei halunnut itsekin sairastua.
"Näytät kyllä todella kalpealta, oletko varma, että et ole itsekkin tulossa sairaaksi?"
Kim huokaisi. Hän ei voisi venyttää tätä enää pidemmälle. Sairastumisen riskistä piittaamatta hän nousi ylös ja istahti sängylle miehen viereen.
”Kuule… Tuo mafiajuttu ei ollut ainoa asia mistä tulin kertomaan”, hän sanoi hiljaa hypistellen hameensa helmaa ja varoen katsomasta toista vahingossakaan silmiin.
”Minähän olen valitellut sinulle kurjaa oloa jo pidemmän aikaa…” hän aloitti puhuen edelleenkin hiljaa ja tutkien helmaansa kuin se olisi ollut jotenkin erityisen mielenkiintoinen.
”Menin sitten tänään parantajan luo kysymään saisinko jotain lääkettä tai jotain siihen, koska ei ole kivaa kun on kurja olo jatkuvasti…” hän jatkoi vilkaisten sitten nopeasti Samiin päin.
”Sam… Minulle selvisi, että olen raskaana”, Kim huokaisi ja tuijotti visusti lattiaa.

Sam katseli toista kun tämä istahti hänen viereensä ja oli varoittamassa, ettei toinen tulisi liian lähelle, jottei saisi samaa tautia, mutta vaikeni kun toinen alkoi puhumaan.
Mies kuunteli loppuun asti ja kun Kim sai asiansa kerrottua miehen silmät levisiät häämästyksestä. Hän katsoi Kimiä hetken hiljaa ja vain tuijotti, hän tuijotti elämänsä pisimmät 20 sekuntia aivan hiljaa. Hänen päässään pyöri vain yksi sana:
Raskaana
Sam liikutti kätensä Kimin kädelle ja nosti sen omiensa väliin. Hän koetti katsoa tätä silmiin ja korjasi asentoaan hieman. Pitkän hiljaisuuden jälkeen Sam sai itsensä koottua ja rykäisi.
"Onko se siis varmaa... Että sinä.. että olet raskaana?"
Sam katsoi mietteliäänä naista.
"Emmehän me pahemmin.. mutakuin.. äh.."
Sam ei tiennyt mitä sanoa ja haroi hiuksiaan hermostuksissaan.
"Mitä mieltä sinä olet asiasta?" Hän sai lopulta kaiken änkyttämisen keskeltä sanottua.
"Eihän tuo.. niin.. no hyvä että selvisi ainakin miksi olet voinut pahoin pitkään, aloin olla jo huolissani."
Sam huokaisi syvään ja nosti toisella kädellään Kimin leukaa ylöspäin hellästi.
"Hei, mutta sehän on ilouutinen! Meidän pitänee kertoa muille.. vai pitäisikö.. Dias ainakin ansaitsee kuulla.. vai mitä mietit?"
Samin kasvoille oli noussut kevyt mutta edelleen hämmentynyt hymy, ja hän yritti vaikuttaa mahdollisimman rohkaisevalta, koska näki kuinka vaikea asia toiselle selvästi oli.
Ei niin etteikö hän itsekkin olisi ollut hämillään tilanteesta, mutta Sam koki velvollisuudekseen pysyä rauhallisena.

"Onko se siis varmaa... Että sinä.. että olet raskaana?"
”Täysin varmaa. Niin ainakin parantaja sanoi. Seitsemännellä viikolla kuulemma”, Kim mumisi ja vilkaisi taas Samia.
"Mitä mieltä sinä olet asiasta?"
”Vaikea sanoa. En ole ehtinyt sulattaa asiaa vielä. Mutta kai tämä ihan positiivinen juttu on”, nainen hymyili pienesti.
"Eihän tuo.. niin.. no hyvä että selvisi ainakin miksi olet voinut pahoin pitkään, aloin olla jo huolissani."
”Niin minäkin. Ihmettelin jo, että mikä suolisolmu minulla oikein on”, pieni nauru karkasi punapään huulilta, kun hän käänsi katseensa Samiin.
"Hei, mutta sehän on ilouutinen! Meidän pitänee kertoa muille.. vai pitäisikö.. Dias ainakin ansaitsee kuulla.. vai mitä mietit?"
”Jos kerrotaan Diasille mahdollisimman pian, ja muille vasta sitten, kun olemme molemmat saaneet sulatella asiaa jonkin aikaa”, Kim sanoi ja kietaisi sitten kätensä Samin ympärille. Hän tarvitsi tämän läheisyyttä nyt.

Sam nyökkäsi ja nousi sängynreunalta kävellen keittiöön. Hän huojui hieman pahoinvointinsa ja lievän positiivisen järkytyksen takia ja nojasi tiskialtaan reunaan. Hän nosti astiakaapista ison lasin ja täytti sen kymällä vedellä. Hieman tärisevin käsin hän joi ison lasin yhdellä kertaa tyhjäksi ja toisti tämän muutamaan otteeseen. Lopulta hän laski lasin selkeästi tyytyväisempänä oloonsa kuin hetki sitten ja yritti hymyillä Kimille.
Sam käveli naisen luokse hitaasti varoen tekemästä äkkinäisiä liikkeitä ja kyykistyi tämän eteen tuijottaen tämän vatsaa. Hän laski korvansa tämän vatsaa vasten ja yhtäkkiä kuin kovan töytäisyn voimasta iso mies lensi kuperkeikkaa matolla.
"Ohhoh! Mukulahan on kova potkimaan!" Sam naurahti ja häpesi syvällä sisimmässään typerää vitsiään.
Mies käveli takaisin Kimin luoksen silitti tämän poskea ja laski kevyen suudelman tämän huulille. Mies istahti huokaisten takaisin sängylle ja kääntyi selälleen siihen.
"Minun on kyllä parasta jatkaa nukkumista, ja sinun ei pitäisi olla tällä, ettet sairastu, se ei taatusti tee hyvää sinulle eikä tuolle toisellekkaan!"
Sam Kääntyi vasemmalle kyljelleen ja painoi silmänsä kiinni. Hän yritti muistella minkälainen hänen oma isänsä oli ollut, mutta ravisti ajatuksen päästään kun se rupesi kuvottamaan häntä.
Vielä ennen nukahtamistan Sam sai mutistuksi.
"Mitä toivot, tyttöä vai poikaa?"
Ja sitten häen viimeisetkin voimansa pysyä hereillä katosivat ja mies vaipui syvään uneen peiton valahtaessa lattialle kevyesti pöllyttäen muutamaa pölypalloa, jotka ilmaantuivat sängyn alta.

Kim katsoi toisen juomista virnistäen. Aivan kuin mies ei olisi ennen vettä nähnyt. Nainen vastasi tuohon yritykseen hymyillä ja nojautui hieman taaksepäin toisen kävellessä lähemmäs. Hän oli huomauttamassa ettei näin aikaisessa vaiheessa sieltä mitään kuuluisi, kun toinen lensi kuperkeikkaa lattialle.
"Ohhoh! Mukulahan on kova potkimaan!"
Kim tyrskähteli hetken yrittäen pidätellä nauruaan, mutta ei kyennyt siihen ja repesi nauramaan. Hetken naurettuaan hän vakavoitui ja katsoi miestä tutkivasti.
”Kuule, ehkei sinun kannattaisi kipeänä riehua noin. En halua joutua yksinhuoltajaksi”, hän sanoi ja tökkäsi Samia rintaan hellästi.

"Minun on kyllä parasta jatkaa nukkumista, ja sinun ei pitäisi olla tällä, ettet sairastu, se ei taatusti tee hyvää sinulle eikä tuolle toisellekkaan!"
”Ehkä minun täytyisi tosiaan lähteä. Voisin katsoa onko jotain missä voin auttaa”, nainen hymyili ja silitti sängyllä makaavan miehen hiuksia hellästi.
"Mitä toivot, tyttöä vai poikaa?”
”Ei sillä minulle niin väliä”, Kim hymähti tietäen, että rakastaisi lasta sukupuolesta riippumatta. Nainen ei uskonut miehen kuulleen viimeistä kommenttia, koska vierestä alkoi kuulua tyytyväistä tuhinaa. Punapää nosti lattialle pudonneen peiton ja peitteli miehen hellästi. Hän asteli hymyillen käytävään.

Nainen asteli pieni hymy kasvoillaan pitkin hiljaista käytävää ja pysähtyi hetkeksi miettimään mitä tekisi seuraavaksi. Hän suuntasi askelensa kohti omaa hyttiään aikoen tehdä siellä suursiivouksen.



Kului viikko ja pienellä huolenpidolla Sam tervehtyi täysin. Kim totutteli ajatukseen lapsesta ja alkoikin olla jo melko lailla sinut asian kanssa. Eräänä iltana Dias kutsui sekä Kimin että Samin luokseen, koska tällä oli heille jotain asiaa.

Kim asteli käytävää pitkin kohti Diasin hyttiä. Pieni hymy kohosi hänen kasvoilleen, he olivat sopineet Samin kanssa kertovansa kapteenille tässä samalla tulevasta lapsesta. Siro käsi koputti napakasti hytin oveen ja nainen jäi odottamaan sen avautumista.

Dias oli herännyt aikaisin sinä aamuna koska hänen oveensa oltiin hakattu lujasti. Muutaman paukutus kerran jälkeen kapteeni oli vaivalloisesti ja unenpöppöröisenä noussut sängystä ja joutunutkin auttamaan korjaus hommissa laivan koneistossa, korjaajan ollessa kipeänä ja osaksi sen takia, että osasi homman. Hieman kiukkuisena hän palasi Hissillä ylöspäin ja lähti takaisin hyttiinsä. Hän oli valvonut koko yön ja miehen hiukset harottivat minne sattui. Silmien alla oli tummentumat ja koko kapteenin olemus oli kaikkea muuta kuin virkeä.
Dias huokaisi kääntyessään viimeisestä käännöksestä kohti hyttiään ja kirosi mielessään nähdesään jokun seisovan hänen ovellaan. Mies ajatteli, että tulijalla oli parempi olla hyvä syy hänen häiritsemisekseen taikka hän menisi tämän ohi mitään sanomatta ja painuisi takaisin nukkumaan. Päästyään lähemmäs hän tajusi että tulija olikin Sam.
"Huomenta, minullakin on asiaa herra kapteenille. Tulin kertomaan kuinka ihana ihminen hän on ja ylistämään hänen komeaa ulkonäköään valvotun yön jälkeen!" Dias tokaisi liioittelevan iloisesti ja työnsi avaimen Samin käden alta oven lukkoon ja avatessaan oven hän tuuppasi tätä leikkisästi selkään seuraten tätä.
"Huomenta vaan." Hän lisäsi hieman nyrpeänä ja painoi kahvinkeittimen päälle.
Dias käveli sivuhuoneeseen ja heiti hikisen paidan päältään ja alkoi vaihtamaan vaatteita.
"Mikäs sinut tänne ylös lennätti?" Hän kysyi samalla kun änki t-paitaa päälleen.
"Istu sinne sohvalle, mitäs sinulla on mielessäsi?"" Dias sanoi kiskaisten sivuhuoneessa kapteenin pukunsa päälleen.
Sam istui vaitonaisena ja mietteliään näköisenä sohvalla ja tuijotti pöytää edessää kuin olisi toivonut sen katoavan.
Dias lisäsi ja astui takaisin olohuoneeseen ja kaatoi itselleen kupin kahvia.
"saako olla?" Hän kysyi ja veti toisen kupin hyllystä.
Sam murahti myöntymisen merkiksi ja tuijotti edelleen pöytää vaitonaisena.
Dias asteli ystävänsä viereen hymyillen ja laski kupin tämän kädenviereen tarkoituksellisesti heilauttaen sen reunaa niin että kuuma kahvitilkka putosi Samin kädelle, joka veti kätnsä pois alta kiroten.
"Herää pahvi, Minähän kutsuin teidät tänne vasta illaksi, sinulla on ilmeisemmin jotakin tärkeää puhuttavaa kun tulit näin ajoissa, mutta olisi mukava jakaa se suullisesti ennemmin kuin harjoittaa olemattomia psygeneetikon kykyjäni.
Sam, joka ravisteli kättään edelleen katsoi hieman syyttävästi Diasta.
"Pitäisi sinun jo arvata.. Mutta hyvä on minäpä keron."
Diasken ilme synkkeni.
"SMX?" Hän kysyi vakavana ja huokaisi syvään Samin nyökätessä.
"Huonoin mahdollinen ajoitus, nyt me emme voi näyttäytyä kaupungissa, Mikä ei auta Kimiä sitten lainkaan. Hän saattaa tarvita jompaa kumpaa elei molempia ja naamioituminen tulee olemaan hyvin hankalaa sillä jäimme viimeksikin kiinni."
Sam katsoi Diasta ja nyökkäsi.
"Eikä siinä vielä kaikki kuuntelehan..."

Sam ja Dias kaeskustelivat monta tuntia ja puntaroivat eri mahdollisuuksiaan. Aika kului kuin siivillä ja pian Dias huomasikin katsoa kelloaan.

"Jestas, onko s ejo noin paljon.. Kimin pitäisi..."
Napakka koputus kuului ovelta.
Dias virnisti. "Täsmällinen nainen sinulla" Ja meni avaamaan oven.
Ovella hän kuitenkin vain raotti ovea kuiskaten sen välistä typerän lapsellisella äänellä: "tunnussana?"