Ilta-yössä kuljetaan. //Shaido tänne//

Taku

Nuori nainen käveli pimeällä tiellä. Ihmisiä tai ketään muutakaan ei näkynyt missään ja Taku katseli ympärilleen, kävelien kujalle.
Tyttö vilkaisi kujaan, joka oli vielä pimeämpi kuin tie.
Melkeinpä hiilen-musta jossa ei näkisi hyvin mitään, mutta aika hyvännäkönsä ansiosta Taku näki väin muutaman kissan kuljeskelevan ja käänsi selkänsä jatkaen matkaa.

Pian tyttö pysähtyi kaupan vierelle, joka oli auki ja jossa myytiin jotain, luultavasti aseita.
Kovin moni kauppa ei tuntunut olevan auki tähän aikaan. Tyttö huokaisi hiljaisesti ja kääntyi katsomaan taivaalle, jossa kuu yritti tulla esiin pilvien takaa.
Takulla oli hieman yksinäinen olo, ja tunsi sen nyt, harvoin edes ajattelee koko asiaa.

Taku huomaa penkin ihan lähellä ja päättä istahtaa siihen hetkeksi, tai pitemmäksi aikaa, ja katseli tähtiä.
Muutama humalainen pummi oli ajettu ulos pubista, missä luultavasti riehuivat koska huudolla lähtivät pois.
Hetken pummit harhailivat kunnes menivät luultavasti koteihin, vaikkei se tyttöä kiinnostanutkaan.

Taku haukotteli ja katsoi vierelleen, tyhjälle paikalle, johon olisi mahtunut yksi, tai vaikka kaksikin.
Kalpea ilme kasvoillaan tuo katsoi hetken penkkiä totisena kunnes käänsi päänsä tuhahtaen. En minä seuraa kaipaa.. Se oli vale.
Vale jonka hän yritti päässään kehitellä ettei tuntisi oloaan yksinäiseksi.
Ja vaikka jonkun hän näkisi ei Taku varmaan puhuisi. Varmaan.

//Joo otsikko ja koko juttu aika... Oukkei.. Niin nyt vuorosi koittaa, Shaido!//

Shiralla ei ollut hauskaa. Ilman Mercuren seuraa olo tuntui yksinäiseltä, mutta hänellä ollut sydäntä pakottaa haltiaa mukaan mihinkään kaupunkiin, kun toisen oli niissä niin vaikea olla. Hän oli sanonut Mercurelle, että tulisi mahdollisimman pian takaisin metsään, mutta naisen astuessa pubin ovesta sisään, ajankulu oli hetkeksi unohtunut. Hän oli unohtunut juomaan enemmän kuin oli ajatellut, eikä hän pitänyt tuosta heikkoudestaan lainkaan. Mitä enemmän hän oli juonut, sitä enemmän olo oli alkanut tuntua kurjemmalta, mutta sitä vaikeampaa oli ollut lähteä. Kun kaksi pummia oli istuutunut hänen pöytäänsä ja alkaneet ehdotella ties mitä hävyttömyyksiä, Shira oli menettänyt itsehillintänsä ja todella kimpaantunut. Pummit oli heitetty ulos, mutta Shira oli jäänyt vielä hetkeksi juomaan oluensa loppuun.

Kun Shira astui ulos pubista, josta kaksi pummia olivat lentäneet ulos hetki sitten, Shira tunsi olonsa masentuneemmaksi kuin aikoihin. Hän ei tiennyt, halusiko puhua asiasta jollekin vai ei. Mercure odotti häntä metsässä, mutta jostakin syystä hän oli haluton jättämään kaupunkia aivan vielä. Hän ei halunnut purkaa pahaa oloaan Mercureen. Huomenna olisi aikaa selittää, jos siihen olisi tarvetta.
Nainen katseli ympärilleen hiljaa, huomaten läheisellä penkillä istuvan nuoren naisen. Vaikka toinen istuikin, Shira huomasi tämän olevan pitempi kuin hän, vaikka vaikuttikin nuoremmalta. Toinen näytti yksinäiseltä siinä istuessaan. Tajuttuaan, että oli jäänyt tuijottamaan tuota nuorta naista, hän laski katseensa nopeasti. Hän ei ollut niin humalassa, etteikö olisi tajunnut ympäristöään. Mitään sanomatta Shira asteli lähemmäs tyttöä ja istahti toiseen päähän penkkiä, missä toinen istui. Hän ei kysynyt lupaa, mutta arveli, ettei tummatukkainen siihen odottanut ketään. Shiran katse hakeutui taivaalle, jossa pilvet peittivät osittain kuun.
"Tämä yö on liian kaunis, jotta sen viettäisi yksin", hän lausahti hiljaa, toista vilkaisematta.

((vuoroni koitti, nyt teidän vuoronne jälleen arvon enkeli >.<))

Taku

Tyttö huomasi kuinka pubista oli tullut hetken päästä nainen, muttei kiinnittänyt huomiota tähän, katsoi vain sylissä olevia käsiään. Pian naikkonen istahti Takun viereen, jolloin tyttö vilkaisi tätä sivusilmällä mutta käänsi pian katseensa takaisin käsiinsä, jotka olivat yhtä kalpeat kuin hänen kätensäkkin.

"Tämä yö on liian kaunis, jotta sen viettäisi yksin"
Nainen sanoi ja Taku hieman säpsähti ja käänsi päänsä hitaasti kohti toista.
Katsellen hetken häntä, Taku käänsi katseensa taivaalle ja sanoi:
" Niin kai..."
Hiljainen ja alakuloinen ääni tuli tytön huulilta ja ehkä hieman väsyneen näköiset silmät saivat siitä hieman tylynoloisen.
Taku ei uskaltanut sanoi mitään kunnes käänsi päänsä toista kohti silmät taas suurina, eikä väsyneen puolittamina:
"Kuka olet?"
Hän kysyi hieman ystävällisemmällä äänellä, mutta eroa ei aikaisempaan kovin helposti huomannut.

Taku alkoi kädessä olevaa korua räpläämään, ehkä jännityksestä tai tylsyydestään. Hetken sitten sillä leikittyä Taku kääntyi taas toiseen puoleen sanoen:
"Miksi sinä sitten olet yksin?"
Taku kysyi aika lapsemaisella äänellä. Hänen mieliala tuntui olevan ristiriidassa. Ollakko kiltti, vai töykeä? Taku huokaisi ja katsoi taas taivaalle, jossa suuri kuu möllötti kauniina.

//Nöhö nöhö, vähä lyhyt... Nojaa.. No nyt teidän vuoro herra-neiti-nainen-poika-mies-demoni-enkeli-örmelö mikä oletkaan xD//

Shiran katse pysyi taivaalla. Hän tiesi, missä kohdin tähdet ja kuu siellä olivat, vaikka pilvet peittivätkin osaa niistä. Hän oli monesti katsellut taivasta niin yksin kuin Mercurenkin kanssa. Taivasta katsellessa tunsi olonsa samalla niin pieneksi ja kuitenkin vapaaksi. Shiralle kuitenkin vesi oli ilmaa koskettavampi elementti. Veden syleilyssä hän saattoi tuntea itsensä todella vapaaksi.

Tyttö hänen vierellään puhui, mutta Shira ei heti laskenut katsettaan taivaalta tähän. Toisen kysyessä kuka hän oli, hän kuitenkin vilkasi tyttöä hieman. Tämän ääni oli astetta ystävällisempi kuin hetki sitten. Ei se varmaan haitannut, jos kertoisi toiselle nimensä – tai ainakin osan siitä.
”Olen Shira”, hän sanoi hieman vaimealla äänellä. ”Kuka sinä olet?”
Shira mietti, mitä olisi vastannut toisen kysymykseen. Miksi hän oli yksin? Miksi hän oli lähtenyt ja jättänyt Mercuren yksin hetkeksi? Ehkä siksi, koska hänestä vain oli tuntunut siltä. Shiran mieli oli joskus hyvinkin ailahtelevainen. Vaikka hän pitikin Mercuren seurasta, välillä hän silti kaipasi kaupunkeja, yksinäisyyttä tai muitakin kuin tuon haltian rinnalleen. Välillä hänen vain teki mieli juoda.
”En tiedä”, hän viimein vastasi tytön kysymykseen. ”Ehkä siksi, että halusin sitä. Halusin ainakin jossakin vaiheessa tänään. Nyt... en tiedä..." Shira huokaisi hieman ja väänteli sormiaan hetken.

Taku

”Olen Shira” Toinen vastasi tytön kysymykseen ja Taku nyökkäsi. ”Kuka sinä olet?” Hän jatkoi pian. "Taku.." Hän vastasi aika hiljaisella äänellä kääntäen päänsä samalla.
Hän näki muutaman linnun, luultavasti etsimässä ruokaa, muttei niistä välittänyt. Hän katsahti taas taivalle jossa paksut pilvet yrittivät peittää taivasta, mutta onneksi ei tuntunut onnistuvan siinä.

”En tiedä” Shiraksi esittäytynyt sanoi pian ja Taku käänsi päänsä tämän suuntaan. ”Ehkä siksi, että halusin sitä. Halusin ainakin jossakin vaiheessa tänään. Nyt... en tiedä..." Taku hymyili hieman ja käänsi päänsä taas sivummalle, jossa linnut olivat jo kadonneet. Taku huokaisi syvään, mutta hiljaisesti. Hän ei keksinyt mitä sanoa katseli vain ympärilleen.

Pian tyttö kuuli ääniä Shiran puolelta. Taku käänsi päänsä ja näki jonkun humalaisen ukkelin heiluvan ja mössöttäen jotain, kuin aikoisi puhua, mutta puhe sammalti aika paljon.
Taku vilkaisi Shiraa ja sitten taas humalaista. "Mi-mitä täällä? Päivää.. Iltaako?" Juopunut jotain äänteli. Takulla ällötti humalaisen käytös, hänellä oli ryysytkin päällä eikä ihan terveeltä näyttänyt..

Shira oli hiljaa ja katsoi yhä taivaalle. Hän hymyili kuullessaan toisen nimen, mutta ei sanonut mitään kuitenkaan. Joskus oli parempi olla hiljaa. Hän ei tuntenut tuota tyttöä eikä hän tiennyt, mitä olisi edes pitänyt sanoa. Vaikutti kuitenkin siltä, että Takulla oli samanlainen ongelma kuin hänellä. Kumpikaan ei tiennyt, mitä sanoa.

Shiran mielenkiinto kohdistui pian meluavaan humalaiseen ja hieman turhautunut huokaisu pääsi naisen huulilta. Hän oli nähnyt tuon miehen jo aikaisemmin tänään juuri siinä kapassa, josta hän oli vähän aikaa sitten tullut. Jo silloin tuo mies oli ollut melkolailla samassa kunnossa kuin nyt.
"Älä puhu hänelle", Shira sihahti hampaidensa välistä Takulle. "Odotetaan, että hän menee ohi. Tai toivotaan, että menee ohi..."

Taku

"Älä puhu hänelle" Shira sanoi Takulle.
"Odotetaan, että hän menee ohi. Tai toivotaan, että menee ohi..."
Toinen jatkoi ja Taku nyökkäsi epävarman oloisena. Juopunut heilui kunnes kaatui hieman kauemmas ja luultavasti sammui. vampyyrityttö huokaisi raskaasti,
hän oli tylsistynyt. Tytöllä alkoi vertakin hieman haluttamaan muttei onneksi pahasti, ainakaan vielä. Taku katseli vielä ympärilleen ja käänsi katseensä jälleen kerran taivaaseen.
"Tiesitkö, että tähän aikaan on vaarallista liikkua?"
Taku kysyi katsettaan liikauttamatta Shiralta. Hän sanoi sen kuin pikku-lapselle mutta totinen ilme kasvoillaan, katsellen taivasta.

//Ei inspaa..//

Shira seurasi sivusilmällään juopon menoa. Kun mies vaikutti sammuvan, Shira milteinpä huokaisi helpotuksesta. Samalla häntä myös huvitti ja säälitti. Ei ollut mitenkään viisasta sammua noin keskellä yötä. Se teki sammuneesta helpon uhrin yön eläjille. Nainen katsahti vierellään istuvaan tyttöön ja mietti, oliko tämä juuri sellainen yöeläjä, joita hänen aivoissaan juuri nyt risteili.

Tyttö puhui ja tämän sanat saivat pienen hymyn hänen huulilleen hetkeksi.
"Tiedän sen erittäinkin hyvin", Shira vastasi, mutta ei vaivautunut selittämään, miksi hän sen tiesi. Asia hänen mielestään kaivannut juurikaan selittämistä. Eikä myöskään se, miksi hän itse oli liikkeellä tähän aikaan yöstä. Shiralla oli omat keinonsa puolustautua öisiä vaaroja vastaan, vaikka hän päällepäin näyttikin tavalliselta ihmiseltä. Ihminen hän olikin, mutta hänessä oli enemmän, mitä paljaalla silmällä pystyi erottamaan.

"Oletko vampyyri?" hän kysyi sitten, hetken mielijohteesta tytöltä. Ajatukset olivat alkaneet laukata hyvinkin paljon Shiran mielessä. Ajatukset Mercuresta ja siitä, kuinka Shira vanhenisi ja lopulta kuolisi, jättäen Mercuren yksin. Ehkä tuo tyttö - jos vampyyri olisi - voisi antaa hänelle kuolemattomuuden. Shira ei tosin tiennyt, olisiko Mercure pitänyt ajatuksesta vai ei.

(Anteeksi, kun kesti vastata :3))

Taku

Taku istui purren hampaita välillä yhteen. Toinen sanoi tietävänsä ilta-yön vaaroista. Taku huokaisi kääntäen katseensa suoraan eteenpäin. Siellä ei kyllä näkynyt mitään erikoista mutta ei tyttö tiennyt mihin muuallekkaan katsoa.

"Oletko vampyyri?"
Shira kysyi yllättäen ja Taku oli hetken hiljaa ja käänsi päänsä tätä kohti.
Voinkohan kertoa? Ei kai siitä ole haittaa..
Tyttö ajatteli, sulki silmänsä ja käänsi päänsä taas eteenpäin.
"Noo, niinkin voisi sanoa.. En ole täysiverinen, vaan on minussa ihmistäkin."
Taku sanoi hieman tuimalla äänellä aukaisten silmät ja katsahtaen toista.
"Mikä sinua kiinostaa siinä?"
Hän jatkoi katsoen silmät puoliksi kiinni tätä. Taku ei kovin ole perehtynyt vampyyri puuhiin, siis että saako sitä kertoa ja niin. Hän vain tietää että osaa lentää hieman, imee verta ja pitää pimeästä. Oikeastaan puoliksi ihmisenä on hyvä, ei ole koko ajan veren himo, niinkuin täysverisillä yleensä on. Mutta haittaa on tottakai, esimerkiksi ihmiset eivät ole innoissaan, jolla on vampyyrin verta, ja vampyyrit eivät ole innoissaan kun on ihmisen verta. Mutta mitäpä tyttö tuolle voi..

Shira nuolaisi hieman huuliaan. Ne olivat yllättäen melkoisen kuivat. Hän vilkaisi tyttöä vierellään. Puolivampyyri? Shira mietti pitkään ennen kuin vastasi Takun kysymykseen mitään. Hän ei ollut aivan varma, halusiko sanoa ajatuksiaan ääneen. Se tarkoittaisi sitä, että hän todella harkitsi tosissaan kuolemattomuuden saamista vampyyriksi muuttumalla. Mutta se oli keino, jolla hän saisi olla ikuisuuden Mercuren kanssa. Hänen ei tarvitsisi kuolla kesken kaiken ja jättää haltiaa yksin. Shira väänteli hieman sormiaan ja katse laskeutui syliin.

"Mietin...mietin vain", hän sanoi, yhä sanoja hakien kaiken tuon hiljaisuuden jälkeenkin. Hän huokaisi ja nosti katseensa kuuhun jälleen, jonka pilvet puoliksi peittivät.
"Pystyisitkö tekemään minusta kuolemattoman?" Shira sanoi viimein ääneen ajatuksensa. Ääneen sanottuna ajatus tuntui oudolta. Hän ei kuitenkaan halunnut kuolemattomuutta itsensä takia. Shira halusi sen vain ja ainoastaan Mercuren tähden.

Taku

Tyttö odotti liikkumatta, kuin nukke, ja katsoi kysyvästi Shiraa. Hetken kuluttua hän sanoi:
"Pystyisitkö tekemään minusta kuolemattoman?"
Kysymys hieman yllätti Takun, mutta hän ei antanut sen näkyä ulkoisesti, käänsi vain päänsä.
"Totta puhuen, en tiedä mihin pystyn. Olenhan puoliverinenkin."
Taku sanoi jäätävällä äänellä mutta siltikin hieman asiallisella. Sitten Taku käänsi päänsä taas Shiraan.
"Miksi sinä kuolematon tahdot olla? Ja olenko minä sitten kuolematon?"
Taku kysyi, jos Shira vaikka tietäisi vampyyreistä jotain, toisinkuin Taku itse. Neitonen katseli taas ympärille ja sitten taas toista.
"Onko sinulla lemmikkejä?"
Hän kysyi ihan erinlaisella äänensävyllä, ehkä jopa hieman lapsellisella.

Shira katsoi varovasti Takua kulmainsa alta. Sitten kulmat kohosivat hieman, kun Taku vastasi hänen kysymykseensä toisilla kysymyksillä. Hän huokaisi hieman ja siirsi katseensa sormiinsa.

"Minä... minä... en tiedä, oletko kuolematon", Shira sanoi hetken kuluttua. "Mielestäni kyllä. En ole varma." Hän puhui hiljaa, mutta ääni tuntui kuitenkin kantavan hyvin muuten melko hiljaisessa yössä.

Shira oli hiljaa hetken ja mietti, kertoako toiselle syyn kuolemattomuuden haluunsa. Hän vilkaisi toista hieman surumielinen katse silmissään, aikoen vastata edes jotakin, mutta Taku ehtikin kysyä jotakin aivan muuta. Nainen hieman yllättyi tuosta kysymyksestä, mutta vastasi siihen kuitenkin.
"Ei minulla ole lemmikkejä. Miten niin?"

Taku

Tyttö kuunteli toisen vastaukset ja nyökkäili. Sitten kun hän sanoi, ettei omista lemmikkiä Taku sanoi:
"Minä omistan. Haluatko tavata hänet?"
Taku kysyi pieni hymy kasvoillaan katsellen Shiraa kysyvästi. Pian hän kuitenkin siirsi katseensa taivaalle, ja mietti tulisikohan Kuroi tähän aikaan yöstä. Tai no, mielumminhan hän yöllä liikkuu. Sitten tyttö siirsi katseensa takaisin Shiraan.

Shira kohautti hieman olkiaan Takun kysymykselle. Hän ei oikein tiennyt, halusiko tavata "häntä". Tapa, jolla tyttö oli puhunut lemmikistään, sai Shiran hieman varuilleen. Aivan kuin tyttö olisi puhunut jostakin henkilöstä eikä eläimestä. Mutta Shira ei viitsinyt asiaa sen kummemmin pohtia. Ehkä hän voisi tavata tuon lemmikin. Hänen uteliaisuutensa oli ainakin herännyt.

"Mikäs siinä. Ei kai siitä haittaakaan ole", hän sanoi hymyillen ja nyökkäsi vielä sanojensa vakuudeksi.
"Mikä eläin se sinun lemmikkisi on?" Shira kysyi sitten ja katseli ympärilleen aivan kuin olisi yrittänyt katsoa oliko lähistöllä jokin eläin, joka voisi mahdollisesti olla Takun lemmikki.

Taku

"Mikäs siinä. Ei kai siitä haittaakaan ole"
Shira vastasi Takulle ja tyttö käänsi katseensa taivaalle ja vihelsi pitkän, kimeän ja kantautuvan vihellyksen. Shira kysyi, mikä lemmikki on kyseessä.
"Kohta näet."
Taku sanoi ja hymyili pienesti, kunnes paikalle lensi pieni, musta lepakko. Se istahti Takun ollalle ja tyttö ojensi tälle kätensä jota lepakko haisteli. Taku laski kätensä alas, kääntyi katsomaan Shiraa ja sanoi:
"Silitä, ei se pure.. Ellen käske."
Taku sanoi hymyillen.

Shira hymyili hieman ja katseli Takua pää hieman kallellaan. Hän ei tiennyt, minkälaista otusta odottaa. Hän kuitenkin huomasi todellakin odottavansa tuota lemmikin näkemistä. Ilmeisesti eläin oli jollakin tapaa järkevä, koska vaikutti tottelevan vihellystä. Koirillehan yleensä vihellettiin. Jostakin syystä Shira ei kuitenkaan uskonut, että vampyyri omistaisi koiran.

Todellakin. Eläin, joka tuli heidän luokseen vihellyksen jälkeen ei ollut lainkaan mikään koira. Koirilla ei ollut siipiä, kuten tällä lepakolla. Shira vilkaisi eläintä hieman ihmeissään, sillä ei ollut koskaan ajatellut lepakon voivan olla jonkun lemmikkinä. Mutta Taku olikin - ainakin puoliksi - vampyyri, joten Shira ei ihmetellyt asiaa sen enempää. Tytön sanoista rohkaistuneena nainen ojensi hieman kättään ja silitti hellästi lepakkoa. Hän hymyili Takulle hieman.
"Se on kaunis", hän sanoi.

Taku

Tyttö hymyili ja nyökkäsi, kun Shira oli sanonut lepakkoa kauniiksi.
"Hän on minun paras ystäväni.. Tai no, ainut ystäväni."
Takun ääni hiljeni loppua kohti ja hän käänsi päänsä eteenpäin.
"Tyttö ei vain osaa käyttäytyä muiden seurassa.."
Kuroi supitti Shiralle.
"Kuulin kyllä tuon!"
Taku huudahti, mutta päätti asian olla. Taku katsahti taivaalle ja sitten Kuroita.
"Olitko taas tappelemassa?"
Taku kysyi katsoen Kuroin nahka-siipeä, jossa oli muutama halkeama. Lepakko ei vastannut tytölle.

Shira kurtisti hieman kulmiaan Takun sanoille. Toinen oli vaikuttanutkin hieman yksinäiseltä ja Shira mietti, miksi asia oikeastaan oli niin. Taku ei vaikuttanut olevan kovinkaan ilkeä ja Shiralla oli oikeastaan melko hyvä olla tytön seurassa. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät, kun lepakko puhui hänelle. Niin. Lepakko puhui hänelle. Shira räpytteli hieman silmiään, mutta piilotti hämmästyksensä nopeasti. Hän oli nähnyt liian paljon maailmaa, jotta puhuva lepakko olisi ollut todella ihmeellinen elämys. Olihan se omalla tavallaan erikoinen ja se kiehtoi Shiraa. Hän ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin hymyili ja supatti takaisin: "Todellako? Kyllä hän on minun seurassani käyttäytynyt aivan hyvin."

Shira katsoi etäisen huvittuneena lepakkoa ja Takua. Molemmat vaikuttivat mielenkiintoisilta olennoilta eikä Shiralla ollut enää niin kiire rakkaansa luokse - vielä. Mercure pärjäisi kyllä. Haltia oli vahva.

Taku

Shira puhui Kuroille ja Taku päätti olla tämän keskustelun ulkopuolella.
"Njäh, hän on vain seurankipeä.."
Kuroi sanoi Shiralle nyt ihan normaalilla äänellä siirtäen katseensa Takuun.
"Onko sinulla jano?"
Lepakko kysyi omistajaltaan.
"Ei paha."
Taku vastasi hieman tylsistyneenä. Sitten Kuroi kääntyi nyökäten Shiran puoleen.
"Ja mikähän sinun nimesi on? Itse olen Kuroi."
Lepakko sanoi pirteällä ja ystävällisellä äänellä, mitä hän onkin. Ystävällinen, varsinkin naispuolisille henkilöille.

Shira kohotti hieman kulmiaan ja vilkaisi Takua. Seurankipeä? Ehkä niin oli. Hän ei osannut asiaan sanoa mitään oikeastaan, koska ei tuntenut tyttöä paremmin. Kuitenkin hän ymmärsi käsitteen seurankipeys. Se vaivasi häntä itseäänkin joskus, vaikka hän piti yksinäisyydestä ja metsien hiljaisuudesta. Ennen Mercurea hän oli tuntenut sitä useimmin, mutta nyt se ei ollut vaivannut häntä pitkään aikaan.

Lepakon ja Takun sananvaihto sai Shiran sormen naputtamaan hieman hänen reittään vähäeleisesti. Hän oli kuitenkin lihaa ja verta ja Taku oli puoliksi vampyyri. Jos tytön jano yltyisi, tämähän saattaisi hyökätä hänen kimppuunsa.
Lepakko kuitenkin keskeytti hänen ajatuksensa puhuessaan hänelle.
"Olen Shira", hän sanoi hymyillen eläimelle ja nyökkäsi hieman. Shira ei yrittänyt kätellä eläintä. Eihän tällä ollut edes sellaisia käsiä, joita olisi voinut ehkä kätellä. Ainakaan Shira ei sellaisia tajunnut.

Taku&Kuroi

Tyttö kuunteli toisten puheita ja katseli ympärilleen.
"Nätti nimi."
Kuroi sanoi Shiralle.
"Tarkoittaako se mitään? Kun, minun nimeni tarkoittaa mustaa. Luultavasti?"
Kuroi näytti miettivältä ja katseli ympärilleen, kunnes pysäytti katseensa Shiraan, kysyvästi katsoen.

Shira kohautti hieman olkiaan hymyillen. Musta sopi lepakolle erittäinkin hyvin. Tuo kun näytti melkoisen mustalta.
"Ei Shira varmaankaan mitään tarkoita", hän sanoi. "Mutta sukunimeni, Fushichou, tarkoittaa kaikeni feeniks lintua."

Shira katseli molempia, Kuroita ja Takua, mietteliäänä hetken.
"En ole koskaan nähnyt oikeaa feeniks lintua. Sellainen on varmaankin kaunis", hän sanoi sitten, katse kuuta vilkaisten. Nyt sen edessä ei ollut ainuttakaan pilven hattaraa ja sen valo heijastui ympäristöön kelmeänä ja kauniina.

Taku&Kuroi

Kuroi nyökkäili Shiralle pää hieman kallellaan. Taku katseli taivaalle. Yö oli pitkällä. Kohta olisi keskiyö. Taku huokaisi ja katsahti Shiraa.
"Feeniks linnut taitavat olla harvinaisia.. Tai sellaista olen kuullut.."
Taku sanoi kääntäen katseensa takaisin kohti kuuta.
"Muuten, pidätkö lepakoista Shira? Kuroilla on lepakko ystäviä, muutamat osaavat puhua ihmistä. Tahtoisitko tutustua?"
Taku kysyi katsoen Shiraa ja vilkaisten Kuroita, jolle asia näytti kelpaavan.

Shira nyökkäsi hieman.
"Ovathan ne harvinaisia", hän sanoi. "Tietääkseni ne ovat aika arkoja lintuja. Olisi ikimuistettava kokemus, jos sellaisen näkisi elävänä."
Takun seuraava kysymys sai Shiran hieman hämmentyneeksi hetken ajaksi ja hänen katseensa kääntyi ainoaan paikalla olevaan lepakkoon, Kuroihin. Hän hymyili olennolle hieman ja nyökkäsi.
"Jos ne muut lepakot ovat samanlaisia kuin Kuroi, luulisin pitäväni niistä. En ole juurikaan ollut tekemisissä lepakoiden kanssa. Voisin halutakin tutustua muihinkin", Shira puhui miettien samalla, miten oudoksi hänen yönsä olikaan muuttumassa. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, mutta oli kuitenkin hieman hämmentävää tutustua puhuviin lepakoihin. Kiinnostavaa, mutta hämmentävää.

Taku & Kuroi


"Ihan kivoja ne ovat, eivät vaan pärjää mulle."
Kuroi sanoi ylpeänä ja Taku vain tuhahti katsoen Kuroita.
"Hmmm. Kukas se yksi oli..? Ran? Se naaraslepakko joka on ihan mukava."
Taku sanoi mietteliäänä.
"Ran. No, oha se iha kiva.."
Kuroi sanoi nyökkäilen ja kääntäen katseensa nopeasti Shiraan.
"Voin käydä hakeen Ranin, jos kelpaa."
Kuroi sanoi kysyvällä äänellä katsoen Shiraa. Taku huokaisi kääntäen itsekkin katseensa Shiraan.