Ilta-yössä kuljetaan. //Shaido tänne//

Taku

Tyttö hymyili ja nyökkäsi, kun Shira oli sanonut lepakkoa kauniiksi.
"Hän on minun paras ystäväni.. Tai no, ainut ystäväni."
Takun ääni hiljeni loppua kohti ja hän käänsi päänsä eteenpäin.
"Tyttö ei vain osaa käyttäytyä muiden seurassa.."
Kuroi supitti Shiralle.
"Kuulin kyllä tuon!"
Taku huudahti, mutta päätti asian olla. Taku katsahti taivaalle ja sitten Kuroita.
"Olitko taas tappelemassa?"
Taku kysyi katsoen Kuroin nahka-siipeä, jossa oli muutama halkeama. Lepakko ei vastannut tytölle.

Shira kurtisti hieman kulmiaan Takun sanoille. Toinen oli vaikuttanutkin hieman yksinäiseltä ja Shira mietti, miksi asia oikeastaan oli niin. Taku ei vaikuttanut olevan kovinkaan ilkeä ja Shiralla oli oikeastaan melko hyvä olla tytön seurassa. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät, kun lepakko puhui hänelle. Niin. Lepakko puhui hänelle. Shira räpytteli hieman silmiään, mutta piilotti hämmästyksensä nopeasti. Hän oli nähnyt liian paljon maailmaa, jotta puhuva lepakko olisi ollut todella ihmeellinen elämys. Olihan se omalla tavallaan erikoinen ja se kiehtoi Shiraa. Hän ei kuitenkaan tehnyt muuta kuin hymyili ja supatti takaisin: "Todellako? Kyllä hän on minun seurassani käyttäytynyt aivan hyvin."

Shira katsoi etäisen huvittuneena lepakkoa ja Takua. Molemmat vaikuttivat mielenkiintoisilta olennoilta eikä Shiralla ollut enää niin kiire rakkaansa luokse - vielä. Mercure pärjäisi kyllä. Haltia oli vahva.

Taku

Shira puhui Kuroille ja Taku päätti olla tämän keskustelun ulkopuolella.
"Njäh, hän on vain seurankipeä.."
Kuroi sanoi Shiralle nyt ihan normaalilla äänellä siirtäen katseensa Takuun.
"Onko sinulla jano?"
Lepakko kysyi omistajaltaan.
"Ei paha."
Taku vastasi hieman tylsistyneenä. Sitten Kuroi kääntyi nyökäten Shiran puoleen.
"Ja mikähän sinun nimesi on? Itse olen Kuroi."
Lepakko sanoi pirteällä ja ystävällisellä äänellä, mitä hän onkin. Ystävällinen, varsinkin naispuolisille henkilöille.

Shira kohotti hieman kulmiaan ja vilkaisi Takua. Seurankipeä? Ehkä niin oli. Hän ei osannut asiaan sanoa mitään oikeastaan, koska ei tuntenut tyttöä paremmin. Kuitenkin hän ymmärsi käsitteen seurankipeys. Se vaivasi häntä itseäänkin joskus, vaikka hän piti yksinäisyydestä ja metsien hiljaisuudesta. Ennen Mercurea hän oli tuntenut sitä useimmin, mutta nyt se ei ollut vaivannut häntä pitkään aikaan.

Lepakon ja Takun sananvaihto sai Shiran sormen naputtamaan hieman hänen reittään vähäeleisesti. Hän oli kuitenkin lihaa ja verta ja Taku oli puoliksi vampyyri. Jos tytön jano yltyisi, tämähän saattaisi hyökätä hänen kimppuunsa.
Lepakko kuitenkin keskeytti hänen ajatuksensa puhuessaan hänelle.
"Olen Shira", hän sanoi hymyillen eläimelle ja nyökkäsi hieman. Shira ei yrittänyt kätellä eläintä. Eihän tällä ollut edes sellaisia käsiä, joita olisi voinut ehkä kätellä. Ainakaan Shira ei sellaisia tajunnut.

Taku&Kuroi

Tyttö kuunteli toisten puheita ja katseli ympärilleen.
"Nätti nimi."
Kuroi sanoi Shiralle.
"Tarkoittaako se mitään? Kun, minun nimeni tarkoittaa mustaa. Luultavasti?"
Kuroi näytti miettivältä ja katseli ympärilleen, kunnes pysäytti katseensa Shiraan, kysyvästi katsoen.

Shira kohautti hieman olkiaan hymyillen. Musta sopi lepakolle erittäinkin hyvin. Tuo kun näytti melkoisen mustalta.
"Ei Shira varmaankaan mitään tarkoita", hän sanoi. "Mutta sukunimeni, Fushichou, tarkoittaa kaikeni feeniks lintua."

Shira katseli molempia, Kuroita ja Takua, mietteliäänä hetken.
"En ole koskaan nähnyt oikeaa feeniks lintua. Sellainen on varmaankin kaunis", hän sanoi sitten, katse kuuta vilkaisten. Nyt sen edessä ei ollut ainuttakaan pilven hattaraa ja sen valo heijastui ympäristöön kelmeänä ja kauniina.

Taku&Kuroi

Kuroi nyökkäili Shiralle pää hieman kallellaan. Taku katseli taivaalle. Yö oli pitkällä. Kohta olisi keskiyö. Taku huokaisi ja katsahti Shiraa.
"Feeniks linnut taitavat olla harvinaisia.. Tai sellaista olen kuullut.."
Taku sanoi kääntäen katseensa takaisin kohti kuuta.
"Muuten, pidätkö lepakoista Shira? Kuroilla on lepakko ystäviä, muutamat osaavat puhua ihmistä. Tahtoisitko tutustua?"
Taku kysyi katsoen Shiraa ja vilkaisten Kuroita, jolle asia näytti kelpaavan.

Shira nyökkäsi hieman.
"Ovathan ne harvinaisia", hän sanoi. "Tietääkseni ne ovat aika arkoja lintuja. Olisi ikimuistettava kokemus, jos sellaisen näkisi elävänä."
Takun seuraava kysymys sai Shiran hieman hämmentyneeksi hetken ajaksi ja hänen katseensa kääntyi ainoaan paikalla olevaan lepakkoon, Kuroihin. Hän hymyili olennolle hieman ja nyökkäsi.
"Jos ne muut lepakot ovat samanlaisia kuin Kuroi, luulisin pitäväni niistä. En ole juurikaan ollut tekemisissä lepakoiden kanssa. Voisin halutakin tutustua muihinkin", Shira puhui miettien samalla, miten oudoksi hänen yönsä olikaan muuttumassa. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, mutta oli kuitenkin hieman hämmentävää tutustua puhuviin lepakoihin. Kiinnostavaa, mutta hämmentävää.

Taku & Kuroi


"Ihan kivoja ne ovat, eivät vaan pärjää mulle."
Kuroi sanoi ylpeänä ja Taku vain tuhahti katsoen Kuroita.
"Hmmm. Kukas se yksi oli..? Ran? Se naaraslepakko joka on ihan mukava."
Taku sanoi mietteliäänä.
"Ran. No, oha se iha kiva.."
Kuroi sanoi nyökkäilen ja kääntäen katseensa nopeasti Shiraan.
"Voin käydä hakeen Ranin, jos kelpaa."
Kuroi sanoi kysyvällä äänellä katsoen Shiraa. Taku huokaisi kääntäen itsekkin katseensa Shiraan.

Shira tukahdutti alkaneen naurahduksen kätensä taakse Kuroin puhuessa. Lepakko oli jokseenkin huvittava ja mukavankin oloinen, joten Shira ei halunnut loukata sen tunteita nauramalla sille ääneen. Hän kuunteli toisten sananvaihtoa kiinnostuneena. Ran? Naaraslepakko? Kuulosti mielenkiintoiselle, kieltämättä. Olisi mielenkiintoista tavata joku toinenkin Kuroin kaltainen puhuva lepakko.

"Kyllä se minulle kelpaa", Shira sanoi nyökäten hymyillen. Hänen katseensa hakeutui kuitenkin Takuun, jolle hän hymyili entistä enemmän.
"Tästä voi tulla mielenkiintoista", hän totesi. Hän huomasi vasta nyt, kuinka innoissaan todella oli. Nainen tiesi, että hänen olisi pitänyt kiirehtiä takaisin metsään, mutta tämä oli liian ainutkertainen tilaisuus päästää käsistään. Sitäpaitsi Taku vaikutti mielenkiintoiselta vampyyrilta. Tämä ei ollut tehnyt elettäkään Shiran veren perään, joten hän uskalsi olla entistä rennompi tytön seurassa. Hänen ei ehkä olisi kannattanut tuudittautua kovin syvään turvallisuuden tunteeseen, mutta hän kuitenkin uskoi, ettei Taku suin päin hyökkäisi hänen kimppuunsa. Hän uskoi ja toivoi.

Taku&Kuroi

Taku katsoi Kuroin perään joka lehahti taivaalle.
"Tästä voi tulla mielenkiintoista"
Shira sanoi Takulla, ja toinen vaikutti innostuneena.
"Elä odota liikoja.."
Taku sanoi jotenkin väsyneellä äänellä. Sanoilla ei ollut oikeastaan tarkoitusta. Olihan Kuroikin tytön mielestä hyvää seuraa vaikkakin aika itsepäinen. Taku huokaisi ja odotteli toisen paluuta.

Pian musta lepakko palasi perässään toinen lepakko, myös musta ehkä hieman pienempi. Kuroi istahti Takun olalle ja toinen lepakko Shiran ja Takun väliin. Ran vaikutti hieman ujolta eikä sanonut mitään.
"Lyyli ujostelee."
Kuroi supatti Shiralle.
"He-hei.."
Ran sanoi Shiralle ujolla äänellä, vaikkei yleensä ole niin ujo. Uusi seura vain oudostuttaa tätä, ja ei osaa olla luontevasti. Ainakaan vielä.

Shiran kulmat hieman kohosivat Takun sanoille. Tyttö vaikutti hänen mielestään hieman kyllästyneeltä koko tilanteeseen, mutta Shira päätti ohittaa sen vain olan kohautuksella. Hän ei puhunut enää mitään Kuroita odotellessaan, kun kerran Takullakaan ei näyttänyt olevan mitään sanottavaa. Sen sijaan hän mietti, minkälaisen lepakon Kuroi toisi tullessaan.

Kauaa ei tarvinnutkaan odottaa, kun Kuroi palasi Ran mukanaan. Hän tarkkaili lepakkoja hiljaa ja pieni hymyn tapainen huulillaan. Ranin laskeutuessa Takun ja Shiran väliin, hänen katseensa kääntyi pienempään lepakkoon etäisen uteliaana.
"Hei", hän vastasi lepakon tervehdykseen hymyillen hieman. "Sinä olet siis Ran? Minä olen Shira."

Taku&Kuroi

Ystävykset kuuntelivat toisten keskustelua.
"Olen minä. Kuroi kertoi sinusta."
Ran sanoi katsoen pieniä töpöjalkojaan. Ei Ran yleensä noin ujo ollut, uusi seura vain hieman ujostutti tätä.
"Se on vähä ujo lyyli."
Kuroi supatti Shiralle. Taku katseli taivaalle. Häntä väsytti hieman mutta päätti olla välittämättä siitä. Veren janokin kasvoi, eihän hän ollut pitkään aikaan juonut sitä. Mutta sitäkään tyttö ei antanut näkyä itsestään.
"Tuota.. Kuroi mainitsi että.. Voisin.."
Ran puhui yrittäen kertoa voisiko tämä liikkua Shiran kanssa muttei osannut muotoilla asiaa sanoiksi.

Shira nyökkäsi hieman ja vilkaisi Kuroita. Tämän supatus hänen korvaansa sai Shiran taas pidättelemään nauruaan. Ran vaikutti hyvin suloiselta, kun oli niin ujo.

Toinen lepakko, Ran, puhui jälleen ja sai Shiran kohottamaan kulmiaan kysyvästi. Hän vilkaisi uudemman kerran Kuroita ja sitten taas Rania.
"Mitähän Kuroi mainitsi?" hän kysyi silmäillen Kuroita tietämättä, olisiko pitänyt hymyillä vai näyttää epäilevältä. Hän valitsi kuitenkin hymyn. Ehkä se vähän tekisi Ranista rennomman oloisen, jos hän hymyili. Shira saattoi vain toivoa. Hän ei tuntenut lepakkoa juuri laisinkaan.

Taku&Kuroi

"Mitähän Kuroi mainitsi?" Shira kusui katsoen Kuroita.
"Mä puhuin siitä seura jutust."
Lepakko supatti Shiralle ja Rankin varmasti kuuli sen sanoen:
"Niin.."
Ran katsahti Shiraa ja sitten taas jalkojaan.
"Tuota.. Kun minulla on harvoin seuraa niin.. Voisinko liikkua kanssasi joskus?"
Ran sai sanottua siirtäen katseensa taas Shiraan. Puheesta kuului vielä pieni ujous mutta sanat olivat vahvat.

Shira nyökkäsi hieman. No olipa häneltä vienyt kauan tajuta, mistä Kuroi oli saattanut puhua Ranille. Häntä hieman huvitti oma hidasälyisyytensä. Ilmeisesti hänen veressään oli vielä alkoholia jonkin verran.

Shira kuunteli Ranin sanoja ja hänen kasvoilleen syttyi hymy, jota olisi voinut kuvailla milteinpä helläksi. Hän vilkaisi Takua ennen kuin loi katseensa taas lepakkoon, joka näytti pikkuhiljaa saavan lisää rohkeutta itseensä.
"Voit", Shira sanoi yksinkertaisesti. Mitäs sitä puhetta pitkittämään? Se oli suora vastaus esitettyyn kysymykseen.
"Mutta miten löydät minut, jos tiemme eroavat? Minä olen vaeltaja. En viivy missään paikassa kovinkaan pitkään", Shira jatkoi kuitenkin puhettaan, katsellen lepakkoa pää hieman kallellaan.
"Ja liikun yleensä päivisin", hän lisäsi hiljaisemmalla äänellä. Hänellä oli mielikuva, että lepakot liikkuivat vain öisin.

Taku&Kuroi

Ran ei tuntunut osaavan vastata Shiran esittämään kysymykseen ja kääntyi Kuroin puoleen.
"Jos Taku tahtoo mut paikalle se viheltää.. Teidän yö ja päivä jutuist en tiijä, me kummakki Takun kaa tykätään yöstä.."
Kuroi sanoi olkiaan nostellen. Taku nyökkäsi hieman, miettien toisille ratkaisua asiaan.
"Lepakoillahan on hyvä kuulo, kyllä Ran kuulee sinut varmaan kilometrienkin päästä, luulisin."
Neito selitti asiaa. Kuroi ja Taku eivät kumpikaan tuntuneet keksivän asialle korjaamista, ja Ranin tilanne oli sama. Kaikki kääntyivät Shiran puoleen kysyvästi.

Shira katseli Rania mietteliäänä, vaikka kuuntelikin Kuroin sanoja. Hän nyökkäsi hieman ja pieni hymy ilmestyi hänen kasvoilleen.

"No...toivottavasti kuulet monen kilometrin päähän, sillä yleensä vaellan kauas yhden päivän aikana", hän sanoi ja ojensi kättään hieman silittääkseen Ranin päätä hellästi.
"Ehkä sinä pystyt jopa jäljittämään minut jonkin tuoksun perusteella?" hän totesi hieman kysyvään sävyyn, kohottaen hieman kulmiaan.

Taku&Kuroi

Ran nyökkäsi ja kun Shira alkoi silittää tätä päästä, tämä ojensi kaulaansa tätä kohti, ja kehräsi hieman kuin kissa, vain pienemmällä äänellä. Taku hymyili hieman katsoen Rania ja sitten nostaen päänsä Shiraa kohti. Näytti kuin tyttö olisi jotain aikonut sanoa, mutta sulki suunsa ja katsahti Kuroita joka oli tämän polvella. Kuroi aisti, kuinka Takulla teki verta mieli enemmän ja enemmän. Taku huokaisi syvään, yrittäen hillitä himonsa vereen.
"E-ehkä kai.."
Taku sanoi hymyillen hieman vaivaantuneesta kääntäen katseensa taivaalle.
"Yö on jo pitkällä.."
Tyttö sanoi tutkaillen kuuta, joka oli muutaman tumman pilven haihtuvan takana.

Shira hymyili hieman huomatessaan, että Ran todella vaikutti pitävän silittämisestä. Hän vaipui pian ajatuksiinsa ja käsi unohtui lepakon päätä silittelemään. Hän mietti, mitä siitä oikein tulisi, jos lepakko ilmestyisi yhtäkkiä hänen luokseen keskellä yötä. Hän mietti, mitä Mercure tästä kaikesta ajattelisi.

Takun huomatus sai Shiran nostamaan katseensa sylistään, jota hän oli unohtunut tuijottamaan.
"Niin. Yö on pitkällä", hän totesi ja huokaisi hieman. Nainen vilkaisi tyttöä vierellään ja hymyili tälle hieman pahoittelevaan sävyyn.
"Minun pitäisi kai lähteä jo", Shira sanoi rapsuttaen nyt Ranin kaulaa hellästi. "Mercure odottaa minua. Lupasin palata hänen luokseen pian..."
Suunnaton halu nähdä Mercure tuntui pakahduttavan hänen sydäntään. Oliko se tällaista, rakastuneena oleminen? Toisen halusi nähdä, vaikka ei ole ollut erossa montaakaan tuntia. Shira ei tiennyt. Mercure oli ensimmäinen mies, jota hän todella pystyi sanomaan rakkaakseen ja tarkoittamaan sitä. Hän kaipasi tämän ääntä, tuoksua, kosketusta... aivan kaikkea.

Shira vilkaisi Takua uudemman kerran.
"Olen iloinen, että tapasimme", hän sanoi vilpittömästi ja hymyili jälleen hieman.

Taku&Kuroi

Kun Shira sanoi että hänen pitäisi lähteä jo, Taku nyökkäsi hieman epävarmasti.
"Niimpä kai.."
Hän hymyili pienesti katsoen hetken Rania ja sitten taas Shiraa.
"Olen iloinen, että tapasimme"
Toinen sanoi ja neitonen nyökkäsi.
"Toivottavasti tavataan vielä tulevaisuudessa."
Tyttö jatkoi hymyilyä ja nyt vilkaisi Kuroita, joka istui tämän polvella. Kuroi vilkaisi Takua, ja luultavasti ymmärsi mitä tyttö viestitti koska huokaisi ja kääntyi Shiran puoleen sanoen:
"Joo, oli kiva tavata tai jotai sinne päin.."
Kuroi mumisi katsellen muualle päin, kuin olisi lähdössä johonkin.

Shira hymyili Takulle käsi yhä leväten Ranin pään päällä hellästi. Hän nyökkäsi tytön sanoille ja kuullessaan Kuroin sanat, hänen suupielensä kääntyivät pieneen huvittuneeseen hymyyn.
"Oli erittäin miellyttävä tavata sinutkin", hän sanoi Kuroille pieni ilkikurisuus silmistään paistaen. Hän kääntyi Ranin puoleen ja rapsutti sitä vielä hiukan ennen kuin lopetti ja nousi seisomaan.
"Vielä miellyttävämpää oli tavata sinut", hän sanoi Ranille hymyillen sille lempeästi.

Shiran katse etsityi Takuun ja hän nyökkäsi tälle hymyillen.
"En tiedä, milloin tulen seuraavan kerran tänne", hän sanoi. "Mutta toivon todella, että tapaamme uudelleen joskus."
Hän oli hetken hiljaa ja kohotti katseensa kuuhun.
"Ran... haluatko mukaani?" hän kysyi, mutta ei katsonut lepakkoon vaan piti katseensa edelleen kuussa. Se oli kaunis.

Taku&Kuroi

Tyttö hymyili ja vilkaisi Kuroita joka näytti hieman väsyneeltä.
"En minäkään tiedä milloin tulen tänne.. Liikun paljon paikasta toiseen."
Tyttö sanoi pienesti hymyillen.
"Tahdon."
Ran vastasi Shiralle, kuin naimisiin mentäessä, selvästi ja hieman iloisesti. Taku hymyili näille, ja toivoi mielessään onnea heille. Taku nousi ylös ja kääntyi Shiran puoleen.
"Hei hei, minä lähdenkin jo."
Tyttö sanoi hymyillen ja lähti katua pitkin kävelemään, välillä kääntyen huiskuttamaan toiselle, ja Kuroi liihotti perässäja istahti tytön olalle samalla kun hän katosi pimeyteen.

Shira mietti, mihin Taku mahtoi olla matkalla, mutta ei kuitenkaan saanut kysytyksi. Hän katseli jokseenkin ihastuneena Rania, jonka oli saanut seurakseen pitemmäksikin aikaa.
Takulle Shira nyökkäsi ja heilautti kättään tälle hyvästiksi.
"Minäkin lähden. Toiseen suuntaan vain", hän sanoi ja hymyili katsoessaan tytön ja Kuroin menoa. Hän katsoi noiden perään ja heilautti hymyillen kättään uudelleen, kun Taku kääntyi vielä vilkuttamaan.

Kun kaksikko oli kadonnut pimeyteen, Shira viittasi Ranille ja lähti astelemaan toiseen suuntaan. Ikävä Mercuren luo siivitti hänen askeliaan. Hän halusi tuntea tämän vahvat kädet ympärillään ja kertoa tälle tapaamisestaan. Alkoholi tuntui kaikonneen hänen verestään jokseenkin kokonaan.

((Tämä peli on varmaan sitten purkissa, vai mitäs luulet? Varmaan saan sit vapaasti pelata Ranilla miten tahdon, jos tuo kerran nyt kulkee Shiran mukana... ? ^^ Kiitos pelistä <3))

//Taku häipyi//

//Kiitos samoin ^^ Oli mukavaa pelata. Juu, Ranille saat tehdä mitä tahrot :P//