Keon Leftris

Nimi:
Keon Leftris

Ikä:
Siinä 78 vuotta, ulkonäöltään reippaasti yli kahdenkymmenen.

Laji/Rotu:
Puolihaltia, puolimerenneito

Sukupuoli:
Mies

Työtausta ja ammatti:
Kotimaassaan Keon oli ollut hyvin arvovaltainen henkilö – hän oli kivunnut uskontokuntansa zorybeismin ylipapiksi, ja samalla kuningattarensa neuvonantajaksi. Erään petoksen paljastuminen pakotti hänet pakenemaan, ja nykyään miehellä ei ole ammattia – aatelisuus kun ei tuo työpaikkoja.

Taidot:
Vesielementalisti, melko pätevä maagi ja sujuva puhuja.

Perhe ja läheiset:
Äiti Pavati on kuollut, ja äitipuoli Elena elää Keonin isän Demeterin luona kotopuolessa. Hänellä on isoveli Aether, jota mies vihaa hyvin intensiivisesti – syyt menneisyydessä. Pikkusiskonsa Lilian kanssa Keon ei ole jutellut lähes koskaan. Yhteydet perheeseen katkesivat lopullisesti maastamuuton jälkeen, ja rakastettu on ollut teillä tietämättömillä viiden vuoden ajan ”työasioiden” takia.

Hahmosi tavarat:
Keonilla on aina kaulassaan pitkässä ketjussa riippuva pyöreä amuletti, jonka meripihkaan on kaiverrettu monimutkainen symbolikuvio, ja jonka takapuolella on kaksi päivämäärää. Vyöllä kulkee koristeellinen, pitkäteräinen uhriveitsi, ja vasemmassa pikkusormessa valkokultainen Leftrisien sormus – eli siinä kulkee monimutkainen lehväkuvio koko kapean renkaan ympäri.

Lemmikit:
Keon ei pidä eläimistä. Paitsi hevosista. Jos hän pitää niiden omistajasta, siis.

Luonne:
Tällä hopeasilmäisellä puoliverisellä on enemmän verivihollisia kuin ystäviä. Hän on hyvin hyökkäävä, ja sietää hyvin vähän kommentointia mielipiteistään - ollen täten raivokas, joskin huonosti perusteleva väittelijä. Hän ei ole mitenkään erakkoluonne, mutta pitää harvoista luonnetyypeistä sen verran että vaivautuu kohtelemaan näitä hyvin. Mies on hyvin ailahtelevainen, ja hymyileminen ei takaa ettei hän seuraavassa hetkessä olisi valmis kuristamaan jonkun hengiltä. Vaikka hän periaatteessa on kohtelias, sulavakäytöksinen ja jopa hypnoottisella tavalla puoleensavetävä pidemmän aikaa Keonin seurassa olleet ovat saaneet hyvin nopeasti selville miten itseään jalustalle nostavassa puolihaltia osaa olla suunnattoman ärsyttävä. Ylitsevuotava itsevarmuus ja jääräpäisyys kuuluvat myös näihin ihastuttaviin luonteenpiirteisiin.

Hänellä on lievä narsistinen persoonallisuushäiriö, eli miehen itsetunto on hukassa ja hän yrittää peittää kuvitellun virheellisyytensä saamalla muut näyttämään huonommilta. Siksi hän keräileekin surkimuksia lähipiiriinsä, ja yrittää kaivaa lokaa esiin, sabotoida näiden töitä tai levitellä perättömiä juoruja itseään jotenkin kunnollisemmilta vaikuttavista. Hän kantaa sisällään paljon häpeää, epävarmuutta ja vihaa tiukkana solmuna sydämessään ja hyökkää sanallisesti raivokkaasti kaikkien niiden kimppuun, jota yrittävät tähän päästä käsiksi. Tiettyyn rajaan asti hän vaikuttaa yli-itsevarmalta, mutta pohjimmiltaan haltia on epävarma, itseinhoinen ja helposti murrettavissa henkisesti.

Keonilla on syömishäiriö, jonka me tunnemme bulimiana. Se on jotenkuten aisoissa, eikä mies ole riuduttamassa itseään luurangoksi, mutta aina silloin tällöin hän menee ahmimaan hullun määrän ruokaa pahan olon purkamiseksi ja sitten pakottaa itsensä oksentamaan. Puolihaltia piilottelee sitä tarkasti, vaikka siitä miten hän joutuu hoitamaan toistuvasta oksentelemisesta kärsinyttä kurkkuaan voi päätellä jotain. Miten hampaat ovat säilyneet, se onkin jo pieni ihme ja siihen on kulunut paljon rahaa, vaikka mies on välillä melko huolimatonkin ulkonäkönsä suhteen.

Keon on myös hyvin kiihkeä ja sanavalmis, ja sopi saarnaamaan kotimaassaan jumalien tahdosta jopa kuningattarelleen. Taitava puhuja osaa tunnemanipulaation taidot lähes alitajuntaisesti, mutta tarvitsee taitoa oikeastaan yllättävän harvoin. Hän on niin vakaumuksellinen ja kiihkeä uskossaan, että voi saada muut vakuuttumaan esimerkistä. Korkeampien voimien huomaan heittäytyminen on pelastanut miehen monta kertaa, ja on ainoa asia joka saa puoliverisen epäilyksien ja itseinhon täyttämän sydämen rauhoittumaan hetkeksi. Mafiaankin hän liittyi rakkauden lisäksi siksi, että toivoi sen päämäärän eli jumalien paluun onnistuvan – vaikka pelkää alituisesti, ettei kelpaakaan palvomilleen demonijumalille.

Suurin osa miehen käytöksestä on kyllä hyvin pitkälle huolellista pakenemista kaikilta epämiellyttäviltä tunteilta ja muistoilta. Sillä vaikka Keon vaikuttaa tietystä kuvakulmasta häikäilemättömältä, juonittelevalta ja itseriittoiselta paskiaiselta joka ei voisi vähempää välittää muista, hän on pohjimmiltaan aivan liian hauras kestääkseen elämänsä taakan yksinään. Peitelty hellyyden- ja huomionkipeyskin yllättäisivät kenet tahansa Keonin lähipiirissä olevan – jos nämä nyt ikinä tulisivat sen huomaamaan.

Ulkonäkö:
Keon on 179 senttimetriä pitkä ja painaa hieman liian vähän. Hänellä on lyhyt selkä ja pitkät jalat sekä keho on melko siroluinen ja sulavalinjainen. Ei mitään uutta ja ihmeellistä haltian ja merenneidon lapselta – ne kun tuppaavat olevaan sieviä.

Miehen iho on kuulas, muttei mikään kaikkein kalpein. Kasvot taas ovat selkeästi sydämenmalliset, ja poskipäissä sekä leuassa on eniten haltiamaista näköä. Yleiskuva on elegantti, pienellä pehmeydellä silattuna – ja Keon siis näyttää hieman enemmän merenneidolta kuin haltialta.. Mantelinmalliset silmät ovat upean hopeaiset, heijastavat valoa jonkin verran, ja vaikkei niissä lumovoimaa olekaan sielunpeilit ovat kutsuvan mystisen oloiset. Miehen nenä on keskikokoinen ja aavistuksen kyömy, muttei mitenkään häiritsevästi. Hänen huulensa ovat erikoisen näköiset; ylähuuli on todella kapea ja amorinkaari voimakas ja selväpiirteinen, ja alahuuli taas suloisen pyöreälinjainen. Kulmakarvat tuovat mieleen hienostuneesti kaartuneen linnunsiiven.

Hänellä on haltiamaiset korvat, joista oikeasta roikkuu pieni ametistikoru. Miehen hiukset taasen ovat huikean pitkät – puoleen reiteen – ja syvän violetit, muutamilla purppuraisilla raidoilla. Niissä on lyhyempiä osioita edessä kasvojen sivuilla (hartiapituisesta puoleen selkään) muttei kunnollista otsatukkaa. Kevyillä laineilla olevat ja silkinpehmeät hiukset ovat yleensä ainakin osittain kiinni, useimmiten erilaisilla letityksillä. Olisivathan ne muuten auttamattomasti tiellä ja vielä epäkäytännöllisemmät kuin jotenkin hillittyinä. Mies meikkaa, puuteroiden kasvojaan hitusen ja rajaten silmänsä runsaasti violetilla luomivärillä, häivyttäen värin jatkumaan ohimoilleen päin.

Miehen vaatetus on astetta erikoisempaa – kimonotyyppisiä (kiinalaiseen ja japanilaiseen malliin jos meidän maailmasta haetaan esimerkkejä) vaatteita ja muita yllättävän miehekkäitä mekonvastineita näkyy useasti pitkätukan yllä, ja erilaiset viitat ja kaavutkaan eivät ole harvinaisia. Vaatteet ovat aina peittäviä, laskoksellisia, tummia ja kangas on usein koristeellista. Koruja hän ei käytä riipuksen, suvun sormuksen ja korvakorunsa lisäksi – vaikka vyöllä kulkeva rituaaliveitsi on melkein koru.

Keonilla ei ole taisteluarpia lähes ollenkaan, mutta vaaleita, huomaamattomia ja hyvin hoidettuja jälkiä itsetuhoisuudesta on havaittavissa siellä täällä.

Menneisyys:
Keon syntyi Leftrisin suvun päämiehen pikkuserkun veljenpojan toiseksi lapseksi (6.11.1978 ua kotimaan ajanlaskua). Näin ainakin virallisesti, mutta oikeasti hänen isänsä oli joku rahvas merenneitomies – eli Pavati oli pettänyt miestään. Tämä taas oli kiristänyt pariskunnan välejä, ja kymmenen vuotta vanhemman ja rakastetumman isoveljen Aetherin lisäksi rakkautta ei oikein riittänyt lapsesta asti vaativalle ja huomionkipeälle Keonille. Lisäksi Pavati kärsi synnytyksenjälkeisestä masennuksesta, eikä kiireisellä isällä ollut aikaa taikka halua huolehtia että kotona kaikkia asiat olivat hyvin.

Pikku Keonia laiminlyötiin ja jätettiin yksinään oikein urakalla, samalla kun isoveljellä meni todella hyvin. Haltiaveren takia heidän ikäeronsa ei ole suhteutettuna niin suuri, mutta aivan tarpeeksi suuri. Keon sai aivan rauhassa menestyä aavistuksen keskitasoa paremmin koulussaan ja oppia kohtuullisen taitavaksi vesielementaliksi ja maagiksi noin muuten, mutta isoveli oli silti ainoa joka sai ikinä kuulla kehuja – koska Demeter inhosi äpärälasta, jota ei kehdannut heittää uloskaan koska ei halunnut erota Pavatista, ja arvosti enemmän fyysisiä taistelukykyjä. Onneksi hänelle haltianainenkaan ei oikeasti pitänyt hairahduksensa todisteesta.

16-vuotiaana, eli ruumiillisesti ja henkisesti noin kymmenen iässä Keon yritti saada tarvitsemansa huomion parantamalla huimasti kaikkia suorituksiaan – mutta ei vieläkään päässyt samalle tasolle kuin Aether saman ikäisenä, ja vaikka pääsisikin, kukaan perheestä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Demeterin lähisuku alkoi kai pikkuhiljaa aavistella mitä oli tapahtunut, ja alkoivat paheksua Pavatia sekä Keonia oikein urakalla. Pavati ei kestänyt tätä julmaa kohtelua, vaan teki lopulta itsemurhan hänen poikansa ollessa teini-iän kynnyksellä.
Aether järkyttyi äitinsä kuolemasta melkein enemmän kuin Keon, ja syyttää siitä pikkuveljeään. Kaksikon välit tulehtuivat pahasti juuri itsemurhan takia.

Isä ei heittänyt purppuratukkaa ulos, sillä se olisi ollut häpeällistä, mutta kasvatti tätä hyvin vastentahtoisesti. Tympeä käytös oli jo aikaa sitten tarttunut isoveljeenkin, ja suurin osa Leftrisien siitä haarasta, johon he kuuluivat, halusivat pitää pojan mahdollisimman huomaamattomana tai sitten kielsivät myöntämästä tälle yhtään ajatustaan.

Noh, hopeasilmä ei jäänyt täysin muiden armoille, vaan keräsi nopeasti itselleen ystäväjoukon ”hävyttömän alhaissyntyisistä” Azarin asukkaista. Teini-ikään päästyään Keon heitti mielestään muiden miellyttämisen yrittämisen, ja kapinoi sydämensä pohjasta, aiheuttaen kaikenlaista hämminkiä jenginsä avulla, jota johti kovaa vauhtia kehittyvän puhe- ja suostuttelutaitonsa ja kuin tyhjästä ilmestyneen karisman avulla.

Kun muutama sivullinen oli joutunut väkivaltaisen lauman kiusanteon kohteeksi, asiaan puututtiin vihdoin kunnolla. Keonin isä ja uusi aviopuoliso Elena saivat kuulla kuopuksensa olevan vastuussa suurimmasta osasta viime vuosien aikana tapahtuneesta ilkivallasta. 27 eli ihmisissä 15-vuotias Keon sai nopean kurinpalautuksen - puolen vuoden kotiaresti oli vain alkua, häneltä kiellettiin yhteydenpito ystäviinsä ja suurin osa muista senhetkisistä innostuksista.
Siinä oli sitä kauan kaivattua huomiota, hieman väärässä muodossa vain. Eihän se parantanut oloa yhtään, sillä nopeasti purppuratukka jätettiin taas oman onnensa nojaan sillä välin kun Aether liittyi paikalliseen armeijaan seuraten isänsä jalanjälkiä, tähdäten mahdollisimman korkealle arvoasteikossa. Silti suvulla riitti huomiota isoveljen ihastelulta sen verran, että nuorempi pidettiin tarkassa valvonnassa.

Vaikka Keonin elämä oli ollut melko surkeaa ja turhantuntuista, hänellä oli silti vielä ollut ajoittain aivan mukavaakin eikä tuo hylkiminen häirinnyt aivan kokopäiväisesti. Mutta sitten, 14.6.2008 (jälleen kerran paikallista ajanlaskua) tapahtui silloisen nuorukaisen elämän suurin katastrofi; hänen veljensä oli kutsunut ison nipun ystäviään ja ystävien ystävien ystäviä vanhempiensa talolle siksi aikaa kun nämä olivat matkalla pääkaupungissa. Keon asui yhä talolla, ja kyyhötti omassa huoneessaan yläkerrassa vain kuunnellen hetki hetkeltä villimpiä kotibileitä. Ilmeisesti hyvin isolta joukolta oli koulutus ohi, Aether oli saanut ylennyksen samoin kuin kolme muutakin, ja loput vain kaipasivat juhlimista porukalla.
Mikäs siinä, ei se Keonia haitannut, ainakaan aluksi. Siinä vaiheessa rupesi haittaamaan, kun väkeviä oli juotu liian paljon ja joku tuntematon vampyyri törmäsi hänen huoneeseensa, ja hyökkäsi miehen kimppuun. Suuren verenhukan lisäksi hän pääsi todistamaan yön lapsen erikoiskykyä, uhrin halvaannuttamista mielivaltaisesti.

Se mitä liikkumiskyvyttömälle puolimerenneidolle tehtiin ja kuinka moni lopulta oli paikalla, ovat niin järkyttäviä tietoja että niitä on pakko sensuroida. Kaikista pahinta oli se, että kun Aether laitteli paikkoja kuntoon ja löysi pikkuveljensä huoneensa nurkasta vain peittoonsa kääriytyneenä itkemässä hillittömästi, hän ei suonut tälle minkäänlaista lohdun sanaa. Kaikki vaikenivat tapauksesta, eikä Aether saanut muusta kuin paikkojen hajottamisesta haukut niskaansa.

Turha kai sanoa, ettei Keonin mielenterveys ole ollut sen jälkeen kunnossa. On suoranainen ihme, että hän selvisi tekemättä itsemurhaa pahimman masennuksen yli. Tuntien itsensä saastaiseksi, epäkelvoksi ja riittämättömäksi mies sai kehitettyä itselleen syömishäiriön, ja sai vielä lisää syitä itseinhoon. Hän myös muutti pois vanhempiensa luota, ja katkaisi kaikki siteet ulkomaailmaan viiden vuoden ajaksi. Hän ei puhu tästä kaudesta, ja usein esittää unohtaneensa sen.

Toinen päivämäärä, jonka hän muistaa ikuisesti on 27.12.2024 ua. Tuona harvinaisen vilpoisena päivänä hän oli törmännyt puistoalueen keskellä olevaan pieneen, Begeertelle pyhitettyyn kappeliin. Keon oli luopunut rukoilusta kapinakautensa alussa, mutta päätti nyt kuitenkin yrittää. Se oli vanha kappeli, jossa oli kolikoille tarkoitetun uhrilaatikon lisäksi teräväreunainen malja veriuhreja varten, ja jostain syystä purppuratukka päätyi vetämään pienen naarmun käteensä ja valuttamaan astiaan pari tippaa omaa vertaan ennen kuin polvistui alttarin eteen, painoi sormenpäänsä yhteen rukousasentoon ja alkoi ladella niin hyvin kuin ulkomuististaan pystyi oppimaansa kunnioitusta osoittavaa rukousta.

Siinä rauhallisessa pikkupyhätössä Keon tunsi häiritsevän selvästi, että joku oikeasti kuunteli. Siksi hän keskeyttikin monta kertaa, vilkuillen josko joku olisi siellä - mutta paikka oli joka kerta yhtä autio kuin aikaisemmin. Hän päätyi toistamaan saman rukouksen kolmeen kertaan, ja samalla kun suu puhui, mieli alkoi laittaa mukaan kaikkia henkilökohtaisia asioita ja lopulta Keon vain istui ääneti itkien. Samalla hän tunsi olonsa paremmaksi kuin kuuteen vuoteen, ja enemmän eläväksi kuin koko elinvuosiensa aikana.

Valaistuksen kokenut puolihaltia päätyi ilmoittamaan isälleen, että ryhtyisi kirkon mieheksi. Tämä vastusteli aluksi, koska oli parempi, ettei kukaan huomannut pojan olemassaoloa kuin että tämä aiheuttaisi kohua valitsemalla aatelisille epätavallisen elämäntavan. Mutta koska hän oli juuri saanut tyttären Elenan kanssa, isä heltyi – vaikkakin Keon olisi tehnyt mitä halusi siitä huolimatta.

Tästä alkoi Keonin nousukausi, joka jatkui lähelle nykyhetkeä. Hopeasilmä liittyi veljeskuntaan, johon kaikki papit ja vastaavat Nuodemessa kuuluvat, ja sai aluksi tehtäväkseen huolehtia siitä pienestä pyhäköstä joka oli noussut hänelle tärkeäksi. Muutaman kerran hän myös piti siellä yhteisiä rukoushetkiä innokkaimmille uskoville.
Hänen puhelahjansa pääsivät esille, ja yllättävän pian hän päätyi muuttamaan pääkaupunkiin ja toimimaan isommissa piireissä – kunnes lopulta temppelinvartijat (uskonnon pyhimmät henkilöt maan päällä) valitsivat hänet välittäjäkseen kuningattaren ja heidän välille.
Näin hän sai rakennettua rikkoutuneelle pohjalle terveeltä ja menestyvältä vaikuttavan persoonan.

Keon ei ehtinyt toimia kovin kauaa ylipappina ja neuvonantajana kun hän törmäsi vampyyriin, joka sai hänen kammonsa verenimijöitä kohtaan laimenemaan ja lettipään löytämään jotain iloa maallisesta elämästäkin. Rakastetun paljastuessa pahamaineisen mafian jäseneksi hän ei epäröinyt liittyä mukaan – mutta kun kuningatar sai selville petoksen, hopeasilmä heitettiin vankilaan, odottamaan rahtausta paikan kuolemanrangaistusta vastaavaan paikkaan, tappavalle aavikkosaarelle. Onneksi mafia ei aikonut jättää häntä taakse paetessaan johtajansa perään, eikä korkea-arvoista miestä tapettu heti. Tämän takia Keon pelastettiin vankilasta vain kahden viikon kitumisen jälkeen, ja niin alkoi matka kohti Aryliaa.

Valitettavasti hän eksyi muista, ja harhailee nyt yksin ja eksyneenä tuntemattomassa maassa.

Muuta:
Keon on allerginen pähkinöille. Hän on erinomainen uimari, ja pystyy hengittämään veden alla – muttei kasvata pyrstöä kuten jotkut puolimerenneidot.
Hän inhoaa kalaruokia.
Purppuratukka suhtautuu hyvin epäilevästi vampyyreihin.

Hän uskoo vahvasti zorybeismiin ja palvoo ahkerasti sen pääjumalaa Begeerteä. Kotopuolessa hän kuului pelkistä haltioista koostuvaan kuppikuntaiseen, vanhoilliseen kreivisukuun.

Huonopuoli/puolet:
Löytyvät luonteesta ja menneisyydestä, mutta tiivistettynä; lievä narsistinen persoonallisuushäiriö ja syömishäiriö, ailahtelevaisuus, ajoittainen häikäilemättömyys ja varauksellisuus sekä itseinho. Hän on myös fyysisesti melko heikko.

Uskonto:
Kuten on varmasti käynyt ilmi, uskonto on suuri osa Keonin elämää. Kim Lussurian hahmokuvauksesta löytyy perusselitystä. Mitä Keonin pappeudesta tulee tietää, papin koulutus on helppo ja loppukoe vaikea, papin jälkeen voi hankkiutua kardinaaliksi, sen jälkeen ylipapiksi ja hyvällä tuurilla temppelinvartija voi valita jonkun seuraajakseen – homma on ankea mutta voipahan sanoa olevansa yksi pyhimpiä henkilöitä lettipään kotimaassa. Kirkkoja on useamman tyyppisiä, ja ne ovat usein tyhjillään koska zorybeismissä harrastetaan yksilöllisyyttä eikä suuria massakokoontumisia. Niillä on myös usein omat hoitajansa.