No hope for the weak. ~ Remi

Melkein täysi kuu hohteli kalpeaa valoaan syrjäisille kaduille, joissa saattoi piileksiä millaisia otuksia tahansa. Näillä kyseisillä hylätyillä kujilla puhalteli kylmä tuuli, mutta yö oli siitä huolimatta miellyttävä. Ainakin joidenkin olentojen mielestä. Sellaisten, jotka eivät kerta kaikkiaan voineet sietää aurinkoa ja sen niin kovin satuttavia säteitä.
Slade asteli tiellä hitaasti heikkoine jalkoineen. Ihmissusi se oli hänen jalkansa pahaan kuntoon raadellut. Kuunvalo sai miehen kirkkaansiniset silmät näkymään pimeässä entistä selvemmin, kun taas muutoin mustat vaatteet ja kalpea iho kätkeytyivät loistavasti valoon ja varjoihin. Moni olisi pitänyt häntä kovin vaarallisena olentona. Mutta ei, tämä vampyyri oli hyvinkin heikossa kunnossa ja laihanoloinen. Lisäksi hän eli melkeinpä yksinomaan eläinten veren turvin.
Mies olisi toisaalta kaivannut juuri tällä hetkellä jotakuta ystävää. Sellaisia ei kuitenkaan ollut. Sladen ajatukset harhailivat masentavasta menneisyydestä synkeältä näyttävään tulevaisuuteen. Eläisikö hän ikuisen elämänsä tällä tavoin? Yksin ja heikkona?

Mies jäi seisomaan kuunvaloon ja katselemaan ympärilleen. Tästä saattoi vampyyrin kauempaakin huomata. Se taisi olla tarkoituskin. Kerrankin Slade halusi tulla nähdyksi. Mutta eihän se tietenkään voinut tapahtua silloin, kun hän sitä itse halusi. Ainoastaan silloin, kun ei mies seuraa itsellensä toivonut.

Hylätyillä kujilla ainakin yön aikaan, liikuskeli kaikenlaisia olentoja. olihan Kei myös jokin olento, vaikka ei tiennyt mikä. hänen adoptioisä vain oli antanut ymmärtää, että Kei on ihminen siinä missä muutkin. vaarallisiakin olentoja oli yöllä enemmän mutta eihän se Keitä hetkauttanut. hyvin varautuneena hän osaisi kyllä paeta ennen kuin joku edes ehtisi satuttaa häntä. hämärällä kujalla lojui jos jonkinmoisia tavaroita, joita ihmiset olivat heittäneet pois. rauhallinen yö vaikutti hieman rentouttavalta. niin hiljaista. tuuli vain puhalteli kylmästi. Kei liikuskeli kujalla yksin. olihan toki vaarallista liikkua yksin yöllä mutta silti. se oli jotenkin rauhoittavaa. Keillä ei ollut muuta kuin keskikokoinen olkalaukkunsa mukana, haavereiden varalta. jonkin aikaa Kei oli kävellyt kujilla mutta pian kadulla kuunvalossa huomasi jonkun seisovan yksin. ihminenko? ei. ei ihmisellä noin kalpeaa ihoa voi olla. mutta silti, onkohan tyyppi eksynyt?
Kei huomasi tämän henkilön olevan mies ja käveli rennosti tämän luo.
"hei!" Kei sanoi tyynellä äänensävyllä ja vähän pakkomielteisesti hymyili hieman. "ihmisen on vaarallista liikkua näin myöhään yöllä mutta ihminen sinä et taida olla?"
Kei pani merkille, että miehellä jalat eivät näyttäneet olevan kunnossa. loukkaantunutko?
Kei päätti olla vielä kyselemättä mitä oikein on tapahtunut ja miksi. mies vaikutti hieman.. surulliselta. hän kuitenkin auttaisi tätä miestä jos, tämä nyt apua tarvitsisi.

Siinä Slade yhä hiljaa seisoi, jokainen aisti valppaana siltä varalta, että joku sattuisikin vahingossa hänet huomaamaan. Slade kuunteli ympäristöään ja tietenkin hän haistaisi lähestyvän olennon veren ja ominaishajun. Kaikesta tästä odotuksestaan huolimatta mies suorastaan hämmästyi, kun haistoi ihmisen veren. Täällä siis oli joku lähistöllä ja se joku oli naispuolinen henkilö.
Slade käännähti kohtamaan ihmisnaisen ja seuraavaksi toinen jo tervehtikin häntä. Mies ei koskaan ollut mitenkään erityisen puhelias henkilö, koska se ahdisti häntä. Toinen myös tiedusteli hänen rotuaan aika epäsuoralla kysymyksellä. Slade pakotti kasvoilleen jonkinlaisen hymyn.
" Hei. Ei, en minä ole ihminen, vampyyri. Mutta minä en kaipaa ihmisen verta. " Näin Slade oli ennenkin joutunut vakuuttelemaan, mutta moni ei ollut uskonut häntä. Uskoisikohan toinen häntä? Ehkä.
" Olen Slade. " mies esitteli vielä itsensä. Sen jälkeen hän katsoi sopivaksi vaieta ja odotella lisää kysymyksiä. Vampyyri ei sentään ollut mikään vaarallisen näköinen tapaus, koska oli niin kovin laiha ja surumielisen oloinen. Mies ei herättänyt sellaista pelkoa toisissa, kuin muut vampyyrit.
Onneksi hän oli vielä toistaiseksi pysynyt rauhallisena. Yleensä Slade säikähti toisia olentoja, mutta ei ihmisnainen häntä niin kovasti pelottanut. Tuskin se hänelle mitään pahaakaan tahtoisi, kun oli itse lähestynyt vampyyria ystävällisesti.

Kei ihmetteli miksi joku ihminen liikkui näin myöhään yöllä, joka ei näyttänyt kovinkaan vahvalta, mutta ulkokuoreen ei kannata tietenkään vetää hätäisiä johtopäätöksiä. eihän sitä tiedä kuinka vahva toinen olisi. Kei tervehti häntä ja samassa mies kääntyi katsomaan häntä. ilmeestä päätellen tämä mies ei vaikuttanut kovinkaan sosiaaliselta tyypiltä.
automaattisesti Kei kysyi epäsuorasti oliko tämä ihminen vai ei. useimmat kiertävät tämän kysymyksen niin, etteivät vastaa Kein kysymykseen, joka vain todistaa, että Kei oli oikeassa. hän yllättyi kun Mies sanoi suoraan, ettei ollut ihminen. vampyyri!
"ai että oikein vampyyri.." Kei sanoi tyynesti ja kohotti kulmiaan. " wau.. en olekaan tavannut vampyyria näin läheltä."
Kein äänensävyssä kuulsi pieni kunnian osoitus toista kohtaan.
yllättävää oli, että mies esittäytyi. useimmat Kein kohtaamat ihmiset ja olennot vain jättivät kertomatta nimeään ja vasta oman esittelynsä jälkeen paljastivat nimensä.
"Kei Dimera.. sinulla on omaperäinen nimi Slade.." tyynesti Kei esitteli itsensä ja kohotti kättään kätelläkseen Sladea. "vampyyriksi et vaikuta vaaralliselta. olisi hauskaa tietää mihin oikein pystyt.." pieni mielenkiinnosta kohonnut virne paistoi Kein kasvoilla. hän vain halusi tietää oliko Sladella mitään erikoiskykyjä. vaikka Slade ei vaikuttanut vaaralliselta tai hyökkäävältä, Kein oli hieman pakko olla hieman varautunut. no, Kein ainoat aseet olivat muutenkin hänen hansikaslangat ja illuusiot. eihän Kei muutenkaan luottanut muihin, vaikka antoikin joskus niin ymmärtää.
"et vaikuta olevan kunnossa.. tarvitsetko apua tai jotain? vaikutat hieman.. öh.. heikolta..?" Kein ammatin puolesta hän oli ystävällinen Sladelle. eihän siitä haittaa olisi jos Kei ystävystyisi tämän kanssa. Slade vaikutti hieman aralta. Kei toivoi, ettei pelästyttäisi vampyyria millään lailla, kuten hän teki joskus muille, mutta vain saadakseen olla rauhassa tai ihan vahingossa. ainoa ominaisuudella Kei onnistui pelästyttämään muut oli aggressiivisuus. voi olla että Slade saattaa hyvinkin huomata jossain vaiheessa Kein aggressiivisuuden, mutta jos Slade ei Keitä aggressiivisena onnistu pelästyttämään niin kyllä Kei menisi takuulla hiljaiseksi.

Toinen näytti hieman hämmästyvän sitä, että hän oli vampyyri. Slade häpesi omaa rotuaan. Saastaisia verenimijöitä, jotka tappoivat muita. Eihän siinä mitään hienoa ollut. Mies katsahti maahan. " Niin, vampyyri.. " Sladen asenne kertoi jo hänen mielipiteensä omasta lajistaan. Eivät ihmisetkään mitään viattomia olentoja olleet, mutta kenties kuitenkin hieman parempia kuin vampyyrit. Slade oli onneksi onnistunut rajoittamaan verenjuontiaan. Silti hän ei kyennyt elämään itsensä kanssa.
Mies kuunteli toisen nimen. Kei Dimera. Aika helppo muistaa, mutta silti kaunis nimi. Vampyyri nyökkäsi. Slade-nimi oli tosiaan aika omaperäinen. Se sai miehen kuitenkin muistamaan taas menneisyytensä ja vanhemmat, jotka olivat kuolleet. Vampyyri värähti hieman. Sellaiset muistot eivät olleet koskaan mukavia.
Slade katsahti hieman epäröiden toisen käteen ja tarttui siihen sitten varovasti, kätellen toista. Mies hämmentyi seuraavasta kysymyksestä hieman. " En minä.. Ei ole oikein mitään kovin erikoista, mihin pystyisin. Ymmärtämään joitain eläimiä.. Ja kaikkea, mitä toisetkin vampyyrit osaavat. " Slade toki vähätteli omaa osaamistaan. Vampyyrit olivat aika vahvoja taikaolentoja. Lisäksi he osasivat houkutella urhinsa lähelleen.
" Olen minä kunnossa.. Jalat vain.. ovat haavoitetut. " Slade katsahti jalkojensa suuntaan. Ihmissuden haavat eivät olleet parantuneet kunnolla ja sen vuoksi vampyyri käveli hitaasti.
" Ja laiha olen siksi, koska en käytä ihmisten verta ravintonani, vaikka minun kuuluisi.. " selitti mies sitten toiselle. Saihan sekin näyttämään hänet heikommalta.
Toinen vaikutti ihan mukavalta, mutta Slade ei oikein tiennyt, miten olisi pitänyt toimia uusien ystävien kanssa. Siksi mies hiljeni jälleen. Hän ei ainakaan loukkaisi toista tahallaan.

Slade ei näyttänyt siltä, joka pitäisi siitä että on vampyyri. inhosiko tämä vampyyrin ominaisuutta? saattaa olla, mutta ehkä vain sen takia että jotain hyvin kamalaa on sattunut.
"jos kerran inhoat vampyyrin ominaisuuttasi, eikö ole mahdollista muuttua takaisin ihmiseksi?" Kei kysyi suoraan. kysymysten kaartelu ei ollut hänen alaansa. mielummin Kei kysyy tunteettomasti suoraan kuin hellävaroen välttää puheenaihetta. hän ei ollut varma oliko veren juonnin jälkeen mahdollista joillekin olennoille palautua takaisin ihmiseksi, siis jos alunperin oli ihminen.
Slade vaikutti siltä, ettei pitänyt omasta nimestään. johtuiko se traumoista?
'jaaha, ei siis mitään erilaista kykyä omaava kuin muilla vampyyreillä.. tai sitten se vähättelee.. vaikuttaa masentuneelta. yleensähän vampyyrit ovat riehakkaita ja eivät varo ihmisiä..' Ajatteli Kei.
"miksei sinulla ole sukunimeä kuin muilla?" tämä Slade vampyyri vaikutti mielenkiintoiselta Keistä. Kei kätteli Sladea. tämä tyyppi on joko arka tai varovainen kun ei heti kätellyt.
"hah, kunnossa!? jos jalat on paskassa kunnossa, niin ei todellakaan itse ole kunnossa." Kei sanoi välttäen huutamista. "vampyyrithan paranevat nopeasti eikös? miksi siis et sinä ole parantanut haavojasi? sehän ei ole vampyyrille mikään temppu vaan taito.."
"sinulla on hyvä itsekuri verenhimoa kohtaan. se on hyvä taito. ole ylpeä siitä." Kei sanoi huvittuneesti virnuillen. virnuilusta huomasi helposti Kein röyhkeän asenteen vaikka ei hän tahallaan ollut röyhkeä eikä tarkoitus ollutkaan olla sellainen. "jos et kerran juo ihmisten verta niin juotko sitten muiden olentojen ja eläimien verta?"
Kei havahtui röyhkeää asennettaan, jonka uusi ystävä taisi jo huomata. "anteeksi röyhkeyteni.. se vaan.. tulee luonnostaan, joten älä loukkaannnu tai ota röyhkeyttäni henkilökohtaisesti.. mutta jos pelkäät , että loukkaannun helposti niin anna olla. en minä niin helposti ota nokkiini ellei se ole tarpeeksi henkilökohtaista.." Kei lopulta hymähti toiselle.

Toinen vaikutti hyvinkin puheliaalta. Normaalisti Slade olisi ahdistunut tällaisesta kyselystä, mutta hän oli itse toivonut seuraa. Ei siis kai kannattanut enää valittaa, kun joku oli kerrankin tullut.
" Pelkään, ettei se ole mahdollista. Ehkä saattaisi olla olemassa jokin keino muuttua ihmiseksi, mutta minä en tiedä niistä mitään. Lisäksi kykenen hallitsemaan itseäni. " Slade puhui kohtalaisen hiljaa, katkeralla äänellä. Hän hymyili kuitenkin vinosti lopetettuaan puheensa. Takaisin ihmiseksi, tosiaan. Sitten hän tulisi lopulta kuolemaan jonkin vampyyrin käsiin. Kuinka ironista. Elä ensin vampyyrina ja kuole sitten sellaisen käsiin.
Miksei hänellä ollut sukunimeä? Slade ei kyennyt muistamaan. " En minä.. tiedä. Minun vanhempani ovat kuolleet. " Todennäköisin vaihtoehto oli, että mies oli vain unohtanut oman sukunimensä kaikkien muiden traumaattisten tapahtumien jälkeen. Olihan hän ollut niin kauan yksin ja hädin tuskin muisti etunimensä.
Toinen vaikutti lähinnä ivalliselta. Vampyyrilla oli epämiellyttävä olo. Hän kuitenkin jatkoi vastailuaan toisen moniin kysymyksiin parhaansa mukaan. " Ne eivät parane. Ihmissusien tekemät haavat ovat erilaisia, kuin muiden olentojen. Koska olen vampyyri, en muutu ihmissudeksi, mutta ne haavat eivät myöskään parane normaalisti.. " Lisää arvailuja. Ei Slade uskaltanut mitään varmaksi sanoa.
Miehen silmistä huomasi jo hienoisen loukkaantumisen. Toinen tosiaan tuntui pilkkaavan häntä. " Juon minä muiden eläinten verta.. "
Kohta toinen pyysi anteeksi. Slade hämmentyi hieman. Mitä tämä nyt oli? Mies katsahti nopeasti maahan. " Niin, ei se minua haittaa.. "
Haittaapas.. Väitti Sladen mieli vastaan, muttei hän välittänyt siitä.

//anteeksi kesto. en päässyt aiemmin koneelle..//

Kei alkoi miettiä, olisikohan sittenkään hyvä ajatus olla kovin sosiaalinen hieman epäsosiaalisen seurassa? no, hällä väliä. tuskin siitä haittaa olisi.
"ai.. oletko edes alunperin ollut ihminen?" Kei kysyi hieman ihmeissään. mitä pelkäämistä siinä oli? tai no, ymmärtäähän sen jos ei tykkää olla vampyyri ja haluaisi olla ihminen. Kei yllättyi, ettei Slade muistanut omaa sukunimeään. vähän sama tapaus kuin Keillä. Kei ei muista alkuperäistä sukunimeään vaan otti adoptioisänsä sukunimen. hän päätti nyt olla tämän jälkeen kyselemättä paljoa toisen asioista. kokemuksella sanoen Keitä raivostutti välillä, jos joku kysyi alvariinsa hänen yksityiselämäänsä jne. parempi olisi, ettei kyselisi liikoja, jos vaikka toinen ei pitäisi siitä. Kei ei voinut lopulta röyhkeydelleen mitään vaan sanoi suunsa puhtaaksi. hän kyllä onneksi pyysi sentään anteeksi. olisihan sopimatonta, että hän saisi vampyyrista vihamiehen. tosin vihamiehiä oli Keillä riittämiin. Kei tiesi olevansa vähän hankala persoona, vaikka yritti olla muiden seurassa nätisti, joka vähän osoittautuu hieman mahdottomaksi.
kummaa.. vampyyri ei parane helposti ihmissuden tekemistä haavoista. jokin Keillä kiehahti yli. Slade aliarvioi itsensä. Kei ei pitänyt itsensä aliarvioinnista. se oli säälittävää. Kei kuitenkin katsoi parhaaksi pitää törkyisen ja röyhkeän suunsa kiinni. hän kuitenkin huomasi, että Slade loukkaantui hänen sanoistaan. tyypillistä.. jotenkin vain Kein adoptioisä ei koskaan loukkaantuntu hänen röyhkeydestä, mutta muut kyllä loukkaantuivat.
"toivottavasti et ole pitkävihainen tai mitään sellaista.. loukkaannutko helposti jopa pienestä piikittelystä?" Kei yritti nyt sanoa asiansa hellävaroen. ties vaikka vampyyri menettäisi malttinsa ja hyökkäisi.
'uh, yllättävän tyyni vampyyri..' Kei yllättyi Sladen reaktiota.
"suoraan sanoen olet pelottavan tyyni vampyyriksi.." Kei sanoi mitä ajatteli. tosin aika hämmentävää oli että Kei itse myönsi jonkin asian olevan pelottava. kun yleensä Kei sanoo jonkin olevan pelottava, hän kavahtaa tätä vaistomaisesti sillä, sellaiset olennot ovat arvaamattomia.

// Ei haittaa yhtään.

" Olen minä ollut ihminen. " vastasi Slade nopeasti. Miksi toinen luuli, että hän olisi syntynyt vampyyrina? Kai mies oli itse onnistunut puhumaan niin sekavasti, että Kei oli saanut hänen puheistaan väärän käsityksen. Onneksi pienet virheet olivat sentään vielä korjattavissa. Sladen olo alkoi olemaan parempi. Joku sentään uskalsi puhutella häntä, eikä hiljentynyt vaivaantuneena kun Slade ei itse osannut vastata niin sujuvasti toiselle. Vampyyria eivät kysymykset haitanneet, mutta joihinkin asioihin oli vain hyvin vaikeata vastata. Kyllähän sen ymmärsi.
Slade yritti tutkailla toisen ilmeitä, mutta Kein ilmeet eivät paljastaneet mitään ihmeellistä. Olikohan toinen kenties suuttunut hänelle jostain? Saattoi sekin olla mahdollista. Kukapa ei hänelle hermostuisi, niin. " Ei, en minä ole pitkävihainen... " Slade värähti ja vilkaisi maata. Ei hän halunnut kenellekään suuttua mistään, oli toinen tehnyt mitä tahansa. Sellainen oli hyvin harvinainen luonteenpiirre kenellä tahansa.
" Mitä pelottavaa siinä on? " Slade kysyi toiselta, kun Kei sanoi häntä pelottavan tyyneksi. Mies ei ymmärtänyt omaa käytöstään eikä sen vaikutuksia toisiin, niimpä hän ei osannut keksiä vastausta tällaiseenkaan asiaan.
" Sinulla taitaa olla enemmän ystäviä kuin minulla.. " Mistähän tuokin toteamus oikein tuli?

"jaaha.." Kei sanoi mietteliäänä. mahtoikohan Slade muistaa elämäänsä ihmisenä? ehkä..ehkä hän ei halua muistella sellaista ja sen takia koko menneisyys painui unholaan? nah, mitä turhia kyselemään, eihän asia Keille kuulunut. kun Kei oli pyytänyt anteeksi ja miettinyt vampyyrin paranemisaikaa. hän sanoi Sladelle käskevästi." istu alas ja jalat tänne."
Kei nosti olkalaukkunsa olaltaan. hän polvistui. Kei kaivoi laukustaan puhdistus ainetta ja sideharsoa. hän ei ollut varma auttoiko haavojen puhdistaminen vampyyrin paranemis nopeuteen, mutta täytyyhän haavat edes suojata jollain. kuten Kein omat haavat käsivarsissaan, sideharsojen alla. hän vältteli aina aihetta omasta menneisyydestään vaikka kuinka luotettavalta toinen saattoi olla. olihan toki niitä poikkeuksiakin. Kei odotti, että Slade istuisi maahan. jos tämä ei suostu haavojen sitomiseen, Kei puoliksi pakottaisi Sladen siihen illuusiollaan.
"no, hyvä ettet ole pitkävihainen.. ei olisi hauskaa saada heti kättelyssä vampyyria vihamiehekseen.." naurahti Kei hieman huvittuneena.
"vampyyrit ovat yleensä aika äkkipikaisia. tai ainakin niin olen kuullut.. hyvin hillityt vampyyrit ovat liian arvaamattomia." vastasi Kei rauhallisesti. hänen äänensävyssä ei kuulostanut lainkaan pelokkaalta, röyhkeältä tai vihaiselta. se kuulosti pikemminkin hieman kylmältä mutta ystävälliseltä.
"hm?" Kei yllättyi Sladen kysymystä. "no jaa.. en menisi siitä takuuseen. on enemmän vihamiehiä kuin ystäviä. minulla on vain sellainen vaikutus ihmisiin ja olentoihin. entä sinulla? kysymyksestä päätellen ei oikein..?"

Seuraavaksi Kei käski häntä istumaan maahan. Slade totteli nopeasti, lysähtäen istumaan aika vaikeasti. Mies piti jalkansa suorina, katsahtaen sitten toisen suuntaan. Nainen siis aikoisi katsoa hänen jalkojaan. Saattaisihan tuon tekemisistä olla jotain apuakin. Mies ei itse ymmärtänyt paljoa mitään haavojen parantamisesta. Oli hän kuitenkin tajunnut olla rasittamatta niitä kovin paljoa.
" Ai, no.. Minä en ole kovinkaan paljoa elänyt muiden vampyyrien keskuudessa. Pitävät minua luopiona. " Slade naurahti katkeraan sävyyn, siirtäen katseensa maahan. Luopio, todellakin. Sen nimityksen hän oli saanut, koska ei suostunut juomaan ihmisverta. Paitsi vapaaehtoisilta luovuttajilta. Niimpä toiset vampyyrit olivat häätäneet hänet luotaan. Hän kyllä ymmärsi, miksi ihmiset kutsuivat vampyyreja äkkipikaisiksi.
" No, olennot eivät oikein pidä minusta, koska olen vampyyri. Ja kun onnistun olemaan luopio omieni joukossa.. "

Slade ainakin totteli hänen ei niin kaunista pyyntöä istumaan alas. epäröimättä Kei nosteli Sladen housujen lahkeita nähdäkseen kuinka pahoja haavat olivat. hieman pahemmassa kunnossa kuin Kein kädet.
"en tiedä vaikuttaako vampyyrille kuten ihmisille haavojen puhdistus aine kirvelevän.. jos vaikuttaa niin suosittelen, että laitat jotain hampaidesi väliin ja pure sitä.." Kei sanoi tyynesti. hänen ''haavojen puhdistus aine'' on vanha kunnon alkoholi, tequila. varoittamatta Kei loiskautti tequilaa toisen jalkoihin ja puhdisti haavat pienellä pyyhkeellä. lopulta Kei sitoi jalat sideharsoihin siististi.
"ai jaa.. luulisi sinun majailevan jonkun vampyyri lauman luona.. etkö sitten ole etsinyt muita luopioita, jotka pitäisivät sinulle seuraa tai jotain?" Kei yllättyi pienesti, että Slade sanoi itseään luopioksi. "kuulostaa kyllä vähän tutulta tuo luopio juttu.. jotkut kyläläiset pitävät minua vastenmieliseltä, kun kylästä katoaa ihmisiä yö aikaan sateella, eikä niitä ihmisiä ole jälkeen päin löytynyt.. tai no.. muutama ruumis on löytynyt lammesta.. he pitävät sitä minun syynäni, vaikka en ole tietääkseni tehnyt sitä."
"toisaalta ei siinä ole mitään väärää, jos ei halua juoda ihmisten verta." totesi Kei vaihtaen äkkiä puheen aihetta. kovinkaan mieluusti hän ei puhunut itsestään, johtuen menneisyydestänsä. toisaalta Slade saattaisi ehkä ymmärtää hänen rajun menneisyytensä mutta.. Kei antoi asian olla. ei hän paljasta itsestään mitään, ellei tämä välttämättä halua tietää.

/ Pahoittelen että suuri osa loppuviestistäsi jää tyystin huomioimatta tämän välikohtauksen takia.

Slade katseli ensin kiinnostuneena, kun toinen puheli puhdistusaineesta ja otti esiin jotakin. Tunnistettuaan aineen vampyyri kuitenkin kauhistui ja veti itsensä hyvin nopeasti taaksepäin. Pelko oli saanut Sladen avaamaan suunsa. Ja oikeastaan pakko oli puhua, muutenhan hän olisi kuolemanvaarassa. " Ei, ei alkoholia! " Vampyyrit kun eivät sattuneet lainkaan kestämään alkoholia. Sen kyllä huomasi miehen asenteestakin varsin erinomaisesti. Tämä mulkoili tequilapulloa kuin se voisi surmata hänet. Onneksi vampyyri oli tajunnut aineen olevan alkoholia, ennen kuin se oli ehtinyt koskettamaan hänen ihoaan. Hiljalleen Slade kuitenkin rauhoittui - vaara taisi olla ohi. Ellei tuo sitten älyäisi alkaa satuttamaan häntä alkoholilla. Mutta miksi Kei sellaista tekisi..
" Anteeksi.. Vampyyrit eivät vain.. kestä alkoholia. " Eihän sitä tuskaa voinut kuvailla, mikä alkoholista aiheutuisi. Ellei se sitten sattuisi jopa tappamaan.

tyynesti Kei otti tequila pullon ja avasi korkin. hän hämmästyi kun Sladen pelästynytttä ilmettä. juuri kun Kei oli kaatamassa tequilaa tämän jalkoihin Kei säikähti, kun Slade kiljaisi ettei alkoholia saisi laittaa hänen jalkoihinsa. avonainen tequila pullo heilahteli Kein säikähdyksestä ja sitä roiskui maahan. tequilaa ei onneksi tippunut Vampyyrin iholle.
'siiiiis mitä hittoa se meinaa?' Kei kirosi, sillä ei ollut mielissään, että hänen lempi juomaansa kaatui maahan ja saatikka käytti sitä haavojen puhdistusaineena.
"häh? ei tequilassa ole valkosipulia tai vihki vettä.." Kein suu jäi hieman auki vaivautuneesta hämmenyksestä. " miten muka alkoholi vaikuttaa vampyyriin? mikä siinä on niin tappavaa?"
hän ei ollut mielissään. ei todellakaan. "sinun takiasi tuhlaan lempi juomaani, enkä tavallisesti käyttäisi tequilaa haavojen puhdistamista varten koska muuta minulla ei satu olemaan juuri nyt muuta mukana.." pieni ärtymys paistoi Kein myrkynvihreistä silmistä. häntä harmitti suuresti tuhlaamansa tequilaa, vaikka sitä läikkyikin vain vähän. käsi suuttumuksesta täristen Kei laittoi pullon korkin takaisin paikalleen, ja tyytyi vain sitomaan sideharson jalkojen ympärille siististi.
"saat ostaa minulle uuden pullon.. muuten en laannu.." Kei yritti parhaansa mukaan hillitä kiukkuaan. hän yritti hymyillä ystävällisesti, osoittaen olevansa pahoillaan, mutta jäi hymyilemään tekohymyä pienen suuttumuksen takia.
"kerroppas etukäteen mitä vampyyrien tulisi varoa niin tiedän varota satuttamasta sinua.." Kein kasvoilla ei enää näkynyt suuttumusta. "tiedän vain, että vampyyrin etivät kestä auringon valoa.."

Slade pysytteli hetken aikaa hiljaa, täristen vähäsen. Tietenkin Kei oli menettänyt hermonsa, koska pullo oli särkyny miehen säikähdyksen takia. Ensin toinen esitti ahdistavia kysymyksiä, joihin mies ei millään keksinyt vastausta. Ei hän osannut selittää sellaista, josta ei itsekään tiennyt paljoa mitään! Seuraavaksi nainen alkoi moittimaan häntä, koska oli menettänyt juomansa. Vampyyrin katse oli siirtynyt maahan ja tärinä jatkui. Toinen vielä sanoi, että Sladen pitäisi ostaa hänelle uusi pullo. Mies nyyhkäisi. Mistä helvetistä hän rahaa saisi? Hänellä ei ollut tällä hetkellä rahaa melkein yhtään. Pitäisikö hänen käyttää kaikki rahansa siihen, että saisi korvattua toisen tequilan?
" Ei minulla ole rahaa.. " Slade lausui sitten hiljaa, pitäen katseensa yhä maassa. Ja nyt pitäisi luetella kaikki asiat, jotka satuttivat vampyyreja. Mies puhui hiljaa, mutta selkeästi. " Valkosipuli, auringon valo, vihkivesi, alkoholi, ristit, villiruusut, hopea. "

Kei huomasi Sladen olevan pelokkaana tästä alkoholista. vai pelkäsikö Slade Kein reaktiota? Kei hillitsi raivonsa, vaikka tiukkaa se tietysti teki. hillitäkseen itsensä, Kein muisteli minkälaisen puhuttelun adoptioisä oikein piti aina silloin kun häneltä menee maltti. Slade näytti siltä, ettei oikein osannut vastata hänen kysymykseensä.
"jos sinulla ei ole rahaa ostaaksesi tequilaa minulle takaisin, niin improvisoi.." Kei istui Sladen vieressä, toinen jalka koukussa rintaa vasten ja istui toisen jalkansa päällä.
"ei sinun sitä heti tarvitse hankkia, kunhan vain siinä ei kestä ikuisuus, sillä me ihmiset emme elä niin kauan kuin te.." hänen äänensävynsä oli jo rauhallisempi.
Kei taputteli Sladen olkapäätä kolme kertaa kevyesti. " vai sillä tavalla.. hyvä tietää. mutta taisit juuri luetella ihnokkini.. en pidä auringon valosta.. tunnen silloin itseni voimattomaksi.. en tiedä mistä se johtuu, sillä olen ihminen.. olenhan? pystyvätkö vampyyrit huomaamaan jos joku ei ole ihminen?" Keitä vaivasi, se ettei hänelle oikein ole kerrottu paljoa kaikista olennoista, myös se että adoptioisä kiven kovaa väitti Kein olevan ihminen. ei Kei ollut ihminen vaikka niin uskoo. olihan hänellä tapoja joita ei voisi luetella ihmisen tapoihin. alkoi tihkuttaa vettä.
"haluatko mennä jonnekin suojaan sateelta?" Kei nousi seisomaan ja ojensi kätensä auttaakseen Sladen ylös maasta.

Vampyyri puri huultaan kuullessaan toisen toteamuksen siihen, ettei Sladella ollut rahaa. Vai nyt piti improvisoida? Miehellä alkoi mennä hermot koko asiaan. Tällainen kiukku yhden tequilapullon takia! Nainen kyllä saisi ostaa itse juomansa, sillä vampyyri ei halunnut joutua vaaratilanteeseen. Kuka tahansa alkoholinmyyjä saattaisi yrittää tappaa hänet. Niimpä mies katsahti vyöhönsä, jossa oli useita veitsiä. Hän otti sieltä yhden aika kauniin muttei missään tapauksessa parhaan veitsen, jonka kahvaosa oli musta. Mies uskoi, että sillä saisi parikin pulloa tequilaa tai jotain muuta. Hän ojensi veitsen toiselle. " Hanki sinä alkoholisi tuolla. Varmasti antavat siitä jotain. " Slade ei kuitenkaan maininnut, mistä hän oli veitsen, tai veitset, saanut. Hän oli oikeastaan tehnyt ne kaikki itse vuosien kuluessa, tylsistyneenä. " Ostaisin sen muuten itse tuolla veitsellä, mutten halua joutua tapetuksi. "
Toinen vielä taputti hänen olkapäätään ja jatkoi puhumistaan. Seuraava kysymys alkoi kiinnostamaan Sladea ja hän katseli Keitä tarkemmin. " Yleensä vampyyri tunnistaa kaltaisensa, mutta puolivampyyreja on vaikeampi erottaa ihmisistä.. " lausui sitten mies hiljaa. Osaisiko tuo kertoa lisää ominaisuuksistaan?
Pian alkoi satamaan vähän ja vampyyri nyökkäsi toiselle, tarttuen Kein käteen ja kiskoen itsensä vaivalloisesti ylös maasta. Jalkoihin liike sattui.

'jaaha, vihdoin se hiiltyi.. ihme jos ei..' ajatteli Kei. Kein ajatteli, että Slade mahtaisi pakottaa hänet itse ostamaan alkoholinsa. nainen silmäili tarkasti Sladen käden liikkeitä. varsinkin kun toisellä käsi vyössä, jossa on veitsiä. mitäköhän Slade meinasi? tottumuksesta Kei puristi kätensä nyrkkiin kuin valmiustilaan aikeissa puolustautua.
'jos se nyt jumankauta meinaa hyökätä, niin siitä jää vain pelkkiä viipaleita..' Kei ei oikein osannut ajatella kunnolla. hän vain oli kokemuksesta hieman vainoharhainen. kuitenkin Kei rentoutui, ettei vaikuttaisi uhalta. lopulta Kei yllätti kun Slade ojensi kauniin veitsen hänelle.
"eh? kuka on sanonut että menisit yksin alkoholimyyjän luo?" Kei kohotti kulmiaan ja jatkoi itsevarmasti. "olen silmänkääntäjä ja entinen palkkiometsästäjä, joten luuletko, että vaivainen myyjä uskaltaisi uhata sinua kun olen mukanasi?"
"veitsi on kaunis.." Kei katsoi veistä tarkemmin. "itse tehty?" Kei päätti heti olla myymättä sitä. veitsi saattaisi olla arvokas mutta silti.. sääli myydä sitä pois.
Kei kohotti toista kulmaansa uteliaana, kun Slade sanoi, että puolivampyyria on hankalampi erottaa ihmisistä. "jaa, entäs sitten muut olennot? ihmissudet, haltijat, eläin demonit, quinkanit ja muut puoli demonit?"
Kei katsoi Sladea silmiin. "katsot minua siihen malliin, kuin haluaisit tietää mitä kykyjä minulla on?"
Kei veti Sladen ylös maasta, mutta Sladen ilme vaivasi häntä. jalat taisivat sattua. Kei asetti Sladen vasemman käden olkansa yli ja tarttui tätä lantiosta."parempi ettet rasita jalkojasi.. käveleminen sattuu varmaan, joten ota minusta tukea niin sattuu vähemmän.."

Slade tarkkaili toisen ilmeitä hänen ojennettuaan veitsen tuolle. Alkuun Kei oli näyttänyt hyvin epäileväiseltä, kuin olisi luullut, että mies aikoi hyökätä hänen kimppuunsa. Seuraavaksi toinen kertoi, että hän tulisi miehen mukaan kun he menisivät hankkimaan alkoholia. Slade nyökkäsi hiljaisena, katsellen maata. Niimpä kai, tuskin kukaan hänelle mitään tekisi. Toinen näytti sentään pitävän veitsestä, jonka Slade oli hänelle antanut. " Kyllä, se on itse tehty.. " Veitsiä oli miehellä niin paljon muutenkin, että häntä ei olisi surettanut yhden menettäminen tällaisessa tilanteessa. Mitäpä hän silläkään tekisi.
Kei kyseli lisää rotuihin liittyen. Mies joutui hetken aikaa miettimään vastaustaan. " Demonin tunnistaa kyllä. Ihmissuden myös. Sinun silmissäsi ei ole suden varjoa etkä muutenkaan käyttäydy mielestäni susimaisesti. Eläindemoneista olisi merkkejä.. Ei, minä epäilen että puolivampyyri on kaikkein hankalin tunnistaa. " Toinen koetti ilmeisesti helpottaa Sladen kävelyasentoa, joten miehen oli pakko nojautua tuota vasten kävellessään eteenpäin. Se tosiaan vähensi hieman jalkojen kipua.

vainoharhaisena Kei oli hyvin varautunut, jos joku sattuisikinhyökkäämään yllättäen hänen kimppunsa. mutta Slade ei vaikuttanut sellaiselta joka tekisi yllätyshyökkäyksiä. Slade ei vaikuttanut yhtään arvaamattomalta.
"alkoholin saannilla ei ole kiire, joten ei tarvitse hakea sitä heti.." Kei nyökkäsi kädet puuskassa.
Kein arvaus osui oikeaa, Slade oli tehnyt veitsen itse.
"olet taitava veitsen tekijä.." hän hymähti lähes lempeästi. Kei nosti vasemman housunsda lahjetta, otti laukusta pitkän langan pätkän ja asetti veitsen jalkaansa vasten. lanka kiersi Sladen antaman vetisen ja Kein toisen jalan ympäri, niin ettei, se putoaisi. saatuaan veitsen hyvin kiinni jalkaansa Kei suoristi housun lahjettaan. "veitsesi pysyy minulla varmassa tallessa."
Slade näytti miettivän vastaustaan tarkkaan rotuihin liittyen. "vai niin.. mitä jos onkin demoneja joiden läsnäoloa ei huomaa vaikka sellainen olisikin silmiesi edessä? oletko ihan täysin varma että olen ihminen?" mistä tuokin kysymys tuli? olihan Kei ajan mittaa huomannut ettei, hänellä ollut ihmismäisiä piirteitä, ei ainakaan sateisina päivinä. hän vain ei enää tiennyt oliko hän ihminen vai ei.
Kei helpotti Sladen kävelyä taluttamalla tätä.
sade.. se laukaisi aina jonkin vaiston Keissä. nytkin hänen silmänsä muuttuivat valkoisiksi vaikka hän ei sitä itse tajunnut heti. "tässä lähellä on puisto, jonka vajassa voimme mennä odottamaan sateen loppua ja miettiä mitä aiomme seuraavaksi.." Kei katsahti mieheen nähdäkseen, oliko tämän ilme tuskaisa jalkojen takia.

" En minä nyt taitavasta tiedä.. " Slade oli kovin vaatimaton. Tosin tuo veitsi ei kylläkään edes ollut niitä parhaimpia, vaikka sekin oli tietenkin kaunis. Parhaat veitset olivat pitkäteräisiä ja mustiin kahvoihin oli kaiverrettu erilaisia koristeita. Harva tuli ikinä huomanneeksi niitä monia veitsiä, jotka Sladen vyöstä roikkuivat. Osassa oli kivinen terä.
Toinen esitti lisää kysymyksiä roduista ja mies mietti asiaa entistäkin tarkemmin. " Minusta tuntuu, ettet sinä ole ihminen. Demonisuuden luulisi kuitenkin tunnistavan. Tietäisit oman rotusi. Ehkä olet puolidemoni.. Heitäkin on kieltämättä vaikea tunnistaa. Onko sinulla kenties jotain erityisiä tapoja tai tapahtuuko jotain tietynlaista joissakin tilanteissa? " Slade esitti kysymyksiä. Niiden avulla hän kykenisi paremmin sanomaan, mikä toinen mahtoi olla.
Sade ei haitannut vampyyria, mutta ilmeisesti toista se vaivasi. Slade nyökkäsi Keille. Kyllä hän voisi sateensuojaankin mennä. Pian vesipisarat olivat kastelleet miehen viitan ja hiukset. Jalkojen kipu muuttui erilaiseksi sateessa. Niihin ei sattunut enää paljoa.

"minun seurassani ei kannata olla vaatimaton, sillä minusta se kuulostaa itsensa aliarvioinnilta." Kei tuhahti. nainen ei ollut varma saattaisiko Slade osata päätellä mikä hän on.
"no jaa, en menisi demonisuuden tunnistamisesta takuuseen. riippuu vähän lajista.. vampyyrit ja ihmissudet kyllä tunnistaa liian helposti." sanoi Kei mietteliäänä rapsuttaen päätänsä samalla. "adoptioisäni on sanonut, että nämä silmien väri vaihdois johtuu virusperäisestä sairaudesta, mutten usko sitä. hän valehtee."
"hmm.. sateella.. sateella jokin minussa pakottaa metsästämään. oma tietoisuuteni on silloin todella heikko, enkä muista mitä olen tehnyt.. olen huomannut, että sateella metsästäminen on väistämätöntä, vaikka ei se ole kivaa olla muistamatta mitä on tehnyt. en metsästä verta vaan jotain muuta.. miten se nyt kuvailisi.." hän ei oikein osannut kunnolla selittää asiaa Sladelle.
"öh, pystyvätkö vampyyrit verenjuonnilla näkemään uhrinsa muistot, jopa alitajuntaa?" Keillä ei tullut muuta ratkaisua selittämisen kannalta. hänen epänormaalit tapansa olivat liian vaikeita selitettäväksi. toisaalta Kei ei halunnut Sladen tietävän hänen raajasta menneisyydestään, eivätkä hänen kaikki muistonsa olleet hänen omiaan.
nainen ohjasi Sladen puistoon, jossa lähellä on vaja. se sai luvan kelvata sateen suojaksi. Kei ei kuitenkaan kiirehtinyt sateen suojaan Sladen takia.

Slade ei kommentoinut mitään toisen ensimmäiseen huomautukseen. Niin hän aliarvioikin itseään. Sitä tapaa vampyyri ei kuitenkaan itsestään pois saisi, eikä vaatimattomuus ollut paha piirre. Mies kuunteli keskittyneenä toisen selostusta omista ominaisuuksistaan.
" Silmien väri ei sairauden takia muutu.. Minkäväriset silmäsi ovat olleet? Ja piilevä demonius on hyvin harvinaista, mutta onhan se periaatteessa mahdollistakin.. " Slade hiljeni, kuunnellakseen toista lisää. Sateella omituinen käytös sopi kyllä demoneihin. Samaten itsensä tiedostamattomuus. Ehkä toinen olisi demoni.. tai ainakin puoliksi sellainen. Mies käänsi katseensa tuohon.
" Kyllä jotkut vampyyrit pystyvät. Itseasiassa kaikki, halutessaan. Vampyyreille kuitenkin itse veri on kaikkein pyhin asia. Demoneille taas on taipuvaisempaa etsiä näitä ihmisten henkisiä salaisuuksia ja käyttää niitä hyödykseen.. Uskoisin, että olet demoni tai puolidemoni. " vastasi Slade sitten hiljaa. Hänen katseensa siirtyi nyt eteenpäin, vajaa kohti, jolle he olivat kävelemässä.

Slade näytti kuuntelevan tarkasti Kein ei-ihmismäisiä tapoja.
"olen samaa mieltä.. mikään demonisuuteen liittyvä asia ei voi johtua sairaudesta.. mm.. silmien värini on myrkyn vihreät.. tiedän, se väri on hieman luonnoton ihmiselle.." hän piti hetken tauon. " ai.. en tiennytkään, että voi olla myös piilevä demonisuus.."
"osaatko sanoa mitä demonia tai puolidemonia muistutan? minun on pakko saada tietää, mikä olen. se tieto on muutenkin pimitetty minulta tarpeeksi kauan!" parhaansa mukaan Kei yritti hillitä aggressiivisuuttaan. mitäköhän tästä seuraisi jos Kei saisi totuuden selville? hillitsisikö hän itsensä vai alkaisiko metsästää enemmän?
"vai niin.. kävi vain mielessä, että olisit voinut tutkia alitajuntaani, mutta en halua.. en halua, että näet kamalan menneisyyteni ja tekoni.." Kein äänensävy oli sellainen, että hän syyllisti itseään. syyllisti itseään sellaisesta asiasta joka ei liity hänen epänormaaliin käytökseen millään lailla. "minulla on muitakin muistoja.. eivätkä ne edes ole minun.. sellaisia mitä kukaan ei haluaisi nähdä tai joutua kokemaan.."

" Pahoittelen, en tunne demonilajeja niin kovin hyvin. Niitä on monia erilaisia. " vastasi mies sitten hiljaa. Demoni toinen oli joka tapauksessa. Lajin Kei saisi selville ehkä itsekin, jos kykenisi löytämään omat ominaisuutensa ja tunnistamaan ne. Se oli tietenkin hankalaa. Slade tiesi sen. Ymmärsi sen.
" Varmasti pystyt itsekin tutkimaan alitajuntaasi. Siihen on olemassa joitain keinoja. Transsitilaan vaipuminen on kai kaikkein helpoin tapa muistaa menneisyytensä. " mies totesi sitten. Hän toivoi kykenevänsä auttamaan tuota mahdollisimman paljon ongelmansa kanssa, vaikkei ollutkaan mikään lajien asiantuntija. Kyllä Slade silti tiesi jotain.
He olivat saapuneet vajalle. Se oli pieni, surkea ja hylätty rakennus, mutta se sentään piti vettä. Mies katsahti toiseen hiljaa. Hän tiesi, että nainen oli häntä itseään paljon voimakkaampi. Slade oli hyvin heikko. Siitä huolimatta vampyyri kykeni luottamaan toiseen ainakin jonkin verran.
" Kyllä me saamme varmaan selvitettyä lajisi ja menneisyytesi. "