No hope for the weak. ~ Remi

Vampyyri puri huultaan kuullessaan toisen toteamuksen siihen, ettei Sladella ollut rahaa. Vai nyt piti improvisoida? Miehellä alkoi mennä hermot koko asiaan. Tällainen kiukku yhden tequilapullon takia! Nainen kyllä saisi ostaa itse juomansa, sillä vampyyri ei halunnut joutua vaaratilanteeseen. Kuka tahansa alkoholinmyyjä saattaisi yrittää tappaa hänet. Niimpä mies katsahti vyöhönsä, jossa oli useita veitsiä. Hän otti sieltä yhden aika kauniin muttei missään tapauksessa parhaan veitsen, jonka kahvaosa oli musta. Mies uskoi, että sillä saisi parikin pulloa tequilaa tai jotain muuta. Hän ojensi veitsen toiselle. " Hanki sinä alkoholisi tuolla. Varmasti antavat siitä jotain. " Slade ei kuitenkaan maininnut, mistä hän oli veitsen, tai veitset, saanut. Hän oli oikeastaan tehnyt ne kaikki itse vuosien kuluessa, tylsistyneenä. " Ostaisin sen muuten itse tuolla veitsellä, mutten halua joutua tapetuksi. "
Toinen vielä taputti hänen olkapäätään ja jatkoi puhumistaan. Seuraava kysymys alkoi kiinnostamaan Sladea ja hän katseli Keitä tarkemmin. " Yleensä vampyyri tunnistaa kaltaisensa, mutta puolivampyyreja on vaikeampi erottaa ihmisistä.. " lausui sitten mies hiljaa. Osaisiko tuo kertoa lisää ominaisuuksistaan?
Pian alkoi satamaan vähän ja vampyyri nyökkäsi toiselle, tarttuen Kein käteen ja kiskoen itsensä vaivalloisesti ylös maasta. Jalkoihin liike sattui.

'jaaha, vihdoin se hiiltyi.. ihme jos ei..' ajatteli Kei. Kein ajatteli, että Slade mahtaisi pakottaa hänet itse ostamaan alkoholinsa. nainen silmäili tarkasti Sladen käden liikkeitä. varsinkin kun toisellä käsi vyössä, jossa on veitsiä. mitäköhän Slade meinasi? tottumuksesta Kei puristi kätensä nyrkkiin kuin valmiustilaan aikeissa puolustautua.
'jos se nyt jumankauta meinaa hyökätä, niin siitä jää vain pelkkiä viipaleita..' Kei ei oikein osannut ajatella kunnolla. hän vain oli kokemuksesta hieman vainoharhainen. kuitenkin Kei rentoutui, ettei vaikuttaisi uhalta. lopulta Kei yllätti kun Slade ojensi kauniin veitsen hänelle.
"eh? kuka on sanonut että menisit yksin alkoholimyyjän luo?" Kei kohotti kulmiaan ja jatkoi itsevarmasti. "olen silmänkääntäjä ja entinen palkkiometsästäjä, joten luuletko, että vaivainen myyjä uskaltaisi uhata sinua kun olen mukanasi?"
"veitsi on kaunis.." Kei katsoi veistä tarkemmin. "itse tehty?" Kei päätti heti olla myymättä sitä. veitsi saattaisi olla arvokas mutta silti.. sääli myydä sitä pois.
Kei kohotti toista kulmaansa uteliaana, kun Slade sanoi, että puolivampyyria on hankalampi erottaa ihmisistä. "jaa, entäs sitten muut olennot? ihmissudet, haltijat, eläin demonit, quinkanit ja muut puoli demonit?"
Kei katsoi Sladea silmiin. "katsot minua siihen malliin, kuin haluaisit tietää mitä kykyjä minulla on?"
Kei veti Sladen ylös maasta, mutta Sladen ilme vaivasi häntä. jalat taisivat sattua. Kei asetti Sladen vasemman käden olkansa yli ja tarttui tätä lantiosta."parempi ettet rasita jalkojasi.. käveleminen sattuu varmaan, joten ota minusta tukea niin sattuu vähemmän.."

Slade tarkkaili toisen ilmeitä hänen ojennettuaan veitsen tuolle. Alkuun Kei oli näyttänyt hyvin epäileväiseltä, kuin olisi luullut, että mies aikoi hyökätä hänen kimppuunsa. Seuraavaksi toinen kertoi, että hän tulisi miehen mukaan kun he menisivät hankkimaan alkoholia. Slade nyökkäsi hiljaisena, katsellen maata. Niimpä kai, tuskin kukaan hänelle mitään tekisi. Toinen näytti sentään pitävän veitsestä, jonka Slade oli hänelle antanut. " Kyllä, se on itse tehty.. " Veitsiä oli miehellä niin paljon muutenkin, että häntä ei olisi surettanut yhden menettäminen tällaisessa tilanteessa. Mitäpä hän silläkään tekisi.
Kei kyseli lisää rotuihin liittyen. Mies joutui hetken aikaa miettimään vastaustaan. " Demonin tunnistaa kyllä. Ihmissuden myös. Sinun silmissäsi ei ole suden varjoa etkä muutenkaan käyttäydy mielestäni susimaisesti. Eläindemoneista olisi merkkejä.. Ei, minä epäilen että puolivampyyri on kaikkein hankalin tunnistaa. " Toinen koetti ilmeisesti helpottaa Sladen kävelyasentoa, joten miehen oli pakko nojautua tuota vasten kävellessään eteenpäin. Se tosiaan vähensi hieman jalkojen kipua.

vainoharhaisena Kei oli hyvin varautunut, jos joku sattuisikinhyökkäämään yllättäen hänen kimppunsa. mutta Slade ei vaikuttanut sellaiselta joka tekisi yllätyshyökkäyksiä. Slade ei vaikuttanut yhtään arvaamattomalta.
"alkoholin saannilla ei ole kiire, joten ei tarvitse hakea sitä heti.." Kei nyökkäsi kädet puuskassa.
Kein arvaus osui oikeaa, Slade oli tehnyt veitsen itse.
"olet taitava veitsen tekijä.." hän hymähti lähes lempeästi. Kei nosti vasemman housunsda lahjetta, otti laukusta pitkän langan pätkän ja asetti veitsen jalkaansa vasten. lanka kiersi Sladen antaman vetisen ja Kein toisen jalan ympäri, niin ettei, se putoaisi. saatuaan veitsen hyvin kiinni jalkaansa Kei suoristi housun lahjettaan. "veitsesi pysyy minulla varmassa tallessa."
Slade näytti miettivän vastaustaan tarkkaan rotuihin liittyen. "vai niin.. mitä jos onkin demoneja joiden läsnäoloa ei huomaa vaikka sellainen olisikin silmiesi edessä? oletko ihan täysin varma että olen ihminen?" mistä tuokin kysymys tuli? olihan Kei ajan mittaa huomannut ettei, hänellä ollut ihmismäisiä piirteitä, ei ainakaan sateisina päivinä. hän vain ei enää tiennyt oliko hän ihminen vai ei.
Kei helpotti Sladen kävelyä taluttamalla tätä.
sade.. se laukaisi aina jonkin vaiston Keissä. nytkin hänen silmänsä muuttuivat valkoisiksi vaikka hän ei sitä itse tajunnut heti. "tässä lähellä on puisto, jonka vajassa voimme mennä odottamaan sateen loppua ja miettiä mitä aiomme seuraavaksi.." Kei katsahti mieheen nähdäkseen, oliko tämän ilme tuskaisa jalkojen takia.

" En minä nyt taitavasta tiedä.. " Slade oli kovin vaatimaton. Tosin tuo veitsi ei kylläkään edes ollut niitä parhaimpia, vaikka sekin oli tietenkin kaunis. Parhaat veitset olivat pitkäteräisiä ja mustiin kahvoihin oli kaiverrettu erilaisia koristeita. Harva tuli ikinä huomanneeksi niitä monia veitsiä, jotka Sladen vyöstä roikkuivat. Osassa oli kivinen terä.
Toinen esitti lisää kysymyksiä roduista ja mies mietti asiaa entistäkin tarkemmin. " Minusta tuntuu, ettet sinä ole ihminen. Demonisuuden luulisi kuitenkin tunnistavan. Tietäisit oman rotusi. Ehkä olet puolidemoni.. Heitäkin on kieltämättä vaikea tunnistaa. Onko sinulla kenties jotain erityisiä tapoja tai tapahtuuko jotain tietynlaista joissakin tilanteissa? " Slade esitti kysymyksiä. Niiden avulla hän kykenisi paremmin sanomaan, mikä toinen mahtoi olla.
Sade ei haitannut vampyyria, mutta ilmeisesti toista se vaivasi. Slade nyökkäsi Keille. Kyllä hän voisi sateensuojaankin mennä. Pian vesipisarat olivat kastelleet miehen viitan ja hiukset. Jalkojen kipu muuttui erilaiseksi sateessa. Niihin ei sattunut enää paljoa.

"minun seurassani ei kannata olla vaatimaton, sillä minusta se kuulostaa itsensa aliarvioinnilta." Kei tuhahti. nainen ei ollut varma saattaisiko Slade osata päätellä mikä hän on.
"no jaa, en menisi demonisuuden tunnistamisesta takuuseen. riippuu vähän lajista.. vampyyrit ja ihmissudet kyllä tunnistaa liian helposti." sanoi Kei mietteliäänä rapsuttaen päätänsä samalla. "adoptioisäni on sanonut, että nämä silmien väri vaihdois johtuu virusperäisestä sairaudesta, mutten usko sitä. hän valehtee."
"hmm.. sateella.. sateella jokin minussa pakottaa metsästämään. oma tietoisuuteni on silloin todella heikko, enkä muista mitä olen tehnyt.. olen huomannut, että sateella metsästäminen on väistämätöntä, vaikka ei se ole kivaa olla muistamatta mitä on tehnyt. en metsästä verta vaan jotain muuta.. miten se nyt kuvailisi.." hän ei oikein osannut kunnolla selittää asiaa Sladelle.
"öh, pystyvätkö vampyyrit verenjuonnilla näkemään uhrinsa muistot, jopa alitajuntaa?" Keillä ei tullut muuta ratkaisua selittämisen kannalta. hänen epänormaalit tapansa olivat liian vaikeita selitettäväksi. toisaalta Kei ei halunnut Sladen tietävän hänen raajasta menneisyydestään, eivätkä hänen kaikki muistonsa olleet hänen omiaan.
nainen ohjasi Sladen puistoon, jossa lähellä on vaja. se sai luvan kelvata sateen suojaksi. Kei ei kuitenkaan kiirehtinyt sateen suojaan Sladen takia.

Slade ei kommentoinut mitään toisen ensimmäiseen huomautukseen. Niin hän aliarvioikin itseään. Sitä tapaa vampyyri ei kuitenkaan itsestään pois saisi, eikä vaatimattomuus ollut paha piirre. Mies kuunteli keskittyneenä toisen selostusta omista ominaisuuksistaan.
" Silmien väri ei sairauden takia muutu.. Minkäväriset silmäsi ovat olleet? Ja piilevä demonius on hyvin harvinaista, mutta onhan se periaatteessa mahdollistakin.. " Slade hiljeni, kuunnellakseen toista lisää. Sateella omituinen käytös sopi kyllä demoneihin. Samaten itsensä tiedostamattomuus. Ehkä toinen olisi demoni.. tai ainakin puoliksi sellainen. Mies käänsi katseensa tuohon.
" Kyllä jotkut vampyyrit pystyvät. Itseasiassa kaikki, halutessaan. Vampyyreille kuitenkin itse veri on kaikkein pyhin asia. Demoneille taas on taipuvaisempaa etsiä näitä ihmisten henkisiä salaisuuksia ja käyttää niitä hyödykseen.. Uskoisin, että olet demoni tai puolidemoni. " vastasi Slade sitten hiljaa. Hänen katseensa siirtyi nyt eteenpäin, vajaa kohti, jolle he olivat kävelemässä.

Slade näytti kuuntelevan tarkasti Kein ei-ihmismäisiä tapoja.
"olen samaa mieltä.. mikään demonisuuteen liittyvä asia ei voi johtua sairaudesta.. mm.. silmien värini on myrkyn vihreät.. tiedän, se väri on hieman luonnoton ihmiselle.." hän piti hetken tauon. " ai.. en tiennytkään, että voi olla myös piilevä demonisuus.."
"osaatko sanoa mitä demonia tai puolidemonia muistutan? minun on pakko saada tietää, mikä olen. se tieto on muutenkin pimitetty minulta tarpeeksi kauan!" parhaansa mukaan Kei yritti hillitä aggressiivisuuttaan. mitäköhän tästä seuraisi jos Kei saisi totuuden selville? hillitsisikö hän itsensä vai alkaisiko metsästää enemmän?
"vai niin.. kävi vain mielessä, että olisit voinut tutkia alitajuntaani, mutta en halua.. en halua, että näet kamalan menneisyyteni ja tekoni.." Kein äänensävy oli sellainen, että hän syyllisti itseään. syyllisti itseään sellaisesta asiasta joka ei liity hänen epänormaaliin käytökseen millään lailla. "minulla on muitakin muistoja.. eivätkä ne edes ole minun.. sellaisia mitä kukaan ei haluaisi nähdä tai joutua kokemaan.."

" Pahoittelen, en tunne demonilajeja niin kovin hyvin. Niitä on monia erilaisia. " vastasi mies sitten hiljaa. Demoni toinen oli joka tapauksessa. Lajin Kei saisi selville ehkä itsekin, jos kykenisi löytämään omat ominaisuutensa ja tunnistamaan ne. Se oli tietenkin hankalaa. Slade tiesi sen. Ymmärsi sen.
" Varmasti pystyt itsekin tutkimaan alitajuntaasi. Siihen on olemassa joitain keinoja. Transsitilaan vaipuminen on kai kaikkein helpoin tapa muistaa menneisyytensä. " mies totesi sitten. Hän toivoi kykenevänsä auttamaan tuota mahdollisimman paljon ongelmansa kanssa, vaikkei ollutkaan mikään lajien asiantuntija. Kyllä Slade silti tiesi jotain.
He olivat saapuneet vajalle. Se oli pieni, surkea ja hylätty rakennus, mutta se sentään piti vettä. Mies katsahti toiseen hiljaa. Hän tiesi, että nainen oli häntä itseään paljon voimakkaampi. Slade oli hyvin heikko. Siitä huolimatta vampyyri kykeni luottamaan toiseen ainakin jonkin verran.
" Kyllä me saamme varmaan selvitettyä lajisi ja menneisyytesi. "

"no, ei se mitään.. eri demonilajeja on varmaankin miljoonia, joten paha päätellä.." Kei ei antanut harmistuksen kuulua äänensävystä tai näkyä ilmeestään. olisihan se toki ollut mahtavaa saada vihdoin selville mikä hän on.
"empä tiedä.. ei minulla mitään muistin menetystä ole.. vanhempani katosivat kun olin pieni. siihen aikoihin nykyinen isäni on pitänyt minusta huolta.. kouluttanut minusta selviytyjän." Slade vaikutti haluavansa auttaa naista. kyllä Kei otti apua vastaan, vaikka normaalisti hylkäisi avun tarjonnan. "osaatko vaivuttaa minut trannsitilaan? haluan muistaa mitä teen kun en ole tietoinen itsestäni.." Kei pelkäsi pahinta. sateisena ilmana on liikkeellä myös usvaa. toistaiseksi usvaa ei nyt ole. silloin Kein tiedottomuus on aina lauennut. Kei tuijotti hetken surkeaa vajaa, jolle hän ja Slade olivat saapuneet.
"taidat varmaan olla nälkäinen.. voin puolestasi metsästää jonkin elukan.. vahvistuisit." ehdotti Kei. hän halusi tehdä jotain vastapalvelukseksiSladelle.se oli Kein ainut tapa osoittaa kiitollisuutensa.

Slade nyökkäsi toisen sanoille, miettien samalla keskittyneesti, miten hän voisikaan auttaa toista. Toinen kysyi, voisiko hän vaivuttaa Kein transsitilaan. Vampyyri värähti. Kyllä, kyllä hän ehkä voisi. Mutta millä keinolla, se oli eri asia.
" Voisin minä, periaatteessa. Mutta.. se tapahtuu verta juodessa. Kun vampyyri puree jotakuta, kohde yleensä vaipuu jonkinlaiseen transsiin, jolloin se ei myöskään vastustele. " vastasi Slade hiljaa. Mutta hän ei juonut enää ihmismäisten olentojen verta, ei. Se olisi ensinnäkin vaarallista Keille ja toiseksi se saattaisi muuttaa Kein vampyyriksi. Ehkä. Mies ei tiennyt vastausta siihen.
" Ja voit sinä jotain hakea.. " Mies katsahti toisen suuntaan. Oikeastaan verikään ei enää viehättänyt tätä vampyyria, mutta se auttaisi Sladea jaksamaan paremmin. Ja miettimään asioita.
Varmasti se auttaisi Keitäkin miettimään asioita.

Kei hätkähti kuullessaan Sladen vastauksen."voi jee.." hän mutisi hiljaa tympääntyneenä. nainen ei todellakaan halunnut,että joku saa hänen menneisyytensä selville.
"jaa.. eikö ole muita keinoja?" Kei ei ollut varma osaisiko Slade vaivuttaa hänet hypnoosiin. hypnoosi saattaisi auttaa, muttei hän ollut varma.
"hyvä. nyt on pöllöjä liikkeellä niin se saa luvan kelvata.." Kei ei aikonut juosta saaliin perään, vaan hän käyttäisi teräviä hansikaslankojaan. liikkuminen ei ollut tarpeen Keille. nainen irroitti hetkeksi otteensa miehestä.
"anteeksi että ruuastasi tulee viipaleita.." hän heilautti oikeaa kättään, jolloin viisi oikein ohutta lankaa lensivät puuhun. pieni käden liike sai langat heijastamaan terävyytensä. hennosta nykäisystä puun lehdet värjääntyivät punaisiksi. Kei otti nyt toisen käden käyttöönsä. varovasti Kei vasemmalla kädellään veti vähän verisen pöllön käteensä. hän nykäisi oikein käden langat takaisin luokseen, jotka vetäytyivät takaisin hansikkaan. hän piteli molemmin käsin nyt pöllöä. veri valui Kein sormien välistä ja ojensi sen Sladelle.
"varovasti. jos teet rajun liikkeen ruokasi hajoaa viipaleiksi.." Kei oli yrittänyt leikata pöllön vähän hellemmin kuin hän yleensä saalistaa jotain, siitä tulee enemmän sotkua kuin nyt.

Slade katseli maahan ja yritti miettiä. Keksiä jonkin muun keinon. Hän kyllä tiesi hypnoosiin vaivuttamisesta, muttei itse ollut koskaan tehnyt sitä. Eikä hänellä ollut oikein mitään, millä voisi tehostaa asiaa. Mies värähti ja tunsi nyt pettymystä itseään kohtaan. " On muita keinoja.. Mutta minä en niitä osaa käyttää. "
Vampyyri kohotti katsettaan kuullessaan toisen puhuvan hankkivansa pöllön hänelle. Mies seurasi hiljaisena, kun toinen sai tapettua pöllön erikoisten lankojen avulla. Aika kätevää. Tosin saalis tuli Sladen luokse ihan itse silloin kuin mies tahtoi, eli helppoja ne kummatkin keinot tietysti olivat. Vampyyri otti varovasti pöllön molemmin käsin toiselta ja tarkasteli sitä hiljaa. Pieni sarvipöllö, varmaan uros. Mies painoi huulensa yhtä vertatihkuvaa haavaa vasten ja imi linnusta verta. Sitä ei pöllöissä ollut kauhean paljon, mutta ihan riittävä määrä miehelle.
Kun pöllössä ei enää ollut verta jäljellä, katsahti Slade toiseen. " Kiitos. " lausui mies hiljaa. Sitten hän yritti taas pohtia toisen ongelmaa. Miten hän saisi Kein muistamaan menneisyytensä?

harmi, Kei olisi halunnut Sladen käyttävän muita hypnoosiin vaivuttamiskeinoja, mutta toinen sanoi ettei osannut niitä.
"jaaha.. etsitään sitten toinen keino tai voidaan antaa asian olla. en tiedä taikuttaako hypnotisointi minuun.." Kei sanoi tyynesti. hän vikkelästi ja nopeasti saalisti Sladelle lupaamansa pöllön.
"ollos hyvä vaan" Kei sanoi automaattisesti kun Slade kiitti. "kierteletkö ihan huviksesi vai menetkö jonnekin tämän jälkeen etsimään jotain tiettyä?"
Kei mietti olikohan hyvä idea hankkia tietoja itsestään jos hänen adoptioisänsä on kaiken aikaa piilotellut tätä tietoa? tieto saattaisi olla aika shokeeraava, mutta mistäs sitä tietää? kun Slade oli saanut syötyä, hän tarttui hieheen taas ja ohjasi vajan ovesta sisälle pimeään.

Sladen pitäisi pohtia oikein kunnolla tätä Kein ongelmaa, kaikessa rauhassa. Hän ei nyt kyennyt oikein järjestelemään ajatuksiaan ja siksi oli ongelmallista vastata toisen kysymyksiin.
" Huvikseni kiertelen.. Ei minulla ole mitään erityisiä päämääriä. Ei minkäänlaisia tavoitteita... Onhan se ehkä hieman tylsää, muttei ainakaan tule turhia velvollisuuksia. " Vampyyri naurahti synkeään sävyyn ja katsahti ympärilleen. Tosiaan, vastuuta hänellä ei ollut mistään muusta kuin omasta hengestään. Se oli hyvin, hyvin vähän. Monilla oli vastuu perheestään, ystävistään, omaisuudestaan... kaikenlaisesta. Slade oli vapautettu näistä rajoista.
" Minun täytyy miettiä tätä sinun ongelmaasi.. Siihen on kyllä olemassa jokin keino. "

toinen näytti tosissansa miettiä Kein demonisuutta. Kei ohjasi sladen istumaan laatikon päälle. vajassa oli pimeää, mutta kuunvaloa sentään kajasti pienestä ikkunasta. katosta killui jos jonkin moisia terä aseita. Kei mietti, olikohan sittenkään hyvä jäädä vajaan vähäksi aikaa.
"luulisi että sinulla olisi jokin päämäärä.. vampyyrithan elävät pitkään, joten on varmasti tylsää olla tietämättä mitä haluaisi tehdä, oli sitten vampyyri tai ei.." Kei tuhahti irrottaen otteensa miehestä. " minulle tulee melkein aina vastuuta vähän kaikista.. ensisijainen vastuuni on adoptioisäni Alex. seuraavat vastuuni on vähän kaikki.. ja nyt olen vastuussa sinusta." hän nauroi hieman huvittuneena. miksi ihmeessä Keille tuli tapa olla vastuussa, niistä jotka häntä auttavat?
"vaikuttaa ase vajalta.." tuumisi Kei katsellessaan ympärilleen.

" Niin luulisi. Oli minulla joskus jokin päämäärä, muttei enää. Surullistahan se on, mutta ei sille voi mitään. " Sladen asenne oli kylmän pessimistinen ja se kuului myös äänestä. Mies katsahti välinpitämättömästi ympärilleen, siniset silmät hohtaen kirkkaina. Slade hymähti hiljaa toisen sanoille.
" Vastuussa minusta? Miksi ihmeessä? Millä tavoin olisit minusta vastuussa? " Mies jäi tuijottamaan hetkeksi demonia, sinisten silmien mustat pupillit pieninä viiruina. Hän ei halunnut kenenkään ottavan itsestään vastuuta, mutta yritäpä sitten kieltää tuollaistakin otusta sitä ottamasta. Vampyyri huokaisi.
" Elämä on monimutkaista.. Ja se olisi vähemmän monimutkaisempaa, jos et kantaisi huolta minusta. " Slade ilmoitti painokkaaseen sävyyn, katse taas siirtyen Keihin.

"voithan aina päättää uuden päämääräsi.. sinullahan on aikaa vaikka kuinka, joten elä täysillä.." täysillä eläminen oli juuri Kein tapaista, mutta näin pessimististä tyyppiä hän ei ollut koskaan tavannut.
"no kun.." Kei piti pienen tauon. ".. jos joku auttaa minua, jään velkaa. maksan toki aina velkani. jos auttajani kuolee, tämä päätyisi omatunnolleni, enkä halua sitä. se olisi minulle liikaa. en vain halua lisää syyllisyyden tunteita. niitä on jo muutenkin ihan tarpeeksi."
Kei oli vakava sanoissaan. "kuule elämä on yhtä monimutkaista vaikka en kantaisikaan huolta sinusta. en huolehdi sinusta vaan pidän vastapalvelukseksi sinut elossa. se on työni. olenhan entinen palkkiometsästäjä.."
"sinun pitäisi unohtaa ne muut jotka sinua hyljeksivät ja ole vähemmän pessimistisempi." Kei nosti pöydällä olevan sirpin ja katsoi sitä tarkemmin, lopulta kuitenkin laittoi sen takaisin paikallensa.

" Se vähempi pessimistisyys ei ole mikään ratkaisu minulle. " Slade totesi sitten, maata katsellen puhuessaan. " Minä pysyn elossa ilmankin sinua, olen vampyyri. Mutta vahingoittumattomana en välttämättä. " Slade tuhahti välinpitämättömästi omille sanoilleen, katsahtaen sitten toisen suuntaan. " Etkä sinä ole minulle mitään velkaa. "
Mies pysytteli hetken aikaa hiljaa, katsellen vain maata, ajatuksiinsa vaipuneena. Hänen asenteensa ei auttanut hänen tilanteeseensa lainkaan. Hän oli omalle kansalleen luopio ja muut olennot pelkäsivät häntä. Siinä ei positiivinen suhtautuminen paljoa auttaisi. Parempi oli pysytellä varuillaan ja poissa muiden luota, olla poissa aiheuttamatta toisille lisää ongelmia. Ties vaikka muut vampyyrit seuraisivat häntä ja aikoisivat tappaa hänen ystävänsä kostaakseen Sladelle hänen 'rikoksensa'.

" Vain osa vampyyreista kykenee muuttumaan lepakoksi. Minä en kykene siihen. " Slade puri huultaan turhautuneena. Monet luulivat heitä kaikkia yliolennoiksi. Tosiasiassa vain muutama vampyyreista osasi erikoisia taitoja ja he muut olivat tavallisempia. Vaarallisia otuksia kaikki, mutta kuitenkin melko tavallisia. Eikä hän ollut edes tehnyt varsinaista rikosta, jota korjata. Pitäisikö siis alkaa tappamaan viattomia ihmisiä hänen oman janonsa tähden? Ei, Slade ei suostunut siihen. Eläinvertakin kun kerran oli tarjolla. Hän ei enää ainakaan tappaisi ainuttakaan ihmistä, ellei olisi aivan pakko. Hän ei halunnut. Ajatus ahdisti häntä kovasti. Mies liikahti hermostuneena, jääden tuijottelemaan käsiään.
" Miten minä voin korjata 'rikokseni'? Se, minkä he laskevat rikokseksi, on normaalia käyttäytymistä. " Slade katsahti toiseen, tutkaili demonia hiljaa sinisillä silmillään. Ei kukaan kyennyt häntä auttamaan, joten piti vain kestää.

Kei katsahti vampyyriä. "kätevä taito, jos lepakoksi voisi muuttua.. pääsisi niin ainakin helposti pakoon.."
"mutta kaikkihan olennot ovat vaarallisia, siitä ei pääse yli eikä ympäri.. jopa minä joka en taida olla ihminen.." Kei huokaisi ja katsoi käsiinsä. kuinkahan monta henkeä nämäkin kädet ovat riistäneet? Kei tiesi olevansa vastuussa kadonneiden ihmisten kohtalosta, vaikka tällä ei ollut varmaa tietoa miten sen oli tehnyt.
"niin.. rikostasi ei voida korjata.. aivan kuten minun rikokseni.. tai no.. rikokset.. ei voi muuta kuin jatkaa olemista.." Kei piti pienen tauon. " mutta kannattaa pysytellä niiden lähellä jotka hyväksyvät sinut tuollaisena kuin olet.." nainen halusi jollain tavalla auttaa Sladea muttei tiennyt miten.
Kei tiesi kuinka kamalaa oli kun joutuu hylätyksi, mutta oli onnellinen siitä että edes yksi hyväksyi hänet sellaisena kuin hän on. mutta edelleen pelkäsi jäävänsä yksin. se jopa paistoi hänen silmistään, vaikka Kei yrittääkin peittää pelkonsa.
"Slade.. kiitos, että olet yrittänyt auttaa selvittämään mikä demoni olen.. mutta luulen, että on parempi etten tiedä.. olet hyvä olento ystäväksi.." Kei taputti Sladen olkaan ja hymähti. "jos haluat voin pitää sinulle muutaman päivän seuraa, minulla ei ole kiire minnekään.. ainakaan tällä hetkellä.."

Niin, pakeneminen. Siinähän oli ollut Sladella jo pitkällisempi elämäntehtävä - paeta milloin mitäkin ilmestynyttä uhkaa. Joskus se oli hyvin vaikeaa. Toisinaan häntä kalvoi syyllisyys tuosta pakenemisesta. Sitähän vain pyrki välttelemään ongelmia, ei halunnut kohdata niitä. Jokin päivä ne kuitenkin tulisivat vastaan, eikä niitä voisi enää välttää. Siinä oli yksi uusi syy vampyyrille turhautua itseensä. Vain pelkurit pakenivat elämäänsä.
Mies kuunteli Kein puhetta. Niin, täytyisi pysyä niiden lähellä, jotka hyväksyivät. Mutta kuka sitten oikeastaan hyväksyi? Sladen mieleen ei tullut ketään henkilöä. Kenties tämä demoninainen hyväksyisi, mutta oliko sekään koskaan varmaa? Mihin sitten oikeastaan saattoi luottaa? Mies kätki epätietoisuutensa ilmeettömyydellä, ja kosketti kynsillään kasvojaan, katsettaan laskematta.
" Kyllä seura kelpaa, olen ollut kauan yksin ", vampyyri vastasi hiljaa toisen viimeisimpään kysymykseen. Oli mukavaa joskus puhua jollekin, viettää vain aikaa. Se korvasi sen tavanomaisen tylsistymisen ja turhautuneisuuden. Tosin nytkin vampyyri koko ajan tunsi epävarmuutta ja ärtymystä, kun ei tiennyt vastauksia omiin kysymyksiinsä, mutta antoi asian olla.
" Miten sinä sitten yleensä vietät aikaasi? " Mies kysäisi. Hänenkin olisi aika oppia pitämään yllä jonkinlaista keskustelua.

Kei katsoi Sladea joka näytti miettivän hänen puheitaan. siitäköhän että hän hyväksyisi Sladen? jos mies kysyisi asiaa Keiltä suoraan, hän vastaisi totuuden mukaisesti myöntävästi.
”mitä mietit?” sanoi Kei ajattelematta. hän hätkähti, kun ei ajatellut utelevansa toisen ajatuksia. outoa, alkoiko Kei todella luottaa Sladeen? tähän mennessä Kei ei luottanut kehenkään muuhun kuin adoptioisäänsä. Kein adoptioisä sattuukin olemaan ainut ihminen joka todella hyväksyi Kein, demonisesta olemuksesta huolimatta. mutta toisaalta hän luotti vielä vähemmän ihmisiin kuin muihin olentoihin.
”hyvä, että seurani kelpaa..” hän hymyili ja istui puulaatikon päälle, Sladea vastapäätä.
”tuota.. omistan baarin, jossa työskentelen harvoin.. siitä saa syyttää laiskuutta.. muuten kiertelen paljon maailmalla, kaupungeissa kerään välillä rahaa silmänkääntö tempuilla.. joskus saan ihan palkkiometsästäjän tehtäviä mutta rajansa kaikella mihin metsästys tehtäviin suostun..” Kei vastasi rauhallisesti. ”yritän välillä oppia hillitsemään aggressiivisuuttani..”
”miten itse vietät aikasi?” häntä kiinnosti mitä vampyyri, joka ei tapa ihmisiä tekee yleensäkin muutakin kuin pakenee ongelmia.

Mies hätkähti yhtäkkistä kysymystä, ja laski hieman päätään, purren huultaan. Täytyisikö ajatukset paljastaa tuolle demoninaikkoselle, joka näytti utelevan ihan hyväntahtoisuuttaan? Vampyyri kohotti varovaisesti sinisten silmiensä katseen takaisin toiseen, vastaten sitten mahdollisimman totuudenmukaisesti: " Ajattelin, miten voisin selvittää keneen voin luottaa ja keneen en. Mielessäni kävi myös ajatus siitä, hyväksyykö minua kukaan. " Sanojensa päätteeksi mies hipaisi kynsillään poskeaan, liikahtaen taas hieman.
Kei vastasi hänen aiempaan kysymykseensä ja kertoi omistavansa baarin. Vampyyri värähti hieman. Hänelle oli liiankin selvää, millaiset vaikutukset alkoholilla oli vampyyriin. Hyvinkin tappavat, kyllä. No, Sladen ei auttanut muu kuin pysyä kaukana kaikista mahdollisista pulloista.
Demoni tiedusteli, mitä vampyyri sitten teki. Slade hymyili hieman. " Minäkö? Opettelen paikkoja, teen veitsiä itselleni ja myytäväksi jotta saisin rahaa.. En pahemmin oikeastaan muuta. Välttelen seuraa; ihmiset kun eivät vampyyreista oikein pidä. Minun elämäni... no, se ei ole ehtinyt muuttumaan tylsäksi, vaikka saattaakin kuulostaa siltä ", mies kertoi sitten toiselle hiljaa.

Kei huomasi Sladen näyttävän epäilevän Kein hyväntahtoisuutta. ei Kei kovin hyväntahtoinen kyllä ollut mutta kysyi sen pelkästä uteliaisuudesta.
"vai niin.." Kei piti hetken tauon. "sinun pitää vain kysyä suoraan tai tarkkailla toisen käytöstä, että hyväksyvät muut sinut. luottamuksen sinun pitää antaa rakentua itsestään. itse en luota juuri kehenkään menneisyyteni takia. vähemmän minä ihmisiin luotan. vaikka ihmiset sanovat olentojen olevan petoja, niin kyllä ihmiset itsekin ovat petoja.. mielestäni hieman sairaita petoja.. olen nähnyt paljon ihmisiä jotka murhaavat omaa lajiaan.. mitä mieltä itse olet ihmisistä?"
Kei katsahti ikkunaan katsomaan sateen laantumista.
"olet taitava kun teet veitsesi itse.." hymähti Kei ja naksautteli sormiaan, kuunnellen samalla oliko joku lähistöllä.