Puro juoksee talvellakin//Remi tänne

//Remi hahmonsa Azrielin kanssa tänne :) Lisäksi varoitus mahdollisesta nakuilusta//

Itä-Arylian pohjoisemmassa päässä sai kevättä vielä odottaa. Lunta riitti nilkkoihin asti ja näytti siltä, ettei monikaan ollut metsässä kävellyt, sillä kuka nyt viitsisi kylmällä säällä lähteä hankeen tarpomaan. Mitä sieltä edes löytäisi? Yhdet jäljet kuitenkin näkyi lumessa. Ne olivat suuret tassunjäljet, kuin ison koiran tai jopa suden, vaan ne kulkivat kaunista helminauhaa. Samanlaiset jäljet kuin ketulla, nätisti jokainen tassunjälki jonossa. Lunta ei ollut tullut koko päivänä, joten tassunjäljet olivat säilyneet jo pitkän matkan peittymättä. Jäljet johtivat purolle, joka virtasi talvisista olosuhteista huolimatta.
Valkoinen kettu tassutteli puron viertä etsiskellen turvallista kohtaa, josta kumartua juomaan kylmää vettä. Jäljet kuuluivat tuolle suurelle eläimelle, joka oli tavallisiin kettuihin verrattuna sangen erikoinen. Noin suurta kettua tuskin oli nähtykään ja sen turkki oli yhtä valkoinen kuin puhdas lumi, jota oli maassa ja puissa. Valkoisessa maisemassa oli yksi väripilkku: Maahan neliön muotoon viikattu punainen vaate, joka peitti reilun kokoisen alueen maasta.

Valkoinen kettu, Chang-ho, kumartui veden äärelle sammuttaen janonsa raikkaalla purovedellä. Se ei kuitenkaan auttanut yhtään paleltumista vastaan, mutta oli tarpeellista, pitkän kävelyn jälkeen. Chang oli lähtenyt hiukka liian pitkälle ja eksynyt matkallaan tähän hiljaiseen metsään. Määränpäätä hänellä ei kyllä alunperin ollutkaan, ehkäpä joku saalis olisi maistunut, mutta ajatuksissaan tuo oli päätynyt täysin vieraaseen paikkaan. Punainen vaate oli hänen. Hän oli kuljettanut sitä mukanaan ihan varmuuden vuoksi ja sehän kävi hyvin makuu alustaksi. Ihmismuotoonsa hänellä ei ollut suunnitelmia palata kesken matkan, sillä paljain karvattomin jaloin olisi ollut inhottava kävellä lumessa. Sitäpaitsi, turkki, joka talvisin oli muutenkin paksumpi, lämmitti koko kroppaa. Toisin kuin vaate, joka lämmitti tuskin ollenkaan, olihan tuo vain ohutta pellavaa.
Juotuaan Chang käveli vaatteen luokse ja asettui makaamaan sen päälle. Nyt hän soi itselleen hetken levähtää, ennenkuin lähtisi takaisin omia jälkiään seuraten. Kettu laski päänsä alas etutassujensa päälle ja heilautti pitkän pörheän häntänsä toiselle kyljelleen lämmitykseksi. Sitten tuo huokaisi syvään. Nälkä alkoi tulemaan, mutta täällä ei näkynyt mitään saaliseläimeksi kelpaavaa saati sitten mitään eläimiä. Harmin paikka.

//aloitukseksi aika lyhyt(?), mutta toivon sen kelpaavan :)//

//ja Remi tulee Azrielin kanssa! :D//



talvisessa metsässä Itä-Aryliassa Azriel käveli uupuneena muutaman tuntisista töistään. hänen sivupersoonansa oli silloin ollut aktiivisena, joten Azrielilla ei ollut mitään muistikuvia mitä oli ollut tekemässä. hän halusi paeta tätä sivupersoonaansa Azraelia menemällä metsään, jossai sai olla rauhassa. hän toivoi, ettei kukaan ihminen löytäisi häntä nyt tarjotakseen töitä, jolloin Azrael tulisi aktiiviseksi. pelkkä puhe hänen työstään sai Azraelin hetkeksi tulemaan pintaan. puissa olevat lumi kerrokset muistuttivat Azrin mielestä pilviltä. hän hymyili ja käveli eteenpäin. Azriel oli ottanut äitinsä ompeleman ruskean polviin asti olevan takin. takki oli vanha ja kuluneen näköinen. kulunut se totta kai oli, olihan se muutaman vuoden Azrielilla jo ollut. mies laittoi lumen valkoiset hiuksensa korvansa taakse, etteivät ne olisi jatkuvasti silmien edessä. pieni käveli metsässä ei koskaan tehnyt pahitteeksi. olihan tämä seutu hyvin tuttu, asuihan hän tällä seudulla isänsä, kaksoissiskonsa ja isoveljensä kanssa. loput hänen perheestään taas asui aivan toisaalla. Azriel tuli pian puron luo, jonka lähellä hän joskus lapsena oli paljon leikkinyt. miehen sandaalit eivät olleet mikään parhaat mahdolliset kengän talvikävelylle, mutta hän oli niin tottunut kylmään, ettei se edes haitannut.lunta oli Azrielia nilkkoihin asti ja tummien housujen lahkeet olivat aivan märät. Azri huomasi pian eläimen tassun jäljet lumessa ja seurasi ihan uteliaisuuttaan, mikä eläin oli kyseessä. vähän aikaa seuratessa jälkiä.



// suunnilleen saman pituinen kuin ensimmäinen ropeni täällä, joten se on hyvä..//

Kettu makoili hiljaa paikoillaan, silmät ummessa ja rauhallisena. Ketun toinen korva nytkähti ja kääntyi lähestyvän äänen suuntaan. Tarkalla kuulollaan Chang huomasi jonkun kävelevän lähistöllä, vaikka lumi hiukan vaimensikin askeleita. Hän kuulosteli tarkkaan seuraillen tulijan liikkumista, vaikkei vielä jaksanutkaan avata silmiään. Joku varmaan oli kuin olikin kävelyllä metsässä. Kukahan se oli? Jotain kiinnostavaa? Vai olikohan se vain joku pieni utelias eläin? Ei, hirveän pieni se ei voinut olla, jos Changin korviin oli luottaminen. Askeleet kuuluivat kyllä jollekin isommalle, eikä hajukaan muistuttanut mitään pieneläintä. Kulkija saattoi jopa olla ihminen, tai ainakin sellaisten kanssa tekemisissä ollut, koskaan ei voinut olla varma. Kuitenkin, Changin uteliaisuus kasvoi ja tuon oli avattava silmänsä ja nostettava päänsä, jotta voisi nähdä tulijan.

Katsellen puiden lomitse, Chang saattoi nähdä jonkun kävelevän siellä. Se näytti tulevan samaa reittiä, kuin mitä Chang oli itse kulkenut aiemmin. Sehän näytti ihmiseltä, vähintäänkin. Kokemuksesta Chang kuitenkin tiesi, että ihminen ei ole ainoa laji, joka kävelee kahdella jalalla ja käyttää vaatteita suojatakseen paljaan ihonsa. Osasihan hän itsekin ottaa vastaavanlaisen muodon, eikä kuitenkaan ollut ihminen.
Kettu tutkaili nuoren oloisen miehen liikkeitä. Tuohan ei ollut lainkaan pahan näköinen, oikeastaan hän näytti hyvinkin suloiselta. Chang päätti odottaa ja katsoa, mihin hän suuntaisi, toivoen hänen tulevan lähemmäksi. Ketun mielenkiinto oli herännyt ja hän laski päänsä taas alas, vartioiden silti miehen liikkeitä tarkasti katseellaan.

Azriel rennosti käveli seuratessaan tassun jälkiä. minkä eläimen jäljet ne olivat? kissan, koiran vai ketun? hän arveli, että eläin saattaisi myös olla jokin olento. olihan yli sadan vuoden eläneellä harvesterilla kokemusta huomata jos toinen oli ihminen tai olento. jotkut olennot osasivat muuttaa muotoansa joksikin tietyksi eläimeksi. mies seurasi jälkiä, kierrellen puita ja pensaita, kunnes huomasi maassa punaista kankaan palaa.
”hei?” Azriel huhuili lempeästi ja pysähtyi. hän kyykistyi asettaessaan kätensä polviensa päälle. ”tule vain esiin, en minä pure..” Azri ei osannut päätellä olisiko eläin jokin olento vai ihan tavallinen eläin pelkkien jälkien perusteella. vasta kun näkisi jälkien tekijän, hän osaisi päätellä oliko tämä olento vai ei. Azriel odotti kovasti näkevänsä jälkien tekijän, hän niin paljon rakasti luontoa kuin eläimiäkin. hymystä ja katseesta helposti huomasi, että hän rakasti luontoa todella paljon. hän olikin ottanut kävelylle varmuuden vuoksi välipalansa, paperiin käärityn voileivän takkinsa taskussa, jolla voisi ruokkia nälkäisiä eläimiä, jos niitä sattuisi näkemään. ainoa asia mikä leivästä puuttui, oli liha. Azriel ei missään tapauksessa suostunut syömään lihaa. lapsena hän sai pahoja traumoja, jonka takia hänestä tuli kasvissyöjä. hän ei edes koskisi lihaan pitkällä tikullakaan.

Chang-ho katsoi miestä pää tassujensa päällä seuraten, kuinka tuo kyykistyi ja puhui tälle. Loistavaa, Chang oli ilmeisesti myös saanut hänen mielenkiintonsa. Kun mies pyysi kettua tulemaan esiin, tämä ei epäröinyt hetkeäkään vaan nousi istumaan nostaen katseensa suoraan miehen silmiin. Chang nousi kunnolla seisomaan ja asteli lähemmäs miestä. Suuri kettu tuijotti miestä uteliailla punaisilla silmillään ja hymyili tuolle heilutellen häntäänsä.
"En uskonutkaan, että purisit. Halusin vain varmistua, ettet luule minun purevan sinua." kettu totesi virnistäen miehelle ja odotti tuon reaktiota puhuvaan eläimeen. Jotkut ketun puhekyky yllätti, joillekin se taas oli arkipäivää, mutta Chang nautti siitä, jos joku ihmetteli ja kyseli. Silloinhan Chang sai huomiota osakseen ja siitäkös hän nauttikin. Huomio, jota hän muilta sai, oli yksi Chang-hon lempi asioista.

Azriel ei reagoinut esiin ilmestyneen kettuun muuten kuin hymyilemällä.
”heh, osaat puhua.. en edes ajatellutkaan sinun aikovan purra..” mies hymyili. kettu demoni siis. tai jos osasi muuttua ihmiseksi niin sitten kyseessä oli muodonmuuttaja.
”koostasikin päätellen et ole tavallinen muutenkaan.” Azriel pysyi paikallaan ja samalla hillitsi itseään. jos hänellä ei olisi hyvää itsehillintää, tämä jo olisi aivan heti syöksynyt halaamaan kettua. hän ihasteli ketun kokoa ja väriä.
”oletko täällä ihan ohi kulkumatkalla? mikä on nimesi?” Azriel kysyi. hän nousi seisomaan ja käveli lähemmäs valkoista kettua kohti.
”minä olen Azriel Emery.. sekä en ole ihminen vaan harvester..” esittäytyi Azri kohteliaana.
”toivottavasti et pelästy..” Azriel sanoi ja yllättäen halasikin jo kettua. hän ei voinut itselleen mitään, olihan hän aika halausriippuvainen ja olihan viime halauksesta muutama tunti kulunut.
”olet suloinen..” Azriel sanoi innoissaan ja eikä hänen tullut edes mieleen kysyä saisiko hän silittää tätä, vaan silitti kettua piti tämä siitä tai ei. tässä vaiheessa muut yleensä pitävät Azrielia täysin pöhkönä. ja olihan hän välillä pöhkö innostuttuaan jostain.

Chang kallisti päätään kertaalleen. Miestä ei siis puhuva eläin ihmetyttänyt ja mikäs siinä, ei ainakaan tarvinnut kauheasti selitellä itseään.
"Kunhan tapan aikaa. Olen Chang-ho, mutta voit sanoa vain Chang." Kettu vastasi miehen kysymyksiin seuraillen tuon liikkeitä, kuinka tuo nousi ja asteli vielä lähemmäs. Mies puhui ja Chang koitti painaa nimen mieleensä.
"Hauska tavata, Azriel." kettu vastasi kohteliaasti takaisin heilutellen häntäänsä iloissaan, miettien sitten, mikähän se harvester mahtoi olla. Hän ei ollut ennen siihen sanaan törmännyt, tuskin kehenkään sen lajiseenkaan. Mutta ehtihän sitä varmaan myöhemminkin kysymään.
"Hm?" Chang katsoi Azrielia, kun tuo puhui ja yllättäen päätyikin halattavaksi. Kettu oli hetken aivan paikoillaan, ihmetellen hiukan yhtäkkistä halausta, ja laskien sitten päänsä Azrielin olalle. Eipä haitannut yhtään tulla halatuksi, itse asiassa se tuntui hyvin mukavalta Changista. Azrielin kehuessa Changia suloiseksi tämä naurahti iloisesti.
"Voi kiitos." Chang nauroi ääneen heilutellen häntäänsä puolelta toiselle, kun sai vielä silitystäkin. Kuinkahan pitkä aika siitä oli, kun Changia oli viimeksi kutsuttu suloiseksi? Hän sai enää harvoin kuulla sitä muilta, ainakaan niiltä kenet tunsi. Pian Chang perääntyi hiukan kauemmas miehestä ottaen katse kontaktin häneen ja hymyili niin hurmaavasti, kuin vain osasi.
"Sinäkin." Kettu totesi katsoen Azrielia suoraan silmiin, mutta liikkui sitten äkkiä paikaltaan ja käppäilli maahan myttyyn jääneen vaatteensa luo.
"Mitä sinä sitten täällä metsässä tarpoat?" Chang kysyi katse ensin miehessä ja sitten tökkien kuonollaan myttyä auki.
"Etkö yhtään palele?" Kettu kysyi ja antoi merkitsevän katseen miehen kastuneille lahkeille ja jalkinevalinnalle.

”kuten myös Chang..” sanoi Azriel. Azriel huomasi ketun seurailevan tarkasti hänen liikkeitään. miksi? Azriel tosin ei ollut yllättynyt edes vaikka toinen tarkkailikin hänen liikkeitään tarkasti. hänen oli ihan välttämättömän pakko halata, ettei tulisi pahoja vieroitusoireita. Chang näytti pitävän halauksesta ja silittämisestä. hyvä. sitten häntä ei kai haitannut, jos Azriel useamminkin häntä halaisi. Azriel hymyili kun huomasi ketun heiluttavan häntäänsä. hän kuitenkaan ei viitsinyt halata kauaa, hehän vasta tapasivat. Azriel tiesi, ettei heti edes pidä halata uuden tuttavuuden kanssa, sehän saattaisi häiritä toista. mutta eihän hän itselleen mitään voinut. Changin otettua katse kontaktiin Azrieliin, hän hymyili takaisin lempeästi. hän seuraili kun Chang haki vaatekappaleensa maasta.
”olen pakoilemassa muita.. koska en halua, että he nyt pistävät erään toisen aktiiviseksi minussa..” Azriel sanoi varovasti. ”minun sisälläni on toinen henkilö..” hän ei oikein tiennyt oliko järkevää paljastaa toiselle, että hänellä on jakautunut persoona. toinen saattoi pelästyä asiasta, mutta useimmat ovat suhtautuneet asiaan aika hyvin. Azriel toivoi, ettei uusi tuttavuus tapaisi tätä toista sadistisempaa puoliskoa lainkaan.
”vaatteesta päätellen olet muodonmuuttaja etkö olekin?” Azriel kysyi.
”en, en yhtään. me harvesterit emme niinkään tunne kylmää tai kuumaa.. lajiani ei ole kovinkaan montaa, johtuen lajini välisestä riidoista jonka takia monia meistä on menehtynyt..” Azriel laski katseensa maahan. hänelle muistui mieleen isoisänsä joka sai aikaan oman lajinsa hupenemisen. ”harvester nimitys taitaa olla sinulle hieman tuntematon? lajini tunnetaan myös sielunsyöjinä, onko se tutumpi?” mies kohotti katseensa Changiin.

"Vai että pakoilet." Chang totesi ja ihmetteli toisen varovaista sävyä. Puhe toisesta henkilöstä sai ketun naurahtamaan, häntä ei yhtään huolettanut kuulla moista.
"Minäkin oikeastaan tunnen erään, joka välillä muuttuu äkisti aivan toiseksi persoonaksi. Ei siinä mitään. Se toinen vain ei ole yhtä mukavaa seuraa." kettu naureskeli puhuen kevyesti aiheesta, vaikka olikin tästä kyseisestä ystävästään huolissaan. Sen esille tuloa vain tapahtui niin harvoin, ettei Chang jaksanut murehtia asiaa, sitäpaitsi sen sai helposti aisoihin.
"Juu, hyvin arvattu. Olet aikas fiksun oloinen heppu, ellen sanoisi." Chang vastasi toisen kysymykseen ja istahti vielä alas, kuunnellen mitä muuta sanottavaa toisella oli. Chang kallisti päätään sanan harvester tullessa taas esiin miehen puheessa.
"Voikun minäkin selviäisin yhtä hyvin kylmästä, no onneksi en joudu viettämään kaikkia talviöitäni ulkosalla." Chang sanoi hymyillen ja katseli toista pää yhä kääntyillen kun tuo laski katseensa. Mikähän hänelle tuli? Varmaan lajinsa hupeneminen tuntui pahalta. Kettu katseli miestä pää kallellaan.
"Sielunsyöjä... Etkai sinä aio minun sieluani ottaa?" Chang kysyi huolettomalla äänen sävyllä ja naurahti, melkein kuin ei olisi uskonutkaan moiseen, mutta kyllähän niitä erilaisia lajeja tupsahteli aina tielle, joten ei kai se mikään ihme ollut, jos toisen laji tosissaan oli sellainen.
"Kuule, minun on nyt myönnettävä, etten ole saanut aikaiseksi syödä mitään tänään. Sitäpaitsi täällä alkaa olla kylmä, eikä mikään saaliiksi kelpaava myöskään näytä viihtyvän täällä." Chang valitti nousten seisomaan ja tunkien kuononsa vaatteensa alle niin, että pääsi tunkeutumaan sen alta läpi, jolloin vaate oli ketun hartioilla kuin peittona. Sitten kettu sulki silmänsä, jonka jälkeen kasvoi ja pikkuhiljaa menetti karva peitettään muuttuen yhä enemmän ja enemmän ihmisen näköiseksi. Sitten hän suoristui ja kohta ketun tilalla seisoi kahdella jalalla pitkä vaalea mies, jonka hiukset olivat yhä samaa väriä kuin turkki aikaisemmin.
"Joten, jos sinua siis kiinnostaa vielä seurani, voisimme jatkaa jonnekin lämpimämpään?" mies avasi silmänsä luoden katseensa itseään nyt lyhyempään mieheen. Changin pörheä pitkä valkoinen häntä ja pystyt ketun korvat säilyttivät paikkansa vieläkin kun tuo oli ottanut ihmismäisen muotonsa. Mies katsoi hymy kasvoillaan Azrielia, koittaen lukea tuon kasvoilta, mitä hän tykkäsi. Tähän asti hänen vaatteensa oli aukinaisena hänen päällään, kunnes hän tarttui vasta nyt ohuen yukatansa sivuilla roikkuvaan nauhaan, jolla sitten sitoi takin löysästi kiinni, niin, että se peitti sen mikä hyvien tapojen mukaan tuli peittää.

//kyllä sen vähän pitää vilautella, sori vaan :D//

Azriel kohotti kulmiaan, kun toinen vain naurahti hänen puheistaan toisesta persoonastaan. mutta parempi, ettei hän paljasta toisesta persoonastaan tämän enempää. Chang vaikutti hyvin huolettomalta olennolta. suhtautuikohan tämä ihan kaikkeen näin huolettomasti?
”haha, yleensä sivupersoonat eivät ole mukavaa seuraa..” sanoi Azriel tyynesti kun oli kuunnellut Changin puhetta, että tämä tunsi toisen joka myös äkisti muuttui toisenlaiseksi persoonaksi.
”olen elänyt niin kauan, että lajien tunnistaminen on todella helppoa..” naurahti mies kevyesti.
”paksun turkkisi ansioista sinulla ei näytä olevan kylmä.. vietätkö eniten aikaasi ketun hahmossa?” Azriel hymyili tyynen rauhallisesti.
hän uppoutui sekunniksi omiin ajatuksiinsa. Azri kohotti katseensa kun Chang kysyi, että meinasiko hän syödä hänen sielunsa.
”vaikka meitä nimitetäänkin sielunsyöjiksi, se ei tarkoita että koko sielua otamme.. ravintomme on pelko.. tai no, jotkut meistä syövät kipua ja kuoleman pelkoa.. ne taas ovat sellaisia mistä tulee addiktiksi ja etsivät sitä ruokaa kaikkialta.. kuoleman pelon syöminen tarkoittaa sitä että tappaa uhrin.. itse en siihen alennu.. toisin kuin äitini..” Azriel käänsi katseensa hetkeksi taivaalle ja katsoi taas Changia. ”en halua tappaa ketään saadakseni ravintoa.. arvostan elämää. sitä ei sovi tuhota..”
Azriel seurasi kun toinen muutti muotoaan ihmiseksi. kätevää muuttua ketusta ihmiseksi ja toisin päin. Azriel hymähti kun toinen sanoi olevansa nälkäinen. hänhän voisi kutsua Changin kotiinsa. Azrielhan asui tässä lähellä isänsä ja sisaruksiensa kanssa.
”toki seurasi kiinnostaa..” hän hymyili lempeästi. ” jospa tulisit luokseni? asun tässä parin kilometrin päässä. saat syömistä ja yösijan jos haluat..” Azriel ehdotti. tosin hänellä ei ole mitään käryä mitä hänen kaksoissiskonsa ja isoveli sanoisivat. isältä Azrielin ei koskaan tarvinnut kysyä mielipidettä asiasta. eihän hänen isänsä melkein koskaan kieltänyt häneltä mitään. mutta eiväthän isä ja sisarukset ole edes kotona, niin tuskin Changin vierailu edes ketään haittaisi.
”wau.. olet ihmismuodossakin todella suloinen..” Changin vähäinen vaatetus ei häntä haitannut lainkaan. hänestä oli veikeää, että Changin korvat ja häntä pysyivät vaikka hänellä on ihmismuoto nyt.

"Noo, aika paljolti vietän aikaa kettuna. Ainakin jos olen ulkona. Onhan se silloin helpompaa juoksennella metsässä, saalistaa ja lämmittäähän turkki enemmän kuin tämä vaate."
Chang vastasi miehen kysymykseen. Kuitenkin Chang teki aika usein poikkeuksen, jos löysi seuraa ulkoillessaan. Silloin hän yleensä näytti myös ihmismuotonsa mielellään uudelle tuttavuudelle, jos hän katsoi sen olevan kätevää siinä tilanteessa tai sitten tarpeellista.
Azrielin kertoma hänen sielunsyöjä tavoistaan hymyilytti Changia. Söiköhän tuo sitten lihaakaan, kun ei tohtinut elämiä ottaa? Hänen mainitessaan äitinsä, kettu vain kallisti päätään, muttei puuttunut asiaan enempään. Ainakaan tässä vaiheessa. Antaa toisen yksityisasioiden vielä olla, eiväthän he nyt niin hyvin tunteneet.
"Yösijankin?"
Mies katsoi Azrielia hymyn levitessä tämän kasvoilla. Täydellistä, aivan täydellistä. Ties vaikka tästä illasta irtoaisi enemmänkin hauskaa, ei pelkästään ruokaa vaan toisen kotiin koko yöksi. Changin kettumainen virne kohosi entuudestaan, kun tuo mietti jo illan menoa. Toki piti ottaa huomioon, että asuiko tuo mies yksin vai jonkun kanssa, mutta sehän selviäisi sitten.
Azrin sitten uudestaan kehuessa Changia tämä hymyili tuolle hiukan herttaisemmin ja tuli aivan tuon viereen.
"Sinähän imartelet minua.."
Chang sanoi tullen hyvinkin lähelle lyhyempäänsä tuoden kasvonsa aivan toisen kasvojen viereen. Azrin mielipide miellytti Changia, ihanaa kun toinen puhui suoraan, sitäpaitsi harvoin Chang sai tuota kuulla. Suloinen. Ihana sana sitäpaitsi. Häntä heilui iloisesti tämän takana, kun Chang sitten kääntyi sen verran, että oli rinnakkain Azrielin kanssa.
"Mihis suuntaan mennään?"
häntä heilui edelleen osuen välillä kevyesti Azrieliin, niin, että se suurinpiirtein vain hipaisi joka kerta.

Changin vastatessa Azriel kuunteli hymyillen toista. niin, onhan turkki lämpimämpi kuin vaate. Azriel ei edes kuvitellut pitävänsä turkkia päällänsä. se jotenkin.. saisi hänet voimaan pahoin.
Azri tiesi, että toinen ajatteli, että söisikö hän lihaa kun ei halua tappaa. jokainen hänen tapaamansa olento ja ihminen ovat aina ihmetelleet, että olisiko hän lihan syöjä. mutta ei. Azriel ei ole lihansyöjä.
”niin.. tuskin haluat, että jäämme koko ajaksi tänne ulos kylmään ja mielelläni sinut majoitan.” sanoi Azriel hymy huulillaan. Changin ilmeestä päätellen tämä suostui ehdotukseen. hyvä, ainakin nyt hänellä on seuraa kun muu hänen perheensä on poissa kotoa. tai ainakin pitäisi. isä oli ainakin sanonut menevänsä tapaamaan äitiä isoveljen kanssa. kaksoissiskosta hän taas ei tiennyt menikö tämä muiden mukaan vai ei. voi olla, että sisko jäi kotiin pitääkseen häntä silmällä. Azriel ei ollut varma. mutta voi luoja, mitä Chang mahtaisi ajatella hänen siskostaan, jos tämä olisi kotona? sisko oli Azrielin luonteen vastakohta.
”en sitten asu yksin..” Azriel sanoi, ettei tämä luullut heti että hän asuisi kaukana perheestään. olihan hän hyvin vanha elääkseen yksin. monet hänen ikäisensä asuisivat kaukana perheestään, mutta hän halusi pysytellä lähellä omaa perhettään.
”tietysti imartelen ja tarkoitan mitä sanon..” Azri vain hymyili lempeästi kun Chang tuli lähemmäksi häntä ja menikin tämän rinnalle. Azrielista Changin hännän hipaisu tuntui mukavalta, eikä se häirinnyt häntä yhtään.
”kävelemme pari kilometriä pohjoiseen, kun näkee yhden korkean puun, johon on rakennettu maja, olemme perillä.” Azriel alkoi kävellä pohjoiseen päin.
”millainen perhe sinulla mahtaa olla?” Azriel ajatteli ääneen ja havahtui pari sekunnin päästä kysymystään. ”anteeksi, en tarkoittanut udella..”

"Kenen kanssa sitten asut?" Chang kysyi antamatta sievoisen pettymyksen kuulua äänestään. Hän ei halunnut, että Azri saisi mitään vihjettä siitä, että Chang toivoi voivansa olla kaksin tuon kanssa.
"Hyvä kuulla, vaikka en kyllä näe mitään syytä epäillä, että huijaisit minua. Eihän sitä käy kieltäminen, ettenkö olisi aika hyvännäköinen." Chang nauroi. Se saattoi kuulostaa vitsiltä, mutta hän oikeasti piti itseään aikas komeana tapauksena. Itserakas kun vähän olikin. Mies käveli Azrin rinnalla ottaen verkkaisia, mutta pitkiä harppauksia. Nyt Chang ei välittänyt vaikka joutuikin kävelemään paljain varpain. Eihän se kauheasti haitannut, eikä pari kilometriä mikään älyttömän pitkä matka ollut.
Kun Azri kysyi Changin perheestä tuo käänsi katseensa mieheen hymyillen viekasta hymyään.
"Mitenköhän vastaisin..? No, vähän hassua ehkä, mutta olen vaihtanut perhettä. Periaattessahan minulla on kaksi niitä, mutta... ensimmäisestä en kyllä tiedä, mitä heille tätä nykyä kuuluu, jos ovat edes elossa.." Chang puheli ihan rennosti. Kettu nosti katseensa ylös puihin miettien entistä perhettään. No, kaipa siitä voisi kertoa, eikai siinä mitään kummallista ollut. Ainakin Chang ajatteli niin, tosin osa saattaisi ehkä kuulostaa Azrista oudolta, tai..Mistäs sitä tiesi.
"No.. Minä synnyin kettuperheeseen. Isääni en koskaan tuntenut tosin. Hän oli samanlainen kuin minä, muuttuja nimittäin. Sitten hän teki pentueen tavallisen kettunartun kanssa. Silleen minä synnyin. Minulle syntyi myös pari siskoa, mutta he olivat punaruskeita, kuten äiti ja paljon pienempiä kuin minä. Eikä yksikään niistä osannut samaa kuin minä. Tai isä. Olin ainut joka peri sen isältä." Chang kertoi hymyillen, mutta katse jossain muualla. Hän ei kääntänyt katsettaan hetkeksikään muualle puiden latvoista.
"Siskoni hyljeksivät minua, pitivät outona ja kiusasivat. Se ei ollut kivaa. Oikeasti luulin olevani joku hemmetin luonnon oikku, että minä olin ihan vääränlainen. Äiti tosin kertoi minulle aina isästä ja pysyin jotenkin järjissäni." mies naurahti ja piti tauon tarinassaan.
"Kasvettuani tarpeeksi jätin kotipesän ja lähdin maailmalle. Sitten olinkin aika pitkän aikaa yksinäinen, tai no, oli minulla satunnaisia kumppaneita. Mutta siitä toisesta perheestä, niin. No, eräs suloinen pikkupoika kerran löysi minut metsästä. Olin aika alakuloinen siihen aikaan, mutta hän sai minut tuntemaan itseni erikoiseksi ja tällä kertaa vain hyvällä tavalla. Hän antoi minulle minun nimeni ja otti kotiinsa, tosin salaa vanhemmiltaan. Olen elänyt hänen kanssaan siitä asti ja saanut nähdä kun hän kasvaa. Hän on nyt aikuinen ja asun silloin tällöin hänen luonaan. Olemme yhdessä löytäneet muitakin kaltaisiani, muuttujia siis, ja he ovat minulle kuin perhettä, hyvin rakkaita kaikki. Toru auttaa aina heitä, kun he tarvitsevat apua, ruokaa tai yöpaikkaa. Se on se minun toinen perheeni sitten." Chang kertoi hymyillen iloisemmin nyt ja siirtäen lopultakin katseensa Azrieliin.
"Oli vähän pitkä tarina vai?" Mies kysyi nauraen päälle. Kun hän kerran sai puhua, hän myös puhui.
"Toivottavasti et pitkästynyt." kettu nauroi yhä katsellen sitten taas menosuuntaan päin.

//sori kesto, koeviikko on lähellä :D//

"asun isän, isoveljen ja kaksoissiskoni kanssa.." Azriel vastasi ja kallisti hetkeksi päätänsä. "isä ja isoveli sanoivat lähteneensä äidin luo kylään, mutta Carista, kaksoissiskostani en tiedä.." hän katsahti Changiin nähdäkseen, oliko tämä pettyneen näköinen kun kertoi asuvansa puolen perheensä kanssa. mutta Changin äänensävyssä ei kuulunut pettysmystä.
Azriel käveli tasaista tahtia Changin vieressä ja kuunteli kun tämä kertoi omasta perheestään.
"ei, et pitkästyttänyt tarinallasi!" Azriel sanoi hätäisesti ja huitoi samalla käsillään ilmaa.
"muut kiusaavat erillaisuuden takia, koska pelkäävät.. hyvä, että olet löytänyt kaltaisiasi, jotka hyväksyvät sinut.." Azri piti pienen tauon.
"sinulla on ollut rankka menneisyys.. en voi sanoa, että tiedän miltä se tuntuu.. en ole kokenut perheessäni hyljeksintää.. muuta kuin se että minulle rakkaat kumppanini ovat poissa.. minut vietiin pois heidän luotaan ja niin on parempi.. minulla on ollut neljä kumppania, mutta on sattunut tapaturmia joiden kautta olen heidät unohtanut. muistini palasi kuitenkin mutta sitten perheeni mielestä oli parempi, etten tapaisi heitä enää koskaan.. siitä tosin on jo yli neljäkymmentä vuotta, joten tuskin ovat edes elossa enää.. äiti ei muutenkaan hyväksynyt ihmiskumppaneitani" Azriel katsoi haikeasti maahan ja nosti pian katseensa eteen päin. hän kiersi puita katsoi ettei kävellyt niin nopaeasti, että Chang kulkisi hänen takanaan. he kuitenkin olivat kulkeneet jonkin matkaa ja äkkiä Azriel huudahti innoissaan:"olemme perillä!" Azri osoitti puiden takaa pilkottavaa puutaloa joka oli kaukaa katsottua pieni, mutta läheltä aika suuri. Azrielin kodin vieressä oli suuri puutarha minkä hän on itse kasvattanut ja oli ylpeä siitä.


//ei se mitään.. ei haittaa jos vastaaminen vähän kestää.. :3//

Jaahas, oli siis mahdollista, että sisko oli kotona. Azri ei tiennyt tarkkaan, mutta Chang ei jättänyt huomiotta mahdollisuutta.
Mies nauroi, kun toinen vastasi hätäisesti, hyvä vaan, ettei toista pitkästyttänyt. Azriel vaikutti hyvin kiltiltä otukselta, Chang hymyili tuolle iloisesti.
"Olen hyvin iloinen siitä. Sitäpaitsi he ovat tosi kioja tyyppejä."
Chang totesi. Toisen kommentoidessa Changin menneisyyttä rankaksi, ketun hymy laski, mutta hyvin pieneksi hetkeksi, kun tuo taas nosti sen huulilleen.
"Ääh, ei se niin rankkaa ole."
mies naurahti vähätellen koko asiaa ja hiljentyi sitten kuuntelemaan, mitä Azrilla oli sanottavanaan. Mistähän tapaturmista oli kyse? Chang ei kysellyt, mutta pohti asiaa mielessään.
"Pyh, mitä väliä on sillä, mitä lajia kumppani edustaa. Minulle sillä ei ainakaan ole yhtään väliä."
Chang sanoi tuhahtaen ja seuraili katseellaan Azrin liikkeitä, pitäen oman kävelynsä suorassa. Askel seurasi toista ja ihmismuodossaankin Changin jäljet kulkivat ketun jäljille ominaisessa sievässä jonossa. Nyt vain jäljet olivat paljaan ihmisjalan, ei tassun jälkiä. Se saattoi näyttää hassulta, mutta niin Chang käveli.

Pian toinen ilmoitti heidän tulleen perille ja Chang nosti katseensa pois Azrielista ja katsoi nyt taloa, jota he lähestyivät.
"Hyvä, alkoi paleltaa jo hiukan."
Chang iloitsi tassutellen Azrielin vierelle antaen tuon mennä edeltä.
"Entäs jos se sinun siskosi on kotona? Mitähän hän mahtaa tykätä, kun tuot minut teidän kotiinne?"
Chang kysyi katse Azrissa ja heilutteli häntäänsä odottaen pääsevänsä sisään.

Azriel vinosti hymyili kun Chang vain nauroi hänen hätäiselle vastaukselleen.
”hyvä, että he ovat kivoja.. todella hyvä..” Lempeä hymy paistoi Azriel kasvoilla kun toinen sanoi, ettei menneisyys niin rankka ollut.
kertoessaan omasta menneisyydestään hieman, Azriel ei antanut mitään merkkejä kasvoillaan, että suri. suri sitä, että hän joutui eroon rakkaistaan. mutta ei sillä enää niin väliä, mennyttä se vain oli. hän ei miettinyt huonoja muistoja paljoakaan, vain hyvät muistot säilyivät hänen mielessään paremmin.
”ei minullekaan väliä, mitä lajia kumppanini edustaa mutta..” hän piti hetken tauon.” äitini on kovin tarkka lajista.. sanotaan nyt näin, että hän pelkää lajin risteytystä..”
Azri katsoi Changiin, hetkeksi ja katsoi eteensä, ettei vahingossakaan kävelisi puuta päin kuten ne lukemattomat kerrat.


huomatessaan kotinsa näkyvän puiden väliköistä, hän innostui kotiin paluusta. olihan hän kasvanut täällä melkein koko ikänsä.
”heh, pääset pian lämpimään.. haluat varmaan ensimmäiseksi syödä?” Azriel sanoi ja tarttui Changia kädestä, että voisi kulkea tämän kanssa käsi kädessä.
”sanokoot sisko mitä tahansa, sinä olet vieraani.. mitä todennäköisesti hän haukkuisi minut aivan lyttyyn.. jos hän on kotona, niin varoitan että hän on minun vastakohtani..” hän asteli lumisessa pihassa. pihassa oli jos jonkinmoista krääsää lumen peittäminä. keinun ainoastaan saattoi tunnistaan lumikerroksen peittämänäkin. Azri ohjasi Changin oven luo. hän koitti ovea, se ei ollut lukossa. Azriel oli taas unohtanut lukita oven.