Onward for new adventures

Kei kohotti toista kulmaansa. hän oli vain tottunut heti maksamaan velkansa, mutta näköjään hänen täytyi tehdä poikkeus ja maksaa miehelle myöhemmin."olen tottunut maksamaan velkani heti pois, ettei se jää unohdukseen. mutta ihan miten haluat.."
”muuten vain kysyin.. älä huoli ei minulla mitään taka-ajatuksia ole, sillä en aio jäädä tänne.. ” rauhallisena Kei tuli pois joesta ja vetääntyi sivummalle varjoon. Kei kuitenkin päätti jäädä siksi aikaa, kunnes Arthur saisi jotenkin pajansa suureksi osaksi valmiiksi ja saisi käsivarsi terät tehtyä, vaikka siinä menisikin muutamia päiviä. eihän Keillä ollut kiirettä. nainen istui varjossa ja seurasi Arthurin työntekoa. hän istui hiljaa, antaen toisen tehdä työnsä rauhassa. Kei auttaisi kyllä, jos toinen pyysi apua.

Arthur saa reunat pystyyn ja katsoo sitten Keitä. "Et haluis tehdä lankkuja, sellaisia muutama metrin pituisia ja 20 senttiä leveitä?" Arthur alkaa muotoilemaan katon yhteen seinän päälle

”hmm.. hyvä on..” Kei tuli varjosta pois laiskasti. hän käveli tukkien luo mutta oli muutaman askeleen päässä niistä. Kei heilutteli käsiään kuin tanssija. Kei toisella kädellään erotteli puut ja toisella leikkasi ne. nainen ei edes mitannut tukkeja vaan katseellaan arvioi niiden mitat, joita Arthur pyysi. kymmenen lankun tekeminen kerralla kesti pari sekuntia.
”kuinka paljon lankkuja tarvitset? suunnilleen..” Kei kysyi, ettei tekisi turhaan liian paljon lankkuja.

"Hmm... viitisenkymmentä riittää näin aluksi" Arthur saa ensimmäisen seinän katon alun valmiiksi jonka päälle laittaa tukin jota on hiukan jo hakattu kirveellä ja alkaa sen paikalla ollessa hakkaamaan sitä niin että sen voi yhdistää toisten seinien katon alkuun

Kei alkoi tehdä viisikymmentä lankkua. niiden tekeminen ei vaatinut paljon työtä. Kei hidasti hieman lankkujen tekemisen tahtia ja ehti tehdä ne viisikymmentä lankkua vartissa.
"onko jotain muuta, mitä pitäisi tehdä?" Kei kysyi, kun hän sai oman osansa työstä valmiiksi.

"Sitten voit nostella tukkeja niin että laitat ne niin että ne menee noihin tappeihin mitkä on tuossa seinän päällä ja pistät ne nojaa tuohon talon keskellä olevaan tukirankaan" Arthur hyppää katolta ales ja tulee hakemaan lankkuja "Voit myös leikata ne niin että ne näyttää suurilta lankuilta ettei ne ole pyöreitä" Arthur naurahtaa ja katsoo kohti taivasta joka alkaa jo hiukan pimetä "Tehdään nopeasti tuo katto valmiiksi että saadaan yöksi katto päälle"

Kei teki työtä käskettyä. hän teki juuri niin kuin Arthur pyysi.
´jaahas, aika nopeasti sitten käyttääkin taitojani hyväksi..´ajatteli Kei ja käytti lankojaan tukkien siirtämiseen, sillä hän ei muuten olisi jaksanut kantaa niitä. Kei leikkasi tukit niin kuin toinen pyysi. siinä ei mennyt kauaa. saatuaan tukit leikattua Kei katsahti taivaaseen.
"pitääkö minunkin tulla katolle auttamaan?" Kei kysyi.

"En tiedä... Ajattelin että sitten kun katto on rungoltaan valmis niin siihen voisi levittää lehtiä päälle niin ettei sade pääse mistään läpi, ymmärrätkö mitä tarkoitan nyt?" Arthur pysähtyy hiukaksi aikaa katsoen Keitä ja jää katsomaan häntä odottaen vastausta

"toki toki ymmärrän.." Kei vastasi toiselle ja katsoi pois päin. Kei mietti, että mitä sitten kun pimeä tulee? ihminen tarvitsee pimeässä valoa nähdäkseen, kyllä hän sen ymmärsi, mutta se valo ajaa hänet vain loitommaksi. huolestuneesti Kei katsoi pimenevää taivasta.

"Jokin hätänä?" Arthur sanoo työn teon lomasta Keille ja hetken päästä hän pysähtyy istuen katsoen Keitä.

Kei oli niin omissa ajatuksissaan, ettei heti tajunnut mitä toinen kysyi.
"sinulla ei ole mitään syytä olla huolissasi minusta.." Kei piti hetken tauon eikä katsonut mieheen. "vaikka olisikin jokin hätä, pärjään ilman toisen apua.. mutta ei, ei ole mitään hätää.." Kei yritti olla miettimättä liekkejä. nainen piti päänsä kylmänä ja viimeisteli omaa osaansa työstä.
"alkaa tulla jo niin pimeä, ettei kannata jatkaa rakentamista.. eikä tänään sada.. eikö olisi parempi jatkaa aamulla?"

"Se kyllä on totta, parempi ettei liian paljon rehki tai ei aamulla edes herää" Arthur alkaa nauramaan kovaan ääneen asiaa eikä ollenkaan tajua, että on Kein seurassa. "Anteeksi äskeinen, jonkilainen outo tapa tullut tuosta" Arthur kumartaa hiukan Kein suuntaa ja laskee työvälineet ja hakee repustaan makuupussin kaltaisen nukkumavälineen ja menee talon sisälle. Arthur katsoo hetken sisäpuolelta ja menee normaalia pimeämpää nurkkaan jonne heittää makuupussinsa ja menee sen päälle istumaan. "Mitä pidät muuten pimeydestä, minun mielestä on mukavaa katsella pimeydessä kuuta välillä" Arthur sanoo kun näkee Kein tulevan kanssa sisälle

Kei naurahti. "ja tuo outo tapa kertoo, että ainakin olet oma itsesi.. ei tarvitse anteeksi pyytää, kaikilla on outoja tapoja."
Kei otti laukkunsa olalleen ja seurasi Arthuria taloon sisälle. hitaasti Kei käveli talon sisällä. Kein astuttua pimeään, hän oli täysin rento ja hymyili lempeästi.
"rakastan sitä.. en osaa pukea sanoiksi minkälaisen tunnetilan pimeys saa aikaan. se vain tuntuu niin hyvältä, kuin kuuluisin siihen.." Kei yleensä oli kauhean varovainen, mutta pimeys sai hänet nyt siihen tunnetilaan, ettei hänen tarvinnut vahtia selustaansa. Kei laski laukkunsa maahan ja istahti itsekin.
"oletko koskaan pelännyt pimeää?" Kei katsahti Arthuriin.

"En tiedä olenko pelännyt ikinä pimeää, ei ainakaan mitään muistikuvaa ole. Ja miksi sitä pimeää pelkäisi kun kaikki sama voi tapahtua myös auringonpaisteen alla, kahta kauheammin jopa" Arthur katsoo Keitä joka on aivan rentoutunut "Sen kyllä huomaa että rakastat sitä, ulkona sulla oli koko ajan hartiat jäykkänä"

”sanotaan, että pimeän pelko pitää elossa. se on vale.. se ei luo turvallisuutta, niille jotka sitä pelkäävät..” Kei käänsi katseensa Arthuriin.
”elämä on muokannut minut vainoharhaiseksi päivän valossa.. jos sitä pahinta ei olisi tapahtunut, olisin erilainen.. en olisi tällainen..” vaikka Kei kertoi itsestään asioita, se ei toki tarkoittanut, että hän luottaisi seurassaan olevaan. Kei vain antoi ymmärtää, että luotti. useimmille Kein vale luottamus oli tuonut muille turvallisuuden tunteen, jonka piti niin kauan kuin tilanne vaatii. Kei kuunteli kuinka voimakkaasti tuuli alkoi ulvoa, mutta silti pysyi täysin rauhallisena.
”sinä kun olet reissannut paljon, niin onko jostain paikasta tullut sellainen, että haluat sinne uudestaan?” Kei kysyi.

"Ei oikein, kaikkialle minne olen mennyt, olen nähnyt kaiken haluamani, mutta en ikinä ole löytänyt mitään sellaista mikä on minua täysin kiinnostanut" Arthur huokaisee "Toivon todella että tästä tulisi sellainen paikka missä saisin viettää vanhuuden vuoteni kertoen tarinoita lapsilleni seikkailuistani."

"minulla on yksi paikka minne haluaisin uudestaan.. siitä on jo vuosia, joten tuskin isäkään muistaa missä osassa Aryliaa se on.. en edes voi liikuttaa häntä pitkiä matkoja, mutta silti haluaisin hänet sinne.. se on eräs niitty täynnä keltaisia kukkia. sekin on ainut paikka jossa todella tunsin olevani elossa.." Kei naurahti pienesti.
"no, toivottavasti tämä on oikea paikka sinulle ja tuleville jälkikasvullesi.. itse en ole ajatellut asettua aloilleni ja perustaa perhettä.." Kei oli hetken hiljaa ennen kuin jatkoi. "voin kyllä kuvitella mitä isä siihen sanoisi jos perustaisin perheen.. sanoisi tyyliin: Mitä! kuka on kehdannut vietellä minun pikku Keidencen!? maailman kirjat ovat menneet sekaisin." Kei jopa kuvitteli isänsä kauhistuksen. Alex voisi jopa vähän ylireagoida, kun otti Kein luonteenlaadun huomioon. mutta jos Kei joskus perustaisi perheen, hän ei antaisi lapsilleen tapahtua samaa, mitä itse joutui kokemaan pienenä. Alexin tavoin hän kouluttaisi lapsistaan ajan mittaan selviytyjiä.

"Jos ikinä löydän sellaisen paikan kun matkustelen täällä niin voin viedä sinut sinne. Kaikkien kuuluisu tietää omat paikat missä haluaa käydä." Arthur nouse ylös ja otti laukustaan eksoottisen näköisen astian ja meni joelle hakemaan vettä "No asettumista aloille ei kannata aina ajatella, vaikka muut puhuvat siitä ympärillä tai näkee sitä ympärillä, sen pitäisi tulla omasta halusta sitten, kun haluaa aloilleen" Arthur naurahtaa "Luulen että omat vanhempani luulevat jo että minulla on perhe, he odottivat että teen perheen heti kun täytän 18, mutta ei se ollut minua varten silloin." Arthur tarjoaa vesiastiaa Keille

Kei yllättyi kun Arthur sanoi voivansa viedä hänet sinne paikkaan, jos löytäisi sen."...kiitos" hän ei osannut sanoa mitään muuta tässä tilanteessa. Kei ihmetteli miksi tämä oli niin kiltti hänelle. toisen kiltteys toi hänelle pienoisen epämukavan tunteen, mutta ei antanut sen näkyä.
"niin, olet oikeassa.. ei sellaiseen ketään voi pakottaa.. tai no riippuu suvusta.. olen tavannut pari tyyppiä, jotka on pakotettu perustamaan perhe.." Kei meni selälleen makaamaan, kun Arthur meni hakemaan vettä.
"en tarvitse.." sanoi Kei, kun Arthur tarjosi hänelle vettä.

"Totta, jotkin suvut harjoittaa sitä..." Arthur sipaisee rauhassa vettänsä ja istuu taas varjoon. "Ai niin, unohdin kokonaan kysyä... Mitä aiot tehdä tulevaisuudellasi vai liikutko vielä virtojen mukana jonkin aikaa?" Arthur näyttää jo nyt hiukan anteeksipyytvältä kysymyksestään