Uket (K-15)

// Muahahhahhaa..Kai ja Skye //

Loppusyksyinen, kylmähkö päivä oli yllättänyt Cuivren täysin, tämän ratsastaessa Skinfaxella pitkin leveää tietä. Syysvilja oli ajat sitten niitetty ja ne mattimyöhäiset, jotka eivät asiasta välittäneet, olivat menettäät viljansa hallalle. Lumi narskui hiljaa Skinfaxen kavioiden alla, suuren sotatamman kävellessä rauhallisena eteenpäin, välillä napsien lehden sieltä ja heinän täältä. Viileä tuuli puhalsi molempien ylitse, saaden Cuivren kiertämään viittaansa paremmin ympärilleen. Herra oli ollut viimeksi syksyllä täällä, joidenkin todella kummallisten tyyppien kanssa..Hän muisti hyvin kaikki kolme, Kere, Skye ja Marraskuu. Hiljainen haltia todellakin toivoi, ettei törmäisi yhteenkään noista sekopäistä. Tämän illan herra halusi viettää yksin ja rauhassa, lukien ja rauhoittuen. Muutenkin haltian oli vietettävä suurin osa talvesta Mirassa, sillä talvi oli suurimmilta osin aivan liian kylmä ja voimakas, että Cuivre ja Skinfaxe pärjäisivät. Tähän aikaan vuodesta miekkonen varasi aina rahaa, viettääkseen pari kuukautta majatalossa. Skinfaxe ohitti kävellessään pienen, jäätyneen puron. Ensilumi oli yllättävn paksua ja paljaat puut näyttivät lohduttomilta yksinäisyydessään. Cuivre vähän kokosi ohjia ja nosti rennon, rauhallisen laukan. Skinfaxe laukkasi tottelevaisesti leveää tietä pitkin, kunnes Cuivre hidasti hevosensa raviin ja tuo ravasi tottuneesti läpi portin, joka rajasi Miran kaupungin ulkomaailmasta. Skinfaxe hirnahteli levottomana, nähdessään ihmispaljouden, mutta tottuneesti se silti ravasi, Cuivren rohkaistessa säikkyä tammaansa.
Ihmisiä oli yllättävän paljon liikkeellä. Pieni talven alku ei haitannut normaalia toimintaa ja torimyyjän kaupustelivat kaikenlaista, lähinnä talvivaatteita. Cuivrea huvitti koko touhu, hän pärjäsi hyvin viittansa sisällä. Muutamia lapsia juoksi ratsukon ohi, heitellen toisiaan lumipalloilla. Cuivre nousi alas hevosen selästä ja lähti kävelemään, Skinfaxe vierellään kulkien. Cuivre tarkkaili kylmin, jäätävin silmin ympäristöä. Talot olivat peittyneet jo lumikerrokseen, tehden Mirasta puhtaan valkean paikan. Cuivre käveli tottunein askelin kaupungin talleille ja vuokrasi sieltä näin alkajaisiksi pariksi viikoksi paikan Skinfaxelle. Kyllä tamman pitäisi hyvin pärjätä tallissa. Cuivre vei hevosensa vapaaseen tallipaikkaan ja riisui varusteet eläimen selästä ja päästä. Skinfaxe alkoi heti syödä rouskuttaa hyväntuoksuisia heiniä. Haltiamies taputti hevostaan ja lähti kävelemään sisälle majataloon, joka oli aivan tallin vieressä. Sieltä hän varmasti saisi hyvän paikan yöpyä muutaman viikon. Cuivren astuessa sisälle majataloon, uteliaat päät kääntyivät katsomaan tuntematonta huppumiestä, mutta pian meno jatkui entisellään. Cuivre käveli baaritiskille ja tilasi oluen, samalla kun sytytti piippunsa. Tai, olisi sytyttänyt, mutta tupakka oli loppu. Hienoa, ei siis päässyt pössyttelemään. Cuivre huokaisi ja laski huppuaan, ravistaen samalla läjän lunta maahan. Olut oli mukavan lämmennyttä ja maistui hyvälle kylmän päivän päätteeksi.

”Perkele minä mitään saatanan rupuista työpaikkaa tarvitsekaan!”
Skye sai vihaisille kasvoilleen ison läjäyksen lunta, kun hänen entinen työnantajansa ilmaisi selkeän mielipiteen pahantuulisesta työntekijästään. Mitä, ei kai sitä voinut olettaa että olisi savuton päiväkodin alueella vaikka vain kävi hoitamassa pihapiiriä? Saisivat etsiä jonkun toisen joka tahtoi niinkin tylsää työtä kuin haravoimista ja lumenkolausta aamupäivän täytteeksi.

No, se työsopimus oli sitten ohi, ja hän joutuisi elämään muutaman päivän lopputilillään ja pienillä rahavaroillaan. Se tarkoitti, että syöminen loppui siihen paikkaan – tupakasta ja alkoholista tämä laiheliini ei luopuisi sitten millään.

Hän tunki kätensä syvälle pitkän mustan nahkatakkinsa taskuihin, ja käveli kirpeästä ilmasta huolimatta takki auki ja kaulaliinatta. Tuon miehen kaulan ympärille ei saisi mitään kuristavaa kirveelläkään. Suurikaula-aukkoinen paita oli hitusen turhan ohut, ja luisevia sormia jääti pahemman kerran, joten hetkeksi niitä puhaltelemaan pysähtynyt alkoi tähytä jotain mukavaa kapakkaa.
Lähin tarpeeksi huokea oli jonkin majatalon alakerrassa, vähän turhan siisti paikka hänen makuunsa mutta menkööt.

Lompsittuaan sisään pitkä löysä vaalea letti selässään heiluen vuorelliseen nahkatakkiin pukeutunut istahti rennosti baaritiskille, ja tilasi mahdollisimman ison lasillisen mahdollisimman väkevää juotavaa, ja vetäisi siitä yksin tein puolet siitä kurkustaan alas. Lasi paukahti puuta vasten, ja Skye painoi päänsä itsekseen jupisten. Hänellä oli vuokra maksettavana, ja eräs kulkukissa oli alkanut pysähdellä hänen ikkunansa luona, syöden hänen tarjoamiaan makupaloja…

Siinä vaiheessa mies sitten katsahti sivulleen – tyhjää – ja toiselle sivulleen, jossa kohosi viittaan pukeutunut, tummatukkainen hahmo, joka näytti kovasti tutulta…
Blondi oli tukehtua ja tiputtaa leukansa tunnistaessaan Cuivren. Juuri hänen tuuriaan, tuon ehdottoman komeankauniin haltian, jonka hän oli tavannut silloin aikoinaan kahden umpihullun kanssa, ja nähnyt tästä häiritseviä unia vaikka kuinka monta viikkoa täytyi sattua istumaan juuri siinä mihin hän meni laskettamaan perseensä?

Skye kääntyi hyvin nopeasti katsomaan toiseen suuntaan, ja huitaisi kyynärpäällään lasinsa nurin. Hänen vähäisten rahojensa sijoituskohde valui hukkaan siniharmaiden silmien katseen alla.
”Vittuperkelejumankeutasaatanahelvetti!”


//Viimeinen on tahallinen yhdyssanavirhe, ja kiitoksia, olen tervetullut *virn*//

Cuivre siemaili kullanruskeaa juomaa ajatuksissaan. Okei, hän tarvitsi töitä..Hän voisi mennä tekemään tallitöitä tai kenties sepän avuksi..Mutta toista kertaa hän ei todellakaan olisi töissä baarissa. Iljettävää. Portsarina olisi ehkä kivaa, muttei muuten. Paikka täynnä juopeuneita, sekopäisiä ihmisiä, jotka yrittivät lähennellä jopa naulakkoa. Se oli ollut pelottavaa aikaa..Cuivre kaipasi metsään, sen rauhaan ja hiljaisuuteen, yksinkertaiseen elämään vailla huolia ja muita olentoja. Vain hän ja metsä. Cuivre huokaisi ja katseli vähän ympärilleen. Tämä oli tätä perussakkia..Onnenonkijoita, ilotyttöjä, juoppoja ja Cuivren kaltaisia kulkureita. Ja sitten oli sellaiset, joita ei vain osannut kategorisoida. Cuivren aivokäyrä näytti taas suoraa viivaa hänen nuokkuessaan tuossa ah-niin-mielenkiintoisessa paikassa vailla mitään elämää. Hän kaipasi yksinäisyyttä..Pitäisi kai vuokrata huone, pian ja mennä vain lukemaan tai nukkumaan. Joo, sen Cuivre tekisi. Huomenna alkaisi työn haku.
Mustakaapu säpsähti vähän, vaikkei sitä ulospäin näyttänyt. Miehen aistit olivat herkät ja tuo kuuli jonkun istuvan toiselle puolelleen. Hienoa..Joku siis rikkoi Cuivren yksityisyyden rajoja ja tuli hänen reviirilleen. Mustakaapu huokaisi syvään ja pyöritti silmiään. Mustakaapu meinasi ottaa uuden kulauksen oluttuopista, kun kuuli listan oikein hienosti valikoituja kirosanoja ja samalla tunnisti äänestä tuon miehen. Eikä..Ei ei ei. Kaikista maailman olennoista juuri tuo kovanaama, kukkakeppi ja rääväsuinen, häijy blondi; Skye. Cuivren teki mieli kolauttaa päänsä pöytään, mutta tämä piti viileän ja ylvään asenteensa ja kääntyi katsomaan kiroilevaa laiheliinia. Olikohan tuolla kylmä? Ainakaan talvivaatteista ei ollut tietoakaan. Jaa.. Taisi miesparka saada suuretkin raivarit menetettyään arvokkaan oluensa, joten Cuivre ojensi omaa tuoppiaan.
"Iltaa, Skye.."
Samalla tuo sanoi kalliomaisella äänellään.

Skye kääntyi hyvin jähmeästi takaisin kasvokkain Cuivren kanssa, ja väänsi hymyntapaisen tervehdykseksi, ja tarttui sitten haltian tuoppiin, juoden siitä tuhottoman suuren osuuden. Hän oli yhä pahantuulinen, mutta jopa tieto siitä että alkoholia oli mennyt kurkusta alas riitti pieneen parannukseen.
”Hemmetti, eipä ollakaan nähty vähään aikaan.”

Mitään parempaa blondi ei keksinyt, ja oli jo melkein nojata aiheuttamaansa lammikkoon baaritiskillä. Joku työntekijä kuitenkin pyyhki sen nopsaan, ja laiheliini pääsi lysähtämään melkein makuulle tiskin päälle.
Silmät harhautuivat puolivahingossa Cuivren kasvoihin liian pitkäksi aikaa, kunnes mies repi ne pois sieltä ja nitisti mielenkiintoisia huomioita heittävän sisäisen äänensä.
”Et viitsisi tarjota lasillista, tapaamisen kunniaksi? Minä olen niin peeaa kuin voi olla.”

Cuivre ehkä kuvitteli vain omiaan, mutta blondiparka vaikutti vähän hermostuneelta tai kireältä. Jotain kuitenkin, ettei tuo ollut ihan oma, rääväsuinen itsensä. Cuivrea huvitti koko asia. Aina sitä huomasi uusia puolia kaikista kummallisista olioista, kuten nyt Skyesta. Hiljainen vaeltaja katseli rauhallisena, kuinka Skye tyhjensi suuren osan hänen oluttuopistaan yhdellä ainoalla kulauksella. Ainakin blondille maistui. Mitäköhän jätkä teki täällä? Skyesta, kuten muistakaan, ei ollut kuulunut mitään aikoihin. Ehkä se oli ihan hyvä niin, Cuivrea ärsytti suuri väenpaljous ja ns. "ystävät". Hän pikkuisen pelkäsi läheisyyttä, koska ei ollut koskaan sellaista kokenut, vaikka halusi. Se ei ollut ihan helppoa löytää jotain, joka välitti. Cuivre repiytyi ajatuksistaan pois, takaisin tähän aikaan ja paikkaan, istumaan pehmustetulle baarijakkaralle blondin seuraan, kun taustalla kaikuivat känniläisten huudot ja örähdykset. Loistavaa, taustamusiikkia.
"Tosiaan.."
Cuivre mutisi Skyen sanoille. Tosin, Cuivrelle olisi sopinut hyvin, etteivät he olisi nähneet vielä pidempään aikaan. Yksin tuo haltia kuitenkin viihtyi. Cuivre vähän tarkkaili sivusilmällään välinpitämättömänä Skyen elämänmenoa, mutta alkoi tuntea oloaan jokseenkin vaivautuneesi, kun Skye katseli hitusen pitkään mustakaapua. Mitäköhän Skye katseli? Oliko Cuivrella jotain olutvaahtoa poskessa tai jotain. Cuivre otti tuoppinsa takaisin ja tyhjensi sen loput sisällöt sen enempää puhumatta blondille. Vai tuo halusi Cuivren tarjoavan... Eiväthän he kaksi mitään sydänystäviä olleet, mutta.. Kerta Skye oli nyt niin säälittävässä tilassa. Cuivre vähän napsautti sormiaan ja tilasi lisää olutta, molemmille yhden tuopin.
"Etsi töitä.."
Oli Cuivren lyhyt ja ytimekäs lausahdus "ystävälleen".

Skye tunsi olonsa turhan hermostuneeksi. Hän ei pahemmin huomioinut kännistä menoa omalta nousevalta humalaltaan juodessaan eteensä tulevasta tuopista taas liian ison kulauksen liian nopeasti.

Hän halusi vaientaa pienen sisäisen äänensä. Tai mitä valehtelemaan, ei se mikään ääni ollut vaan hänen omia, hallitsemattomia ja puolialitajuntaisia ajatuksiaan. Kuten kuinka Cuivre näytti hassun suloiselta katsahtaessaan häntä ihmettelevästi.

Nyt ei vain ollut aika tuollaisille ajatuksille, ja blondi ryhdistäytyi sen verran että sai mukavamman asennon siinä pöytää vasten nojaillessaan.
”Sain potkut juuri viimeisimmästä paikastani. Pitää löytää jostain iltatyö, ja jotain aamuksi… kohta pitää maksaa vuokra.” Hän päätyi valittamaan harvinaisen pitkäsanaisesti ilman kirosanoja. Nah, jotenkin Cuivren seurassa hän tunsi olonsa typeräksi jos harrasti normaalia viljelyään.

Cuivre ei ollut mitenkään typerä haltia, hän aisti muiden olentojen tunnetiloja, huomasi seuralaisensa hermostuksen, vaikka kuinka sitä Skye yrittäisi peittää. Mikä ongelma blondilla oikein oli? Eihän Cuivre ollut mitenkään vaarallinen, ei hän purrut. Cuivre kuitenkin jätti koko homman omaan arvoonsa. Eipä häntä suuremmin kiinnostanut, mitä henkisiä ongelmia Skyellä oli, Cuivrella oli omiakin ongelmia. Cuivre otti vastaan uuden tuopillisen olutta ja pyöritteli juomaa puisessa kipossa, miettien asioita. Tulisi kalliiksi asua täällä koko talvi... Cuivre tarvitsi jotain vähän halvempaa vaihtoehtoa, ainakaan kun hänellä ei ollut työtä vielä. Hän varmaan saisi niitä huomenna, mutta ennen sitä oli kyllä ongelmia. Cuivre mietti asiaa ja samalla katsahti Skyea. Asuikohan blondi tuossa paikassa? Eihän Skye maailman turvallisinta seuraa ollut, mutta olihan mustakaavun suunnitelmassa ideaakin. Cuivre hymyili vähän huppunsa alta, kuullessaan Skyen valitukset.
"Skye..Mitäs sanot..Jos maksan puolet vuokrastasi ja vastapalveluksena, saan asua osan talvea kotonasi?"
Cuivre kysäisi asiaa, vähän pohtivalla äänellä. Hän uskoi, että sietäisi tuon tyypin seuraa, paitsi, jos Skye toisi jotain naisia taloon. Sitten Cuivre nukkuisi muualla. Cuivre huokaisi syvään katsoessaan majatalon porukkaa. Itseasiassa ajatus Skyen sohvalla nukkumisesta oli paljon houkuttelevampi, kuin tässä paikassa..Huoneet eivät yleensä olleet mitään maailman parhaimpia. Sitäpaitsi, niistä kuului läpi, kokemusta siitäkin oli... Cuivre joi hieman lisää olutta ja odotteli Skyen vastausta. Hän ei kyllä yllättyisi, jos kiivas blondi kieltäytyisi, se ei tulisi yllätyksennä, kun kyseessä oli Skye..

Skye naurahti, ja hörppäsi tuopistaan aimo kulauksen.
”Minun kämpässäni on tasan tarkkaan yksi huone, kylpyhuone ja keittokomero. Sänky, sohva, hyllykkö, kaappi ja pari muuta huonekalua, muttei mitään vitun sisustusta. Sinä ihan oikeasti haluat asua sellaisessa paikassa?” Sanomatta jäi, että huone oli itse asiassa melko iso, ja hänellä oli alakerran piskiä lukuun ottamatta siedettävät naapurit.

Ihan kokonaan toinen juttu oli se, halusiko Skye Cuivren asumaan luonaan. Tämä ei tosiaankaan häiritsisi hänen rakkauselämäänsä (se oli muutenkin nolla) ja haltia vaikutti sellaiselta mukavalta piiperöltä joka ei paljoa sotkenut, mutta…
Pystyisikö hän elämään tämän läsnä ollessa?

Skye jäi tuijottamaan Cuivrea huomaamattaan silmiin, ja ajatteli kaikkea mitä tämän läsnäolo toisi tullessaan. Tietysti tämä johti siihen, että hän alkoi riisua tätä mielessään, tiputtaen katseensa alemmas kunnes punastui lievästi ja tarttui tuoppiinsa, juoden loput siitä.

Cuivre raapi hieman leukansa ja mietti samalla Skyen juttuja kämpästään. Jaa sellainen pikku kaksio. Mutta yksi sana nosti Cuivren mielentilan taivaisiin; sohva! Mikä ihana paikka nukkua, kaiken sen metsässä nukkumisen jälkeen. Cuivre hymähti vähän ja katsahti Skyeen.
"En pahastu..Se paikka kelpaa"
Cuivre totesi omaan, rauhallisenhiljaiseen tyyliinsä ja tyhjensi oluttuopin, viimeisiä pohjalimoja myöten. Ajatus Skyen kämpästä ei tuntunut pahalta, sillä tieto, että olisi katto ja seinä pään päällä, teki jo Cuivren onnelliseksi. Sitäpaitsi, hän voisi laittaa ruokaakin, jos vain Skye osaisi pyytää. Ja Cuivre oli erittäin sietokykyinen ja hiljainen kämppäkaveri. Tuo lähinnä vain istui nurkassa ja luki kirjaa, ei siis mikään ongelmatapaus, todellakaan. Paitsi jos Skyelle tuli mieleen juhlia todella rajusti, silloin Cuivre saattaisi suutuspäissään polttaa kaikki hänen juhlavieraat hengiltä. No, ehkä ei sittenkään.
Cuivre havahtui pikkuisen, kun huomasi Skyen tuijottavan häntä, suoraan silmiin. Vaistomaisesti Cuivre vähän veti päätään kauemmas. Mitä tuo blondi nyt oikein katseli..? Pikkuisen sekopäinen ilme... Mutta katse alkoi mennä alemmas ja alemmas..Cuivren silmät laajenivat teevadin kokoisiksi ja tämä hyppäsi alas tuolilta samalla kun Skye punasteli ja joi loput oluestaan. Hemmetin pervo.
"Menen ulos..Onko sinulla muuten piipputupakkaa?"
Cuivre kysäisi ohimennen. Hän ei nyt vain halunnut olla liian lähellä Skyeä ja muutenkin olisi ihanaa päästä ulos, raittiiseen pakkasilmaan. Iltakin oli varmaan tummunut jo. Cuivre kietaisi viittansa takaisin kehonsa suojaksi ja piteli piippuaan hampaittensa välissä.

Skye luetteli mielessään hyvin valikoitua kirouslitaniaa samalla kun Cuivre loikkasi alas tuoliltaan silmät hälyttävästi levinneinä ja kyseltyään piipputupakkaa katosi ulos.
Hän ei lähtenyt ihan heti perään, tarjoamaan taskussaan olevaa pakettia jonka oli saanut joltain puolitutulta, vaan setvi ajatuksiaan hetken.

Tarkoitus ei ollut säikytellä, tai varsinkaan antaa väärää käsitystä haltialle. Paskan vertaa hän siitä välitti, mutta silti…
Ehkä hän alkoi vain olla sen verran humalassa, että käytös lipsui asetetusta muotista.

Blondi marssi ulos, ja tönäisi piipputupakkapaketin Cuivren käteen.
”Tuttu antoi, mutten tarvitse sitä.”
Skye nojasi majatalon seinään, huokaisten ison höyrypilven ilmaan. Hän vilkaisi tummatukkaa syrjäkarein, mutta tiputti katseensa nopeasti kengänkärkiinsä.
”Paskat minä siitä välitän, mutta älä yritäkään tulkita siitä mitään. Olen vain vähän.. no, humalassa kaiketi tai sitten tuo saakutin olut on jotain mitä sen ei pitäisi olla.” Tämä julistus päättyi vähän töksähtäen, ja laiha veti takkiaan paremmin kiinni. Että piti olla koleaa…

Cuivre saapasteli ulos koko räkälästä ja tätä vastaan törmäsi kolea talvi-ilma kaikkinen mukavuuksineen. Kylmä väristys kävi Cuivren koko kehon läpi tuon hengittäessä syvään kylmää ulkoilmaa. Lunta oli alkanut uudelleen sataa, koko paikka tuntui äkkiä hijaiselta, kun väki oli alkanut mennä majoihinsa piilon illan hämärtyessä. Lunta satoi rauhallisena, se näytti hyvin kauniilta. Joitain hiutaleita takertui kiinni Cuivren vaatteisiin ja silmäripsiin. Haltia huokaisi syvään ja tyytyväisenä. Ihanaa, rauhallista ja hämärää. Kylmyys ei haitannut millään tavalla Cuivrea, joka oli hyvin tottunut sääoloihin. Sitäpaitsi, tulimaagi lämmitti sisäisesti itse itseään jonkinlaisella liekillä. Se oli aika veikeä taito. Cuivre havahtui, kun ovi kävi ja blondi käpsytteli ulos baarista, ojentaen Cuivrelle piipputupakkaa. Mielihyvin mustakaapu otti pienen paketin vastaan.
"Kiitän.."
Cuivre mutisi ja avasi paketin, tunkien piippuunsa hieman erikoiselta tuoksuvaa yrttiseosta. No kaippa se ihan hyvää olisi. Cuivre vähän tarkkaili Skyea, samalla ku sytytti piippuaan. Jostain syystä tikkublondi seuraili aika tiiviisti Cuivrea, luultavasti näin hyväksyen tuon talveksi asumaan luokseen. Itseasiassa se oli enemmän, mitaä voisi kuvitella. Kukaan ei koskaan ennen ollut edes harkinnut Cuivren kaltaisen puolitutun päästämistä asuntoonsa. Ja nyt tuo blondi otti hänet, ehkä vähän pitkin hampain, vastaan. Joku sentään tuntui olevan välittävä ystävä. Mukavaa. Cuivre havahtui vähän Skyen sanoista.
"Hmm? Ou..Vai niin.."
Cuivre mutisi sen kummempia välittämättä ja sytytti piipun, alkaen pössytellä sitä. Hänelle tuntui olevan herttisen samantekevää, mitkä olivat Skyen päämäärät ja aikeet, joten selitykset olivat turhia. Cuivre poltteli piippuaan ja puhalteli savua ulos. Piipun sisältö maistui vähän oudolta ja sai pään tuntumaan kevyeltä. No, ehkä se oli vain jotain uutta lajia. Mustakaapu katsahti vähän Skyeä. Ehkä Cuivre kuvitteli, mutta miekkonen näytti melkein värisevän kylmästä. Cuivre riisui viittansa ja heilautti sen Skyen olkapäille. Oli jokseenkin yllättävää, että Cuivre antoi jonkun koskea pyhään viittaansa, mutta joskus oli parempi olla kiltti kuin ylpeä.

Sye tuijotti saappaidensa kärkiä hyvin tiiviisti. Hän näytti yksinkertaisesti yhtä pahantuuliselta kuin aina, mutta sisällään riiteli itsensä kanssa kovaäänisesti. Sellaisista mukavista asioista kuten hänen ei pitäisi katsoa toisia miehiä sillä tavalla, eikä Cuivren hänen luokseen asumaan ottaminen ollut kovin järkevää – mutta toisaalta se osa, joka sanoi että ei nyt huolehtisi ja vain ottaisi rennosti, haltia oli kiva kaveri oli huomattavasti voitolla.

Hän oli oikea vilukissa, vaikkei sitä myöntänytkään ja kulki liian vähissä vaatteissa ympäriinsä. Kylmä alkoi purra nopeasti blondiin, ja tämä hätkähti tuntiessaan yhtäkkiä toisen yllä lämmenneen viitan hartioillaan. Katse nousi pakosta maasta ylemmäs, Cuivren silmiin. Yllättävää, tämä näköjään antoi sittenkin jonkun koskea omaisuuteensa.
”Kiitosta vain. Kunhan olet saanut tuon piipullisesi poltettua, näytän kämppäni..” Skye kohensi viitan asentoa, vilkaisten Cuivren jäljellä olevaa vaatetusta – miksi tällä piti olla noin siveetön paita?! – ja kurtisti kulmiaan, jyrsien samalla huulirengastaan.
”Eikö sinulle tule kylmä?”

Cuivre puhalsi savukiekuroita nenästään. Kiekurat kohosivat yölliselle taivaalle ja katosivat lähes samantien. Onneksi ei tuullut, sillä tuuli olisi tehnyt tästäkin olosta sietämättömän. Cuivrella oli yllättävän mukavaa olla, vaikka oli kylmä. Lunta satoi edelleen hiljalleen taivaalta, joka oli lähes musta. Cuivre vähän katsahti Skyea. Miekkosella taisi olla paljon mukavampaa valmiiksi lämmitetyn viitan sisällä. Ainakaan ei ihmisparalle tullut kylmä. Cuivre putsasi vähän lunta takanaan olevan tynnyrin päältä ja istahti siihen, nostaen jalkansa toiselle tynnyrille.
"Itseasiassa, voisimme lähteä samantien..Poltan tämän matkalla.."
Cuivre mutisi ja mutusteli piippua hampaittensa välissä ajatuksissaan. Skye vaikutti kyllä ihan fiksulta kämppäkaverilta ja varmaan tuo kunnioittaisi myös Cuivrea, kerran mustakaapu maksoi puolet vuokrasta.
"Kylmä? Ei sentään.."
Cuivre mutisi ja loi käsiensä väliin pienen tulipallon, jonka tuo sammutti lähes samantien. Cuivre puhalsi vielä pari savukiekuraa ulos ja nousi sitten seisomaan, putsaten lunta vaatteistaan. Hän olisi kyllä jo valmis menemään, turhaan he tuolla enää kykkisivät.
"Lähdetään vain.."
Cuivre totesi rauhallisena. Hänellä oli jotenkin mukavan rento ja turvallinen olo, huoleton ja lauhkea. Sellainen..iloinen..Johtuneeko piipusta?

Skye hymähti hiljaa hassuille savukiehkuroille, joita Cuivre puhalteli. Hän mietti siinä samalla, miltä tuttavaltaan oli saanut sen piippuruohopaketin. Ei ehkä kaikista selväjärkisimmältä, mutta kyllä tuon pitäisi olla suhteellisen turvallista…

Tulipallokin sai oman pikku naurahduksensa, ja blondi lopetti toisen kylmettymisestä huolehtimisen.
”Mennään sitten, sikolätti odottaa!”

Ei Skyen asunto oikeasti sikolätti ollut, ja sen Cuivre sai pitkähkön, hiljaisen lumisateen täyttämän matkan jälkeen todeta. Ahdas rappukäytävä nousi jotenkin huteran näköisen talon toiseen kerrokseen, ja Skye vilkuili vähän väliä alakertaan, vahtien selustaansa ärhäkältä terrieriltä joka oli yllättänyt hänet aivan liian usein.

Avaimet kääntyivät lukossa, ja mies marssi sisään pieneen asunnontapaiseensa. Siellä oli hyvin askeettisella tavalla siistiä, vain välttämättömin tavara – kuten sohva, nurkan takaa pilkottava sänky ja pieni työpöytä. Maalaustelineestä voitiin olla montaa mieltä, samoin sen alla lojuvasta laatikosta täynnä loppuunpuristettuja öljyväriputkiloita. Skye oli maalannut mukavaa, impressionistista maisemaa yksinkertaisesta, kuvitellusta kylästä mutta homma oli jäänyt kesken värien ja rahojen loppuessa. Telineen takana seinää vasten nojasi pienoinen pinkka maalauspohjia, keskeneräisiä tai valmiita töitä kantaen.

Blondi ei suonut harrastusnurkalleen mitään huomiota vaan potki saappaat jalastaan, heivasi viitan ja nahkatakkinsa naulaan roikkumaan ja kävi vääntämässä lämpöpatteria kovemmalle. Jotain hyvää sentäs, siellä oli toimiva lämmitys.
”Joten. Tuossa on sohva. Kyllä sinä siihen mahdut.” Hän osoitti ruskeaa istuinta, mutta käytään hakemassa ikkunan ulkopuolella kylmässä roikkuneet pari olutpulloa sisälle hän vajosi siihen itse istumaan. Siitä näkyi suurin osa L-kirjaimen mallisesta huoneesta, ja laiheliini virnisti Cuivrelle.
”Saat sitten parhaan näköalapaikan.”

Pian tuo erikoinen kaksikko olikin jatkamassa matkaansa lumisateessa. Cuivresta oli mukavaa vain kävellä rauhallista tahtia illan hiljentämillä kaduilla. Ei ollut sen suurempaa kiirettä minnekkään, sillä ilta oli vasta nuori eikä Cuivre kuitenkaan vähään aikaan nukkuisi. Eikä oikein baarista ollut kovinkaan pitkä matka Skyen asunnolle. Tosin, asunto ei ulkoapäin ollut mikään luksuskämppä. Se näytti melko ränsistyneeltä vuokra-asunnolta, joka oli nähnyt parhaat päivänsä. Mutta Cuivre tyytyi vähään, sillä hän ei suuremmin välittänyt, missä nukkui. Kunhan olisi lämmintä.
Cuivre seurasi Skyeä toiseen kerrokseen ja katseli vähän ympärilleen uteliaana, Skyen avatessa oven ja päästäessä haltiamiehen sisälle. Tosiaan, Cuivren näkökulmasta asunto oli melkoisen suuri, sellainen peruskämppä, jossa voisi hyvinkin asustella vähän aikaa. Eniten Cuivren silmiin kiinnittyi maalausvälineet ja riisuttuaan kenkänsä, Skyen huolehtiessa viitasta, Cuivre asteli maalaustarvikkeiden luokse. Paljon oli erilaisia valmiita ja keskeneräisiä töitä, ne olivat kauniita.
"Sinä maalaat"
Cuivre sanoi itsestäänselvän asian, vähän kysyvällä äänellä. Haltia piti itsekkin taiteellisuudesta, lähinnä soitti huilua ja luki paljon. Skye osasi kyllä hommansa ja maalaukset oli huolella tehty. Outoa, etteivät ne myyneet hyvin.
Varovasti Cuivre käveli pikkuisen kämpässä, tutkien ympäristöä jollain tavalla ja tuli lopulta lähtöpisteeseen, sohvan luokse, johon Cuivre istuutui.
"Kiitos että saan olla täällä. Kovin ystävällistä"
Cuivre puhui rauhallisella, myrskyä muistuttavalla äänellään ja katsahti vähän Skyeä. Tuntui mukavalta olla jonkun lähellä, tietää, ettei ollut ihan yksin tässä maailmassa. Oli joku, joka välitti.

Skye tuhahti äänekkäästi huomiolle hänen maalauksistaan. Hän katsoi niitä, erityisesti viimeisintä pitkän tovin. Sen pitäisi olla paljon levollisempi, täynnä hiljaista elämää… Ei vastannut yhtään mielikuvaa hänen päässään – vaikka hän vaatikin itseltään aivan liikaa.
”Niin. Saan vielä jonkin taudin noitten mömmöjen myrkyistä. Mutta paljon väliä.”

Sillä aikaa kun Cuivre asteli ympäri laihemman huonetta Skye hörppi rauhassa yhden kylmistä pulloista, laskien sen tyhjänä lattialle kun haltia istahti hänen viereensä.
”Minulla ei ole mitään varapeittoa ja on helvetin kylmä öisin, mutta koeta pärjäillä. Itsepä halusit tänne… ” Skye alkoi olla siinä humalan vaiheessa, että enemmän ottaminen johtaisi vain ongelmiin ja inhottavaan oloon, joten hän hylkäsi ajatuksensa juoda lisää. Hän päätyi tuijottamaan hetken tyhjyyteen, leikkien suunsa sisällä kielikorullaan, ja kääntyi sitten katsomaan Cuivreen.
”Ethän sinä jäädy tai mitään?” Jäätynyt ruumis omalla sohvalla tuntui inhottavalta ajatuksena, jäätynyt Cuivre ehkä vielä inhottavammalta. Olihan tuo silloin auttanut häntä siinä tappelussa ja vammojen paikkailussa. Nyt haltia vain käyttäytyi vähän eri lailla, ei ehkä yhtä tunteettomasti.
Tai sitten hän vain kuvitteli.

”Heh, kipuat kuitenkin viereeni tai jotain yhtä kummaa.” Skye ei ollut varma mistä tuo tuli, ja naurahti epätietoisena. Hän nousi ylös, aikeenaan tönäistä kaksi jäljelle jäänyttä pulloa takaisin ulos, vastapäisen rakennuksen katolle joka tunki aivan kiinni hänen ikkunaansa, mutta horjahtikin ja kaatui vähemmän pehmeästi takaisin istumaan – osittain Cuivren päälle.
”Hemmetti.”

Skye ei vaikuttanut olevan kovin huolissaan terveydestään melko vaarallisten aineiden parissa. Olikohan blondi jossain määrin itsetuhoinen tai masentunut? Sehän oli vain Cuivren luultavasti väärää arviointia, mutta eihän sitä koskaan tiennyt. Ja parempi kuin Cuivre ei alkaisi pohtimaan asiaa, ei ollut hänen asiansa, miten kämppis vietti aikaansa ja ajatteli elästään. Cuivre vain sattui elämään täällä talven.
"Pärjään kyllä.."
Ulkoilmaan ja vaikeisiin oloihin tottunut haltia mutisi. Oli tämä ainakin paljon parempi, kuin nukkua metsässä talvet. Silloin vasta kylmä olikin. Cuivre katseli huonetta ympärillään ja aisti hyvin Skyen tuijotuksen itsessään.
"En.."
Cuivre vastasi yhdellä ainoalla sanalla. Kylläpä Skye nyt huolehti paljon. Mustakaapu oli vähän yllättynyt, että Cuivre edes huolehti mistään muusta, kuin itsestään. Yhtä kaikki, mukavaa sen vain oli, joten Cuivre ei sanonut asiaan mitään. Kukkapekistä oli paljastunut uusia puolia ja tuo vaikutti melko huolehtivalta. Tai sitten hän vain kuvitteli. Cuivre hymähti hillitysti Skyen sanoille viereen kipuamisestia.
"Tuskin."
Cuivre vastasi jälleen yhden sanan tavallaan ja käänsi katsettaan Skyeen. Taisi olla mies hieman humalassa, ainakin siltä näytti ja kuullosti. Skyella oli nähtävästi jotain suunnitelmia kaljapullojen varalle, onneksi ei niiden juomista, mutta suunnitelmat saivat uuden käänteen, kun tikkublondi äkkiä horjahti. Cuivrella oli äärettömän tarkat refleksit ja yleensä tällaisissa tilanteissa hän vain kierähtäisi pois alta. Olikin outoa, että nuo samaiset pakorefleksit kääntyivätkin päälaelleen ja pakenemisen sijaan, Cuivre otti hieman Skyeä vastaan, ettei tätä sattuisi kaatuessaan. Blondi oli aivan uskomattoman kevyt suhteellisen voimakkaan Cuivren näkökulmasta. Ja uskomattoman lähellä. Luultavasti Cuivre olisi lyönyt toista, mutta tällä kertaa, hän pysyi hiljaa, niin kehon kuin sanojenkin kanssa. Mustakaapu ei ollut aikoihin ollut näin lähellä ketään, sitäpaitsi piipputupakka oli tehnyt hänen olonsa muutenkin aika hilpeäksi ja rennoksi.
"Olet humalassa..Autanko sinut nukkumaan?"
Cuivre puhui rauhallisen hiljaisella äänellä, lähes kuiskaten.

Skye tuhahti äänekkäästi, ja korjasi luunsa haltian päältä, jääden sittenkin istumaan sohvalle tämän viereen. Hänen tasapainossaan oli siis jo pientä häikkää, olisi pitänyt varautua, niin tuotakaan kompurointia ei olisi tapahtunut. Onneksi Cuivre ei vaikuttanut häiriintyvän hänen toilailustaan – oli ottanut vielä vähän vastaan. Kerrankin onni oli hymyillyt blondille, ja hänellä oli se löysä jonkin sortin puolipitkähihainen paita päällään, eikä heilunut paidattomana kuten yleensä. Siinäpä vasta olisi ollut tilanne…

Hän katsahti Cuivrea tietyllä, hieman vittuuntuneennäköisellä tavallaan, vaikka ei ollut edes kovin pahantuulinen enää.
”Onnellisesti humalassa. Tämä on se ainoa tapa saada maailmasta vähän siedettävämmän oloinen. Ja vaikka kuinka auttaisit minut nukkumaan, en minä nuku. Hyvä jos pari tuntia saa pidettyä silmiä kiinni yössä…” Mies huomasi itsekin, että juominen alkoi toimia – ei hän muuten puhuisi niin paljon. Vähän vähemmässä humalassa hän vain haastaisi riitaa, kovemmassa synkistelisi nurkassa… Kerrankin annostelu toimi.

Luiseva käsi kaivoi mustien housujen taskuja, kunnes löysi tupakka-askin ja pääsi pyörittelemään valkoista nikotiinirullaa laihoissa sormissa. Jaksamatta etsiä tikkuja Skye ojensi sitä vähän Cuivrea kohti, pyytäen eleellä tulta.
Melko mukava tilanne sinänsä. Cuivren vähäpuheisuus ei haitannut Skyeä yhtään, ja tämän asuminen alivuokralaisena ei varmaankaan toisi mitään ongelmia. Vaikka haltia vaikutti jähmeältä ja jopa ylimieliseltä, tuossa oli sen verran hyvää kaveria että oli jo auttamassa häntä nukkumaan. Iltahan oli vielä melko nuori, ei laihempi nukkuisi kuin vasta aamuyön jo valaistuvina tunteina. Siinäkin ongelma, nukahtamisvaikeudet. Suurin osa hänen maalauksistaan syntyikin unettomina tunteina.
Siniharmaasilmäinen katsahti taas tuohon nurkkaan jossa maalausteline seisoi. Häntä oikeastaan harmitti, että värit olivat loppuneet jokin aika sitten, tuota oli ollut mukava väkästää. Kuin olisi itse karannut maalauksen sisälle. Tietysti hän oli aina liian huolimaton värien kanssa, etenkin keltaisessa oli paljon jotain myrkyllistä ainetta jonka nimeä hän ei muistanut, mutta oli siinäkin jotain puuhaa…
”Pitää etsiä huomenna uusia töitä. Ja sitten pitää lopettaa syöminen viikoksi että saisi säästettyä uusiin väreihin… On se törkeää kuinka hiton paljon jostain värikkäästä mössöstä pyydetään.”

Cuivre olisi olettanut, että Skye olisi kavahtanut kauemmas, vihaisena kuin ampiainen, kun mustakaapu uskalsikin lääppiä häntä ja ottaa kaatumisen vastaan. Skye kuitenkin suhtautui auttamiseen varsin rennosti ja suopeasti, suoristautuen vain istumaan Cuivren viereen sohvalle. Cuivre rentoutui hieman ja istui taas mukavasti, nojaten sohvan selkänojaan. Ehkäpä pienessä läheisyydessä ei ollutkaan mitään pahaa, hyvin mustakaapu asian oli nähtävästi kestänyt. Samoin Skye, joka keskittyi, humalassa tosin, taas omaan elämäänsä. Cuivre hymähti vähän. Jotenkin surkuhupaista tapaus tuo Skye.
"Voiko humalassa nyt olla onnellinen.."
Cuivre mutisi. Hän ei tiennyt, koska ei ollut koskaan ollut humalassa elämässään. Hän vain ei tullut humalaan sitten millään, vaikka joisi kuinka paljon. Ja vaikka hän tulisi humalaan, Cuivre ei ollut humalahakuinen tapaus.
Mustakaapu vähän katsahti Skyen housuihin, blondin etsiessä niiden taskusta tupakka-askia. Jaaha, he molemmat siis polttivat. Cuivre ei sentään ollut ketjupolttaja, kunhan silloin tällöin vetäisi piipullisen. Mustakaapu ymmäsi lähes heti mitä Skye halusi, tuon tuodessa tupakkaa lähemmäs. Cuivren sormien väliin ilmestyi pieni liekki, jolla tuo sytytti valkean rullan. Oli mukavaa olla jotenkin hyödyksi ystävälleen, se tuntui mukavalta. Pystyi tekämään jotain toisen avuksi ja hyödyksi, vaikka se olisikin pelkkä tupakan sytytys. Cuivren huomio kiinnittyi taas maalauksiin ja mustakaapu nousi sohvalta, kävellen katsomaan taideteoksia. Ne olivat jotenkin erikoisia, syvällisiä, eivät pelkkiä maisemakuvia tai kuvia joistain olennoista.
"Maalaat hyvin."
Cuivre totesi ja katseli eri kuvia, välillä jääden katselemaan jotain niistä todella pitkään.

Skye hymähti vähäisen Cuivren sytyttäessä ystävällisesti hänen syöpäkääryleensä. Hieman ilkeää käyttää tätä sytkärinä, mutta mikäs siinä kun toistakaan ei näköjään haitannut.
”Ei onnellinen, vaan onnellisesti…”
Myöhään tulleessa vastauksessa ei ollut kauheasti järkeä, mutta blondi muisteli joskus ajatelleensa tuonkin asian halki. Hän puhalsi savua kohti kattoa, uppoutuen omiin ajatuksiinsa pariksi hetkeksi. Silloin Cuivre nousi seisomaan, asteli katselemaan hänen maalauksiaan. Kaikkia niitä aurinkoisia, rauhallisia töherryksiä… Skye maalasi eniten maisemia, mutta oli väkästänyt pari juttua joistain kissoista.

Kommentin kuullessaan langanlaiha blondi repesi nauruun, ja nousi ylös, kävellen haltian viereen.
”Hyvin? Eikö hyvin maalatakseen ole pitänyt harjoitella vitukseen jonkin kalliin mestarin opissa ja tehdä jotain sanomallisia sotkuja? Tuo on vain rahankulutusta. Hitto, jotenkin vain aina päädyn ostamaan lisää värejä ja pohjia…” Skye jätti tupakkansa toiseen suupieleensä, ja katsahti Cuivrea, kuin haastaen tämän sanomaan jotain vastaan. Jollain tasolla hän halusi pitää maalaamisistaan, mutta ei vain pystynyt. Sellaista typeryyttä kuluttaa rahojaan tuohon, kun ei saanut ikinä edes syödäkseen kunnolla. Totuushan oli, että hänkin tunsi nälkää, ja pystyi syömään suuriakin määriä kerralla, mutta ei vain syönyt. Joskus sitä unohti, joskus ei ollut rahaa…

Nyt kun hän oli päässyt alkuun Cuivren katselemisessa, pistävä katse seuloi lyhyemmän kasvojen piirteitä pidemmän aikaa. Komeankaunis oli se oikea sana niille, jylhän vakaville ja hieman ilmeettömille kasvoille. Cuivren jäänsiniset silmät näyttivät mukavilta, Skye pystyi kuvittelemaan mitä värejä hänen pitäisi sekoittaa niitä varten, miten laittaa ne hohtamaan hienoisesti maalauksessa… Hän ei yleensä pitänyt muotokuvista, mutta haltiasta voisi olla melko mukava tehdä sellainen. Harmi vain ettei ollut tarpeita, tai rahaa niihin.
Blondi vain tajusi, että kuvitteli koko ajan toisen hiukset auki kuvaa varten. Ajatuksiinsa vaipuneena hän ojensi kätensä, ja kosketti toisen pitkää lettiä.
”Miltä hiuksesi näyttävät auki?”

Cuivre kuuli Skyen astelevan vierelleen sanomaan jotain maalauksista. Skye osasi kyllä liikkua lähes äänettömästi, eihän tuollainen hoikkapoika mitään ääntä pitänyt, sipsutteli vain eteenpäin.
"Ei..Aika opettaa paremmin, kuin mestari.."
Cuivre mutisi hiljaa ja katseli maalauksia. Hän kiinnitti huomionsa johonkin maisematauluun, joka vain tuntui erottuvan muista todella hyvin. Oli outoa, ettei Skye ollut maalannut itseään mihinkään tauluun. Yleensä taiteilijat maalasivat ainakin yhden kuvan itsestään, mutta ei Skye. No samapa tuo Cuivrelle.
"Sinulla on hieno, omaperäinen tyyli..Jos olisi ollut mestarin opissa, kopioisit häntä..Nyt maalaat omalla tavallasi.."
Cuivre puhui rauhallisen lempeällä äänellä yllättävän pitkän lauseen. Epätavallisen hänen tavalleen puhua. Cuivre aisti pian tuijotuksen taas itsessään ja vaistomaisesti kääntyi katsomaan Skyä ja tämän kasvonpiirteitä. Laiha blondi oli laiha myös kasvoiltaan. Mustakaavun kävi niin sääliksi tuota miestä ja hän halusi jotenin auttaa tai tehdä tuon oloa paremmaksi. Vaatteiden alta ei juurikaan näkynyt Skyen laihuus, mutta mustakaapu tiesi hyvin miesparan lähes anorektiseksi. Ei tainnut olla tämän elämä helppoa, kun ei ruokaakaan aina tullut. Olikohan Skyellä vielä palojälki, jonka Cuivre aiheutti parantaessaan haavaa? Toivottavasti se ei ollut kipeä..Cuivre havahtui tuntiessaan kosketuksen letillään ja samalla selällään. Vaistomaisesti Cuivre laski kätensä paksulle letilleen ja samalla hieman sipaisi Skyen kättä.
"Haluatko nähdä vai?"
Cuivre kysyi hämmentyneenä, mutta avasi pitkät hiuksensa. Aluksi ne olivat letityksen jäljiltä kiharat, mutta oikenivat pian ja laskeutuivat Cuivren selälle, kuin pitkä, tumma viitta.

Skye hymyili vinosti kuunnellessaan Cuivren harvinaisen pitkää puheenvuoroa. Vai että hieno tyyli? Se oli vähän rosoinen, viimeistelemätön, eikä hän oikeastaan tehnyt muuta kuin leikki väreillä, valolla ja varjolla. Olihan se tavallaan melko mielenkiintoisen näköinen, mutta… ei hän osannut sanoa, kun ei ikinä ollut nähnyt kenenkään muun maalauksia.
”Ehkä se välttää.”

Blondi ei tajunnut, kuinka pitkään he kaksi seisoivat siinä hiljaisina, toisiaan katsellen, mutta säpsähti kun Cuivre sipaisi hänen kättään.
”Mitä? Eh, minä vain mietin, ei sillä että...” Skye ei ikinä lopettanut lausettaan, vaan jäi katselemaan toista tämän availlessa lettiään. Hänelläkin oli pitkät hiukset, mutta Cuivren mustat suortuvat näyttivät olevan paljon paremmassa kunnossa, ja reilusti pidemmät. Unohtaen kysyä lupaa hän liu’utti sormensa yhden suortuvan läpi, ja vihelsi hiljaa.
”Kauniit...”
Tajuten muutamaa sekuntia myöhässä mitä oli mennyt sanomaan ääneen, ja miltä se sai hänet kuulostamaan, Skye joutui taistelemaan kevyttä punastusta vastaan. Hitto, ei olisi pitänyt juoda tuonkaan vertaa. Nyt hän alkoi höpistä sellaista, minkä olisi parempi pysyä vain pään sisällä.
”Leikitäänpä että minä en sanonut tuota äskeistä.” Skye yritti katsoa toista silmiin, mutta huomasi häiritsevän mielikuvan siitä, miltä nuo hiukset näyttäisivät toisen kehoa vasten, nousevan väen väkisin mieleensä. Se, että Cuivren paita oli omalla tavallaan hyvin epäsiveä ei auttanut asiaa yhtään – vaikka tuskin blondi saisi oikeasti valittaa, hänhän heilui useimmiten ilman mitään ylävartalonsa peittona ja senhetkinen paitakin oli niin leveä kaula-aukkoinen että tippui toiselta laihalta hartialta vähän väliä.

Jokatapauksessa hän tunsi olonsa vaivautuneeksi, ja meni takaisin istumaan sohvalle, harkiten josko sittenkin joisi vielä vähän lisää.

Cuivresta tuntui vapauttavalta olla pitkästä aikaa hiukset auki. Yleensä paksu letti tuntui melkein kiristävän päätä, mutta nyt hänen korpin mustat, pitkät ja tuuheat hiukset saivat lainehtia vapaita. Jos talossa olisi mennyt läpiveto, hento tuuli olisi varmasti heiluttanut miehen hiuksia. Se kuulemma näytti kauniilta, kun mustat hiukset ryöppysivät valloillaan tuulessa, kuin villihevoset. Myös Skye taisi olla samaa mieltä mustakaavun hiuksista, kun suuri osa olentoja. Cuivren niskavillat nousivat hieman pystyyn pienestä värähdyksestä, joka syntyi Skyen liu'uttaessa sormeaan läpi hiusten.
"Kiitän.."
Cuivre vastasi rauhallisena Skyen kommenttiin. Mukavaa vain, jos kämppäkaveri piti Cuivren hiuksista. Skyen punastus näytti suloiselta. Se ei tuntunut sopivan oikein ollenkaan tuolle karskihkolle miehelle, joten oli mukavaa nähdä vähän ujompaa puolta. Mutta voi olla, että Skye oli vain humalassa, eikä tajunnut tekojaan tai sanojaan. Cuivre hymähti hiljaisena Skyen punastumiselle ja seuraili katseellaan tuota laihaa blondia.
"Toki, jos haluat."
Cuivre myöntyi hyvin toisen sanoihin, sillä joskus oli ihan parempi, ettei alkaisi olla hankala ja väittää vastaan. Punastuksen lisäksi yli-iso paita sai Skyen näyttämään lähes syötävän suloiselta. Jotenkin vain niin huolenpitoa kaipaavalta. Cuivre jäi seisoskelemaan keskelle huonetta, Skyen vielä isahtaessa takaisin sohvalle. Hetken aikaa Cuivre vain patsasteli, kunnes käveli myös sohvalle istumaan.
"Mukavaa, että on seuraa..Etten ole aina ihan yksin.."
Cuivre puhui taas melkein kuiskaten, vaikkei ollut ihan varma, miksi edes koko jutun sanoi.

Skye kuuli paremmin kuin hyvin Cuivren askeleet, ja tunsi sohvan painautuvan tämän istuessa hänen viereensä. Hän pystyi punastumisensa pahenevan, ja peitti suunsa toisella kädellään nojaillessaan siinä kyynärpäillä polviinsa. Hän ei tiennyt sitten yhtään, miten haltian melkein kuiskatut, varovaiset sanat pitäisi tulkita. Oliko tuo vaitonainen mies vain yleisesti ottaen yksinäinen, vailla seuraa – mikä ei olisi kovin suuri ihme, kun tämä ei näköjään saanut puhuttua kenellekään – vai pitäisikö hänen ottaa tuo jotenkin… henkilökohtaisemmin?
”Helvetti…”
Blondi kirosi itsekseen. Tämä oli jopa pahempaa kuin selvänä, jolloin hän sentään sai tungettua epätoivotut ajatuksensa sisäisen äänen piikkiin. Jotenkin hän päätyi nostamaan katseensa ylös lattiasta, Cuivren kasvoihin. Ehkä se johtui vain siitä, että tämä oli haltia, tai siitä että hän tosiaan oli humalassa, mutta mustatukan kasvot olivat siniharmaasilmäisestä puoleensavetävät. Ja kun tuo vielä istui siinä vieressä, niin hyväksyvän oloisena… Eihän tuo ollut katsonut häntä mitenkään vinosti, kun hän oli todennut pitävänsä pehmeästi laskeutuvista, kauniista hiuksista.

Siinä vaiheessa ajatuksiaan Skye oli jotenkin päätynyt nojautumaan hieman lähemmäs toista, kasvoillaan tulkitsematon, etäisesti kaipaava ilme. Aivan kuin hän oikeasti voisi sillä hetkellä unohtaa sitkeän itsensä kieltämisen, unohtaa miten ei halunnut kuulla koskaan, ikinä kenenkään kommentoivan mitään siitä miten hän olisi poikkeava…
Hän heräsi ajatuksistaan tasan tarkkaan siinä vaiheessa, kun huomasi tuntevansa kätensä taas Cuivren hiuksissa, ja huulensa tämän omilla, niin hennossa ja pehmeässä kosketuksessa ettei sitä voisi kutsua edes suukoksi. Parin sekunnin ajan hän tunsi olonsa epämääräisen rauhalliseksi, mutta sitten todellisuus iski takaisin humalankin läpi ja blondi nykäisi itsensä kauemmas, irti tummatukasta, ja jäi tuijottamaan tätä helakasti punastuneena ja kasvoillaan ilme, joka oli jossain hämmästyneen ja säikähtäneen väliltä.
”Olen sittenkin liian humalassa…”

Cuivre vähän mietti itsekkin sanojaan. Mitä hän oikeastaan tarkoitti koko asialla? Yksinäisyys oli osa Cuivrea, hän oli niin kauan elänyt ilman ketään. Ja sitten hän huomasikin tarvitsevansa jonkun läheisyyttä ja lämpöä, kun pääsi sen kerran kokemaan. Joku, joka vain pitää lähellä ja Cuivre tietäisi, ettei hän ollut maailmassa yksin. Cuivre hymähti uudemman kerran, Skyen punastuessa entistä pahemmin. Niin suloinen... Ja hento, ainakin ruumiiltaan. Cuivren teki mieli huolehtia blondista, pitää paha maailma poissa henkisesti ja fyysisesti. Eihän mustakaapu mitään Skyen menneestä ja elämästä muutenkaan tiennyt, mutta epäili, ettei se ollut ihan happily ever after- tarina.
Cuivre alkoi vaipua jonkinlaiseen hyvän olon ja todellisuuden välitilaan, kuin transsiin. Haltiamiehellä oli mukava olla tässä, jonkun vierellä. Kaikki ulkopuolinen tuntui sekoittuvan kasaksi erilaisia ääniä ja värejä, joilla ei ollut mitään merkitystä oikeastaan. Kaikki tuntui yhtä samalta, mutta sentään blondin olemassa olon Cuivre vielä muisti. Hän huomasi Skyen nojautuvan lähemmäs, muttei reagoinut asiaan. Vaikka hän näki tapahtuman, hän ei tuntunut ymmärtävän sitä. Cuivren kasvot olivat edelleen jylhät, kuin marmoria, mutta jonkinlaista lämpöä oli sinisilmissä. Ymmärtäväisyyttä ja lempeyttä. Cuivre vain halusi olla jotakuta lähellä, tuntea olevansa turvassa ja kaivattu. Mustakaapu tunsi Skyen laihat ja luisevat sormet silkkisten hiustensa seassa ja pehmeän kosketuksen huulillaan. Pikkuisen Cuivre sulki silmiään, aistien tilannetta muilla tavoin, kuin näöllä. Myös Skye tuntui rauhalliselta ja rennolta, jopa onnelliseltä. Cuivre vähän nosti kättään laskeakseen sen Skyen poskelle, mutta Skye tuntui äkkiä heräävän tuosta kauniista horroksesta takaisin todellisuuteen. Illuusio särkyi kuin peili molempien ympärillä ja Cuivren jäänsiniset silmät rävähtivät taas auki. Cuivre katseli edelleen rauhallisena tuota pelästyneen tuntuisa blondia, jolle liika läheisyys tuntui olevan vaivanloista.
"Ehkä hieman.."
Cuivre sanoi matalalla äänellä ja kumartui samalla eteenpäin. Mustakaapu kaipasi lisää läheisyyttä, enemmän. Varovasti Cuivre laski toisen kätensä Skyen kapeille kasvoille ja painoi uuden suukon tämän huulille, hyvin tunnustelevasti ja lempeästi.