Jatka tarinaa~

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! NIINPÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä RUISLEIVÄN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän KANTAPÄÄSTÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä TULIKIN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin PALJON

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon EDELLISTÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä SUUREMPIA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia SANOJA:

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "KAAMEAT

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat KEKKERIT

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit OVAT

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat TEILLÄ!

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! MITÄS

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs KIMPPAKIVA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa TÄÄLLÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"ETKÖ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö SINÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä MUKA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?"

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" KYSYI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla ISTUSKELLUT

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut PÄÄMINISTERI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. PIKKUINEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen ROUVA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva MUTUSTELI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli PÄÄMINISTERIN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin SILINTERIÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä TYYTYVÄISENÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä JA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja VILKUILI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili YMPÄRILLEEN