Jatka tarinaa~

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. PIKKUINEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen ROUVA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva MUTUSTELI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli PÄÄMINISTERIN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin SILINTERIÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä TYYTYVÄISENÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä JA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja VILKUILI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili YMPÄRILLEEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen NÄHDEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden PUNAISIA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia TELETAPPEJA.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. ROUVAN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan TULITIKUT

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut SYTYTTIVÄT

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät MÖHKÖFANTIN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin VAHINGOSSA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa TULEEN.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. MÖHKÖFANTTI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti SAI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai KÄRISTYNEEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen KÄRSÄNSÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen JA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja VESI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi OLI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli VÄHÄLLÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä LOPPUA.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. TÄSTÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä SITTEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten MENNÄÄN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään KÄRSÄLEIKKAUKSEEN.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten