Jatka tarinaa~

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi OLI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli VÄHÄLLÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä LOPPUA.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. TÄSTÄ

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä SITTEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten MENNÄÄN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään KÄRSÄLEIKKAUKSEEN.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten HULLUJEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen PARTIOLAISTEN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten JOUKKOGLOMPPAUS

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus SAI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai KAIKKI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki YUMELAISET

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset TÄYSIN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin SEKAISIN.

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin sekaisin. JOPA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin sekaisin. Jopa NURKASSA

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin sekaisin. Jopa nurkassa OLEVA

lipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin sekaisin. Jopa nurkassa oleva PÄÄMINISTERI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin sekaisin. Jopa nurkassa oleva pääministeri PÄÄSTI

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin sekaisin. Jopa nurkassa oleva pääministeri päästi MAHTAVAN

Olipa siellä otaksuttavasti muitakin kuin kurppaisia rouvia, jotka vain liukastelivat banaaninkuoriin, joita hullut, keripukkiset, humalaiset, koppavat yumelaiset katselivat.

Möhköfantti liihotteli kernaasti, sillä mielestään se oli hyvin loistava kuun vastike. Samassa eräs pieni mies huusi kimeällä, korviavihlovalla falsetilla: "Missä helvetissä minä voin olla itseni kanssa kahdestaan?" sillä ei hän osannut olla julkisesti muiden nähden itsensä kanssa. Möhköfantista ajatus vaikutti naurettavalta, joten hörähdyksellään se täsmensi asiaa näin: "Tuo epälooginen juttu ei todellakaan ole ollenkaan looginen. Vaadin, että korjaatte heti tämän epäloogisuuden!"

Hiljaisuus laskeutui humalaisten yumelaisten riveihin. Pieni hämmästynyt ynähdys pääsi heidän sisimmästään. Pieni turpiainen vaati lunnaita, vaikka niistä tuskin hyötyisikään.

"Eihän haittaa?", kuului kysymys.
"Kyllä haittaa!", vastasivat kaksineuvoiset.
"Selvä!", kajahti vastaus...

Ruisleipä hiljensi puhujat.
"Nami... Onpas kuulkaas jännän makuinen tämä jalkapohjistamme erittynyt jauhomainen aine!"
"Älä puhu siitä enempää..." huokaisi rasittunut hahmoparka, kun poti syyhyä nielussaan. Tässä elämässäänhän tuo mokoma oli suorastaan yrittänyt työskennellä! Niinpä ruisleivän kantapäästä tulikin paljon edellistä suurempia sanoja: "Kaameat kekkerit ovat teillä! Mitäs kimppakivaa täällä hommataan?"
"Etkö sinä muka hommais?" kysyi sivummalla istuskellut pääministeri ihmeissään. Pikkuinen rouva mutusteli pääministerin silinteriä tyytyväisenä ja vilkuili ympärilleen nähden punaisia teletappeja. Rouvan tulitikut sytyttivät möhköfantin vahingossa tuleen. Möhköfantti sai käristyneen kärsänsä veteen ja vesi oli vähällä loppua. Tästä sitten mennään kärsäleikkaukseen.

Mutta sitten hullujen partiolaisten joukkoglomppaus sai kaikki yumelaiset täysin sekaisin. Jopa nurkassa oleva pääministeri päästi mahtavan HUUDON: