Sekoilua ja susimaista meininkiä //tulkoon kuka haluaa

Svane vain pudisteli päätään miehen lohdutteluyrityksille. Ja taas mies oksensi verta.
”Et voi jättää häntä yksin. Hän saattaa vaikka kuolla”, vihreähiuksinen mies oli taas siinä.
”Sinä taas. Taidat kylläkin olla oikeassa”, nainen sanoi miehelle ja astui askelen tätä kohti.
”Olen aina oikeassa”, miehen kasvoille ilmestyi Svanea suuresti ärsyttävä ylimielinen ilme.
”Ei kukaan ole aina oikeassa. Ja mistä sinä siihen muutenkin ilmestyit?” nainen sanoi ja astui taas askelen lähemmäs vihreähiuksista. Mies nauroi.
”Et sitten ole vieläkään huomannut, että muut eivät näe minua. Minä olen aina siellä missä sinäkin”, mies sanoi ja katosi.
”Ja taas sinä karkaat, kun sinua tarvittaisiin”, Svane voihkaisi ja kääntyi takaisin Naoon päin. Mies sanoi, että heidän täytyisi lähteä.
”Oletko varma, että pystyt liikkumaan? Minä voisin kyllä käydä kaupungilla ja etsiä sinulle puhtaita siteitä ja ruokaa. Vaikka sinä tarvitsisit verta”, nainen meni Naon luo ja laski kätensä tämän olalle.
”Samael Ave”, kuului ääni naisen takaa. Hän käännähti ja vihreähiuksinen oli jälleen siinä.
”Mitä hänestä?”
”Hän voisi auttaa.”
”Oletko tosissasi?”
”Hän ei välitä kuka on rikollinen ja kuka ei.”
”Tuo on totta.”
”Minä menen nyt. Tuo sinun miehesi saattaa pitää sinua outona, kun puhut tyhjän kanssa. Hän ei nimittäin voi nähdä minua”, mies katosi.
”Minä tiedän erään tyypin. Hän voi auttaa meitä. Jos vain jaksat kävellä?” Arden-Lupitan silmät loistivat, kun hän puhui.

Puhuuko hän yksinään?, Nao ihmetteli ja katsoi kuinka nainen puhui jollekkin. Mies kuuli, kun Arden-Lupita sanoi ja katsoi häntä. Naolla kesti vähän aikaa ennenkuin hän sai selväksi mitä nainen oli sanonut hänelle.
" Jaksan", Nao sanoi ja nousi seisomaan ottaen tukea katanastaan vasemmalla kädellä.
" Mutta haluaisin tietää kenen kanssa puhuit äsken.", Nao sanoi ja katsoi naista.
" Minä en ainakaan ole nähnyt ketään täällä, paitsi me kaksi", Nao jatkoi ja piti samalla katanaansa tukikeppinä. Naon silmissä sumeni taas.
" Missä muuten tämä tyyppi on?", Nao kysyi ja yritti kävellä, mutta kompastui johonki kovaan ja kaatui maahan. Nao tunsi kovaa kipua kyljessään ja Nao ei nähnyt enään melkein mitään. Mies etsi kädellään katanaansa, mutta ei löytänyt sitä.
" Nythän se näkökin meni", Nao sanoi turhaantuneena ja nousi istumaan ja etsi jotain tukea minkä avulla nousisi seisomaan, mutta ei löytynyt mitään. Nao alkoi olevan erittäin heikossa kunnossa, kun hänen kehossaan näyttää olevan aika paljon myrkkyä.

Svane säikähti pahasti tajutessaan, että Nao ei ollut todellakaan nähnyt miestä.
”Se oli sellainen mies, joka oli täällä silloinkin, kun sinulla oli taju pois”, hän sanoi ja kiirehti auttamaan Naoa tämän kaaduttua. Hän kiskaisi miehen nopealla liikkeellä seisomaan ja jäi tukemaan tätä, jotta toinen pysyisi pystyssä.
”Etkö sinä näe? Tule minä autan sinua. Kunhan pääsemme Samaelin luo niin hän auttaa”, Svane sanoi ja lähti kuljettamaan hitain ja rauhallisin askelin miestä eteenpäin.
”Ajattelin vain, että kannattaa sanoa sinulle, että jos minä rupean käyttäytymään sopimattomasti tai tekemään jotain väärää sinulle niin juokse henkesi edestä. Ja minä tarkoitan sitä”, nainen sanoi ja silitti hiljaa miehen kättä.

//Sori, tuli lyhyt\\

" Yritän muistaa", Nao sanoi rauhallisesti ja piti naisen olka päästä kiinni ottaen tukea.
" Muuten voisitko ottaa minun katanani ja kantaa sitä?", Nao kysyi, kun muisti, että katana oli lentänyt hänen kädestään, kun hän oli kaatunut. Jos katana ei olisi ollut niin tärkeä hänelle, niin olisi voinut jätää sen ja hankkia uuden, mutta Nao oli saanut sen veljeltään ja luvannut veljelleen pitää siitä huolta.
Senhän takia lähdin etsimään veljeäni, mutta.., Nao ajatteli hetken, mutta ravisti päätään. Naolla oli vaikeuksia kävellä, kun ei nähnyt eteensä, mutta luotti sen verran toiseen ,että tiesi ettei nainen häntä mihinkään seinään päin taluta.
" Onko sinne pitkäkin matka?", Nao kysyi ja tunsi pienen tuulen vireen puhaltavan suoraan edestä. Se tuntui mukavan viileältä.

// Nyt tuli pikkuisen lyhyt kanssa... Gomen ^^'//

Svane kiiruhti hakemaan miehen katanan ja piti sitten toisella kädellä miehestä ja toisella katanasta kiinni.
”Ei se ole kaukana”, hän sanoi ja lähti kuljettamaan miestä pitkin kujaa. Muutaman kerran he kääntyivät huomaamattomista risteyksistä ja päätyivät yhä syvemmälle syrjäkujien sokkeloihin. Lopulta he saapuivat paikalle, joka oli lähes koko alueen keskustassa. Siellä, kaukana kaikesta sivistyksestä, oli rikollisten ja muuten vain yhteiskuntaan sopimattomien majapaikka. Tietä pitkin kulki toinen toistaan kyseenalaisemman näköistä porukkaa eikä kukaan kiinnittänyt kaksikkoon mitään huomiota. Jotkut tervehtivät Arden-Lupitaa tuttavallisesti ja muutaman kanssa hän vaihtoi pari sanaa. Kujista suurimman varrella oli hurjat määrät erilaisia kojuja ja kauppoja, joissa myytiin mitä erikoisempia esineitä. Jotkut niistä olivat selkeästi laittomia ja varastettuja. Rähjäisestä ja pahanhajuisesta kapakasta kuului huutoa ja tappelun ääntä ja kohta pihalle heitettiin verinen mies, joka näytti arveluttavasti vampyyrilta.
”Arden-Lupita, hei. Onko sinulla jo jotain uutta minulle?” vampyyrimies kysyi ja Svane pudisti päätään.
”Ei vielä tänään, mutta saat tilauksesi muutaman päivän sisällä. Tiedätkö, tarjonta on muuttunut pienemmäksi. Ihmiset ovat varovaisempia. Oletko muuten nähnyt Samaelia tänään?” nainen katseli miestä päästä varpaisiin.
”Vastaanotollaan. Häntäkö olet sinne viemässä?” mies nyökkäsi Naoon päin.
”Häntä. Myrkkyä ja pahoja haavoja”, Arden-Lupita tokaisi ja jatkoi matkaansa.

”Arden-Lupita! Sinua ei olekaan näkynyt. Taasko olet satuttanut itsesi?” huusi mies erään liikkeen ovelta.
”Samael. En minä tällä kertaa. Nao sen sijaan on satuttanut itsensä. Voisitko vilkaista jos voit tehdä jotain?” nainen huikkasi takaisin ja käänsi suunnan kohti kojua.
”Hän on pohjimmiltaan hyvä mies. Hän auttaa sinua”, Svane kuiskasi Naon korvaan ja silitti tämän selkää.
”Tuo hänet sisälle. Peremmälle vain”, Samael sanoi ja viittasi kaksikon vastaanotolleen.
”Olette onnekkaita. Vielä ei ole tullut paljoa porukkaa, joten hän pääsee saman tien sisään”, mies vielä jatkoi tarttuen suurilla käsillään Naon hartioihin ja ohjastaen tämän suurelle sängylle. Svane laittoi miehen katanan seinää vasten ja polvistui itse sängyn viereen.
”Oletkin tänään huolehtiva persoona”, Samael sanoi virnistäen.
”Olen”, Svane vastasi lyhyesti ja tarttui Naon käteen ”Hoidathan hänet kuntoon?”
”Tietenkin minä hoidan. Varsinkin jos saan sinulta jotain vastapalvelukseksi”, parantaja sanoi erittäin irstaalla äänensävyllä.
”Aina minä olen hoidosta maksanut”, Svane sanoi ja hymyili Samaelille.
”Siksi hoidankin sinua mielelläni”, mies sanoi ja kumartui Naon ylle.
”Sain käsityksen, että hän ei enää näe mitään”, Arden-Lupita sanoi ja silitti Naon poskea hellästi. Samael kohotti kulmiaan hieman ja otti pois liinan miehen käden ympäriltä.
”Ja hän oksentaa verta”, nainen jatkoi oireiden selittämistä, jotta parantaja saisi mahdollisimman hyvän kuvan myrkyn luonteesta. Mies rupesi tutkimaan kädessä olevaa haavaa tarkasti ja Svane osoitti kyljessä olevaa haavaa, jolloin mies poisti siteen senkin ympäriltä.
”Myrkky on varmaankin päässyt elimistöön tästä”, mies sanoi ja nousi seisomaan. Hän käveli lääkekaapille ja kaiveli sitä hetken. Hän otti kaapista pienen, mustan pullon, jonka sisältö savusi hieman.
”Tämä saattaa sitten sattua”, mies sanoi Naolle ja kaatoi ainetta kyljen haavaan, jolloin se rupesi savuamaan ja kuplimaan. Svane puristi Naon kättä rohkaisevasti. Parantaja nousi taas ylös ja kaivoi lääkekaapista tällä kertaa punaista ainetta, jonka pinnalle ei muodostunut väreitä vaikka mies heilutti pulloa.
”Voitko varmistaa, että hänen silmänsä pysyvät auki?” hän kysyi Arden-Lupitalta, joka otti hellästi kiinni Naon oikean silmän ylä- ja alaluomesta ja piti ne auki.
”Tämäkin saattaa tuntua inhottavalta”, parantaja puhui jälleen Naolle ja kaatoi muutaman tipan punaista nestettä miehen silmään. Saman toimenpiteen hän suoritti toisellekin silmälle.
”Jos myrkky oli sitä mitä epäilen niin näön pitäisi palautua viiden minuutin sisällä”, mies sanoi ja Svane henkäisi helpotuksesta.
”Kuulitko Nao. Saatat saada näkösi pian takaisin”, nainen sanoi ja silitti jälleen miehen poskea.
”En voi aloittaa mitään suurempia operaatioita ennen kun hänen näkönsä palautuu”, mies sanoi ja ojensi naiselle pullon puhdistusainetta sekä puhtaan liinan. Arden-Lupita ryhtyi pyyhkimään kevyesti käden haavaa puhdistusaineella.
”Sinä tulet kuntoon. Kohta olet taas aivan kunnossa”, hän sanoi Naolle hiljaa ja silitti tämän hiuksia.
”Kerro jos näkösi palaa”, sanoi parantaja ja asteli jonnekin toimiston tapaiseen.

Nao päästi tuskaisen äänähdyksen, kun lääke osui hänen haavansa päälle. Hän haistoi palaneen ihon hajua, joka haisi ihan hirvittävälle. Nao pidätteli hengitystään vähän väliä, ettei joudu haistamaan sitä, kun muutenkin oli epämukava maata pitkällä sängyllä kovien tuskien takia. Miestä lohdutti se kumminkin kun tunsi Arden-Lupitan olevan lähellään. Pian hän tunsi kun hänen silmäänsä pidettiin väkisin auki ja kaadettiin nestettä ja sen jälkeen hän kuuli, että pian pitäisi näön palata. Nao huokaisi helpotuksesta. Ei ollut yhtään hauskaa kun ei nähnyt mitään, vain ja ainoastaan mustaa. Hetken päästä hän tunsi pienen kirpaisun, kun nainen pyyhki haavaa puhdistus aineella. Nao nyökkäsi ymmärryksestä, kun parantaja kertooi, että hänen pitää kertoa, kun hänen näkönsä palaa.
Nao yritti rentoutua, mutta kipu kyljessä häiritsi koko ajan.
" Mitä hän tarkoitti, että "oletkin tänään hulehtiva persoona"?", Nao kysyi, kun hän muisti parantajan sanoneen niin. Hänen mieleensä alkoi tulla paljon kysymyksiä, mutta ei viitsinyt alkaa tentata naista heti ensimmäisenä.

Muutaman hetken päästä Nao huomasi, että hänen näkönsa alkoi pikku hiljaa palata. Vaikka hän näkikin kaiken vähän sumeana vielä, mutta oli iloinen, että näkö pian palautuisi ennalleen.
" Näköni alkaa pikku hiljaa palautua", Nao sanoi hiljaa ja nousi istumaan. Kaikki oli aika hämärää, mutta ääri viivat näkyivät selvästi. Nao venyttlei pienen tovin, koska hänen paikkansa olivat ehtineet puutua kun hän oli makanut sängyssä.

Ei mennyt kauaankaan, kun näkö palautui kunnolla. Vähän aikaa hänen oli vaikea pitää silmiä auki, koska valo oli liian kirkas hänelle, hän ei ollut tottunut siihen, mutta pian hän tottui siihen.
" Kiitos", Nao sanoi naiselle ja katsoi tätä.

Svane virnisti hieman vaivautuneesti.
”Niin siis, kun en ole aina ihan samanlainen. Jos vietät kanssani kauemmin niin huomaat sen kyllä”, hän selitti hieman ympäripyöreästi ja vilkaisi toimistoon päin.
”Näkösi palautuu? Hienoa”, nainen taputti käsiään muutaman kerran yhteen ja nousi ylös.
”Tulen pian”, hän huikkasi olkansa yli ja riensi toimistoon. Samael istuskeli työpöydäntapaisen takana ja kirjoitti kirjettä kovaa vauhtia.
Nao saa näkönsä takaisin”, Svane huudahti ja parantaja nosti katseensa pöydästä.
”Niinkö? Tulen heti”, hän sanoi ja kiiruhti naisen ohi. Arden-Lupita seurasi tiiviisti perässä. Päästyään sängyn luo hän istui taas sen viereen ja nappasi Naon kädestä kiinni. Samael hymisi hiljaa tutkiessaan haavoja, välillä hän paineli haavojen reunoja kevyesti. Kohta mies nousi ylös ja käveli sanaakaan sanomatta lääkekaapilleen. Hän kaivoi kaapista tällä kertaa vihreää, kuplivaa nestettä sisältävän pullon ja tuli sen kanssa sängyn luo.
”Juo tuo”, hän sanoi Naolle ja ojensi tälle pulloa.

Nao otti pullon käteensä ja joi koko litkun. Nielastuaan kaiken alas, hän alkoi yskiä kovasti, koska maku oli aivan hirveä.
" Mitä helvettiä se on?" Nao kysyi ja yski samalla. Hän ei oikein osannut selittää miltä se maistui, mutta aivan kaamealle.
" Se on liuos, jonka pitäisi puhditaa kehosi myrkystä ja lopettaa oksentelusi", parantaja vastasi rauhallisesti ja katsoi kun Nao yökötteli.
Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun juon tuota litkua!, Nao ajatteli ja yritti unohtaa maun.
" Olisiko vettä tai jotain millä saisin tämän maun pois suustani?", Hän kysyi. Parantaja meni toimiston tapaiseen huoneeseen ja haki lasillisen vettä.
" Tässä ole hyvä", hän sanoi ja ojensi lasillisen vettä miehelle.
" Kiitos", Nao sanoi ja joi nopeasti vedet ja oli helpottunut, kun suurin osa mausta oli mennyt veden mukana.
Nyt on paljon parempi olla., Nao ajatteli ja siirsi hiuksia pois silmien edestä.
" Sinun pitää nyt levätä jonkin aikaa", parantaja sanoi ja siirtyi toiseen huoneeseen. Nao meni makuulleen sängylle ja sulki silmänsä ja ei kauaakaan mennyt kun Nao nukahti sikeään uneen.
" Muuten Arden-Lupita, voisitko tulla tänne?", parantaja huusi toisesta huoneesta.

// Hups! taisi tulla aika lyhyt.. taas.. Gomen\\

Svane katsoi Naon köhimistä, mutta jätti sen sitten sikseen, koska tiesi, että Samael osasi hommansa. Kohta Nao nukahti ja parantaja pyysi hänet huoneeseensa.
”No?” Svane kysäisi ja kohotti hieman kulmiaan.
”Se maksu. Milloin meinasit maksaa?” mies kysyi ja sipaisi naisen leukaa etusormellaan silmät palaen.
”Minä haluan ensin nähdä, että hän nousee jaloilleen”, Svane sanoi ja hipaisi miehen poskea kämmenselällään.
”Saat kyllä maksusi, älä siitä huoli”, nainen jatkoi ja suuteli miestä pikaisesti lähtien sitten huoneesta ja vinkaten silmäänsä mennessään.

Arden-Lupita kävi sängyn reunalle istumaan ja tarkkailemaan Naoa. Hän oli yksinkertaisesti päättänyt istua siinä niin kauan kunnes mies heräisi.

//*Syvää häpeää* taas tuli lyhyt\\

Nao seisoi jonkun rakennuksen sisällä, joka näytti olevan hylätty.
Olen ollut täällä ennenkin., hän ajatteli ja käveli lahon pöydän luo joka oli ihan pölyssä. Nao kuuli askeleita takanaan ja kääntyi katsomaan. Mies järkyttyi nähtyään tutun näköisen miehen seisovan oven suulla.
" Sinä", Nao sanoi haukkoen henkeä. Mies oli noin kolmenkymmenen iässä, mutta oli nuorekkaan näköinen.
" Sinun pitäisi olla kuollut", Nao sai sanotuksi ja astui askeleen taakse päin, mutta pöytä oli hänen takanaan.
" Tule tänne, Naoseni", mies sanoi lempeällä äänellä ja käveli kohti Naota. Nao oli pako kauhusta kankea, eikä saanut itseään liikkeelle.
" Mene pois!" Nao huusi miehelle ja otti pöydällä olevan hopean kynttilän jalan ja heitti tämän miestä kohti, mutta se lensi miehen ohi ja kuului ääni kun se osui lattiaan.
" Minä tiedän, että sinulla on ylimääräisiä tunteita minua kohtaan", mies sanoi ja oli oli muutaman metrin päästä Naosta.
" Sinä olet sairas!", Nao huusi ja ja yritti juosta miehen ohi, mutta mies otti hänen kädestä kiinni. Mies veti Naon luokseen ja työnsi Naon seinää vasten sen verran lujaa, että nuoremman pojan selässä tuntui kovaa kipua. Naon poskelle vieri kyynel pelosta, jota hän ei ole tuntenut pitkään aikaan. Viimeksi sinä iltana, kauan sitten.
" Ole kiltti ja lopeta", Nao pyysi hiljaa, mutta vanhempi mies ei kuunnellut vaan suuteli Naon kaulaa. Nao yritti lyödä miestä, mutta mies piteli Naon käsistä tiukasti kiinni. Mies oli liian voimakas. Mies siirtyi alemmas ja Nao päästi pienen voihkeen.
E-en halua.. Apua!, Nao ajatteli ja tunsi kun mies alkoi avata hänen paitaansa. Nao tiesi tilaisuuden tulleen ja potkaisi miestä leukaan ja mies irrotti otteensa ja piteli leukaansa. Nao pinkasi juoksuun ovelle päin, mutta vanhempi mies sai otteen Naon paidasta ja repesi jonkin matkaa. Nao lensi pölyiselle lattialle olkapää paljaana. Nuorempi mies tunsi kun vanhempi mies otti hänen hiuksistaan kiinni ja nosti pojan seisomaan. Kyyneleitä vuoti vielä enemmän johtuen kivusta.
" Minne sinä luulet menväsi?", mies kysyi ja katsoi vihaisena Naota. Naota pelotti aivan kamalasti.
" Si- Sinun pitää olla kuollut!" Nao huusi ja sulki silmänsä.
" Minähän tapoin sinut!", Nao jatkoi ja tunsi itsensä värisevän vielä enenmmän.

Nao nousi istumaan kylmän hien valuessa hänen kasvoillaan. Mies haukkoi henkeä ja tunsi edelleekin saman tunteen. Hän katsoi ympärilleen ja muisti, että oli parantajan luona.
Se oli pelkkää unta, Nao ajatteli helpottuneena, mutta ei saanut henkeään tasoittumaan.
Miksi aloin nähdä sellaista unta nyt?, Nao mietti ja tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi lujaa.

Svane hätkähti, kun Nao ponkaisi äkkiä istumaan.
”Mikä on?” hän kysyi ja silitti miehen selkää ”Taisit nähdä jotain pahaa unta.” Samael marssi rivakkaan tahtiin huoneeseen.
”Kas, olet hereillä. Voit joko istua siinä tai käydä vielä makuulle. Kävelemistä en suosittele aivan vielä. Ja Arden-Lupita” parantaja laski kätensä naisen kummallekin olalle ja liu’utti niitä sitten käsivarsia pitkin alaspäin, ”olisiko jo maksun aika?” Svane kääntyi mieheen päin ja näki himon tämän silmissä.
”Nao, minä maksan tämän hänelle. Odota jonkin aikaa. En ole varma vielä kuinka paljon hän pyytää”, nainen sanoi ja hymyili Naolle hieman. Parantaja suuteli parhaillaan hänen niskaansa.
”Tule jo”, mies sanoi kärsimättömästi. Nainen nyökkäsi ja käveli työhuoneeseen miehen ollessa hänessä kiinni koko matkan.

Samael laittoi työhuoneen oven kiinni heidän päästyään sisään ja repi Arden-Lupitan paidan pois vauhdilla, johon nainen ei olisi uskonut niin ison miehen pystyvän. Parantaja painoi hänet seinää vasten ja hän tunsi kätensä vääntyvän hieman. Mies puri hänen kaulaansa hieman liian kovaa ja Svanen suusta pääsi melko kuuluva tuskainen huudahdus.

Nao katsoi kuinka parantaja oli kiinni Arden-Lupitassa ja oli huolissaan naisesta. Parantaja ja nainen poistuivat huoneesta ja ovi suljettiin.
Ei kai hän maksa..?, Naolla tuli mieleen tuollaisesta käytöksestä ja nousi seisomaan, vaikka parantaja oli sanonut, että hänen pitäisi vielä levätä. Hän kyllä itse halusi maksaa, mutta ei sillä tavalla. Hetken päästä hän kuuli tuskaisen huudahtuksen ja sai enemmän energiaa itseensä ja lähti kävelemään kohti ovea. Oven luona hän pysähtyi kuitenkin ja harkitsi asiaa.
Entä jos hän suuttuu minulle..??., Nao ajatteli ja laski kätensä, jolla oli avaamassa ovea. Naota mietitytti se miksi nainen suostui siihen.
Hän kylläkin pyysi odottamaan. Ehkä niin on parempi., Nao mietti ja puristi kätensä nyrkkiin. Mies käveli takaisin sängylle ja istui siinä. Häntä ei kauheesti haluttanut nukkua jos hän näkisi taas sitä samaa unta. Kylmät väreet vierivät selkää pitkin kun hän mietti sitä unta. Ei kauaakaan aikaa kestänyt kun hän meni selälteen ja nukahti taas.

Parantaja tukki Svanen suun omallaan ja tämän huuto jäi lyhyeksi.
”Häneen täytyi käyttää niin paljon liemiä, että vaadinkin sinulta enemmän”, mies sanoi ja kaatoi naisen pöydälle. Pian lähtivät loputkin vaatteet hänen päältään.

* * *
Noin puolen tunnin kuluttua Svane avasi toimiston oven ja asteli sieltä ulos kiskoen paitaa päällensä.
”Otan sinun maksujasi useamminkin vastaan mielelläni. Satuta itsesi tai ystäväsi äkkiä”, naisen perässä kävellyt Samael sanoi ja kietoi housuissaan vyönä käytettävää kangasta kiinni.
”Niin”, Arden-Lupita sanoi ja käveli lähemmäs Naon sänkyä.

//Nyt tuli lyhyt, mut en ois oikeestaan voinu tehä mitään ilman et oisin määräilly Naoakin\\

Nao heräsi ja huomasi naisen olevan hänen sänkynsä vierellä ja nousi istumaan. Mies laittoi hiuksensa paremmin kiinni ja katsoi kylmästi parantajaa.
" Me varmaan lähdemme tästä", Nao sanoi kylmästi ja nousi ylös sängyltä ja lähti kävelemään ovesta ulos sanomatta kiitos. Naota oikein ärsytti parantajan käytös. Hän ei itsekkään tiennyt miksi, mutta otti kunnoola pannuun. Kun mies astui ulos, hän hengitti syvään ja puhalsi ilman ulos. Hänen täytyi kyllä myöntää, että olo oli paljon parempi, kuin muutama tunti sitten. Mies nojasi seinään ja hiljaa laskeutui kyykylteen ja muisti taas sen unen, jonka oli nähnyt.
Miksi..? Se tuntui niin todelta..
Nao kietoi kätensä polviensa ympäsi ja painoi päänsä alas.
Hän on kuollut.. Minä tapoin hänet omin käsin.. Se oli vain pahaa unta..
Kylmät väreet alkoivat mennä aaltoina miehen selkää pitkin.
Se oli sille paskiaiselle oikein..
Nao vaipui ajatuksiinsa, eikä huomannut ajan kulua.

// Lisäsin vähän juttuja.. ei kai haittaa??\\

//Ei haittaa. *virn*\\

Svane asteli Naon jäljessä ulos ja tähyili hetken ympärilleen.
”Arden-Lupita, hei!” likainen esiliina päällä juokseva ihmisnainen huudahti viilettäessään lähemmäs.
”Aliwera. Mikä sinut tänne lennätti?” nainen kysyi toisen ehdittyä hänen luokseen.
”Ajattelin vain jos vaikka haluaisit tulla seuralaisesi kanssa Homicidaan syömään”, Aliwera sanoi ovela ilme kasvoillaan.
”Sinä et kutsu ketään koskaan hyvän hyvyyttäsi. Mitä sinulla on mielessäsi?” Svane kysyi ja saapunut nainen väläytti hänelle hymyn, joka paljasti suuren osan hampaista puuttuvan.
”No ajattelin, että voisit kertoa mielipiteesi eräistä papereista ja sitten toimittaa minulle uuden erän”, esiliina päällä seisova vilkaisi Naoon päin ja rykäisi ”tiedät kyllä mitä.”
”Nao, onko sinulla nälkä?”, Svane kysyi kääntyen seuralaiseensa päin.

Nao palasi takaisin maan päälle, kun kuuli Arden-Lupitan kysyvän häneltä, onko hänellä nälkä. Heti hän tunsi kuinka hänen mahansa kurni.
" On", mies vastasi ja nousi seisomaan ja katsoi kahta naista.
" En ole pitkään aikaan syönyt mitään. Minne menemme syömään?", Nao kysyi ja venytteli hieman käsiään. Hän ei ollut syönyt pitkään aikaan, viimeksi aamulla pari leipää, jolla nyt ei koko päivää pärjää. Muutenkin koko päivä on ollut yhtä hässäkkää, ettei ole ehtinyt edes miettiä ruokaa, paitsi pienen hetken. Naon mielessä kumminkin pyöri uni, jota hän ei nähtävästi voinut unohtaa, mutta yritti työntää sen muualle, ettei vajoiaisi taas omiin ajatuksiin. Mies siirsi mustia otsahiuksia pois silmien edestä.
Voin miettiä sitä unta myöhemminkin.

”Homicidaan. Se on tämän Aliweran omistama kuppila”, Svane sanoi ja viittasi kädellään kohti esiliinaan pukeutunutta naista.
”Ja se ei ole mikään kuppila! Se on tämän paikan hienoin ravintola”, nainen meinasi tulistua, mutta Svane hyssytteli tämän hiljaiseksi.
”Haluatko sen lähetyksen vai et?” hän kysyi hymyillen pirullisesti.
”Tule Nao”, hän jatkoi ”Se kuppila on tuossa aivan lähellä.” Aliwera mulkaisi häntä pahasti, mutta tilauksen menettämisen mahdollisuus sulki hänen suunsa. Svane lähti kävelemään eteenpäin olettaen, että Nao seuraisi häntä. Kohta hän oli suuren, tumman ja likaisen rakennuksen edessä ja astui ovesta sisään. Oven yläpuolella roikkui kyltti, jossa oli kuvattuna nainen, jonka koko vartalo oli täynnä nuolia.
”Tervetuloa Homicidaan!” Svane sanoi ja heilautti kädellään kaaren viitaten näin jokaiseen ravintolan osaan.

Nao seurasi naisia hiljaa ja kun he saapuivat kuppilan luo hän katsoi likaista rakennusta.
En olisi odottanutkaan mitään luksusta
Mies hymähti ja astui rakennuksen sisään ja katsoi Aliweraa, joka toivotti heidät tervetulleeksi. Nao katsoi kuppilaa hetken. Se ei ollut mikään paras sisustus, mutta kelpasi miehelle.
" Kivan näköinen "ravintola"", mies sanoi ja katseli ympärilleen.
" Minkälaista ruokaa sinä tarjoat?", Nao kysyi ja kuuli kuinka hänen mahansa murisi ja katsoi jäänsinisillä silmillään Aliweraa.
" Odotas hetki, niin haen menuun", nainen sanoi ja otti lähimmäisestä pöydästä menun ja tuli takaisin.
" Tuossa ole hyvä ja tulkaa istumaan toki", nainen sanoi ja viittoi lähimpään pöytään, joka oli aika puhtaan näköinen. Nao meni istumaan tuolille ja katsoi menua.
On aika kiva valikoima.. Mitäköhän sitä sitten ottaisin?
Nao jäi miettimään ja tunsi pientä kipua vatsassaan ja se murisi samalla.
Kamala nälkä.. Aika vaikea päättää..
Mies ei oikein osannut valita.

// Sori.. Lyhyttä pukkaa tulevan\\

Svane tiesi tarkalleen mitä haluaisi syödä.
”Kalaa. Ja paljon”, hän sanoi Aliweralle ja nainen hymyili.
”Joutsen?” hän kysyi ja Svane nyökkäsi lipaisten huuliaan. Nainen katsoi Naoon päin ja hymyili hieman.
”Ota mitä vain. Kummankaan meistä ei tarvitse maksaa”, hän sanoi ja hymy leveni hieman. Aliwera oli mennyt kertomaan kalatilauksen jo kokille ja tuli hetken päästä takaisin.
”Noniin. Kalaa tulossa”, hän sanoi ja Svane nyökkäsi.
”Kiitos”, hän sanoi.
”Entäs herralle?” hän kysyi katsoen Naoon päin,

//Lyhyttä pukkaa. Sori sori sori. Ja sori kun kesti\\

// Ei se mitään ^^\\

Nao mietti hetken ja silmäili menuuta.
" Otan vaikkapa paistettua pihviä ja perunaa", Nao vastasi ja laittoi menuun sivummalle.
" Seelvä", Aliwera sanoi ja meni kokin luo ja kertoi tilauksen. Mies nojasi penkin selkänojalle ja huokaisi ja tuijotti kattoon. Katossa oli hieman hämähäkin seittejä, mutta ei se haitannut miestä. Myöhemmin Aliwera tuli takaisin ja istuutui Svanen viereen.
" Niin. Mitäs teille kuuluu?", Aliwera kysyi hymyillen ja katsoi ensin miestä ja sitten Svanea.

// Nyt tuli lyhkänen.. Sori sori sori!\\

Svane kuunteli Naon tilauksen ja asettui sitten parempaan asentoon tuolillaan. Kohta Aliwera liittyi heidän seuraansa.
”Äh, Wera. Älä yritä edes esittää, että sinua oikeasti meidän kuulumisemme kiinnostaisivat. Mene vain suoraan asiaan, kun sinä näytät olevan tulisilla hiilillä sen kertomisen kanssa. Älä unohda, että minä tunnen sinut ja sinun konstisi. Olen sentään asunut täällä jo jonkin aikaa samassa yhteisössä sinun kanssasi ja tunnen tämän paikan tavat. Olen lisäksi yksi niistä harvoista, jotka voivat toimittaa teille aineita, koska suurin osa täällä elävistä ei voi näyttää naamaansa sivistyksen parissa”, hän sanoi naiselle ja nuolaisi huuliaan, kun hänen annoksensa tuotiin pöytään. Kalat olivat kypsennettyjä, mutta perkaamattomia.
”Sinähän haluat kalasi tuollaisena?” Aliwera kysyi ja Svane nyökkäsi haukaten yhdeltä kalalta pään poikki hyvällä ruokahalulla. Kohta kokki toi Naonkin annoksen.
”No, sinulla oli asiaa?” Svane painosti toista naista.
”Niin, tuota”, Wera aloitti, mutta vilkaisi sitten epäilevästi Naoa.
”Nao on okei. Puhu vain”, Svane sanoi ja hymyili hieman miehelle.
”Niin siis, ensinnäkin eräs vampyyri meinasi repiä pelihousunsa, kun minulla ei ollut enää verta tai ihmistä tarjottavana, joten ajattelin jos voisit toimittaa minulle niitä. Ja raaka maksa alkaa olla myös lopussa”, Wera aloitti ja Svane nyökkäsi.
”Sitten olisi vielä muutama paperi mitä haluaisin näyttää sinulle”, nainen jatkoi ja nousi pöydästä viilettäen takahuoneeseen. Svane jatkoi ateriansa syömistä ja odotti naista palaavaksi.

Heti kun annos oli laitettu hänen eteensä, niin mies alkoi heti syömää annostaan. Hän ei kumminkaan alkanut ahmia, vaan kärsivällisesti ja kuunteli naisten keskusteluja. Kun mies huomasi Svanen hymyilevän hänelle, hän ei oikein tiennyt hymyilläkö takaisin vai mitä, niin päätti jatkaa syömistään. Olihan hän viimeksi aamulla syönyt ja tosi niukasti. Wera tuli melkein juosten ja piteli muutamaa paperia kädessään.
" Tässä näin", Wera sanoi samalla istuutuen ja ojensi paperit Svanelle ja katsoi naista vakavana. Nao kuunteli vielä tarkemmin, mutta jatkoi syömistään.
Ware katsoi huolestuneena Svanea.
" He etsivät sinua", Wera sanoi hiljaa, mutta Nao kuuli sen kumminkin ja nosti katseensa ja katsoi Weraa.
" En tiedä miten, mutta he ovat nähneet sinut täällä", nainen jatkoi ja nielaisi huolestuneena. Nao katsoi Weraa ihmetellen. Nyt hän oli aivan pihalla tässä asiassa.
" Mistä sinä oikein puhut?" mies kysyi ja katsoi molempia naisia. Wera katsoi Naota hetken miettien.
" Svane kertoo jos haluaa. Minä en jaksa alkaa selittää", nainen selitti kylmästi, mutta mies ei ollut moksiskaan siitä. Wera katsoi takaisin Svanea huolestuneen näköisenä.
" Sinun on oltava varovainen ja älä tee mitään tyhmää, tai muuten olet liemessä ja pahassa sellaisessa", Wera selitti huolestuneena, mutta samalla hieman huvittuneena.
" Jos delaat, niin kuka sitten minulle tuo kaikki mitä tarvitsen?", nainen jatkoi ja alkoi nauramaan hieman.

Mies katsoi hetken WEraa, mutta sitten muisti ruokansa ja jatkoi niiden syömistä, koska ei edelleenkään tiennyt mitä tehdä. Hän kyllä voisi hoidella ne tyypit, koska Svane on hänen ainut kaverinsa johon hän uskaltaa luottaa, eikä hän halua menettää häntä ihan heti. Niin mies päätti ja aikoo pitää sen päätöksen.

Svanen kulmat kohosivat aavistuksen hänen nähdessään paperin kulmassa leiman, joka esitti kahta mustaa miekkaa iskeytymässä pääkalloon.
”Miksi ihmeessä he minua etsivät. Ei tällä pitäisi olla mitään tekemistä heidän kanssaan”, hän sanoi ihmetellen ja vilkaisi Weraa kulmat kurtistuneina. Naon avatessa suunsa nainen kääntyi häneen päin ja muodosti suullaan äänettömästi sanat ”Keron myöhemmin.” Hänen täytyi vain toivoa, että Nao osaisi lukea huulilta.
”Mutta enhän minä liity heihin mitenkään”, hän sanoi epäilevästi ja Wera katsoi häneen huvittuneena.
”Etkö sinä ymmärrä? Hekin tarvitsevat sinua ja toimituksiasi eivätkä epäröi tappaa sinua jos se on ainoa vaihtoehto evätä toimitukset meiltä”, Wera sanoi ja pudisteli päätään ”He ovat niin brutaaleja.” Svane katsoi taas Naoa ja toivoi, että tämä ei saisi päähänsä mennä sekaantumaan niiden tyyppien asioihin.
”Kuinka paljon heitä on?” hän kysyi kääntyen Weraan päin.
”Uskaltaisin arvata, että muutama sata. Tai ehkä enemmänkin”, nainen sanoi ja huokaisi ”He ovat todellinen riesa täälläpäin.”
”Minusta tuntuu, että meidän on parasta etsiä täältä joku majapaikka ja viettää yömme siellä, koska ulkona ei näytä olevan turvallista. Lähden hankkimaan tilaustasi huomenna. Se normaali aika siinä menee”, Svane sanoi ja katsoi Naon suuntaan ”Mennään.” Hän nousi pöydästä ja lähti astelemaan kohti ovea olettaen Naon seuraavan.
”Ja kiitos ruuasta”, hän huikkasi vielä Weralle.

Nao nousi pöydästä ja kiitti ruuasta ja seurasi Svanea ravintolan ovelle. Wera jäi korjaamaan astioita pois. Nao astui ulos ravintolasta ja päästyään kadulle hän huomasi olevan vähän pimeämpää kuin silloin, kun he olivat tulleet ravintolaan. Nao etsi hetken katseellaan jos vaikka tässä lähistöllä olisi joku pieni majapaikka, mutta ei näkynyt. Sitten miehelle tuli mieleen eräs asia.
" Mistä te oikein puhuitte?", Nao kysyi Svanelta, mutta mies aavisteli, että nainen kertoisi, vasta silloin kun he olisivat löytäneet majapaikan. Ihmisiä kulki hieman vähemmän, kuin päivemmällä, mutta oli aika humalaisia, jotka kerjäsivät muilta rahaa.
" Hei, löytyisikö mieheltä yhtään rahaa, jotta pääsisin jonnekin lämpimään nukkumaan?", eräs humalainen kysyi ja veti Naon hihasta. Miesoli päälle nelikymppinen ja haisi aiivan viinalle.
" Ei löydy", mies vastasi kylmästi ja nykäisi niin kovaa, että humalaisen ote irtosi Naon hihasta. Humalainen mutisi jotain ja käveli tiehensä, mutta Nao ei kuunellut yhtään, vaan yritti etsiä Arden-Lupitaa.
Nyt kadotin hänet.. Mies ajatteli ja lähti etsimään naista.

// Anteeksi, kun tuli hieman lyhkänen.. \\

//Ei se mitään ja sori kun kesti vastaaminen\\

Svane lähti huokaisten kävelemään poispäin tuosta Weran niin kutsutusta ravintolasta. Kurja luukku se hänen mielestään oli. Nainen ei kiinnittänyt Naon touhuihin pahemmin huomiota vaan asteli hiljaisena eteenpäin. Ne ovat kiinnostuneita minusta. Mikä ihme minussa muka voi kiinnostaa?
”Etkö sinä kuunnellut mitä Aliwera sanoi. Hekin tarvitsevat sinua”, kuului ääni Arden-Lupitan takaa ja nainen pyörähti nopeasti ympäri.
”Taas sinä. Oletko muka joku minun suojelusenkelini vai?” hän kysyi paikalle ilmestyneeltä vihreähiuksiselta mieheltä ehkä aavistuksen liian hyökkäävästi.
”Minä olen aina kanssasi, mutta tuo seuralaisesi ei pian enää ole jos annat hänen eksyä tänne”, mies sanoi ja katosi. Svane huokaisi ja etsi katseellaan Naoa.
”No minne se hölmö poika nyt on kadonnut”, hän jupisi ja lähti kävelemään tulosuuntaansa.

”Hei Svane. Mitä etsit?” kuului ääni naisen vierestä ja hän tunsi käden olkapäällään.
”Kas, hei Ares. Etsin seuralaistani, joka näyttää kadonneen. Oletko nähnyt poikaa, jolla on mustat hiukset ja jäänsiniset silmät?” Svane kysyi pitkältä mieheltä, joka oli saapunut hänen vierelleen. Mies hypisteli pientä partaansa miettiessään.
”Kuvaustasi vastaava poika taisi olla juttelemassa Urielin kanssa”, hän lopulta sanoi ja virnisti.
”Ja Uriel oli varmaankin taas humalassa, voisin veikata”, nainen sanoi ja mies nyökkäsi.
”Rahaa kerjäämässä”, mies vielä selvensi ja Svane hymähti.
”Onko majatalossasi muuten tänään tilaa kahdelle?”, hän kysyi miehen ryhtyessä jälleen miettimään.
”Taitaa olla hyvinkin. Ja minulta on ihmisveri muuten jälleen lopussa”, mies sanoi ja hymyili paljastaen rivistön teräviä, hieman kellertäviä hampaita.
”Kelpaako se maksuksi?” Svane kysyi ja Ares nyökkäsi.
”Tarvitsetko apua sen pojan etsimisessä?”
”Kaksi paria silmiä on aina parempi kuin yksi.”
Kaksikko lähti kävelemään tietä pitkin haravoiden maisemaa katseellaan. Pian Svane näki vilahduksen mustia hiuksia erään miehen takana. Hän kiihdytti askeliaan ja näki pian Naon kokonaan.
”Nao!” hän huudahti ja huitoi kädellään toiselle.
”Hän taisi löytyä”, Ares sanoi ja hymyili laittaen kätensä jälleen Svanen olkapäälle jotenkin erittäin omistavasti.

Nao etsi Svanea, mutta ei löytänyt naista. Nao jatkoi etsimistään, mutta ei kauaakaan kestänyt, kun taas tunsi jonukun nykivän hänen hihastaan taas. Mies kääntyi vihaisena katsomaan kuka häiritsi häntä nyt. Siinä seisoi pikku tyttö, joka piti sylissään rähjäistä pupu pehmolelua. Tyttö säikähti, kun huomasi miehen katsovan häntä jäänsinillä silmillään vihaisesti.
" A-anteeksi, mut-mutta olisiko miehellä antaa ru-ruokaa?", tyttö kysyi täristen ja peloissaan. Nao katsoi muualle etsien edelleen Svanea. Tyttö seisoi vieläkin miehen vieressä kärsivällisenä, mutta Nao yritti olla, kuin tyttöä ei olisi. Naota otti päähän, kun tyttö tuijotti sitä koko ajan.
" Ota nämä ja häivy!", hän tiuskasi ja antoi pari kolikkoa tytölle. Mies kuuli jonkun huutavan hänen nimeään ja katsoi siihen suuntaan mistä ääni kuului ja huomasi Svanen olevan jonkin matkan päässä ja heilutti käsiään. Miehen huulille ilmestyi pieni hymy ja alkoi kävellä naisen luo. Pian mies huomasi naisen vierellä seisovan parrakas mies. Matkalla Nao pysähtyi, kun huomasi tytön seuraavan häntä.
" Mitä sinä nyt haluat?", mies kysyi kylmästi ja katsoi tyttöä, joka pysähtyi kanssa.
" Nanalla ei ole perhettä. Setä on hyvin kiltti ja Nana haluaa olla sedän kanssa", tyttö selitti ja ja otti miehen kädestä kiinni. Nao huokaisi pienesti ja jatkoi matkaansa Arden-Lupitan luokse Nana vierellään pidellen kädestä kiinni.

// Ei se mitään ^^\\

Svane ja Ares seisoivat pienen matkan päässä ja tarkkailivat Naon saapumista. Kummankin kulmat kohosivat hieman ylöspäin heidän huomatessaan lapsen roikkuvan toisen kädessä. Parrakas mies kietoi toisen kätensä naisen hartioiden ympärille ja näytti jälleen aiheettoman paljon erittäin omistavalta. Ei Svane sitä kylläkään pahakseen pistänyt. Miehet lähentelivät häntä tällä alueella melko usein, koska tiesivät hänen hyväksyvän sen toisin kuin useat muut alueen naiset.
”Tyhmä poika”, Svane sanoi Naolle ehkä liiankin äidillisellä äänellä ”et saa hävitä täältä noin vain. Täällä ei ole turvallista.” Nainen pudisteli päätään ja vilkaisi taas pikkutyttöön.
”Tämä Ares tässä on luvannut meille yöpaikan majatalostaan. Ja se on lähes ilmaista”, hän sanoi miehelle ja hymyili Aresin suuntaan.
”Mutta saanko kenties kysyä kuka hän on?” nainen vielä lisäsi ja katsoi lasta kulmat koholla.

Nao katsoi hetken hiljaa nasita hieman ihmetellen. Aivan kuin hän olisi joku pikkupoika, mutta ei välittänyt siitä enenpää, kun Svane esitteli miehen, joka seisoi naisen lähellä, erittäin lähellä. Mies ei sanonut mitään ja tunsi kuinka tytön ote tiukkeni hieman, kun tytöstä alettiin puhua.
" Hän on Nana, jos oikein ymmärsin", hän vastasi ja katsoi tyttöä, joka taisi hieman ujostella ja meni lähemmäksi mieheä ja nojasi häntä vasten.
" Ja hän itse takertui minuun..", Nao lisäsi nopeasti ja kylmästi.
" Nana ei muista oikeaa nimeään, mutta kaikki kutsuvat minua Nanaksi..", Nana selitti hiljaa ja katsoi Naota hymyillen.
Miksi juuri minä? mies ajatteli ja pyöräytti silmiään ja katsoi muualle.

/ Lyhyttä pukkaa.. -.-' Gomen..\\

Svane katsoi Nanaa kulmat koholla ja kumartui sitten lapsen tasolle.
”Vai että Nana?” hän sanoi ja vilkaisi sitten Naon suuntaan. Hän katsoi miestä ja tuhahti hieman halveksuvan oloisesti nousten taas seisomaan.
”Mitä meinasit tehdä hänelle? Et voi ottaa häntä majataloon, koska täällä ei voi luottaa vieraisiin. Me emme ole enää turvallisilla seuduilla ja minä en voi pitää huolta sekä hänestä että sinusta”, nainen sanoi ja tiesi kuulostavansa hieman töykeältä. Hän tunsi Areksen käden naputtavan hänen olkapäätään.
”Mitä?” hän kysyi mieheltä kääntyen tämän suuntaan. Mies osoitti kauemmas kadulle ja Svane käänsi päänsä käden näyttämään suuntaan. Hänen silmänsä laajenivat ja hän näytti kauhistuneelta.
”Ei”, hän kuiskasi ja vilkaisi taivaalle katsoen sitten taas kadulle Naon taakse. Nainen näytti jähmettyneen kauhusta muutamaksi sekunniksi kunnes reagoi näkemäänsä.
”Juoskaa!” hän parkaisi ja nappasi lapsen Naon viereltä syliinsä ja lähtien juoksemaan kohti majatalon tuomaa suojaa.

Täysikuu toi valoaan tielle ja likimain kahdenkymmenen ihmissuden rypäs juoksi pitkin tietä tappaen tai muuttaen kaiken lähelleen osuvan. Ihmiset, muassaan Svane ja hänen seurueensa pakenivat silmittömästi kohti lähintä suojaa.

//Eli piti tässä vielä selventää, että jos ei ilmennyt tuossa tarpeeksi selkeästi niin Svane näki kauempana noin 20 ihmissutta, joita lähti siis juoksemaan pakoon\\

Nao avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta päätti olla hiljaa. Mies huomasi Areksen osoittavan ja katsoi siihen suuntaan. Nao katsoi Svanea, kun kuuli tämän kuiskaavan jotain, mutta ei saanut mitään selvää. Ei kauaa kestänyt, kun nainen huusi, että heidän juosta. Nao pinkosi saman tien juoksuun ja seurasi Svanea, joka kantoi Nanaa. Nana ei oikein ymmärtänyt ja katsoi Naota, joka juoksi perässä. He juoksivat tynnyrien ohi. Nao sai ajatuksen ja epäröimättä hetkeäkään mies tönäisi tynnyrit kohti ihmissusia ja jatkoi juoksemistaan. Jotkut ihmissusista kompastui niihin tynnyreihin, mutta jotkut olivat sen verran viisaita, että hyppäsivät niiden yli. Eräs niistä oli ottamassa heitä kiinni ja lähestyi uhkaavasti Naota, joka juoksi viimeisenä. Hän yritti nopeasti keksiä jotain, millä saisi enemmän etu matkaa, mutta ei millään keksinyt. Majatalo ei ollut enään kaukana, mutta mies epäili, ettei he tällä vauhdilla pääsisi perille ehdin nahoin. Nao veti katanan huotrastaan ja nopeasti kääntyi ja sivalsi ihmissuden vasempaan jalkaan viillon. Ihmissusi ulvoi kivusta ja kaatui maahan tuskissaan. Nao jatkoi juoksemistaan niin lujaa kuin pystyi ja ei kauaakaan kestänyt kun he juoksivat majatalon ovesta sisään.

//Se viesti tuli kaks kertaa...\\

Arden-Lupita ei kääntynyt katsomaan taakseen missään välissä vaan juoksi vain yhä kovempaa ja kovempaa eteenpäin puristaen lasta sylissään. Tuiskahdettuaan majataloon hän horjahti lattialle ja jäi siihen hetkeksi läähättäen.
”Svane, oletko kunnossa?” hän kuuli Areksen äänen yläpuoleltaan. Hitaasti hän käänsi katseensa mieheen ja sain luotua pienen hymyn kasvoilleen.
”Olen minä”, hän sanoi ja antoi toisen auttaa itsensä ylös.
”Kiitos”, hän päätti kerrankin olla kohtelias. Nyt turvaan päästyään hän tajusi kuinka peloissaan oli. Yllättäen hänen päälleen tullut helpotuksen hyöky oli liikaa hänelle ja nainen purskahti itkuun painaen kasvonsa käsiinsä.
”Rauhoitu, enää ei ole mitään hätää”, Ares sanoi vetäen Svanen rintaansa vasten silittäen samalla naisen takkuisia hiuksia.
”Mutta, mutta, mutta, mutta”, Svane ei osannut muuta kuin toistaa sanaa mutta kyyneltensä lomasta.
”Olin niin peloissani”, hän sanoi lopulta tukahtuneesti ja nyyhkytti miestä vasten. Ares hymyili hieman ja painoi hellän suudelman naisen otsalle.
”Minun täytyy mennä palvelemaan asiakkaita”, Ares sanoi ja kääntyi Naoon päin, ”Pidäthän huolta hänestä.” Mies puoliksi raahasi, puoliksi kantoi itkevän Svanen Naon luo ja piti tätä ojennetuilla käsivarsillaan sen näköisenä, että haluaa Naon ottavan naisen syliinsä ettei tämä putoa lattialle.
”Hän on järkyttynyt. Hän tarvitsee kaiken rakkauden ja huolen, jonka voit hänelle antaa”, Ares vielä sanoi ja katsoi vaativasti toisen miehen suuntaan.

//Anteeksi ihan kamalasti, kun kesti\\

Mies katsoi ikkunasta vaivihkaa, ettei häntä huomattaisi. Ihmissudet etsivät heitä ja haistelivat ilmaa. Mies kääntyi muihin päin j akatsoi hetken hölmistyneenä, kun Ares seisoi hänen edessään ja halusi hänen ottavan naisen syliinsä. Hän seisoi hetken hiljaa ja sen jälkeen otti naisen syliinsä ja nyökkäsi Arekselle. Ares käveli pois heidän luotaan. Nana oli myös peloissaan ja istui Naon vieressä, aivan kiinni miehessä. Nao ei oikein tiennyt mitä sanoa.
" Ei tarvitse pelätä..", hän sanoi hiljaa molemmille ja yritti saada ääneensä lempeyttä, mutta se tuntui olevan vaikeaa. Keitä nuo olivat? mies mietti ajatuksissaan ja silitti naisen selkää hellästi.
" Onko kaikki hyvin?", Nao kysyi ja katsoi naista, joka oli hänen sylissään.

// Anteeksi, että hieman kesti\\

Svane tärisi ja nyyhkytti Naon lähellä ja tunsi itsensä heikommaksi kuin aikoihin. Kuinka hän oli voinut unohtaa täysikuun? Ei kukaan selväjärkinen lähtenyt täysikuulla ulos tässä ympäristössä.
”Kaikki on… Kaikki on…” hän yritti sanoa, että kaikki olisi hyvin, mutta ei pystynyt siihen. Hän katsoi suurin silmin Naoa ja kosketti tämän poskea hellästi.
”Kiitos”, hän sanoi heikolla äänellä ja hymyili hieman itkuisesti. Hän pyyhki kyyneleitä poskiltaan ja kääntyi sitten Nanan puoleen. Joutsen oli hänessä vallalla ja hän oli muutenkin jotenkin tavallista lempeämpi. Nainen siirtyi hitaasti tytön luo ja kiersi kätensä tämän hartioiden ympäri.
”Ei ole mitään hätää enää. Kaikki on hyvin”, hän sanoi erittäin äidillisellä äänellä, jota ei ollut varmaan käyttänyt aikaisemmin keneenkään. Hän painoi pienen tytön rintaansa vasten ja keinutti tätä hiljalleen pitäen hyssyttävää ääntä.
”Hiljaa, hyvin hiljaa, nyt kuuluu keijujen äänet. He tanssivat taas koko yön laulaen, koko yön laulaen. Hiljaa, hyvin hiljaa, nyt syttyvät tähtöset pienet. Ne oottavat taas läpi yön loistaen, läpi yön loistaen…” Svane alkoi laulaa hiljaisella äidillisellä äänellä laulua, jota oli kuullut vanhempien laulavan lapsilleen ja keinutti samaan aikaan Nanaa sylissään toivoen laulun rauhoittavan lasta. Hän ei tiennyt mistä yllättävä äidinvaistojen puhkeaminen johtui, mutta hän tunsi vain pakottavaa tarvetta pitää huolta tuosta pienestä tytöstä.
”…Hiljaa, hyvin hiljaa, nyt sammuu keijujen äänet. He liitävät taas ylös luo tähtien, ylös luo tähtien”, hän lopetti laulunsa hieman pidennettyyn nuottiin ja vilkaisi kysyvästi Naon suuntaan kuin toisen hyväksyntää pyytäen.

//Sori kun kesti\\