Sekoilua ja susimaista meininkiä //tulkoon kuka haluaa

Nao etsi Svanea, mutta ei löytänyt naista. Nao jatkoi etsimistään, mutta ei kauaakaan kestänyt, kun taas tunsi jonukun nykivän hänen hihastaan taas. Mies kääntyi vihaisena katsomaan kuka häiritsi häntä nyt. Siinä seisoi pikku tyttö, joka piti sylissään rähjäistä pupu pehmolelua. Tyttö säikähti, kun huomasi miehen katsovan häntä jäänsinillä silmillään vihaisesti.
" A-anteeksi, mut-mutta olisiko miehellä antaa ru-ruokaa?", tyttö kysyi täristen ja peloissaan. Nao katsoi muualle etsien edelleen Svanea. Tyttö seisoi vieläkin miehen vieressä kärsivällisenä, mutta Nao yritti olla, kuin tyttöä ei olisi. Naota otti päähän, kun tyttö tuijotti sitä koko ajan.
" Ota nämä ja häivy!", hän tiuskasi ja antoi pari kolikkoa tytölle. Mies kuuli jonkun huutavan hänen nimeään ja katsoi siihen suuntaan mistä ääni kuului ja huomasi Svanen olevan jonkin matkan päässä ja heilutti käsiään. Miehen huulille ilmestyi pieni hymy ja alkoi kävellä naisen luo. Pian mies huomasi naisen vierellä seisovan parrakas mies. Matkalla Nao pysähtyi, kun huomasi tytön seuraavan häntä.
" Mitä sinä nyt haluat?", mies kysyi kylmästi ja katsoi tyttöä, joka pysähtyi kanssa.
" Nanalla ei ole perhettä. Setä on hyvin kiltti ja Nana haluaa olla sedän kanssa", tyttö selitti ja ja otti miehen kädestä kiinni. Nao huokaisi pienesti ja jatkoi matkaansa Arden-Lupitan luokse Nana vierellään pidellen kädestä kiinni.

// Ei se mitään ^^\\

Svane ja Ares seisoivat pienen matkan päässä ja tarkkailivat Naon saapumista. Kummankin kulmat kohosivat hieman ylöspäin heidän huomatessaan lapsen roikkuvan toisen kädessä. Parrakas mies kietoi toisen kätensä naisen hartioiden ympärille ja näytti jälleen aiheettoman paljon erittäin omistavalta. Ei Svane sitä kylläkään pahakseen pistänyt. Miehet lähentelivät häntä tällä alueella melko usein, koska tiesivät hänen hyväksyvän sen toisin kuin useat muut alueen naiset.
”Tyhmä poika”, Svane sanoi Naolle ehkä liiankin äidillisellä äänellä ”et saa hävitä täältä noin vain. Täällä ei ole turvallista.” Nainen pudisteli päätään ja vilkaisi taas pikkutyttöön.
”Tämä Ares tässä on luvannut meille yöpaikan majatalostaan. Ja se on lähes ilmaista”, hän sanoi miehelle ja hymyili Aresin suuntaan.
”Mutta saanko kenties kysyä kuka hän on?” nainen vielä lisäsi ja katsoi lasta kulmat koholla.

Nao katsoi hetken hiljaa nasita hieman ihmetellen. Aivan kuin hän olisi joku pikkupoika, mutta ei välittänyt siitä enenpää, kun Svane esitteli miehen, joka seisoi naisen lähellä, erittäin lähellä. Mies ei sanonut mitään ja tunsi kuinka tytön ote tiukkeni hieman, kun tytöstä alettiin puhua.
" Hän on Nana, jos oikein ymmärsin", hän vastasi ja katsoi tyttöä, joka taisi hieman ujostella ja meni lähemmäksi mieheä ja nojasi häntä vasten.
" Ja hän itse takertui minuun..", Nao lisäsi nopeasti ja kylmästi.
" Nana ei muista oikeaa nimeään, mutta kaikki kutsuvat minua Nanaksi..", Nana selitti hiljaa ja katsoi Naota hymyillen.
Miksi juuri minä? mies ajatteli ja pyöräytti silmiään ja katsoi muualle.

/ Lyhyttä pukkaa.. -.-' Gomen..\\

Svane katsoi Nanaa kulmat koholla ja kumartui sitten lapsen tasolle.
”Vai että Nana?” hän sanoi ja vilkaisi sitten Naon suuntaan. Hän katsoi miestä ja tuhahti hieman halveksuvan oloisesti nousten taas seisomaan.
”Mitä meinasit tehdä hänelle? Et voi ottaa häntä majataloon, koska täällä ei voi luottaa vieraisiin. Me emme ole enää turvallisilla seuduilla ja minä en voi pitää huolta sekä hänestä että sinusta”, nainen sanoi ja tiesi kuulostavansa hieman töykeältä. Hän tunsi Areksen käden naputtavan hänen olkapäätään.
”Mitä?” hän kysyi mieheltä kääntyen tämän suuntaan. Mies osoitti kauemmas kadulle ja Svane käänsi päänsä käden näyttämään suuntaan. Hänen silmänsä laajenivat ja hän näytti kauhistuneelta.
”Ei”, hän kuiskasi ja vilkaisi taivaalle katsoen sitten taas kadulle Naon taakse. Nainen näytti jähmettyneen kauhusta muutamaksi sekunniksi kunnes reagoi näkemäänsä.
”Juoskaa!” hän parkaisi ja nappasi lapsen Naon viereltä syliinsä ja lähtien juoksemaan kohti majatalon tuomaa suojaa.

Täysikuu toi valoaan tielle ja likimain kahdenkymmenen ihmissuden rypäs juoksi pitkin tietä tappaen tai muuttaen kaiken lähelleen osuvan. Ihmiset, muassaan Svane ja hänen seurueensa pakenivat silmittömästi kohti lähintä suojaa.

//Eli piti tässä vielä selventää, että jos ei ilmennyt tuossa tarpeeksi selkeästi niin Svane näki kauempana noin 20 ihmissutta, joita lähti siis juoksemaan pakoon\\

Nao avasi suunsa sanoakseen jotain, mutta päätti olla hiljaa. Mies huomasi Areksen osoittavan ja katsoi siihen suuntaan. Nao katsoi Svanea, kun kuuli tämän kuiskaavan jotain, mutta ei saanut mitään selvää. Ei kauaa kestänyt, kun nainen huusi, että heidän juosta. Nao pinkosi saman tien juoksuun ja seurasi Svanea, joka kantoi Nanaa. Nana ei oikein ymmärtänyt ja katsoi Naota, joka juoksi perässä. He juoksivat tynnyrien ohi. Nao sai ajatuksen ja epäröimättä hetkeäkään mies tönäisi tynnyrit kohti ihmissusia ja jatkoi juoksemistaan. Jotkut ihmissusista kompastui niihin tynnyreihin, mutta jotkut olivat sen verran viisaita, että hyppäsivät niiden yli. Eräs niistä oli ottamassa heitä kiinni ja lähestyi uhkaavasti Naota, joka juoksi viimeisenä. Hän yritti nopeasti keksiä jotain, millä saisi enemmän etu matkaa, mutta ei millään keksinyt. Majatalo ei ollut enään kaukana, mutta mies epäili, ettei he tällä vauhdilla pääsisi perille ehdin nahoin. Nao veti katanan huotrastaan ja nopeasti kääntyi ja sivalsi ihmissuden vasempaan jalkaan viillon. Ihmissusi ulvoi kivusta ja kaatui maahan tuskissaan. Nao jatkoi juoksemistaan niin lujaa kuin pystyi ja ei kauaakaan kestänyt kun he juoksivat majatalon ovesta sisään.

//Se viesti tuli kaks kertaa...\\

Arden-Lupita ei kääntynyt katsomaan taakseen missään välissä vaan juoksi vain yhä kovempaa ja kovempaa eteenpäin puristaen lasta sylissään. Tuiskahdettuaan majataloon hän horjahti lattialle ja jäi siihen hetkeksi läähättäen.
”Svane, oletko kunnossa?” hän kuuli Areksen äänen yläpuoleltaan. Hitaasti hän käänsi katseensa mieheen ja sain luotua pienen hymyn kasvoilleen.
”Olen minä”, hän sanoi ja antoi toisen auttaa itsensä ylös.
”Kiitos”, hän päätti kerrankin olla kohtelias. Nyt turvaan päästyään hän tajusi kuinka peloissaan oli. Yllättäen hänen päälleen tullut helpotuksen hyöky oli liikaa hänelle ja nainen purskahti itkuun painaen kasvonsa käsiinsä.
”Rauhoitu, enää ei ole mitään hätää”, Ares sanoi vetäen Svanen rintaansa vasten silittäen samalla naisen takkuisia hiuksia.
”Mutta, mutta, mutta, mutta”, Svane ei osannut muuta kuin toistaa sanaa mutta kyyneltensä lomasta.
”Olin niin peloissani”, hän sanoi lopulta tukahtuneesti ja nyyhkytti miestä vasten. Ares hymyili hieman ja painoi hellän suudelman naisen otsalle.
”Minun täytyy mennä palvelemaan asiakkaita”, Ares sanoi ja kääntyi Naoon päin, ”Pidäthän huolta hänestä.” Mies puoliksi raahasi, puoliksi kantoi itkevän Svanen Naon luo ja piti tätä ojennetuilla käsivarsillaan sen näköisenä, että haluaa Naon ottavan naisen syliinsä ettei tämä putoa lattialle.
”Hän on järkyttynyt. Hän tarvitsee kaiken rakkauden ja huolen, jonka voit hänelle antaa”, Ares vielä sanoi ja katsoi vaativasti toisen miehen suuntaan.

//Anteeksi ihan kamalasti, kun kesti\\

Mies katsoi ikkunasta vaivihkaa, ettei häntä huomattaisi. Ihmissudet etsivät heitä ja haistelivat ilmaa. Mies kääntyi muihin päin j akatsoi hetken hölmistyneenä, kun Ares seisoi hänen edessään ja halusi hänen ottavan naisen syliinsä. Hän seisoi hetken hiljaa ja sen jälkeen otti naisen syliinsä ja nyökkäsi Arekselle. Ares käveli pois heidän luotaan. Nana oli myös peloissaan ja istui Naon vieressä, aivan kiinni miehessä. Nao ei oikein tiennyt mitä sanoa.
" Ei tarvitse pelätä..", hän sanoi hiljaa molemmille ja yritti saada ääneensä lempeyttä, mutta se tuntui olevan vaikeaa. Keitä nuo olivat? mies mietti ajatuksissaan ja silitti naisen selkää hellästi.
" Onko kaikki hyvin?", Nao kysyi ja katsoi naista, joka oli hänen sylissään.

// Anteeksi, että hieman kesti\\

Svane tärisi ja nyyhkytti Naon lähellä ja tunsi itsensä heikommaksi kuin aikoihin. Kuinka hän oli voinut unohtaa täysikuun? Ei kukaan selväjärkinen lähtenyt täysikuulla ulos tässä ympäristössä.
”Kaikki on… Kaikki on…” hän yritti sanoa, että kaikki olisi hyvin, mutta ei pystynyt siihen. Hän katsoi suurin silmin Naoa ja kosketti tämän poskea hellästi.
”Kiitos”, hän sanoi heikolla äänellä ja hymyili hieman itkuisesti. Hän pyyhki kyyneleitä poskiltaan ja kääntyi sitten Nanan puoleen. Joutsen oli hänessä vallalla ja hän oli muutenkin jotenkin tavallista lempeämpi. Nainen siirtyi hitaasti tytön luo ja kiersi kätensä tämän hartioiden ympäri.
”Ei ole mitään hätää enää. Kaikki on hyvin”, hän sanoi erittäin äidillisellä äänellä, jota ei ollut varmaan käyttänyt aikaisemmin keneenkään. Hän painoi pienen tytön rintaansa vasten ja keinutti tätä hiljalleen pitäen hyssyttävää ääntä.
”Hiljaa, hyvin hiljaa, nyt kuuluu keijujen äänet. He tanssivat taas koko yön laulaen, koko yön laulaen. Hiljaa, hyvin hiljaa, nyt syttyvät tähtöset pienet. Ne oottavat taas läpi yön loistaen, läpi yön loistaen…” Svane alkoi laulaa hiljaisella äidillisellä äänellä laulua, jota oli kuullut vanhempien laulavan lapsilleen ja keinutti samaan aikaan Nanaa sylissään toivoen laulun rauhoittavan lasta. Hän ei tiennyt mistä yllättävä äidinvaistojen puhkeaminen johtui, mutta hän tunsi vain pakottavaa tarvetta pitää huolta tuosta pienestä tytöstä.
”…Hiljaa, hyvin hiljaa, nyt sammuu keijujen äänet. He liitävät taas ylös luo tähtien, ylös luo tähtien”, hän lopetti laulunsa hieman pidennettyyn nuottiin ja vilkaisi kysyvästi Naon suuntaan kuin toisen hyväksyntää pyytäen.

//Sori kun kesti\\

Nao katsoi edelleen Svanea, joka kiitti häntä jostain. Mies oli hetken ihmeissään ja mietti mitä hän olisi tehnyt, mistä tuo kiittäisi, mutta ei saanut mieleen mitään ja jätti asian sikseen. Nana halasi Svanea ja tunsi naisen lämmön ympärillään ja kuunteli hiljaa, kun nainen lauloi. Tytön mielestä se oli ihanan kuuloista. Nana nyyhkytti vielä hieman ja tärisi pelosta. Mutta ennen kuin Svane lopetti laulunsa, Nana oli ehtinyt nukahtaa ja tällä hetkellä nukkui syvää unta. Naon huomattua Svanen katsovan häntä mies nyökkäsi hänelle ja huomaamattaan sai pienen hymyn huulilleen, mutta vain vähäksi aikaan. Majatalon ovesta astui viittaan pukeutunut henkilö ja asteli Naon, Svanen ja Nanan ohitse katsoen heitä. Nao katsoi henkilöä epäilevästi ja piti katanaansa käden ulottuvilla varmuuden vuoksi. Mies huomasi henkilön hymähtävän ja jatkoi matkaansa peremmälle majataloon. Nao tarkkaili henkilöä sitä. Kuka ikinä se onkaan. Nao muisti, että on oltava kumminkin varuillaan, koska eihän sitä jos täälläkin joku voisi hyökätä heidän kimppuunsa.
” Odota hetki..”, Nao sanoi hiljaa Svanelle ja nousi seisomaan. Mies käveli ikkunan luokse ja kurkkasi siitä. Ihmissudet edelleen näyttivät etsivän heitä. Nao käveli Svanen luokse.
” Meidän on varmaankin vaarallista liikkua täällä..”, mies sanoi ja katsoi Nanaa hetken ja silitti tytön päätä hellästi.
” Mutta mietitään sitä huomenna. Sinun on levättävä kanssa”, Nao jatkoi ja katsoi Svanea ja oli hieman huolissaan, vaikka sitä ei ehkä huomannut ulkoa päin.

// Ja taas ole eeerittäin pahoillani, etä kesti kauan vastata\\

Svane sivuutti Naon puheet katsellessaan paikalle saapunutta miestä. Mies näytti etäisesti tutulta ja nainen koki tämän selkeänä uhkana. Hän ei pitänyt tilanteesta alkuunkaan. Silmät kaventuneina miestä tuijottaen hän perääntyi aivan huoneen oven viereen.
”Käyn pikaisesti tuolla”, Svane viittasi kohti yläkertaan vieviä portaita ja kipitti osoittamaansa suuntaan toivoen, että Nao ei seuraisi.

Nopeasti portaat ylös kiiveten hän saapui yläkertaan ja sen ainoan ikkunan luo. Hiljaa Arden-Lupita avasi ikkunan ja kiipesi ikkunalaudalle. Hän loikkasi lähellä olevaan puuhun ja vilkuili ympärilleen. Alue oli täysin autio, ihmissudet olivat lähteneet etsimään saalista muualta. Varovaisesti hän kiipesi alas puusta ja juoksi ulos kaupungista. Suden itsekäs puoli oli ottanut vallan ja hän ei halunnut ajatellakaan muita ihmisiä. Vaalea hahmo katosi metsän pimeyteen.

//Kiitos pelistä. Arden-Lupita ei siis tule enää takaisin majataloon.\\