Saaristoelämää

Jare katsoi maahan, vatsassa kiersi ja olo oli nolo. Mitä nyt taas itseään nolaamaan. Kosketus poskella sai pojan värähtämään, Jaren teki mieli kavahtaa kauemmas, mutta syy siihen, mikä se oli? Molemmathan olivat pimeyden lapsia, kysymyksiä taas joihin ei saanut vastauksia. Nuori, täynnä elämää, sekin oli taas totta mutt loppu täyttä potaskaa. Käsi hävisi poskelta, sitten hävisi nainenkin, haukkademoni jäi paikalleen. Hitaasti Jare käänsi selkänsä pimeyteen, sulautui siihen lähes täysin muttei lähtenyt. Pitkään hän tuijotti eteenpäin tyhjin roihuavin silmin.
"Niin kai se on.."
Jare kuiskasi käänsi selkänsä ja käveli aukiolle jossa kuu kimmelsi. Jare mitti levittäisikö kätensä ja liitäisikö kuun valossa pois, tappamaan isänsä murhaajan.

Feroce myönsi, hän oli kylmä, sääliomätön peto, joka ei välittänyt toisten tunteista tuon taivaallista, mutta Jare vaikutti jotenkin hyvin suloiselta ja erikoiselta, kun ei tiennyt tunteistaan ja itsestään. Se huvitti jokseenkin neitoa, mutta ei pilkallisessa mielessä. Vähän huolestuneena Feroce katsoi ystäväänsä.
"Toivottavasti en loukannut tunteitasi. En haluaisi millään menettää sinua"
Feroce sanoi rauhallisena ja melko hiljaisena. Jos Jare lähtisi, Feroce jäisi ihan yksin. Hänellä ei ollut muita ystäviä pojan lisäksi.
"Yö on vielä nuori..Mitä tahansa voi tapahtua.."
Feroce jatkoi ja lisäsi yhden puun nuotioon. Se rätisi vihaisena. Liekit kurottivat sormiaan kohti yötaivasta, jossain ulvoi susi. Feroce vähän havahtui. Freija..se oli ollut todella pitkään poissa. Ei ollut tamman tapaista olla näin pitkään omilla teillään. Feroce nousi hieman seisomaan ja nuuhki ilmaa. Hän yritti aistia, oliko lähistöllä petoja. Feroce käänsi katseensa Jareen, joka seisoi kuun täyttämällä aukiolla, kuin marmoripatsas, liikkumatta. Feroce käveli pojan luokse, tämän taakse.
"Mitä mietit?"
Ferocen ääni oli kuin tuulen kuiskausta, lempeää, mutta olematonta.

Jos Jre olisi ollut hevonen, hänwn korvansa olisivat sibgahtaneet taakse, kuullessana puhetta. Toisaalta valitettavasti Jare oli Demoni, joten hän vAin tyytyi katsahtamaan taaemmas, eihän hän omannut kahta silmää kaukana toisistaan.
"Ei, et loukannut mutta olet siinä oikeassa että olen ujo, enkä tiedä vielä oikeastaan mistää mitään."
Ensimmäinen askel kojti itsensä tuntemista, oli se että suostui myöntämään ettei omaa itsetuntoa. Kyllä Jare itsestään paljon tiesi, ymmärsi voimiensa tärkeyden ja suuruuden, muttei osannut tulkita niitä jokapäiväisiä asioita kuten omia tunteitaan ja vihan hallintaa.
Hento kuiskaus nuotion luota, sen lämpöisen tulen räiskinnän ylitse, kantautui Jaren korviin. Rivien välistä kun mies luki, oli sanoissa huomaamton pyyntö että hän jäisi, ja se riitti Demonille. Jos kerta Feroce edes pikkusen tahtoi että Demoni jäisi, ja jos vanppyyri todella tahtoi auttaa 'saalistuksessa', oli Jare itsensä mielestä jäämisen velkaa. Vaikka taaskin tosiaalta Jare olisi melkein keksinyt minkä tahansa verukkeen jäädäkseen.
"Mietin että saanko hallittua vihani ja jään odottamaan huomista, vai enkö saa sitä hallittua vaan lähden heti saalistukselle."
Ääni oli taas sitä mikä ei Jarelle kuulunut, sellainen mikä melkein kaikilla pimeyden lapsilla ääni sointui, inho viha ja kylmyys.

Feroce seisoi kauempana Jaresta, katseli poikaa ja kuunteli, kunnes lähti äänettömästi kävelemään tätä kohti.
"Olet rohkea, kun uskallat myöntää..Minä en koskaan uskalla myöntää mitään itsestäni.."
Feroce kuiski hiljaa sanojaan ja pysähtyi Jaren vierelle, katsoen täysikuuta, joka loisti kirkkaana, valaisten maata aavemaisen kauniilla valolla. Mikään ei ollut Ferocesta kauniimpaa, kuin kuutamoyö..Yö olivat petojen aikaa, sen upeuden he ymmärsivät, vain he..
"Omia tunteita ei ole koskaan helppo hallita. Vaikka kuinka luulisi, se, joka tietää sinusta vähiten, olet sinä itse.."
Feroce puhui Jarelle, vaikka katseli kuutamoa edelleen. Oli vaikea joskus tietää itsestään. Miksi joku teki mitä teki? Miksi ei osannut sanoa suoraan "Minä rakastan sinua" tai "Minä vihaan sinua"? aina kierrettiin jollain tavalla. Koskaan elämä ei ollut helppoa ja tasaista. Kaikkein pahin vihollinen oli aina oma itsensä. Feroce katseli nyt taas demonia. Oli vaikea sanoa mitä neito edes katseli. Jaren kehoa vai sielua? Ehkäpä molempia. Punaisista, pupillittomista silmistä kun ei koskaan nähnyt, mihin ne osoittivat. Ne tuntuivat aina katsovan olennon läpi. Feroce naurahti hiljaa, ilottomasti.
"Olet odottanut monta yötä, että voisit tappaa hänet..Enpä estä sinua, mutta jos haluat minut avuksi, joudut odottamaan seuraavaa..Tätä yötä on liian vähän jäljellä, jotta voisin lähteä"
Feroce totesi ja jäi seisomaan Jaren vierelle, kuin odottaen, mitä poika seuraavaksi aikoisi. Feroce kuunteli hieman luontoa ympärillään. Jostain alkoi kuulua raskaita laukka-askeleita. Freija palaisi takaisin. Onneksi, Feroce ehti jo huolestua.

Hitaasti untuvanohuet pilvet lipuivat kuun editse, sen vähäninen valo välkehti hauskasti untuvien kiihdyttäessä ohitse. Kesäöinen kuutamo tunki viileää valoaan alas maailmaan, vaikka voisi kuvitella että siihen aikaan vuodesta yöt ovat valosia, mutat tämä hetki taisi olla aika pimeä. Pimeä mieleltä, pimeä sielulta, pimeä ulkoonta. Mistäköhän ne kaikki ajatukset aina mieleen putkahtavat?
Rohkea, ja paskat, Jarehan oli oikea pelkuri. Omatunto taka-alalla kuitenkin jyskytti ja sanoi: ' kävit miekalla vamppyyria vastaan, kerroit lähes tunteistasi, olet vamppyyrin seurassa erkä edes pelkää.'
Miksi aina täytyi puhua, miksi aina hiljaisuus rikotaan, miksi kokoajan kysymyksiä joihin ei löydy vastauksia? Sekaisin on mieli, sekaisin on seilu sekaisin on ulkokuori ja lisää kysymyksiä.
"Kärsivällisyyteni on aina ollut huono"
Se kuitenkaan ei ollut vastaus kysymyksiin.

Feroce katseli taivaalle. Pilvet alkoivat peittää kuuta. Jossain huusivat yölinnut, kilpaa susien ulvonnan kanssa. Se kuullosti kauniilta musiikilta Ferocen korviin. Ihanaa..nautinnollista. Feroce katseli hiljaisena ja rauhallisena Jarea.
"No..Sitten sinun on aika oppia olemaan kärsivällinen..Ja jos et halua, sinun kannattaa lähteä heti. Yö ei ole enää pitkä"
Feroce sanoi hiljaa ja laski molemmat kylmät, teräväkyntiset kätensä Jaren olkapäille. Niistä huokui kuolema ja kylmyys. Olipa tuokin taas paras puhuja kärsivällisyydestä..Feroce tappoi heti, kyselemättä, kuuntelematta. Hänellä ei ollut sellaista asiaa, kuin kärsivällisyys. Se puuttui kiivasluonteiseltä naiselta kokonaan.
"Jos lähdet vielä tänään tappamaan, toivotan onnea"
Feroce laski kätensä ja käveli kauemmas. Hän höristi korviaan, kun kimeä hirnahdus kaikui ilmassa ja metsästä rynnisti suuri sotahevostamma. Freija laukkasi nopeaan tahtiin ja pysähtyi lopulta aivan Ferocen eteen. Eläin laski päätään Ferocen syliin ja päästi hiljaisia, lämpimiä hörähdyksiä. Tamman kyljessä oli pitkä verinaarmu, josta tipotti verta, oli tipottanut koko matkan ajan.

Nainen seisoi aivan miehen selän takana, nainen laski kuoleman kylmät kätensä miehen olkapäille. Jare vain katsoi huultaan purren eteenpäin, mietti omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Oliko 'rakkautta' mahdollista tulla ensi silmäyksellä? Niin rennosti pimeyden kaunotar puhui tappamisesta, aivan kuin jonkun tapaamisesta, mutta jotekin se ei häirinnyt Jarea.
"Kuten sanoin, olen odottanut jo kauan, kestän vielä jos vain saan pidettyä itseni aisoissa."
Ferocen laskiessa kätensä alas Demonin selältä, sai liike aikaan kylmiä väreitä, ei kuumia muttei kyllä niitä tavanomaisia inhon väreitäkään. Kimeä hirnahdus, kavioiden töminä ja yönmusta tamma ilmestyi metsästä. Ihaillen Jare katsoi tuota näkyä ja ehti juuri kaivata Feweniään kun lintu palasi. Lintu kaarsi miehen odottavalle käsivarrelle, demoni palasi Ferocen luokse keskustellen hiirihaukka naaraan kanssa ja huolestuneena mies rypisti kulmiaan.
"Aikeemme on saatu selville, se murhaaja tietää ja odottaa meitä. Niin Fewenini sanoo."
Jare sanoi äänessään pieni kysymys.
"Harmi kun voimani toimivat vain vtunteiden äärirajoilla, muuten voisin polttaa tuon umpeen." Jare sanoi tarkoittaen hevosen haavaa.

Feroce silitteli tammansa paksua, mustan harjan peittämää kaulaa. Eläimen lihakset tuntuivat samettisen karvapeitteen alta. Se oli täydellinen sotahevonen. Rohkea ja luotettava, ei pelännyt tulta ei keihäitä. Ei mitään. Ferocen käsi tahriintui tamman vereen, tämän silittäessä myös Freijan kylkiä. Se oli tapellut jonkin eläimen kanssa..mikäköhän se olisi ollut? Ei mikään normaali eläin hyökkäisi Freijan kimppuun. Feroce tarkasti myös tammansa jalat, ettei niissä ollut haavoja. Kaviot tihkuivat verta, mutta se ei ollut hevosen omaa, se oli vihollisen. Tarkastettuaan Freijan jalat, Feroce suoristautui ja nojasi ratsuunsa.
"Arvostan apuasi, mutta Freija ei tarvitse parannusta."
Feroce totesi rauhallisena ja katsoi sitten ystävänsä haukkaa. Se oli todella upea, sulava eläin, jonka nopeus ja ketteryys veti vertoja mille tahansa olennolle. Kaunis haukka. Feroce asteli lähemmäs Jarea ja haukkaa, samalla kun Freija alkoi laiduntaa tyytyväisenä. Feroce ojensi hieman kättään ja sipaisi lempeästi haukan siipiä.
"Se on hyvin kaunis.."
Feroce kuiskasi lähes haltioituneena. Hän tuskin edes kuuli pojan sanoja, mutta tajutessaan, että heidän tappoaikeensa oli havaittu, Feroce nauroi mielipuolisen onnellisena.
"Onko se totta? Ah, minä sitten nautin kunnon taisteluista. Hän siis odottaa..Voi, emme voi antaa hänen odottaa seuraavaa yötä pidemmälle.."
Feroce naureskeli vielä hiljaa ja palasi Freijan luokse. Oli siis valmistauduttava seuraavana yönä lähtöön..Feroce puhui rauhallisella äänellä hevoselleen ja se töni lempeästi suurella päällään omistajaansa.
"Onko meillä suunnitelmaa?"
Feroce kysyi, kääntyen takaisin katsomaan Jarea.

Ai, osaako se sitten parantaa itse itsensä? Pieni katkera ajatus pyrki miehen mieleen, kuitenkaan Jare ei oiekastaanedes sitä tarkoittanut vainna ajatteli. Outoa taas kerran, kun ajatuksiakaan ei kyennyt hän hallitsemaan, vielä taisi olla paaljon opittavaa. Fewen kuhersi ja piti hassua kulratusta Jaren olkapäällä ja mies kuunteli tarkkaavaisena sitä. Ferocen ojentaessa kätensä kohti haukkaa, se kohotti kaulaansa korkeammalle kuin ryhdistäytyäkseen. Kuullessaan kehut haukan nokalle tuli hetkeksi omahyväinen hymy, mutta sitten se ojensi jalkaansa kohti Demonia.
Vasta nyt Jare huomasi siinä olevan paperikäärön, kartan. Varovasti haukan omistaja otti akrtan, avasi sen ja huomasi paperin olevan piirrustus murhaajan talosta, sen lähiympäristöstä ja vartioiden paikoista.
"Kiitos Fewen, tästä on paljon hyötyä."
Haukka kihersi, levitti siipensä ja liisi lähimmän puun latvaan, ja jäi sinne istumaan.
"Äsken meillä ei ollut suunnitelmaa, mutta nyt on.."
Demoni sanoi ja ojensi kartan rikostoverilleen, pieni omahyväinen virne kasvoillaan hän katsoi ferocea silmiin.

Oli hauskaa katsella Jarea ja tuon pientä haukkaa. Heillä näytti olevan jokin yhteys, kuten oli Freijalla ja Ferocella, samanlainen, yliluonnollinen ystävyys ja kumppanuus. Ferocesta oli mukavaa katsella noita kahta. Samanlaisia vapaasieluja, taivaan tavoittelijoita..Feroce havahtui ajatuksistaan, huomatessaan haukan ojentavan Jarelle paperia. Näytti olevan kartta. Hmm..ihanaa..Siitä voisi olla paljon hyötyä. Ainakin tietäisi, missä murhattava oli. Feroce käveli hevosensa luota takaisin Jaren luokse. Hän katseli Jarea rauhallisena ja hymyili.
"Meillä siis on suunnitelma..Hyvä niin..On helpompi iskeä, mutta emme saa olla liian itsevarmoja. Nämä murhat ovat aina vaarallisia."
Feroce katseli hieman karttaa. Hän ei ollut kovin taitava karttojen kanssa, mutta ymmärtäisi varmasti paremmin päästyään kaupunkiin. Tänään ei kannattanut enää tosin lähteä..Aurinko nousisi muutaman tunnin kuluttua, Feroce tiesi sen. Onnekis hylätty suden luola oli hieno piilopaikka. Feroce nosti punaiset silmänsä kartasta takaisin Jareen. Hetken hän vain katseli, kunnes naurahti vähän.
"Nämä tehtävät eivät ole riskittömiä..Jos hän on hyvä taistelija, voi hyvinkin käydä niin, että toinen meistä saa surmansa. Kävi miten tahansa, olen iloinen, että tutustuin sinuun"
Vampyyri sanoi rehellisyyttä kylmänrauhallisessa äänessään.

Tarkkaavaisena Demoni katseli karttaa, portist ei kananttanut sisään yrittää, sillä muuten aksvot saattaisivat jäädä portinvartijan muistiin. Kahta salakäytävää nähtävästi vartioitiin mutta meren puolella oli vain karikkoa ja parisen jousiampujaa jotka kykenisi helposti kiertämään selän taakse ja nirhamaan. Toisaalta taas jos he murhaisivat jo alussa kaksi, heidät huomattaisiin liian aikaisin joten ne kaksi jousiampujaa pitäisi kiertää. Heti kun muurien sisäpuolella oltaisiin, alkaisi vasta vaikeudet. Palkkamurhaajan talo oli kaikista parhaiten vartioitu, ja kartassa näkyi vain parisen pistettä jotka merkitsivät jotakin, mutta mitä?
"Ei, ei todellakaan riskittömiä, palkkamurhaaja kun hän on, hänen pitäisi osata taistellakkin."
Jare kohotti katseensa, pähkinän värisillä silmillään vamppyyriin, tuli roihusi Jaren silmissä peilikuvana ja niistä hohkasi muutenkin suuri lämpö.
"Jos sinä jäät matkalle, minäkin jään kaipaamaan sinua. Jos minä kuolen, älä aktso taaksesi vaan häivy, jos minä haavoitun älä jää pelastamaan minua vaan pakene. Lupaathan?"
Jare odotti vastausta. Kuultuaan edes jonkinmoisen sellaisen Demoni jatkoi puhettaan osoitellen paikkoja kartalta sormella.
"Yritetään rannikolta kaupunkiin sisään, kierretään nämä ampujat ja sitten tekeydytään kyläläisiksi jä yritetään päästä tuon talon luokse. Siellä kohde asuu. Näistä hänen talonsa luona olevista pisteistä en tiedä, mitä ne ovat."

Feroce katseli kylmähkösti, mutta rauhallisena ja jotenkin tulkitsemattomin silmin Jarea. Tuli roihusi heidän molempien takana, rätisten äänekkäästi välillä. Feroce katsoi Jarea suoraan syvälle silmiin. Vai että vampyyrin pitäisi jättää jälkeensä tuo olento, jos jotain tapahtuisi. Yleensä Feroce tekikin niin. Ei hän välittänyt kuoliko joku vai ei, kunhan hän itse selviäisi, se oli tärkeintä. Feroce aisti lämmön, se ei tullut nuotiosta, vaan jostain syvältä sisältä. Jostain syvältä, kauan sitten unohtuneesta..Feroce katseli vakavana Jarea, kunnes hymähti vähän pilkallisesti.
"En lupaa"
Neito vain totesi hiljaisena ja siirtyi sitten Jaren vierelle katsomaan karttaa. Tosiaan, ei ollut kovinkaan helppoa..Paikka oli hyvin vartioitu. Miten palkkamurhaajalla saattoi olla noin suuri asunto? Ehkä kukaan ei saanut häntä kiinni tai kukaan ei vain välittänyt. Feroce katseli mietteliäänä karttaa ja siinä olevia pisteitä. Hän vähän kuljetti kynttään kartan eri teitä pitkin, etsien hyvää sisäänkäyntiä.
"Hmm..Olisiko mahdollista käyttää viemäriverkostoa päästäkseen sisälle? Sieltä tuskin kukaan ymmärtää meitä etsiä"
Feroce osoitti hieman eri paikkoja kartalla. Toisaalta, jos viemäriverkosto olisi sokkelomainen katakombi, he tarvitsisivat toisenkin kartan. Jaren ehdotus tosin kuullosti aika hyvältä. Olisi helppoa päästä naamioituneena kylään.
"Joudumme liikkumaan yöllä..Kovin moni ei liiku öisin, olisimme melko epäilyttäviä kyläläisiä..Mutta saan luultavasti helposti tapettua ampujat.."
Feroce mutisi mietteliäänä. Freija hirnahti äkkiä äänekkäästi ja lähti ravaamaan luolaan sisälle. Se oli aistinut pahimman vihollisen tulevan: Auringonnousun.

En lupaa. Kiva, uskallanko sittenkään ottaa sinua mukaan kun pelkään että menetän sinutkin..
"Luuletko että uskallan ottaa sinut mukaani, jos pelkään henkesi puolesta kun ajattelene ttet suostu jättämään minua kuolemaan?"
Äänessä oli lempeyttä mutta samaan aikaan myös piikikästä leikkimielisyyttä, oikeastaan Jare ol toivonutkin salaa sisällä mielessään, että nainen ei suostuisi jättämään häntä. Samat ajatukset riisteilivät myös Jaren mielessä, miksi aika tunentulla murhaajalla oli niin suuri asunto ja ympärillä paljon muita hmisiä? Eikö kukaan välittänyt vai oliko Jare ainut joka oli ollut tarpeeksi kärsivällinen etsiäkseen hänet.
"Tässä kartassa ei näy viemäreitä, mutta minusta tuntuu että ainakin yhden suuaukko on merellä, joten jos menemme sitä kautta voimme yrittää päästä siitäkin, jos vain ne jousiampujat eivät huomaa. Minusta ampujia ei kannata tappaa, muuten meidät huomataan liian ajoissa."
Demonikin kuuli hevosen kimeän hirnahduksen lähes äänettömässä yös.. AAMUSSA! Aurinko näkyi jo melkein, nopealla liikkeellä Demoni yritti napata vampyyria käsivarresta ja saada sen juoksemaan kohti luolaa. Kyllä he sinne aika varmasti ehtisivät, kuhan Feroce vain suostuisi juoksemaan!
"Tule nyt!"

Feroce kuunteli tarkkaavaisena Jaren puhetta kaupungin viemäriverkostosta ja vartioista. Eipä se olisi niin mahdotonta. Sen näkisi paikan päällä, missä vartijat olivat suhteessa luonnonmuodostelmiin ja kylään. Voisi olla helppoa tappaa ne.
"Jospa jousiampujat.."
Pidemmälle ei Feroce sanoissaan ehtinyt, kun kuuli Freijan varoittavan hirnahduksen ja suuri sotatamma ravasi hänen ohitseen luolaan.
"Voi ei..! Aurinko!"
Ferocelle tuli kiire. Hän kuolisi, jos aurinko osuisi häneen. Feroce hätkähti, kun tunsi Jaren tarttuvan käsivarteensa ja käskien juoksemaan. Eipä Ferocea sen enempää tarvinnut komentaa, vaan neito lähti juoksemaan luolan pimentoihin turvaan. Aurinko oli noussut nopeammin, mitä Feroce muisti. Tai sitten aika kului nopeammin seurassa, ei tietoa. Mutta ainakin se oli vaarallista olla jonkun seurassa, jos kerta näin kävi. Feroce oli onneksi hyvin nopea ja tuo pääsi hyvissä ajoin turvaan luolan sisälle. Se oli melko pieni, mutta mahtuipa sinne ainakin hevonen. Freija oli köpsytellyt ihan luolan nurkkaan ja asettunut sammaleen peittämälle maalle lepäilemään. Feroce huokaisi syvään ja lyhistyi istumaan maahan.
"Aurinko nousikin nopeammin, mitä muistin.."
Feroce sanoi hiljaa ja asettui selälleen maahan makaamaan. Luolan katossa oli hämähäkinseittiä, se ei ollut kiveä, vaan puuta. Kaksi puuta oli joskus kaatunut ristiin ja pienenmpiä puita päälle, muodotaen tukevan luolan. Feroce sulki silmänsä.
"No ainakin meillä on koko päivä aikaa levätä.."
Vampyyri mutisi hiljaa ja nousi hetkeksi ylös. Hän riisui asevyönsä ja punanahkaisen korsetin, josta ei levätessä suuremmin ollut iloa. Musta samettipaita sai jäädä paikalleen. Feroce asettui takaisin selälleen maahan, melko tyytyväisenä.

Hetkessä, kaksikon onneksi, he olivat sisällä hämäräss luolassa. 'Kolossa' oli Jaresta kylmä, mutta hän ei halunnut loukata Ferocen tunteita lähtemällä hakemaan polttopuita auringosta, kun vampyyri ei siellä kyennyt olemaan. Kassistaan Jare kaivoi lisää päällepantavaa, korkeakauluksisen takin nimitäin.
"Joo, se taisi olla lähellä."
Demoni tarkoitti sanoillaan auringonnousua. Haukotus pyrki suusta ulos, vaikka Jare kuinka sitä yritti estellä. Hiljaisuuteen johon ainakin Jare vaipui, alkoi Demonia unettamaan entisestään. Uudemman kerran haukotus karkasi suusta ja kohta silmätkin lupsasivat.

Viitisentoista minuuttia oli kulunut, Jaren pää nojasi luolan seinaan, pähkinänruskeat hiukset kehystivät söpösti kasvoja ja suu oli hieman raollaan. Kuorsausta ei kuiteskaan kuulunut, hento hengitys, kun heinänkorren, vain kuului.

Feroce makasi hiljaa ja rauhallisena maassa, hämähäkin seitin riekaleita tipahteli välillä katosta lattiaan, mutta Feroce ei jaksanut välittää. Hän voisi nukkua sitä hänen tekikin mieli tehdä. Mutta jonkin takia, Ferocea ei unettanut. Hän ei jaksanut nukkua..Jotenkin, Feroce oli pelottavan energisellä päällä. Vampyyri kuuli kyllä Jaren sanat, muttei jaksanut vastata. Neitoa hymyilytti vähän olla jonkun seurassa tuossa pienessä sudenkolossa. Feroce nousi istumaan ja katseli molempia tovereitaan. Freija torkkui hiljaa, alahuuli lerpottaen, hyvin rentona ja rauhallisena. Feroce naurahti hiljaa ja kääntyi sitten katsomaan Jarea. Poikakin oli nukahtanut..Feroce asteli täysin äänettömästi lähemmäs poikaa ja katseli tuota päästä varpaisiin. Pähkinänruskeita hiuksia ja jotenkin suloisia kasvoja. Jare ei ehkä ollut mitenkään Ferocen unelma-ajatus voimakkaasta ja kylmähköstä pojasta, mutta Jare oli hyvin kiltti ja lempeä. Kyllä vampyyri myös sellaista arvosti, hyvin paljon. Feroce polvistui maahan ja hieman sipaisi terävillä kynsillään Jaren otsahiuksia ja huulia. Vampyyrin kylmä kosketus oli hento, kuin tuuli, tuskin se edes tuntui iholla. Freija nosti hieman suurta päätään ja hörähti hiljaa kysyvästi. Feroce teki nopean kädenliikkeen ilmassa ja eläin hiljeni. Feroce ei halunnut herättää Jarea, niin rauhalliselta ja onnellisesti nukkuvalta tuo vaikutti. Varmaan näki hyviä unia.

Rintakehä kohoili rauhallisessa tahdissa, pää nojasi luolan seinän pieneen ulkonemaan joten poika ei rojahtaisi ainakaan maahan. Niskat Jarella kyllä aika varmasti olisi aamulla kipeät, mutta tällä hetkellä se ei tuntunut Demonia häiritsevän. Tasainen hengitys kulki, ei Jare varmasti huomaisi vaikka pommi räähtäisi korvan vieressä. Hellä kosketus poskilla ja huulilla ei edes saanut miestä värähtämään. Freijan hörähdys sentä sai Demonin nytkähtämään, muttei ehräämään.

Mitään unta Jare ei nähnyt, se vain nukkui sikeästi täysin rentona pitkästä aikaa. Feroce voisi vaikka lähteä laukka piruettien saattelemana ilman että Jare nousisi, se nukkui kuin tukki.

Feroce hymähti vähän. Ainakaan Jare ei ollut herännyt Freijan ääntelyyn tai Ferocen kosketukseen. Taisi olla poika aika väsynyt. Ei ihme..yö oli ollut pitkä ja uuvuttava heille molemmille. He tarvitsisivat kunnon lepoa, ennenkuin seuraavana yönä lähtisivät matkaan. Se voisi olla pitkä ja kohtalokas reissu..Feroce toivoi todella hartaasti, ettei kummallekkaan sattuisi mitään.
"Nuku hyvin.."
Feroce kuiskasi hiljaa. Mahtoi olla epämukavaa nukkua tuolla tavalla, seinää vasten. Feroce kääntyi katsomaan Freijaa ja viittoili hevosta luokseen. Laiskasti tamma nousi, kaviot raapien hieman maata. Uteliaana Freija käveli lähemmäs molempia ja asettui uudelleen maahan makaamaan, molempien vierelle. Feroce oli onneksi ihmistä paljon vahvempi ja helposti nosti hieman Jarea, asettaen lepäämään Freijan lämmintä ja pehmeää ruhoa vasten. Hevonen katseli molempien punasilmillään ja hörisi hiljaa. Feroce kiipesi itse Freijan leveälle selälle makaamaan. Freija katseli vähän kummastuneena Jarea ja nuuhki tuon hiuksia. Eläimen pitäisi olla varovainen, ettei vahingossa potkaisisi unissaan poikkaa. Feroce huokaisi syvään ja sulki silmänsä rauhallisena. Feroce ei kuitenkaan nukahtanut heti. Pitkään hän vain näytti nukkuvan, silmät suljettuina. Neito oli liian mietteissään nukkuakseen.

// voidaan minun puolesta hypätä seuraavaan yöhön, jos nämä eivät tee muuta, kuin nukkuvat ^_^//

Mitään ei Jare tuntenut kun hänet paikaltaan siirrettiin paremmin nukkumaan. Sikeästi Demoni nukkui, kuorsaamatta kuitenkin. Lopulta alkoi tuntua siltä että tarvittava nukkumisaika oli täytetty, ja silmät alkoivat avautua. Aluksi Jare vain räpytteli silmiään, heräili hitaasti kunnes muisti edellisen päivän. Nopeasti mies oli pystyssä, ehti aktsahtaa ympärilleen kun silmissä pimeni ja seuraava havainto oli se että Jare oli maassa. Päätä vihloi ja kihelmöi, polvet tutisivat ja demoni oli pyörtymäisillään.
"Ei parane nousta nopeasti ylös"
se mutisi ja nousi hitaammin ylös. Katsomatta nukkuiko nainen, Jare nappasi laukustaan vesileilin ja joi pitkin kulauksin. Viökaisu ulos kertoi auringon vielä olevan mailla, mutta ehkä jo tunnin päästä piilossa.
"Huomenta?"

Feroce nukkui pitkästä aikaa todella hyvin. Hän ei nähnyt unia, ei mitään, kunhan vain nukkui, koko tuon pitkän päivän, hevosensa leveällä selällä. Myös Freija oli hyvin rauhallinen, se nukkui syvää unta, vaikka tavallisesti vain torkkui. Feroce nukkui pitkään, mutta heräsi lopulta, kun aurinko oli laskemassa. Neito heräsi Jaren heräilyääniin. Vaikka Feroce nukkui, hänen aistinsa olivat valppaina, aina. Ferocen silmät välähtivät, kun tämä avasi ne ja katsoi suoraan demonipoikaan. Hieman Feroce hymyili, kun poika parka heilui kuin latotansseissa ylös nousemisen jälkeen. Eipä tainnut olla viisasta nousta kovin nopeasti herättyään.
"Ei tosiaan, nuori ystäväni..Anna ensi sielun palautua kunnolla kehoosi"
Feroce hymyili rauhallisena ja haukotteli syvään, hieman venyttäen raajojaan. Freija pärskähti äänekkäästi ja heilutteli päätään. Feroce hyppäsi alas eläimen selän päältä ja tamma nousi jaloilleen.
"Huomenta vain sinullekkin"
Feroce vastasi Jarelle ja katsoi sitten ulos. Auringon valo sai nuoren vampyyrin sähisemään ja vetäytymään takaisin luolan pimeimpiin osiin.
"Aurinko laskee ehkäpä tunnin tai kahden kuluttua..Meidän pitää tappaa jotenkin aikaamme ennen sitä"
Feroce huokaisi syvään ja otti kulauksen vesileilistään. Feroce katseli punaisina hohtavilla silmillään Jarea pitkään ja istui samalla maahan. Oli kyllä ihan mukavaa rentoutua ennen taistelua..Ehkä he kuolisivat, ehkä eivät..Feroce toivoi, ettei kummallekaan sattuisi mitään.

Jare nyökkäsi Ferocen huomenille, sipaisi Freijankin kaulaa toivotukseksi ja ojensi sitten vettä naiselle.
"Onko sinulla jano?"
Jare laski pullon lähelle vampyyriä ja meni sitten pussilleen, kaivoi sieltä puhtaan paidan, jossa olisi niin paljon taskuja että mies sasi mukaan kaikkea tarpeellista. Vaikka ulkona olikin aika vilpoista, Jare vetäsi paidan pois päältään paljastaen ruskettuneen ihonsa ja kunnon sixbackin. Nopeasti kauniin kullertavasti ruskettunut iho peitettiin uudella paidalla ja tavarat kerättiin takaisin pussukkaan. Haukotellen Demoni alkoi venytellä, lähes unohtaen vampyyrin olemassaolon, sillä niin palavasti mies tahtoi päästä murhahommiin. Ensiksi Jare venytteli käsiään, sitten jalkojaan ja lopuksi niskojaan.
"Pitähän sitä olla vetreä jos aiotaan se äijän käppynä päiviltä viedä."
Jare vinkkasi silmäänsä ja kysäisi sitten huomattavasti ujommin.
"Tuota, onko sinulla nälkä? Siis ihan lihanälkä kun en tiedä syöttekö te normaalia lihaa?"

Feroce hieman pudisteli päätään Jaren kysymykselle.
"Ei, ei ole jano. Minulla on omakin vesileili"
Feroce totesi rauhallisena ja katseli vähän ulos. Vaikka oli jo auringonlasku, kirkkaus oli liikaa Ferocelle, tuolle pimeyden ikuiselle kulkijalle ja neito laski katseensa takaisin sudenpesän mustiin varjoihin. Varjot olivat aina hänen ystäviään ja turvapaikkojaan. Feroce seuraili katseellaan, mitä Jare teki. Nähtävästi vaihtoi vaatteitaan. Feroce hymähti vähän itsekseen ja katseli Jaren kauniin rusehtavaa ihoa. Vampyyin oma iho oli valkeaa, kuin lumi. Hän oli aina kalpea. Se oli jotenkin hauskan näköistä Ferocen mielestä, miten erilaisia he olivat. Hieman vampyyri vielä katsahti Jarea, ennenkuin tämä puki paidan ylleen. Eipä oikeastaan Feroce ollut kiinnostunut Jaren kehon muodoista, hänelle se oli ihan sama. Vampyyri ei ollut niin pinnallinen. Mutta olihan tuo omalla silti ihan komea, ei siinä mitään. Feroce nousi seisomaan ja otti maasta punaisen nahkakorsetin ja asevyönsä.
"Mitä paremmassa kunnossa olemme, sen paremmin saamme hänet hengiltä"
Feroce puhui samalla, kun kiristi korsettia jo muutenkin hoikan kehonsa ympärille. Tämä oli ihan arkipäivää. Kun yö alkaisi, silvottaisiin hieman ihmisiä ja sen sellaista. Ei mitenkään outoa. Feroce sitoi vapaana olevat hiuksensa takaisin kiinni, jättäen kaksi suortuvaa pään sivuille. Kun Jare kysyi ruuasta, Feroce mietti hetken.
"No..en minä tavallaan ruokaa tarvitse, mutta syön mielelläni lihaa, jos joku tarjoaa.."
Feroce sanoi hiljaa ja hieman silitteli Freijaa, katsoen, että tammalla oli kaikki hyvin ja se jaksaisi juosta koko tuon matkan. Feroce huokaisi syvään ja nojasi hieman Freijan runkoon.
"Tästä tulee pitkä yö.."
Hän mutisi.

Jare katseli ympärilleen, mietti viitsisikö lähteä metsästämään jotakin ruokaa mutat tuli siihen tulokseen että ei viitsisi ainakaan vielä.
"Menen jossakin välissä hakemaan sitten ruokaa, jollemme odota yöhön?"
Jare kysäisi ja istahti taas maahan. Hieman mies ihmetteli mitä Feroce tarkoitti pitkällä yöllä, mutta olihan hän oikeastaan oikeassa. Huokaisten Jare otti miekka kotelonsa, veti miekan eteensä ja asetti sen polvilleen. Hopeisen väristä miekkaa mies kiillotti ja terotti haikea ilme kasvoillaan. Ei miekka tietysti hopeaa ollut, mutta se vain näytti siltä.
"Taidan sittenkin tyyty murhaamaan vain sen salamurhaajan, ei hänen perheensä ole mitään tehnyt."
Demoni sanoi keskittyen miekkaansa, jossa oli muka tahroja. Kohta hän kuitenkin kohotti katseensa Feroceen ja hevoseen. Fewen lensi ulkoa Jaren luo, laskeutui tämän polvelle ja sirkutti.
"Ne mustat pisteet kartalla, jotia emme ymmärtänet, ovat viemäriaukkoja ja sisäänkäynti viemäreihin on meren puolella. Joten käytämme siis viemäriä."

Feroce tarkasti huolella varsinkin Freijan jalat. Tamman piti olla kunnossa juoksemiseen. Vähän tuo katsahti Jarea, kun nuorukainen puhui jotain ruuan saannista.
"Tee kuten haluat.."
Feroce mutisi hiljaa ja nosti hieman Freijan toista etujalkaa, putsaten kiviä ja likaa pois kavion pohjasta tikarillaan. Tarkastettuaan hevosen, Feroce jäi vähän puhelemaan ja pitämään seuraa tammalleen, samalla katsoen Jaren miekan kiillotusta. Upea miekka upean olennon käytössä. No jaa..
"Olen ylpeä siitä, että päätit säästää perheen.."
Feroce sanoi hiljaa ja nosti katseensa Jareen, vähän hymyillen, ennenkuin vampyyrin aistit kiinnittyivät Feweniin. Pieni ja nopea haukka lennähti sirosti luolaan, Jaren luokse. Feroce hymyili vähän ja käveli istumaan Jaren viereen. Vampyyri rapsutti lempeästi kynnellään haukan pörheitä niskasulkia.
"Viemäreitä..Kaippa niitä on pakko käyttää, ainakin se on turvallisinta ja helpointa. Tulen tosiaankin tarvitsemaan kylvyn sen jälkeen.."
Feroce mutisi ja valui selälleen makaamaan luolan pohjalle. Yhdessä ainoassa yössä Ferocen elämä oli muuttunutu. Hän oli saanut ystävän. Se tuntui jotenkin hassulta, mutta myös todella mukavalta.

Jare kiillotti miekkaansa, mietti häntä ja Ferocea sekä omia tunteitaan. Demoni ei tiennyt mitä hänen pitäisi ajatella, ystävyys noinkin vaarallisen olennon kuin Vampyyrin kanssa saattaisi olla kohtalokasta. Toisaalta, eikö Demoni ja ihminen ole yhtä vaarallisia kuin vampyyritkin? Omalla tavallaan tietysti. Sitten mies ajatteli ystävyyttä, mitä oikeastaan se oli? Sitäkö että kerrottiin kaikki salaisuudet ja naureskeltiin muille ihmisille, sitäkö että autettiin toista, vai sitä että aina kun katseet kohtasivat punastuttiin? Viimeisemmästä Jare ei ollut edes varma, oliko se lähelläkään ystävyyttä vaiko jo ihastumista, ehkä näin lyhyessä hetkessä sitä ei kykenisi sanomaan.
"Me molemmat kaipaamme kunnon pesua sen jälkeen."
Jare naurahti ja sujautti miekan tuppeen. Aurinko oli jo laskenut, näkyi enään vain muutama kirkas säde näyttäytyi.
"oletko valmis?"

Feroce hymyili vähän.
"No..Eiköhän jostain löydy joku järvi tai lampi, missä voi kylpeä"
Feroce hymähti ja nousi seisomaan, putsaten vaatteistaan roskaa ja likaa. Feroce venytteli oikein kunnolla ja nautinnollisesti, katsoen sitten ulos. Aurinko oli juuri laskemassa, sen viimeiset säteet pitivät pintaansa vielä, mutta ne eivät olleet enää vaarallisia Ferocelle tai Freijalle.
"Todellakin, olen valmis..Tuskin maltan odottaa.."
Feroce katseli laskevaa aurinkoa ja sitten Jarea. Tämä laski kätensä Jaren olalle.
"Toivon, ettei sinulle käy mitään pahaa tuolla kylässä. En halua menettää sinua. Haluatko muuten ratsastaa Freijalla? Voit istua takanani"
Feroce totesi ja nousi sitten sotatammansa selkään. Freija hirnahteli levottomana ja kuopi etujalallaan maata. Se yritti juosta jo eteenpäin, mutta Feroce piti suitsista kiinni, pitäen tamman paikallaan. Hevonen yritti vähän nousta takajaloilleen, muttei pahasti. Se aisti omistajansa innostuneisuuden, halun juosta vapauttavaan yöhön. Aurinko laski laskemistaan ja lopulta, koko taivas sammui.

Jare hymyili, keräsi kimpsunsa ja kampsunsa, joi vähän vettä lopulta hänkin oli valmis. Mielessään Jare odotti innolla päästäkseen taistelemaan miekkansa kanssa, siitä oli aikaa kun hän oikeaa ihmsistä vastaan hengestä taisteli, edellinen oli ollut väärä salamurhaaja, mutta nyt satimessa oli oikea.
"Minäkin toivon, ettei sinulle käy mitään pahaa."
Silmää iskien mies hymyili vampyyrinaiselle ja sanoi:
"Arvon sotaratsusi kyydissähän voisi vaikak sitten tulla."
Notkeasti mies oli selässä, kietoi kätensä Ferocen ympärille ja kuiskasi naisen korvaan.
"Antaa palaa, kyläpahanen odottaa."

//tää on niiiiin lyhyttä, mutten voi autohitata//

// Annan sinulle vapauden kyllä autohitata Ferocea, kunhan et tapa sitä ^^ //

Feroce hymyili vähän, Jaren suostuessa tulemaan Freijan kyytiin. Freija pikkuisen hämmästyi tuntiessaan jonkun toisen leveällä selällään, mutta vahva tamma ei ollut moksiskaan. Feroce tunsi pian Jaren kädet ympärillään ja lempeän kuiskauksen korvanjuuressa. Feroce hymähti vähän.
"Pidä kunnolla kiinni.."
Feroce hymyili ovelana ja pamautti kantapäänsä Freijan kylkiin. Tamma nousi hetkeksi takajaloilleen, kunnes hyppäsi samantien eteenpäin ja lähti laukkaamaan kaviot jytisten pitkin metsää. Pimeys oli heidän turvana. Ihminen ei näkisi tuossa säkkipimeässä yössä mitään, mutta Freija juoksi varmajalkaisena, hypäten välillä suurten luonnonesteiden ylitse.
"Ei kai pelota?"
Feroce naurahti ja katsahti hieman takanaan olevaa Jarea. Toivottavasti poika pysyisi kyydissä. Se ei ollut aina kovin helppoa. Freijan suuret kaviot jyskyivät maahan, sen juostessa läpi pimeän metsän. Muut eläimet väistivät sitä suosiolla. Normaalisti, hevonen ei olisi jaksanut koko tuota matkaa laukassa, mutta Freija ei ollutkaan normaali hevonen. Se laukkasi väsymättä koko matkan, kunnes kylä alkoi näkyä kauempana. Suunnilleen kilometri ennen kylän portteja, Feroce pysäytti ratsunsa.
"Valitan, Freija, mutta olet liian iso tullaksesi mukaan..Tule, Jare. Jatkamme jalan"
Feroce liukui alas tammansa selästä ja eläin jäi syömään ruohoa tyytyväisenä.

Jare tunsi voimakkaan hevosen ruumiin jaloissaan ja myös sen sileän selän. Hevosten lihasten liikkuminen oman ruumiin alla tunuiaresta aika hassulta, mutta toisaalta mukavalta. Ainut mikä tosissään häiritsi jarea oli se että Freijan suuret luut, etenkins elkäranka, painoi ikävästi. Tamman noustessa takajaloillen, mies säikähti hieman, tarrautui jaloillaan että käsillääm paremmin kiinni. Freija pompapsi voimakkaasti eteenpäin, demoni hihkaisi hieman innosta ja nauroi. Hevosen kavioit jytisivät maassa, mutta Jare ei tiennyt liikkuivatko he sillä hän ei nähnyt mitään, välillä oksien raapiessa päätä sai demonin hieman säikähtämään.
"Ei pelota, mutta häiritsee kun en näe mitään."
Vihdoin hevonen pysähtyi, molemmat liukuivat alas sen selästä ja Jaren polvet tutisivat yhtäkkisestä painiosta. Jare taputti vielä hevosta ja lähti Ferocen perään.
"Mennään merenpuoleiselta muurilta, portista tuskin meitä sisään lasketaan ja kasvot painetaan muistiin näi öiseltä liikkujalta. Ja jos siellä niitä viemäreitä on niin voidaan sitten käyttää niitä."
Yleensä Jare oli tottunut hoitamaan tehtävänsä yksin, joten hän astui kärkeen ja lähti tallustamaan haluamaansa suuntaan. Eikö se mies yleensä pomo ole?

Feroce vähän naurahti hiljaa. Ei tainnut Jare olla mikään ratsastaja. Selvästi poika hieman oli kärsinyt hurjasta laukasta, mikä oli arkipäivää Ferocelle. Neito jatkoi matkaansa pimeään yöhön. Feroce aisti ilmassa vaaran ja jännityksen, myös heidän kahden välillä. Tästä tulisi ehkä vaikeaa, mutta myös hauskaa. Feroce yleensä liikkui yksin, joten tämä tuntui vähän oudolta, mutta olkoon. Jos Jare yrittäisi jotain johtajanpaikkaa ottaa, vampyyri laittaisi tuon nopeasti takaisin ruotuunsa. Tässä ammatissa kun ei ollut johtajia, kaikki pelasivat omaan pussiinsa, myös Feroce.
"Äläkä edes yritä olla mikään johtaja.."
Feroce sähähäti varoittavasti ja katseli ympärilleen valppaana. Ei ollut ihan helppoa päästä noin vain muurin luokse, piti olla varma, ettei kukaan seurannut tai ettei vartioita ollut lähelläkään. Feroce mutisi itsekseen jotain ja hiippaili varjoissa kohti rantaa ja sen porttia. Matka ei onneksi kestänyt nopealta vampyyriltä kovin kauan. Feroce oli sulava, kuin kissapeto. Yksikään lehti ei kahissut hänen jalkojensa alla eikä neito jättänyt mitään jälkiä edes liejuun. Tullessaan muurin luokse, neito painautui selkä vasten seinämää ja katseli ympärilleen tarkkana. Öiset tyrskyt löivät kivikkoiseen rantaan, mikä oli hyvä, sillä se hukuttaisi alleen kaiken äänen. Nyt ongelmana olivat enää vartijat. Feroce oli salamurhaaja, joten tämän ei pitäisi olla mikään ongelma hänelle.
"Näetkö missään vartioita?"
Feroce kysyi nopeasti Jarelta ja katsahti seuralaistaan.

Jare naurahti Ferocelle ja päästi vampyyrin eteensä, ai etten mikän johtaja, et kyllä sinäkään. Pieni pirullinen hymy oli miehen kasvoilla kun hän katseli 'kissapetoa' työssään. Pehmeillä tossuillaan, kyyryssä liikkuen Jarekin kulki lähes ääneti, tietysti ei hän millekkään vampyyrille mitään mahtanut mutta ei hän voisi eina lintuna matkustaa, muuten hän ei muuta tekisikään. Välillä jokin lehti kahahti tai risa raksahti mutta muuten onnistui mies äneti kulkemaan. Pimeys piilotti molemmat joten tarvitsi vältellä vain kuun valolänttejä. Kuin toiveeseen vastaten pilvi lipui juustomöllykän eteen.
"Ei, käyn katsomassa."
Hetkessä Demoni oli taas lintuna liisi meren tyrskyjä kohti, pahaksi onnekseen eräs vartija jännitti jousensa ja tähtäsi. Onneksi Jarella oli sentä onnea, ja vartija luuli tätä normaaliksi linnuksi. Samalla Jare myös huoamsi viemärin suun, joka ainakin oli sen kaksi metriä korkea että seillä kykeni helposti kävelemään, niin aivan kulman takana Ferocesta. Valitettavasti Vampyyrin yläpuolelal oli myös vartija. Siipien suhahduksessa Jare oli taas paikallaan.
Käsillään mies osotti ylös, liikutti sitten käsiään kuin jousiampuja ja sitten laittoi käden silmiensä yläpuolelle ja oli tarkkailevinaan.
Toviottavasti hän tajuaa että tarkoitan vartijaa.

Feroce oli paikallaan ja nyökkäsi, kun Jare tarkasti vartijatilanteen. No ainakin oli hyötyä, että poika osasi muuttua pieneksi ja huomaamattomaksi eläimeksi. Se oli aika hyvä taito. Feroce oli muutenkin aika huomaamaton, mutta tuo oli jo todella upeaa. Feroce odotteli muurin luona ystäväänsä, katsellen samalla ympärilleen. Eipä näkynyt oikein vartijoita sivuilla..Sitten niiden oli lähes pakko olla yläpuolella. Ferocen ajatukset vielä varmisti Jare, joka käytti erikoisia, mutta toimivia käsimerkkejä kertoakseen vartioista.
"Onko niitä enempää kuin yksi?"
Feroce kysyi varmuuden vuoksi. No itseasiassa sillä ei ollut mitään merkitystä vampyyrille. Hän hoitaisi kyllä nopeasti pari hidasta ihmistä.
"Hienoa. Teit oman osasi, anna minä teen nyt omani"
Feroce hymähti ovelana ja otti vyöltään lyhyemmän miekkansa ja pitkän ruoskan. Tämän vampyyri oli tehty parisataa kertaa. Kaikkein tärkeintä oli saada tappo suoritettua hiljaa, hyvin hiljaa. Kuului pieni suhadus, kun musta ruoska halkoi ilmaa ja kiertyi vartijan jalan ympärille. Feroce nykäisi nopeasti vartijan alas muurilta ja samalla hyppäsi itse ilmaan. Ei kuulunut ääntäkään ympärillä, mutta kuin tyhjästä alkoi tipahdella verta maahan ja pian, vartijan ruumis tipahti kolmena kappaleena maahan. Ensin yläruumis, sitten pää ja jalat. Jokainen ruumiinosa oli leikattu taidokkaasti ja nopeasti irti. Feroce laskeutui hypystään ruumiin viereen ja nuolaisi verta miekastaan.
"Lisää uhreja?"
Feroce hymyili melko vaarallisesti.

"Vain yksi tässä lähellä, toinen on tuolla kulmassa."
Hieman epäilevästi Demoni kuunteli, ja kohta katseli Ferocen kätten jälkiä. Hieman kulmiaan kurtistaen, kummastuen Ferocen välineistä, Jare odotti. Säikähdys oli suuri ruumiin ja naisen pudotessa alas, mutta pimeys onneksi kätki Jaren pelokkaan silmäyksen, hän ei ikinä kykenisi ketään noin kulmäverisesti tappamaan. Päätään epäuskosiena puristaen hän otti selästään miekan esille ja kuuli juuri vampyyrin kysymyksen.
"Ei vielä."
Pystymättä peittämään järkytystä äänessään, Feroce aika varmasti aisti sen. Miekka koholla mies käveli kuun valoon, loikaksi kulman takana olevaan viemäriaukkoon ja kaivoi taskustaan pari välinettä. Hetken viilailtuaan ja hangattuaan kuului räksähdys ja kohta ritilä tippui veteen.
"Nyt olemee kaupungin sisällä." Jare sanoi ja lähti kävelemään pimeyteen. Vihan kumpuillessa miehen sisällä, hän päätti käyttää sitä hyväksi. Kohottaessaan kättään, roihusi sormenpäässä tuli ja antoi kaksikolle valoa.

Taisi olla Ferocen tappaminen liikaa Jarelle, neito aisti tuon äänestä ja koko olemuksesta jokinlaista pelkoa. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Jos Jare aikoisi pyöriä pidempäänkin Ferocen seurassa, kai tuo pian tottuisi neidon hieman omalaatuiseen tapaan selvittää välejä..No jaa. Tosin, Ferocen palvelukset, edes ystäville, eivät olleet ilmaisia. Jare saisi maksaa tästä avusta jotenkin, kunhan Feroce ensin päätti, mitä haluaisi. Se oli sen ajan murhe, ensin pitäisi hoitaa työ pois alta. Tai ei tämä työtä edes ollut, lähinnä hupia Ferocelle. Tuo naureskeli hiljaa itsekseen, samalla kun Jare tuntui tekevän jotain viemäriaukon kanssa, viilauksesta päätellen. Feroce katseli ympärilleen valppaana muiden vartioiden varalta, mutta niitä ei kuulunut. Pelkästään he kaksi. Yö alkoi olla synkimillään, kävi vampyyrille hyvin. Ritilän tippuessa veteen, Feroce tuli Jaren luokse.
"Paras pitää kiirettä.."
Feroce mutisi ja lähti kävelemeään pitkin viemäriä. Se oli todella likainen ja seinät olivat liman peitossa. Haju oli karmiva, varsinkin vampyyrille, jolla oli erittäin tarkat aistit. Veden seassa vilisi pieneläimiä, kuten rottia. Ferce oli hyvillään, että Jare pystyi tekemään tulta. Eihän nyt tuo oikeastaan valosta välittänyt, Feroce näky loistavasti pimeässä, mutta se toi sentään jonkinlaista turvaa niin vaarattomalle alueelle. Viemäri todellakin oli kuin verkosto tai labyrintti. Vain muutaman satametriä käveltyään, Feroce tuli risteykseen.
"Mikä suunta?"
Vampyyri pohti ja katsoi ympärilleen. Käytävät olivat samanlaisia kaikki. Tästä todellakin Feroce halusi exrtapalkkion..